Agility on kivaa!

Torstain rata

Meitä oli torstaina treeneissä vain kaksi, eikä se toinenkaan kuulunut meidän ryhmään. Saatiin tosi kivasti aikaa treenata, hyvät tauot ja pystyttiin tutustumaan kunnolla rataan. Aloitettiin käymällä läpi molempien ohjausvalinnat ja mietittiin, miten kannattaa ohjata. Mä osasin valita hyviä ja sujuvia ohjauksia, eikä Tarjalla oikeastaan ollut ollenkaan korjattavaa. Hah! :D

Otettiin aluksi aata ja voi huoh. Nero tuli joka ikinen kerta läpi. Se ei pysähtynyt kokonaisella aalla kertaakaan. Osasi hienosti tarjota 2on2offia, jos kiepautin alastulolle. Samoin jos juoksi samaa puolta ylös ja takaisin alas, loistava 2on2off. Mutta kokonaisella tuli aina läpi. Kokeiltiin jättää nami heti aan jälkeen, jotta pysähtyisi oikeaan kohtaan. Nokka pysähtyi, mutta jalat heitti vaikka sivu kautta alas. Nero ei vaan osaa yhdistää aan kiipeämistä ja 2on2ff alastuloa toisiinsa. En nyt keksi, että mitä tässä tehdään. Kohta alan oikeasti opettamaan sille juoksukontakteja...

Aan jälkeen tehtiin rataa kahdessa pätkässä 1-10 ja 8-17, mutta jätettiin aa kokonaan pois, eli poikki neloseen ja sitten taas aan jälkeen jatkettiin. Nero siis seisomaan ykkös esteen taakse ja kakkonen pakkovalssilla. Tiukasti haltuun, koska muuten hyppäsi 14. Kolmosen ja nelosen väliin persjättö ja rengas. Parin toiston jälkeen saatiin oikein hieno pätkä aikaiseksi. Hieno minä, koska Nerohan osaa, kunhan vaan ohjaan.

Kutoselle takaakierto, seiskalle ja putkeen sylkkäri/takaaleikkaus hommeli. Nero vaan pudotti tosi monta kertaa seiskan riman. Se ei oikein kestä vielä, jos minä vaihdan suuntaa, vaan lähtee kääntymään esteen päällä, eikä keskity hyppyyn, jolloin rima putoaa. Putken ja pussin väliin persjättö ja sitten jollain valssin tapaisella kepeille. Pussista juoksi pari kertaa ohi, koska olin edellä, jotta ehdin ajoissa valssaamaan kepeille. Kerran vai kaksi palkkasin pelkän pussin ja johan mentiin taas. Kepeille kävin työntämässä Neron väärälle puolelle aloittamaan, väärään väliin ja niin edelleen. Viimeisellä kerralla annoin sen hakea itse ja meni ihan loistavasti sisään. Pitäisi vissiin luottaa vähän enemmän sen osaamiseen...

Tauon jälkeen tehtiin loppuosa. Ei oikeastaan mitään ihmeellistä. Puomin alastulo oli hyvä, kait. 14 ja 15 välissä täytyi ottaa aika hyvin haltuun, ettei karannut kakkoselle. 15 takaakiertona, minkä jälkeen persjättö ennen putkea, jotta olin edes vähän lähempänä putken toista suuta, kun Nero tuli ulos. Sitten vain eteen käsky ja palkka odotti siellä, joten hienosti eteni.

Kaiken kaikkiaan oli hyvä treenit, joskin oltiin molemmat ihan väsyneitä treenien jälkeen. Sora oli myös mukana ja Ruusu naksutteli pennulle häkkiä kivaksi paikaksi. Oikein hienosti osasi jo tunnin lopussa mennä häkkiin. Harjoitelttin vähän leikkimistäkin ja vitsit, kun leikki hyvin!

Kesäkuva ♥

Perjantaina oli Soran vuoro aksata ja kuka tunnustaa käyneensä vaihtamassa mun koiran? Pentu leikki ja riehui ja haki putkeen. Oli innoissaan, motivoitunut ja tykkäsi. Sitä pystyi palkkaamaan sekä lelulla että namilla ja vielä sekaisin. Tehtiin ensiksi ihan suoraa putkea ja palkka oli namikipossa putken päässä. Vitsit, kun Soran pystyi lähettämäänkin sen sinne! Siis ihan mahtava pieni. Toisella kierroksella tehtiin kahden esteen lyhyttä sarjaa lelupalkalla. Esteissä oli siis rimat maassa sellaisten suojien alla, jotteivat rimat pääse pyörimään. Hienosti jahtasi lelua esteitten yli. Pystyi tekemään häiriössäkin, sillä minä liikuin takana mukana ja silti meni, jeejee. Kolmannella kierroksella tehtiin pientä rataa, lähetettiin koira takaakierrolle ja siitä putkeen. Sekin onnistui! Siis koko treenit oli vain onnistumista onnistumisen perään ja jäi niin hyvä fiilis.

Tänään ollaankin pyöritty eri aksahalleilla. Aamulla käytiin Hausjärvellä mittaamassa Nero ja mulla on nyt sitten ihan virallisesti medikoira! Kisakirja löytyy ja virallisiin tähdätään ensi vuoden alussa. Päivällä mentiin omalle hallille katsomaan, kun setä kisasi kolmosissa. Kivaltahan se kolmosten ratakin näytti, kontaktit kuntoon ja me ollaan siellä hujauksessa! ;)

Takaakierto

Me saatiin viime perjantaina Soran kanssa läksyksi opetella takaakiertoa. No ollaan sitten treenattu molempien koirien kanssa puitten kiertämistä melko aktiivisesti. En tiedä mikä sattuma oli, mutta torstaina Neron treeneissä Tarjan rata oli melkein pelkkää takaakiertoa.

Tehtiin kahdessa pätkässä, koska edelleen kaikki on meille suhteellisen uutta. Ensin 1-11 ja sitten 11-18. Nero oli taas ihan älyttömän kivalla päällä, jaksoi keskittyä ja oli silti innoissaan. Tehtiin ensimmäisellä kierroksella rataa 35cm rimoilla, jotta mahdollisimman moni koira hyppäisi samoilla. Toisaalta olisi ollut kivempi tehdä vähän korkeammilla, jotta ei olisi tarvinnut olla ihan niin kamalan nopea...

Nero irtosi tosi nätisti putkeen, joten alun ohjaus oli lähinnä 2 ja 4 välissä seisomista. Neloselle halusin ottaa haltuun siihen väliin, että saatiin mahdollisimman suorat juoksulinjat = nopeampi rata. Neroa saikin ottaa sitten ihan kunnolla haltuun, ettei hypännyt estettä väärältä puolelta. Tehtiin pari toistoa lelun kanssa niin, että otin vaan komennolla 'tässä' koiran ihan syliin asti. Toimi oikein hyvin sen jälkeen myös radan osana. 5 takaakierto oli helppo, mutta kutonen.

Olisin halunnut tehdä persjätön ennen estettä ja kierrättää putken puoleisen siivekkeen kautta, jotta ne juoksulinjat olisivat olleet taas mahdollisimman suoria. En kuitenkaan ehtinyt sinne millään, joten päädyttiin ratkaisuun, että kierrätän toiselta puolelta, mutta teen heti esteen jälkeen persjätön, jolloin koira on oikealla kädellä esteen jälkeen, mistä olikin paljon helpompi ja nopeampi jatkaa seiskalle. No sitähän sitten treenattiin. Ensin olin itse ihan kujalla, enkä osannut ottaa tarpeeksi napakasti ja taakse oikeaa kättä. Sitten olin liian kaukana esteestä. Ja koska asia oli Nerolle uusi, se ei ymmärtänyt mitään mun säälittävästä räpiköinnistä. Tehtiin sitten muutama toisto niin, että otin Neron lelulla haltuun oikealle puolelle ja alkoihan se sujua. Saatiin siihen oikein hieno ja nopea kierto.

Ysi esteen pystyin merkkaamaan ja lähtemään jo itse etenemään kohti 10 ja 11. Ensin ohjasin aivan liian löysästi, joten Nero päätti käydä hyppäämässä välissä 1 esteen. Kun otin jämäkämmin haltuun, Nero päätti ottaa putkeen komennon sillä sekunnilla ja mennä väärästä päästä sisään. Muutama kerta tarvittiin, että sain oikein. 11-18 olikin sitten huomattavasti suoraviivaisempaa, eikä ollut ongelmia. Viimeinen rata näytti jo kuulemma ihan oikealta vauhdikkaalta agilityradalta, jes!

Toisella kierroksella säästettiin aikaa ja tehtiin 20cm rimoilla. Jei. Olin vielä enemmän myöhässä kuin aluksi, vaikka osasinkin jo itse liikkua radalla. Se sitten näkyikin, varsinkin 6 esteellä. Tein esteen jälkeisen persjätön niin kiireellä, että Nero hyppäsi tosi monta kertaa aidan takaisin päin. Luulin taas, että pitää viipottaa, vaikka olisi voinut vähän enemmän keskittyä. Pari kertaa taas lelun kanssa haltuun oikealta puolelta ja alkoi sujua.

Ja sitten murheenkryyni 10-11 väli. Nero luuli osaavansa radan. Se meni AINA putkeen väärästä päästä. Kuulemma putkeen käsky tuli monta kertaa juuri, kun Nepsu oli suun kohdalla, totta kai se menee putkeen. Mutta sitten kun en enää edes sanonut komentoa ja ohjasin koko kropalla kauempaan päätyyn ja yhtäkkiä se koira tulikin sieltä päästä ulos. Otin sitten paremmin haltuun, mikä tarkoitti, että Nero oli suunnilleen jalassa kiinni ja silti siellä väärässä päässä putkea. Multa taisi päästä kovin naisellinen karjahduskin, kun hermo meinasi mennä (oikeasti se oli siis korjausääni ja samalla turhautumisen purkaus :D) Katsomolla ainakin oli hauskaa... Lopulta me käveltiin sinne oikeaan päähän putkea, jotta onnistui. Taidettiin me sen jälkeen saada vielä yksi onnistunut vauhtisuorituskin, mutta joo. Loppurata oli taas iisi.

Ihan lopuksi tehtiin vielä pari kertaa puomia, kun se oli niin jännä keinun jälkeen. No ei ollut kyllä mitään ongelmaa. Kontaktitkin sujui ihan hyvin. Kerran tuli läpi, mutta korjaus oli tosi nopea. Viimeinen suoritus oli niin uskomattoman hyvä, etten meinannut käsittää Neron tehneen sen. 2on2off hyvästä vauhdista ja täysin paikoilleen. No, täytyy myöntää, että käskykin oli melko voimakas, liekö siitä johtunut. Seuraava vaihe onkin saada puomin suorittamiseen vauhtia, koska nyt Nero ravaa ja tavoite olisi tietenkin mahdollisimman vauhdikas juoksu. Kaikien kaikkiaan älyttömän kivat treenit, ja opittiin paljon. Jäi niin kiva fiilis, ettei jaksa odottaa ensi kertaa!

Perjantaina oltiin taas Soran kanssa alkeiskurssilla. Onnistuttiin eksymään (joku ajoi väärää moottoritietä..........), joten oltiin vähän myöhässä, muttei onneksi haitannut. Sora kärsii pienestä matkapahoinvoinnista, toisin sanoen oksentaa oikeastaan joka kerta vähän pidemmillä matkoilla. Tänään annoin sitten postafenin, koska auton ainainen siivoaminen ei ole ihan hirmuisen kivaa. Johtuiko sitten siitä vai jostain muusta, mutta Soraa ei ihan hirveästi voinut tänään kiinnostaa. Ja kaiken lisäksi se oksensi kuitenkin menomatkalla.

Aluksi näytettiin läksy, eli takaakierto. Heti kun sain pennun hoksaamaan, että hei nyt tehdään jotain, niin sujui oikein hyvin. Sitten alettiin tekemään putkea. Taas oli tarkoitus palkata lelulla, mutta eihän siitä mitään tullut, kun toista ei huvittanut leikkiä. Nätisti juoksi kyllä putkeen, mutta ei se nyt niin innokasta tekemistä ollut. Tehtiin siis niin, että kutsuin Soraa putken toisesta päästä. Putkeen lähetys ei onnistunnut ollenkaan, varsinkaan sen lelun kanssa. Toisella kierroksella otin mukaan namialustan ja makkaraa. Sora oli heti paljon motivoituneempi ja huomattavasti innokkaampi. Saatiin jotain aikaiseksi, mikä oli jo voitto sinänsä. Kuvat oli niin pimeitä, ettei niitä kannata laittaa tähän postaukseen.

Tällä hetkellä jotenkin tuntuu, etten saa tosta kurssista mitään irti. Matka on tosi pitkä nähtynä siihen, että kuinka vähän ehditään treenaamaan. Se halli on aika hirveän pieni ja ahdistava. Ja mä kyllä ymmärrän ja tiedän, kuinka paljon helpompaa on palkata koiraa lelulla aksassa, mutta en ymmärrä, että miksi pitää tuputtaa, kun toista ei vaan kiinnosta. Nytkin meillä meni kauheasti aikaa siihen, että kouluttaja käski meitä leikkimään. Mä voin kyllä harjoitella leikkimistä kotonakin, ja harjoittelenkin. En tahtoisi tuhlata siihen maksettua aikaa. Täytyy nyt katella, että mitä tästä tulee. Ensi kerralla jää postafenit ottamatta, jos se vaikka vaikuttaisi pentuun positiivisesti. Toivotaan niin ja huomattavasti lisää innokkuutta olisi tolle tilauksessa. Toisaalta se on vielä pieni, joten meillä on hyvin aikaa.

Victory!

Viikkoon on mahtunut agilitya, aksaa ja liitelyä. Neron kanssa on ollut kolmet treenit ja Sora pienikin pääsi kokeilemaan. Lisäksi ollaan tehty pitkiä syyslenkkejä, lenkkarit jalassa ja märkänä. Ja olen tainnut hukata Neron suhteellisen uuden nylonisen puolkurkkarinkin johonkin. Jee...

Viime maanantaina treeneistä on parhaiten jäänyt päähän se, että olen ihan liian hidas ja että kengät lenteli. Ei nimittäin ollut lenkkarit jalassa, kun olivat kastuneet edellisenä päivänä. Keinua tehtiin ja Neroa pelotti. Voi mun pientä arkaa perroa.

Torstain aksassa meillä oli sijainen, jolla oli ehkä hiukkasen liian suuret odotukset ryhmän tasosta. Meitä oli huimat kaksi paikalla (kaksi muuta treenasi viereisellä kentällä toisessa ryhmässä?), joten ainakin saatiin keskityttyä ihan kunnolla omiin suorituksiin. Tekemämme rata oli ilmeisesti kolmosten tasoa, mutta pätkittiin sitä ja jätettiin tyhmiä esteitä pois välistä (keinu...) Nero ei tykännyt puomista ollenkaan, ilmeisesti keinu oli astetta pelottavampi tapaus. Pari kertaa tehtiin yksittäisenä ja johan toimi taas. Positiivisinta radalta oli, että aan alastulokontakti oli ihan huippu! Nepsuliini teki esteen vauhdilla ja jäi tasan seisomaan siihen mihin piti. Oli ihan kivat treenit, vaikka olikin ehkä meidän taitotasolle hieman liikaa.

Perjantaina alkoi ESSn järjestämä pentualkeis-/alkeiskurssi. Suunnattiin siis Malmille, tuuliseen ja sateiseen syysmyrskyyn. Kurssilla on meidän lisäksi viisi shelttiä. Halli oli melkoisen pieni, mutta onneksi siellä oli erillinen tila, jossa odottaa koiran kanssa tai jättää koirat odottamaan. Hyvä yhdistelmä, kun oli samaan aikaan kolme pienintä pentua, Sora ja kaksi muuta, odottamassa. Ääntä riitti. Oikein lietsoivat toisiaan.

Me aloitimme leikkimällä koirien kanssa. Sora leikki yllättävän hyvin! Tein viime viikolla vanhasta lakanasta vetolelun, lakananpalaan pari solmua ja avot. Sora saa siitä paljon paremmin kiinni kuin hienoista ja kalliista leluista, joita on tullut ostettua. Pentu suorastaan repi lelua ja pientä murinaakin kuului välillä, jes!

Ensimmäinen varsinainen esteharjoitus oli putki. Tehtiin ihan suoraa putkea ja palkattiin lelulla. Koulutusohjaaja piti koiraa toisessa päässä putkea ja itse oltiin toisessa päässä kutsumassa. Soralle suurin ongelma oli, että piti mennä vieraan ihmisen syliin. Putkesta paineli oikein nätisti. Tehtiin sekä keltaista että mustaa putkea, jottei myöhemmin tule erilaisien putkien kanssa ongelmaa.

Toinen tehtävä oli siivekkeen kiertäminen. Me ei olla ennen harjoiteltu yhtään kiertämistä, mutta ihan hyvin sujui. Tässä palkattiin namilla ja käskyksi takaa. Namit meinasivat vain olla liian hyviä, joten kierrokset nousi ja saattoi se vähän kädessäkin roikkua. Mutta eipä se mitään, parempi vain että on innoissaan.

Kotiläksyksi saatiin kiertämisen harjoittelua, tavoitteena saada koira lähetettyä noin metrin päästä kiertämään siiveke. Tänään kokeilin ensimmäisen kerran lenkillä, ihan normaaleilla nappuloilla ja hihhei. Kierrokset nousi nollasta sataan alta sekunnin, kun oli kaksi muutakin koiraa mukana. Onneksi saatiin tehtyä oikeita suorituksia ja nyt ollaan siis hyvällä alulla.

Tänään agilityssa palattiin perusteisiin. Tehtiin yksittäistä keinua, rengasta ja otettiin keppejä. Neroa ei pelottanut keinu enää niin paljon. Olin itse jämäkämpi "sähän muuten kävelet sinne toiseen päähän" ja asenne auttoi. Kyllähän sitä vielä vähän pelottaa, muttei läheskään samalla tavalla kuin viimeksi.

Renkaasta Nero on tullut nyt pari viime kertaa ohi. Varsinkin jos minulla on rintamasuunta jo johonkin muualle. Tänään meni joka ikinen kerta renkaan läpi. Palkkasin lähinnä etupalkalla ja hieno. Kerran meinasi mennä sivusta, mutta ihan selvästi hiffasi itse, ettei näin, koska meni hyvin nopeasti maahan ennen estettä ja jäi miettimään. Uudella yrityksellä sujui hienosti.

Ja sitten se päivän voitto. Meidän kepit sujuivat myös väärältä puolelta! Otin käsiavun mukaan, mutta mitä sitten. Nero tuli joka ikinen kerta oikeasta välistä! Ihan hurjat leikit sai palkaksi. Oikealta puolelta ei sitten sujunutkaan ihan yhtä nätisti, sillä lisättiin alkuun putki ja hyppy sekä keppien jälkeen vielä hyppy. Kierrokset nousivat ja samaa tahtia katosi keskittyminen. Kultaista keskitietä etsimässä. Saatiin me siihenkin onnistunut suoritus. Note to self, ei etupalkkaa keppien kanssa. Paineistaa pientä perroa vielä liikaa. Ja lisää toistoja! Kaiken kaikkiaan jäi päälle voittajafiilis ja hip hei hurraa!

Kotona käytiin vielä kävelemässä Neron kanssa pieni lenkki ja kerpele se osasi tehdä 2on2offin kivelle, vaikkei ole ikinä tehnyt. Pysähtyi just siihen mihin piti nopeasti ja tarkasti. Voitto x2!

Agilitya

Sora täytti tiistaina 14 viikkoa. Painoa oli 3,91 kiloa ja kuva on jotenkin kummasti taas ottamatta. Ollaan nyt parina päivänä käyty rämpimässä metsässä ja on ollut ihan älyttömän kivaa. Nero ja Nalle on vähän, että ootko tosissas, että käännytään jo takaisin päin, mutta ei Soraa voi ihan hirveän pitkille vaelluksille vielä viedä. Tosi hienosti se kyllä metsässä pomppii. Ei pelkää mitään ja keksii nopeasti miten pääsee esteistä yli. Kuralammikko ja mutakuopat oli niiiin hauskoja, kun Nalle ensin kävi siellä rämpimässä. Sora sai ihania pentuhepuleita ympäri metsää, kun tassut vähän kastuivat.

Sora 14 vko, ei se oikeesti tolta näytä :D

Tiistaina lähdettiin katsomaan epiksiä Tuusulassa. Otettiin Nero ja Sora mukaan. Sora lähinnä tottumaan haukuntaan ja hälinään ja Nero opettelemaan rauhoittumista ja odottamista. Sukulaisia oli paikalla ja serkku kisasi kisaavissa mineissä ja setä kisaavissa makseissa. Sitten jotenkin kummasti, kun siinä seisoskeltiin, menin ensin treenaamaan puomia ja aata. TuuKKin kentällä oli harjoituskenttä vieressä ja siellä oli matalampi ja leveämpi puomi, josta Nero meni oikein nätisti. Aa sujui kanssa, kun kouluttajasetä kävi madaltamassa sitä. Ja jotenkin kummasti tämä treenaaminen johti siihen, että ilmottauduttiin medimölleihin radalle, jossa oli sekä aa että puomi.

Meni ihan kivasti. Aan kiipesi hienosti ja ainoa iso ongelma oli puomi. Ensin hyppäsi heti alas ja toisella kerralla puolivälin paikkeilla. Jätettiin sitten puomi väliin. Hauskaa oli ja on se nopea. Sukulaisiltakin tuli positiivista palautetta! Radan pituus oli noin 120 metriä ja ihanneaika 50 sekuntia. Meidän tulos oli 54 sekuntia, mutta siihen oli lisätty 20 sekuntia hylkäyksen tilalle. Joten ihan nopeasti mentiin, vaikka puomi toistettiin, aalle ei mennyt ekalla lähetyksellä ja 6-7 välin jouduin käydä juoksemassa hypyn puolelta. Nopea koira, joskus vähän liian nopea.






Keskiviikkona oli viimeinen agilityn alkeikurssin kerta. Meitä oli viisi paikalla, joten saatiin ihan kivasti tehtyä kaikkea. Ensin tehtiin ratapätkää, jossa oli aita, putki, aita, putki, aita ympyrämuodostelmassa. Nero meni hienosti ja kovaa ja jee. Ei mitään ongelmaa.

Lisäksi tehtiin puomia, matalaa aata ja keppejä. Sujui oikein hyvin, mitä Nero nyt vähän yritti väistää kurssiohjaajaa puomilla ja hyppäsi sen takia monta kertaa alas 2on2offista. Pujottelu oli ensimmäisellä kerralla lähinnä huvittava; meni ekasta välistä ja ryntäsi toiseen päähän keppejä odottamaan palloa. Jep. Hidastettiin vauhtia ja saatiin oikein hyviä suorituksia. Myös vähän kovemmalla vauhdilla. Aan kontakti oli paljon parempaa kuin puomin. Saattoi johtua siitä, että saatiin tehdä rauhassa ilman muita ihmisiä lähellä.

Sora oli eilen mukana kentällä harjoittelemassa kevythäkissä oloa. Paljon se itki, mutta rauhottui lopuksi ja pääsi sitten pois häkistä. Sora pääsi kokeilemaan putkea ensimmäistä kertaa ja meni läpi kovaa. Kahdesti tehtiin, eikä mitään ongelmaa. Mun tuleva agilitytähti ♥

Viime viikon sukulointireissulta

Juhannukseksi suunnataan mökille Korpilahteen kera koko perheen, kaikkien koirien ja mummin. Tänään täytyy käydä ostamassa pelastusliivit Soralle, meillä kun on moottorivene ja huono ranta opetella uimaan. En halua ottaa mitään riskejä, että se hyppää vesikoirien perässä laiturilta järveen, eikä osaakaan uida. Toivottavasti ei sada ja hyttyset häippäsee!

Alkuviikon kiireet

Sora 13 viikkoa
Säkä 28,5cm (mitattu maanantaina)
Paino 3,68 kg (punnittu keskiviikkona)
Kuva ottamatta.

Maanantaina käytiin siis sukuloimassa Pirkkalassa ja oikein kivasti meni reissu. Soraa vähän jännäsi ensin, mutta sai ne Wiivin kanssa kunnon leikitkin aikaiseksi. Sora ei ollut ihan niin riehakkaisiin leikkeihin tottunut, mutta kyllä se puolensa piti. Ja hienosti osasi olla koko kahdeksan koiraisen lauman keskelläkin. Väsynyt poika oli kotona koko loppu illan.

Tää onki sitten yksi ainoista kerroista, kun Sora on niskan päällä :D

Lentäviä shetlantilaisia!

Veli ja sisko

Tuolileikki

Pennut

juoksee

tosi

kovaa!

Sora, meet the pack

Opri ja Curre ♥

Vetoleikki

Pientä epäluuloisuutta :D

Äiti ja poika

Äiskä vahtii

Sora ja Kerttu

Täti, äiti ja sisko

Ilona ♥

Kaunis

Kerttu

Pentti

Pirkko

Kuuma ja väsy

Tiistaina oli kevätkauden viimeiset Euroliiga pelit, joten Sora ja Nero pääsi molemmat mukaan. Ja kuinka ollakaan, pentu on parempi odottaja. Neron mielestä oli ihan tajuttoman tylsää vaan istua (lue hyppiäpomppiaseistä) vieressä, kun minä valmensin. Pelien jälkeen jäätiin vielä hetkeksi katsomaan B-tyttöjen peliä ja koirat saivat olla vapaana. Nerolle oli pallo mukana ja koko reissu oli sittenkin ihana.

Agility ei mennyt tällä viikolla ihan putkeen. Kirjaimellisesti. Ensimmäiseksi päästiin kokeilemaan pussia. Aloitettiin sillä tavalla, että pussi oli ihan auki ja itse kyykin melkein sen sisällä ja huusin Neroa. Hyvin toimi. Pari kertaa toistettiin ja alettiin pienentämään pussin suuta. Hyvin meni siihen asti, että laitettiin kiinni ja Nero juoksi edelleen täysiä ja kaatui pussissa. Tuli hyvin pois sieltä, muttei meinannut suostua menemään uudestaan. Sitten oikein kaivamalla kaivettiin sieltä vielä yksi onnistunut suoritus (pussin suu taas kokonaan auki) ja tauolle.
Itsenäisiä esteitä olivat pussi ja kepit. Käytiin tekemässä kepit pari kertaa ja sekin sujui hyvin. Pussia käytiin vielä kokeilemassa uudestaan, tällä kertaa palkkana oli pallo. Eikä ollut kyllä mitään ongelmaa, vaikka pussi oli kokonaan alhaalla.
Kontakteista oli tällä kertaa vuorossa A. Pidettiin se paljon isommassa kulmassa kuin sen kuuluisi olla ja harjoteltiin lähinnä 2on2offia. Kerran taidettiin tehdä kokonaan se. Sujui ihan ookoo. Nero ei oikein tahtonut pysyä oikeassa asennossa, vaan pysähtyi kyllä oikeaan kohtaan, mutta heitti sitten takajalat sivukautta alas. Taytyy varmaan keksiä joku toinen tapa opettaa, koska ei se nyt kunnolla ainakaan toiminut.

Ratapätkänä oli aita-mutkaputki-aita-aita. Ensin kokeiltiin pelkkää mutkaputkea, eikä ollut ongelmaa. Juoksi täysiä. Toisella kerralla Nero kaatui ihan kyljelleen putkessa ja ilmeisesti vähän sitä sattui, koska meni ihan lukkoon. Toisen mutkan jälkeen otettiin aita-putki yhditelmällä ja eihän Nero mennyt sinne putkeen ollenkaan. Yritettiin uudestaan ja uudestaa, muttei toiminut. Sitten käännettiin putki suoraan ja onneksi toimi. Lopetettiin siihen ja käytiin ihan treenien lopussa ottamassa vielä yksi suora putki ja hyvin meni. Aitoja otin kaksi peräkkäistä, ihan vain testattiin. Hienosti hyppi.

Nero on sellainen herkkis koira, että se aistii heti, jos itse turhaudun. Lisäksi se ei näytä, jos sitä sattuu, mutta sitten se näkyy juuri noin, ettei mene sinne paikkaan enää uudestaan. Jos olisin heti tajunnut, että se säikähti/satutti itsensä oltaisiin ehkä voitu välttää minun turhautuminen ja epäonnistuneet suoritukset. Onneksi opitaan molemmat koko ajan lisää.

Ilmoitin molemmat Neron ja Soran perjantaiksi mätsäriin! Koirakeidas järjestää Vantaalla mätsärin, jossa luokkina on muun muassa pennut 3-6kk ja arat koirat. Joten sinne suunnataan huomenna. Toivottavasti menee paremmin kuin eilinen aksa.

Tahdotaan lisää liitelyä!

Neron agility keskiviikkona oli oikein mukavaa. Otettiin ekaa kertaa kontaktiesteitä, matalalla puomin alastuloa. Me otettiin kosketusalusta merkkaamaan oikeaa 2on2off asentoa/kohtaa. Nero tykkää ihan sikana kosketusalustasta, joten ei ainakaan vielä ollut minkäänmoista ongelmaa. Se myös pysyi puomilla ja pyöri siinä ihan ympyröitäkin, joten ihan jees oli.

Lisäksi olisi ollut keppejä, mutta koska tuolla ei voi treenata kujalla, ei tehty niitä. Kolmas piste oli aita-putki-aita yhdistelmä ja vitsi kun oli kivaa. Nero on vaan niin saamarin nopea, että mun täytyi jättää se ensimmäisen aidan taakse ja itse mennä putken puoleenväliin, että olin samaan aikaan viimeisellä esteellä. Eteenlähetys ei toimi vielä, joten siksi pitää juosta kovaa. Hyvin kyllä sujui. Kerran taisi kiertää viimeisen esteen ja se oli ihan oma moka, taisin taas vetäistä sen pois sieltä, kun olin niin paljon jäljessä ja hätäilin. Mutta muuten sujui oikein hyvin. Viime kerralla olivat tehneet pussia uutena esteenä. Kuulemma muitakin oli ollut pois, joten ensi kerralla pussi on luultavasti itsenäisenä esteenä. En usko, että tulee ongelmia, kunhan saan sen kerran lähetettyä sinne.

Torstaina Sora kävi rokotuksessa. Oikein nätisti oli, ja kuulemma ihan oli terve. Molemmilla matkoilla kyllä oksensi, mikä tarkoitti sitten kevythäkin pesemistä. Rokotuksesta ei tullut mitään ihmeempiä oireita, oli vähän väsynyt, joten jätettiin leikkitunti väliin.

Jalat..?

Lauantaina oltiin siivoamassa mummin pihaa ja kaikki koirat olivat mukana. Sora tykkäsi ihan älyttömästi mummin jättipihasta ja teki tutkimusmatkoja (välillä vähän naapurinkin puolelle.) Puutarhaletkun syönti oli myös kivaa ja varsinkin liitoskohdasta, josta vuosi kevyesti vettä. Myös Mimosa ja Ruffe kävivät paikalla, eikä saatu edes tappelua aikaiseksi. Nero ja Ruffe on kyllä niin huvittava pari, pälyilevät toisiaan koko ajan. Siivouksen ja ruuan jälkeen nukkui omistaja ja pentu sohvalla. Sora sohvan selkänojan ja minun käden päällä.

Sora the Exploler

Päätin keskiviikkona agilityn jälkeen, että nyt ne kepit sitten opetetaan ihan kunnolla. No torstaina laitoin kuusi keppiä suoraan jonoon ja vedin koiran läpi kinkulla. Ja sehän toimi! Nyt ollaan otettu monta kertaa päivässä ja tällä hetkellä keppejä on 10 (eikä meidän pihalle enempää tule, kun aurauskepit loppui) ja yritetään häivyttää apuja pois. Nero on ihan superi. Se menee kepit niin vauhdilla, etten enää pysy takaperin mukana, joten nyt sitten tavoitteena kääntyä ja jättää kättä pienemmälle. Toivottavasti toimii myös häiriössä ja silloin kun lelu on namien lisäksi taskussa.

Päätin myös, että tahdon jatkaa heti Neron kanssa agilitya. Olen yrittänyt katsoa, josko löytyisi jotain jatkokurssia tms, johon voitaisiin mennä tässä nyt heti. Ja Järvenpäästä löytyi yksi, joka alkaa ensi torstaina ja jossa on vielä ilmeisesti yksi paikka vapaana. Laitan sähköpostia tänään ja toivon, että päästään jatkamaan heti. Onkohan ihan järjetöntä haaveilla jo nyt kisoista ja siitä, että viralliset kisat korkattaisiin vielä tämän vuoden puolella...

Huomenna matkataan Pirkkalaan Soran sukulaisia tapaamaan. Annen koirat nyt ainakin on paikalla ja toivottavasti Tampereella asuva Moonaliisa sisko myös.



Nero noin 23kk

Kesä!

Sora täytti tiistaina 10 viikkoa. Painoa oli 2,76kg. Kyllä se on kasvanutkin, näyttää omaan silmään jo paljon isommalta, vaikka sitä jatkuvasti näkeekin. Jotenkin kummasti jäi ottamatta kuva, kun oli niin kiire ilta.

Euroliiga ja 10vko

Sora pääsi siis tiistaina mukaan jalkapallokentälle, kun minun valmentamallani joukkueella oli peli. Sora käyttäytyi oikein hienosti. Aluksi hieman jänniti, kun oli niin paljon ihmisiä ja kaikkea muuta uutta. Nopeasti kuitenkin tottui ja oli nukkunutkin meidän pelien aikana. Ruusu siis oli Soran kanssa pelien ajan. Pennusta tuli heti joukkuemaskotti ja kaikki olivat ihan ihastuneita siihen. Soraa vähän jännitti lapset, mutta kun annettiin lapsille ohjeet, että miten pitää käyttäytyä, niin hyvin tuli juttuun. Ruoka syötiin myös kentällä ja hyvin maistui.

Pallo :D

Eilen keskiviikkona käytiin aamupäivällä Soran kanssa kävelyllä katsomassa autoja. Autot oli pelottavia, mutta niihinkin tottui nopeasti, kun vähän aikaa oli katseltu. Jotenkin itselle on tosi vaikeaa muistaa, että pentu on vielä niin pieni, ettei se jaksa kävellä. Toisaalta vaikeaa on myös se, että Sora on niin pieni kokoinen. Tuntuu, ettei sen kanssa voi tehdä mitään, koska se on vielä niin pieni. Neron kanssa oltiin tehty jo vaikka mitä, kun se oli 10 viikkoa. Olen ihan varma, että Nero osasi jo ainakin istua ja varmaan antaa tassuakin. Soran kanssa ollaan otettu lähinnä kontaktia ja eilen vähän istumista. Toisaalta häkkiin/aitaukseen totuttaminen on huomattavasti pidemmällä...

Sora pääsi siis taas Jokelaan hoitoon siksi aikaa, kun meillä oli Neron kanssa agility. Agilityssa meidän toinen ohjaaja oli kipeä, joten oli aika itsenäiset treenit. Uutena esteenä tuli rengas, jossa ohjaaja oli auttamassa yksi kerrallaan kaikkia. Itsenäisiä esteitä oli käytössä kepit, kolme aitaa ja putki, jonka yhteydessä oli yksi aita. Me ei tehty ollenkaan keppejä, koska keksittiin se meille sopiva opettelutyyli, eikä tuolla ole siihen tarvittavia varusteita.



Taidettiin aloittaa aidoista. Tein ensin yhden aidan lämmittelyksi ja sitten heti otettiin jo kahta ja kolmea aitaa. Meni ihan loistavasti. Nero oli ihan innoissaan ja nauttii tekemisestä aivan älyttömästi! Jätti patukankin sinne kolmen aidan päähän tosi hyvin ja seurasi ihan innoissaan. Sain olla aika tarkka siitä, että paikka käsky tuli ajoissa, koska muuten Nero hyppi niitä aitoja ihan itse. Mutta hyvin kaikkia kolmea hyppäsi.

Seuraavaksi tehtiin putkea ja se meni kanssa todella hyvin. Hyvä että sai koiran irti hihnasta ja se oli jo putkessa. Vauhtia löytyy myös vaikka muille jakaa. Itsellä tulee niin kiire, että joudun jo jättämään sen paikka käskyn alle ja menemään puoleen väliin putkea, jotta ehdin palkkaamaan, kun tulee ulos sieltä. Yhdistettiin myös aita ja putki. Aita-putki yhdistelmä oli huomattavasti helpompi kuin putki-aita. Putkeen lähettäminen on niin helppoa, ettei haitannut, vaikka jäin jälkeen. Putkesta aidalle taas oli vaikeampaa, koska olin aina aidan kohdalla takana ja vedin siksi Neroa pois esteeltä. Saatiin kuitenkin monta hyvääkin suoritusta kummallakin yhdistelmällä.

Rengas sujui yllättävän hyvin. Onneksi Nerolla on niin ehdoton paikka seisten, ettei ole mitään ongelmaa jättää sitä mihinkään. Joten renkaan eteen seisomaan ja itse toiselle puolelle patukan kanssa. Ja läpi tuli, että heilahti. Oikein hyvin sujui sekin. Yhden kerran meinasi tulla sivusta, kun alkoi olla jo väsynyt ja itse odotin siltä liikoja, eli seisoin ihan liian kaukana. Sen jälkeen otettiin vielä yksi, jotta saatiin hyvä suoritus.

Kaiken kaikkiaan meni todella hyvin. Vauhtia piisaa ja halua ja innostusta ja tahtoa. Ja meillä on ihan älyttömän kivaa aina. Vielä kun omistaja oppisi lopettamaan ajoissa, ettei koiralle tulisi huonoja suorituksia kummankin väsymyksen takia... Olisi kyllä ihan mahtia käydä vaikka kaksikin kertaa viikossa treenaamassa. Nero on aina niin onnellisen oloinen.

Jotenkin kummasti ilta venähti taas niin paljon, että jäätiin Soran kanssa taas yöksi. Ikkuna oli yön auki, joten nyt nukkui pienellä patjalla sitten jo minä ja kaksi koiraa. Muilla taisi olla hyvin tilaa, mutta omistajalla oli paikat vähän puuduksissa aamulla. Minulla onkin tänään peli, joten Sora jää tänne hoitoon, kun käyn ensin pitämässä harkat Hyvinkäällä ja sitten lähdetään pelaamaan Havukosken hiekalle (nyyhkis.) Muutama kuva vielä.

Värit

Kesä <3