Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jenna Caloander. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jenna Caloander. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Bumtsivalkku ala Jenna

Viime viikon sunnuntaina oli tosiaan Jenna Caloanderin valmennus. Järjestin itse bumtsibum koirille. Oli tosi hienoa nähdä muitakin bumtseja tositoimissa ihan livenä eikä aina vain videon välityksellä. Kivaa vaikutti kaikilla olevan ja tuli jo pyyntöjä uudelle, mielellään kaksi päiväiselle valmennukselle. Jennan koutsaamana tietysti. Katsotaan mitä saadaan aikaseksi.


Tehtiin tällaista rataa. Teemana oli kaukana ohjaajasta työskentely, mikä on usein shelteille haastavampaa sekä valssit. Rata oli tosi kiva ja kaikki pääsivät treenaamaan sopivia juttuja. (Ja pointsit itselle radan rakennuksesta: mitään ei tarvinnut siirtää vaikkei mittakaavaa ollutkaan, whoop!)

Alussa oli siis tarkoitus kutsua koira seisoen itse nelosen takana ja kääntämällä rintamasuunnalla koira esteille. Aloitettiin ihan kahdella ekalla esteellä ja siirryttiin aina eteenpäin. Saatiin hyvin tehtyä koko matka ilman mitään ongelmia. Aika huippua.

5-7 väliin kokeilin ensin backlapia/vippausta, mutta ei toiminut. Sora jäi pyörimään putkensuun eteen eikä sillä ollut muutenkaan fokus mihinkään järkevään. Vaihdettiin pakkovalssi kutoselle ja johan alkoi toimimaan.



Sitten valssailtiinkin 13 asti. Ensimmäisellä kerralla valssit olivat hyviä: oikein ajoitettu ja oikein suunnattu. Tauon jälkeen olin ensin myöhässä ja sitten ajoissa ja sitten en ohjannut loppuun asti ja niin edelleen. Onneksi löytyi kuitenkin vielä oma rytmitys takaisin, jotta saatiin myös onnistumisia.



15 koitin ensin sylkkäriä tai en edes koittanut, koska unohdin mitä olin tekemässä. Se olisi varmaan toiminut, mutta toisaalta Soralla on niin hyvät niistot, että helposti ja toimivasti tehtiin niistolla. Loppu olikin kivaa, koska Sora haki esteitä niin hyvin ja itse sai vaan juosta ja vähän välillä käyttää vastaista.



Viimeiseksi yritettiin vielä tehdä koko rata nollana läpi, mutta oli jo omat jalat niin hapoilla, etten tainnut päästä maaliin asti. Muutenkin tekeminen oli lopussa vähän tahmaista.

Jenna kannusti käyttämään rohkeasti valsseja, koska ne olivat kuulemma oikein hyviä. Yleensä teen mieluummin persjätön, jos vaan mitenkään järkevästi pystyy tekemään. Tällaisessa radassa ei kyllä sovi, koska kääntää pitää sen verran tiukasti. Oltiin myös kehitytty viime kerrasta, joka oli marraskuussa. Nyt vaan pitää päästä tekemään ratatreeniä ja hakea ratakuntoa sekä koiralle että varsinkin ohjaajalle.

Jäi kyllä taas tosi kiva fiilis ja kisainto iski kahta kauheammin. Onhan tää laji aina kiva, kun sujuu :D

Sora oli koulutuksesta suhteellisen väsy, joten Nero pääsi tekemään illalla vähän kentällä pyörimistä. Tehtiin vähän tokoilua ja sitten se sai juosta siivekkeitten välistä ja mennä putkeen. Oli muuten pienellä kivaa. Nyt se on ollut koko viikon jotenkin paljon tyytyväisempi ja iloisempi, joten ehkä se pääsee aina mukaan rallattelemaan, kun on tilaa.

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Wow, Fantastic Baby!

Sora pääsi maanantaina 31.3 Jennan koulutukseen toistamiseen. Meidän oma seura järjesti koulutuksen, joten tutussa hallissa treenattiin tuttujen kavereitten kanssa. Oli niin super Sora!



Rata näytti jota kuinkin tältä. Olen itse piirtänyt joten etäisyydet saattavat vähän heittää, mutta pääasia tulee kuitenkin selville. Oli kyllä todella kiva rata! Meille sopivasti kontaktit ja kepit olivat radan lopussa, joten ei tarvinnut niiden takia pätkiä rataa ja muutenkin oikein sopiva rata Soralle treenata. Ei päästy tosin kuin esteelle 11, mutta mitäs pienistä. Opeteltiin kaksi uutta ohjaustekniikkaa, sylkkäri ja backlap. Sylkkäriä olen Neron kanssa tehnyt aina välillä, joskaan en tuollaiseen kohtaan. Backlap taas oli ihan uusi ohjaus, jonka olen halunnut koirille opettaa.

Heti alun pakkovalssi tuotti ongelmia. Lähdin ohjaamaan todella löysästi ja vähän anteeksi pyydellen, en merkannut estettä ja muutenkin seisoin niin kaukan, että mistä se koira olisi edes voinut ymmärtää mitä siltä pyysin. Jenna näytti esimerkin hyvästä pakkovalssista ja lähdettiin uudelleen liikkeelle asennemuutoksella varustettuna. Palkattiin Sora ensin ihan vaan pakkovalssiin ja oli hieno. Pitää muistaa itse mennä tarpeeksi lähelle estettä ja tehdä kunnon merkkaus, jotta koira tietää mistä puolelta hypätään.

Alkuun tehtiin pätkä 1-6. Ensimmäisellä kerralla sujui hyvin ja varsinkin 5-6 välin pitkä vienti oli hyvä: Sora ei vilkuillut muualle ja oli tulossa tasan sinne minne minäkin. 5 takaakierrosta tuli meille vaikea kohta. Sora juoksi helposti esteen ohi, jos en vetänyt tarpeeksi vasemmalla kädellä sitä esteestä yli. Tähänkin palkattiin muutama kerta ja alkoi heti sujumaan paremmin. Minun piti muistaa rytmittää oikein, jotta meillä ei tullut vain juoksukilpailua esteen ohi, vaan sain Soran hyppäämään esteen ja olin silti pois edestä.

7-11 oli seuraava pätkä mitä tehtiin. Yllättävän hyvin ehdin juosta putki suoran ja ohjata hypylle 9. Esteelle 11 olin suunnitellut tekeväni niistosokkarin (tai ainakin Jenna niin sanoi, kun näki miten ohjasin.. :D) mutta siinä vaiheessa olin jo vähän myöhässä, koska kävin niin pitkällä ohjaamassa Soran ysille. Joten suunnitelman muutos ja jäinkin kauemmas putken suusta ja tönäisin Soran vaan esteelle. Mikä tietysti toimi paremmin kuin odotin! Tää on taas näitä hetkiä, kai se koira nyt juoksee sinne seuraavalle esteelle, kun tulee täysiä putkesta jos mä vaan ohjaan sen sinne. Ja Sora kyllä osaa, se ei oo enää vauva.

11 estelle vaihdettiin ohjaukseksi se sylkkäri. Eli itse juostiin esteen "taakse" ja ihan vaan ohjattiin vasemmalla kädellä koira yli siitä esteestä. Aloitettiin ilman rimaa niin, että Sora pyörähti siivekkeen ympäri ja sitten palkattiin. Sopuliitti tajusi tosi nopeasti, mitä haettiin. Lisättiin aitaan rima, jota Sora ei ensin huomannut vaan juoksi päin... Eipä sillä enää seuraavalla kerralla ollut ongelmaa, pikkasen on vaan pitkät piuhat. Sitten lisättiin koiran lähestyminen eli koira 10 aidan eteen istumaan, lähtölupa, sylkkäri ja palkka. Mun taitava eläin ei edes meinannut tehdä kertaakaan väärin, on se hieno! Tässä vaiheessa taidettiin pitää tauko ja jatkettiin sitten samasta.

Tauon jälkeen lisättiin eteen 10 este. Ei ollut ongelmaa näinkään. Sitten kokeiltiin vauhdin kanssa eli 8-11. Arvattavasti olin itse myöhässä enkä ehtinyt edes 11 taakse ennen kuin Sora oli jo kohdalla. Muutaman toiston jälkeen alkoi sujua paremmin ja saatiin oikein hieno suoritus aikaiseksi. Joten nyt se osaa sylkkärin. Itsestäni en ole vielä ihan varma, mutta eiköhän se saada ohjauskuvioihin lisättyä. Soran tekniikka oli kuulemma ihan loistava, se juoksi kovaa, otti kaksi kokoavaa laukkaa ja hyppäsi eli juuri niin kuin tässä ohjauksessa pitää.

Lopuksi harjoiteltiin backlapia esteellä 13. Backlapin ideana on, että koira ja ohjaaja jatkavat matkaa eripuolilla estettä. Esimerkiksi tällä radalla esteellä 13 koira lähetetään takaakiertoon vasemman siivekkeen kautta ja koira kiertää aidan hypättyään oikean siivekkeen ja itse jatketaan suoralla linjalla vasemmalta puolelta estettä. Näin tällaisessa radassa saadaan itselle suorempi linja ja säästetään aikaa. Tärkeää ohjauksessa on, että vedetään se koira kunnolla yli esteestä ja heitetään esteen toiselta puolelta. Me otettiin käyttöön myös lisäkäsky "mene", jotta koira tietää paremmin mitä ollaan tekemässä.

Opetus aloitettiin palkkaamalla taakakierron jälkeen oikean siivekkeen juureen, kun samalla itse jatkoin eteen päin. Tätä toistettiin ja vähitellen palkka tuli kauemmaksi. Soralle tuli jossain kohtaa ongelma, kun se ei halunnut hypätä mua kohti, mutta hyvin kuitenkin sujui. Tää on ehdottomasti sellainen ohjaus minkä haluan käyttöön. Pitää vielä vahvistaa paljon, mutta alku on tehty.

Treenit sujui kaikkiaan tosi hyvin. Sora teki mahtavasti töitä ja Jennakin kysyi että mitä ihmettä me ollaan oikein kahden kuukauden aikana tehty. Sora oli nopeempi ja motivoituneempi kuin viimeks. Jenna myös kehui Soran käännökset ja kropan hallintaa noin nuoreksi koiraksi. Käännökset on munkin mielestä ollut aina Soran parhaita puolia, se nuolee siivekkeitä niin tiukasti, että hirveen paljon lähempää ei edes pääse. Jenna on kyllä aivan tajuttoman hyvä kouluttaja! Vaativa ja samalla niin positiivinen ja innostava. Taas jäi sellanen fiilis, että lisäälisäälisää! Sain myös aivan uuden innon opettaa Soralle keppejä ja kontakteja, kun muu alkaa sujumaan. Ehkä meitä nähdään vielä kesällä kisoissakin! :D


sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Sora Jenna Caloanderin koulutuksessa

Tänään otettiin Soran kanssa osaa Etelä-Suomen Shelttien järjestämään Jenna Caloanderin agilitykoulutukseen. Lisää näitä! Viiden koirakon ryhmä ja kaksi tuntia aikaa riitti ainakin Soralle vallan hyvin, on ollut suhteellisen rauhallinen poika. Se on lähinnä ryöminyt paikasta toiseen ja kaatunut taas nukkumaan. Tehokasta väsytystä.


Tehtiin tällaista rataa. Soran kanssa päästiin esteelle 14 pätkissä tehden. Opeteltiin myös sellainen uusi asia kuin putkijarru, jonka Sopuliitti oppi neljällä toistolla. Muutenkin meni oikein kivasti. Takaakierroista saatiin kehuja ja nehän me ollaan Soran kanssa opeteltu aikalailla ensimmäisenä. Kiitos Ellan kuvauspalvelun sain vihdoin myös Soran treeneistä kuvia ja vielä huippulaadulla!

Video näkyy täältä!

Jennan koulukseen mennään sitten uudestaan maaliskuun lopulla. Luultavasti Sora pääse sinnekin, koska Jenna on nyt nähnyt Soran kertaalleen ja tietää vähän miltä meno näyttää.

Saatiin lainaan kotiin kujakepit ja nyt ollaankin suhteellisen ahkerasti niitä tehty. Tässä vaiheessa Sora osaa juosta kujan välistä, kun se on jotakuinkin Sora levyinen. Eli paljon on vielä duunia, mutta eiköhän se siitä. Neron kanssa on harjoiteltu itsenäisempää pujottelua. Viime kerralla sain jo lähetetty reilun viiden metrin päästä sekä umpi- että avokulmaan ja pystyin ottamaan vielä lisää etäisyyttä. Lisäksi kokeiltiin niin, että lähdin itse peruuttamaan ja Nero kepitteli eteenpäin. Oli kyllä aivan superkoira!