Kilometripostaus kaikesta

Kesäkuu on ollut ja kohta jo mennytkin. Valitettavan huono sää ollut, joten ei ole ihmeemmin kesältä tuntunut. Mulla alkoi myös työt, joten tässä on mennyt omaa jaksamista aika paljon siihen, että on joutunut heräämään aikaisin. Meillä on muutenkin ollut vähän erilaisempi kuun alku, kun kotona ollut porukka on vaihtunut koko ajan. Ensin lähti kaikki muut Saksaan lomailemaan siskon luo ja olin yksin koirien kanssa kotona. Sitten vanhemmat lähti perrojen kanssa mökille juhannukseksi viihtyen siellä viikon. Perroset oli tykänneet uida, vaikka vesi ei ollutkaan vielä kovin lämmintä. Punkkeja oli myös ollut riittämiin, yök.

Sora harrasti siis ainoan koiran elämää viikon verran. Tosi hienosti se oli, vaikkei pahemmin ole koskaan yksin ollut. Taisi oikein nauttia, kun sai kerrankin syödä luita ja muutenkin puuhailla ihan omiaan. Oli se silti iloinen, kun perrot tulivat kotiin.

Harrastusrintamalla ollaan tehty myös erilaisia juttuja. 2.6 käytiin kisaamassa Purinalla kaksi agilitystarttia tuloksina 10,38 ja hylly. Sora tuntui kamalan hitaalta, olisko sitten Purina areenan pohja vielä vähän hankala. A radalla jumitettiin puomilla, kun ei jostain syystä (tiedän jo syyn mutta siitä kohta) osannut tulla puomia alas asti. Keppejä Sora ei taaskaan ollut ilmeisesti edes nähnyt.

B radalla Sora ei osannut sitäkään vähää tehdä keppejä. Keinu oli tällä radalla jo paljon parempi, mutta sitten puomilta juoksi läpi. Jes. Muuten kisoissa oli ihan hauskaa, sillä Petra ja Medya olivat meidän kanssamme samassa luokassa. Oli kivaa kerrankin lämpätä yhdessä ja muutenkin odotella kaverin kanssa. Kiitos seurasta! :)

Puomia ja keppejä yritettiin käydä korjaamassa Lotan treeneissä 4.6. Tehtiin aivan mielettömän hyviä suorituksia ja fiilis oli tosi hyvä. Puomi korjaantui yhdellä muistutuksella ja muutenkin meillä oli tosi kivaa!

Sora ja Medya (Bumtsi Bum Year Of The Snake)

6.6 käytiin Riihimäen kaikken rotujen näyttelyssä. Tänne ei ollut mitään tavoitteita, kunhan vaan halusin Soralle tuloksen myös avoimesta luokasta. Sopuli alkoi pudottamaan karvaansa joskus toukokuun alussa, kun menin pesemään sen, mutta ihan riittävästi oli jäljellä. Sora trimmattiin juuri ennen kehää pikatrimmillä ja kasvattaja Anne esitti koiran. Sora käyttäytyi ihan huippuhienosti ja tulokseksi tuli ERI. Sitten odoteltiin kilpailuluokkaa ja mitä ihmettä mun silmät näkivätkään, Sora sijoittui kolmanneksi! 12 avoimen luokan uroksesta kolmas ei ole ollenkaan huono juttu :)




Tulos siis AVO ERI3. Tuomarina toimi Anna Brankovic arvostelu kuului.
"Good size and format. Good blue. Very nice masculine head. Excellent expression. Nice neck. Good back(line.) Correct tailset, carriage a bit high. Well developed chest. Typical angulations and movement."

"Hyvä koko ja muoto. Hyvä luusto. Hyvä, maskuliininen pää. Erinomainen ilme. Hyvä kaula. Hyvä ylälinja.  Oikea hännän kiinnitys. Kantaa häntänsä hieman korkealla. Hyvin kehittynyt rinta. Tyypilliset kulmaukset ja liikunta."

Kuva: Riitta Vanha-Perttula

Kuva Riitta Vanha-Perttula

Sora oli muutenkin niin nätisti, että sai oikein olla ylpeä. Meidän porukassa oli yksi pieni lapsi, joka ei vielä kävellyt kunnolla, mutta yritti sitäkin enemmän seisoa. Sora ei noteerannut taaperoa mitenkään, vaikka tämä pyöri siinä ympärillä ja välillä melkein päällä. Ja Sopulihan ei ole noin pieniä lapsia ikinä nähnyt. Sora myös haki rapsutuksia ihan vieraalta mieheltä, että peukku sille.

Ihana se on kaikesta huolimatta! ♥

Seuraavana päivänä eli 7.6 käytiin kisaamassa I-HAHin kisoissa Helsingissä. Tältä reissulta ei ole videomateriaalia, sillä olin yksin liikenteessä. Oli aivan järkyttävä tuuli esimerkkinä, että muurin siivekkeet kaatuilivat ja onneksi vaihdettiin sitten kokonaan pois. Sora oli vähän väsynyt, mikä näkyi kaikessa ja otettiinkin päivältä kolme hyllyä. Juuri ennen meidän ensimmäistä suoritusta, meidän edestä käveli kaksi trimmattua shelttiä, joiden perään Sora jäi ihan haaveilemaan. Se tuijotti ulos kentältä, kun mentiin lähtöön ja hyvä että juoksi ollenkaan mukana. Kepit jätti kesken ja puomilta lähti juuri ennen vapautusta ja muuta mukavaa. Toisessa startissa puomi oli kolmas este ja Sora ei osannut mennä ollenkaan 2on2off asentoon. Ei edes pyöräytyksellä sivusta, joten lähdettiin sitten pois. Kolmas rata oli hyppyrata, joka meni muistaakseni himpun paremmin, muttei kuitenkaan yhtään hyvin.

Tämä oli taas sellainen päivä, jona mietin kuinka kivaa Neron kanssa oli aksata. Mutta Neron kanssa ei aksata ja piste, turha sitä on lähteä voivottelemaan. Olin myös itse tosi väsynyt. Yhdistelmä väsynyt kokematon koira ja väsynyt ohjaaja ei ole koskaan hyvä. Jälkeen päin mietin myös, kuinka paljon enemmän me tehtiin viikon aikana kuin normaalisti. Ei se mikään ihme ole, että koiraa vähän väsyttää.

Seuraavissa aksatreeneissä Sora teki jotain mitä se ei ole koskaan tehnyt. Se teki aivan täydellisen 2on2offin AALLE. Tästä sitten lähti ajatustyö, että juu, se on nyt sotkenut kontakteja ihan huolella. Meillähän on jokaiselle kontaktille erilainen suoritustapa. Aa tehdään juosten, puomi 2on2offina ja keinu 4onina. Ja sitten mietin, että miten ihmeessä ei muka toimi :D Keinu toimii nyt oikein hyvin: Sora juoksee hyvälle paikalle ja odottaa vapautusta. Puomi on toiminut ainakin viime treeneissä hyvin, joskin se voisi olla paljon vauhdikkaampi. Aa on tällä hetkellä ongelma.

Kaikki mun ötökät :)

Käytiin Lotalla uudestaankin juhannuksen aaton aattona ja Sora tarjosi jälleen aalle 2on2offia. Ja jos ei tarjonnut, niin laukat jäivät turhan lyhyeksi, eikä se osunut kontaktialueelle. Peruutettiin siis vähän taakse päin ja tehtiin aata etupalkalla. Sora osui hyvin myös ilman pumpperia. Laitettiin pumpperi ihan kontaktialueen ylärajalle ja tehtiin uudestaan ja taas hyvä osuma. Lopuksi tehtiin vielä yksi suoritus heittopalkalla ja osuma oli aivan loistava. Täytyy siis alkaa palkkaamaan aasta uudestaan, jotta saadaan parannettua laukkoja. Lisäksi pitää muistaa tehdä molempia esteitä sekä puomia että aata, jottei jompikumpi suoritustapa jää päälle, vaan Sora muistaa erotella niitä. Puhuttiin myös siitä, kuinka erilaisia aat ovat. Ollaan treenattu paljon säädettävällä Smart99n aa esteellä, joka joustaa jonkun verran ja on pehmeä koiralle. Meidän seuralla taas on vaneri aa, joka on todella kova ja joustamaton. Päädyttiin Lotan kanssa siihen, että kannattaa ehkä olla treenaamatta kovalla aalla ja uskoa siihe, että koira osaa sen yhden kerran erilaisella aalla suorittaa oikein. On tää vähän herkkä ja vaikea laji.

Ja vielä 17.6 tehtiin uusi lajivaltaus nimittäin osallistuttiin Soran kanssa meidän seuran tokomestaruuksiin! Mölliluokassa suoritettiin neljä eri liikettä ja 1 minuutin paikalla makuu. Mehän ei olla tokoa mitenkään järkevästi harrastettu, mitä nyt olen ruokaa välillä syöttänyt niin, että tehdään tokoliikkeitä. Paikkamakuuta ei olla koskaan tehty toisten koirien kanssa ja olen itse tasan kerran edes kuullut, miten liikkeenohjaaja käskyttää. Hyvät lähtökohdat siis.

Mölliluokan liikkeet olivat maahanmeno seuraamisen yhteydessä, luoksetulo, estehyppy sekä uusista säännöistä joko kapulan pito tai kauko-ohjaus. Näistä estehyppyä ei oltu tehty koskaan, mutta muut Sora ainakin periaatteessa osaa. Aloitettiin paikkamakuulla ja saatiin siitä 9,5. Sora makasi oikein hienosti, vaikka vierestä nousi koira. Vähennykset saatiin turhan monesta käskystä :D

SM-kisat :D

Seuraavaksi tehtiin maahanmeno seuraamisen yhteydessä. Tämä on Soran ehdoton bravuuri ja saatiinkin 10! Sitten tehtiin luoksetulo. Liike oli muuten oikein hyvä ja vauhdikas, mutta Sopuli tuli perusasentoon ja ehti käymään maassa ja nousemaan ylös ennen kuin liike loppui. Saatiin kai 9? Estehyppyä harjoiteltiin muutamaan otteeseen juuri ennen kehään menoa. Sain Soran hienosti hyppäämään pienellä liikkeellä ja yllytyksellä, mutta valitettavasti se istui ennen kun ehdin sen luo. 7? Viimeisenä valitsin kaukot, jotka ovat uusilla säännöillä siis niin, että koira jätetään maahan, liikutaan kahden metrin päähän, käsketään istumaan, takaisin maahan ja vielä istumaan ja sitten paluu koiran luokse. Sorahan osaa tehdä tämän liikkeen ja osasi vielä juuri ennen kehää. Kehässä kuitenkin jostain syystä pienet aivot unohtivat mitä pitää tehdä ja Sora teki sammakkoloikkia tarjotessaan istumista ja maahanmenoa hirveällä tahdilla :D Meitä molempia tuomarin kanssa nauratti, ja nollillehan se meni. Tuomari sanoi, että Sorassa on paljon potentiaalia tokokoirana, jos sen kanssa vaan viitsisi tehdä. Niinhän siinä olisi ja ehkä me vielä joskus tätäkin lajia treenataan enemmänkin. Lopputulos oli kai 7kymmentä jotain pistettä ja oltiin ilmeisesti viidensiä. Tässä vaiheessa olin jo itse koutsaamassa, mutta ihan hauskaa oli!

Kaksi viikonloppua on ollut pakko viettää tiiviisti näytön ääressä, sillä agilityn SM-kisat ja MM-karsinnat. Taas on saanut itkua pidellä, kun koirat yltää toinen toistaan hienompiin suorituksiin ja mä niin haluan joskus olla siellä jo ihan sen fiiliksen takia.

Ja loppuun vielä meidän tallilla oleva ihana issikkavauvaponi ♥

11 kysymystä ja vastausta

Saatin tässä hetki takaperin Pinjalta ja Jediltä yhdentoista kysymyksen haaste. Me ei nyt lähdetä haastamaan ketään, mutta kysymyksiin vastaan kyllä :)


1. Miten kuvailisit omia koulutusmetodejasi?
Kehittyvinä? :D Koko ajan oppii lisää koirien tai ylipäänsä eläinten koulutuksesta ja silloin pitää muokata vanhoja tapoja. Mutta pääasiassa haluan koiran itse keksivän, mitä siltä halutaan. Tykkään käyttää naksutinta apuna uusein temppujen opettamisessa, mutten ole orjallinen naksutinkouluttaja perusarjessa. Mahdollisissa tilanteissa kuitenkin odotan toivottua käytöstä ja palkkaan siitä.

2. Mitkä ovat koiranomistamisen huonoimmat puolet?
Kun koiraan sattuu. Kun koira on kipeä. Se että joutuu miettimään, missä kohtaa koiran elämä on parempi lopettaa vai onko sittenkän vielä aika. Muutenkin se että jatkuvasti joutuu kyttäämään ja miettimään, ettei vaan rasita liikaa tai liian vähän.
Toinen huono puoli on rahan meno. Juuri tajusin maksaneeni eläinlääkärille reilun 500€ ilman, että kummassakaan koirassa oli mitään vikaa. Ihan vaan ennaltaehkäisevää hoitoa.
Kolmas huono puoli on se, kun on todella väsynyt ja on vaan pakko tehdä jotain koirien kanssa. Silloin kaikki tuntuu menevän pieleen ja pienimmätkin jutut koirissa ärsyttävät ja niille suuttuu vain poteakseen hirveitä omantunnon tuskia seuraavassa hetkessä.

3. Entäpä parhaat?
Koirat on aina innoissaan tekemässä ja osallistumassa. Niiden kanssa on tosi kiva harrastaa. On ihan älyttömän hienoa olla tiimi ja saada onnistumisen kokemuksia koirakkona. Entinen joukkuepelaaja minussa tykkää, että laji on periaatteessa yksilölaji, muttei kuitenkaan ollenkaan.
Koirat on myös tuoneet elämään saman henkisiä ihmisiä ja paljon uusia tuttuja.
Ja koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa niin:

Tämä fiilis ♥

Ja tämä fiilis ♥

Ja tämä ♥

4. Olisiko koirien jalostuksessa Suomessa mielestäsi jotain muutettava tai parannettavaa?
Kansainvälisessä mittakaavassa Suomen jalostustoiminta on oikein hyvässä jamassa. Meillä on yksi kennelliitto, joka valvoo toimintaa, koiria tutkitaan sekä terveyden että luonteen osalta ja koirista kerätään dataa, joka on kaikkien käytettävissä. Toki aina löytyy parantamisen varaa, mutta mielestäni suunta on oikea. Esimerkiksi Kennelliiton julkaisema näyttelyiden rotukohtaiset ohjeet liioiteltujen piirteiden huomioimisesta ulkomuotoarvostelussa on iso askel erittäin hyvään suuntaan.

5. Mitä koirasi syö(vät)?
Joseran Active ruokaa, Jahti&Vahdin lohiöljyä ja nivelravinteita. Hirveästi tekisi mieli siirtää ainakin Sora 50/50-malliin, mutten ole saanut aikaiseksi.

6. Kuinka paljon olisit valmis laittamaan koiraan rahaa, mikäli se loukkantuisi ja parantumisesta ei olisi mitään takeita?
Tässä ei omalla kohdallani ole kyse niinkään rahasta, vaan siitä toipuisiko koira miten. Neron kohdalla olen tehnyt jo päätöksen, että jos sen elämänlaatu huononee entisestään, se menee piikille. Jos ei ole takeita, että koira saa vielä juosta vapaana, riehua ja leikkiä toisten koirien kanssa eli elää koiran elämää, niin minusta on väärin pitää koiraa hengissä vain omistajan mielen vuoksi. Sora hoidettaisiin luultavasti vähän pahemmastakin jutusta, muttei senkään elämänlaatu saisi kärsiä.

7. Kuinka paljon panostat bloggaamiseen?
En ihan hirveästi. Blogi on minulle enemmän päiväkirja meidän omista tekemisistämme. Jos joku tätä lukee ja ehkä jotenkin hyötyy siitä niin aina parempi. Edelleen harmittaa, etten ole kirjoitellut Neron aksakisoista enempää tai Soran toisesta vuodesta.

8. Kuinka paljon opetat koirallesi ns. turhia temppuja?
En kauhean paljoa. Nero osaa muutaman enemmän kuin Sora ja itse asiassa Nerolle on kivempi opettaa temppuja, koska se hoksaa ne paljon nopeammin. Toisaalta eikö kaikki taidot elämässä ole koiran mielestä turhia temppuja :)

9. Millainen suhde sinulla on koirasi/koiriesi kasvattajiin?
Neron kasvattajaan olen ollut yhteydessä tasan kerran mailitse. Soran kasvattajan kanssa taas on hyvät välit. Voin lähettää Annelle facebookissa viestiä mistä vaan kysyttävässä ihan hyvin mielin. Nähdään myös säännöllisen epäsäännöllisesti. Myös Soran kennelkamujen omistajia moikkaan ja järkkäillään yhteisiä juttuja ja muuta.

10. Kuinka paljon lenkkeilette päivittäin?
Me lenkkeillään suunnilleen 2h päivässä. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Yritän pitää koirilla myös täyden lepopäivän, jolloin käytäisiin vain tarpeilla, mutta niinäkin päivinä tulee helposti 1,5h ulkoilua. Lenkkeillään just sopivasti meille :)

11. Lempikoirarotusi pelkästään ulkonäön perusteella?
Tämä on tosi vaikea. Tykkään liioittelemattomista koirista, jotka näyttävät siltä että voivat työskennellä rotunsa alkuperäisessä tehtävässä. Väkisin tämä painuu osastolle työlinjaiset bordercolliet, australianpaimenkoirat ja -kelpiet sekä järkeväturkkiset sheltit. Erityisesti tykkään merleväreistä.

SuperSora

Kyllähän tällasta viittii katella. Terve koira on Sopuli, ei voi muuta sanoa ♥

Keskimääräsesti on kivempaa voittaa kuin hävitä

Tänään kisoista jäi hyvä fiilis. Käytiin kisaamassa JAUn kisoissa Tuusulan urheilukeskuksessa, joka tuntuu edelleen ihan kotikentältä jalkapallon ansiosta. Tuomarina oli Tomas Berglund ja tosiaan kaksi agilityrataa ja yksi hyppyrata. Kisat oli tosi pienet, mikä ei ollut ollenkaan huono asia.

Ensimmäisestä startista ei ole hirveästi kerrottavaa. Puomin ylösmenolla Sora hidasti vähän vauhtia ja veikkaan että torstai muistui mieleen. Seuraavalla radalla ei mielestäni samaa ongelmaa ollut. Radan kahdeksas este oli keinu, jonka Sora juoksi läpi ja pääsi sen jälkeen sylikyydissä pois radalta. Puolisen sekuntia mietin, että mitä teen ja onneksi pysyin eilisessä päätöksessä.

Seuraavalla radalla keinu olikin ihan alussa ja ohjasin sen oikein liioitellusti. Sora teki tosi hyvän keinun. Toivon mukaan tämä lentokeinuongelma oli tässä ja jos ei ollut, niin samalla linjalla jatketaan. Keinulta mentiin kepeille ja kepit sujui hyvin! Jes! Aan kontakti oli vähän siinä ja siinä. Videolta ehkä jotain tassukarvoja käy kontaktipinnalla ja kiltti tuomari ei antanut virhettä. Aan jälkeen unohdin kokonaan ohjata ja Sora juoksikin sitten seuraavan aidan ohi, mistä tuli vitonen. Loppu rata sujui nätisti, joskin olisin ehkä voinut tehdä putkien väliin sokkarin enkä takaaleikkausta, mutta kun :D Tulos siis 5, aika -9,81 ja etenemä muistaakseni 3,75m/s eli ei huono. Sijoituttiin toiseksi, sillä tuloksia oli kaksi.

Viimeinen rata oli hyppyrata ja tykkäsin kyllä profiilista. Toiseksi viimeinen aita, jolle tultiin kepeiltä, oli sellainen etten meinannut osata päättää ohjausta. Treeneissä olisin tehnyt japanilaisen, mutta sen ajoittaminen on välillä niin vaikeaa. Mietin myös pakkovalssia tai saksalaista. Viimeinen vaihtoehto oli päällejuoksu, johon sitten päädyin, koska ajattelin että se on varmin ja me tehdään nyt se nolla. Rata oli hauskaa luukutusta ja nollana tultiin kepeiltä ulos ja Sora irtosikin vähän reippaammin kepeiltä ja päällejuoksusta tuli pelastuskalastelu ja se toiseksi viimeinen rima tippui. Sorahan ei ole varmaan ikinä rimoja tiputellut, mutta ohjaus oli kyllä huono. Olisi vaan pitänyt uskaltaa tehdä se japanilainen, koska se meillä toimii. Tuloksena siis 5, aika -15,62 ja etenemä 4,69m/s. Nerolla oli parhaillaan etenemä 4,75m/s joten nyt aletaan olla oikeissa lukemissa. Tällä tuloksella voitettiin koko luokka, sillä medeissä ei tehty yhtään nollatulosta.

Sora tykkäsi kovasti palkinnoiksi saaduista possunkorvista, joista toisen sai jo syödä. Tänään pidin koko päivän Soraa hengailemassa mukana kisapaikalla. Lisäksi koko meitä edeltävän mediluokan ajan se teki paikkamakuuta, eikä tehty yhtään mitään kierroksia nostavaa. Keskittyminen radoilla oli paljon parempaa, joten pyritään nyt sitten jatkamaan tällä linjalla. Nyt koira pieni onkin niin väsynyt, että nukkuu sohvan takana :D

Vitoset ei jääneet edes harmittamaan, sillä yleinen fiilis on tosi hyvä. Yksi esteen ohitus ei haitta ollenkaan, kun kaikki muu sujui. Hyppärin jälkeen myönnän päästäneeni suusta, että ikinä ei ole ärsyttänyt riman putoaminen niin paljon. Jaa sitten muistin Neron viimeiset kisat ja sen meidän sertin vieneen riman. Että tämän päiväinen rima on vaan pienen pieni epäkohta muuten tosi hyvällä radalla. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Josko ne nollat seuraavissa kisoissa irtoaisi?

Pakollinen palkintopose ♥

Helatorstain kisat

Eilen käytiin tosiaan Soran kanssa kisaamassa Ojangossa. HSKH järjesti kaikkien luokkien kisat ja ykkösluokat aloittivat, joten oltiin heti aamusta paikalla. Molemmat radat olivat agilityratoja, ensimmäisellä tuomarina oli Janne Karstunen ja toisella Anne Viitanen. Nämä olivat myös Soran ensimmäiset viralliset ulkokisat.

Ensimmäisellä radalla oli melko haastava keppikulma, varsinkin jos koiralla on juoksu-A. Muutenkin rata osoittautui haastavaksi sillä kaikista tämän radan starteista (yli 50) nollatuloksia tuli vain neljä. Me hyllytettiin kolmen kiellon johdosta. Sora ei oikein keskittynyt, vaan teki kaikkea muuta. 4 esteen ohitus johtui siitä, että Sora lähti haukkumaan jollekulle. Aan kontaktille osui hyvin, mutta tuli oudosti alastulon. Kepeille vien videolta katsottuna aivan liian pitkälle ja oikein työnnän Soran ohi kepeistä. Ei kai se mahdu tekemään koko keppejä, jos seison itse niiden päällä ja käsken sitä juoksemaan jostain kaukaa. Ja kepeillä tyhmä rytmivirhe jälleen, pohja oli uusi ja outo.

Keppien jälkeinen suora oli hieno! Tyyppi irtosi katsomatta taakseen eteen-käskyllä eikä arponut mitä tehdä, vaikka esteet olivat kaikki erikoisempia. Valitettavasti ohjaaja unohti kääntää sinne viimeiselle esteelle, joten Sipuli kiersi koko esteen. Puomin ylösmenolla Sora kompastui ja etujalat eivät oikein pysyneet mukana. 2on2offin teki kuitenkin tosi hyvin, joskaan ei lähtenyt liikkeelle ensimmäisestä vapautuksesta. Voi olla että käskytin liian hiljaa, sillä tuuli oli aika kova.

Toinen rata oli profiililtaan meille paljon sopivampi, joskaan en tiedä oliko ihan ykkösluokan tasoa. Löytyi ansaesteitä ja putkesta avoimesta kulmasta kepeille meno. Tämän radan tiesin sopivan meille jo rataantutustumisessa. Kepeiltä tuli vitonen, vaikka yritin miettiä millä estän sen. Muiden suorituksia katsoessa huomasin koirien tulevan tosi kovaa kepeille ja todella moni meni ekasta keppivälistä ohi tai jos siihen osuivat, niin eivät taipuneet toiseen. En sitten kuitenkaan osannut asialle mitään tehdä. Tällä radalla fiilis oli tosi hyvä ja tehtiin yhteistyötä. Valitettavasti toiseksi viimeinen este oli keinu, jonka Sora päätti taas juosta läpi. Uusin keinun ja siitä hylätty suoritus.

Kuvan on ottanut Ronja Nieminen 14.5.2015

Seuraavalla kerralla kun Sora juokse keinusta läpi kisoissa, täytyy varmaan napata se kainaloon ja poistua radalta. Se kuitenkin tasan osaa keinun. Maanantainakin tehtiin hurjan hyviä keinuja, joten veikkaan että kysymys on vaan kuumumisesta. Sora sai odottaa starttien välissä katsomossa, mikä jostain syystä sopi sille paremmin. Autossa sitä vaan ärsyttää, joten kokeillaan seuraavaa ratkaisua. Huomenna kisataan taas. Kunhan vaan pidetään hauskaa!

Koirakuvien kamerassa 2.5.2015

Taas on aksattu ja kisattu ja pohdittu

Lauantaina 2.5 oltiin Soran kanssa kisaamassa Purinalla kolme agilityrataa. Kaikki startit olivat hallissa sisällä, mikä oli ihan kiva juttu, sillä koko päivä satoi enemmän ja vähemmän vettä. Tosiaan edellisten treenien rengasongelmat aiheuttivat etukäteen pieniä sydämentykytyksiä. Tällä kertaa tavoitteina oli onnistunut puomi ja keinu sekä se rengas. Tuomarina oli Sari Mikkilä, joka oli kyllä todella mukava tuomari. Radatkin olivat kokonaisuudessaan oikein mentäviä.

Ensimmäisellä radalla tehtiin meidän agilityuran ensimmäinen virallinen tulos! Wohoo. Kaksi mokaa kepeillä, joten kympin kanssa ulos radalta. Rata tuntui oikein kivalta, mitä nyt enää muistan. Etemä oli 3,15m/s, joten siinä suhteessa löytyy vielä runsaasti parannettavaa. Valitettavasti tätä rataa ei saatu videolle, sillä tukijoukot saapuivat paikalle vähän myöhemmin.

Toisella radalla tuli taas kepeille virheitä ja lentokeinu, jonka uusin ja siitä hylly. Kepeille asti rata tuntui tosi kivalta ja sekä aa että puomi näyttävät tosi kivoilta.

Kolmannelle radalle mietin sitten urakalla, että mistä ihmeestä ne keppivirheet johtuivat. En keksinyt mitään järkevää syytä, paitsi kierrosten nouseminen ja sitä kautta keskittymisen katoaminen. Täytyy vaan treenata enemmän. Sitten mietin, että millä tavalla viimeiseen starttiin voisin vaikuttaa asiaan ja päätin, että josko jätän Soralle vähän enemmän tilaa suorittaa. No lopputulos oli kepeille eli toiseksi viimeiselle esteelle asti tosi kiva rata ja vielä puhdas sellainen. Keppejä tehtiin sitten useampaan kertaan. Lievästi ketutti. Mutta elämä on. Näin jälkeen päin huomasin, että ollaan saatu tältäkin radalta tulos, mutta se ei tosiaan ole mikään juhlimisen arvoinen tulos :D

Kisojen jälkeen on tosiaan treenailtu keppejä sekä takapihalla että maanantain treeneissä. Koko ajan paranee, mutta toki niissä on vieläkin tekemistä. Mutta kyllä Soran pitäisi ne osata ainakin tuohon ykkösluokan tasoon suhteutettuna.
Kisapäivän paras anti oli ehdottomasti se, että Jedi mitattiin miniksi! Ihan huippua ja pääsee Jannikakin taas kisaamaan.

Maanantain treeneissä tehtiin yllä olevaa rataa. Teemana kauko-ohjaus. Yllättävän hyvin onnistui Sorpan kanssa  putkeen ohjaamiset myös puomi toiselta puolelta. Pienellä hiomisella tehtiin radasta pysähtynyttä kontaktia vaille nolla. Sipuli tuli tosiaan muutaman kerran läpi puomista, mihin saattoi vaikuttaa aurinko, joka paistoi juuri puomin suuntaisesti niin, että puomi näytti jatkuvat siellä missä alastulo oli. Tehtiin myös pitkästä aikaa puista ja kovempaa puomia. Saatiin kuitenkin oikein nättejä 2on2off asentoja.

Toisella puolella oli rallirata, jossa oli sekä rengas että keinu. Tehtiin oikein matalilla rimoilla, että saatiin mahdollisimman paljon vauhtia. Huippuhyviä keinuja ja paljon vauhtia, tavoite saavutettu! Torstaina ja lauantaina mennään kisaamaan ja sitten taas katsellaan, mihin seuraavaksi keskitytään :D

Maanantai-iltaan mahtui myös ikävämpi puoli. Tulin treeneistä kotiin ja tein temppuja Neron kanssa. perus istu-maahan vaihtoja ja kuolemista, kierimistä, ryömimistä ja niin edelleen. Käskin sitten Neron kuolemaan ja vapautin sen. Nerpan henkiin herääminen ei ole mikään hidas, vaan se tekee ninjahypyn kyljeltään jaloilleen. Tämä liike oli sitten vähän liikaa ja ylös päästyään Nerppa piti oikeaa takajalkaa suorana taakse päin eikä varannut sille painoa. Samantien meni takaisin kyljelleen. Hieroin vähän oikeaa reittä ja koukistin jalkaa, jolloin lonkka meni ilmeisesti takaisin paikalleen. Kyllähän se taas säikäytti ja pisti miettimään. Lopun alun fiilis tuli, mutta katsellaan taas päivä kerrallaan.

Terveysasioita

Nerolla on ollut viimeisen postauksen jälkeen pari huonompaa päivää. Parina aamuna se söi todella huonosti ja hitaasti. Se jätti jopa syömättä osan ruuasta, mitä se ei ole tehnyt ahneuden löytymisen jälkeen. Normaalisti Nero hengittää ruuan sisään samalla sekunnilla kun vapautan sen kupille. Lisäksi se on vähän kuljeskellut ja sen on ollut vaikeaa löytää paikkaa, jossa nukkua. Tätä kesti pari päivää, mutta nyt on taas palauduttu normaalimpaan arkeen. Toivon mukaan tuollaiset päivät eivät lisäänny.

Sora sen sijaan on ravannut erilaisissa hoidollisissa paikoissa useamman kerran, joskin ihan positiivisessa mielessä. Käytiin Nurmijärven kunnallisella eläinlääkärillä ottamassa maksa- ja munuaisarvot sekä kilpirauhasen vajaatoiminnan testi. Jäätyään auton alle, siltä mitattiin turhan matala syke, joten erilaiset arvot kannatti tarkistaa. Kaikki arvot olivat täysin normaalit, joten nyt on valmiina Soran normaaliarvot mahdollisia tulevaisuuden tarpeita varten.

Viime viikon maanantaina Sora kävi osteopaatilla, joten meiltä jäi hallimestaruudet väliin. Oli kuitenkin tärkeämpää saada koira auki kuin kisata. Kummempia jumeja ei löytynyt, mutta jälleen oikea takajalka oli vähän enemmän jumissa. Niin hyvin hoito kuitenkin tehosi, että seuraavan kerran saatiin Jerrylle kutsu vasta kesän jälkeen.

Tänään taas autoiltiin Soran kanssa Tampereelle Eläinystäväsi Lääkärille virallisiin selkäkuviin ja hammaskiven poistoon. Nerohan kuvattiin tuolla eläinlääkärillä viime kesänä kuvissa ja sen verran tyytyväinen olin paikkaan, että sinne lähdettiin nytkin. Tuloksena käynnistä väsynyt koira, kauniit, puhtaat ja ennen kaikkea terveet hampaat sekä selkä, jossa ei ainakaan isompaa huomauttamista ollut. Viralliset lausunnot tulevat Kennelliitolta, kun tulevat (Nerolla on näköjään kestänyt 7 arkipäivää.) Mutta huoletta voidaan jatkaa harrastamista ja kehtaan viedä Soran esittelemään hymyään kesäkuun näyttelyyn.

Lauantain aksakisoista erillisessä postauksessa.

Mikä on tää jatkuva hyvä aksafiilis?

En tiedä, oliko se loma vai jo aikaisempi tietoinen asenteen muutos, mutta meillä oli taas ihan superkivat aksatreenit! Tuossa välillä jo tuntui, ettei koko lajissa ole mitään järkeä ja tuli mietittyä, että kuka hullu tätä tekee. En osannut nähdä Sorassa kuin sen, ettei se tee samalla intensiteetillä, vauhdilla ja tahdolla kuin Nero. Viime kesän jälkeen on ollut välillä todella turhauttavaa, kun ei voinutkaan jatkaa osaavan oikeasti kolmosiin valmiin Nerpan kanssa. Kisarutiinien harjoittelu uuden koiran kanssa, taitotaso, kontaktit ja sitten vielä se, ettei Soraa vaan ole kiinnostanut samalla tavalla ovat kaikki olleet vähintään kertaalleen (useammin) suhteellisen lannistavia juttuja. Kaikista tyhmintä on ollut jättää Nero kerta toisensa jälkeen kotiin, vaikka se niin kovasti tahtoisi.

Mutta nyt on kivaa! Sora tekee hyvin ja juoksee ja on innoissaan. Se näyttää oikeasti siltä, että vitsi agility on hauskaa, mikä on tietenkin kaikista tärkeintä tässä tai missä tahansa muussakin koiraharrastuksessa. Koiralla pitää olla kivaa ja sen pitää olla motivoitunut, muuten missään ole mitään järkeä. Tekemisen täytyy olla myös ohjaajalle mielekästä, koska harrastamisen, tekemisen ja hauskanpidon vuoksi agilitya pitäisi harrastaa.

Kepeiltä harjoiteltiin pois päin käännöstä putkeen. Pienen hinkkauksen jälkeen toimi ihan kivasti, joskin Soran keppejä pitää vahvistaa vielä paljon. Puomi oli oikein hyvä, jokaisella kerralla. Sopuli tiesi mihin juosta ja missä pitää pysähtyä.

15-16 ja 16-17 välit ohjasin alkuun takaaleikkauksilla, kunnes totesin että hyvin ehtii tekemään myös persjätön. Ensin tein vain ensimmäiseen puolenvaihtoon persjätön ja toiseen takaaleikkauksen, mutta vähän paremmalla lähetyksellä ja kunnon liikkeellä sain ihan helposti tehtyä molempiin väleihin persjätön. Toimi kyllä tosi hyvin. Lopussa vielä leijeröin kepit ja käänsin putkijarrun ja pakkovalssin avulla vielä viimeiselle esteelle.

Niin kuin ylempänä sanoin, jäi tosi hyvä fiilis. Ajattelin että josko tässä nyt oikeasti suuntaisi taas sinne kisoihin. Ensi sunnuntaina on vielä treenit, joten yritetään päästä tekemään aata ja maanantaina on sitten hallimestikset.

Superia

Sunnnuntaina pyöriteltiin tällaisella radalla. Oli hauska rata ja tehtiin Soran kanssa pitkästä aikaa melkein nolla. Ainoa kohta mikä tökki oli 4, kun Sorppa jäi katsomaan maassa olevaa teippiä. Valssasin kepeille, jotta sain koiralle kivemman linjan. 3-6 väliä kokeiltiin useammalla eri tavalla. Tein sen ensin niistolla, koska ne tuntuvat Soran kanssa kaikista luonnollisimmalta. Tehtiin myös pakkovalssilla ja saksalaisella. Pakkovalssi toimi kivasti, mutta saksalaista en osaa itse toteuttaa niin, että se olisi mitenkään järkevä tai hyvä ohjaus. Kellotettiin kaikki vaihtoehdot ja kaikista tulos oli kymmenyksen sisällä, joten ainakin tässä kohtaa voi hyvin valita sen ohjauksen mikä tuntuu helpoimmalta. Japanilaista olisi vielä ehkä voinut koittaa.

Pituudelta käänsin valssilla, 13 valssilla, 14 vedolla, putkeen lähetys ja valssaten loput. Päästiin ainakin treenaamaan valsseja :D Sora ei välittänyt ansaesteistä ollenkaan, vaan meni aina juuri sinne mihin ohjasin. Tehtiin siis alkuun se meidän melkein nolla ja oli pituudelta asti melkoista pelastelua ja kalastelua, mutta silti ilman virheitä. Myöhemmin hinkattiin vähän ajoituksia ja meni tosi kivasti. Treeneistä jäi hirmu hyvä fiilis ja oli kivaa ja jee!

Lomailua ja kivat treenit

Pieni päivittely tauko, kun karkasin lomalle Kuusamoon. Kaverini muutti sinne viime kesänä vanhalle maatilalle, jota hän alkoi miehensä kanssa kunnostaa. Tällä hetkellä Wanhan Raatesalmen vierastalo alkaa olla valmis ja pihassa on 8 islanninhevosta ja kanalassa kanoja sekä kukko. Pian ovet avautuvat ilmeisesti myös asiakkaille, mutta muutaman kuvan saatte nähdä :) Koirat jätin kotiin, koska lensin takaisin.

Freyr aka lempeä jätti

Vanha navetta eli talli ja kanala

Päärakennus

Koko heppalauma

Somadis

Hásteinn

Yhdet aksatreenitkin ollaan ehditty Soran kanssa tehdä. Rata oli mun ja Jannikan suunnittelema juoksurata, joka oli tosi hyvä idea suunnitellessa, mutta toteutus osa vähän ontui? :D

Vähän jouduttiin muokkaamaan rakentaessa, joten ohjaukset oli järkevämpi tehdä myös jotenkin muuten kuin miltä tässä näyttää. Kakkosen ohjasin pakkovalssilla, nelosen ja vitosen niistoilla. Aa ei jostain syystä toiminut kunnolla, joten sitä treenaillaan taas. Pumpperi oli jälleen harjan takana, mutta vähän turhan alhaalla.

Yritin alkuun ohjata 8-10 keskeltä kenttää niin, että olisin tehnyt japskin ysille, mutta sen ajoittaminen + estekulma eivät oikein toimineet. Joten kokeilin ysiä niistolla seinän puoleisen siivekkeen kautta, mutta sitten en ehtinyt millään ohjaamaan 11. Joten vaihdoin puolta ja teinkin ysille saksalaisen. Kun siihen sain itse hyvän ajoituksen ja lähdin liikkeelle reippaasti, ehdin ohjaamaan ihan kivasti myös 11 takaakierron. Ohjasin sen oikealla kädellä ja Sora haki aika kivasti takaa myös kauempaa, joskin vauhti kärsi.

Ja sitten päästäänkin aiheeseen putki aa erottelu. Tiedän, että ollaan tehty tosi paljon aata ja siitä on saatu paljon palkkaa, mutta ihan oikeasti. Sora lukitsi putken ja sen kuono oli jo suunnilleen putkessa, mutta heti kun lähdin liikkeelle, se hyppäsi aalle. Meinasi huumori jossain vaiheessa loppua, mutta onneksi saatiin myös onnistumisia, kun ei otettu vauhtia. 14-15 välissä olisin tehnyt takaaleikkauksen ja teinkin, koska halusin harjoitella sitä. Takaaleikkaukset menevät ehdottomasti treenilistalle. Harvemmin niitä käytän, mutta joihinkin kohtaan ne vaan ovat sopivempia ja turvallisempia.

18-21 olisin halunnut ohjata niin, että esteet olisivat koko ajan vasemmalla puolella, mutta jostain syystä Sora ei halunnut tehdä millään päällejuoksua. Tai siis teki, mutta heti jos lähdin vähääkään ajoissa liikkeelle, se jätti koko 18 aidan välistä. Jos taas odottelin enemmän 18-19 linja ei ollut tarpeeksi hyvä. Palkattiin muutamaan kertaan 18 ja vähän parani. Okserissa ei ollut mitään ongelmaa.

Treenit kaiken kaikkiaan oli tosi kivat. Sora teki hyvällä asenteella ja tossa radassa olisi ollut enemmänkin hiottavaa. Ainoa huono juttu oli, että oma kunto loppui ja Sipulin vauhti loppui. Mutta siihen nyt on teoriassa helppo ratkaisu, joskin käytäntö voi olla tuskan takana. Täytyy vaan alkaa lenkkeilemään tai ylipäätään kuntoilemaan vähän enemmän. Soralle ehkä vähän lisää voimaa ja molemmille lisää sitä kuntoa ja varsinkin ratakuntoa.

Loppuun saatte vielä nukkuvan Sopulin ♥

Mikä ero fiiliksessä

Edellisen viikon sunnuntaina tehtiin Soran kanssa lähinnä keppejä. Tehtiin vähän vaikeampaa keppikulmaa eikä meinannut onnistua millään. Jäi aika huono maku suuhun.

Eilen tehtiin taas välistävetoja. Viime kerrallahan ne ei onnistuneet ollenkaan ja lähinnä teki mieli lopettaa koko tyhmä laji. Eilen sitten vaihdettiin ohjaustyyliä. Tein välistävedot takaperin juosten ja koiran puoleisella kädellä heti alusta asti ohjaten. Soran linja parantui tosi paljon ja se tiesi koko ajan mihin oltiin menossa. Omassa liikkeessä oli vähän tekemistä, mutta ehkä takaperin juoksemistaidot paranee, kun harjoittelee. Periaattessahan jalkapalloilijalla pitäisi löytyä tällaisia taitoja, mutta katsotaan :D

Muuten rata oli oikein mentävä, mutta toisille välistävedoille tultaessa ei onnistunut. Nollaa ei siis koko radalta tehty, mutta pätkissä 1-10 ja 7-16 onnistui.

Keppejä tehtiin itsenäisesti ja vahvistelin Soralle ihan perus kepittelyä. Tuli tosi hyviä suorituksia, eikä jättänyt kertaakaan kesken kuten edellisissä treeneissä. Muutaman kerran peräkkäin Sora yritti tosissaan aloittaa kepit väärältä puolelta, mutta korjasi senkin.

Näistä treeneistä jäi kokonaisuudessaan oikein hyvä fiilis ja pienen pieni kisafiiliskin nousi päälle. Jos pääsiäiseksi katselisi kisoja. Keskiviikkona lähden kuitenkin ainakin viikoksi Kuusamoon issikoimaan! :)

Tyyppi kolme vee ja aksavideot

Viime sunnuntaina käytiin Soran kanssa kisaamassa Ojangossa uudelleen nimetyllä Racinel-areenalla. Kaksi agilityrataa juostiin ja tavoitteeksi asetin kontaktien onnistumisen.

Ensimmäisen radan jälkeen olin aika valmis lopettamaan koko lajin ja siirtymään esimerkiksi postimerkkeilyyn. Saatiin mahdutettua rataan melkein kaikki mahdollisen kontaktivirheet ja muutenkin plääh. Vauhti on hidas, fiilis huono, aata ei juossut, puomilla himmaili ja sitten karkasi, keinulla ei edes ajatellut hidastaa. Käytiin tekemässä pieni ajatusten nollaus lenkki ja koira autoon odottamaan. (Missä oli sitten hyppinyt ihan kuraisena ympäri autoa..)

Toinen rata onkin ihan eri luokkaa! Harmittava ohjausmoka itseltä, kun ajattelin että Soralla on edelleen se sama hinku aalle kuin edellisillä kerroilla. Mutta tämä rata oli jo paaaaaljon parempaan suuntaan. Että jatkettiin sitten kuitenkin aksaamista.

Eilen Sora täytti kolme vuotta! Ei voi käsittää, miten nopeasti aika on mennyt. Vastahan sitä katseli juuri syntyneiden pentujen kuvia ja arvaili, että mikä niistä tulisi kotiin ♥

Jumissa

Viikko sitten lauantaina oltiin Soran kanssa Ville Liukan koulutuksessa. Sora ei ollut oikein iskussa, eikä itsellekään tullut sellaista kivaa treenifiilistä. Tehtiin turhan korkeilla rimoilla (40cm), vaikka olin etukäteen ajatellut, että korkeintaan 35cm. Treenattiin kahdessa 10 min pätkässä alla olevaa rataa, jota pilkottiinkin sitten enemmän.

Sora ei jostain syystä hakenut kauhean hyvin takaakiertoja, vaan teki jonkin verran kieltoja, mikä ei ole yhtään sen tapaista. Videot koulutuksesta on olemassa, mutta ne odottavat vielä katsomista. Ehkä isoin omaan ohjaukseen liittyvä asia, jonka koulutuksesta sain irti, oli valsseissa käsien käyttäminen. Olen aina vaan tehnyt valssit vaihtanut käsiä sitten jossain vaiheessa, kun on tuntunut siltä, enkä kiinnittänyt niihin sen enempää huomiota. Kuulemma vaihdan valssatessa ohjaavaa kättä aina, kun koira on riman päällä. Nero ei tiputellut ikinä rimoja, eikä Sorakaan ole niitä tiputellut, joten koskaan ei ole tarvinnut ajatella asiaa. Kuitenkin paljon järkevämpää olisi vaihtaa kättä joko ennen tai jälkeen koiran hypyn. Jos kättä vaihtaa ennen hyppyä, on valssi usein hidastavampi. Nyt vaan pitää alkaa kiinnittämään käsiin erilailla huomiota ja yrittää päästä eroon kohta kolme vuotta tehdystä tavasta. Helppo nakki! :D

Sunnuntaina käytiin omissa treeneissä tekemässä rataa, jonka itse suunnittelin Jenna Caloanderin ratapiirroksen pohjalta. Sora teki 25cm rimoilla eikä ollut ongelmaa hyppimisessä. Rata oli tosi kiva vaikka itse sanonkin. Sopulin ensimmäinen keinu oli vähän turhan vauhdikas ja läpi tuli. Korjasi kuitenkin hienosti. 18-20 kohtaan saatiin tehtyä ongelmia, kun en jostain syystä osannut ohjata välistävetoja, eikä Sorakaan niitä tehnyt yhtä hyvin kuin aikaisemmin. Muuten meni tosi hyvin ja molemmat juostiin ihan kiitettävästi!

Nero kävi tiistaina rokotuksilla (edelliset menivät vanhaksi joskus marraskuussa...) Nerppa oli tosi hienosti ja vaikka sitä selkeästi jännitti, se teki temppuja ja söi nameja. Rokotusten jälkeen Nero söi muutaman namin jopa eläinlääkäriltä, mikä on todella hieno juttu! Hampaat olivat kuulemma oikein hyvän näköiset, mutta poskihampaissa oli vähän hammaskiveä joka kannattaisi poistaa viimeistään syksyllä. Katsellaan mitä niille tehdään, kun en millään viitsisi nukuttaa/rauhoittaa pienen pienen hammaskiven takia. Kysyin samalla myös Neron hännästä, joka on alkanut painumaan alaspäin. Kuulemma sille ei voi muuta tehdä kuin tarvittaessa leikata koko töpö pois. Siihen en kyllä lähde, vaan jos häntä alkaa enemmän vaivaamaan tehdään ihan toisia päätöksiä.

Soralla oli aika osteopaatille torstaina ja oli ihan paikallaan. Sipuli oli vähän joka paikasta jumissa: rintaranka, selkäranka ja oikea takajalka. Oikean takajalan liikerata oli todella pieni verrattuna vasempaan ja pieni epäilys nousi, että josko joulukuinen autoon törmääminen olisi ollut taustalla. Jerry hoiti Soraa melkein koko 40 minuutin ajan varmaan ensimmäistä kertaa ikinä. Soran kroppa vastasi hoitoon hyvin ja seuraava kerta ajoitetaan huhti-toukokuun vaihteeseen. Toivon mukaan nyt on taas agility ja elämä ylipäänsä kivempaa, kun ei ole pikku koira ihan jumissa.

Hohhoijaa taas tätä lajia

Mietin taas näiden koiraharrastusten järkevyyttä, kun herätyskello soi 5.38 sunnuntaina. Suuntana oli Porvoo, jossa käytiin Soran kanssa starttaamassa ensimmäistä kertaa agilityradoilla. Olin koko viime viikon kipeä, enkä edes käynyt kävelemässä ennen sunnuntaita. Kaiken lisäksi lunta satoi ihan kiitettävästi, tietä ei näkynyt ja oli pilkkopimeää eli ihanteelliset ajo-olosuhteet.

Päästiin kuitenkin ehjinä perille Porvoolaisen ratsastustallin maneesille, jossa kisat järjestettiin. Vähän mun aikataulu petti, joten liukkaasti käytiin ilmottautumassa ja jatkettiin suoraan lämppälenkille. Tuomarina toimi Janne Karstunen ja rataantutustumisissa oli kaikki ykkösluokkalaiset samaan aikaan. Ensimmäinen rata oli ihan kivanoloinen, joskin suhteellisen pitkä, 168 metriä, varsinkin niin pehmeällä pohjalla.

Ensimmäisellä radalla kommellettiin. Ja Sora halusi aalle. Ja karkasi lähdöstä. Ja tuli läpi puomista. Ja kiersi ihan käsittämättömästä kohdasta yhden aidan. Ja intoilin ehkä vähän turhan paljon keskittymisen kustannuksella. Mutta teki hiton hyvät kepit! Tuloksena siis hylly.

Toinenkin rata oli pitkä, samat esteet vähän eri järjestyksessä. Keskittyminen oli jo parempaa, eli voimme päätellä, että Soran kanssa kannattaa tehdä tokojuttuja tms muuta keskittymistä vaativaa hommaa, ei hetsausta ja liika innostamista (ainakaan vielä.) Pysyi lähdössä. Teki puomin kunnolla, joskin vähän hitaasti ja jouduin toistamaan käskyn vielä alastulolla. Mutta taas ihan käsittämätön aidan kiertäminen. Muut oli vähän omia ohjausmokia. Hyllytettiin taas.

Aat oli molemmilla radoilla hyviä, ja onhan se ihan kiva, että koira on innoissaan. Mutta puolet tavoitteista täyttyi eli aa, kepit ja toinen puomi :D Ja aitojenkin kierrosta johtuen varasin Sopulille ajan osteopaatille. Pakko käydä tarkistamassa, että kaikki on kunnossa.

Valmiita oltiin 9.15, eli ihan suht ajoissa päästiin lähtemään kotiinkin. Paluumatkalla kävi sellainen todella ikävä juttu, että Porvoonväylällä ajoin beaglen päälle. :( Katsoin ensin, että tiellä on lintu, sitten että kettu tai vastaava ja tarpeeksi lähellä tajusin sen olevan koira. Jarruttelin kyllä koko ajan, mutta 80 km/h vauhdista ei ihan hirveän nopeasti liukkaalla tiellä jarruteta (varsinkin kun koira on vapaana takapenkillä...) Jarrutin, mutta koira jäi silti ihan alle ja heitti pari kuperkeikkaa. Pysäytin tietenkin heti ja menin katsomaan, että mitä koiralle kävi. Se oli kiertänyt auton ja ojanpenkan väliin ja kun tulin lähelle alkoi sellainen beagle huuto. Nappasin sen hihnaan ja koitin soittaa tutkapannassa olleeseen numeroon, mutta siihen ei saatu yhteyttä. Silloin näkyikin mies, joka hölkkäsi meitä kohti. Kävelimme vastaan ja onneksi koira käveli ihan normaalin oloisesti. Mies oli tosiaan koiran omistaja ja koira oli karannut rusakon perään ja ilmeisesti hukannut jäljen tiellä, missä siksakkasi. Ehdittiin siinä muutama sana vaihtamaan ja koira vähän kirputti takapäätään ja mies kysyi ettei autolle vaan käynyt mitään. Pari sai kyydin miehen pojalta eläinlääkäriin oikeastaan samantien ja nyt vaan toivon että koira on kunnossa. Aivan kamalaa, ja tasan tiedän miltä koiran omistajasta tuntuu.

Mutta lopetetaan positiivisemmin nimittäin Nero oppi lauantaina kurreasennon :) Alkeet ainakin ja pystyy hetken pitämäänkin asentoa. Hieno kakara!

Kisaa ja treeniä

Lauantai aamulla ajettiin liian aikaisin Janakkalaan juoksemaan yksi startti hyppärillä. Vähän meinasi väsyttää, mutta onneksi Sora on niin kiva. Sen kanssa on maailman helpointa mennä paikassa kuin paikassa ja nykyään automatkatkin Sora nukkuu nätisti.

Minna Räsänen oli tuomarina ja rata näkyy tuossa. Tavoitteeksi asetin keppien suorittamisen oikein. 2-3 välin ohjasin sokkarilla ja ennen keppejä oli tarkoitus tehdä jonkinlainen valssi, mutta en oikein tiennyt missä olin ja Sora tuli ohi seiskasta. Pyöräytin uudestaan aidan yli ja siitä kepeille ihan superhyvin! Loppu tuntui kivalta. 14 putkella en kertonut tarpeeksi ajoissa Soralle missä menen, joten pieni hukkauksen hetki putkesta tultaessa. 18 putken juoksin keppien puolelta ja toimi hyvin.

Radan jälkeen menin katsomaan tulostaulua nähdäkseni ajan ja yllätyin aikalailla, kun siellä lukikin HYL. En tiedä yhtään, mistä hylly on tullut ja vitsi kuinka harmittaa. Olin yksin reissussa, joten suoritusta ei ole videolla, enkä saanut aikaiseksi mennä kysymään keltään, kun ne kaksi paikalla ollutta tuttua eivät olleet nähneet meidän rataa.

Keksin hyllylle kaksi mahdollista paikkaa: kepit ja pituus. Toivon todella, että se on pituus, josta Sora on tullut vinottain yli, enkä ole huomannut. Koska jos kepeistä jäi taas viimeinen väli pois, ollaan kohta vaikeuksissa. Ärsyttää. Muuten oli kiva käydä kisaamassa ja Soran asenne oli oikein kohdallaan!

Soralla kävi lauantaina myös koirakavereita kylässä, kun kaksi Bumtsi Bum D-pentueen Keravalla asuvaa pentua tuli käymään. Tyypit on 6 kk ja oli kyllä niin kakaroita :D Sora vaikutti/luuli olevansa todella aikuinen verrattuna niihin. Hirveästi Sopuli ei leikkinyt, mutta pennut yrittivät aina välillä käydä mielistelemässä Sorppaa oikein urakalla. Mulla oli ainakin ihan hauskaa :)

Kuvat ottanut Anniina Peltonen

Lauantaina Nerppa pääsi vielä ihan yksin lenkille. Mentiin tallille, mutta ponit olikin saaneet juuri heinät, joten lähettiinkin ihan kaksistaan lenkkeilemään. Ainakin sillä oli kivaa :)

Sunnuntaina käytiin treenailemassa Sorpan kanssa kontakteja, jotka oli kivasti radalle piirretty. Tehtiin heti alkuun kisanomainen suoritus, eli suoraan vaan puomi ja aa mukaan enkä palkannut puomilta tai käyttänyt aalla pumpperia. Ohjauksellisesti rata ei ollut todellakaan mikään paras, mutta Sora teki kaikki kontaktit juuri niin kuin pitääkin! Ja parilla seuraavalla myös ohjaus oli parempaa. Aalle toinen tai kolmas toisto ilman pumpperia jäi turhan ylös, joten tehtiin vielä muutama pumpperin kanssa. Tehtiin myös pari keinua, jotka ei olleet ihan niin hyviä kuin ne on ollut, mikä ei yllättänyt ollenkaan. Ollaan keskitytty puomiin ja keinua ei olla tehty. Mutta muistutellaan.

Näistä treeneistä innostuneena päätin, että Sora on nyt kisavalmis ihan oikeillekin radoille. Joten sunnuntaina suunnataan Porvooseen kahdelle agiradalle! Keskiviikkona olisi Helsingissä tarjolla spessukisat, joten jos ei ole liian kylmä, saatetaan pyörähtää myös siellä.

Pikakontaktit

Maanantaina käytiin tekemässä Sorpan kanssa nopeet kontaktitreenit. Puomilta kaksi kertaa puolestavälistä ja muuten kokonaista ja vauhtia muista esteistä. Teki jokaisen 2on2offin, mitä nyt eka oli vähän turhan hidas. Muuten teki tosi hyvällä draivilla.

Aata tehtiin kanssa vauhdilla sekä aidalta että putkelta eikä mitään ongelmaa. Taas toisella puolella oli pumpperi, toisella ei. Osui hyvin kaikki molempiin suuntiin ja laukka näyttää luonnolliselle, joten ei me tosta ainakaan hirveästi niitä paranneta. Nyt puuttuu enää rutiini ja uudet aat. Kääntymiset tulee luultavasti/toivottavasti aika hyvin omalla paikalla ja rytmittämisellä, joten hyvässä mallissa ollaan.

Supersipuli

Eilen tehtiin treeneissä oma suunnittelemiani ratoja. Hyvin sai mahtumaan halliin sekä aan että kepit, kun niitä pitää päästä Soran kanssa tekemään.

Tehtiin ensin keppirataa. 7 kepit meinasi olla tosia vaikeat Soralle. Se haki helposti kepit väärältä puolelta. Aika paljon jouduin auttamaan, jotta Sora otti oikean linjan. Kepit meinasi olla muutenkin vaikeat, sillä tuli muutaman kerran viimeisen välin oikaisu. Tähän auttoi huomattavasti oman suun kiinni pitäminen. Alan hirveän herkästi "auttamaan" Soraa hokemalla sille kepitkepitkepit pujottelun aikana, mutta selkeästi se vaan häiritsi. Heti kun annoin vain aloituskäskyn ja olin muuten hiljaa, sujui paljon paremmin. Toisesta suunnasta Sora haki kepit erittäin hyvin, vaikka tultiinkin vauhdilla putkesta.

Toisella radalla keskityttiin ensin pelkkään aahan. Tein harjan takana olevalla pumpperilla. Kerran tai kaksi alastulon laukka jäi liian lyhyeksi, mutta kaikki muut suoritukset osuivat kontaktille. Osumakohta on ehkä himpun ylhäällä vielä, mutta tossa oli tosi vaikea saada tarpeeksi kova vauhti aalle. Tein myös pumpittomaan puoleen ja sinne osuivat kaikki toistot. SuperSopuli!

Treenien lopussa tehtiin vielä muutama muistuttelu puomilla. Kaksi kertaa puomin keskeltä, kerran ylösmenolta ja loput kokonaista puomia. Sora teki tosi hyvin. Kaksi kertaa tuli yli, ensimmäisen kokonaisen puomin ja ensimmäisen radan osana olevan puomin. Muuten tulee kyllä todella kovaa ja varmasti 2on2off asentoon. Viimeisellä suorituksella alkoi jo terävin vauhti olla pois, mutta ei näytä yhtään hullummalta:

Josko tästä seuraavaksi otettaisiin suunta iltakisoihin Purinalle 18. päivä ja ehkä Porvooseen 22.2 päivä :)

Talvea ja aksaa

Ihana lumi on saapunut, koirien kunto kasvaa umpihangessa rämpiessä ja ponin kanssa maastoilu oli aivan superihanaa! En todellakaan ole mikään talvi ihminen, ja mielestäni talven (ja kevään ja syksyn..) voisi jättää vuodenajoista kokonaan pois. Mutta jos talvi täytyy olla, niin kyllä sitten pitää lunta olla edes jonkun verran. On ulkona kuitenkin ihan eri näköistä, on valoisampaa, ja eläimet tykkää. Ainoa miinus on vesikoirien turkkeihin jäävä valtava määrä lunta, mikä tarkoittaa suihkulla sulattamista jokaisen lenkin jälkeen.

Sunnuntaina käytiin tekemässä aksatreeni molempien koirien voimin. Suunnittelin itse radan, joten tehtiin Jennan koulutuksen alkua ja loppua sekä valssi/sokkari/takaaleikkaus harjoitusta. Soran kanssa kutsuminen alussa toimi aivan sairaan hyvin, joten Sora osaa sen piste. Lopussakaan ei ollut mitään ongelmaa.

Nero sai juosta taas ilman rimoja ja luukuttaa putkiin. Se irtosi putkeen yli 10 metrin päästä ja meni täysiä ja juostiin hallia edes takas. Pienen pieni katkeruuden tunne tuli, kun toinen tekee satalasissa ja on paras ja rikki. Mutta kivaa sillä on kai noinkin. Harmi vaan, että tuollaiseen toilailuun se tekeminen jää.

Keskiviikkona päästiin Soran kanssa treenaamaan Lotan silmän alle. Alkuun tehtiin pari puomia, eikä Sopuli oikein meinannut muistaa, että myös kokonaisella puomilla kuuluu pysähtyä. Muistuttelut sekä pelkällä alastulolla että keskiosan alusta sujuivat ilman mitään ongelmaa. Ensi kerralla täytyy tehdä myös ylösmenolta pari muistutusjuoksua ja vaikka ihan puomin juurelta. Kyllä se sen joskus oppii.

Radalla tehtiin valkoisilla numeroilla kaikki. Alussa ei mitään kummallista, seiskalle ohjasin japanilaisella ja kasi vedolla. Ysin takaakierto oli jostain syystä itselle vaikea, en työntänyt Soraa tarpeeksi taakse, vaan lähdin hätäilemään, jolloin Sipuli nappasi senkin edestä. 7-8 väliin kokeiltiin minulle uutta ohjausta, eli koira putkesta oikealle kädelle samallalailla kuin japanilaisessa, mutta sitten heitettiinkin koira esteen yli sillä samalla oikealla ja taaemmalla kädellä. Silloin oma rintamasuunta säilyi puomia kohti, jolloin Sora tuli tosi hienosti samalle puolelle ja siitä kasin yli ohjaaminen oli helppoa. Kuulostaa todella monimutkaiselta, mutta oli oikesti suhteellisen yksinkertainen ja helpon oloinen.

18 oli oikeasti toiselta puolelta ja tein siihen pakkovalssin. En alkuun osannut merkata yhtään hyvin, vaan tuli sellaisia puolittaisia huonoja suorituksia. Kunnon merkillä toimi hyvin. Sama merkkaus/haltuunotto ongelma tuli 21-22 välissä. Sora olisi kovin mielellään poiminut matkalta 8/24 aidankin, koska en osannut kunnolla kertoa sille, että jatketaan muuten tänne. Vaihdoin tässä myös persjätön tilalle valssin, joka toimi huomattavasti paljon paremmin. Putkesta otin mukaan ihan vaan vastakädellä, mikä toimi ja lopussa ei ongelmaa.

Lotta sanoi, että kannattaa palkkailla persjättöjä, kun koira tulee oikealle puolelle. Sora on ilmeisesti vielä vähän epävarma siitä, mihin ollaan menossa. Oman rintamasuunnan huomioiminen ja parantaminen auttaisi varmasti myöskin. Kaiken kaikkiaan huomasi, että ollaan tehty pienillä esteväleillä lyhyempiä/tiiviimpiä ratoja. Sora haki herkästi sen lähempänä olevan esteen, koska on tottunut tekemään niin. Ratatreeniä siis listalle myös täältä suunnalta ja lisäksi noita pidempiä välejä.

Ilmoitin Soran myös hyppärille painostuksen takia, joten suuntaamme Janakkalaan 14.2. Jospa saataisiin ensimmäinen tulos aikaiseksi ihan vaan ystävänpäivän kunniaksi :)