Maanantain treenit

            

 

Eilen tehtiin treeneissä yllä olevia ratoja. Ensin vasemman puoleista ja sitten oikean puoleista. Ensimmäinen meni tosi kivasti. Hiottiin 7-9 väliä, koska käänsin 8 hypyn liian myöhään. Aloin kääntää Neroa suoraan esteen päällä, minkä takia rima tippui muutamaan kertaan. Sitten ongelmana oli, että käänsin liian aikaisin tai jyrkästi, jolloin Nero ei hypännyt ollenkaan. Piti muistaa jatkaa liikettä, sekä kropan että käden, esteen suuntaan, vaikka kääntyikin jo valmiiksi. Saatiin kyllä  oikein hieno ja tiukka käännös lopulta tehtyä.

 

Kepit oli ihan superhyvät ja vauhdikkaat! Tosi hienosti Nero hakee sisään, olen kummalla puolella tahansa. Valssien ajoitus on edelleen vaikean tuntuista. Jostain kumman syystä olen aina myöhässä. Nero kyllä tekee hienosti, mutta liian pitkillä kaarilla tai kauhealla kiireellä, koska ohjaan myöhässä. Jospa mä kehityn vielä joskus koiran tasolle.

 

Toisella radalla 4 hypylle rytmitys oli tärkeää. Niin saatiin tehtyä kunnollinen käännös, eikä jotain järkyttävää kaahotusta. Parilla toistolla onnistui. Ja niin kuin kouluttaja sanoi, niin kyllä nyt futarin pitäisi osata rytmittää, kun sitä tehdään futiksessakin koko ajan. 7-8 välin vaihdettiin vastakäännökseen, jotta saatiin tiukempi kurvi. Ja kontakteilla pitää muistaa olla johdonmukainen! Aina samalla lailla käskyt ja vapautukset ja kaikki. Lisäksi pitää muistaa palkata ja vahvistaa edelleen kontakteista, ne kun on vasta vähän aikaa olleet kunnossa. Palkka mielellään maahan.

 

Sora pääsi tekemään Neron tauoilla rengasta ja keppejä. Lähdin opettamaan rengasta naksuttimella, koska rengas nyt on renkaan muotoinen aina (niin kuin tässä on nyt tullut luettua useammasta blogista.) Hyvin Sora hoksasi. Kepeillä oli hiukkasen intoa, joten jälki ei ollut ihan niin kaunista kuin olisi voinut. Saatiin kuitenkin loppuun tehtyä ainakin neljä täysin onnistunutta suoritustakin.

 

Sora pääsi tekemään myös oikean puoleista rataa 1-7 esteillä. Muurissa oli vain päälipalikat ja muissa esteissä rimakorkeus varmaan 10 cm, paitsi 4 ei ollut rimaa ollenkaan. Soran kanssa sai kyllä ihan kunnolla juosta, kun en voi jättää sitä vielä kovin kauas lähtöön. Oli se kyllä hieno pentu! Meni kovaa ja juoksi niin kuin ohjasinkin.

 

Kaikista huvittavinta on, että Soran pitää komentaa ihan kauheasti. Itse olen kyllä ilmiön aiheuttanut nostamalla kierroksia niin kattoon kuin mahdollista. Mutta kentän laidalla pitää vähän kiroilla, kun muut treenaa sen kentällä. Intoa ainakin löytyy, joten jees!

Sata lasissa!

Tällaista rataa tehtiin eilisissä treeneissä. Meille vaikeita kohtia oli puomilta keinulle, ja kepeiltä aalle. Keinu tuli aikalailla nopeasti puomin jälkeen, mistä voi johtua, että oli liikaa vauhtia ja tuli taas joku lentävä espanjalainen. Sen jälkeen oli niiiin kovin varovaista koiraa keinulla. Pari toistoa ja saatiin taas vähän vauhtia, mutta mutta.

Kepit ohjasin vasemmalta puolelta. Niiden jälkeen olisi pitänyt ottaa paremmin haltuun, jotta sain Neron tulemaan oikealta puolelta seuraavan esteen. Aalle tultaessa täytyi vähän katsoa sitä linjaa, ettei nyt ihan poikittain tullut, mutta sen sain onneksi hyvin katsottua. Keppien jälkeen yritin vaikka minkälaisia kiemuroita, kun riitti se, että otin Neron vastakkaisella kädellä haltuun, jolloin kroppa kääntyi koiraa kohti ja oli helppo ohjata seuraavan esteen yli hyvällä linjalla. Onneksi saatiin loppuun ihan superhyvä suoritus.

Muuten yritin vähän nostaa kierroksia treeneihin, jotta saataisiin "kisamaisempi" suoritus. Eli toisin sanoen pallo hyppäsi taskuun ja koiran kierrokset kattoon. Mistä seurasi kontaktien unohdus, kun ei vaan ehtinyt. Kaikista taisi ainakin kerran tulla läpi. Että sillai. Lisäksi kepeistä jäi muutaman kerran muutama väli väliin, kun on niin paljon nopeampaa tehdä niin. Eikä keskittyminen muutenkaan ollut oikein siellä missä olisi pitänyt, joten eiköhän me unohdeta taas se pallo ja oteta jotain tylsempää tilalle.

Radan lisäksi harjoiteltiin pimeitä putkikulmia. Taas oli huomattavasti enemmän ohjaajasta kiinni tämä homma. Nimittäin Nero olisi kyllä osannut mennä sinne putkeen, jos ohjaaja ei olisi rynninyt putkelle, seisonut putkella, ohjannut kahdella kädellä samaan aikaan ristiriitaisesti ja muutenkin söhlännyt. Onneksi osasin jonkin verran ottaa niitä ohjeita vastaa, jotta saatiin edes jonkinlaisia suorituksia aikaiseksi.

Sora oli taas mukana ja pääsi treenien sivussa tekemään muutaman kerran keppejä. Tosi hienosti kyllä meni! Soralla on ollut maha sekaisin sunnuntaista asti. Keskittyminen ei ollut siis ihan parhaillaan, kun raukalla oli kamala hätä. Tänään illalla oli kyllä jo paljon parempi maha, vaikka olikin päivällä käynyt kaikista karvaisimmalla matolla hädillään. Tosi kivaa. Ensin työssäoppimisessa sain siivota koko päivän hevosen lantaa ja sitten pääsin kotiin siivoamaan koiran shaibaa. Jee! Tosin itsepä olen sekä opiskeluni että koirani valinnut. :D

K on kivaa ja keinu

Oli kiva rata treeneissä maanantaina! Ensimmäistä kertaa oli keinu mukana radalla. Saatiin tosi hyviä toistoja keinulle ja vielä paljon. Tehtiin siis ensin yksittäin ja sitten radan osana ja sitten vielä yksittäin. Muutenkin rata sujui hyvin, mitä nyt en meinannut saada Neroa vitosen takaakiertoon, eikä se muistanut ollenkaan mitä käsky "ylös" tarkoittaa. Meillä siis puomia, eikä meinannut osata mennä sinne. Vielä kun yritin liittää takaaleikkauksen niin hienoa. Ei kyllä olla pitkään aikaan tehty koko puomia, joten koiraa ei ehkä voi syyttää. Pari kertaa kun toistettiin pelkkä puomi, niin alkoi taas sujumaan. 10-12 välissä meillä meinasi vähän käännökset karata, kun vauhtia oli ja ohjaaja ei osannut antaa koiralle selkeitä ohjeita, että mihin ollaan menossa. (Ai miten niin se koira ei osaa lukea ajatuksia?) Kepit oli aikas hienot, Nero kesti paljon enemmän vedätystä kuin aikaisemmin omaa rytmiään hukkaamatta.

Lisäksi tehtiin eteen lähetystä, mikä sujui. Lisättiin siihen sitten putkea ja pyörimistä ja vaikka mitä, eikä sujunutkaan enää niin hyvin. Jostain syystä nousi taas esiin ilmiö, että koira ei osaa jotain, mitä sille ei ole opetettu. Jännä juttu.

Sora oli myös hallilla mukana ja pääsi tekemään pieniä aitoja ja putkea. Hienosti osasi takaakierron ja saatiin juostua kovaa kolmen esteen suoraakin. Pienen tauon jälkeen tehtiin ensimmäistä kertaa keppejä neljällä kepillä. Päätin opettaa Soralle kädellä ohjaamalla kepit, kun se nyt suunnilleen toimi Neronkin kanssa. (Unohdetaan kuinka vaikeata se oli, sillä Sora on ihan erilainen koira...) Ja meinasi pudota kyllä silmät päästä. Sora meni kovaa ja oikeista väleistä, kunhan vain sain oman käden liikkeen tarpeeksi nopeaksi. Tehtiin viisi kertaa ne neljä keppiä ja kahdella viimeisellä ei tarvinnut enää edes niin isoa apua. What?

Tavoitteena olisi saada opetettua Soralle esteet tässä talvikauden aikana, jotta päästäisiin mahdollisesti Neron paikalle meidän omaan ryhmään treenaamaan kesäksi, jos siis ryhmät pysyvät suunnilleen samoina. Neron kanssa treenataan Lotta Vuorelan valmennuksessa ensi kesänä. Tähän pyritään ja esimerkiksi huomenna Sora pääsee paikkaamaan Neron paikkausoikeudella aloittelijoiden ryhmään ennen Neron treenejä. Joku unohti sopivasti kysyä NoDojen ryhmien ikärajaa... :D

Treenitauko ohi!

Otsikon mukaisesti treenitauko on vihdoin ohi! Meinas alkaa pää hajota ainakin ohjaajalla. Ja kyllä Nerokin innoissaan oli, kun tajusi mihin lähdettiin.

Treenit itsessään ei olleet mitkään kummoiset. Treenattiin välistävetoja melkoisen pienillä väleillä ja neljällä suorassa linjassa olleella esteellä. No olihan se kiva, kun tällainen tekniikka treeni oli, Nero kun säntäili ja hyppi ja jee. Toinen olisi ollut luultavasti oikein hyvä vaihtirallissa tänään. Tehtiin monta toistoa, ennen kuin sujui, eikä se silloinkaan hyvältä näyttänyt. Jouduin käyttämään huomattavasti suurempia apuja kuin viime kerralla, kun tehtiin välistävetoja. Itse asiassa jouduin ihan kääntymään ja enhän mä ehtinyt. Muutenkin kääntyminen vauhdissa edes takaisin nopeasti on vähän niin ja näin, sillä polveen sattui niin perkeleesti.

Lisäksi tehtiin keinua pariin otteeseen. Ei tarvittu hihnaa enkä hidastanut keinua, jes! Paremmin sujui ollessani itse keinun oikealla puolella. Saatiin nätit kontaktit ja sain otettu vähän sivuttaisetäisyyttä. Lisäksi Nero jäi hyvin odottamaan 2on2offiin, vaikka juoksin ohi. Ollessani keinun vasemmalla puolella olikin sitten enemmän ongelmia. Nero ei meinannut nousta ollenkaan keinulle, vaan jouduin pallon kanssa aikalailla houkuttelemaan. Ei tarvinnut kuitenkaan koskea koiraan eikä keinuun, joten hyvä. Kontakti oli tältäkin puolelta hyvä. Kyllä me vielä tää homma klaarataan!

Itsenäisesti tehtiin vähän aan kontakteja, lähinnä alastuloa ja pari kertaa koko aata. Lisäksi opeteltiin sellainen kiva uusi asia kuin kiertäminen. Nerohan hyppäsi muun muassa viimeisissä treeneissä esteen takaisin päin, kun käännyin tarpeeksi tiukasti. Joten päätin opettaa sen kiertämään siivekkeen mahdollisimman pienellä kaarrolla. Ensin tehtiin ilman rimaa ja sitten riman kanssa. Ilman rimaa kurvi oli oikein hyvä ja tiukka. Riman kanssa vähän turhan pitkä kaarros, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun kokeiltiin. Positiivinen mieli jäi.

Torstaina sitten Tarjan tunnille ja perjantaina päästään paikkaamaan. Ensi viikon maanantaista helmikuun alkuun majaillaankin sitten Kajaanissa, kun opiskelujen ensimmäinen lähijakso alkaa, joten jää omat treenit väliin. Olen kuitenkin vähän katsellut, että Kajaanissakin on halli, eikä vuokrahintakaan ole niin paha, joten jos me vähän käytäisiin itsenäisesti treenailemassa.

Talkoilua

Viikonloppu menikin talkoissa HSKKn eli meidän seuran virallisissa agilitykilpailuissa. Lauantaina kisasivat 1 ja 2 luokka ja sunnuntaina kolmoset. Olin hallilla oikeastaan koko kisojen ajan, eli lauantaina 9-19 ja sunnuntaina 8-22. Ratahenkilönä toimiminen oli hauskaa, kun pääsi näkemään tosi läheltä hyviä suorituksia. Eturivin paikoilta näki miten eri ohjaajat ohjasivat ja koirat vastasivat ohjauksiin. Näki läheltä myös niitä epäonnistumisia ja pystyi hyvin sanomaan, että missä kohtaa meni pieleen ja koira kiepsahti väärään paikkaan.

Radan rakentaminen oli oikeasti tosi opettavaista. Ihan erilailla tuli mietittyä, että mihin mikäkin este tulee. Lisäksi numeroittaminen oli hauskaa, kun kilpailijat tuijottivat radan reunalla, että mihin se rata seuraavaksi jatkuu. Ja tuli mietittyä, miten itse ohjaisi oikeastaan kaikki radat. Ehdoton suosikki rata oli kolmas luokan maksien hyppäri. Se oli nopea ilman ihmeellisiä kommervenkkejä, mutta löytyi kuitenkin pari ansa kohtaa. Olisi niin kivaa päästä kokeilemaan sitä, vaikkei meillä ehkä mitään realistista mahdollisuuksia päästä nollana loppuun asti. Ja olen sitä mieltä, että ykkösten radoista suoriuduttaisiin kyllä, kunhan vaan saadaan se keinu kuntoon.

Vähän jännitti kyllä alkuun, ettei vaan vahingossakaan pilaa mitään, varsinkaan kenenkään suorituksen aikana, kun piti lähteä rimoja nostelemaan tai putkea suoristamaan. Mutta hyvin lähti sujumaan ja hauskaa oli. Tosin sunnuntaina illalla alkoi olla vähän väsynyt olo, kun piti koko maksien agilityradan ajan olla liikkuva ratamies. Ei mahtunut mihinkään istumaan, vaan piti siirtyä koirakon suorituksen aikana paikasta toiseen. 69 lähtöä ja aina piti muistaa siirtyä. Huhhuh.

Mieleen painuvimmat suoritukset olivat oikeastaan kaikki perrojen suoritukset, bumtsi-sheltti Nipsun minien kolmosissa, ja täytyy se nyt sanoa, että Juha Orenius oli aika vakuuttava. Miten voikaan ohjata niin intenssiivisesti koko radan ajan? Muuta sanaa sille ei oikein keksi. Koska oli ohjaajia, jotka ohjasivat sulavammin, terävämmin, nopeammin, ja vaikka miten. Mutta kyllä ihan ylivoimaisesti intenssiivisin oli Orenius. Hienoa katsoa.

Päätin muuten jo viikonlopun aikana, että ensi vuonna kisaan tuolla. Ihan sama missä luokassa ja millä koiralla (kiva tietty olis jos vaikka molemmilla ja eri luokissa ;)) mutta kisaan silti. Tai vaihtoehtoisesti talkooloin taas niin paljon, ettei jää aikaa edes ajatella kisaamista. Tuli oltua viikonlopun aikana 23 tuntia hallilla, joten kyllähän siihen aikaa sai kulumaan. Oli ihan super kivaa!

Eilen meillä oli viimeiset aksatreenit ennen joulua, nyt taukoilee nimittäin molemmat ryhmät. Pidettiin pikkujoulut ja tehtiin kivaa rallirataa. Ensin harjoiteltiin kerran ja sitten tehtiin kisanomaisesti. Meidän treenaus osuus oli ihan surkeaa, mutta kisaosuus sujui oikein nätisti. Tehtiin puhdas rata ja voitettiin! Varmaan ensimmäinen nolla ikinä :D

Toi puomi ei todellakaan ole noin pitkä, loppuu oikeasti tohon putken suun kohdalle. Tossa ohjelmassa on vaan niin ärsyttävän pitkä toi puomi, ettei sitä mienaa mitenkään saada oikeaan mittakaavaan, joten olkoon väärä.

Sora oli myös mukana ja tehtiin lopussa sen kanssa putkia ja noita takana olevia hyppyjä ilman rimoja. Sora osasi mennä s-putken, jee! Vähän liian pitkään tein, koska keskittyminen ei ollut enää kauhian hyvää. Pienesti otettiin myös perusasentoa. Neron kanssa tehtiin ihan lopuksi pari kertaa keinua, kun se kerran oli edelleen siinä hollilla. Pitäisi vaan saada tehtyä useammin toistoja, niin meillä ei olisi (toivottavasti..) pian mitään ongelmaa sen kanssa.

Vielä kolmee päivää töitä ja sen jälkeen loma! Mitähän kaikkea kivaa sitä keksisikään koirien kanssa?

Pyöritellään

Maanantaina agilityssa tehtiin tällaista pyöritystä. Rataantutustumisessa oli ihan älyttömän vaikeaa muistaa, että missäs se seuraava este olikaan ja mihinkäs suuntaan sitten jatkettiin. Tarpeeksi kun pyörittiin, niin johan alkoi idea syntyä ja ratakin hahmottua. Päätin kerrankin piirtää viivoja havainnollistamaan, että miten me tehtiin. Joten:

Kuvassa on siis Neron juoksulinjat näkyvissä. Kakkosen ohjasin takaakierrolla ja otin koiran persjätön tapaisella mukaan esteen jälkeen. Koira oli silloin siis vasemmassa kädessä, mistä oli helpompi jatkaa kolmosen takaakierrolle. Nelos putken jälkeen taas koira vasemmalla puolella ja lähetys vitosen takaakiertoon, valssi ennen kutosta ja loppu tosi suoraviivaisesti.

Vaikein osa oli ehdottomasti 1-3. Jäin liian kauas kakkosen siivekkeestä, jolloin Nero tuli helposti oikealle puolelle; Miksi ihmeessä se olisi kiertänyt kauemmas, kun kerran lähempääkin pääsi! Parilla toistolla saatin ihan nätti suoritus aikaiseksi. Täytyi vaan itse muistaa pysyä tarpeeksi lähellä siivekettä, ajoissa vasen käsi hakemaan koiraa ja katsekontakti. Muuten tuo nyt oli ihan sellainen kiva kieputus.

Minun suurin ongelmani ohjaajana tulee juuri tuollaisissa pätkissä näkyviin kaikista eniten. Olen laiska. Nero vaatii aktiivista ohjausta, se tekee silloin paremmin ja yrittää enemmän. Minä ohjaan vähän sinne päin, josko se vaikka menisi niin kuin pitää. Meidän kouluttajan varmasti eniten käyttämä kommentti on, ohjaa sitä! Nyt pitää oikeasti alkaa takoa tätä päähän. Pitää ohjata alusta asti aktiivisesti eikä vasta sillä viidennellä yrityksellä. Aina kun tehdään, tehdään täysiä.

Sen ohjauksen kuuluu tulla selkärangasta, ei aivoista. Tiedän, että olemme vasta aika alussa tässä, mutta mielestäni on tärkeää tehdä alusta asti niin kuin tullaan tulevaisuudessakin tekemään. Mitä me muuten opitaan? Rataantutustuminen kuulu olla niin huolellinen, ettei enää tarvitse ajatella. Että ne ohjauskuviot vaan tulee siihen. Että kroppa liikkuu niin kuin olet etukäteen ajatellut. 13 vuotta jalkapalloa pelanneena tiedän, että se on mahdollista. Ei tarvitse ajatella, kun liikkuu jo niin kuin pitää. Oma vahvuuteni futiksessa oli aina sijoittuminen ja kentän hahmottaminen. Ei se agility voi niin paljoa erota. Me ollaan sitä nopeampia, mitä paremmin minä sijoitun ja liikun. Kyllä Nerossa riittää vauhtia ja tahtoa ja halua. Minun tässä pitää parantaa.

Tästä lähtien me lähdetään, minä lähden, tekemään mitä tahansa suoritusta täysiä. Nero sen tekee jo. Jos me mokataan, mitä väliä. Me treenataan. Ehkä mä kolmentoista vuoden päästä osaan sijoittua oikein ja nopeimpaan kohtaan aksassakin.


Blogger kettuilee. En saa vaihdettua taustakuvaa. Että pysytään sitten vähän pidempään syksyisissä tunnelmissa...

Hei, viime päivinä ei oo satanut!

Maanantain aksassa oli kivaa! Jotenkin agility on nyt koko ajan kivaa. Nero keskittyy täysillä treenaamiseen ja on rauhassa muun aikaa. Tekee hyvin ja vaatii myös mua tekemään hyvin. Kaiken lisäksi meillä tulee koko ajan onnistumisia, mistä seuraa sitten älyttömän hyvä fiilis ja lisää onnistumisia. Tälläista tän pitääkin olla.

Vasemmalla rata ja oikealla keppitreenit

Me aloitettiin radalla. Eipä siinä mitään ihmeellistä. 6 putkelle lähetettiin pimeään putkikulmaan ja siinä pitää muistaa käyttää enemmän vastakkaista kättä. Nero oli sitä mieltä, että ohjasin epäselvästi ja meni ohi. Heti kun aloin oikeasti ohjaamaan putkeen, enkä vain heittämään sinne päin, toimi oikein kivasti. 7 ja 8 välistäveto oli toinen juttu, mitä korjailtiin jonkun verran. Ajattelin rataan tutustuttaessa, että minun täytyy kääntyä kokonaan, jotta Nero tulee oikealle puolelle estettä. Tulihan se, mutta laajalla kaarella ja oma pyörimiseni vei aikaa. Lähdettiin sitten pienentämään liikettä, eikä oikeasti tarvinnut kuin kädellä ohjata. Rintamasuunta ja vauhti pysyivät ja Nero teki todella pienet ja tehokkaat kaarteet. Se onkin hienompi kuin uskoin.

Keppitreeni tehtiin ensin järjestyksessä este-este-putki-kepit. Sujuvasti toimi varsinkin, kun lopetin Neron häiritsemisen ja vain kerroin sille, että kepeille mennään. Putken jälkeen pieni haltuunotto, heti lähetys ja done. Keppien ollessa ekana radalla jouduttiin siis tekemään kepit huonommalla puolella. Ensimmäinen toisto oli hyvä. Toinenkin oli vielä hyvä. Sitten lähtikin alamäki. Nero ei ole oikaissut sitä viimeistä väliä sen jälkeen, kun ensimmäistä kertaa meni oikein. No nyt sitten teki sen taas. Otin liikaa sivuttais välimatkaa ja vaadin liikaa. Muutenkin olisi pitänyt lopettaa edelliseen suoritukseen, sillä näin, että Nero alkoi väsyä. Tyhmä minä. Pari kertaa tehtiin väärin ja sitten sain onneksi sen vedettyä viimeisestä välistäkin kunnolla. Toivottavasti ei jää nyt mitään kummituksia takaraivoon kummallekaan.

Olen naksutellut Nerolle kontaktilaatikkoa viime torstain jälkeen. Yritetään vahvistaa asentoa, jos se auttaisi aalla. Lisäksi olen nostanut laatikon ulkorappusia vasten, jolloin laatikon pinta on enemmän aamaisessa asennossa. Täytyy sanoa, että naksutin on hyödyllinen kapistus. Nero hakee nyt todella hyvin 2on2off asentoon, eikä ole mitään väliä missä minä seison. Takana en ole vielä seissyt, koska silloin olisin yläpihalla, mutta sivussa ja edessä saa olla aika kaukanakin. Toivottavasti tästä olisi apua aan kanssa. Myös keppien sisään menoa olen vahvistanut, sillä Nero lähtee kummasti pujottelemaan toisinaan väärältä puolelta keppejä..

Soran kanssa ollaan naksutettua häkkiä kivaksi paikaksi nyt pari kertaa ja tänään sitten olikin jo niin hauskaa, ettei tahtonut tehdä mitään muuta. Tehtiin siis samaan aikaan takapihalla, minä Neron kanssa ja Ruusu Soran kanssa. Sitten koirien vaihto ja Ruusu naksutteli Nerolle häkkiä ja minä yritin tehdä Soran kanssa takaakiertoja. Mitä vielä, Sora oli siellä häkissä joka ikisen antamani namin jälkeen ja hahhah hauskaa. No, toivottavasti tykkää sitten olla siellä häkissä kanssa.

Reeniäreeniä

Sunnuntaina oli siis seuran oma mätsäri. Olin itse talkoolaisena, ensin ilmossa ja sen jälkeen pyörin ympäriinsä. Sora oli Ruusun kanssa kehässä, ja pareista sai punaisen nauhan, muttei sijoittunut ryhmässä. Oli kiva ilma ja paljon ihmisiä ja koiria, joten hyvä päivä.

Ehdottomasti päivän paras osuus oli, kun siivottiin ja Sora pääsi leikkimään ihanan pienen 13 viikkoisen espanjanvesikoira tytön kanssa. Hertta on aivan tajuttoman suloinen ja saivat loistavat leikit aikaiseksi. Juoksivat ja painivat ja olivat niiiin söpöjä. Sorakin selvästi taantui nuoremmaksi, kävivät yhdessä ihmettelemässä kaikkea, pyörivät jaloissa ja kiusasivat vanhempia koiria. Oli aivan puhki koko pentu, kun päästiin kotiin.

Maanantaina aksassa Nero oli jotenkin väsyneen oloinen. Saattoi kyllä johtua siitäkin, että joutui ajattelemaan. Hah, pienen koiran pienet aivoit eivät kestä sellaista. Tehtiin aluksi pussia ja rengasta ihan yksittäin. Pussin kanssa ei mitään ongelmaa. Tehtiin etupalkalla, jotta juoksulinja pussilta saatiin mahdollisimman suoraksi. Rengasta Nero joutui taas miettimään. Taisi pari kertaa tulla väärästä välistä, mutta saatin myös paljon oikeitakin toistoja.

Radanomainen harjoitus oli pimeä putkikulma.

Eli ihan normaalisti esteet, mutta putkeen ei käyty saattamassa, vaan vedettiin vastakkaisella kädellä vähän kauempaa. Sitten sama toisin päin. Sujui niin hyvin, että päästiin harjoittelemaan vielä vastakäännöstä. Eli mentiin siihen toiseen suuntaan ja sen sijaan, että olisin ohjannut ykköseltä suoraan vaan putkeen pitikin tehdä vastakäännös, jolla ohjasin putkeen. Eli minun piti itse kääntyä vasemman kautta ja jatkaa putkeen ohjaamista vasemmalla kädellä. Nero oli ainakin hyvä opettaja, sille ei ihan mikä tahansa kelvannut. Se haukahti aina, kun olin myöhässä, vaikka tekikin ihan oikein. Viimeiseksi sain tosi hyvä suorituksen, johon Nerokin oli tyytyväinen. Tulihan sen liikeradastakin ihan älyttömän paljon pienempi ja parempi.

Vastaisuudessa täytyy muistaa miettiä kunnolla etukäteen, missä kohtaa liikkuu mitenkin. Voi ottaa ihan kunnon kiintopisteen kohdalle, jossa vaikkapa käännytään. Heti kun minulla oli konkreettinen mielikuva, missä kohdassa käännyn, käännös oli ajoissa. Sama täytyy muistaa rataantutustumisessa. MIETI!  Pitää muistaa ajatella, mitä teen, missä teen, miten liikun, miten koira liikkuu. Tulee olemaan huomattavasti helpompaa vastaisuudessa, jos nyt jo alkaa opettelemaan radanlukua kunnolla.

Itsenäisesti tehtiin muutama toisto kepeillä, tällä hetkellä väärältä puolelta sujuu paremmin kuin oikealta... Vauhti on niin paljon kovempi siltä helpommalta puolelta, että Nerolla tulee vahingossa pieniä välejä sekaan. Lisää toistoja vaan.

Treenien lopuksi tehtiin vielä aata, mistä ei sitten tullutkaan enää mitään. Nerppa oli niin väsynyt, että juoksi joka kerta läpi. Kerran jäi aan päälle seisomaan. Ärsyttävää, kun se tasan tietää, missä kohdassa sen pitää pysähtyä. Ensi kerralla otetaan alkuun pari aata, jotta kaikkea vähäistä aivokapasiteettiä ei ole käytetty siinä vaiheessa.

Tänään käytin koirat erikseen lenkillä ja treenailin Soran kanssa takaakiertoja ja Neron kanssa takaakiertoja, pakkovalssia ja sylkkäriä. Sora on niin vaikea tapaus. En oikeasti tiedä, miten sille voisi mitäkin opettaa. Lisäksi sillä nousee tällä hetkellä kierrokset heti, kun alan ohjaamaan kädellä. Mutta me leikittiin ihan mahtavasti! Lakanarätti on paras.

Nero on niin Nero. Kun treenataan ilman esteitä ohjauskuvioita se haukkuu ja komentaa koko ajan. Ilmeisesti pitäisi olla esteet mukana tai ei ole mitään järkeä. Pitää suunnitella itse ensin paremmin mitä tekee ja toteuttaa sitten. Nyt Nero turhautuu heti, kun vähänkin mietin tai ohjaan väärin. Saatiin kyllä oikein hienojakin juttuja ja varsinkin olen ylpeä parista oikeasti onnistuneesta sylkkäristä. Jeejee kuinka kivaa treenaaminen on.

Victory!

Viikkoon on mahtunut agilitya, aksaa ja liitelyä. Neron kanssa on ollut kolmet treenit ja Sora pienikin pääsi kokeilemaan. Lisäksi ollaan tehty pitkiä syyslenkkejä, lenkkarit jalassa ja märkänä. Ja olen tainnut hukata Neron suhteellisen uuden nylonisen puolkurkkarinkin johonkin. Jee...

Viime maanantaina treeneistä on parhaiten jäänyt päähän se, että olen ihan liian hidas ja että kengät lenteli. Ei nimittäin ollut lenkkarit jalassa, kun olivat kastuneet edellisenä päivänä. Keinua tehtiin ja Neroa pelotti. Voi mun pientä arkaa perroa.

Torstain aksassa meillä oli sijainen, jolla oli ehkä hiukkasen liian suuret odotukset ryhmän tasosta. Meitä oli huimat kaksi paikalla (kaksi muuta treenasi viereisellä kentällä toisessa ryhmässä?), joten ainakin saatiin keskityttyä ihan kunnolla omiin suorituksiin. Tekemämme rata oli ilmeisesti kolmosten tasoa, mutta pätkittiin sitä ja jätettiin tyhmiä esteitä pois välistä (keinu...) Nero ei tykännyt puomista ollenkaan, ilmeisesti keinu oli astetta pelottavampi tapaus. Pari kertaa tehtiin yksittäisenä ja johan toimi taas. Positiivisinta radalta oli, että aan alastulokontakti oli ihan huippu! Nepsuliini teki esteen vauhdilla ja jäi tasan seisomaan siihen mihin piti. Oli ihan kivat treenit, vaikka olikin ehkä meidän taitotasolle hieman liikaa.

Perjantaina alkoi ESSn järjestämä pentualkeis-/alkeiskurssi. Suunnattiin siis Malmille, tuuliseen ja sateiseen syysmyrskyyn. Kurssilla on meidän lisäksi viisi shelttiä. Halli oli melkoisen pieni, mutta onneksi siellä oli erillinen tila, jossa odottaa koiran kanssa tai jättää koirat odottamaan. Hyvä yhdistelmä, kun oli samaan aikaan kolme pienintä pentua, Sora ja kaksi muuta, odottamassa. Ääntä riitti. Oikein lietsoivat toisiaan.

Me aloitimme leikkimällä koirien kanssa. Sora leikki yllättävän hyvin! Tein viime viikolla vanhasta lakanasta vetolelun, lakananpalaan pari solmua ja avot. Sora saa siitä paljon paremmin kiinni kuin hienoista ja kalliista leluista, joita on tullut ostettua. Pentu suorastaan repi lelua ja pientä murinaakin kuului välillä, jes!

Ensimmäinen varsinainen esteharjoitus oli putki. Tehtiin ihan suoraa putkea ja palkattiin lelulla. Koulutusohjaaja piti koiraa toisessa päässä putkea ja itse oltiin toisessa päässä kutsumassa. Soralle suurin ongelma oli, että piti mennä vieraan ihmisen syliin. Putkesta paineli oikein nätisti. Tehtiin sekä keltaista että mustaa putkea, jottei myöhemmin tule erilaisien putkien kanssa ongelmaa.

Toinen tehtävä oli siivekkeen kiertäminen. Me ei olla ennen harjoiteltu yhtään kiertämistä, mutta ihan hyvin sujui. Tässä palkattiin namilla ja käskyksi takaa. Namit meinasivat vain olla liian hyviä, joten kierrokset nousi ja saattoi se vähän kädessäkin roikkua. Mutta eipä se mitään, parempi vain että on innoissaan.

Kotiläksyksi saatiin kiertämisen harjoittelua, tavoitteena saada koira lähetettyä noin metrin päästä kiertämään siiveke. Tänään kokeilin ensimmäisen kerran lenkillä, ihan normaaleilla nappuloilla ja hihhei. Kierrokset nousi nollasta sataan alta sekunnin, kun oli kaksi muutakin koiraa mukana. Onneksi saatiin tehtyä oikeita suorituksia ja nyt ollaan siis hyvällä alulla.

Tänään agilityssa palattiin perusteisiin. Tehtiin yksittäistä keinua, rengasta ja otettiin keppejä. Neroa ei pelottanut keinu enää niin paljon. Olin itse jämäkämpi "sähän muuten kävelet sinne toiseen päähän" ja asenne auttoi. Kyllähän sitä vielä vähän pelottaa, muttei läheskään samalla tavalla kuin viimeksi.

Renkaasta Nero on tullut nyt pari viime kertaa ohi. Varsinkin jos minulla on rintamasuunta jo johonkin muualle. Tänään meni joka ikinen kerta renkaan läpi. Palkkasin lähinnä etupalkalla ja hieno. Kerran meinasi mennä sivusta, mutta ihan selvästi hiffasi itse, ettei näin, koska meni hyvin nopeasti maahan ennen estettä ja jäi miettimään. Uudella yrityksellä sujui hienosti.

Ja sitten se päivän voitto. Meidän kepit sujuivat myös väärältä puolelta! Otin käsiavun mukaan, mutta mitä sitten. Nero tuli joka ikinen kerta oikeasta välistä! Ihan hurjat leikit sai palkaksi. Oikealta puolelta ei sitten sujunutkaan ihan yhtä nätisti, sillä lisättiin alkuun putki ja hyppy sekä keppien jälkeen vielä hyppy. Kierrokset nousivat ja samaa tahtia katosi keskittyminen. Kultaista keskitietä etsimässä. Saatiin me siihenkin onnistunut suoritus. Note to self, ei etupalkkaa keppien kanssa. Paineistaa pientä perroa vielä liikaa. Ja lisää toistoja! Kaiken kaikkiaan jäi päälle voittajafiilis ja hip hei hurraa!

Kotona käytiin vielä kävelemässä Neron kanssa pieni lenkki ja kerpele se osasi tehdä 2on2offin kivelle, vaikkei ole ikinä tehnyt. Pysähtyi just siihen mihin piti nopeasti ja tarkasti. Voitto x2!

Aina ei mee niin kuin elokuvissa

Ei todellakaan. Tämän päivän agitreenit olisi ollut melkein syytä jättää väliin. Ensinnäkin lähdin itse ihan liian kiukkuisena ja väsyneenä treeneihin, heräsin myöhässä päiväunilta ja tuli kamala kiire lähteä. Nero oli leikkinyt Soran kanssa pari tuntia putkeen ja oli jo valmiiksi ihan väsynyt: nukkui autossa mitä ei ole tehnyt ikinä ennen treenejä. Lisäksi jälkeenpäin kuulin, että äiti oli heittänyt Nerolle vielä palloakin juuri ennen kuin lähdettiin. Jes.

Treenit sinänsä olisivat olleet kivat. Tehtiin kokonaista aata ja lisäksi kivaa rataa. Mutta. Väsynyt koira, joka menee kierroksille sinä hetkenä, kun astutaan halliin sisään. Tehtiin ensin aata ja se sujui ihan ookoo. Kokeiltiin ensin Nero vapaana, mutta 2on2off jäi puuttumaan joka kerta. Siispä koira hihnaan, jotta saatiin sen vauhtia hidastettua ja varmat alastulot. Hienosti meni sekin. Tehtiin kahteen eri kertaan ja jälkimmäisellä alkoi jo näkyä väsymys. Yritettiin leikkiä kontaktileikkiä, eli koira heitetään lelun avulla aalle, vedetään oikeaan alastulo kohtaan ja vapautetaan heti. Toistetaan pari kertaa ja sitten vasta päästetään leluun kiinni. Mitään siitäkään tullut. Ensi kerralla uudestaan.

Rata oli kiva, takaakiertoja ja esteitä, joita ei ole ennen ollut radalla mukana. Aluksi treenattiin ihan vaan odottamista tuolla ensimmäisen esteen takana. Ensimmäisellä kerralla oli lähtemässä mukaan jo, kun käännyin, mutta päätettiin taas siihen, että sain spurtata ja huitoa. 1-4 ei mitään kummallista. Takaaleikkaus putken jälkeen sujui hienosti, mikä oli tosi hyvin! Putken jälkeen huusin Neroa ihan liian myöhään ja se ehti kääntyä putken väärälle puolelle, koska ei nähnyt, kun minä vaihdoin puolta. Seuraavalla kerralla kutsuin melkein heti putkeen menon jälkeen ja oli paljon parempi. Sitten tuli rengas. Sitä ei olla ennen tehty muihin esteisiin yhdistettynä ja niinhän siinä kävi, että Nero meni välistä. Ei läpi vaan välistä. Ensimmäistä kertaa ja toista ja kolmatta. Mokahan oli oma, Nero luki minun rintamasuuntaani, joka oli jo seuraavalle esteelle päin. Kun maltoin loppuun asti seistä oikein päin, meni renkaan läpi. Tosin ei otettu estettä alle, joten vauhtikin oli hitaampi, mutta kuitenkin. Ennen pöytää muistin ottaa koiran haltuun ja pöytä oli hieno!

9-11 oli taas ihan perus ja sitten kepit paremmalta puolelta. Juoksin itse liian kovaa ja Nero oikaisi "muutaman" välin. Otettiin uudestaan ja taas. Ja taas. Toistettiin kepit ainakin viiteen kertaan, ennen kuin saatin ehjät kepit. Silloin oli jo karsittu kaikki edeltävät esteet pois. Nero ei keskittynyt ollenkaan. Yhden kerran se juoksi niin kovaa, ettei ehtinyt kääntyä ensimmäisessa välissä, vaan törmäsi (kovaa) toiseen keppiin. Välillä sitä miettii, liikkuuko sen aivoissa yhtään mikään. Törmäyksen jälkeen taidettiin saada se onnistunut suoritus, joten ehkä se jotain tajusi. Loppu nyt oli taas ihan perus hyppelyä.

Suurin ongelma meillä on tällä hetkellä suoritusten välit ja se että koira käy niin kierroksilla. Nero ei osaa rauhoittua ollenkaan. Se keuhkoaa, sählää, kohlaa ja häslää. Se vetää itsensä totaalisen piippuun jo siinä välillä, eikä jaksa sitten enää keskittyä suorittamiseen. Tänään se muun muassa hyppäsi moneen kertaan korkealle pöydälle, johon nojasin, kun odoteltiin vuoroamme. Olen koittanut jättää sen yksin odottamaan ja odottanut sen kanssa. Tänään käytiin hallin ulkopuolella välillä, muttei sekään auttanut. Jos teen Neron kanssa jotain temppuja tai vastaavia, se väsähtää. Seuraavaksi täytyy kokeilla laittaa se metallihäkkiin, joita on hallissa. Koira häkkiin, viltti (mielellään äänitiivis...) päälle ja toivottavasti edes vähän keskittyneempi koira suorittamaan.

Viime viikko

On ollut pikkuisen kiire, joten on jäänyt blogin päivittely vähän vähemmälle. Kamerassakin olisi kuvia vaikka kuinka paljon, mutten ole ehtinyt ja jaksanut siirtää niitä koneelle ja katsoa läpi, josko löytyisi jotain julkaisemisen arvoista.

Viime viikolla alkoi HSKKn agilityn talvitreenit ja oli hauskaa. Ainoa huono puoli noissa treeneissä on, että ne on maanantaisin 21-22, eli nyt jo on ihan pilkkopimeetä, kun lopetetaan. Kävele siinä sitten koiran kanssa ympyrää niin mustassa maisemassa, että melkein hirvittää. Lisäksi käyn itse ihan kierroksilla urheilun jälkeen aina monta tuntia ja tiistai aamuna pitäisi kuitenkin olla ajoissa töissä.

Viime maanantaina treenattiin valsseja ja takaakiertoja. Me saatiin Neron kanssa aloittaa ja koska sujui niin hyvin, lisättiin treeniin yksi putki. Sekin sujui ja päästiin ensimmäistä kertaa tekemään välistävetoja. Siinä kohtaa meni vaikeammaksi, sillä vaikka välistävedot sujuivat oikein hienosti, myös omalta osaltani, Nero ei meinannut enää kiertää estettä takakautta. Yritettiin saada Neron juoksurataa pienemmäksi, mistä seurasi, että ohjasin liian passiivisesti. Oli muuten vaikeaa alkaa korjaamaan omaa liikettä. Lisäksi se, että samassa harjoituksessa oli sekä valsseja/takaa kiertoja ja välistävetoja, varmaan sekoitti Neroakin jonkin verran. Sen pitikin seurata koko ajan mitä minä teen, eikä se oppinut rataa ensimmäisellä yrityksellä. Saatiin me siihenkin onnistuneita suorituksia.

3 ja 4 välissä valssi, 4 ja 5 välistäveto

Toinen juttu mitä harjoiteltiin olivat kepit. Meidän kepit nyt oli justiinsa samanlaiset kuin aina ennenkin. Toinen puoli sujuu kovaa ja hienosti ja saan lähettää vähän kauempaakin. Väärän puolen kepit olivat selkeästi paremmat kuin viime kerralla: minun tarvitsi enää pitää kättä paikallaan vieressä tukemassa pujottelua. Mutta se viimeinen väli! En ymmärrä yhtään, että miksi Nero ei tule siitä välistä, vaan kiertää kaksi keppiä lopussa. Ja se tekee sen joka kerta. Joka ikinen kerta. Lopuksi yritettiin niin, että koulutusohjaaja seisoi edessä, jottei Nero pääse kiertämään ja onnistui. Mutta heti kun ohjaaja meni pois edestä Nero kiersi taas. En vain voi ymmärtää. Tehtiin keppejä myös hyppyihin liitettyinä eikä mitään ongelmaa, siltä oikealta puolelta.

Torstaina oli toinen kerta Tarjan agilitya ja tehtiin kivaa rataa, joka oli kyllä vielä vähän haastava meidän taidoille. Alkuun otettiin pari kertaa aata, koska Nero ei ole vielä treeneissä sitä kokonaisena mennyt.



Mittasuhteet saattaa olla pielessä, enkä ole ihan varma oliko 9 ja keppien välissä vielä yksi este.
16 oli samalta puolelta kuin 3.

Ensin tehtiin pätkä 1-6, jotta sain palkattua aan jälkeen. Ei mitään ongelmaa. 7-9 oli helppoja, mutta sitten yritin viedä Neron suoraan kepeillä. Kyllähän se meni (vaikka minulta loppui usko kesken), muttei siinä mitään järkeä ollut. Joten Tarja neuvoi, että vie koiran vaan pidemmällä ja kääntää sen, jolloin se pääsee lähestymään keppejä suorassa linjassa, toimi. 11 Nero karkasi väkisin 7/14 esteelle. Pitäisi ottaa koira paremmin haltuun, hidastaa jo omaa vauhtia ja alkaa kääntyä, jotta se tietäisi mihin suuntaan ollaan menossa. 13-16 otettiinkin sitten useampaan kertaan. Ensin ohjasin koko niin, että Nero oli oikealla puolellani. Silloin 15 tahtoi olla vaikea. Sitten kokeiltiin 13 jälkeen persjättö, 15-16 välissä takaakierto ja vielä 17 persjättö, jotta olin putken oikealla puolella. Saatiin muutamaan kertaan toistaa, jotta siitä mitään tuli. Mutta kyllä siitä tuli. Viimeinen oli jo ihan nätti suoritus. Kyllähän siinä sai juosta ja tuntui, että olin koko ajan myöhässä, mutta eiköhän tämä lähde sujumaan.

Lopuksi treenattiin vielä aan ja puomin alastuloja sekä keppejä. Alastulot olivat ihan ookoo. Ei nyt mitään maata järisyttävää, mutteivät ne ihan huonostikaan menneet. Keppejä treenattiin siis väärältä puolelta niin, että viimeisen välin eteen laitettiin aidan siiveke, jotta Nero ei pääsisi kiertämään väärältä puolelta. Kiersi silti. Huoh. Lisättii toinen siiveke ja silloin alkoi näyttää paremmalta, eli ei enää kiertänyt. En nyt ole varma otettiinko toinen siivekkeistä pois vai ei, mutta loput pari suoritusta oli oikeita. Eikun treeniä.

Soran kanssa ollaan käyty pentukurssilla ja treenailtu näyttelykäytöstä. Kurssista olen päättänyt, että ajattelen sitä vain ja ainoastaan häiriötreeninä, sillä koulutusohjaajan ja minun näkemykset eroavat niin paljon toisistaan. Tällä hetkellä tärkeintä on, että Sora tottuu työskentelemään muiden koirien lähellä ja thats it. Sora ei nimittäin tajua namiohjauksesta hölkäsen pöläystä ja kurssilla kaikki perustuu siihen. Kyllähän Sora namia seuraa, mutta se on pennun mielestä vaan kiva leikki. Ei sillä ole mitään ideaa mitä tehdä, jos pienennän käsiapua. Eli voisitte kertoa, miten opetatte koiralle perusasennon, sillä itse olen ihan hukassa. Tahdon heti kunnollisen ja ennen kaikkea toimivan perusasennon ja tällä hetkellä Soralla ei ole mitään käsitystä koko asennosta. Plaa.

Tulevista tapahtumista sen verran, että tällä viikolla aksataan Neron kanssa maanantaina ja torstaina treenien merkeissä sekä keskiviikkona epiksissä. Soran kanssa mennään mätsäriin ainakin sunnuntaina sekä toivottavasti lauantaina (ja jos Ruusu jaksaa lähteä niin myös torstaina), sillä pentu on ilmoitettu ensimmäiseen viralliseen epäviralliseen pentunäytelmään Orivedelle 22.9. Lisäksi olisi tarkoitus osallistua ainakin Lahden ja Helsingin pentunäyttelyihin ja sitten Voittajaan/Winneriin. Ilmoitin Soran myös HSKKn pentukakkos kurssille, jolle toivottavasti mahdutaan ja joka toivottavasti järjestetään. Etelä-Suomen Sheltit järjestävät agilityn alkeis/pentualkeis kurssin, jonne ilmoittauduin myös. Joten Sorakin pääsee toivon mukaan aksaamaan lähiaikoina!

Putki + takaakierto = väsynyt ohjaaja

Keskiviikon agilityssa tehtiin pientä rataa, puomia ja keppejä. Nero oli taas hieman kierroksilla, eikä sitä saanut suunnilleen pidettyä poissa kenttäalueelta. Välillä tuntui, että olin ottanut kuuron kengurun mukaan, joka vain poukkoili ja hyppi ja tahtoi ja meni kovaa. Täytyisi käydä kentällä vaan ja ainoastaan istumassa joskus, jottei kaikki keskittymiskyky menisi kohkaamiseen.

Aloitimme radalla.

Ihan yksinkertainen ja kiva rata. 1-4 ihan normaalisti, vitos-putkeen lähetys ja siinä takaakierto ja persjättö kutoselle, josta putkeen. Saatiin lupa ottaa heti koko rata, jei. Alun esteen meni oikein hienosti 3-este takaa käskyllä. Sitten tultiin putkelle, eikä Nero mennyt sinne ollenkaan. Ensin ohjasin vähän löysästi, kuulemma huiskaisin sen vaan putkeen. Sitten leikkasin liian aikaisin. Sitten hidastin liikaa. Ja kun ohjasin sen ihan hyvin sinne, ei silti. Otettiin monta toistoa ja jopa pelkkää putkea. Kyllähän se sinne lopulta meni ja jeee palkka. Sitten yritettiin yhdistää se rataan ja toimi ihan ookoo. Mutta kun ohjaajan piti alkaa takaaleikkaamaan, niin hohhoijaa. En ehtinyt, kaatuilin (lenkkarit tais vaihtua nappiksiin) tai sitten lähdin leikkaamaan liian aikaisin, jolloin Nero ei mennyt putkeen. Taidettiin saada yksi suunnilleen oikeanlainen suoritus aikaiseksi ja monta sellaista, missä joko hidastin Neroa tai olin törkeästi myöhässä tai rähmälläni maassa. Nopean koiran kirous. :D Takaakiertoa pitää treenata!

Sitten taidettiin tehdä keppejä, molemmilta puolilta. Nero alkaa hyvin tajuta myös väärän puolen kepit, tosin en saa vielä kulkea etuperin, tai koko ajatus katoaa. Nero myös keksi jonkun ihme jutun, että oikeinpäin keppejä mentäessä se saa jättää viimeisen välin pois. En tajua, että mistä se on tuon oppinut. Tai ehkä se oli sen aivot narikkaan kentällä efektin tulos. Saatiin me sinne vissiin pari onnistunuttakin toistoa.

Lopuksi mentiin vielä puomille. Otettiin ensin ihan alastuloa. Nero hiffasi asennon hyvin, eli meidän laatikko treenauksesta on ollut apua! Sitten kun otettiin koko puomia käveli läpi ensimmäisellä kerralla. Toistoja tehtiin pari ja loput olivat oikein onnistuneita. Hieno hauva.

Tehtiin muuten vielä odottamis/lähtöharjoituksia. Koira esteen taakse ja paikka, kunnes annettiin lupa liikkua. Aluksi Nero oli niin innoissaan, ettei millään pysynyt paikallaan, kun leikin ohjaavani. Lopussa sain jo ottaa spurtteja ja hyppiä ja ohjailla.
Sora pääsi mukaan agilitykentälle harjoittelemaan kentällä oloa ja varsinkin odottamista. Vähän sen piti haukkua ja itkeä, mutta suurimman osan ajasta oli oikein hyvin. Varsinkin kun palkkausväli oli tarpeeksi pieni. Enemmän Nero huusi, kun jäivät molemmat tolppaan kiinni...

Vähän liian hieno kuva ton valituksen jälkeen :D

Keskiviikon ajattelutreenit

Tänään oli sitten Neron kanssa oman ryhmän agilitytreenit. Tehtiin samaa rallirataa kuin maanantaina, eikä meillä ollut taaskaan mitään ongelmia. Vähän huolellisempaa olisi voinut olla oma ohjaus varsinkin alussa.

Rallin lisäksi esillä oli kepit, joita sai ottaa itsenäisesti. Teimme pari kertaa paremmalta puolelta putkeen yhdistettynä. Ihan ookoo, mutta olisimme voineet molemmat tehdä paremmin. Nero yritti vähän oikoa, kun oli niin innoissaan. Putkea nyt tehtiin vähän turhaan, mutta olipa jotain kivaa, jossa Nero sai heittää aivot narikkaan.

Vaikeammalta puolelta pujottelu oli sitten vaikeampaa. Saatiin kuitenkin pari ihan hyvääkin suoritusta sekaan. Nero alkaa selvästi jo tajuamaan, että ne on ihan samat kepit, olen sitten kummalla puolella tahansa. Vielä me ne handlataan.

Kolmantena paikkana oli puomin alastulo. Olen Nerolle naksutellut kontaktilaatikkoa, mutta olen ollut itse liian aktiivinen. Nero ei hakeudu itsenäisesti 2on2off asentoon, vaan lukee liiaksi minun liikettäni. Se kyllä pysähtyy, kun sanon käskyn, mutta vain silloin kun itse liikun kontaktipinnan ohi. Jos jään itse seisomaan paikalleni, se ei tajua yhtään. Joten me ei oikeastaan tehty puomilla treeniä vaan kontaktilaatikolla. Naksuttelin Neroa laatikolle ensin liikkeen kanssa ja sitten ilman liikettä. Kyllähän se melko nopeasti keksi mitä hain.

Toisaalta Nero ei osaa ollenkaan yhdistää asioita. Se ei myöskään tajua sheippaamista. Kun aloittelimme naksuttamista, harjoittelimme ympäri menoa. Naksautin, kun Nero käänsi päätä, sitten kun sen kaulakin kääntyi ja niin edelleen. Mutta Nero ei tajunnut. Se ei vain yksinkertaisesti voinut kääntää selkäänsä minulle. Se ei tajunnut, mitä halusin. Lopulta täytyi ottaa käsimerkki käyttöön. Nykyään Nero osaa mennä ympäri, käsimerkin kanssa.

Ja sitten palataan tämän päivän treeneihin. Nero ei osannut siirtää kontaktilaatikolla tapahtuvaa toimintoa puomille. Jotenkin tuntuu, että tämä ei ole paras tapa opettaa Neroa. Muutenkin tahtoisin kontaktiesteiden olevan yksi suoritus. Eli puomiin kuuluisi puomin ylös juokseminen ja 2on2off asentoon jääminen. Jes komennolla vapautus ja matka jatkuisi. Tahdon, että 2on2off on automaatio, että minun ei tarvitse alkaa sitä erikseen komentamaan.

Me opeteltiin pöytä niin, että käskin Neron pöydälle ja sanoin paikka käsimerkin kanssa. Sen jälkeen jätettiin paikka-käsky pois. Sitten käsimerkki. Meillä meni noin kymmenen toistoa siihen, että pöytä komennolla Nero hyppää pöydälle ja odottaa niin kauan, että vapautan jatkamaan matkaa. Luulen, että voisin opettaa kontaktiesteet samalla tavalla. Jotenkin tuntuu, että se toimisi paremmin. Toisaalta olen agilityssa vielä aivan aloittelija, joten ehkä tämä tapa on todettu hyväksi ja toimivaksi.

Tänään ei ollut yhtä hyvä fiilis treenata, mutta se johtui varmaankin siitä, että aloitin uudet työt tiistaina ja olen väsynyt. Ehkä en jaksanut itse keskittyä, ehkä Nero kävi kierroksilla, mutta se ei ollut niin kivaa kuin yleensä. Onneksi ensi viikolla päästään uudestaan ja on ollut aikaa tottua tähän työntekoon.

Maanantain liito

Maanantaina oltiin siis paikkaamassa agilitytunnilla, kun tilaa oli. Oli kyllä ihan huippu hauskaa!

Korvat!

Ensimmäistä kertaa olin treeneissä, joissa treenattiin ihan rataa. Tehtiin kahta eri treeniä, toinen oli se rata ja toinen oli rallirata. Me tehtiin ensin rallirataa, jossa oli siis u-putki ja kaksi aitaa. Tarkoitus oli saada koira rakastamaan putkea (meidän kohdalla rakastamaan vielä enemmän.) Mentiin molempiin suuntiin useampi kierros ja hauskaa oli. Minun pitäisi vaan ohjata äänellä Neroa jo ennen kuin se tulee putkesta ja se oli jostain syystä hankala muistaa. Kaikista paras suoritus oli, kun Nero tuli putkesta ja ohjasin sitä aidalle sanomalla PUÖEÄÄII. :D Nero kyllä hyppäsi oikein nätisti ja sitten oli pakko palkata, kun alkoi naurattamaan liikaa.

Rata





Tuollaista rataa siis tehtiin. Este 11 on keinu, joten jätettiin se väliin varsinaisella radalla. Oli oikein kiva rata. Meillä sujui hyvin. Ensimmäisen kerran kepeille tultaessa Nero meni niin vauhdilla, ettei pujotellut kaikkia välejä. Ja yritin vielä oikein jarruttaa sitä kropalla ja kaikella. Toisella kerralla meni oikein hienosti. Ensimmäisellä kerralla palkkasin 10 esteen jälkeen ja aloitin uudestaan 12, mutta toisella kerralla juostiin vaan täysiä kympiltä kahdelletoista.

Keinu tehtiin yksittäisenä esteenä muutaman kerran. Ei mitään ongelmaa! Olen melkein kauhulla odottanut, että koska me päästään keinulle sotkemaan, mutta. Ensin Nero oli hihnassa, jotta vauhti pysyi hiljaisena. Keinua myös hidastettiin, ettei nyt heti rämähdä täysiä alas. Pari kertaa toistoja ja päädyttiin siihen, että Nero oli vapaana, eikä keinua hidastettu ollenkaan! Mun mahtava ihana paras kakara!

Kouluttajan kommenteista tuli hyvä mieli. Meillä on kuulemma hyvä meininki ja potentiaalia. Ja MINÄ ohjaan hyvin Neroa. Ihanaa kuulla positiivista palautetta.

Tänään on sitten vielä omat treenit. Kyselin myös paikkaa Nobody's Dog Sportsin talven valmennusryhmistä ja näillä näkymin mennään Neron kanssa kisavalmiiden ryhmään syyskuussa. Hauskaa!



Kaikkea kesäistä

Jopas on nyt tullut laiskoteltua blogin kanssa. Vaikka mitä ollaan taas tehty, mutten ole ollenkaan jaksanut mitään kirjoittaa.

Nero täytti jo kaksi vuotta! Piti tehdä pitkä ja hieno postaus ihan vain Nerosta, mutta sekin on jotenkin kummasti jäänyt. Synttärilahjaksi koira raukka menetti karvansa, ei kyllä taas tykännyt yhtään trimmaamisesta. Mutta nyt sillä on paljon parempi olla.

Leijonakuninkaasta :D

Nalle antaa Nerolle synttärihalin

Soralle tuli viime tiistaina täyteen 20 viikkoa. Painoa oli 5,15kg. Tämän jälkeen siirrytään kuukausittaisiin mittauksiin. Jos me saataisiin aikuiskorkeudeksi se 37cm.

Vähän on tota kaulaa tässä kuvassa :D

27.7. käytiin pentutreffeillä Malminkartanossa. Paikalla oli kymmenen pentua mukaanlukien Soran veli Laaban! Oli kyllä todella kivaa. Sora ihan selvästi tunnisti veljensä (en sitten tiedä tunnistiko sheltiksi vai veljekseen) ja saivat todella kivoja leikkejä aikaiseksi. Laaban oli kyllä huomattavasti Soraa isompi, mutta ei se menoa näyttänyt haittaavan. Muiden pentujen kanssa Sora oli vähän varovaisempi, vaikka juoksi se niidenkin kanssa. Oli väsynyt pentu, kun päästiin kotiin.

Kaiken karvaisia koiria ♥

Laaban-veli

Vähän on kokoeroa pojilla

Soran kanssa käytiin mätsärissä 28.7. Ihan älyttömän kauan jouduttiin odottamaan oman kehän alkua. Saatiin punainen nauha, muttei kuitenkaan sijoituttu. Sora osasi olla todella hienosti, sekä odottaminen että kehässä ravailu sujuivat hyvin. Ainoa missä oli vähän ongelmaa, oli pöydällä seisominen. Vähän jännitti tuomari (jolla kyllä oli melko kovakouraiset otteet.) Mutta oikein ylpeä sai taas olla pikkuisesta!

Saatiin muuten paikka HSKKn pentukurssilla. Joten ensi sunnuntaina aloitetaan heti aamulla pentukurssi. Toivottavasti herätään, Sora on ehkä aamu-unisin koira ikinä!

Agilitykin jatkui ja päästiinkin heti maanantaina treenailemaan, kun jatkoryhmässä oli niin paljon poissaoloja. Paikalla oli meidän lisäksi yksi muu koirakko ja saatiin aika kivasti treenailtua. Tehtiin rengasta yksittäisenä esteenä, eikä mitään ongelmaa.
Kouluttaja teki meille pienen radan, jossa oli aitoja, putki sekä kepit. Nero oli ihan superi. Omassa osaamisessa sen sijaan oli taas tekemistä. Keppejä harjoiteltiin nyt toiselta puolelta, koska Nero handlaa jo toisen puolen hyvin. Ekan kerran Nero tajusi, että niitä keppejä voi pujotella myös silloin, kun olen ns väärällä puolella. Muutenkin oli tosi kivaa ja jees päästä treenaamaan ylimääräinen kerta.

Keskiviikkona olikin sitten oma treenikerta. Meidän alkeiskurssi on nyt muuttunut virallisesti jatkokurssiksi. Ensimmäistä kertaa tehtiin muuria, eikä mitään ongelmia ollut. Hyppää komennolla yli ja pallo palkaksi ja thats it.
Tehtiin myös rengasta ja kaikki sujui jälleen hyvin. Nyt jo lähetin Neroa renkaalle käskyllä 'ring'. Aikaisemmin olen vain "vetänyt" renkaan läpi.
Itsenäisenä harjoitteena oli loiva aa. Vähän naksuteltiin tiistaina 2on2off asentoa, ja Nero tajusi sen kyllä hyvin. Oikea asento löytyi perjaatteessa joka kerta. Hyvin saatiin siirrettyä asento myös aalle. Nyt kun vielä saan opetettua, että 2on2offiin kuuluu jäädä joka kerta ihan ilman komentoakin, niin avot!

Ratatreeninä tehtiin keppejä, aitaa, putkea ja kahta aitaa. Kepit sujuivat taas hyvin. Harjoiteltiin molemmilta puolilta ja kyllä ne sieltä vielä löytyy toiseltakin puolelta. Nero haki putkelle todella hyvin, joten lisättiin treeniin myös takaakierto. Kaikki sujui todella hyvin. Olen niin ylpeä pienestä perrostani.
Agilityn jälkeen jäätiin treffaamaan Raxu shelttiä. Sora oli siis mukana, odotteli treenien aikana autossa. Otetaan toivottavasti Raxun omistajan kanssa talveksi vakio hallivuoro, jolloin pääsisi treenaamaan agia Neron kanssa toisen kerran viikossa. Jos siis päästään talven valmennusryhmiin. Sorankin kanssa voisi ottaa sitten jo alkeita agilityssa. Ja ylipäätään pääsisi treenaamaan sisällä sen kerta viikkoon lisää.
Tänään mennään taas Neron kanssa paikkaamaan jatkoryhmän agilitytunnille, kun siellä oli taas paljon poissaoloja. Kivaa kivaa!