Kilometripostaus kaikesta

Kesäkuu on ollut ja kohta jo mennytkin. Valitettavan huono sää ollut, joten ei ole ihmeemmin kesältä tuntunut. Mulla alkoi myös työt, joten tässä on mennyt omaa jaksamista aika paljon siihen, että on joutunut heräämään aikaisin. Meillä on muutenkin ollut vähän erilaisempi kuun alku, kun kotona ollut porukka on vaihtunut koko ajan. Ensin lähti kaikki muut Saksaan lomailemaan siskon luo ja olin yksin koirien kanssa kotona. Sitten vanhemmat lähti perrojen kanssa mökille juhannukseksi viihtyen siellä viikon. Perroset oli tykänneet uida, vaikka vesi ei ollutkaan vielä kovin lämmintä. Punkkeja oli myös ollut riittämiin, yök.

Sora harrasti siis ainoan koiran elämää viikon verran. Tosi hienosti se oli, vaikkei pahemmin ole koskaan yksin ollut. Taisi oikein nauttia, kun sai kerrankin syödä luita ja muutenkin puuhailla ihan omiaan. Oli se silti iloinen, kun perrot tulivat kotiin.

Harrastusrintamalla ollaan tehty myös erilaisia juttuja. 2.6 käytiin kisaamassa Purinalla kaksi agilitystarttia tuloksina 10,38 ja hylly. Sora tuntui kamalan hitaalta, olisko sitten Purina areenan pohja vielä vähän hankala. A radalla jumitettiin puomilla, kun ei jostain syystä (tiedän jo syyn mutta siitä kohta) osannut tulla puomia alas asti. Keppejä Sora ei taaskaan ollut ilmeisesti edes nähnyt.

B radalla Sora ei osannut sitäkään vähää tehdä keppejä. Keinu oli tällä radalla jo paljon parempi, mutta sitten puomilta juoksi läpi. Jes. Muuten kisoissa oli ihan hauskaa, sillä Petra ja Medya olivat meidän kanssamme samassa luokassa. Oli kivaa kerrankin lämpätä yhdessä ja muutenkin odotella kaverin kanssa. Kiitos seurasta! :)

Puomia ja keppejä yritettiin käydä korjaamassa Lotan treeneissä 4.6. Tehtiin aivan mielettömän hyviä suorituksia ja fiilis oli tosi hyvä. Puomi korjaantui yhdellä muistutuksella ja muutenkin meillä oli tosi kivaa!

Sora ja Medya (Bumtsi Bum Year Of The Snake)

6.6 käytiin Riihimäen kaikken rotujen näyttelyssä. Tänne ei ollut mitään tavoitteita, kunhan vaan halusin Soralle tuloksen myös avoimesta luokasta. Sopuli alkoi pudottamaan karvaansa joskus toukokuun alussa, kun menin pesemään sen, mutta ihan riittävästi oli jäljellä. Sora trimmattiin juuri ennen kehää pikatrimmillä ja kasvattaja Anne esitti koiran. Sora käyttäytyi ihan huippuhienosti ja tulokseksi tuli ERI. Sitten odoteltiin kilpailuluokkaa ja mitä ihmettä mun silmät näkivätkään, Sora sijoittui kolmanneksi! 12 avoimen luokan uroksesta kolmas ei ole ollenkaan huono juttu :)




Tulos siis AVO ERI3. Tuomarina toimi Anna Brankovic arvostelu kuului.
"Good size and format. Good blue. Very nice masculine head. Excellent expression. Nice neck. Good back(line.) Correct tailset, carriage a bit high. Well developed chest. Typical angulations and movement."

"Hyvä koko ja muoto. Hyvä luusto. Hyvä, maskuliininen pää. Erinomainen ilme. Hyvä kaula. Hyvä ylälinja.  Oikea hännän kiinnitys. Kantaa häntänsä hieman korkealla. Hyvin kehittynyt rinta. Tyypilliset kulmaukset ja liikunta."

Kuva: Riitta Vanha-Perttula

Kuva Riitta Vanha-Perttula

Sora oli muutenkin niin nätisti, että sai oikein olla ylpeä. Meidän porukassa oli yksi pieni lapsi, joka ei vielä kävellyt kunnolla, mutta yritti sitäkin enemmän seisoa. Sora ei noteerannut taaperoa mitenkään, vaikka tämä pyöri siinä ympärillä ja välillä melkein päällä. Ja Sopulihan ei ole noin pieniä lapsia ikinä nähnyt. Sora myös haki rapsutuksia ihan vieraalta mieheltä, että peukku sille.

Ihana se on kaikesta huolimatta! ♥

Seuraavana päivänä eli 7.6 käytiin kisaamassa I-HAHin kisoissa Helsingissä. Tältä reissulta ei ole videomateriaalia, sillä olin yksin liikenteessä. Oli aivan järkyttävä tuuli esimerkkinä, että muurin siivekkeet kaatuilivat ja onneksi vaihdettiin sitten kokonaan pois. Sora oli vähän väsynyt, mikä näkyi kaikessa ja otettiinkin päivältä kolme hyllyä. Juuri ennen meidän ensimmäistä suoritusta, meidän edestä käveli kaksi trimmattua shelttiä, joiden perään Sora jäi ihan haaveilemaan. Se tuijotti ulos kentältä, kun mentiin lähtöön ja hyvä että juoksi ollenkaan mukana. Kepit jätti kesken ja puomilta lähti juuri ennen vapautusta ja muuta mukavaa. Toisessa startissa puomi oli kolmas este ja Sora ei osannut mennä ollenkaan 2on2off asentoon. Ei edes pyöräytyksellä sivusta, joten lähdettiin sitten pois. Kolmas rata oli hyppyrata, joka meni muistaakseni himpun paremmin, muttei kuitenkaan yhtään hyvin.

Tämä oli taas sellainen päivä, jona mietin kuinka kivaa Neron kanssa oli aksata. Mutta Neron kanssa ei aksata ja piste, turha sitä on lähteä voivottelemaan. Olin myös itse tosi väsynyt. Yhdistelmä väsynyt kokematon koira ja väsynyt ohjaaja ei ole koskaan hyvä. Jälkeen päin mietin myös, kuinka paljon enemmän me tehtiin viikon aikana kuin normaalisti. Ei se mikään ihme ole, että koiraa vähän väsyttää.

Seuraavissa aksatreeneissä Sora teki jotain mitä se ei ole koskaan tehnyt. Se teki aivan täydellisen 2on2offin AALLE. Tästä sitten lähti ajatustyö, että juu, se on nyt sotkenut kontakteja ihan huolella. Meillähän on jokaiselle kontaktille erilainen suoritustapa. Aa tehdään juosten, puomi 2on2offina ja keinu 4onina. Ja sitten mietin, että miten ihmeessä ei muka toimi :D Keinu toimii nyt oikein hyvin: Sora juoksee hyvälle paikalle ja odottaa vapautusta. Puomi on toiminut ainakin viime treeneissä hyvin, joskin se voisi olla paljon vauhdikkaampi. Aa on tällä hetkellä ongelma.

Kaikki mun ötökät :)

Käytiin Lotalla uudestaankin juhannuksen aaton aattona ja Sora tarjosi jälleen aalle 2on2offia. Ja jos ei tarjonnut, niin laukat jäivät turhan lyhyeksi, eikä se osunut kontaktialueelle. Peruutettiin siis vähän taakse päin ja tehtiin aata etupalkalla. Sora osui hyvin myös ilman pumpperia. Laitettiin pumpperi ihan kontaktialueen ylärajalle ja tehtiin uudestaan ja taas hyvä osuma. Lopuksi tehtiin vielä yksi suoritus heittopalkalla ja osuma oli aivan loistava. Täytyy siis alkaa palkkaamaan aasta uudestaan, jotta saadaan parannettua laukkoja. Lisäksi pitää muistaa tehdä molempia esteitä sekä puomia että aata, jottei jompikumpi suoritustapa jää päälle, vaan Sora muistaa erotella niitä. Puhuttiin myös siitä, kuinka erilaisia aat ovat. Ollaan treenattu paljon säädettävällä Smart99n aa esteellä, joka joustaa jonkun verran ja on pehmeä koiralle. Meidän seuralla taas on vaneri aa, joka on todella kova ja joustamaton. Päädyttiin Lotan kanssa siihen, että kannattaa ehkä olla treenaamatta kovalla aalla ja uskoa siihe, että koira osaa sen yhden kerran erilaisella aalla suorittaa oikein. On tää vähän herkkä ja vaikea laji.

Ja vielä 17.6 tehtiin uusi lajivaltaus nimittäin osallistuttiin Soran kanssa meidän seuran tokomestaruuksiin! Mölliluokassa suoritettiin neljä eri liikettä ja 1 minuutin paikalla makuu. Mehän ei olla tokoa mitenkään järkevästi harrastettu, mitä nyt olen ruokaa välillä syöttänyt niin, että tehdään tokoliikkeitä. Paikkamakuuta ei olla koskaan tehty toisten koirien kanssa ja olen itse tasan kerran edes kuullut, miten liikkeenohjaaja käskyttää. Hyvät lähtökohdat siis.

Mölliluokan liikkeet olivat maahanmeno seuraamisen yhteydessä, luoksetulo, estehyppy sekä uusista säännöistä joko kapulan pito tai kauko-ohjaus. Näistä estehyppyä ei oltu tehty koskaan, mutta muut Sora ainakin periaatteessa osaa. Aloitettiin paikkamakuulla ja saatiin siitä 9,5. Sora makasi oikein hienosti, vaikka vierestä nousi koira. Vähennykset saatiin turhan monesta käskystä :D

SM-kisat :D

Seuraavaksi tehtiin maahanmeno seuraamisen yhteydessä. Tämä on Soran ehdoton bravuuri ja saatiinkin 10! Sitten tehtiin luoksetulo. Liike oli muuten oikein hyvä ja vauhdikas, mutta Sopuli tuli perusasentoon ja ehti käymään maassa ja nousemaan ylös ennen kuin liike loppui. Saatiin kai 9? Estehyppyä harjoiteltiin muutamaan otteeseen juuri ennen kehään menoa. Sain Soran hienosti hyppäämään pienellä liikkeellä ja yllytyksellä, mutta valitettavasti se istui ennen kun ehdin sen luo. 7? Viimeisenä valitsin kaukot, jotka ovat uusilla säännöillä siis niin, että koira jätetään maahan, liikutaan kahden metrin päähän, käsketään istumaan, takaisin maahan ja vielä istumaan ja sitten paluu koiran luokse. Sorahan osaa tehdä tämän liikkeen ja osasi vielä juuri ennen kehää. Kehässä kuitenkin jostain syystä pienet aivot unohtivat mitä pitää tehdä ja Sora teki sammakkoloikkia tarjotessaan istumista ja maahanmenoa hirveällä tahdilla :D Meitä molempia tuomarin kanssa nauratti, ja nollillehan se meni. Tuomari sanoi, että Sorassa on paljon potentiaalia tokokoirana, jos sen kanssa vaan viitsisi tehdä. Niinhän siinä olisi ja ehkä me vielä joskus tätäkin lajia treenataan enemmänkin. Lopputulos oli kai 7kymmentä jotain pistettä ja oltiin ilmeisesti viidensiä. Tässä vaiheessa olin jo itse koutsaamassa, mutta ihan hauskaa oli!

Kaksi viikonloppua on ollut pakko viettää tiiviisti näytön ääressä, sillä agilityn SM-kisat ja MM-karsinnat. Taas on saanut itkua pidellä, kun koirat yltää toinen toistaan hienompiin suorituksiin ja mä niin haluan joskus olla siellä jo ihan sen fiiliksen takia.

Ja loppuun vielä meidän tallilla oleva ihana issikkavauvaponi ♥

Keskimääräsesti on kivempaa voittaa kuin hävitä

Tänään kisoista jäi hyvä fiilis. Käytiin kisaamassa JAUn kisoissa Tuusulan urheilukeskuksessa, joka tuntuu edelleen ihan kotikentältä jalkapallon ansiosta. Tuomarina oli Tomas Berglund ja tosiaan kaksi agilityrataa ja yksi hyppyrata. Kisat oli tosi pienet, mikä ei ollut ollenkaan huono asia.

Ensimmäisestä startista ei ole hirveästi kerrottavaa. Puomin ylösmenolla Sora hidasti vähän vauhtia ja veikkaan että torstai muistui mieleen. Seuraavalla radalla ei mielestäni samaa ongelmaa ollut. Radan kahdeksas este oli keinu, jonka Sora juoksi läpi ja pääsi sen jälkeen sylikyydissä pois radalta. Puolisen sekuntia mietin, että mitä teen ja onneksi pysyin eilisessä päätöksessä.

Seuraavalla radalla keinu olikin ihan alussa ja ohjasin sen oikein liioitellusti. Sora teki tosi hyvän keinun. Toivon mukaan tämä lentokeinuongelma oli tässä ja jos ei ollut, niin samalla linjalla jatketaan. Keinulta mentiin kepeille ja kepit sujui hyvin! Jes! Aan kontakti oli vähän siinä ja siinä. Videolta ehkä jotain tassukarvoja käy kontaktipinnalla ja kiltti tuomari ei antanut virhettä. Aan jälkeen unohdin kokonaan ohjata ja Sora juoksikin sitten seuraavan aidan ohi, mistä tuli vitonen. Loppu rata sujui nätisti, joskin olisin ehkä voinut tehdä putkien väliin sokkarin enkä takaaleikkausta, mutta kun :D Tulos siis 5, aika -9,81 ja etenemä muistaakseni 3,75m/s eli ei huono. Sijoituttiin toiseksi, sillä tuloksia oli kaksi.

Viimeinen rata oli hyppyrata ja tykkäsin kyllä profiilista. Toiseksi viimeinen aita, jolle tultiin kepeiltä, oli sellainen etten meinannut osata päättää ohjausta. Treeneissä olisin tehnyt japanilaisen, mutta sen ajoittaminen on välillä niin vaikeaa. Mietin myös pakkovalssia tai saksalaista. Viimeinen vaihtoehto oli päällejuoksu, johon sitten päädyin, koska ajattelin että se on varmin ja me tehdään nyt se nolla. Rata oli hauskaa luukutusta ja nollana tultiin kepeiltä ulos ja Sora irtosikin vähän reippaammin kepeiltä ja päällejuoksusta tuli pelastuskalastelu ja se toiseksi viimeinen rima tippui. Sorahan ei ole varmaan ikinä rimoja tiputellut, mutta ohjaus oli kyllä huono. Olisi vaan pitänyt uskaltaa tehdä se japanilainen, koska se meillä toimii. Tuloksena siis 5, aika -15,62 ja etenemä 4,69m/s. Nerolla oli parhaillaan etenemä 4,75m/s joten nyt aletaan olla oikeissa lukemissa. Tällä tuloksella voitettiin koko luokka, sillä medeissä ei tehty yhtään nollatulosta.

Sora tykkäsi kovasti palkinnoiksi saaduista possunkorvista, joista toisen sai jo syödä. Tänään pidin koko päivän Soraa hengailemassa mukana kisapaikalla. Lisäksi koko meitä edeltävän mediluokan ajan se teki paikkamakuuta, eikä tehty yhtään mitään kierroksia nostavaa. Keskittyminen radoilla oli paljon parempaa, joten pyritään nyt sitten jatkamaan tällä linjalla. Nyt koira pieni onkin niin väsynyt, että nukkuu sohvan takana :D

Vitoset ei jääneet edes harmittamaan, sillä yleinen fiilis on tosi hyvä. Yksi esteen ohitus ei haitta ollenkaan, kun kaikki muu sujui. Hyppärin jälkeen myönnän päästäneeni suusta, että ikinä ei ole ärsyttänyt riman putoaminen niin paljon. Jaa sitten muistin Neron viimeiset kisat ja sen meidän sertin vieneen riman. Että tämän päiväinen rima on vaan pienen pieni epäkohta muuten tosi hyvällä radalla. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Josko ne nollat seuraavissa kisoissa irtoaisi?

Pakollinen palkintopose ♥

Helatorstain kisat

Eilen käytiin tosiaan Soran kanssa kisaamassa Ojangossa. HSKH järjesti kaikkien luokkien kisat ja ykkösluokat aloittivat, joten oltiin heti aamusta paikalla. Molemmat radat olivat agilityratoja, ensimmäisellä tuomarina oli Janne Karstunen ja toisella Anne Viitanen. Nämä olivat myös Soran ensimmäiset viralliset ulkokisat.

Ensimmäisellä radalla oli melko haastava keppikulma, varsinkin jos koiralla on juoksu-A. Muutenkin rata osoittautui haastavaksi sillä kaikista tämän radan starteista (yli 50) nollatuloksia tuli vain neljä. Me hyllytettiin kolmen kiellon johdosta. Sora ei oikein keskittynyt, vaan teki kaikkea muuta. 4 esteen ohitus johtui siitä, että Sora lähti haukkumaan jollekulle. Aan kontaktille osui hyvin, mutta tuli oudosti alastulon. Kepeille vien videolta katsottuna aivan liian pitkälle ja oikein työnnän Soran ohi kepeistä. Ei kai se mahdu tekemään koko keppejä, jos seison itse niiden päällä ja käsken sitä juoksemaan jostain kaukaa. Ja kepeillä tyhmä rytmivirhe jälleen, pohja oli uusi ja outo.

Keppien jälkeinen suora oli hieno! Tyyppi irtosi katsomatta taakseen eteen-käskyllä eikä arponut mitä tehdä, vaikka esteet olivat kaikki erikoisempia. Valitettavasti ohjaaja unohti kääntää sinne viimeiselle esteelle, joten Sipuli kiersi koko esteen. Puomin ylösmenolla Sora kompastui ja etujalat eivät oikein pysyneet mukana. 2on2offin teki kuitenkin tosi hyvin, joskaan ei lähtenyt liikkeelle ensimmäisestä vapautuksesta. Voi olla että käskytin liian hiljaa, sillä tuuli oli aika kova.

Toinen rata oli profiililtaan meille paljon sopivampi, joskaan en tiedä oliko ihan ykkösluokan tasoa. Löytyi ansaesteitä ja putkesta avoimesta kulmasta kepeille meno. Tämän radan tiesin sopivan meille jo rataantutustumisessa. Kepeiltä tuli vitonen, vaikka yritin miettiä millä estän sen. Muiden suorituksia katsoessa huomasin koirien tulevan tosi kovaa kepeille ja todella moni meni ekasta keppivälistä ohi tai jos siihen osuivat, niin eivät taipuneet toiseen. En sitten kuitenkaan osannut asialle mitään tehdä. Tällä radalla fiilis oli tosi hyvä ja tehtiin yhteistyötä. Valitettavasti toiseksi viimeinen este oli keinu, jonka Sora päätti taas juosta läpi. Uusin keinun ja siitä hylätty suoritus.

Kuvan on ottanut Ronja Nieminen 14.5.2015

Seuraavalla kerralla kun Sora juokse keinusta läpi kisoissa, täytyy varmaan napata se kainaloon ja poistua radalta. Se kuitenkin tasan osaa keinun. Maanantainakin tehtiin hurjan hyviä keinuja, joten veikkaan että kysymys on vaan kuumumisesta. Sora sai odottaa starttien välissä katsomossa, mikä jostain syystä sopi sille paremmin. Autossa sitä vaan ärsyttää, joten kokeillaan seuraavaa ratkaisua. Huomenna kisataan taas. Kunhan vaan pidetään hauskaa!

Koirakuvien kamerassa 2.5.2015

Taas on aksattu ja kisattu ja pohdittu

Lauantaina 2.5 oltiin Soran kanssa kisaamassa Purinalla kolme agilityrataa. Kaikki startit olivat hallissa sisällä, mikä oli ihan kiva juttu, sillä koko päivä satoi enemmän ja vähemmän vettä. Tosiaan edellisten treenien rengasongelmat aiheuttivat etukäteen pieniä sydämentykytyksiä. Tällä kertaa tavoitteina oli onnistunut puomi ja keinu sekä se rengas. Tuomarina oli Sari Mikkilä, joka oli kyllä todella mukava tuomari. Radatkin olivat kokonaisuudessaan oikein mentäviä.

Ensimmäisellä radalla tehtiin meidän agilityuran ensimmäinen virallinen tulos! Wohoo. Kaksi mokaa kepeillä, joten kympin kanssa ulos radalta. Rata tuntui oikein kivalta, mitä nyt enää muistan. Etemä oli 3,15m/s, joten siinä suhteessa löytyy vielä runsaasti parannettavaa. Valitettavasti tätä rataa ei saatu videolle, sillä tukijoukot saapuivat paikalle vähän myöhemmin.

Toisella radalla tuli taas kepeille virheitä ja lentokeinu, jonka uusin ja siitä hylly. Kepeille asti rata tuntui tosi kivalta ja sekä aa että puomi näyttävät tosi kivoilta.

Kolmannelle radalle mietin sitten urakalla, että mistä ihmeestä ne keppivirheet johtuivat. En keksinyt mitään järkevää syytä, paitsi kierrosten nouseminen ja sitä kautta keskittymisen katoaminen. Täytyy vaan treenata enemmän. Sitten mietin, että millä tavalla viimeiseen starttiin voisin vaikuttaa asiaan ja päätin, että josko jätän Soralle vähän enemmän tilaa suorittaa. No lopputulos oli kepeille eli toiseksi viimeiselle esteelle asti tosi kiva rata ja vielä puhdas sellainen. Keppejä tehtiin sitten useampaan kertaan. Lievästi ketutti. Mutta elämä on. Näin jälkeen päin huomasin, että ollaan saatu tältäkin radalta tulos, mutta se ei tosiaan ole mikään juhlimisen arvoinen tulos :D

Kisojen jälkeen on tosiaan treenailtu keppejä sekä takapihalla että maanantain treeneissä. Koko ajan paranee, mutta toki niissä on vieläkin tekemistä. Mutta kyllä Soran pitäisi ne osata ainakin tuohon ykkösluokan tasoon suhteutettuna.
Kisapäivän paras anti oli ehdottomasti se, että Jedi mitattiin miniksi! Ihan huippua ja pääsee Jannikakin taas kisaamaan.

Maanantain treeneissä tehtiin yllä olevaa rataa. Teemana kauko-ohjaus. Yllättävän hyvin onnistui Sorpan kanssa  putkeen ohjaamiset myös puomi toiselta puolelta. Pienellä hiomisella tehtiin radasta pysähtynyttä kontaktia vaille nolla. Sipuli tuli tosiaan muutaman kerran läpi puomista, mihin saattoi vaikuttaa aurinko, joka paistoi juuri puomin suuntaisesti niin, että puomi näytti jatkuvat siellä missä alastulo oli. Tehtiin myös pitkästä aikaa puista ja kovempaa puomia. Saatiin kuitenkin oikein nättejä 2on2off asentoja.

Toisella puolella oli rallirata, jossa oli sekä rengas että keinu. Tehtiin oikein matalilla rimoilla, että saatiin mahdollisimman paljon vauhtia. Huippuhyviä keinuja ja paljon vauhtia, tavoite saavutettu! Torstaina ja lauantaina mennään kisaamaan ja sitten taas katsellaan, mihin seuraavaksi keskitytään :D

Maanantai-iltaan mahtui myös ikävämpi puoli. Tulin treeneistä kotiin ja tein temppuja Neron kanssa. perus istu-maahan vaihtoja ja kuolemista, kierimistä, ryömimistä ja niin edelleen. Käskin sitten Neron kuolemaan ja vapautin sen. Nerpan henkiin herääminen ei ole mikään hidas, vaan se tekee ninjahypyn kyljeltään jaloilleen. Tämä liike oli sitten vähän liikaa ja ylös päästyään Nerppa piti oikeaa takajalkaa suorana taakse päin eikä varannut sille painoa. Samantien meni takaisin kyljelleen. Hieroin vähän oikeaa reittä ja koukistin jalkaa, jolloin lonkka meni ilmeisesti takaisin paikalleen. Kyllähän se taas säikäytti ja pisti miettimään. Lopun alun fiilis tuli, mutta katsellaan taas päivä kerrallaan.

Hohhoijaa taas tätä lajia

Mietin taas näiden koiraharrastusten järkevyyttä, kun herätyskello soi 5.38 sunnuntaina. Suuntana oli Porvoo, jossa käytiin Soran kanssa starttaamassa ensimmäistä kertaa agilityradoilla. Olin koko viime viikon kipeä, enkä edes käynyt kävelemässä ennen sunnuntaita. Kaiken lisäksi lunta satoi ihan kiitettävästi, tietä ei näkynyt ja oli pilkkopimeää eli ihanteelliset ajo-olosuhteet.

Päästiin kuitenkin ehjinä perille Porvoolaisen ratsastustallin maneesille, jossa kisat järjestettiin. Vähän mun aikataulu petti, joten liukkaasti käytiin ilmottautumassa ja jatkettiin suoraan lämppälenkille. Tuomarina toimi Janne Karstunen ja rataantutustumisissa oli kaikki ykkösluokkalaiset samaan aikaan. Ensimmäinen rata oli ihan kivanoloinen, joskin suhteellisen pitkä, 168 metriä, varsinkin niin pehmeällä pohjalla.

Ensimmäisellä radalla kommellettiin. Ja Sora halusi aalle. Ja karkasi lähdöstä. Ja tuli läpi puomista. Ja kiersi ihan käsittämättömästä kohdasta yhden aidan. Ja intoilin ehkä vähän turhan paljon keskittymisen kustannuksella. Mutta teki hiton hyvät kepit! Tuloksena siis hylly.

Toinenkin rata oli pitkä, samat esteet vähän eri järjestyksessä. Keskittyminen oli jo parempaa, eli voimme päätellä, että Soran kanssa kannattaa tehdä tokojuttuja tms muuta keskittymistä vaativaa hommaa, ei hetsausta ja liika innostamista (ainakaan vielä.) Pysyi lähdössä. Teki puomin kunnolla, joskin vähän hitaasti ja jouduin toistamaan käskyn vielä alastulolla. Mutta taas ihan käsittämätön aidan kiertäminen. Muut oli vähän omia ohjausmokia. Hyllytettiin taas.

Aat oli molemmilla radoilla hyviä, ja onhan se ihan kiva, että koira on innoissaan. Mutta puolet tavoitteista täyttyi eli aa, kepit ja toinen puomi :D Ja aitojenkin kierrosta johtuen varasin Sopulille ajan osteopaatille. Pakko käydä tarkistamassa, että kaikki on kunnossa.

Valmiita oltiin 9.15, eli ihan suht ajoissa päästiin lähtemään kotiinkin. Paluumatkalla kävi sellainen todella ikävä juttu, että Porvoonväylällä ajoin beaglen päälle. :( Katsoin ensin, että tiellä on lintu, sitten että kettu tai vastaava ja tarpeeksi lähellä tajusin sen olevan koira. Jarruttelin kyllä koko ajan, mutta 80 km/h vauhdista ei ihan hirveän nopeasti liukkaalla tiellä jarruteta (varsinkin kun koira on vapaana takapenkillä...) Jarrutin, mutta koira jäi silti ihan alle ja heitti pari kuperkeikkaa. Pysäytin tietenkin heti ja menin katsomaan, että mitä koiralle kävi. Se oli kiertänyt auton ja ojanpenkan väliin ja kun tulin lähelle alkoi sellainen beagle huuto. Nappasin sen hihnaan ja koitin soittaa tutkapannassa olleeseen numeroon, mutta siihen ei saatu yhteyttä. Silloin näkyikin mies, joka hölkkäsi meitä kohti. Kävelimme vastaan ja onneksi koira käveli ihan normaalin oloisesti. Mies oli tosiaan koiran omistaja ja koira oli karannut rusakon perään ja ilmeisesti hukannut jäljen tiellä, missä siksakkasi. Ehdittiin siinä muutama sana vaihtamaan ja koira vähän kirputti takapäätään ja mies kysyi ettei autolle vaan käynyt mitään. Pari sai kyydin miehen pojalta eläinlääkäriin oikeastaan samantien ja nyt vaan toivon että koira on kunnossa. Aivan kamalaa, ja tasan tiedän miltä koiran omistajasta tuntuu.

Mutta lopetetaan positiivisemmin nimittäin Nero oppi lauantaina kurreasennon :) Alkeet ainakin ja pystyy hetken pitämäänkin asentoa. Hieno kakara!

Agirotu vihdoin!

Agirotu oli tosiaan heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna Janakkalassa. Käytiin lauantaina Neron kanssa kisaamassa viralliset kisat. Meidän ainoa tavoite oli nousta. Eli lähdettiin hakemaan edes sitä rumaa nollaa, kontaktien suoritustavoista ja kaikesta muusta viis. Silloin taisi olla ensimmäinen lämmin viikonloppu joka näin jälkikäteen tämän helteen jälkeen ei tunnu edes kovin kuumalta :D

Ensimmäinen startti oli onneksi ihan ihmisten aikoihin, joten oltiin paikalla vasta kymmenen maissa. Ehdittiin hyvälle lämppälenkille ja jäätin odottelemaan rataantutustumista. Minit ja medit tutustuivat samaan aikaan, joten tutustumisen jälkeen oli hyvää aikaa hakea koira ja ottaa pari lämppäestettä. Rata vaikutti ihan mentävälle. Päätin juosta Neron edestä puomin jälkeen, suhista oikein kovasti ja toivoa, että edes joku tassu osuu kontaktille. Aalta jatkettiin onneksi sivulle, joten päästiin tekemään suhinakääntyminen, eli huomattavasti vahvemmin hallussa oleva ohjaus.

Rata oli hyvä. Mitä nyt kaarrokset vähän venyi ja otin muutaman kohdan turhan varman päälle. Mutta Nero osui kaikille kontakteille! Ja pudotti yhden riman. Se fiilis, kun tultiin maaliin yhden riman tiputuksen kanssa ajalla, joka olisi riittänyt sertiin. Rimat oli 40cm eikä Nero ole pudotellut rimoja aikoihin. Ehkä turhaan hoputan sitä putkelta, jolloin Nerpalle tulee kiire, mutta silti. Ei ole vähään aikaan harmittanut niin paljon.

Rata oli samalla karsintarata epäviralliseen avoimeen SM-finaaliin. Ykkösluokasta finaaliin pääsi 7 parasta koirakkoa, kakkosista 15 ja kolmosista 25 parasta koirakkoa. Me oltiin nopeimmalla vitosella 13. sijalla ja päästiin siis finaaliin.

Tämä rata kaatui täysin omaan ohjausvirheeseen. En ohjannut keinun jälkeistä hyppyä takaa, vaan kiirehdin jo puolenvaihtoa puomille ja Nero hyppäsi suoraan. Kai se nyt hyppää niin, jos ohjaan niin. Puomin kontaktin hyppäsi yli, koska käskytin kummallisesti. Ja ihan oikein näette, se hyppää vitos aidan riman päälle kaikilla tassuilla ja rima pysyy paikallaan... Kuka muka käskytti turhan tiukan kaarroksen :D

Viimeinen rata oli vasta kuuden aikaan ja siinä kohtaa alkoi näkyä väsymys jo molemmissa. Neron radanluku on tosi hienoa. Mielestäni en nyt ihan hirveän huonosti ohjaa, mutta joo. Kepit on hienot! Päätin jo etukäteen, että jos on yksikin virhe tullut kepeille mentäessä, vedätän ihan huolella. Olisi sitä voinut ehkä kovempaakin juosta.

Viikonlopusta jäi siis käteen harmittava vitosen rima, yksi virallinen hylky, pääsy avoimeen sm-finaaliin josta se epävirallinen hylky ja erittäin palanut iho. Aksa on ihan kivaa, vaikka se joskus vähän ketuttaakin.

Joskus olisi parempi jäädä kotiin

Seuran hallimestaruudet. Muuta niistä ei varmaan kannattaisi edes kertoa :D Tulipahan nähtyä meidän seuran aksaajia ja väsytettyä koirat. Sora osallistui supermölleihin (aitoja ja putkia) ja Nero kisaaviin. Reissuun meni yhteensä 4,5 tuntia.

Käytiin ensin tekemässä parit aan kontaktit ennen kisoja. Nyt tehtiin jo ihan normaalilla aalla. Nerolle ensimmäinen kerta kehikon kanssa ja sitten ilman. Kaikki toistot onnistuneita, hyvillä askeleilla. Suoralla toimii, seuraavaksi opetellaan kääntymään. Soralle laitoin pumpin aalle. Viime kerralla siirryttiin käyttämään pumppia, koska Soran laukka osuu aalle muuten juuri ennen kontaktipintaa ja sitten hypätään yli. Pumpin lisääminen pakottaa tekemään alastulolle kaksi laukkaa, ellei ole niin tyhmä kuin Sora. Se on todennut, että sen yhden laukan voi tehdä suoraan harjan yli kontaktille. Tänään se tuli kerran naamalleen alas. Ei ihan kauhean turvallista ja aion sen jotenkin pakottaa tekemään kaksi laukka-askelta. Tuli kyllä ihan kivojakin toistoja, joten eiköhän se ne vielä opi. :)

Suuntaa antava :D

Sitten alkoikin saapua muitakin ihmisiä paikalle, joten jäähkän jälkeen koirat autoon odottamaan. Luokkia oli kolme: supermöllit, möllit ja kisaavat. Me tehtiin Soran kanssa supermöllirata 30cm rimoilla. Muilla radalla olisi ollut kontakteja, joten pitäydyttiin supermölleilemässä. Soran ilme halliin mentäessä oli wtf. Kaikki olivat aivan hiljaa ja tuijottivat. Ei sitten osannut pieni elukka edes jalkojenväliintuloa, vaikka muuten on sujunut niin hyvin. Ei ollut ihan vauhdikkainta Soraa ja 6 esteestä meni ohi, kun piti jäädä tuijottamaan ratahenkilöä. Muuten ihan kivasti, vaikka pientä selkeesti vähän oudoksutti tilanne. Saatiin 10 virhettä hylystä ja oltiin kai neljänsiä.

Jälleen suuntaa antava :D

Kisaavat medit oli toiseksi viimeinen luokka, joka starttasi. Nero oli siis kerännyt kierroksia kolme tuntia ja Sora oli saanut tehdä välissä. Ennen halliin menoa se oli tosi rauhallinen, vähän nuuskutteli ja seisoskeli. Radalle päästiin nätisti ja hyllytettiin kolmannen esteen jälkeen. Pitää ehkä opettaa se putkijarru! Keinu oli nätti ja keinun jälkeisen putken jälkeen homma plärähti kokonaan. Nero ei katsonut ollenkaan valssia, vaan paineli suoraan putkeen. Ja uudestaan ja uudestaan. Olipahan ainakin katsomolla hauskaa :D Ja ratahenkilöillä ja tuomarilla ja Nerolla varsinkin. Sitten vähän huideltiin mihin sattuu, aa tehtiin kahteen kertaan ja kontakti osui! 11 tein nähdäkseni ainoana pakkovalssin. Tarkoitus oli saada etumatkaa, jotta olen sitten ajoissa kääntämässä aalle. Nero hyppäsi silti putken jälkeisen hypyn. Keppejä ei tehty loppuun ja 16 putken siaan kiipesi aalle ja hyppäsi puolesta välistä alas. Kisaavissa medeissä kuudesta startista kuusi oli hylättyjä. Hyvä me! :D

Ihan haavereitta ei selvitty nimittäin minun vasen lonkkani yritti kovasti sanoa työsuhteensa irti. Soran radan jälkeen pysähdyin ja totesin, että nyt sattuu. Kävelin ympyröitä ja koitin juostakin, hölkkääminen sattui eniten. Päätin kuitenkin startata Neronkin kanssa, koska kuinka epistä jossei se olisi päässyt ollenkaan tekemään rataa. Entisenä jalkapalloilijana oli erittäin helppo saada kisa(peli)moodi päälle eikä suorituksen aikana sattunut ollenkaan, vaikka rataantutustumisessa melkein itketti. Ihan täysillä en pystynyt juosta ja se on varmaan yksi syy, jonka takia Neron kanssa meni ihan lekkeriksi. Neron rada jälkeen käveleminen oli suhteellisen tuskaista, jouduttiin jättää loppuverkkakin vähän lyhyemmäksi kun ei vaan pystynyt. Onneksi kotona oli joukkoja valmiina kuskaamaan koiria uudestaan kävelemään. Autolla ajaminenkaan ei ollut kaikista helpoin tai kivoin juttu, mutta onneksi kytkintä joutui melko vähän käyttämään. Toivottavasti ei ole mitään vakavampaa, vaan päästään sunnuntaina ottamaan Neron kanssa ensimmäiset kisat vähään aikaan.

Tulipahan huomattua, ettei Nero ja Soraa voi ainakaan vielä samoihin kisoihin ottaa, varsinkaan Soran startatessa ensin. Nerolla ei kestä pää. Joten hyvillä mielin voidaan jatkaa Sopulin kanssa harjoittelua ja Nepsutin voi nousta kolmosiin ennen Soran ensimmäistäkään starttia. Ehkä ne sitten samassa luokassa kisatessaan kestää paremmin?

PS. Edelleen saa kysymyksiä tai jotain lähtettää tai 100 postaus on oikeasti randomfact sekamelska. Tämä oli 98 :)

Paikkausta Lotan treeneissä

Keskiviikkona päästiin paikkaamaan Neron kanssa Lotta Vuorelan agilitytunnille ja ei vitsi mua ärsyttää, kun ei päästykään koko aikaisesti Lotan ryhmään! Oli meinaan hyvät treenit ja kivaa tehdä vähän vaikeempaa ja pidempää rataa. Täytyy vaan ottaa noita paikkausvuoroja aina kun mahdollista.

Oon miettinyt, että miksi noi kepit on tässä ohjelmassa niin tyhmät, kunnes nyt laskin, että niitä on vaan 10. Ei ihme ettei ne koskaan oo hyvin! Joten tässäkin kepit jatkuu vielä kaksi keppiä pidemmälle, eikä lopu noin kauas.

Ratapiirros on suuntaa antava. Saattaa olla jotkut esteet vähän vinossa ja etäisyydet miten sattuu, mutta näkee tuosta idean. Puomia ei tehty olleenkaan, koska mehän nyt tehdään siihen juoksukontakti. Alkuun tehtiin ensin aa juoksulla, ja saatiin Lotalta erittäin hyviä neuvoja. Tavoitteena tosiaan, että koira juoksee koko aan täydellä vauhdilla. Palkka aina heittäen vastakkaisella kädellä, ilman että koira näkee käden liikettä. Palkka ajoissa! Sen pitää lentää silloin, kun koira on ylösmenossa. Treenimäärät täytyy pitää pienenä, jotta saadaan aina mahdollisimman kova vauhtinen suoritus, 4-5 toistoa riittää. Sitten vaan lähdetään siirtämään samaa myös puomille, ensin madalletulle ja siitä hiljalleen nostetaan.

Rataa tehtiin muutamassa pätkässä. Heitin kakkosputkeen ja juoksin itse pituuden ja puomin välistä. 4 ja 5 olin tekemässä jotain mikä meni ihan pieleen ensimmäisellä yrityksellä, joten kokeiltiin vitoselle päällejuoksua. Siinä piti muistaa työntää koira kunnolla neloselle, ettei tullut ohi. Päällejuoksussa piti olla ajoissa ja kääntää rintamasuuntaa koiraa kohti. Sujui muutaman toiston jälkeen yllättävän hyvin, mutta treeniä treeniä.

Aalle ohjasin vastakäännöksellä, joka on yksi ihan lempiohjauksistani Neron kanssa. Aan jälkeen palkka ja jatkettiin maasta. 10 ja 11 väliin puolivalssi (tein ensimmäistä kertaa niin, että tiesin ohjauksen nimen.) 13-14 väliin tein jonkun ihmeellisen, mitä ei pitänyt tehdä, mutta päästiin puhtaasti palkkaamaan.

16-17 väliin valssi ja 18ta taas vastakäännöksellä putkeen ja kääntyi tosi hyvin. Kepeille olisin voinut lähettää vähän kauempaa, mutta toisaalta ei tullut mikään kiire tukemaan kepeille menoa ja putkesta tultiin kuitenkin tosi kovaa. Kepeiltä Nero varasti ensimmäisen kerran tokavikasta välistä, koska hetsasin vähän turhan paljon, mutta tokalla kerralla teki hyvin. 22 valssi oli oikea-aikainen ja Nero kääntyi hyvin. Loppu oli ohjauksellisesti simppeli ja jätettiin viimeinen aa tekemättä, kun ei ollut molemmilla puolilla kehikkoa.

Oli kyllä todella hyvät treenit ja saatiin oikein positiivista palautetta. Hyvällä mallilla ja nyt tarvittaisiin juuri tuollaista treeniä. Nero on kuulemma oikein kiva aksakoira ja sen kanssa on mahiksia päästä pitkälle! Nää oli taas sellaiset treenit, että tuli hiki ja jäi hyvä mieli. Ainoo mikä harmittaa, on se, etten saanut treenejä videolle :D

Kun on niin kauhean kiire

Nyt onkin ollut vähän pidempi kirjoitustauko, kun työssäoppiminen on vienyt lähes kaikki voimat. Lisäksi muutenkin on kamalasti lisääntynyt kaikki ylimääräinen ohjelma, eikä aika vaan riitä kaikkeen ja kyllä se on sitten blogi, joka kärsii ensimmäisenä. Agilitykin on välillä kärsinyt, enkä ole yksinkertaisesti jaksanut lähteä kaikkiin treeneihin, mutta eiköhän tämä tästä.

Pari viikkoa sitten käytiin siis ensimmäisissä virallisissa agilitykisoissa Neron kanssa Kirkkonummella ja tuloksena oli kolme hylkäystä. Mutta tulipahan startattua kisaura ja nyt tiedän vähän, miten Nero käyttäytyy tuollaisissa tilanteissa. Kisat olivat hiekkapohjaisessa kuplahallissa eikä Nero ole koskaan kuplassa käynyt, joten ensimmäiset jännityksen hetket olivat jo pyöröovella. Hienosti se oppi kuitenkin kulkemaan ovesta!

Ensimmäinen rata oli hyppyrata ja sujui oikein hyvin, kunnes Nero hyppäsi renkaan ohi ja samalla vauhdilla sitten seuraavan esteen yli, mistä sitten se hylky. Itsellä fiilis oli kuitenkin hyvä ja pahin jännitys purkautui siihen hyllyyn, mikä oli hyvä.

Toinen rata oli agilityrata ja taidettiin päästä kuusi estettä eteen päin. :D Tällä radalla meidän ongelmaksi tuli kepit. Nero ei millään ehtinyt pujottelemaan joka välistä ja kun se kolmannen kerran ryntäsi monta väliä kerralla, me lähdettiin pois radalta. Ihan kiva että halua löytyy, mutta kierrosten ei tarvitsisi nousta tasolle "OHMYGODagilityesteitäkepitputkijeeee!!"

Kolmas ja viimeinen rata oli myös agilityrata. Nero alkoi olla jo niin väsynyt, että vauhti oli selkeästi hidastunut, mutta toisaalta se kuunteli paremmin. Tällä radalla puomi oli avoimella sivulla, jolla oli ihmisiä vieressä katsomassa ja tuomariharjoittelija vielä istui ihan puomin alastulon kohdalla. Nero sitten väsyneenä paineistui eikä muistanut, että mihin kohtaan siellä alastulolla pitikään pysähtyä. Jäi jumittamaan ja koska odotin sen itse tulevan 2on2offiin, meidät vihellettiin ulos radalta. Eikä haitannut ollenkaan, vaan olin iloinen, että Nero sitten lopulta löysi sen oikean kohdan.

Että sellaiset kisat. Neroa ei saa selvästikään leikittää vähän ennen rataa tai sen vire on liian korkealla, eikä se muista keskittyä. Päivä oli myös liian pitkä ja tietysti uusi stressaava tilanne oli myös väsyttävä. Arvokasta kokemusta saatiin kuitenkin ja ainakin tie on vain ylös päin.

Viime lauantaina startattiin sitten toisissa virallisissa kisoissa Riihimäellä. Kaksi lähtöä, agilityrata ja hyppyrata siinä järjestyksessä. Melkoisen kylmä oli ja halli oli kylmä hiekkapohjainen halli, jossa oli aivan sairaan liukas piha. Ei niin hyvä yhdistelmä, varsinkin kun käytän mielummin hiekkalla nappiksia...



Agilityrata

En yhtään tykännyt agilityradan profiilista, tuollainen suorakäännössuorakäännössuorakäännössuora. Älyttömän helppo ja samaan aikaan kamalan vaikea. Kaksi omaa mokaa, joissa en ihan tiennyt mitä olin tekemässä ja molemmista virhe. Ensimmäinen oli aan ja pussin välillä, kun jäin säätämään jotain ja Neron hienosti kiersi putken. Toinen oli lentokeinu, kun ei tullut hyvää hidastusta eikä myöskään 2on2off käskyä. Muuten sujui ihan kivasti. Kepit oli tooosi hyvät! Tuloksena siis 10 virhepistettä ja kolmas sija.


Hyppyrata

Hyppyradalla oli jo vähän kivempi profiili. Lähdössä menin itse nelos esteen luo, kun muuten olisi tullut pikkuisen kiire tolla suoralla. Tälläkin radalla tuli kaksi virhettä, molemmat kieltoja. 14 esteellä en ohjannut kunnolla, vaan huitaisin vähän sinne päin ja käännyin liian aikaisin ja Nero tuli ohi. 16 putkeen juoksin liian kovaa enkä ohjannut Neroa putkeen vaan ohi, joten ohihan se tuli. Tuloksena tälläkin radalla siis 10 virhepistettä ja toinen sija (nopein rata!)

Nyt löydettiin jo paremmin tätä yhteistä viretilaa ja muutenkin tuntui paljon kivemmalta. Ja tuloksissakin oli selvää parannusta, joten hyvin menee. Rutiinit vaan kasaan ja eiköhän me saada niitä nolliakin aikaiseksi jo sen jälkeen. :)

(Sora on vuoden! ♥ Synttäripostaus viikonloppuna, kun pääsen kotiin. Onnea sisaruksille!)