Koiranpäivä!

Koiranpäivän kunniaksi lähdettiin Ruusun ja koirien kanssa Riihimäelle SKLn ja Etelä-Hämeen Kennelpiirin järjestämään match shown. Mätsäri järjestettiin Suomen metsästysmuseolla ja tuotto meni kokonaisuudessaan koirien terveystutkimusrahastoon. Ilma oli nätti ja arvata saattaa, että paikalla oli meidän lisäksi muutama muu. Kaikkiaan ilmoittautuneita koiria oli 423 ja olettaisin muillakin olleen turistikoiria. Luokat oli jaettu normimätsäristä poiketen FCIn ryhmien mukaan: 1/2, 3/4 ja niin edelleen. Sora osallistui siis aikuisten luokkaan ja Nero oli mukana tsemppaamassa.

Alotettiin hyvin, kun paikalle päästyämme Ruusu kysyi otinko rokotustodistukset mukaan. Ai mitkä? Ei oo vähään aikaan tullut käytyä muissa koirajutuissa kuin omissa treeneissä, joten ei tollaista voinut muistaa. Mietittiin hetki mitä tehdään ja mentiin kuitenkin jonottamaan. Jonossa törmättiin Riina-shelttiin ja tämän omistajaan, joiden kanssa Soran ensimmäisenä kesänä osuttiin useaankin mätsäriin. Älkää ihmiset koskaan tehkö tätä, mutta lainattiin Riinan rokotustodistuksia (shameonme.) Soralla on kuitenkin kaikki rokotukset kunnossa ja olis vaan jääny ärsyttämään, puolustelen tekoani! Sora ja Riina muistivat toisensa(?) tai ainakin reippaasti sanoivat moi. Söpöjä kuin mitkä ♥

Sora ja Riina

Numeroksi saatiin 184 ja meidän kehä alkoi numerosta 101. Hyvää aikaa siis lähteä lenkkeilemään. Kauaa ei kävelty, mutta löydettiin metsäpläntti jossa pitää koirat vapaana. Sitten alkoi odottelu. Meidän kehässä oli arvostelemassa Rainer Vuorinen ja hän piti ihanan nopeata vauhtia. Siis oikeasti nopeaa. Neroa ärsytti ja ahdisti kun oli niin kamalasti porukkaa. Tehtiin vähän temppuja muun muassa sarjakieriminen kuolemisen sijaan, ja Nepsutin rauhoittuikin aika kivasti.

Sora oli vuorossa toiseksi viimeisessä parissa. Ihan kivasti seisoi pöydällä ja liikkui, mutta sininen nauha. Ryhmäkehässä tuomarin katse jotenkin lipui kokonaan Ruusun ja Soran ohi eikä jatkoon päästy, vaikka Sora seisoi aivan sairaan hienosti! Tuloksena siis sininen nauha. Mutta ei haittaa, me ei kierretä mätsäreitä todellakaan palkintojen takia vaan ulkonaolemisen ja treenauksen.

Lopuksi käytiin vielä ihanalla pellolla juoksuttamassa koiria. Hienosti juoksivat ja perroni itselleen uskolliseen tapaan löysi tennispallonriekaleen, jota piti sitten heittää. Kotimatka Hesen kautta ja koirat sai hampparin puokkiin!

(Nero ja Sora teki tänään molemmat melkein täyskorkeen aan!)

Hyvinkään mätsäri

Tänään oltiin Hyvinkään Agrimarketilla mätsärissä. Minä olin ainakin pukenut ihan liikaa päälleni, kun päivästä tulikin mukavan lämmin. Oltiin paikalla hyvissä ajoin ja siinä jonossa siestessämme päätin ilmoittaa myös Neron kehään! Sai "alennusta" kahdesta koirasta, joten pakkohan se oli. :D Kehien alkua odotellessa käytiin viereisessä Mustissa ja Mirrissä etsimässä Soralle valjaita, mutta eihän siellä voinut olla sitä sopivaa kokoa, joten jäivät ainakin vielä ostamatta.

Mätsärissä oli kolme kehää, joista yhdessä pyöri veteraanit, sekarotuiset ja lapsi&koira, toisessa ensin isot pennut ja sitten isot aikuiset sekä viimeisessä pienet pennut ja pienet aikuiset. Sora oli siis pienissä pennuissa ja Nero isoissa aikuisissa. Pienten kehässä oli hiukan jahkaileva tuomari, kun taas isojen kehässä vauhtia riitti.

Sora oli ensin vuorossa ja oli taas oikein hienosti. Ruusu osaa esittää sen koko ajan paremmin ja varsinkin seisominen on aina vaan helpomman näköistä. Liikkeet olivat myös parempia, kun ei tarvinnut asvaltilla nostella jalkoja niin kauhiasti. Pöydällä tuomari arvosteli jotenkin todella kauan. Silitteli ja lähestyi todella varovasti. Voisiko olla, että jopa liian varovasti, sillä Sora väisti taas. Ja yritti kiivetä Ruusun syliin. Hampaat antoi katsoa ilman ongelmaa, kunhan vain tuomari alkoi niitä katsomaan. Parina oli sitten vastassa kiipeänkaikkiensyliin cockerspanieli. Pieni kontrasti oli. Sora sai siis vihreän nauhan, joka vastasi tässä mätsärissä sinistä.

Seuraavaksi oli sitten Neron vuoro ja melkein myöhästyttiin kehästä, kun tuomari ottikin ensin kaikki isot aikuiset kehään ja juoksutti kolmessa osassa ja vasta sen jälkeen oli arvostelu pareissa. Neron kanssa ei olla treenattu seisomista eikä oikeastaan muutakaan mitä pitäisi treenata näyttelyihin/mätsäreihin. Paikka käskyllä se seisoi ihan kivasti kyllä. :D Ja kyllähän se nätisti ravaa vieressä, kun juoksee. Ainahan se tekee niin. Tuomarin antoi tulla lähelle, eikä edes paineistunut. Ei se tuomari kyllä koskea saanut, mutta hei edistystä viime kertaan! Jotenkin kummasti me saatiin roosa eli punaista vastaava nauha. Mulla pienesti leuka loksahti, mutta taisi tuomari tykätä perroista.

Kehien arvostelu nopeus oli niin eri, että oli sitten molemmat koirat samaan aikaan ryhmäkehissä, Sora pikkupentujen vihreissä ja Nero isojen aikuisten roosissa. Neron kanssa jouduttiin ensimmäisenä ulos kehästä, enkä kyllä edes ihmetellyt. Vähän jänskätti, kun suurin osa kavereista oli kaksi kertaa isompia, eikä se osaa seistä. Mutta oli niin hieno kakara! Se että oltiin kehässä ilman Neron panikointia oli jo niin suurta parannusta, ettei siitä voi olla kuin ylpeä.

Samaan aikaan Sora oli ryhmäkehässä. Oli tänään seissyt hyvin ryhmässäkin, joten pointsit siitä kotiin. Ei tullut kuitenkaan sijoitusta, mutta mitäs siitä. Toivotaan, että kaikki harjoittelu tuottaa tulosta sitten, kun oikeisiin näyttelyihin päästään osallistumaan.

Kaiken kaikkiaan oli ihan kiva päivä. Päästiin ensimmäistä kertaa koittamaan pentuaitausta mätsärissä. Sora oli aitauksessa kuin kotonaan, jopa meni sinne vapaaehtoisesti, varsinkin jos me olimme lähellä. Nero taas meinasi kaataa koko aitauksen pariin kertaan, mutta eiköhän se pienellä harjoituksella ala sujumaan ihan hyvin. Varsinkin pidempi kestoisissa koiratapahtumissa on ihan kiva, jos on joku isompi tila, missä koirat saavat olla pois hihnoista. Eivät ehkä väsähdä niin helposti.

Huomenna Soran pentukurssi aamulla ja toivottavasti Neron kanssa epiksiin, jos vaan en tule enää kipeämmäksi. Typerä syysnuha.

Leikkinäytelmiä

Nyt ollaankin oltu monissa mätsäreissä. Viime torstaina oltiin Helsingin Tuomarinkylässä, lauantaina käytiin Haimoossa ja maanantaina suunnattiin Helsinkiin Koneen kentälle. Uusia tuttuja saatiin ja muutenkin on ollut hauskaa nähdä paljon koiria. Sora käyttäytyy joka kerta paremmin ja paremmin. Ruusu on alkanut Soran virallisen epäviralliseksi handleriksi ja saa sen toimimaan paljon paremmin kuin minä. Joten nyt sitten oma osani on hermoilla ja jännittää kehän laidalla.

Sora ja Riina.

Tuomarinkylässä arvosteltiin pikkuisen erilailla kuin mätsäreissä normaalisti. Koirat oli jaettu roturyhmien mukaan kehiin. FCI1 ja FCI3 olivat samassa kehässä ja arvosteltiin siis sekaisin olevissa pareissa. Ensin olivat vuorossa pennut. Sora oli heti ensimmäisessä parissa 8,5kk vanhaa bordercollieta vastaan. Soran seisominen ei ollut mitään ihan parasta ja pöydällä yritti kiivetä Ruusun syliin. Sai näin jälkikäteen ajateltuna ihan ansaitusti sinisen nauhan. Ryhmäkehässä ei myöskään pärjätty, Ruusu joutui seisottamaan Soraa melkein pöydän alla ja tuomari kätteli ulos.

Voihan pöytä :D

Reissun paras osa oli ehdottomasti Soran tyttökloonin Riinan tapaaminen. Riina oli väritykseltään uskomattoman paljon samanlainen kuin Sora. Tyttö on pari viikkoa Soraa nuorempi ja aivan ihana. Oli niin innoissaan ihmisistä ja saivat hyvät leikit aikaiseksi. Soran hammaskin jäi Riinan turkkiin kiinni, juuri ennen kuin Riinan oli tarkoitus mennä kehään! Oli sitten pennulla koko kaulus veressä ja hirveällä vauhdilla siivottiin.

Huomatkaa Soran miehekäs pinkki panta!

Lauantaina Haimoossa oli vähän eri koko luokan mätsäri. Torstaina koiria oli 250-300 ja Haimoossa varmaankin 50-70. Pentujen kehässä kaikki pennut kutsuttiin aluksi kehään samaan aikaan. Sitten jaettiin koirat suunnilleen puoliksi ja arvosteltiin pienet ensin ja isot sitten. Sora seisoi oikein hienosti ja oppi selvästi hakemaan seisomiselle paikkaa ja oikeaa asentoa. Haimoossa ei arvosteltu ollenkaan pöydällä, mikä olikin sitten uusi juttu Sopsulle. Tuomari oli vähän isompi nainen ja kumartui Soran ylle ennen kuin Ruusu ehti edes kyykkyyn. Sorahan sitten väisti nätisti, mutta antoi katsoa hampaat hyvin ja antoi kopeloida ihan urakalla. Kehässä jouduttiin olla ihan älyttömän pitkä aika, että kaikki pienemmät pennut saatiin arvosteltua. Sen jälkeen odoteltiin kehän laidalla, että isot arvosteltiin. Oma puolueellinen mielipiteeni on, että Sora seisoi melkein parhaiten kaikista pennuista. Lopuksi kasattiin kaikki pennut kehään. Tuomari kätteli Ruusun pois kehästä, koska pentu väisti. Muutenkin tykkäsi selvästi isommista koirista, melkein kaikki jatkoon päässeet olivat isojen rotujen pentuja.

Maanantaina Koneen kentällä nähtiin taas Riina ja saivat leikkiä. Pienissä pennuissa oli myös kaksi muuta shelttiä, 5 kk vanha trikkityttö, jonka nimi jäi kuulematta ja 10 kk vanha soopelipoika, jonka nimi jäi myös kuulematta. Pidettiin sellaista pientä shelttinurkkaa. :D Parikehässä Sora esiintyi todella hyvin! Seisoi hienosti, haki hyvin oikean asennon, oli nätisti pöydällä (tuomarin lähetyessä kinkkua suuhun, jotta Soralle jäi hyvä maku), liikkui ihan ookoo, mitä nyt vähän hyppelehti, kun nurmikko oli pitkää. parikehästä siis punainen nauha! Ryhmäkehä olikin sitten plaah. Kehä oli todella pieni jo ihan parien arvostelussa. Sitten sinne otettiin kaikki punaisen nauhan saanet pienet pennut ja niitä oli ainakin 17. Joten tilaa ei juuri ollut ja Ruusulle ja Soralle jäi niin pieni tila, ettei Ruusu saanut edes ojennettua kättään ja seisotettua Soraa. Joten taitava pentu sitten päätti istua lähes koko ajan. Lopputuloksen voi varmaankin arvata, eli ei päästy jatkoon. Nero oli myös reissussa mukana, harjoitelemassa olemista. Oikein hieno superperro on Nepsuliini.

Kaiken kaikkiaan Sora oppii kyllä todella nopeasti. Kolmessa mätsärissä kehitys on oikeasti ollut todella näkyvää. Seisomisasento paranee koko ajan ja tuomari ei ole enää läheskään niin jännä. Myös käytös kehän laidalla on hyvää, pienesti pitää toisia koiria nuuskutella, mutta hienosti keskittyy, kun keskittymistä pyytää.

Sunnuntain pentukurssin voi kiteyttää lauseeseen: Ensi kerralla parempia nameja.
Sateen takia tämän viikon aksa oli peruttu. Ensi viikolla onkin seuramestaruudet ja sitten alkaakin hallikausi.

Kaikkea kesäistä

Jopas on nyt tullut laiskoteltua blogin kanssa. Vaikka mitä ollaan taas tehty, mutten ole ollenkaan jaksanut mitään kirjoittaa.

Nero täytti jo kaksi vuotta! Piti tehdä pitkä ja hieno postaus ihan vain Nerosta, mutta sekin on jotenkin kummasti jäänyt. Synttärilahjaksi koira raukka menetti karvansa, ei kyllä taas tykännyt yhtään trimmaamisesta. Mutta nyt sillä on paljon parempi olla.

Leijonakuninkaasta :D

Nalle antaa Nerolle synttärihalin

Soralle tuli viime tiistaina täyteen 20 viikkoa. Painoa oli 5,15kg. Tämän jälkeen siirrytään kuukausittaisiin mittauksiin. Jos me saataisiin aikuiskorkeudeksi se 37cm.

Vähän on tota kaulaa tässä kuvassa :D

27.7. käytiin pentutreffeillä Malminkartanossa. Paikalla oli kymmenen pentua mukaanlukien Soran veli Laaban! Oli kyllä todella kivaa. Sora ihan selvästi tunnisti veljensä (en sitten tiedä tunnistiko sheltiksi vai veljekseen) ja saivat todella kivoja leikkejä aikaiseksi. Laaban oli kyllä huomattavasti Soraa isompi, mutta ei se menoa näyttänyt haittaavan. Muiden pentujen kanssa Sora oli vähän varovaisempi, vaikka juoksi se niidenkin kanssa. Oli väsynyt pentu, kun päästiin kotiin.

Kaiken karvaisia koiria ♥

Laaban-veli

Vähän on kokoeroa pojilla

Soran kanssa käytiin mätsärissä 28.7. Ihan älyttömän kauan jouduttiin odottamaan oman kehän alkua. Saatiin punainen nauha, muttei kuitenkaan sijoituttu. Sora osasi olla todella hienosti, sekä odottaminen että kehässä ravailu sujuivat hyvin. Ainoa missä oli vähän ongelmaa, oli pöydällä seisominen. Vähän jännitti tuomari (jolla kyllä oli melko kovakouraiset otteet.) Mutta oikein ylpeä sai taas olla pikkuisesta!

Saatiin muuten paikka HSKKn pentukurssilla. Joten ensi sunnuntaina aloitetaan heti aamulla pentukurssi. Toivottavasti herätään, Sora on ehkä aamu-unisin koira ikinä!

Agilitykin jatkui ja päästiinkin heti maanantaina treenailemaan, kun jatkoryhmässä oli niin paljon poissaoloja. Paikalla oli meidän lisäksi yksi muu koirakko ja saatiin aika kivasti treenailtua. Tehtiin rengasta yksittäisenä esteenä, eikä mitään ongelmaa.
Kouluttaja teki meille pienen radan, jossa oli aitoja, putki sekä kepit. Nero oli ihan superi. Omassa osaamisessa sen sijaan oli taas tekemistä. Keppejä harjoiteltiin nyt toiselta puolelta, koska Nero handlaa jo toisen puolen hyvin. Ekan kerran Nero tajusi, että niitä keppejä voi pujotella myös silloin, kun olen ns väärällä puolella. Muutenkin oli tosi kivaa ja jees päästä treenaamaan ylimääräinen kerta.

Keskiviikkona olikin sitten oma treenikerta. Meidän alkeiskurssi on nyt muuttunut virallisesti jatkokurssiksi. Ensimmäistä kertaa tehtiin muuria, eikä mitään ongelmia ollut. Hyppää komennolla yli ja pallo palkaksi ja thats it.
Tehtiin myös rengasta ja kaikki sujui jälleen hyvin. Nyt jo lähetin Neroa renkaalle käskyllä 'ring'. Aikaisemmin olen vain "vetänyt" renkaan läpi.
Itsenäisenä harjoitteena oli loiva aa. Vähän naksuteltiin tiistaina 2on2off asentoa, ja Nero tajusi sen kyllä hyvin. Oikea asento löytyi perjaatteessa joka kerta. Hyvin saatiin siirrettyä asento myös aalle. Nyt kun vielä saan opetettua, että 2on2offiin kuuluu jäädä joka kerta ihan ilman komentoakin, niin avot!

Ratatreeninä tehtiin keppejä, aitaa, putkea ja kahta aitaa. Kepit sujuivat taas hyvin. Harjoiteltiin molemmilta puolilta ja kyllä ne sieltä vielä löytyy toiseltakin puolelta. Nero haki putkelle todella hyvin, joten lisättiin treeniin myös takaakierto. Kaikki sujui todella hyvin. Olen niin ylpeä pienestä perrostani.
Agilityn jälkeen jäätiin treffaamaan Raxu shelttiä. Sora oli siis mukana, odotteli treenien aikana autossa. Otetaan toivottavasti Raxun omistajan kanssa talveksi vakio hallivuoro, jolloin pääsisi treenaamaan agia Neron kanssa toisen kerran viikossa. Jos siis päästään talven valmennusryhmiin. Sorankin kanssa voisi ottaa sitten jo alkeita agilityssa. Ja ylipäätään pääsisi treenaamaan sisällä sen kerta viikkoon lisää.
Tänään mennään taas Neron kanssa paikkaamaan jatkoryhmän agilitytunnille, kun siellä oli taas paljon poissaoloja. Kivaa kivaa!

PU1 ja BIS4!

Tänään oltiin siis mätsärissä Koirakeitaalla. Ensimmäisenä luokkana oli arat koirat. Luokassa oli kymmenen koiraa ja me oltiin Neron kanssa kolmannessa ryhmässä. Koirat jaettiin siis kolmeen ryhmään ja tuomarin kanssa sovittiin, mitä koiralle tehdään. Nero oli selvästi jännittynyt, mutta nätisti pysyi vierellä. Alkoi tosin tarjota erilaisia temppuja saadakseen namin. Kävi maate, istui, tuli viereen jne. Joku ei ole muistanut opettaa sitä seisomaan... Nero ei tykännyt tuomarista, eikö toisista koirista. Jouduttiin juosta ensimmäisenä ja tyhmät koirat oli takana tekemässä kaikkea pelottavaa. Tuomarilta sentään haki namia kädestä, tosin ei antanut tuomarin edes kunnolla silittää. Lopuksi otettiin kaikki koirat kehään ja Nero meni lukkoon, mutta sain onneksi hirmuisilla kehuilla palautumaan ja uudestaan namia naamaan. Oltiin sitten ilmeisesti yhdeksänsiä, mutta olihan kokemus. Näin jälkeen päin ajateltuna olisi kannattanut ottaa se lelu sinne kehään ja palkata ja innostaa sillä.

Vähän seuraamiselta vaikuttaa meidän kehäravi :D

Arkojen koirien jälkeen vuorossa olivat pennut 3-6kk. Me oltiin Soran kanssa heti ensimmäisessä parissa ja Sora oli huisin hieno. Tosi nätisti antoi tuomarin tutkia pöydällä, vaikkei pöydällä olekaan oikeastaan seissyt. Kipitti myös iloisesti vieressä, kun juostiin. Saatiin punainen nauha ja olin jo siitä ihan innoissani.

Sai koskea.

Sitten alkoikin punaisten kehän odottelu. Välissä leikittiin 8 kuukautta vanhan oikein nätin koiraneidin kanssa. Ehkäpä siinä yksi syy, miksi punaisten kehässä oli iloinen ja reipas pikku pentu. Minua vähän jänniti ensin, mutta sitten päätin, ettei mitään väliä monensia ollaan. Sora juoksi taas nätisti, mitä nyt vähän säikkyi haukkuvia koiria. Oltiin kuitenkin punaisen kehän ensimmäisiä! Minä olin ihan innoissani. Siihen asti, että järjestävät sanoivat, että BIS-kehään pitää jäädä.




:D

Sitä sitten odoteltiin pitkään. Sora pääsi autoon huilaamaan hetkeksi ja käytiin Neron kanssa kävelyllä. Sitten Nero takaisin autoon ja Sora syliin nukkumaan. Siinä se koisikin puolisen tuntia, kunnes 6-12kk pentujen luokka oli ohi. Lopulta BIS-kehä alkoi ja Soraa väsytti, eikä voinut vähempää kiinnostaa. Haukkuvat koirat olivat pelottavia, namit eivät kelvanneet, eikä muutenkaan ollut yhtään kivaa. Mutta oltiin sitten viidestä kehässä olijasta neljänsiä. Eli tuloksina PU1 ja BIS4. Ei olisi paljon paremmin voinut alkaa meidän tuleva mätsäri/näyttelyura.

20 € lahjakortti Koirakeitaalle, kaksi pussia nameja, aktivointilelu, luu, pokaalit ja ruusukkeet, kismetti ja vanhentunut säkki jättipentujen ruokaa :D + Maailman Söpöin Pentu ♥