Maanantain treenit

            

 

Eilen tehtiin treeneissä yllä olevia ratoja. Ensin vasemman puoleista ja sitten oikean puoleista. Ensimmäinen meni tosi kivasti. Hiottiin 7-9 väliä, koska käänsin 8 hypyn liian myöhään. Aloin kääntää Neroa suoraan esteen päällä, minkä takia rima tippui muutamaan kertaan. Sitten ongelmana oli, että käänsin liian aikaisin tai jyrkästi, jolloin Nero ei hypännyt ollenkaan. Piti muistaa jatkaa liikettä, sekä kropan että käden, esteen suuntaan, vaikka kääntyikin jo valmiiksi. Saatiin kyllä  oikein hieno ja tiukka käännös lopulta tehtyä.

 

Kepit oli ihan superhyvät ja vauhdikkaat! Tosi hienosti Nero hakee sisään, olen kummalla puolella tahansa. Valssien ajoitus on edelleen vaikean tuntuista. Jostain kumman syystä olen aina myöhässä. Nero kyllä tekee hienosti, mutta liian pitkillä kaarilla tai kauhealla kiireellä, koska ohjaan myöhässä. Jospa mä kehityn vielä joskus koiran tasolle.

 

Toisella radalla 4 hypylle rytmitys oli tärkeää. Niin saatiin tehtyä kunnollinen käännös, eikä jotain järkyttävää kaahotusta. Parilla toistolla onnistui. Ja niin kuin kouluttaja sanoi, niin kyllä nyt futarin pitäisi osata rytmittää, kun sitä tehdään futiksessakin koko ajan. 7-8 välin vaihdettiin vastakäännökseen, jotta saatiin tiukempi kurvi. Ja kontakteilla pitää muistaa olla johdonmukainen! Aina samalla lailla käskyt ja vapautukset ja kaikki. Lisäksi pitää muistaa palkata ja vahvistaa edelleen kontakteista, ne kun on vasta vähän aikaa olleet kunnossa. Palkka mielellään maahan.

 

Sora pääsi tekemään Neron tauoilla rengasta ja keppejä. Lähdin opettamaan rengasta naksuttimella, koska rengas nyt on renkaan muotoinen aina (niin kuin tässä on nyt tullut luettua useammasta blogista.) Hyvin Sora hoksasi. Kepeillä oli hiukkasen intoa, joten jälki ei ollut ihan niin kaunista kuin olisi voinut. Saatiin kuitenkin loppuun tehtyä ainakin neljä täysin onnistunutta suoritustakin.

 

Sora pääsi tekemään myös oikean puoleista rataa 1-7 esteillä. Muurissa oli vain päälipalikat ja muissa esteissä rimakorkeus varmaan 10 cm, paitsi 4 ei ollut rimaa ollenkaan. Soran kanssa sai kyllä ihan kunnolla juosta, kun en voi jättää sitä vielä kovin kauas lähtöön. Oli se kyllä hieno pentu! Meni kovaa ja juoksi niin kuin ohjasinkin.

 

Kaikista huvittavinta on, että Soran pitää komentaa ihan kauheasti. Itse olen kyllä ilmiön aiheuttanut nostamalla kierroksia niin kattoon kuin mahdollista. Mutta kentän laidalla pitää vähän kiroilla, kun muut treenaa sen kentällä. Intoa ainakin löytyy, joten jees!

Terve pentu !

Sora kävi tänään Riihimäellä joukkotarkastuksessa. Tarkastettiin silmät, sydän ja polvet. Poika käyttäytyi oikein hienosti. Paikalla oli muuten samaan aikaan monta shelttiä, Soran lisäksi kolme aikuista ja neljä pentua. Tuitui!

Silmät tarkastettiin ensimmäisenä ja tulokseksi saatiin terveet, mutta pirulliset silmät. Oikein silmän pigmentti kuulemma hämää jonkin verran ja näyttää, että siinä voisi olla jotain vaikkei ole. Niinpä toinen eläinlääkäreistä totesti, että pirulliset silmät, juuri sellaiset kun tulisi jossain tentissä vastaan. Mun pirusilmä ♥

Sydämessä ei kuulunut sivuääniä ja polvet olivat 0/0, joten terve koira. Luustokuviin suunnataan vielä tässä kevään aikana ja sitten on tutkittu koira vähäksi aikaa. Tahtoisin kuvauttaa ennen agilityn varsinaisen treenaamisen aloittamista, että jos kaikki menee suunnitelmien mukaan niin ennen toukokuuta.

Terve piru :D

Kattokaa ny!

Sora pääsi tarkkien jälkeen hoitoon, kun minä menin HSKKn talkoisiin tekemään palkintoja. Ruusu oli kaverilla, jolla on sheltti ja kävin heittämässä Soran sinne. Ilmeisesti oli hyvin käyttäytynyt. Nyt on ainakin ihanan väsynyt. :)

Tässä toinen hyvin terve tapaus.

Sora 1v!

Synttäreitä siis vietettiin lähiviikolla Kajaanissa. Otin vaan Soran mukaan ja oli kyllä tosi kivaa viettää aikaa "kahestaan". Käveltiin pitkiä lenkkejä ja Sora sai olla koko ajan mukana. Osallistui meidän tunneille lähinnä pulpetilla nukkumalla, mutta pääsi myös olemaan esimerkkinä "miten vierasta koiraa lähestytään". Ja oli muuten hyvä esimerkki, kun lähestyjät joutuivat oikeasti työskentelemään, jotta pääsivät lähelle. Kamalan hyvin käyttäytyi ja olenkin todennut, että mun koirat on vieraskoreita. Sora ei stressannut yhtään, vaikka jouduttiin vaihtamaan huoneita ja nukkumaan vieraiden ihmisten kanssa.



Tähän tyyliin vietettiin synttäreitä!

Tänään oltiin Neron kanssa agilityssa paikkaamassa ja päästiin treenaamaan takaaleikkausta ihan alkutekijöistä lähtien. Tuli kyllä tarpeeseen, nimittäin ajattelin viime kisoissa, että treenaus olisi tarpeen. Selviin takaaleikkaus kohtiin ei uskaltanut lähteä tekemään leikkauksia, koska niitä ei oltu tehty sataan vuoteen. Nyt päästiin kunnolla harjoittelemaan ja hyvin meni. Tekniikkaa olisi hyvä päästä kyllä tekemään viikoittaan erilaisia juttuja. Ehkä joskus kun on rahaa ja oma agilitykenttä takapihalla.

Talven riemua :)

Sora ilmottautui tänään aamulla agilityryhmään. Toivottavasti päästäänkin sinne!
Sopuli painaa vain 7,8kg ja nyt meillä alkaakin sitten lihaksen ja massan kasvatuskausi, kun luuston pitäisi olla ihan kokonaan kehittynyt.
Loppuun kuvia, joita tämä blogi on jäänyt pitkäksi aikaa kaipaamaan! :)

Lentokala



Silmätrimmi tehty tänään

Luminenä

Siis oikeesti...

Tällänen meininki lähinnä meillä lenkeillä

Tosikot.

Hihi :D

:D

Sora 1v ♥

Kun on niin kauhean kiire

Nyt onkin ollut vähän pidempi kirjoitustauko, kun työssäoppiminen on vienyt lähes kaikki voimat. Lisäksi muutenkin on kamalasti lisääntynyt kaikki ylimääräinen ohjelma, eikä aika vaan riitä kaikkeen ja kyllä se on sitten blogi, joka kärsii ensimmäisenä. Agilitykin on välillä kärsinyt, enkä ole yksinkertaisesti jaksanut lähteä kaikkiin treeneihin, mutta eiköhän tämä tästä.

Pari viikkoa sitten käytiin siis ensimmäisissä virallisissa agilitykisoissa Neron kanssa Kirkkonummella ja tuloksena oli kolme hylkäystä. Mutta tulipahan startattua kisaura ja nyt tiedän vähän, miten Nero käyttäytyy tuollaisissa tilanteissa. Kisat olivat hiekkapohjaisessa kuplahallissa eikä Nero ole koskaan kuplassa käynyt, joten ensimmäiset jännityksen hetket olivat jo pyöröovella. Hienosti se oppi kuitenkin kulkemaan ovesta!

Ensimmäinen rata oli hyppyrata ja sujui oikein hyvin, kunnes Nero hyppäsi renkaan ohi ja samalla vauhdilla sitten seuraavan esteen yli, mistä sitten se hylky. Itsellä fiilis oli kuitenkin hyvä ja pahin jännitys purkautui siihen hyllyyn, mikä oli hyvä.

Toinen rata oli agilityrata ja taidettiin päästä kuusi estettä eteen päin. :D Tällä radalla meidän ongelmaksi tuli kepit. Nero ei millään ehtinyt pujottelemaan joka välistä ja kun se kolmannen kerran ryntäsi monta väliä kerralla, me lähdettiin pois radalta. Ihan kiva että halua löytyy, mutta kierrosten ei tarvitsisi nousta tasolle "OHMYGODagilityesteitäkepitputkijeeee!!"

Kolmas ja viimeinen rata oli myös agilityrata. Nero alkoi olla jo niin väsynyt, että vauhti oli selkeästi hidastunut, mutta toisaalta se kuunteli paremmin. Tällä radalla puomi oli avoimella sivulla, jolla oli ihmisiä vieressä katsomassa ja tuomariharjoittelija vielä istui ihan puomin alastulon kohdalla. Nero sitten väsyneenä paineistui eikä muistanut, että mihin kohtaan siellä alastulolla pitikään pysähtyä. Jäi jumittamaan ja koska odotin sen itse tulevan 2on2offiin, meidät vihellettiin ulos radalta. Eikä haitannut ollenkaan, vaan olin iloinen, että Nero sitten lopulta löysi sen oikean kohdan.

Että sellaiset kisat. Neroa ei saa selvästikään leikittää vähän ennen rataa tai sen vire on liian korkealla, eikä se muista keskittyä. Päivä oli myös liian pitkä ja tietysti uusi stressaava tilanne oli myös väsyttävä. Arvokasta kokemusta saatiin kuitenkin ja ainakin tie on vain ylös päin.

Viime lauantaina startattiin sitten toisissa virallisissa kisoissa Riihimäellä. Kaksi lähtöä, agilityrata ja hyppyrata siinä järjestyksessä. Melkoisen kylmä oli ja halli oli kylmä hiekkapohjainen halli, jossa oli aivan sairaan liukas piha. Ei niin hyvä yhdistelmä, varsinkin kun käytän mielummin hiekkalla nappiksia...



Agilityrata

En yhtään tykännyt agilityradan profiilista, tuollainen suorakäännössuorakäännössuorakäännössuora. Älyttömän helppo ja samaan aikaan kamalan vaikea. Kaksi omaa mokaa, joissa en ihan tiennyt mitä olin tekemässä ja molemmista virhe. Ensimmäinen oli aan ja pussin välillä, kun jäin säätämään jotain ja Neron hienosti kiersi putken. Toinen oli lentokeinu, kun ei tullut hyvää hidastusta eikä myöskään 2on2off käskyä. Muuten sujui ihan kivasti. Kepit oli tooosi hyvät! Tuloksena siis 10 virhepistettä ja kolmas sija.


Hyppyrata

Hyppyradalla oli jo vähän kivempi profiili. Lähdössä menin itse nelos esteen luo, kun muuten olisi tullut pikkuisen kiire tolla suoralla. Tälläkin radalla tuli kaksi virhettä, molemmat kieltoja. 14 esteellä en ohjannut kunnolla, vaan huitaisin vähän sinne päin ja käännyin liian aikaisin ja Nero tuli ohi. 16 putkeen juoksin liian kovaa enkä ohjannut Neroa putkeen vaan ohi, joten ohihan se tuli. Tuloksena tälläkin radalla siis 10 virhepistettä ja toinen sija (nopein rata!)

Nyt löydettiin jo paremmin tätä yhteistä viretilaa ja muutenkin tuntui paljon kivemmalta. Ja tuloksissakin oli selvää parannusta, joten hyvin menee. Rutiinit vaan kasaan ja eiköhän me saada niitä nolliakin aikaiseksi jo sen jälkeen. :)

(Sora on vuoden! ♥ Synttäripostaus viikonloppuna, kun pääsen kotiin. Onnea sisaruksille!)

Valmistelevat harjoitukset

Eilen treenattiin Neron kanssa Tarjan alaisuudessa. Meitä oli vain kaksi koirakkoa paikalla, joten saatiin hyvin treeniaikaa. Tehtiin kivaa rataa ja muutamia yksittäisiä treenejä; pöydälle lähetystä ja sen muistuttelua sekä keinulle lähetystä. Nero keskittyi tosi hyvin, kun ei ollut Soraa mukana, eikä ne kierroksetkaan nousseet ihan niin korkealle ja sitä haettiinkin.

Toi liian pitkä puomi pilaa mittasuhteiltaan kaikki radat, jotka yritän tehdä...

Pitkästä aikaa oli pöytä mukana eikä pieni perro enää muistanut, että siihen pitää ehkä jarruttaakin. Jarrutukset tapahtui vasta pöydän päällä, mikä ei riittänyt, kun vauhtia kuitenkin oli. Lähetysharjoituksilla saatiin Nero oikein hienosti jarruttamaan maassa ja hyppäämään pöydälle sopivassa vauhdissa ilman yli liukumista. Eikä se kertaakaan tullut pöydältä alas ilman lupaa! Pointsit koiralle.

Radalla tein ensin 3-4 välissä takaaleikkauksen, jonka takia olin sitten ihan myöhässä putken toisessa päässä ja Nero lähti aina putken suusta vasemmalle. Sitten vaihdettiin persjättöön samassa välissä ja kaikki toimi paremmin: tuli paremmat käännökset ja olin puomilla oikeaan aikaan. Kepeille Nero haki taas ihan mahtavasti joka kerta. Pöytä tosiaan oli alkuun vähän hankala, kun vauhtia riitti, mutta saatiin siihen harjoituksen myötä enemmän järkeä.

11 puomilla jätin Neron seisomaan kontaktille ja menin itse valmiiksi putken suulle asti. Siitä Nerolle käsky putkeen ja itse 13 tekemään pakkovalssia. 16 putkeen piti lähettää vastakkaisella kädellä, koska muuten tosi helposti käännyin jo putken toista päätä kohti ja ohjasin Neron sinne. Vastakkaisella kädellä ei ongelmaa ollut, vaan sain aikaan varman ohjauksen, jota Neron oli helppo lukea.

Kontaktit oli eilen ihan supervarmat. Nero ei tullut kertaakaan läpi, vaikka olisin juossut kuinka kovaa ohi. Muutenkin oli hienosti kuunteleva koira radalla. Puomilla tuli huomattua, että Nero ei osaa tehdä sitä, ellen ole vieressä tai edessä juoksemassa. Nyt täytyykin alkaa harjoitella etäisyyttä sivu- ja takasuunnassa, jotta saadaan vauhdikkaampia ja varmempia suorituksia aikaan.

Keinulla Nero oli tosi varovainen, mutta mielummin niin, kuin jotain päätöntä juoksemista lentokeinuna läpi. Vauhtikin hieman kasvoi, kun tehtiin enemmän toistoja ja lisättiin keinun eteen pätkä rataa.

Kaiken kaikkiaan jäi kyllä tosi hyvä fiilis. Melkei uskaltaa sanoa, että ihan varmoin mielin lähdetään sunnuntaina korkaamaan kisat. Vielä ei ainakaan jännitä edes yhtään, mutta voin kuvitella että sunnuntaiaamuna ja varsinkin kisapaikalla olen hermostunut. Tosin nyt kun alkoi ajattelemaan kisaamista, niin heti alkoi jännittämään...

Sata lasissa!

Tällaista rataa tehtiin eilisissä treeneissä. Meille vaikeita kohtia oli puomilta keinulle, ja kepeiltä aalle. Keinu tuli aikalailla nopeasti puomin jälkeen, mistä voi johtua, että oli liikaa vauhtia ja tuli taas joku lentävä espanjalainen. Sen jälkeen oli niiiin kovin varovaista koiraa keinulla. Pari toistoa ja saatiin taas vähän vauhtia, mutta mutta.

Kepit ohjasin vasemmalta puolelta. Niiden jälkeen olisi pitänyt ottaa paremmin haltuun, jotta sain Neron tulemaan oikealta puolelta seuraavan esteen. Aalle tultaessa täytyi vähän katsoa sitä linjaa, ettei nyt ihan poikittain tullut, mutta sen sain onneksi hyvin katsottua. Keppien jälkeen yritin vaikka minkälaisia kiemuroita, kun riitti se, että otin Neron vastakkaisella kädellä haltuun, jolloin kroppa kääntyi koiraa kohti ja oli helppo ohjata seuraavan esteen yli hyvällä linjalla. Onneksi saatiin loppuun ihan superhyvä suoritus.

Muuten yritin vähän nostaa kierroksia treeneihin, jotta saataisiin "kisamaisempi" suoritus. Eli toisin sanoen pallo hyppäsi taskuun ja koiran kierrokset kattoon. Mistä seurasi kontaktien unohdus, kun ei vaan ehtinyt. Kaikista taisi ainakin kerran tulla läpi. Että sillai. Lisäksi kepeistä jäi muutaman kerran muutama väli väliin, kun on niin paljon nopeampaa tehdä niin. Eikä keskittyminen muutenkaan ollut oikein siellä missä olisi pitänyt, joten eiköhän me unohdeta taas se pallo ja oteta jotain tylsempää tilalle.

Radan lisäksi harjoiteltiin pimeitä putkikulmia. Taas oli huomattavasti enemmän ohjaajasta kiinni tämä homma. Nimittäin Nero olisi kyllä osannut mennä sinne putkeen, jos ohjaaja ei olisi rynninyt putkelle, seisonut putkella, ohjannut kahdella kädellä samaan aikaan ristiriitaisesti ja muutenkin söhlännyt. Onneksi osasin jonkin verran ottaa niitä ohjeita vastaa, jotta saatiin edes jonkinlaisia suorituksia aikaiseksi.

Sora oli taas mukana ja pääsi treenien sivussa tekemään muutaman kerran keppejä. Tosi hienosti kyllä meni! Soralla on ollut maha sekaisin sunnuntaista asti. Keskittyminen ei ollut siis ihan parhaillaan, kun raukalla oli kamala hätä. Tänään illalla oli kyllä jo paljon parempi maha, vaikka olikin päivällä käynyt kaikista karvaisimmalla matolla hädillään. Tosi kivaa. Ensin työssäoppimisessa sain siivota koko päivän hevosen lantaa ja sitten pääsin kotiin siivoamaan koiran shaibaa. Jee! Tosin itsepä olen sekä opiskeluni että koirani valinnut. :D

Keppejä ja kontakteja

Torstaina Sora pääsi siis myöskin treenaamaan. Eipä paljoa saatu tunnista irti. Päästiinpähän vähän menemään putkeen ja siivekkeitten välistä. Keppejä otettiin neljällä kepillä kaksi kertaa muutama toisto. Aikas hienoa menoa, kun taas sai pienentää käsiapua. Missähän kohtaa meillä menee päin jotain.

Neron treenit olikin sitten tosi kivat ja osuivat kyllä juuri oikeaan aikaan. Tehtiin otsikon mukaisesti keppejä ja kontakteja. Kepit olivat oma ratansa kivoilla kieputuksilla ja erilaisilla keppikulmilla. Kontaktit olivat oma ratansa ja meillä olikin kaikki kontaktit käytössä samalla radalla ja muutamalla hämyputkella.

Aloitettiin tuolla mustalla radalla. Välistävedot palkkasin namilla pari kertaa ja sen jälkeen Neron tuli kyllä mahtavasti haltuun. Kolmos esteen takana oli putken suu ihan lähellä oikein kutsuvasti ja pari kertaa Nero karkasi sinne, mutta sekin saatiin hienosti parannettua, eikä edes vilkaissut putkea. Ensin halusin tehdä kepeille takaaleikkauksen, mutta ei se ihan sujunut. Nero häiriintyi minun liikkeestäni aika paljon ja lopetti kepit kesken monta kertaa. Vahdoin sitten valssiin, mikä sujuikin paljon paremmin. Nero hakee kuitenkin takaakierrot hyvin ja tykkää kepeistä, joten ei ongelmia. Myös putkelta tultaessa kepit sujuivat hyvin, eikä kulma ollut mikään ongelma. Aika paljon varmistelin kyllä, mutta hienosti haki kuitenkin ensimmäisen välin.

Tämän jälkeen tehtiin kontaktirataa, mutta koska noi kaksi rataa on samassa kuvassa, niin käyn nyt senkin läpi tässä samassa. Punaista rataa ohjasin kahdella eri tavalla, koska halusin kokeilla molempia. Eli 5-7 esteet ohjasin kahdella eri tavalla. Helpompi (eikä niin kiva tai mahdollisesti niin nopea) oli niin, että itse tuonne putken ja keppien väliin ohjaamaan ja 7 vasemman siivekkeen ympäri takaakiertona. Oli Nerolle paljon helpompi, koska olin koko ajan tukemassa.

Toinen vaihtoehto, joka oli minun mielestäni paljon hauskempi ja vaati minulta vähemmän liikettä oli, että neloselta lähetin putkeen ja itse jatkoin keppien toista puolta ja kävin merkkaamassa Nerolle keppien ensimmäisen välin "väärältä" puolelta. 7 takaakierto tehtiin tässä versiossa oikean siivekkeen kautta, niin saatiin suorempi linja jatkaa. Vaikein osuus tätä ohjaustapaa oli Neron lähetys putkeen, kun ne kepit oli niin kamalan kivat. Mutta sitten kun onnistui, niin oli niin siisti. Tuntui itsestä kivalta. Putkeen lähetyksessä piti muistaa antaa käsky heti, kun Nero liikahti takaakiertoon edelliselle esteelle. Lisäksi omat jalat olivat aina menossa jo keppejä kohti, eikä sinänsä mikään ihme, että koira menee sinne kepeille, jos sen ohjaan sinne. Vastakkainen käsi tuli pelastavaksi avuksi, silloin oma kroppa pysyi paremmpi putkea kohti ja annoin Nerolle selkeämmät ohjeet.

Kummatkin radat olivat tosi kivoja tekniikanhiomisratoja ja niitä oli hauska tehdä!

Kontaktiharjoituksena meillä oli tällainen rata. Putket olivat tosiaan ihan vaan häiritsemässä. Ja koska kontakteihin keskityttiin radassa, niin teen niin myös tässä tekstissä. Aa oli hyvä. Tuli kovaa yli ja pysähtyi joka kerta. Jes. Puomille saatiin ensimmäistä kertaa oikeasti vauhtia, siellä näkyi ihan laukka-askeliakin. Tähän mennessä Nero on vähän himmaillut, mutta nyt oli paljon varmempaa tekemistä. Ensimmäisellä kerralla tuli läpi, kun jatkoin juoksemista, mutta sen jälkeen ei kertaakaan. Vähän alastulossa vielä hidastaa turhan paljon, kun tahtoisin suorituksen olevan juoksentäysiäalastuloonjapysähdyn2on2offiin. Onneksi meillä on aikaa. :)

Ja sitten vielä keinu. Nero teki ensimmäistä kertaa elämässään lentokeinun. Oli kyllä suhteellisen hallittu, mutta lentokeinu kuitenkin. Oikeastaan hyvä että se tuli tällaisiin treeneihin, missä meillä oli koko ajan hyvä meno päällä. Nimittäin Nero teki seuraavan keinun ihan itse ilman mitään houkuttelua tai muuta! Hyvin varovaisesti tosin, mutta teki silti. Olen niiiiin ylpeä siitä. Kaiken lisäksi saatiin vielä hienosti vauhtiakin paremmaksi ja alastuloon joka kerta 2on2off. Sujui. Niin. Hyvin!

Kaiken kaikkiaan jäi niin tosi hyvä fiilis koko treeneistä, ettei mitään rajaa. Pystyttiin hiomaan meille vaikeita kohtia ja kokeilemaan ihan uusiakin juttuja. Ja tuntui, että kaikki sujui, vaikka niitä vaikeitakin hetkiä oli. Ehkä mä nyt uskallan paljastaa, että me mennään ensi viikon sunnuntaina korkkaamaan viralliset kisat. Päätin, että joskus se on joka tapauksessa tehtävä ja mikäs sen parempi päivä kuin omat synttärit! Mennään kaikki kolme rataa, eli kaksi agirataa ja yksi hyppyrata. Tavoitteena on olla jännittämättä ihan liikaa. Ja päästä maaliin (mielellään kaikilla radoilla...), eli ei ainakaan hyllytetä. Nollia voidaan sitten metsästää, kun on edes yhdet viralliset alla. ;)

K on kivaa ja keinu

Oli kiva rata treeneissä maanantaina! Ensimmäistä kertaa oli keinu mukana radalla. Saatiin tosi hyviä toistoja keinulle ja vielä paljon. Tehtiin siis ensin yksittäin ja sitten radan osana ja sitten vielä yksittäin. Muutenkin rata sujui hyvin, mitä nyt en meinannut saada Neroa vitosen takaakiertoon, eikä se muistanut ollenkaan mitä käsky "ylös" tarkoittaa. Meillä siis puomia, eikä meinannut osata mennä sinne. Vielä kun yritin liittää takaaleikkauksen niin hienoa. Ei kyllä olla pitkään aikaan tehty koko puomia, joten koiraa ei ehkä voi syyttää. Pari kertaa kun toistettiin pelkkä puomi, niin alkoi taas sujumaan. 10-12 välissä meillä meinasi vähän käännökset karata, kun vauhtia oli ja ohjaaja ei osannut antaa koiralle selkeitä ohjeita, että mihin ollaan menossa. (Ai miten niin se koira ei osaa lukea ajatuksia?) Kepit oli aikas hienot, Nero kesti paljon enemmän vedätystä kuin aikaisemmin omaa rytmiään hukkaamatta.

Lisäksi tehtiin eteen lähetystä, mikä sujui. Lisättiin siihen sitten putkea ja pyörimistä ja vaikka mitä, eikä sujunutkaan enää niin hyvin. Jostain syystä nousi taas esiin ilmiö, että koira ei osaa jotain, mitä sille ei ole opetettu. Jännä juttu.

Sora oli myös hallilla mukana ja pääsi tekemään pieniä aitoja ja putkea. Hienosti osasi takaakierron ja saatiin juostua kovaa kolmen esteen suoraakin. Pienen tauon jälkeen tehtiin ensimmäistä kertaa keppejä neljällä kepillä. Päätin opettaa Soralle kädellä ohjaamalla kepit, kun se nyt suunnilleen toimi Neronkin kanssa. (Unohdetaan kuinka vaikeata se oli, sillä Sora on ihan erilainen koira...) Ja meinasi pudota kyllä silmät päästä. Sora meni kovaa ja oikeista väleistä, kunhan vain sain oman käden liikkeen tarpeeksi nopeaksi. Tehtiin viisi kertaa ne neljä keppiä ja kahdella viimeisellä ei tarvinnut enää edes niin isoa apua. What?

Tavoitteena olisi saada opetettua Soralle esteet tässä talvikauden aikana, jotta päästäisiin mahdollisesti Neron paikalle meidän omaan ryhmään treenaamaan kesäksi, jos siis ryhmät pysyvät suunnilleen samoina. Neron kanssa treenataan Lotta Vuorelan valmennuksessa ensi kesänä. Tähän pyritään ja esimerkiksi huomenna Sora pääsee paikkaamaan Neron paikkausoikeudella aloittelijoiden ryhmään ennen Neron treenejä. Joku unohti sopivasti kysyä NoDojen ryhmien ikärajaa... :D

Epistelyä Salossa

Tänään käytiin epiksissä Salossa. Sorakin pääsi mukaan ja vitsit! Ensimmäistä kertaa varmaan ikinä Sora matkusti pidemmän matkan ilman pahoinvointilääkkeitä eikä oksentanut! Ihan huippua. On auttanut, että suhteellisen lyhyen ajan sisään tuli kaksi Jokela-Kajaani matkaa ja kaksi Jokela-Turku matkaa. Toivottavasti jatkuu, koska kuinka paljon helpompaa kaikki on, jos koira ei inhoakammoa autoilua.

Ja sitten itse epiksiin. Sora pääsi aksaamaan pitkästä aikaa minien starttiluokkaan, jossa rimat olivat 10cm korkeudella.

Muuten meillä sujui oikein hyvin verrattuna treenimäärään (niin mihin :'D), mutta tiesin heti, ettei Sora mene kutosputkeen. Eikä se mennytkään. Halusin kuitenkin saada putken tehtyä, joten Ruusu tuli pitämään Soraa ja kutsuin sen läpi. Tuli kuin tulikin. Kun lähdin radan jälkeen käymään Soran kanssa ulkona, tajusin että olisi vain pitänyt sanoa, ettei me tehdä sitä putkea ja sitten ottaa seiska takaakiertona ja jatkaa maaliin. Mitä järkeä on pyytää koiralta asioita, joita sille ei ole opetettu. Ei niin yhtikäs mitään.

Neron oli tarkoitus osallistua sekä medi mölleihin että medi avoimeen, mutta suhteellisen verkkaisesti kulkevan ohjelman takia osallistuttiin vain mölleihin. Tosi hyvä fiilis jäi Neron tekemisestä, nimittäin ensimmäistä kertaa tuli sellainen treenien fiilis päälle. Nero oli aivan täynnä intoa ja virtaa ja jes!

Kaikki muu sujui ihan superisti, MUTTA joku perseili ja tuli aan läpi. Otin sitten uudestaan ja hienosti pysähtyi. 12 jälkeen valssi meni pieleen, kun keskityin edelleen siihen aan alastuloon. Heti maaliin päästyämme päätin, että otetaan uusinta startti ja käydään tekemässä se aa. No hirveällä vauhdilla ilmoon ja maksamaan ja uudestaan radalle ja alku vielä parempi kuin ekalla radalla, mutta aasta taas läpi. Olisi pitänyt lähteä pois radalta, koska kyllä Nero tasan tarkkaan osaa 2o2offin. No tehtiin sitteen loppuun hieman löysästi ja näyttikin siltä.

Tässä on video(!) meidän ekasta radasta. Täytyy sanoa, että tunnen itteni eteväksi :D

Hyvä fiilis jäi silti. Saatiin meidän kisaamisongelma selätettyä ja tästä eteen päin. Vähän kontaktitreeniä, varsinkin keinua ja sitten virallisiin. Suunnitella saa ainakin vai mitä?

Kotona jälleen!

Keskiviikon lumimyrskyn uhmaaminen (koko kuuden tunnin matkan Kajaanista Jokelaan satoi lunta, välillä vähän kovempaa ja välillä ei niin kovaa) tuntui hyvältä idealta heti, kun sai kotioven auki ja kolme innokasta koiraa syliin. Sen jälkeen Sora onkin viihtynyt aikalailla sylissä ja kyljessä kiinni. Eikä toi Nerokaan kauhean kaukana oleile. Hyvin niillä on kuitenkin täällä mennyt, mikä on ihan loisto juttu!

Eilen päästiin onneksi treenaamaan agia Neron kanssa, vaikka olinkin perunut vuoroni jo ajat sitten. Oli sitten paikkaajatkin peruneet ja meille löytyi tilaa. Tunnin piti sijainen ja tehtiin meille helpohkoa pätkää. Aloitettiin ihan vaan pakkovalssilla molempiin suuntiin. Varsinkin vasemmalle meillä sujui tosi hyvin! Nero kääntyi tiukasti ja sulavasti ja vielä päälle nopeasti. Oikealle oli selvästi kankeampaa, mutta saatiin me sinnekin hyviä käännöksiä.

Muuten sitten ralliteltiin suoraa ja hyvin yksinkertaista rataa. Rimat olivat 45cm, kun joukossa oli yksi maksi ja toinen pieni maksi, niin ei tarvinnut sitten koko aikaa vekslata niitä. Meille tuli ongelmia siinä kohtaa, kun toistoja oli alla ja Nero alkoi väsyä. Se ei enää viitsinyt hypätä kunnolla rimojen yli, sillä tuli kiire ja se hutiloi. Itse kyllä yritinkin hakemalla hakea lisää vauhtia, kun oli niin sopiva vauhtirata.

Tässä pätkässä meillä tuli oikeasti ongelma, joka sai rimat lentelemään ja muurin hajoamaan. Tämä on siis radan alku ja menin laiskana ihmisenä kolmos esteen taakse kutsumaan neroa. Kolmonen on siis muuri. Hyvin sujui siihen asti, että piti kääntyä. Nerohan juoksi tietenkin täysiä muurin yli ja sen jälkeen käännös levähti ihan kokonaan. Kun yritin kääntää aikaisemmin, muurin palaset jotenkin kummasti putoili maahan. En saanut tähän sellaista suoritusta kuin olisin halunnut, vaikka ihan ookoo lopetus olikin.

Yöllä sitten keksin miten olisin varmaan saanut paremmin tehtyä pätkän. Olisin jäänyt kakkoselle odottamaan ja lähtenyt kääntämään jo ennen muuria sen jälkeistä käännöstä varten. Rata jatkuu neloselta vasemmalle eteen päin ja sen jälkeen putkeen. Olisin luultavasti saanut helposti tehtyä takaaleikkauksen nelosen jälkeen, koska Nero kuitenkin hakee suhteellisen hyvin putkiin. Eipä tullut eilen mieleen. Selvästi ajatustyötä tapahtuu nukkuessa ja olen aikas ylpeä, että selvitin tän jutun, vaikkakin vasta treenien jälkeen. Toivottavasti tää tarkoittaa, että kehitystä tapahtuu!

Huomenna sitten luultavasti epistelemään, tosin en vielä tiedä, että mihin luokkaan. Täytyy miettiä vielä.

Hiljaiseloa

Niin blogissa kuin koirarintamallakin. Aloitin nimittäin opiskelun kaksi viikkoa sitten ja tälläkin hetkellä koirat ovat kotona Jokelassa ja itse olen Kajaanissa. Ensimmäinen lähijakso on käynnissä ja loppuu onneksi joko keskiviikkona tai perjantaina ja pääsen takaisin kotiin ja työssä oppimiseen. 2014 marraskuussa olisi tarkoitus olla eläintenhoitajan paperit kourassa.

Nero ja Sora olivat viime viikolla mukana, mutta olin viime viikonlopun kotona ja jätin ne sinne. Samassa asuntola asunnossa nimittäin asui kaksi kissaa ja muutamista päivistä olisi tullut yksinolon kannalta turhan pitkiä (tosin ei niistä nyt sitten olisi pitkiä tullutkaan..) No helpompaa näin sekä koirille että minulle.

Agilitya pitäisi taas päästä Neron kanssa tekemään. Vähän vaan on huonot meidän treeniajat työssäoppimista ajatellen. Ensimmäinen työssäoppiminen täytyy suorittaa navetassa, johon mennään aamulla aikaisin (maanantaina treenit 21-22) ja sitten iltapäivällä/illalla uudestaan iltalypsylle (torstaina treenit 18-19.) Toivottavasti saan jotenkin kaiken mahdutettua kalenteriin.

Ensi viikolla olisi kiva päästä johonkin treeneihin. Peruin meidän oman torstain tunnin, kun luulin että olen täällä perjantaihin, mutta enpäs luultavasti olekaan. Toivottavasti löytyisi siis paikkaustilaa meille. Lauantaina suunnataan luultavasti Neron kanssa Saloon epistelemään, kun kerran löytyi seuraakin. :) Sora saattaa lähteä ihan vaan turistiksi mukaan, jos mä saan sen jotenkin tungettua autoon.

Kunhan saan opiskelut kunnolla käyntiin, niin eiköhän sitten aktivoiduta sekä harrastusten että blogin suhteen!

Treenitauko ohi!

Otsikon mukaisesti treenitauko on vihdoin ohi! Meinas alkaa pää hajota ainakin ohjaajalla. Ja kyllä Nerokin innoissaan oli, kun tajusi mihin lähdettiin.

Treenit itsessään ei olleet mitkään kummoiset. Treenattiin välistävetoja melkoisen pienillä väleillä ja neljällä suorassa linjassa olleella esteellä. No olihan se kiva, kun tällainen tekniikka treeni oli, Nero kun säntäili ja hyppi ja jee. Toinen olisi ollut luultavasti oikein hyvä vaihtirallissa tänään. Tehtiin monta toistoa, ennen kuin sujui, eikä se silloinkaan hyvältä näyttänyt. Jouduin käyttämään huomattavasti suurempia apuja kuin viime kerralla, kun tehtiin välistävetoja. Itse asiassa jouduin ihan kääntymään ja enhän mä ehtinyt. Muutenkin kääntyminen vauhdissa edes takaisin nopeasti on vähän niin ja näin, sillä polveen sattui niin perkeleesti.

Lisäksi tehtiin keinua pariin otteeseen. Ei tarvittu hihnaa enkä hidastanut keinua, jes! Paremmin sujui ollessani itse keinun oikealla puolella. Saatiin nätit kontaktit ja sain otettu vähän sivuttaisetäisyyttä. Lisäksi Nero jäi hyvin odottamaan 2on2offiin, vaikka juoksin ohi. Ollessani keinun vasemmalla puolella olikin sitten enemmän ongelmia. Nero ei meinannut nousta ollenkaan keinulle, vaan jouduin pallon kanssa aikalailla houkuttelemaan. Ei tarvinnut kuitenkaan koskea koiraan eikä keinuun, joten hyvä. Kontakti oli tältäkin puolelta hyvä. Kyllä me vielä tää homma klaarataan!

Itsenäisesti tehtiin vähän aan kontakteja, lähinnä alastuloa ja pari kertaa koko aata. Lisäksi opeteltiin sellainen kiva uusi asia kuin kiertäminen. Nerohan hyppäsi muun muassa viimeisissä treeneissä esteen takaisin päin, kun käännyin tarpeeksi tiukasti. Joten päätin opettaa sen kiertämään siivekkeen mahdollisimman pienellä kaarrolla. Ensin tehtiin ilman rimaa ja sitten riman kanssa. Ilman rimaa kurvi oli oikein hyvä ja tiukka. Riman kanssa vähän turhan pitkä kaarros, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun kokeiltiin. Positiivinen mieli jäi.

Torstaina sitten Tarjan tunnille ja perjantaina päästään paikkaamaan. Ensi viikon maanantaista helmikuun alkuun majaillaankin sitten Kajaanissa, kun opiskelujen ensimmäinen lähijakso alkaa, joten jää omat treenit väliin. Olen kuitenkin vähän katsellut, että Kajaanissakin on halli, eikä vuokrahintakaan ole niin paha, joten jos me vähän käytäisiin itsenäisesti treenailemassa.

Teenage Dream

Mä en muista, että Nerolla olisi ollut minkään näköistä teini-ikä. Se oli törkeen (ihmis)arka pentu ja siinä kohtaa, kun se olisi voinut teineillä, me rakennettiin itseluottamusta ja keskenäistä luottamusta. Nero on myös tosi pehmeä, eikä sillä varmaan käynyt mielessäkään kyseenalaistaa mitään.

Ja sitten on toi kovapäinen puupää shelttipentu, teiniriiviö, hirviö, jonka täytyy kyseenalaistaa ihan kaikki. Vieraille koirille rähjätään, hihnassa vedetään, sisällä räksytetään, pihasta karkaillaan, muristaan takaisin komennettaessa ja uhmataan auktoriteettia koko ajan.

Joku päivä lähdettiin kävelylle ja naapurin uusi sakumiksipentu oli hihnassa tien varrella. Minä kävelin Soran ja Neron kanssa edellä ja Nalle tuli äitin kanssa perässä. Hienosti oltiin ohittamassa ja mitä tekee Sora, joka on tähän mennessä kävellyt nätisti ohi. No aloittaa kauhean metelin haukkuen ja väliin muristen. Eikä se usko, kun sitä kieltää, vaikka tekisi mitä. Ei ota kontaktia, vaikka seisoisin koko loppu päivän paikallani ja muutenkin perseilee. Jos koirat on vapaana, niin Sora ensimmäisenä alkaa haukkua ja pomppii tasajalkaa, eikä varmastikaan tule, jos huudan. Meillä on ollut tähän mennessä 99,9% luoksetulovarmuus, enkä uskalla lähteä kokeilemaan, tuleeko se sellaisessa tilanteessa. Varsinkin kun lenkeillä on yleensä ihan vain nappuloita mukana nameiksi.

Hihnassa vetämistä on sinänsä vaikea kitkeä pois, että yleensä on kaksi muutakin koiraa mukana. Yksinään kukaan ei vedä, eikä välttämättä kaksinkaan, mutta annas olla kun niitä koiria on kolme. Viimeksi eilen seisoin lähemmäs viisi minuuttia paikallani ja odotin, että hihna löystyy ja Sora ottaa kontaktia. Toimihan se lopulta, mutta plaah.

Nalle ja Nero on aina pysyneet pihassa. Nero pentuna vähän seikkaili, kun ei tiennyt missä rajaa menee. No Sora tasan tarkkaan tietää, milloin se lähtee omasta pihasta. Sen koko olemuksesta näkee, että nyt tehdään jotain tyhmää. Ja silti se lähtee, eikä tule takaisin. Kukaan muu ei saa sitä kuuntelemaan ollenkaan, ja munkin täytyy ihan komentaa, että alkaa tapahtua. Joten koko lauma on aikalailla yksin ulkona olo kiellossa, vaikka ne ennen saivat mennä leikkimään pihalle ja tulla sitten takaisin sisään. Tässä on jo vähän parannusta näkyvissä, mutta on se silti rasittavaa. (Jos oltais vaikka aidattu piha syksyllä, niin kuin ehdotin...)

Shelteistä sanotaan, että ne on herkkähaukkuinen rotu, mutta voidaan kouluttaa hiljaisiksi. Mä en selvästi osaa kouluttaa hiljaisuutta. Monta kertaa haukkuminen tapahtuu sen takia, että Soralla on tylsää, myönnetään. Mutta monta kertaa myös sen takia, että ulkoa kuuluu ääni, Nero tai Nalle ei tee mitään tai tekee jotain. Olen täysin vakuuttunut, että se vaan rakastaa omaa äntään. Kaikista ärsyttävintä on, kun lenkille lähtiessä teinipelle käy niin kierroksilla, että vain sylissä pitäminen auttaa. Mikä tarkoittaa, että meidän ulos lähtöön kuuluu aina vähintään kaksi ihmistä, jos sen tahtoo tehdä rauhassa. Kieltämällä ei saa aikaiseksi yhtään mitään. Sora vaan alkaa murisemaan/hurisemaan ja heti, kun kääntää selkänsä, räksyttäminen alkaa uudestaan.

Että sellaista ihanaa teiniarkea meillä, mä vaan odotan päivää, jolloin Sora muistaa olevansa koira, eikä murrosikäinen agstaava teini. Eikai kenenkään koira jää pysyvästi teiniksi, eihän?

(Hyvät hetket karsittu tekstistä pois rankalla kädellä :D)