Agirotu vihdoin!

Agirotu oli tosiaan heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna Janakkalassa. Käytiin lauantaina Neron kanssa kisaamassa viralliset kisat. Meidän ainoa tavoite oli nousta. Eli lähdettiin hakemaan edes sitä rumaa nollaa, kontaktien suoritustavoista ja kaikesta muusta viis. Silloin taisi olla ensimmäinen lämmin viikonloppu joka näin jälkikäteen tämän helteen jälkeen ei tunnu edes kovin kuumalta :D

Ensimmäinen startti oli onneksi ihan ihmisten aikoihin, joten oltiin paikalla vasta kymmenen maissa. Ehdittiin hyvälle lämppälenkille ja jäätin odottelemaan rataantutustumista. Minit ja medit tutustuivat samaan aikaan, joten tutustumisen jälkeen oli hyvää aikaa hakea koira ja ottaa pari lämppäestettä. Rata vaikutti ihan mentävälle. Päätin juosta Neron edestä puomin jälkeen, suhista oikein kovasti ja toivoa, että edes joku tassu osuu kontaktille. Aalta jatkettiin onneksi sivulle, joten päästiin tekemään suhinakääntyminen, eli huomattavasti vahvemmin hallussa oleva ohjaus.

Rata oli hyvä. Mitä nyt kaarrokset vähän venyi ja otin muutaman kohdan turhan varman päälle. Mutta Nero osui kaikille kontakteille! Ja pudotti yhden riman. Se fiilis, kun tultiin maaliin yhden riman tiputuksen kanssa ajalla, joka olisi riittänyt sertiin. Rimat oli 40cm eikä Nero ole pudotellut rimoja aikoihin. Ehkä turhaan hoputan sitä putkelta, jolloin Nerpalle tulee kiire, mutta silti. Ei ole vähään aikaan harmittanut niin paljon.

Rata oli samalla karsintarata epäviralliseen avoimeen SM-finaaliin. Ykkösluokasta finaaliin pääsi 7 parasta koirakkoa, kakkosista 15 ja kolmosista 25 parasta koirakkoa. Me oltiin nopeimmalla vitosella 13. sijalla ja päästiin siis finaaliin.

Tämä rata kaatui täysin omaan ohjausvirheeseen. En ohjannut keinun jälkeistä hyppyä takaa, vaan kiirehdin jo puolenvaihtoa puomille ja Nero hyppäsi suoraan. Kai se nyt hyppää niin, jos ohjaan niin. Puomin kontaktin hyppäsi yli, koska käskytin kummallisesti. Ja ihan oikein näette, se hyppää vitos aidan riman päälle kaikilla tassuilla ja rima pysyy paikallaan... Kuka muka käskytti turhan tiukan kaarroksen :D

Viimeinen rata oli vasta kuuden aikaan ja siinä kohtaa alkoi näkyä väsymys jo molemmissa. Neron radanluku on tosi hienoa. Mielestäni en nyt ihan hirveän huonosti ohjaa, mutta joo. Kepit on hienot! Päätin jo etukäteen, että jos on yksikin virhe tullut kepeille mentäessä, vedätän ihan huolella. Olisi sitä voinut ehkä kovempaakin juosta.

Viikonlopusta jäi siis käteen harmittava vitosen rima, yksi virallinen hylky, pääsy avoimeen sm-finaaliin josta se epävirallinen hylky ja erittäin palanut iho. Aksa on ihan kivaa, vaikka se joskus vähän ketuttaakin.

Toinen 2lk LUVA!

HAUn kisoista kotiintuomisina 2 luokan toinen LUVA! Enää yksi siis puuttuu kakkosista ja sitten edessä on kolmos luokka. Kontaktit kuntoon ja kisaamaan.



Nero oli yllättävän hyvä ensimmäisellä radalla, kun vertaa maanantain hallimestiksiin. Muutamaa ohjausta arvoin vielä rataantutustumisen jälkeenkin. Olisiko pitänyt tehdä valssi vai persjättö 5-6 väliin ja tehdäkö päällejuoksu 9. Valssi olisi ollut varmistelua, samoin päällejuoksun tekemättä jättäminen. Treeneissä teen vastaavissa kohdissa ihan helposti noita ohjauksia, joten miksi ihmeessä en tekisi niitä kisoissa? Onneksi tein, sillä ohjaaminen tuntui koko ajan helpolta.
Tuloksena siis 0, aika -12,97, etenemä 4,75m/s, 1. sija ja LUVA.

Toisella radalla voidaan todistaa Neron hyvää muistia ja radanlukutaitoa. Vähän nauratti :D En edes ajatellut, että pitäisi ottaa hylky kohta tiukemmin, vaikka videolta katsottuna ohjaus jää vajaaksi. Yleensä se vaan hakee kepeille niin hyvin, että keskityin kokonaan putken jälkeisen kahden hypyn ohjaukseen. Myös toisen radan aika olisi ollut nopea, jos tuota pikku kieppiä ei lasketa.

Kotimatkalla käytiin hakemassa Nerolle luva hamppari.

Illalla lähdin vielä Soran kanssa hallille tekemään aata. Tänään näytti jo oikein hyvältä, vaikka jouduinkin pumpperin palauttamaan kertaalleen paikalleen, kun Soran loikka sijoittui pari kertaa peräkkäin väärään paikkaan. Vielä huomenna hallikortti on voimassa ja sitten pitäisi joko selvitä seuran esteillä tai ottaa uusi.

Hyvänmielen HYLly

Tänään käytiin Neron kanssa kisaamassa CityBelgien kisoissa Ojangossa yksi hyppyrata. Me ollaan agiradoilta kisatauolla, että saadaan kontaktit kuntoon, mutta ajattelin noita hyppäreitä käydä siihen LUVAan asti tekemässä. Tämän päivän jälkeen voidaan käydä uudestaankin!

Kisat olivat suhteellisen paljon myöhässä, mutta kerrankin ei haitannut, kun oli vain yksi startti. Yleensä olen 15 minuutin myöhästymisten jälkeen ihan pistoksissa, mutta tänään ei haitannut ollenkaan. Hyppyrata oli valmiina toisella kentällä ja siihen sai käydä vapaasti tutustumassa sellaisen puoli tuntia. Ja hyvä että sai!

Rata oli sinänsä todella kiva, vähän haastavampi kuin kakkosissa on ollut. Nero vaan ei osaa tollasta serpentiiniä. Sen mielestä tehdään joko välistävetoja tai vielä mieluummin takaakiertoja. Kävin alkuun tutustumassa rataan ja mietin, että miten ihmeessä saan alun ohjattua. Kokeilin olla kentän puolella, kokeilin laidanpuolta, kokeilin vaihtaa puolta, mutta mikään ei tuntunut kivalta. Neron on todella vaikeeta pysyä kiinni kädessä ja lähellä, joten en hirveän luottavaisulla mielin ollut. Paras ratkaisu olisi ollut ehkä tehdä hienoja persjättöjä/saksalaisia joka väliin, mutta en nyt ihan ehdi ainakaan vielä. Nero kun ei odottele radalla, vaan tekee sitten ihan oman radan. Päädyin lopulta ratkaisuun heilua kentän puolella.

Lämmittelyalueella oli kolme estettä ja käytinkin hyväksi tilaisuutta ja rakensin erittäin pieneen tilaan esteet 234. Seuraavaksi olinkin lähtemässä kotiin. Neroa voinut vähempää kiinnostaa, mitä minä tein ja se haki joka kerta kaikki esteet takaa. Vaikka olisin roikuttanut sitä lelussa. Vähän meinasi usko loppua.

Painelin sitten tutustumaan rataan uudestaan ja vaihdoin alun ohjauspuolta. Päätin tehdä 3 ja 4 väliin valssin, jotta koira ei ainakaan karkaisi väärältä puolelta estettä. Takaaleikkaus putkelle ja 8 takaakiertopersjättö (saksalainen.) 10 ja 11 väliin takaaleikkaus. Kepeille vienti vähän jännitti, Nerolla kun on toisinaan vähän laajat kaaret. Päätin vaan ottaa hyvin haltuun ja lähettää siitä kepeille. Ennen 18 suoran oikealle puolelle ja sitten maaliin. Tavoitteeksi otin ihan päästä ensimmäiselle putkelle ilman hyllyä.

Toteutus vähän poikkesi suunnitelmasta:

Mä en ihan tosissaan ymmärrä, mitä tossa serpentiinissä tapahtui. Suunnitelman mukaan mentiin tokalle esteelle. Ihan kiva fiilis tuli kyllä, kun Nero vaan hienosti teki kaikki esteet, mutta oliko sen pakko verkassa esittää ettei se osaa ja aiheuttaa ohjaajalle ylimääräistä stressiä. 9 putkelle ohjasin erilailla kuin ajattelin, mutta hyvin toimi noinkin. Että mua harmittaa edelleen toi kepeille vienti. Otan haltuun ja huitasen koiran johonkin, minkä se tietenkin lukee aidaksi, koska niitä hinkattiin ennen rataa. Videon katottuani olen keksinyt jo monta eri tapaa, millä olisin saanut estettyä ton mokan. Mutta ainakin kehitystä tapahtuu mielessä jos ei muuta! Loppu meni muuten hyvin, mitä nyt vaihdoin persjättöön, mikä oikeasti oli varmasti paljon parempi vaihtoehto.

Tänään jäi radasta niin hyvä fiilis! Siis totta kai harmittaa toi kepeille vienti, mutta se meni muuten ihan loistavasti. Nero teki hyvällä asenteella ja oli ihan paras. Radan päätteeksi saatiin aplodit, vaikka hyllytettiin, mikä on oikeasti tosi kannustavaa. Voin leijailla tällä tunteella huomisiin treeneihin ja tulla sitten takaisin maan pinnalle! Nyt onkin sitten tulossa koulutuksia ja muutenkin treenejä, joten ei tekeminen ainakaan lopu.