Tänään oli neljäs kerta rally-tokoa. Tehtiin rataa, jossa hyvä kontakti ja seuraaminen olivat tärkeitä. Meillä meni ensimmäinen kerta melko hyvin, vähän jäi spiraalia tehdessä taakse seuraamaan. Eikä myöskään saatu tehtyä yhtä käännöstä, koska viime treeneistä tuttu Nuppu oli istumassa juuri käännöksen kohdalla. Käytin apuna patukkaa, jonka kanssa johdattamalla sain Neron tekemään sen käännöksen. Viimeisellä kerralla ei tarvittu enää patukkaakaan, kunhan vain tehtiin pikkaisen kauempana käännös! :)
Toinen kerta oli ehdottomasti paras kokonaissuorituksena. Kontakti oli kunnossa ja muutenkin teki iloisesti kaiken. Joissain istumisissa oli vinoutta ja maahan meneminen oli jotain tosi tylsää, mutta muuten meni kyllä hyvin. Sen jälkeen Nero alkoi vähän väsyä ja neljännellä kerralla sillä ei ollut enää mitään intoa tehdä tehtäviä. Radan jälkeen meni sohvan ja seinän väliin maate ja päätin, että loppui treenaaminen siltä osin. Lopuksi päästin vielä irti ja heittelin patukkaa, jotta rentoutui ja innostui. Saatiin taas hyvä loppu treenille.
Lauantaina käytiin nopeasti kääntymässä jäähallin parkkipaikalla. Siellä oli kaksi muutakin koiraa treenaamassa, eikä Nero välittänyt tuon taivaallista niistä. Ihan mahtavaa! Vaikuttaa hyvältä torstaita ajatellen. Tehtiin taas pari paikkallaoloa ja luoksetuloa ja vähän seuraamista ja ihan ookoo oli. Hyvin lyhyt ja ei niin tehokas treenikerta, mutta mitäs siitä. Tärkeintä oli tottua paikkaan ja häiriöön.
Torstaina on sitten tämän kertainen h-hetki. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja saadaan paikka alkeiskurssilla. Viikolla olisi tarkoitus päästä tekemään vielä yksi kunnon treeni jäähallilla ja sitten annetaan mennä omalla painollaan. Kolmekymmentä koirakkoa osallistuu hallintatestiin ja siitä joukosta pitäisi olla kymmenen parhaan joukossa, jotta kurssille päästään. Saa nähdä miten käy.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rally-toko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rally-toko. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 25. maaliskuuta 2012
keskiviikko 21. maaliskuuta 2012
Kohti agilitya!
Erilaisten nettiongelmien, jaksamattomuuden sekä viitsimättömyyden takia on jäänyt päivittämättä vähään aikaan, mutta nyt korjaus asiaan.
Rally-tokon toinen kerta oli 11.3. eikä nyt mennyt ihan putkeen. Nero ei oikein jaksanut keskittyä, vaan matto haisi nenään nameja paremmalta ja koirat oli kivempia kuin minä. Saatiin tehtyä pari ihan ookoo rataakin, mutta hirmu nopeasti väsähti kokonaan. Mikä sitten toisaalta olikin ihan hyvä, koska päästettiin koirat vapaaksi leikkimään tunnin lopuksi. Nero vähän arasteli isompien koirien leikkiä, mutta pyöri kuitenkin kannoilla eikä ainakaan lähtenyt karkuun.
Viime sunnuntaina oli sitten kolmas kerta rally-tokoilemassa ja jo pihalla Nero meni tervehtimään Fionaa, johon edellisellä kerralla tykästyi kovasti. Huomasi ihan selkeästi, että oli hyötyä pitää koiria vapaana. Ryhmäämme liittyi uusi koira, Nuppu. Nuppu on jonkunlainen bulldoggi tai ainakin on sitä minun rajoittuneen rotutietämykseni mukaan. Nero ei ole nähnyt oikeastaan ollenkaan ruttukuonoisia koiria ja tyttö piti vielä sellaista ääntäkin, että toimi ainakin hyvänä häiriönä meille. Muutenkin tehtiin vähän vaikeampaa rataa, paljon käännöksiä ja koko ajan kaksi koirakkoa radalla. Meillä sujui ihan hyvin, varsinkin täysi ympyrä vasemmalle seuruussa on meidän bravuuri. Nero kävelee tasan paikallaan ja hienosti. Ainoa huono juttu oli, ettei me taidettu kertaakaan päästä maaliin asti... Nuppu nimittäin istui maalin takana ja Nero ei voinut millään mennä niin lähelle.
Lopuksi taas päästettiin koirat vapaaksi ja aluksi Nero oli tosi kivasti mukana touhuamassa, mutta yhtäkkiä se meni ihan lukkoon ja tuli istumaan minun tuolini alle. Siinä kohtaa viisas omistaja keräsi kimpsunsa ja kampsunsa, nappasi koiran mukaan ja lähti pihalle. Kierrettiin sellainen pieni lenkki, jotta sain Neron rennoksi, ettei vaan jää mitään kammoa paikkaa kohtaan. Juoksenneltiin vapaana ja käytiin laskemassa yksi mäkikin. Laskin muuten mäkeä ensimmäistä kertaa tänä talvena. Ja hauskaa oli. Kun lähdettiin kotia kohti, oli poika jo onneksi ihan iloinen ja rento.
Eilen tuli sähköpostia, että agilityn alkeiskurssin hallintatesti on ensi viikon torstaina Hyvinkään jäähallin parkkiksella. Niinpä sitten suunnattiin sinne vähän treenailemaan, jotta tulee paikka tutuksi, eikä tarvitse sitten sitä ihmetellä kaiken muun menon lisäksi. Tehtiin ihan perusjuttuja, paikallaoloa (Nero seisoo, koska maa on kylmä. Katsoo minua kuin idioottia, jos käsken maate tai istumaan.), luoksetuloa ja seuraamista. Meni oikein hyvin, varsinkin kun namit loppuivat ja siirryttiin lelupalkkaan. Ohi käveli muita koiria ja ihmisiä ja autojakin pyöri vieressä, joten saatiin häiriötreenausta samalla. Lelun kanssa ei ollut mitään ongelmia mistään, onneksi. Ajattelin vielä käydä toisen kerran treenaamassa jäähallilla, jos vaikka pääsisin valoisaan aikaan, eikä tarvitsisi huonojen valojen alla treenata. Ja sitten eikun hallintatestiin ja kurssille!
Rally-tokon toinen kerta oli 11.3. eikä nyt mennyt ihan putkeen. Nero ei oikein jaksanut keskittyä, vaan matto haisi nenään nameja paremmalta ja koirat oli kivempia kuin minä. Saatiin tehtyä pari ihan ookoo rataakin, mutta hirmu nopeasti väsähti kokonaan. Mikä sitten toisaalta olikin ihan hyvä, koska päästettiin koirat vapaaksi leikkimään tunnin lopuksi. Nero vähän arasteli isompien koirien leikkiä, mutta pyöri kuitenkin kannoilla eikä ainakaan lähtenyt karkuun.
Viime sunnuntaina oli sitten kolmas kerta rally-tokoilemassa ja jo pihalla Nero meni tervehtimään Fionaa, johon edellisellä kerralla tykästyi kovasti. Huomasi ihan selkeästi, että oli hyötyä pitää koiria vapaana. Ryhmäämme liittyi uusi koira, Nuppu. Nuppu on jonkunlainen bulldoggi tai ainakin on sitä minun rajoittuneen rotutietämykseni mukaan. Nero ei ole nähnyt oikeastaan ollenkaan ruttukuonoisia koiria ja tyttö piti vielä sellaista ääntäkin, että toimi ainakin hyvänä häiriönä meille. Muutenkin tehtiin vähän vaikeampaa rataa, paljon käännöksiä ja koko ajan kaksi koirakkoa radalla. Meillä sujui ihan hyvin, varsinkin täysi ympyrä vasemmalle seuruussa on meidän bravuuri. Nero kävelee tasan paikallaan ja hienosti. Ainoa huono juttu oli, ettei me taidettu kertaakaan päästä maaliin asti... Nuppu nimittäin istui maalin takana ja Nero ei voinut millään mennä niin lähelle.
Lopuksi taas päästettiin koirat vapaaksi ja aluksi Nero oli tosi kivasti mukana touhuamassa, mutta yhtäkkiä se meni ihan lukkoon ja tuli istumaan minun tuolini alle. Siinä kohtaa viisas omistaja keräsi kimpsunsa ja kampsunsa, nappasi koiran mukaan ja lähti pihalle. Kierrettiin sellainen pieni lenkki, jotta sain Neron rennoksi, ettei vaan jää mitään kammoa paikkaa kohtaan. Juoksenneltiin vapaana ja käytiin laskemassa yksi mäkikin. Laskin muuten mäkeä ensimmäistä kertaa tänä talvena. Ja hauskaa oli. Kun lähdettiin kotia kohti, oli poika jo onneksi ihan iloinen ja rento.
Eilen tuli sähköpostia, että agilityn alkeiskurssin hallintatesti on ensi viikon torstaina Hyvinkään jäähallin parkkiksella. Niinpä sitten suunnattiin sinne vähän treenailemaan, jotta tulee paikka tutuksi, eikä tarvitse sitten sitä ihmetellä kaiken muun menon lisäksi. Tehtiin ihan perusjuttuja, paikallaoloa (Nero seisoo, koska maa on kylmä. Katsoo minua kuin idioottia, jos käsken maate tai istumaan.), luoksetuloa ja seuraamista. Meni oikein hyvin, varsinkin kun namit loppuivat ja siirryttiin lelupalkkaan. Ohi käveli muita koiria ja ihmisiä ja autojakin pyöri vieressä, joten saatiin häiriötreenausta samalla. Lelun kanssa ei ollut mitään ongelmia mistään, onneksi. Ajattelin vielä käydä toisen kerran treenaamassa jäähallilla, jos vaikka pääsisin valoisaan aikaan, eikä tarvitsisi huonojen valojen alla treenata. Ja sitten eikun hallintatestiin ja kurssille!
sunnuntai 4. maaliskuuta 2012
Rally-toko
Tänään käytiin ensimmäisen kerran rally-tokossa. En meninannut ensin löytää koko paikkaa, vaikka olinkin googlemapista reitin katsonut. Oli sen verran outo rakennus, että tuli ajettua pari kertaa ohi, ennen kuin tajusin mihin pitää mennä.
Kavereina kurssilla on kaksi narttua, kultainennoutaja Fiona ja labradorinnoutaja Susu. Olivat oikein kivoja koiraneitejä, Fiona oli tosi innostunut kaikesta ja Susu oli ihanan rauhallinen. Molemmat olivat käyneet jo aikaisemmin Välkyn kursseilla ja tunsivat toisensa.
Kurssi oli sisätilassa ja Nero ei olisi millään halunnut mennä sisään. Aluksi sitä vähän pelotti olla, mutta kun päästiin tekemään tehtäviä, niin rentoutui. Siitä huomasi ihan selvästi, kun ei enää ollenkaan pelottanut, nimittäin alkoivat hajut ja muut jutut kiinnostaa enemmän kuin niiden tehtävien tekeminen.
Aluksi tehtiin rataa, jolla oli yhdeksän kylttiä. Alku, jossa koira istuu aina vasemmalla puolella. Juosten, mikä tarkoitti seuraamista juosten. Normaalisti/hitaammin, eli jatkettin seuraamista. Käännös 270°, eli käännyttiin vasemman kautta ja jatkettiin oikealle. Seuraavana oli 90° oikealla, eli käännyttiin oikealle. Pujottelu aloitettiin oikealta puolelta ja tehtiin niin, että myös itse pujoteltiin ne neljä tötsää. Sitten tuli u-käännös, jossa käännyttiin taas vasemman kautta. Sen jälkeen tuli stop-istu-maahan, mikä nyt selittää itsensä. Lopuksi jatkettiin matkaa ja maalin ohi vain käveltiin normaalisti. Koko rata oli tarkoitus suorittaa kevyessä seurannassa, eli ei niin intenssiivistä kuin tokon seuraaminen.
Tehtiin vuorotellen rataa, kun muut istuivat odottamassa sivummalla. Nero tuli alun aina oikein nätisti, ollaan seuraamista harjoiteltu enemmänkin. Myös käännös vasemman kautta on meille selvästi helpompi kuin oikean kautta. Oikealle käännyttäessä karkaa turhan kauas, samoin pujottelussa. Tosin ei oltu ennen tehty pujottelua tuollaisilla tötsillä ja todella nopeasti se parani. U-käännöksessä käännyin itse turhan nopeasti muutaman kerran ja astuin koiran päälle. Sain ohjeen hidastaa hieman ennen käännöstä, ja nyt kun miettii niin varmaan pari askelta enemmän käännökseen minun osaltani auttaisi myös asiaa. Istuminen sujuu hyvin ja maahan menokin parani joka kerta. Siinä sain ohjeeksi, että antaa koiran maata kauemmin: pitäisi itse pystyä laskemaan hitaasti kolmeen. Loppu seuraus meni hyvin, koska odotti jo kovasti palkkaa. Palkkaan siis leluilla, koska Nero motivoituu tekemään sillä tavalla paremmin. Aluksi oli käytössä narupallo ja lopuksi otin käyttöön sinisen kumipallon, joka on yksi parhaimmista leluista ikinä.
Tämä rata toistettiin viitisen kertaa ja sitten vaihdettiin. Juoksemisen tilalle tuli hitaasti, eli seuraamista hitaammin kuin normaalisti. Käännökset tehtiin samalla tavalla kuin ensimmäisessä radassa, mutta pujottelun tilalle tuli 1-2-3-istuminen. Eli pyydettiin koira istumaan, otettiin yksi askel, jonka jälkeen taas istumaan, kaksi askelta - istumaan ja vielä kolme askelta ja istumaan ja sitten jatkettiin normaalisti. Taas käännös normaalisti, mutta seuraavana liikkeenä oli liikkeestä maahan meno, jonka jäkeen jatkettiin maaliin.
Meillä tuo istumiskyltti meni ihan hyvin, välillä istui vähän vinoon, mutta ei nyt mitenkään pahasti. Täytyisi harjoitella tätä vaikka peilin edessä, että näkisi heti onko koira vinossa vai ei. Liikkestä maahan meno oli melkoisen vaikeaa ja sitä täytyy harjoitella eniten. Lopussa kun minulla oli pallo taskussa ja kumarruin antamaan käsimerkin, Nero jotenkin kummasti olikin siellä taskulla katsomassa josko sen pallon saisi jo. Oppi siis liian nopeasti, että maahan menon jälkeen pian saa sen pallon.
Kaiken kaikkiaan olen ihan tyytyväinen. Nero keskittyi minuun häiriön alaisena, eikä muutenkaan alun arkailuja enempää välittänyt siitä, missä oltiin tai muista koirista. Ihmisiä ei huomioinut melkeimpä ollenkaan, mitä nyt kävi katsomassa että mitä se kurssiohjaaja juo. Seuraamista haluaisin tiiviimmäksi ja enemmän kontaktia mukaan. Tahtoisin myös, että olisi vähän innostuneempi/aktiivisempi tekemisessä, joten ensi kerralla otan kyllä kunnon juuttikangas patukan mukaan. Sitä on helppo pitää kainalossa ja palkata sen avulla. Kotiläksyksi saatin maahan menon harjoittelua sekä liikkeestä ja istumisesta ja sitä tehdään. Tosin edelleen etusijalla ovat seuraaminen ja kontakti, luoksetulo ja paikalla olo sekä muut arkielämässä enemmän tarvittavat taidot.
Loppuun vielä pari kuvaa, ei tältä päivältä, mutta vanhempia kuvia, jottei nyt pelkkää tekstiä ole koko postaus.
Molempien vauvakuvat
Kavereina kurssilla on kaksi narttua, kultainennoutaja Fiona ja labradorinnoutaja Susu. Olivat oikein kivoja koiraneitejä, Fiona oli tosi innostunut kaikesta ja Susu oli ihanan rauhallinen. Molemmat olivat käyneet jo aikaisemmin Välkyn kursseilla ja tunsivat toisensa.
Kurssi oli sisätilassa ja Nero ei olisi millään halunnut mennä sisään. Aluksi sitä vähän pelotti olla, mutta kun päästiin tekemään tehtäviä, niin rentoutui. Siitä huomasi ihan selvästi, kun ei enää ollenkaan pelottanut, nimittäin alkoivat hajut ja muut jutut kiinnostaa enemmän kuin niiden tehtävien tekeminen.
Aluksi tehtiin rataa, jolla oli yhdeksän kylttiä. Alku, jossa koira istuu aina vasemmalla puolella. Juosten, mikä tarkoitti seuraamista juosten. Normaalisti/hitaammin, eli jatkettin seuraamista. Käännös 270°, eli käännyttiin vasemman kautta ja jatkettiin oikealle. Seuraavana oli 90° oikealla, eli käännyttiin oikealle. Pujottelu aloitettiin oikealta puolelta ja tehtiin niin, että myös itse pujoteltiin ne neljä tötsää. Sitten tuli u-käännös, jossa käännyttiin taas vasemman kautta. Sen jälkeen tuli stop-istu-maahan, mikä nyt selittää itsensä. Lopuksi jatkettiin matkaa ja maalin ohi vain käveltiin normaalisti. Koko rata oli tarkoitus suorittaa kevyessä seurannassa, eli ei niin intenssiivistä kuin tokon seuraaminen.
Tehtiin vuorotellen rataa, kun muut istuivat odottamassa sivummalla. Nero tuli alun aina oikein nätisti, ollaan seuraamista harjoiteltu enemmänkin. Myös käännös vasemman kautta on meille selvästi helpompi kuin oikean kautta. Oikealle käännyttäessä karkaa turhan kauas, samoin pujottelussa. Tosin ei oltu ennen tehty pujottelua tuollaisilla tötsillä ja todella nopeasti se parani. U-käännöksessä käännyin itse turhan nopeasti muutaman kerran ja astuin koiran päälle. Sain ohjeen hidastaa hieman ennen käännöstä, ja nyt kun miettii niin varmaan pari askelta enemmän käännökseen minun osaltani auttaisi myös asiaa. Istuminen sujuu hyvin ja maahan menokin parani joka kerta. Siinä sain ohjeeksi, että antaa koiran maata kauemmin: pitäisi itse pystyä laskemaan hitaasti kolmeen. Loppu seuraus meni hyvin, koska odotti jo kovasti palkkaa. Palkkaan siis leluilla, koska Nero motivoituu tekemään sillä tavalla paremmin. Aluksi oli käytössä narupallo ja lopuksi otin käyttöön sinisen kumipallon, joka on yksi parhaimmista leluista ikinä.
Tämä rata toistettiin viitisen kertaa ja sitten vaihdettiin. Juoksemisen tilalle tuli hitaasti, eli seuraamista hitaammin kuin normaalisti. Käännökset tehtiin samalla tavalla kuin ensimmäisessä radassa, mutta pujottelun tilalle tuli 1-2-3-istuminen. Eli pyydettiin koira istumaan, otettiin yksi askel, jonka jälkeen taas istumaan, kaksi askelta - istumaan ja vielä kolme askelta ja istumaan ja sitten jatkettiin normaalisti. Taas käännös normaalisti, mutta seuraavana liikkeenä oli liikkeestä maahan meno, jonka jäkeen jatkettiin maaliin.
Meillä tuo istumiskyltti meni ihan hyvin, välillä istui vähän vinoon, mutta ei nyt mitenkään pahasti. Täytyisi harjoitella tätä vaikka peilin edessä, että näkisi heti onko koira vinossa vai ei. Liikkestä maahan meno oli melkoisen vaikeaa ja sitä täytyy harjoitella eniten. Lopussa kun minulla oli pallo taskussa ja kumarruin antamaan käsimerkin, Nero jotenkin kummasti olikin siellä taskulla katsomassa josko sen pallon saisi jo. Oppi siis liian nopeasti, että maahan menon jälkeen pian saa sen pallon.
Kaiken kaikkiaan olen ihan tyytyväinen. Nero keskittyi minuun häiriön alaisena, eikä muutenkaan alun arkailuja enempää välittänyt siitä, missä oltiin tai muista koirista. Ihmisiä ei huomioinut melkeimpä ollenkaan, mitä nyt kävi katsomassa että mitä se kurssiohjaaja juo. Seuraamista haluaisin tiiviimmäksi ja enemmän kontaktia mukaan. Tahtoisin myös, että olisi vähän innostuneempi/aktiivisempi tekemisessä, joten ensi kerralla otan kyllä kunnon juuttikangas patukan mukaan. Sitä on helppo pitää kainalossa ja palkata sen avulla. Kotiläksyksi saatin maahan menon harjoittelua sekä liikkeestä ja istumisesta ja sitä tehdään. Tosin edelleen etusijalla ovat seuraaminen ja kontakti, luoksetulo ja paikalla olo sekä muut arkielämässä enemmän tarvittavat taidot.
Loppuun vielä pari kuvaa, ei tältä päivältä, mutta vanhempia kuvia, jottei nyt pelkkää tekstiä ole koko postaus.
Molempien vauvakuvat
 |
| Nero kun ensimmäistä kertaa nähtiin |
 |
| Nalle terassin sohvalla |
 |
| Kyllä ne vielä tänäkin vuonna tulee :) |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)