Kyllähän tällasta viittii katella. Terve koira on Sopuli, ei voi muuta sanoa ♥
Näytetään tekstit, joissa on tunniste terveys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste terveys. Näytä kaikki tekstit
tiistai 19. toukokuuta 2015
keskiviikko 13. toukokuuta 2015
Taas on aksattu ja kisattu ja pohdittu
Lauantaina 2.5 oltiin Soran kanssa kisaamassa Purinalla kolme agilityrataa. Kaikki startit olivat hallissa sisällä, mikä oli ihan kiva juttu, sillä koko päivä satoi enemmän ja vähemmän vettä. Tosiaan edellisten treenien rengasongelmat aiheuttivat etukäteen pieniä sydämentykytyksiä. Tällä kertaa tavoitteina oli onnistunut puomi ja keinu sekä se rengas. Tuomarina oli Sari Mikkilä, joka oli kyllä todella mukava tuomari. Radatkin olivat kokonaisuudessaan oikein mentäviä.
Ensimmäisellä radalla tehtiin meidän agilityuran ensimmäinen virallinen tulos! Wohoo. Kaksi mokaa kepeillä, joten kympin kanssa ulos radalta. Rata tuntui oikein kivalta, mitä nyt enää muistan. Etemä oli 3,15m/s, joten siinä suhteessa löytyy vielä runsaasti parannettavaa. Valitettavasti tätä rataa ei saatu videolle, sillä tukijoukot saapuivat paikalle vähän myöhemmin.
Toisella radalla tuli taas kepeille virheitä ja lentokeinu, jonka uusin ja siitä hylly. Kepeille asti rata tuntui tosi kivalta ja sekä aa että puomi näyttävät tosi kivoilta.
Kolmannelle radalle mietin sitten urakalla, että mistä ihmeestä ne keppivirheet johtuivat. En keksinyt mitään järkevää syytä, paitsi kierrosten nouseminen ja sitä kautta keskittymisen katoaminen. Täytyy vaan treenata enemmän. Sitten mietin, että millä tavalla viimeiseen starttiin voisin vaikuttaa asiaan ja päätin, että josko jätän Soralle vähän enemmän tilaa suorittaa. No lopputulos oli kepeille eli toiseksi viimeiselle esteelle asti tosi kiva rata ja vielä puhdas sellainen. Keppejä tehtiin sitten useampaan kertaan. Lievästi ketutti. Mutta elämä on. Näin jälkeen päin huomasin, että ollaan saatu tältäkin radalta tulos, mutta se ei tosiaan ole mikään juhlimisen arvoinen tulos :D
Kisojen jälkeen on tosiaan treenailtu keppejä sekä takapihalla että maanantain treeneissä. Koko ajan paranee, mutta toki niissä on vieläkin tekemistä. Mutta kyllä Soran pitäisi ne osata ainakin tuohon ykkösluokan tasoon suhteutettuna.
Kisapäivän paras anti oli ehdottomasti se, että Jedi mitattiin miniksi! Ihan huippua ja pääsee Jannikakin taas kisaamaan.
Maanantain treeneissä tehtiin yllä olevaa rataa. Teemana kauko-ohjaus. Yllättävän hyvin onnistui Sorpan kanssa putkeen ohjaamiset myös puomi toiselta puolelta. Pienellä hiomisella tehtiin radasta pysähtynyttä kontaktia vaille nolla. Sipuli tuli tosiaan muutaman kerran läpi puomista, mihin saattoi vaikuttaa aurinko, joka paistoi juuri puomin suuntaisesti niin, että puomi näytti jatkuvat siellä missä alastulo oli. Tehtiin myös pitkästä aikaa puista ja kovempaa puomia. Saatiin kuitenkin oikein nättejä 2on2off asentoja.
Toisella puolella oli rallirata, jossa oli sekä rengas että keinu. Tehtiin oikein matalilla rimoilla, että saatiin mahdollisimman paljon vauhtia. Huippuhyviä keinuja ja paljon vauhtia, tavoite saavutettu! Torstaina ja lauantaina mennään kisaamaan ja sitten taas katsellaan, mihin seuraavaksi keskitytään :D
Maanantai-iltaan mahtui myös ikävämpi puoli. Tulin treeneistä kotiin ja tein temppuja Neron kanssa. perus istu-maahan vaihtoja ja kuolemista, kierimistä, ryömimistä ja niin edelleen. Käskin sitten Neron kuolemaan ja vapautin sen. Nerpan henkiin herääminen ei ole mikään hidas, vaan se tekee ninjahypyn kyljeltään jaloilleen. Tämä liike oli sitten vähän liikaa ja ylös päästyään Nerppa piti oikeaa takajalkaa suorana taakse päin eikä varannut sille painoa. Samantien meni takaisin kyljelleen. Hieroin vähän oikeaa reittä ja koukistin jalkaa, jolloin lonkka meni ilmeisesti takaisin paikalleen. Kyllähän se taas säikäytti ja pisti miettimään. Lopun alun fiilis tuli, mutta katsellaan taas päivä kerrallaan.
Ensimmäisellä radalla tehtiin meidän agilityuran ensimmäinen virallinen tulos! Wohoo. Kaksi mokaa kepeillä, joten kympin kanssa ulos radalta. Rata tuntui oikein kivalta, mitä nyt enää muistan. Etemä oli 3,15m/s, joten siinä suhteessa löytyy vielä runsaasti parannettavaa. Valitettavasti tätä rataa ei saatu videolle, sillä tukijoukot saapuivat paikalle vähän myöhemmin.
Toisella radalla tuli taas kepeille virheitä ja lentokeinu, jonka uusin ja siitä hylly. Kepeille asti rata tuntui tosi kivalta ja sekä aa että puomi näyttävät tosi kivoilta.
Kolmannelle radalle mietin sitten urakalla, että mistä ihmeestä ne keppivirheet johtuivat. En keksinyt mitään järkevää syytä, paitsi kierrosten nouseminen ja sitä kautta keskittymisen katoaminen. Täytyy vaan treenata enemmän. Sitten mietin, että millä tavalla viimeiseen starttiin voisin vaikuttaa asiaan ja päätin, että josko jätän Soralle vähän enemmän tilaa suorittaa. No lopputulos oli kepeille eli toiseksi viimeiselle esteelle asti tosi kiva rata ja vielä puhdas sellainen. Keppejä tehtiin sitten useampaan kertaan. Lievästi ketutti. Mutta elämä on. Näin jälkeen päin huomasin, että ollaan saatu tältäkin radalta tulos, mutta se ei tosiaan ole mikään juhlimisen arvoinen tulos :D
Kisojen jälkeen on tosiaan treenailtu keppejä sekä takapihalla että maanantain treeneissä. Koko ajan paranee, mutta toki niissä on vieläkin tekemistä. Mutta kyllä Soran pitäisi ne osata ainakin tuohon ykkösluokan tasoon suhteutettuna.
Kisapäivän paras anti oli ehdottomasti se, että Jedi mitattiin miniksi! Ihan huippua ja pääsee Jannikakin taas kisaamaan.
Maanantain treeneissä tehtiin yllä olevaa rataa. Teemana kauko-ohjaus. Yllättävän hyvin onnistui Sorpan kanssa putkeen ohjaamiset myös puomi toiselta puolelta. Pienellä hiomisella tehtiin radasta pysähtynyttä kontaktia vaille nolla. Sipuli tuli tosiaan muutaman kerran läpi puomista, mihin saattoi vaikuttaa aurinko, joka paistoi juuri puomin suuntaisesti niin, että puomi näytti jatkuvat siellä missä alastulo oli. Tehtiin myös pitkästä aikaa puista ja kovempaa puomia. Saatiin kuitenkin oikein nättejä 2on2off asentoja.
Toisella puolella oli rallirata, jossa oli sekä rengas että keinu. Tehtiin oikein matalilla rimoilla, että saatiin mahdollisimman paljon vauhtia. Huippuhyviä keinuja ja paljon vauhtia, tavoite saavutettu! Torstaina ja lauantaina mennään kisaamaan ja sitten taas katsellaan, mihin seuraavaksi keskitytään :D
Maanantai-iltaan mahtui myös ikävämpi puoli. Tulin treeneistä kotiin ja tein temppuja Neron kanssa. perus istu-maahan vaihtoja ja kuolemista, kierimistä, ryömimistä ja niin edelleen. Käskin sitten Neron kuolemaan ja vapautin sen. Nerpan henkiin herääminen ei ole mikään hidas, vaan se tekee ninjahypyn kyljeltään jaloilleen. Tämä liike oli sitten vähän liikaa ja ylös päästyään Nerppa piti oikeaa takajalkaa suorana taakse päin eikä varannut sille painoa. Samantien meni takaisin kyljelleen. Hieroin vähän oikeaa reittä ja koukistin jalkaa, jolloin lonkka meni ilmeisesti takaisin paikalleen. Kyllähän se taas säikäytti ja pisti miettimään. Lopun alun fiilis tuli, mutta katsellaan taas päivä kerrallaan.
maanantai 4. toukokuuta 2015
Terveysasioita
Nerolla on ollut viimeisen postauksen jälkeen pari huonompaa päivää. Parina aamuna se söi todella huonosti ja hitaasti. Se jätti jopa syömättä osan ruuasta, mitä se ei ole tehnyt ahneuden löytymisen jälkeen. Normaalisti Nero hengittää ruuan sisään samalla sekunnilla kun vapautan sen kupille. Lisäksi se on vähän kuljeskellut ja sen on ollut vaikeaa löytää paikkaa, jossa nukkua. Tätä kesti pari päivää, mutta nyt on taas palauduttu normaalimpaan arkeen. Toivon mukaan tuollaiset päivät eivät lisäänny.
Sora sen sijaan on ravannut erilaisissa hoidollisissa paikoissa useamman kerran, joskin ihan positiivisessa mielessä. Käytiin Nurmijärven kunnallisella eläinlääkärillä ottamassa maksa- ja munuaisarvot sekä kilpirauhasen vajaatoiminnan testi. Jäätyään auton alle, siltä mitattiin turhan matala syke, joten erilaiset arvot kannatti tarkistaa. Kaikki arvot olivat täysin normaalit, joten nyt on valmiina Soran normaaliarvot mahdollisia tulevaisuuden tarpeita varten.
Viime viikon maanantaina Sora kävi osteopaatilla, joten meiltä jäi hallimestaruudet väliin. Oli kuitenkin tärkeämpää saada koira auki kuin kisata. Kummempia jumeja ei löytynyt, mutta jälleen oikea takajalka oli vähän enemmän jumissa. Niin hyvin hoito kuitenkin tehosi, että seuraavan kerran saatiin Jerrylle kutsu vasta kesän jälkeen.
Tänään taas autoiltiin Soran kanssa Tampereelle Eläinystäväsi Lääkärille virallisiin selkäkuviin ja hammaskiven poistoon. Nerohan kuvattiin tuolla eläinlääkärillä viime kesänä kuvissa ja sen verran tyytyväinen olin paikkaan, että sinne lähdettiin nytkin. Tuloksena käynnistä väsynyt koira, kauniit, puhtaat ja ennen kaikkea terveet hampaat sekä selkä, jossa ei ainakaan isompaa huomauttamista ollut. Viralliset lausunnot tulevat Kennelliitolta, kun tulevat (Nerolla on näköjään kestänyt 7 arkipäivää.) Mutta huoletta voidaan jatkaa harrastamista ja kehtaan viedä Soran esittelemään hymyään kesäkuun näyttelyyn.
Lauantain aksakisoista erillisessä postauksessa.
lauantai 7. maaliskuuta 2015
Jumissa
Viikko sitten lauantaina oltiin Soran kanssa Ville Liukan koulutuksessa. Sora ei ollut oikein iskussa, eikä itsellekään tullut sellaista kivaa treenifiilistä. Tehtiin turhan korkeilla rimoilla (40cm), vaikka olin etukäteen ajatellut, että korkeintaan 35cm. Treenattiin kahdessa 10 min pätkässä alla olevaa rataa, jota pilkottiinkin sitten enemmän.
Sora ei jostain syystä hakenut kauhean hyvin takaakiertoja, vaan teki jonkin verran kieltoja, mikä ei ole yhtään sen tapaista. Videot koulutuksesta on olemassa, mutta ne odottavat vielä katsomista. Ehkä isoin omaan ohjaukseen liittyvä asia, jonka koulutuksesta sain irti, oli valsseissa käsien käyttäminen. Olen aina vaan tehnyt valssit vaihtanut käsiä sitten jossain vaiheessa, kun on tuntunut siltä, enkä kiinnittänyt niihin sen enempää huomiota. Kuulemma vaihdan valssatessa ohjaavaa kättä aina, kun koira on riman päällä. Nero ei tiputellut ikinä rimoja, eikä Sorakaan ole niitä tiputellut, joten koskaan ei ole tarvinnut ajatella asiaa. Kuitenkin paljon järkevämpää olisi vaihtaa kättä joko ennen tai jälkeen koiran hypyn. Jos kättä vaihtaa ennen hyppyä, on valssi usein hidastavampi. Nyt vaan pitää alkaa kiinnittämään käsiin erilailla huomiota ja yrittää päästä eroon kohta kolme vuotta tehdystä tavasta. Helppo nakki! :D
Sunnuntaina käytiin omissa treeneissä tekemässä rataa, jonka itse suunnittelin Jenna Caloanderin ratapiirroksen pohjalta. Sora teki 25cm rimoilla eikä ollut ongelmaa hyppimisessä. Rata oli tosi kiva vaikka itse sanonkin. Sopulin ensimmäinen keinu oli vähän turhan vauhdikas ja läpi tuli. Korjasi kuitenkin hienosti. 18-20 kohtaan saatiin tehtyä ongelmia, kun en jostain syystä osannut ohjata välistävetoja, eikä Sorakaan niitä tehnyt yhtä hyvin kuin aikaisemmin. Muuten meni tosi hyvin ja molemmat juostiin ihan kiitettävästi!
Nero kävi tiistaina rokotuksilla (edelliset menivät vanhaksi joskus marraskuussa...) Nerppa oli tosi hienosti ja vaikka sitä selkeästi jännitti, se teki temppuja ja söi nameja. Rokotusten jälkeen Nero söi muutaman namin jopa eläinlääkäriltä, mikä on todella hieno juttu! Hampaat olivat kuulemma oikein hyvän näköiset, mutta poskihampaissa oli vähän hammaskiveä joka kannattaisi poistaa viimeistään syksyllä. Katsellaan mitä niille tehdään, kun en millään viitsisi nukuttaa/rauhoittaa pienen pienen hammaskiven takia. Kysyin samalla myös Neron hännästä, joka on alkanut painumaan alaspäin. Kuulemma sille ei voi muuta tehdä kuin tarvittaessa leikata koko töpö pois. Siihen en kyllä lähde, vaan jos häntä alkaa enemmän vaivaamaan tehdään ihan toisia päätöksiä.
Soralla oli aika osteopaatille torstaina ja oli ihan paikallaan. Sipuli oli vähän joka paikasta jumissa: rintaranka, selkäranka ja oikea takajalka. Oikean takajalan liikerata oli todella pieni verrattuna vasempaan ja pieni epäilys nousi, että josko joulukuinen autoon törmääminen olisi ollut taustalla. Jerry hoiti Soraa melkein koko 40 minuutin ajan varmaan ensimmäistä kertaa ikinä. Soran kroppa vastasi hoitoon hyvin ja seuraava kerta ajoitetaan huhti-toukokuun vaihteeseen. Toivon mukaan nyt on taas agility ja elämä ylipäänsä kivempaa, kun ei ole pikku koira ihan jumissa.
Sora ei jostain syystä hakenut kauhean hyvin takaakiertoja, vaan teki jonkin verran kieltoja, mikä ei ole yhtään sen tapaista. Videot koulutuksesta on olemassa, mutta ne odottavat vielä katsomista. Ehkä isoin omaan ohjaukseen liittyvä asia, jonka koulutuksesta sain irti, oli valsseissa käsien käyttäminen. Olen aina vaan tehnyt valssit vaihtanut käsiä sitten jossain vaiheessa, kun on tuntunut siltä, enkä kiinnittänyt niihin sen enempää huomiota. Kuulemma vaihdan valssatessa ohjaavaa kättä aina, kun koira on riman päällä. Nero ei tiputellut ikinä rimoja, eikä Sorakaan ole niitä tiputellut, joten koskaan ei ole tarvinnut ajatella asiaa. Kuitenkin paljon järkevämpää olisi vaihtaa kättä joko ennen tai jälkeen koiran hypyn. Jos kättä vaihtaa ennen hyppyä, on valssi usein hidastavampi. Nyt vaan pitää alkaa kiinnittämään käsiin erilailla huomiota ja yrittää päästä eroon kohta kolme vuotta tehdystä tavasta. Helppo nakki! :D
Sunnuntaina käytiin omissa treeneissä tekemässä rataa, jonka itse suunnittelin Jenna Caloanderin ratapiirroksen pohjalta. Sora teki 25cm rimoilla eikä ollut ongelmaa hyppimisessä. Rata oli tosi kiva vaikka itse sanonkin. Sopulin ensimmäinen keinu oli vähän turhan vauhdikas ja läpi tuli. Korjasi kuitenkin hienosti. 18-20 kohtaan saatiin tehtyä ongelmia, kun en jostain syystä osannut ohjata välistävetoja, eikä Sorakaan niitä tehnyt yhtä hyvin kuin aikaisemmin. Muuten meni tosi hyvin ja molemmat juostiin ihan kiitettävästi!
Nero kävi tiistaina rokotuksilla (edelliset menivät vanhaksi joskus marraskuussa...) Nerppa oli tosi hienosti ja vaikka sitä selkeästi jännitti, se teki temppuja ja söi nameja. Rokotusten jälkeen Nero söi muutaman namin jopa eläinlääkäriltä, mikä on todella hieno juttu! Hampaat olivat kuulemma oikein hyvän näköiset, mutta poskihampaissa oli vähän hammaskiveä joka kannattaisi poistaa viimeistään syksyllä. Katsellaan mitä niille tehdään, kun en millään viitsisi nukuttaa/rauhoittaa pienen pienen hammaskiven takia. Kysyin samalla myös Neron hännästä, joka on alkanut painumaan alaspäin. Kuulemma sille ei voi muuta tehdä kuin tarvittaessa leikata koko töpö pois. Siihen en kyllä lähde, vaan jos häntä alkaa enemmän vaivaamaan tehdään ihan toisia päätöksiä.
Soralla oli aika osteopaatille torstaina ja oli ihan paikallaan. Sipuli oli vähän joka paikasta jumissa: rintaranka, selkäranka ja oikea takajalka. Oikean takajalan liikerata oli todella pieni verrattuna vasempaan ja pieni epäilys nousi, että josko joulukuinen autoon törmääminen olisi ollut taustalla. Jerry hoiti Soraa melkein koko 40 minuutin ajan varmaan ensimmäistä kertaa ikinä. Soran kroppa vastasi hoitoon hyvin ja seuraava kerta ajoitetaan huhti-toukokuun vaihteeseen. Toivon mukaan nyt on taas agility ja elämä ylipäänsä kivempaa, kun ei ole pikku koira ihan jumissa.
torstai 11. joulukuuta 2014
Maailman mahtavin mönjäkoira
 |
| Pieni väsy hoidon jälkeen. |
Sora hoidettiin pöydällä ja lopuksi vähän lattialla. Lattialla selvisi ettei se nyt niin jumissa ollutkaan, kunhan oli laittanut kaikin voimin vastaan pöydällä. Huoh. Kiva ettei ole jumissa, mutta ihan oikeasti, eikö voisi rentoutua. Eli toisin sanoen, Sorpan kroppa oli täysin samassa jamassa kuin yleensäkin. Ihme koira.
Tämä video kuvastaa hyvin tämän päivän mietteitä tosta koirasta. Alkaen kohdasta 1.30.
Matkalta tarttui mukaan myös uusi hihna Soralle. Sillähän on vähän turhan pitkä nahkahihna, jota en todellakaan käytä sateella tai märällä, eli tällä hetkellä en ikinä. Sen lisäksi sillä on käytössä edelleen sama pentuhihna kuin alusta asti. Raukka on joutunut kärsimään solmuisessa rikkinäisessä Neron vanhassa 150cm lyhyessä huonossa hihnassa ja eilen päätin, että ehkä sille voi ostaa uuden, kun ikääkin on kohta jo kolme. Ostin sitten D&Cn pinkin grippi hihnan. Yhden kerran kokeilulla tykkään! Hyvä pito ja kivan pituinen, ihanan värinen ja bgb-lukko, joten enempää ei ehkä voi toivoa. Haluaisin vielä 3m monitoimihihnan, johon saisin tarvittaessa kaksikin koiraa kiinni. Täytyy vaan varmaan odottaa siihen seuraavaan koiraan asti, jotta tietää minkä levyisen ottaa... :D
Nerolla oli taas tiistaina uinti. Ja taas oli ihan superkivaa! Jaksaminenkin paranee koko ajan. Tällä kertaa se ui ihan kevyesti 20 minuuttia putkeen ja vasta siinä kohtaa alkoi vähän vauhti hidastua. Silti se ui loppuun asti hyvin. Takajalat teki hyvin töitä ja joka kerta loikkasi altaaseen.
sunnuntai 7. joulukuuta 2014
Vähän erilainen lauantai
Meidän lauantai alkoi ihan normaaliin tapaan. Tulin perjantaina tosi myöhään kotiin agijaoston pikkujouluista ja heräilin puolen päivän aikaan. Koirat oli sopivasti käytetty ja päätin lähteä tallille. Kuten tavallista otin Soran mukaan, jotta se pääsee maastoon juoksemaan ja saa vähän lisää liikuntaa.
Tallilta olikin lähdössä porukka maastoon, joten nopealla tahdilla ponsi valmiiksi ja liityttiin jonon jatkoksi. Ihan normaalisti mentiin hiekkamontulle, missä koira irti ja itse ponin kyytiin. Sora ei oikein arvostanut, että olin vuorotellen jonon viimeinen ja toisiksi viimeinen. Se ei löytänyt missään vaiheessa sellaista sopivaa kohtaa olla. Lisäksi se piti vielä vähän pitempää välimatkaa heppoihin kuin normaalisti.
Kiivettiin harjulle, jonka vieressä menee iso autotie. Polulta matkaa tielle on noin 15 metriä ja se väli on metsää ja hakattua metsää, eli ei todellakaan mitään helppoa maastoa. Samaista harjua käyn kiipeilemässä lähes joka kerta, kun ollaan kuopilla. Yhtäkkiä yksi maastoporukasta sanoo, että herran jumala se koira on tuolla tiellä. Ja siellähän Sora kipitti 80 nopeusrajoitteisen tien vastakkaisessa laidassa. Silloin ei onneksi tullut autoja, joten huusin Soraa. Sen ilme oli sellainen perinteinen haista kukka, en varmaan tuu sinne ponin luo. Sitten niitä autoja alkoi tulemaan ja koira seikkaili edelleen tiellä. Siinä vaiheessa en enää nähnyt Soraa, koska puita oli enemmän edessä. Kuului jarrutus ja tömähdys.
Siinä kohtaa hyppäsin ponin selästä alas, heitin ohjat takana tulevalle ja lähdin juoksemaan tielle. Olin aivan varma, että seuraavaksi nään koiran raadon tien laidassa makaamassa. Kun pääsin tielle, muu porukka huusi, että se on jo täällä. Juoksin takaisin kuopan puolelle ja Sora meni hirveää kyytiä karkuun. Se kuitenkin juoksi, eikä ontunut millään tavalla. Huusin kovaa ja yritin kaikkia käskyjä, mutta ei Sopuli halunnut tulla takaisin. Come-käskyllä, joka on meidän ehdoton luoksetulokäsky, joka on toiminut aina, se pysähtyi hetkeksi, mutta jatkoi sitten tallia kohti. Tässä kohtaa ihmisiä tuli tieltä päin. Kaksi autoa oli pysähtynyt, toinen joka oli osunut ja toinen huolestunut mies. Onneksi omat aivot pelaa, myös hätätilanteissa ja nopean ajattelun jälkeen juoksin hevosen luo ja pyysin, että tallin työntekijä taluttaa sen tallille. Itse pyysin kyydin toiselta pysähtyneistä autoista, jotta pääsen lähemmäs tallia.
Autossa selvisi, että osunut kuski oli ehtinyt jarruttaa ennen törmäystä. Olivat myös nähneet, että eläimellä on jotain kaulassa (heijastinliivi ja valjaat.) Voikin nyt sitten olettaa, että liivi on osittain pelastanut Soran hengen, koska kuka tuolla hämärässä muuten mitään näkee. Hyppäsin pois autosta laukkasuoran toisessa päässä ja heti kun pääsin hiekkakuopan puolelle näin Soran. Yksi huuto riiitti ja sain täysiä juoksevan koiran syliin. Tässä kohtaa saatoin itkeä hysteerisesti puoli minuuttia. Nopealla tunnustelulla, mitään ei ollut rikki ja mistään Sora ei aristanut. Laitoin koiran hihnaan ja katsoin liikkeet läpi eikä niissäkään ollut mitään ihmeellistä. Takajalat eivät venyneet ihan yhtä pitkälle kuin normaalisti, mutta muuten koira vaikutti olevan täysin kunnossa.
Lähdettiin sitten ponin taluttajaa vastaan ja yritin samalla soittaa eläinlääkäriin, kunnes muistin että on itsenäisyyspäivä. Halusin kuitenkin käyttää Soran tarkistettavana, vaikka mitään ei näkynytkään, tai ainakin kuulla eläinlääkärin mielipiteen. Sitten yritin soittaa kotiin, että joku etsisi valmiiksi eläinlääkärin, johon voin koiran kuskata. Kukaan ei vastannut puhelimeen ja omastakin alkoi akku olla erittäin vähissä. Päätin sitten vain toimia nopeasti, jotta pääsen itse vauhdilla kotiin. Löysin ponin ja taluttajan ja käveltiin aikamoista vauhtia takaisin ja poni oli tarhassa noin minuutin kuluttua pihaan saapumisesta.
Kotona käskin äitin etsiä eläinlääkärin ja kävin pesemässä Soran. Äiti löysi eläinlääkäriasema Askeleen, joka sijaitsee Tuusulassa. Soitin sinne ja sieltä sanottiin, että tulkaa käymään varmuuden vuoksi. Heillä oli heti tilaa, joten nappasin Soralle botin päälle, rekkarit ja lompakon kassiin ja lähdettiin ajamaan. Sora oli koko ajan oma reipas itsensä, tahtoi kotona riehua Nallen kanssa ja oli aivan innoissaan, kun lähdettiin.
Eläinlääkärissä Sora tutkittin ensin yleisen kunnon osalta. Pupillit oli normaalit, limakalvot vaaleanpunaiset ja normaalit (näkyi kuulemma, että pieni shokkitila ollut.) Sydän kuunneltiin ja se oli muuten normaali, mutta syke oli 54, mikä on kuulemma hidas isollekin koiralle. Ell kysyikin, että onko koira aina niin rauhallinen, enkä oikein osannut vastata. Täytyy alkaa mitata leposykkeet kaikilta eläimiltä, niin osaa sanoa mikä on normaalia ja mikä ei. Hengitys oli normaali, mutta hengitysäänet vähän vaimeat vasemmalta. Palpoinnissa Sora aristi pään taivutusta vasemmalle. Se aristi voimakkaasti selän ja lonkkien tunnustelua, mikä saattaa ainakin osittain johtua agilitysta. Tiesin, että selässä oli jo valmiiksi jumi ja lonkankoukistajat on olleet jokaisella hoitovälillä kireät. Sora aristi myös vasenta etujalkaa/olkapäätä. Eläinlääkäri päätteli, että auto on osunut vasempaan kylkeen. Tässä huomaa taas, kuinka vähän koirat näyttävät kipua. Minulle Sora esitti ettei mihinkään satu ja eläinlääkäriä mulkaisi erittäin murhaavasti ja meinasi kerran käyttää hampaita.
Otettiin varmuuden vuoksi röntgenkuvat ja sain itse olla avustamassa. Röntgenkuvista näkyy ettei ole merkkiä ilmarinnasta tai keuhkoruhjeista. Vatsaontelossakaan ei ollut mitään. Ainoa näkyvä juttu oli rintakehän alueella vasemmalla pehmytkudoksessa tiiviimmän näköistä, mikä tarkoittaa mahdollisesti mustelmia.
Sora sai ihon alle kipulääkkeen ja saatiin resepti 3-5 päivän kipulääkekuuriin. Odottelua oli käynnillä jonkin aikaa ja Sora veteli suurimman osan ajasta sikeitä. Se makoili kyljellään lattialla ja nukkui aivan täysin. Ei pienintäkään merkkiä stressaantumisesta, kunhan vain nukkui kun väsytti. Sitten meidät passitettiin kotiin. Koko jutulle tuli hintaa 143€ mikä on erittäin järkevä summa. Pelkäsin jo jotain miljoona laskuja. Askel on auki joka päivä 14-20 eikä veloita viikonloppuisin tai pyhisin lisämaksua, mikä oli aika kiva juttu.
Kotona piti vahtia, että Soran vointi pysyy normaalina ja viedä se kivun hellittäessä osteopaatille tai fyssariin. Meillä on aika varattu 15.12 Jerrylle, mutta mietin pitäisikö viedä Sora jo ensi viikolla esim torstaina tai keskiviikkona, kun näytti olevan vielä vapaita aikoja.
Sora on onneksi ollut nyt aivan normaali. Olen pitänyt sillä bottia päällä, vain yöllä pidettiin yöunien mittainen tauko. Autoista ei välittänyt lenkillä mitään ja muutenkin se on ollut oma ärsyttävä itsensä. Olen jo kertonut sille useaan kertaan, ettei saa riehua. Tänään käyn hakemassa apteekista kipulääkkeet. Treenit jää tietenkin väliin tänään ja luultavasti myös ensi viikolla.
Kaiken kaikkiaan selvittiin erittäin hyvällä tuurilla ja isolla säikähdyksellä. Ton koiran on pakko olla joku avaruusolento, kun sitä ei mikään hetkauta mihinkään suuntaan. Onneksi se on hengissä ♥
Tallilta olikin lähdössä porukka maastoon, joten nopealla tahdilla ponsi valmiiksi ja liityttiin jonon jatkoksi. Ihan normaalisti mentiin hiekkamontulle, missä koira irti ja itse ponin kyytiin. Sora ei oikein arvostanut, että olin vuorotellen jonon viimeinen ja toisiksi viimeinen. Se ei löytänyt missään vaiheessa sellaista sopivaa kohtaa olla. Lisäksi se piti vielä vähän pitempää välimatkaa heppoihin kuin normaalisti.
Kiivettiin harjulle, jonka vieressä menee iso autotie. Polulta matkaa tielle on noin 15 metriä ja se väli on metsää ja hakattua metsää, eli ei todellakaan mitään helppoa maastoa. Samaista harjua käyn kiipeilemässä lähes joka kerta, kun ollaan kuopilla. Yhtäkkiä yksi maastoporukasta sanoo, että herran jumala se koira on tuolla tiellä. Ja siellähän Sora kipitti 80 nopeusrajoitteisen tien vastakkaisessa laidassa. Silloin ei onneksi tullut autoja, joten huusin Soraa. Sen ilme oli sellainen perinteinen haista kukka, en varmaan tuu sinne ponin luo. Sitten niitä autoja alkoi tulemaan ja koira seikkaili edelleen tiellä. Siinä vaiheessa en enää nähnyt Soraa, koska puita oli enemmän edessä. Kuului jarrutus ja tömähdys.
Siinä kohtaa hyppäsin ponin selästä alas, heitin ohjat takana tulevalle ja lähdin juoksemaan tielle. Olin aivan varma, että seuraavaksi nään koiran raadon tien laidassa makaamassa. Kun pääsin tielle, muu porukka huusi, että se on jo täällä. Juoksin takaisin kuopan puolelle ja Sora meni hirveää kyytiä karkuun. Se kuitenkin juoksi, eikä ontunut millään tavalla. Huusin kovaa ja yritin kaikkia käskyjä, mutta ei Sopuli halunnut tulla takaisin. Come-käskyllä, joka on meidän ehdoton luoksetulokäsky, joka on toiminut aina, se pysähtyi hetkeksi, mutta jatkoi sitten tallia kohti. Tässä kohtaa ihmisiä tuli tieltä päin. Kaksi autoa oli pysähtynyt, toinen joka oli osunut ja toinen huolestunut mies. Onneksi omat aivot pelaa, myös hätätilanteissa ja nopean ajattelun jälkeen juoksin hevosen luo ja pyysin, että tallin työntekijä taluttaa sen tallille. Itse pyysin kyydin toiselta pysähtyneistä autoista, jotta pääsen lähemmäs tallia.
Autossa selvisi, että osunut kuski oli ehtinyt jarruttaa ennen törmäystä. Olivat myös nähneet, että eläimellä on jotain kaulassa (heijastinliivi ja valjaat.) Voikin nyt sitten olettaa, että liivi on osittain pelastanut Soran hengen, koska kuka tuolla hämärässä muuten mitään näkee. Hyppäsin pois autosta laukkasuoran toisessa päässä ja heti kun pääsin hiekkakuopan puolelle näin Soran. Yksi huuto riiitti ja sain täysiä juoksevan koiran syliin. Tässä kohtaa saatoin itkeä hysteerisesti puoli minuuttia. Nopealla tunnustelulla, mitään ei ollut rikki ja mistään Sora ei aristanut. Laitoin koiran hihnaan ja katsoin liikkeet läpi eikä niissäkään ollut mitään ihmeellistä. Takajalat eivät venyneet ihan yhtä pitkälle kuin normaalisti, mutta muuten koira vaikutti olevan täysin kunnossa.
Lähdettiin sitten ponin taluttajaa vastaan ja yritin samalla soittaa eläinlääkäriin, kunnes muistin että on itsenäisyyspäivä. Halusin kuitenkin käyttää Soran tarkistettavana, vaikka mitään ei näkynytkään, tai ainakin kuulla eläinlääkärin mielipiteen. Sitten yritin soittaa kotiin, että joku etsisi valmiiksi eläinlääkärin, johon voin koiran kuskata. Kukaan ei vastannut puhelimeen ja omastakin alkoi akku olla erittäin vähissä. Päätin sitten vain toimia nopeasti, jotta pääsen itse vauhdilla kotiin. Löysin ponin ja taluttajan ja käveltiin aikamoista vauhtia takaisin ja poni oli tarhassa noin minuutin kuluttua pihaan saapumisesta.
Kotona käskin äitin etsiä eläinlääkärin ja kävin pesemässä Soran. Äiti löysi eläinlääkäriasema Askeleen, joka sijaitsee Tuusulassa. Soitin sinne ja sieltä sanottiin, että tulkaa käymään varmuuden vuoksi. Heillä oli heti tilaa, joten nappasin Soralle botin päälle, rekkarit ja lompakon kassiin ja lähdettiin ajamaan. Sora oli koko ajan oma reipas itsensä, tahtoi kotona riehua Nallen kanssa ja oli aivan innoissaan, kun lähdettiin.
Eläinlääkärissä Sora tutkittin ensin yleisen kunnon osalta. Pupillit oli normaalit, limakalvot vaaleanpunaiset ja normaalit (näkyi kuulemma, että pieni shokkitila ollut.) Sydän kuunneltiin ja se oli muuten normaali, mutta syke oli 54, mikä on kuulemma hidas isollekin koiralle. Ell kysyikin, että onko koira aina niin rauhallinen, enkä oikein osannut vastata. Täytyy alkaa mitata leposykkeet kaikilta eläimiltä, niin osaa sanoa mikä on normaalia ja mikä ei. Hengitys oli normaali, mutta hengitysäänet vähän vaimeat vasemmalta. Palpoinnissa Sora aristi pään taivutusta vasemmalle. Se aristi voimakkaasti selän ja lonkkien tunnustelua, mikä saattaa ainakin osittain johtua agilitysta. Tiesin, että selässä oli jo valmiiksi jumi ja lonkankoukistajat on olleet jokaisella hoitovälillä kireät. Sora aristi myös vasenta etujalkaa/olkapäätä. Eläinlääkäri päätteli, että auto on osunut vasempaan kylkeen. Tässä huomaa taas, kuinka vähän koirat näyttävät kipua. Minulle Sora esitti ettei mihinkään satu ja eläinlääkäriä mulkaisi erittäin murhaavasti ja meinasi kerran käyttää hampaita.
Otettiin varmuuden vuoksi röntgenkuvat ja sain itse olla avustamassa. Röntgenkuvista näkyy ettei ole merkkiä ilmarinnasta tai keuhkoruhjeista. Vatsaontelossakaan ei ollut mitään. Ainoa näkyvä juttu oli rintakehän alueella vasemmalla pehmytkudoksessa tiiviimmän näköistä, mikä tarkoittaa mahdollisesti mustelmia.
Sora sai ihon alle kipulääkkeen ja saatiin resepti 3-5 päivän kipulääkekuuriin. Odottelua oli käynnillä jonkin aikaa ja Sora veteli suurimman osan ajasta sikeitä. Se makoili kyljellään lattialla ja nukkui aivan täysin. Ei pienintäkään merkkiä stressaantumisesta, kunhan vain nukkui kun väsytti. Sitten meidät passitettiin kotiin. Koko jutulle tuli hintaa 143€ mikä on erittäin järkevä summa. Pelkäsin jo jotain miljoona laskuja. Askel on auki joka päivä 14-20 eikä veloita viikonloppuisin tai pyhisin lisämaksua, mikä oli aika kiva juttu.
Kotona piti vahtia, että Soran vointi pysyy normaalina ja viedä se kivun hellittäessä osteopaatille tai fyssariin. Meillä on aika varattu 15.12 Jerrylle, mutta mietin pitäisikö viedä Sora jo ensi viikolla esim torstaina tai keskiviikkona, kun näytti olevan vielä vapaita aikoja.
Sora on onneksi ollut nyt aivan normaali. Olen pitänyt sillä bottia päällä, vain yöllä pidettiin yöunien mittainen tauko. Autoista ei välittänyt lenkillä mitään ja muutenkin se on ollut oma ärsyttävä itsensä. Olen jo kertonut sille useaan kertaan, ettei saa riehua. Tänään käyn hakemassa apteekista kipulääkkeet. Treenit jää tietenkin väliin tänään ja luultavasti myös ensi viikolla.
Kaiken kaikkiaan selvittiin erittäin hyvällä tuurilla ja isolla säikähdyksellä. Ton koiran on pakko olla joku avaruusolento, kun sitä ei mikään hetkauta mihinkään suuntaan. Onneksi se on hengissä ♥
tiistai 25. marraskuuta 2014
Neron kuvat
Neron lonkka- ja selkäkuvat. Ei oo ihan kauheen kauniit.
Vertailun vuoksi Soran lonkista kuva. Laatu on houno, koska otettu puhelimella eläinlääkärin kuvista. Kyllähän siinä aika näkyvä ero on kaikessa.
 |
torstai 13. marraskuuta 2014
Kivusta ja sen seurauksista
Koirat ovat eläimiä, jotka elävät täysin ihmisen armoilla. Ne on jalostettu palvelemaan ihmistä, tekemään töitä ja miellyttämään omistajiaan. Villeinä eläessään koirat ovat näytelleet ”kovaa” koska pieninkin heikkouden merkki on saattanut johtaa elämän loppumiseen.
Nämä molemmat seikat tekevät koirasta eläimen, joka ei tahdo näyttää kipuaan. Sen lisäksi koira ei osaa myöskään sanoa omistajalleen, että nyt vähän kolottaa tai että nyt sattuu kunnolla. Koiran omistaja on täysin oman koiranlukutaitonsa varassa. Nopeasti iskevän viiltävän kivun huomaa yleensä helpommin. Jos koira kiljaisee, eiköhän meistä jokainen ymmärrä jotain käyneen. Mutta hitaasti ilmaantuvaa, koko ajan voimistuvaa kipua voi olla vaikea tunnistaa.
Nero ei pystynyt eilen istumaan. Se yritti istua, mutta meni saman tien maate ja makuuasennosta pudottautui heti oikean lonkan päälle. Tämä toistui pari kertaa peräkkäin. Kun itse pyysin Neroa istumaan, se istui, vaikka näin että sitä sattuu. Kohtaus meni kuitenkin suht nopeasti ohi ja Nerppa jatkoi touhujaan ihan samalla lailla kuin ennenkin. Mutta itse säikähdin aivan tajuttomasti.
Tästä lähti ajatussarja liikkeelle. Onko jotain muuta erilaista tapahtunut viimeisen kolmen kuukauden aikana, eli sen jälkeen kun Nero kävi kuvattavana? Vaikka olen kuinka kytännyt koiraa ja analysoinut suurin piirtein jokaista askelta, olen saattanut olla huomaamatta jotain tai en ole yhdistänyt sitä nimenomaan kipuiluun.
Nero on nukkunut entistä enemmän takajalat taakse työnnettyinä. Aina se on niin tehnyt, mutta nykyään se ei makaa oikeastaan ikinä normaalissa makuuasennossa. Lisäksi se on viihtynyt huomattavan paljon kyljessä kiinni verrattuna sen turkin paksuuteen. Yleensä sillä tulee saman tien kuuma. Se aristaa heijastinliivin aukaisemista. Oikeastaan koko takapää alkaa olla vähän arkaa aluetta. Hoitaminen ei ole kivaa, eikä takajalkojen rapsutus. Tänään näytti olevan myös alaselkä kiellettyä aluetta. Suihkussa se nostaa aina oikean takajalan kokonaan ilmaan, kun suihku osuu jalan sisäpuolelle/lonkkaan. Jalkoja kuivatessa oikea takajalka on usein kevennetty. Se laukkaa ehkä aavistuksen vähemmän vapaana ollessa. Ravissa takajalkojen liikerata on ehkä lyhentynyt.
Mutta lopun aikaa se on pöhkö oma itsensä. Maanantaina se leikki yksin lelullaan varmaan tunnin. Tiistaina käytiin uimassa ja mikään ei olisi voinut olla parempaa. Se leikkii edelleen Soran kanssa ulkona ja viikonloppuna niillä oli taas painimatsi, joka kesti enemmän kuin hetken. Se juoksee ihan yhtä tyhmänä vastaan ja hyppii ja pomppii ja riehuu. Edelleen se treenaisi varmasti ihan mitä vaan. Tänään aamulenkillä Nero spurttaili ja yritti haastaa Nallea leikkimään ja Soran kanssa ne juoksivat täysillä ympäriinsä.
Ongelma on, ettei Nero osaa kertoa että nyt sattuu. Se ei osaa sanoa että tänään pitää ottaa rauhallisemmin ja syödä särkylääkettä niin kuin ihmiset osaavat. Nerolla ei ole myöskään ”otetaan rauhallisemmin” moodia. Se tekee täysiä tai ei ollenkaan. Melkein nauratti kun ihmiset sanoivat että voithan sä tehdä sen kanssa agilitya sellaisena höntsäilynä ja kevyemmin. Neron kanssa höntsäilyä ei ole olemassa, varsinkaan agilityssa. Se tekee aivan täysiä sen mitä tehdään tai sitten se ei tee ollenkaan. Ja ihan varmasti kaikki tekeminen on sen mielestä niin kivaa, että mahdollinen kovakin kipu unohtuu sen aikana. Olen itsekin pelannut jalkapalloa rikkinäisellä nilkalla ja huomannut pelin jälkeen, etten voi astua. Koiralla tämä on vielä paljon vahvempi ominaisuus. Nerokin tekisi luultavasti töitä vaikka jalka katkenneena.
Onko sitten oikein antaa koiralle kipulääkkeitä, jolloin se ei varo kipeää kohtaa senkään vertaa? Ehkä jollekin rauhallisemmalle yksilölle sopii, mutta Nerpalle luultavasti ei. Kuuriluontoisesti saattaisin ehkä kokeilla, mutta jatkuvassa käytössä ei olisi mitään järkeä. Nero paahtaa muutenkin menemään täysin reikäpäänä, niin mitä jos sitä ei sattuisikaan ollenkaan ja se vetelisi pitkin maita ja mantuja entistä kovempaa, koska se pienikin muistutus ettei jokin ole kunnossa on puudutettu. Lonkkavika ei tule kuitenkaan koskaan parantumaan vaan se pahenee koko ajan.
Mistä päästäänkin viimeiseen aiheeseen, eli milloin liika on liikaa. Olen aina sanonut, että mun koirat lähtee saappaat jalassa. Niitä ei pidetä loputtomiin vaan sen takia, etten halua niistä itse luopua. Kyllä koiran elämän pitää olla elämisen arvoista. Sitä lopullista pistettä on vaan niin järkyttävän vaikea määritellä. Silti omistajan kuuluu päästää koira pois silloin kun on sen aika.
Nerolla on rokotusten aika ihan nyt käsillä, joten keskustellaan samalla eläinlääkärin kanssa lonkista. Lisäksi soitan kuvanneelle eläinlääkärille, että mites nyt, kun oireet ovat selkeästi lisääntyneet, vaikka kesällä puhuttiin, ettei Nero ainakaan silloin olisi tarvinnut esimerkiksi niitä kipulääkkeitä. Se mitä tehdään sen jälkeen on vielä arvoitus, mutta pakostihan tässä alkaa miettiä sitä omalta kannalta kaikista surullisinta ratkaisua.
Nämä molemmat seikat tekevät koirasta eläimen, joka ei tahdo näyttää kipuaan. Sen lisäksi koira ei osaa myöskään sanoa omistajalleen, että nyt vähän kolottaa tai että nyt sattuu kunnolla. Koiran omistaja on täysin oman koiranlukutaitonsa varassa. Nopeasti iskevän viiltävän kivun huomaa yleensä helpommin. Jos koira kiljaisee, eiköhän meistä jokainen ymmärrä jotain käyneen. Mutta hitaasti ilmaantuvaa, koko ajan voimistuvaa kipua voi olla vaikea tunnistaa.
Nero ei pystynyt eilen istumaan. Se yritti istua, mutta meni saman tien maate ja makuuasennosta pudottautui heti oikean lonkan päälle. Tämä toistui pari kertaa peräkkäin. Kun itse pyysin Neroa istumaan, se istui, vaikka näin että sitä sattuu. Kohtaus meni kuitenkin suht nopeasti ohi ja Nerppa jatkoi touhujaan ihan samalla lailla kuin ennenkin. Mutta itse säikähdin aivan tajuttomasti.
Tästä lähti ajatussarja liikkeelle. Onko jotain muuta erilaista tapahtunut viimeisen kolmen kuukauden aikana, eli sen jälkeen kun Nero kävi kuvattavana? Vaikka olen kuinka kytännyt koiraa ja analysoinut suurin piirtein jokaista askelta, olen saattanut olla huomaamatta jotain tai en ole yhdistänyt sitä nimenomaan kipuiluun.
Nero on nukkunut entistä enemmän takajalat taakse työnnettyinä. Aina se on niin tehnyt, mutta nykyään se ei makaa oikeastaan ikinä normaalissa makuuasennossa. Lisäksi se on viihtynyt huomattavan paljon kyljessä kiinni verrattuna sen turkin paksuuteen. Yleensä sillä tulee saman tien kuuma. Se aristaa heijastinliivin aukaisemista. Oikeastaan koko takapää alkaa olla vähän arkaa aluetta. Hoitaminen ei ole kivaa, eikä takajalkojen rapsutus. Tänään näytti olevan myös alaselkä kiellettyä aluetta. Suihkussa se nostaa aina oikean takajalan kokonaan ilmaan, kun suihku osuu jalan sisäpuolelle/lonkkaan. Jalkoja kuivatessa oikea takajalka on usein kevennetty. Se laukkaa ehkä aavistuksen vähemmän vapaana ollessa. Ravissa takajalkojen liikerata on ehkä lyhentynyt.
Mutta lopun aikaa se on pöhkö oma itsensä. Maanantaina se leikki yksin lelullaan varmaan tunnin. Tiistaina käytiin uimassa ja mikään ei olisi voinut olla parempaa. Se leikkii edelleen Soran kanssa ulkona ja viikonloppuna niillä oli taas painimatsi, joka kesti enemmän kuin hetken. Se juoksee ihan yhtä tyhmänä vastaan ja hyppii ja pomppii ja riehuu. Edelleen se treenaisi varmasti ihan mitä vaan. Tänään aamulenkillä Nero spurttaili ja yritti haastaa Nallea leikkimään ja Soran kanssa ne juoksivat täysillä ympäriinsä.
Ongelma on, ettei Nero osaa kertoa että nyt sattuu. Se ei osaa sanoa että tänään pitää ottaa rauhallisemmin ja syödä särkylääkettä niin kuin ihmiset osaavat. Nerolla ei ole myöskään ”otetaan rauhallisemmin” moodia. Se tekee täysiä tai ei ollenkaan. Melkein nauratti kun ihmiset sanoivat että voithan sä tehdä sen kanssa agilitya sellaisena höntsäilynä ja kevyemmin. Neron kanssa höntsäilyä ei ole olemassa, varsinkaan agilityssa. Se tekee aivan täysiä sen mitä tehdään tai sitten se ei tee ollenkaan. Ja ihan varmasti kaikki tekeminen on sen mielestä niin kivaa, että mahdollinen kovakin kipu unohtuu sen aikana. Olen itsekin pelannut jalkapalloa rikkinäisellä nilkalla ja huomannut pelin jälkeen, etten voi astua. Koiralla tämä on vielä paljon vahvempi ominaisuus. Nerokin tekisi luultavasti töitä vaikka jalka katkenneena.
Onko sitten oikein antaa koiralle kipulääkkeitä, jolloin se ei varo kipeää kohtaa senkään vertaa? Ehkä jollekin rauhallisemmalle yksilölle sopii, mutta Nerpalle luultavasti ei. Kuuriluontoisesti saattaisin ehkä kokeilla, mutta jatkuvassa käytössä ei olisi mitään järkeä. Nero paahtaa muutenkin menemään täysin reikäpäänä, niin mitä jos sitä ei sattuisikaan ollenkaan ja se vetelisi pitkin maita ja mantuja entistä kovempaa, koska se pienikin muistutus ettei jokin ole kunnossa on puudutettu. Lonkkavika ei tule kuitenkaan koskaan parantumaan vaan se pahenee koko ajan.
Mistä päästäänkin viimeiseen aiheeseen, eli milloin liika on liikaa. Olen aina sanonut, että mun koirat lähtee saappaat jalassa. Niitä ei pidetä loputtomiin vaan sen takia, etten halua niistä itse luopua. Kyllä koiran elämän pitää olla elämisen arvoista. Sitä lopullista pistettä on vaan niin järkyttävän vaikea määritellä. Silti omistajan kuuluu päästää koira pois silloin kun on sen aika.
Nerolla on rokotusten aika ihan nyt käsillä, joten keskustellaan samalla eläinlääkärin kanssa lonkista. Lisäksi soitan kuvanneelle eläinlääkärille, että mites nyt, kun oireet ovat selkeästi lisääntyneet, vaikka kesällä puhuttiin, ettei Nero ainakaan silloin olisi tarvinnut esimerkiksi niitä kipulääkkeitä. Se mitä tehdään sen jälkeen on vielä arvoitus, mutta pakostihan tässä alkaa miettiä sitä omalta kannalta kaikista surullisinta ratkaisua.
Täältä löytyy artikkeli joka kertoo koiran kivusta ja sen tunnistamisesta. Kaikkien koiran omistajien pitäisi lukea ainakin jotain aiheeseen liittyvää.
perjantai 19. syyskuuta 2014
Keppejä!
Tänään me tehtiin Soran kanssa supermahtava keppitreeni! Aloitettiin 6 kepistä ja joka toistolla lisäsin parin. Kaikki onnistui. 12 keppiä meni hyvin ja hyvällä rytmillä. Heti jos itse lähdin rynnimään edelle, Soralle tuli kiire ja jäi joku keppi väliin. Ei sinänsä yllättävää tässä vaiheessa.
12 kepin sujuttua lähdettiin tekemään suoria lähetymisiä vauhdin kanssa. Kierrätin Sopulin siis "siivekken" ympäri ja siitä kepeille. Näitä tehtiin kuudella kepillä, ettei ainakaan siellä lopussa tule virhettä. Pari kertaa Sora tuli kepeille vähän turhan kovaa, mutta lähti sitten tosi hyvin kokoamaan itseään. Saatiin tähän monta onnistunutta suoritusta ja kivaa oli. Tehtiin vähän pidemmällä eli vauhdikkaammalla lähestymisellä eikä ihan onnannut. Helpotin kerrankin onnistuneesti tehtävää ja taas sujui.
Loppuun tehtiin vielä vähän vinommalla lähestymisellä, eli kierrätin Soran "siivekkeen" ympäri toista kautta. Näissä tuli pari kertaa väärältä puolelta kepeille sisään. Saatiin kuitenkin loppuun aivan superhyvä toisto!
Tällä hetkellä kepit sujuu vain minun ollessani niiden oikealla puolella. Mutta sitten sain kuitenkin takaaleikata kepeille ihan rauhassa. Suurimmassa osassa pujotteluista oli nyt todella hyvä etufokus ja sain palkattuakin välillä oikea aikaisesti, eli ennen katseen kääntymistä.
Tänään käytiin aamulla suunnilleen 1,5h reippaalla lenkillä ja tuli todettua sen olevan Nerolle aikalailla maksimi. Sehän ei saa eläinlääkärin ohjeiden mukaan väsähtää, jotta jaksaa käyttää kroppaansa hyvin, eikä lonkille tule ylimääräistä rasitusta. Nyt alettiin liikkua ihan ylärajoilla, nimittäin vapaanakin alkoi näkymään loppu matkasta peitsiä. Todella vaikeaa arvioida koiran jaksamista ihan vaan tuijottamalla sitä. Varsinkin kun se välillä muutenkin kävelee kiinni pohkeessa.
12 kepin sujuttua lähdettiin tekemään suoria lähetymisiä vauhdin kanssa. Kierrätin Sopulin siis "siivekken" ympäri ja siitä kepeille. Näitä tehtiin kuudella kepillä, ettei ainakaan siellä lopussa tule virhettä. Pari kertaa Sora tuli kepeille vähän turhan kovaa, mutta lähti sitten tosi hyvin kokoamaan itseään. Saatiin tähän monta onnistunutta suoritusta ja kivaa oli. Tehtiin vähän pidemmällä eli vauhdikkaammalla lähestymisellä eikä ihan onnannut. Helpotin kerrankin onnistuneesti tehtävää ja taas sujui.
Loppuun tehtiin vielä vähän vinommalla lähestymisellä, eli kierrätin Soran "siivekkeen" ympäri toista kautta. Näissä tuli pari kertaa väärältä puolelta kepeille sisään. Saatiin kuitenkin loppuun aivan superhyvä toisto!
Tällä hetkellä kepit sujuu vain minun ollessani niiden oikealla puolella. Mutta sitten sain kuitenkin takaaleikata kepeille ihan rauhassa. Suurimmassa osassa pujotteluista oli nyt todella hyvä etufokus ja sain palkattuakin välillä oikea aikaisesti, eli ennen katseen kääntymistä.
 |
| Aamulenkiltä ♥ |
torstai 18. syyskuuta 2014
Koiranhuoltopäivä
Sora kävi eilen Jerry Ketolalla osteopatiassa. Oli hoidon tarpeessa, mutta kaikki paikat saatiin hyvin auki. Rintaranka oli jälleen jumissa. Vasen puoli oli pahemmin jumissa kuin oikea, eli täytyy vähän seurailla, mistä voisi johtua. Viimeksikin vasemman puolen takajalan seutu oli huomattavasti tiukempi. Saatiin ohjeeksi venytellä enemmän. Toisin sanoen aletaan tästä lähtien venyttelemään :D Toinen ohje oli jatkaa aksaa ja elämää ylipäätänsä ja tulla takaisin ennen joulua. Soran hoitoväli on hyvä pitää noin kolmessa kuukaudessa.
Illalla naksuttelin iltaruuan Sopulille kontaktitreeninä. Hyvin se jo yleistää :) Myös keppejä ollaan treenailtu ja viime kerralla meni jo 12 keppiä. Varmuutta vaan ja kyllä se siitä. Soran kepit on tällä hetkellä erittäin vauhdikkaat ja toivon, että varmuuden kasvaessa vauhtia tulee vielä lisää. Ei tarvi ainakaan odotella koiraa!
Nepsuliini nauttii tällä hetkellä lenkkeilystä ja saa syödä ruokansa nurmikolta vähintään kerran päivässä. Lisäksi se leikkii itsekseen erittäin paljon. Sille olen naksutellut edelleen erilaisia temppuja. Ei vaan saada mitään valmiiksi asti :D
 |
| Helppo kaupunkikoira |
Illalla naksuttelin iltaruuan Sopulille kontaktitreeninä. Hyvin se jo yleistää :) Myös keppejä ollaan treenailtu ja viime kerralla meni jo 12 keppiä. Varmuutta vaan ja kyllä se siitä. Soran kepit on tällä hetkellä erittäin vauhdikkaat ja toivon, että varmuuden kasvaessa vauhtia tulee vielä lisää. Ei tarvi ainakaan odotella koiraa!
 |
| Neron elämää suurempi keppi |
Nepsuliini nauttii tällä hetkellä lenkkeilystä ja saa syödä ruokansa nurmikolta vähintään kerran päivässä. Lisäksi se leikkii itsekseen erittäin paljon. Sille olen naksutellut edelleen erilaisia temppuja. Ei vaan saada mitään valmiiksi asti :D
sunnuntai 24. elokuuta 2014
Että sellasta
Että sellasta. LTV4 on huonoin mahdollinen arvostelu välimuotoiseen lanne-ristinikamaan. Ja lisäksi epämuotoisia nikamia. Positiivisesti, eipähän ole spondyloosia.
sunnuntai 17. elokuuta 2014
Siinä se sitten oli.
Nimittäin Neron agilityura. Koskaan ei kolmosiin asti tulla siis nousemaan. Nerolla oli lonkka- ja selkäkuvat. Sen lonkathan on kuvattu tammikuussa 2012 ja silloin tuloksena oli D/D ja syynä pelkkä löysyys. Silloin saatiin eläinlääkäriltä lupa harrastaa agilitya. Sanoi, että parempikin jopa, koska silloin lihakset pysyvät paremmin kunnossa. Että tärkeää on pitää koira hoikkana ja lihaskunto hyvänä. Joten kaksi vuotta aksattiin.
Pari kuukautta sitten huomasin Nerpan liikkuvan erilailla kuin ennen. Tosi vähän erilailla, ainoan eron huomaa laukassa, jossa se vetää välillä takapäätä jännästi sivulle eikä käytä jalkojaan enää yhtä hyvin. Lisäksi vapaana seistessä Nero on alkanut keräämään takajalkoja enemmän mahan alle, kun ennen seisoi tosi nätisti jalat taaempana. Eikä tätäkään tapahdu joka kerta. Eli ei oikeasti voida puhua mistään isoista ja näkyvistä oireista. Agilityssa eroa ei ole ollut ollenkaan. Joka tapauksessa tahdoin käydä kuvauttamassa lonkat uudelleen ja ottamassa samalla viralliset selkäkuvat. Saatiin aika yli kuukauden päähän Juha Kalliolle, joka on ortopedi ja erikoistunut lonkkiin. Voin suositella erittäin lämpimästi kyseistä eläinlääkäriä.
Perjantaina ajettiin sitten Tampereelle asti kuviin. Aluksi eläinlääkäri tunnusteli koiran läpi ja kokeili liikeradat. Sitten Nero nukutettiin ja minä lähdin aulaan odottamaan (ja mössöttämään shelttipentua. ♥) Parinkymmenen minuutin päästä kuvat oli otettu ja ensimmäinen asia mitä eläinlääkäri sanoi oli, että jätä tää koira eläkkeelle agilitysta ja ota uusi.
Raportista suoraan lainattuna:
"Selässä on nikamien kehityshäiriö, jonka Kennelliitto luokittelee tarkemmin. Kylkiluuparin omaavia rintanikamia on vain 12, vaikka niitä pitäisi olla 13. Tällöin lannenikaman näköisiä nikamia pitäisi olla normaalin 7 kpl sijasta 8 kpl. Näitä erottuu kuitenkin vain 7 kpl, joten myös lannenikamien ja ristiluun rajalla on välimuotoinen nikama. Lukumäärä tasoittuu ristiluussa, joka on huomattavan pitkä ja ilmeisesti koostuu kolmen nikaman sijaan neljästä nikamasta. Välimuotoiset nikamat ovat symmetrisiä, joten rakenne ei välttämättä aiheuta mitään kliinisiä oireita.
"Lonkissa erottuu edelleen voimakas löysyys. Lonkkanivelten rakenne on lonkkavian takia muuttunut: Reisiluun pää on madaltunut ja reisiluun kaula alkanut täyttyä uudisluulla. Reisiluun pään rustopinnan reunamalla erottuu hentoista luutumaa, mutta ei vielä laajoja luupiikkejä. Lihasten kireyden perusteella lonkat ovat jo hieman aristavat ja Nero kontrolloi lonkkien löysyyttä lantiolihaksilla ja lonkkaa koukistavilla pinnallisilla lihaksilla. Myös hauislihasten kireys viittaa siihen, että lonkat voivat jo hieman vaivata. Lihaskunto on erinomainen. Lonkkien muutosten perusteella agility kannattaa lopettaa ja siirtyä kontrolloituun, mutta runsaaseen liikuntaan. Liukastelua, toisten koirien kanssa riehumista ja ylipitkiä lenkkejä kannattaa välttää."
Vähän meinaa olla maanantaikappale Nerppaliini. Kuvat saan toivottavasti myöhemmin sähköpostilla, joten laitan ne sitten tänne näkyviin. // Ja nyt on kuvat saatu.
Käytiin myös tarkemmin läpi kuvista, mitä lonkissa ja selässä on tapahtunut ja mikä vaikuttaa mihinkin. Ehkä pahin esimerkki oli, kun eläinlääkäri näytti kädellä, kuinka vähän Neron reisiluun pää on lonkkamaljassa normaalissa seisoma asennossa. Voin sanoa, että vähän. Kyllähän siinä itku pääsi, kun mentiin Neron kanssa ulos kävelemään. Pikku Nero, joka rakastaa aksaa eniten maailmassa, riekkuu ja kohlaa, rakastaa juosta pallon perässä ja on saanut niiiin paljon itseluottamusta agilitysta, joutuu lopettamaan sen. Ja kun se on niin pirun lahjakaskin.
Nyt pitää vaan yrittää keksiä joku kiva harrastus tilalle, jottei ton koiran pää sekoa lopullisesti. Se kun on alkanut viime aikoina muutenkin enemmän piippaamaan ja pelkäämään ja näyttäisi olevat vähän vaikeeta toi oleminen. Luultavasti saa uida paljon, kun koirauimala on ihan vieressä. Miten mä edes palkkaan sitä, kun se juoksee lelun perässä niin holtittomasti? Palloa ei voida heitellä sitäkään vähää. Ja toisten koirien (aka Soran) kanssa voi leikkiä vaan lämmittelyn jälkeen, ennen väsymistä. (Entä kun me lähetään kerta toisensa jälkeen Soran kanssa aksaamaan eikä se pääse ikinä mukaan?) Pahintahan tässä on, että vika on arkielämään vaikuttava. Täytyy etsiä hyvä fysioterapeutti, jonka kanssa sitten suunnitellaan jumppaohjeet ja järkevää liikuntaa.
Ja toivottavasti siihen ei satu.
(Sora oli ihan superhyvä keskiviikon treeneissä.)
Pari kuukautta sitten huomasin Nerpan liikkuvan erilailla kuin ennen. Tosi vähän erilailla, ainoan eron huomaa laukassa, jossa se vetää välillä takapäätä jännästi sivulle eikä käytä jalkojaan enää yhtä hyvin. Lisäksi vapaana seistessä Nero on alkanut keräämään takajalkoja enemmän mahan alle, kun ennen seisoi tosi nätisti jalat taaempana. Eikä tätäkään tapahdu joka kerta. Eli ei oikeasti voida puhua mistään isoista ja näkyvistä oireista. Agilityssa eroa ei ole ollut ollenkaan. Joka tapauksessa tahdoin käydä kuvauttamassa lonkat uudelleen ja ottamassa samalla viralliset selkäkuvat. Saatiin aika yli kuukauden päähän Juha Kalliolle, joka on ortopedi ja erikoistunut lonkkiin. Voin suositella erittäin lämpimästi kyseistä eläinlääkäriä.
Perjantaina ajettiin sitten Tampereelle asti kuviin. Aluksi eläinlääkäri tunnusteli koiran läpi ja kokeili liikeradat. Sitten Nero nukutettiin ja minä lähdin aulaan odottamaan (ja mössöttämään shelttipentua. ♥) Parinkymmenen minuutin päästä kuvat oli otettu ja ensimmäinen asia mitä eläinlääkäri sanoi oli, että jätä tää koira eläkkeelle agilitysta ja ota uusi.
Raportista suoraan lainattuna:
"Selässä on nikamien kehityshäiriö, jonka Kennelliitto luokittelee tarkemmin. Kylkiluuparin omaavia rintanikamia on vain 12, vaikka niitä pitäisi olla 13. Tällöin lannenikaman näköisiä nikamia pitäisi olla normaalin 7 kpl sijasta 8 kpl. Näitä erottuu kuitenkin vain 7 kpl, joten myös lannenikamien ja ristiluun rajalla on välimuotoinen nikama. Lukumäärä tasoittuu ristiluussa, joka on huomattavan pitkä ja ilmeisesti koostuu kolmen nikaman sijaan neljästä nikamasta. Välimuotoiset nikamat ovat symmetrisiä, joten rakenne ei välttämättä aiheuta mitään kliinisiä oireita.
"Lonkissa erottuu edelleen voimakas löysyys. Lonkkanivelten rakenne on lonkkavian takia muuttunut: Reisiluun pää on madaltunut ja reisiluun kaula alkanut täyttyä uudisluulla. Reisiluun pään rustopinnan reunamalla erottuu hentoista luutumaa, mutta ei vielä laajoja luupiikkejä. Lihasten kireyden perusteella lonkat ovat jo hieman aristavat ja Nero kontrolloi lonkkien löysyyttä lantiolihaksilla ja lonkkaa koukistavilla pinnallisilla lihaksilla. Myös hauislihasten kireys viittaa siihen, että lonkat voivat jo hieman vaivata. Lihaskunto on erinomainen. Lonkkien muutosten perusteella agility kannattaa lopettaa ja siirtyä kontrolloituun, mutta runsaaseen liikuntaan. Liukastelua, toisten koirien kanssa riehumista ja ylipitkiä lenkkejä kannattaa välttää."
Vähän meinaa olla maanantaikappale Nerppaliini. Kuvat saan toivottavasti myöhemmin sähköpostilla, joten laitan ne sitten tänne näkyviin. // Ja nyt on kuvat saatu.
Käytiin myös tarkemmin läpi kuvista, mitä lonkissa ja selässä on tapahtunut ja mikä vaikuttaa mihinkin. Ehkä pahin esimerkki oli, kun eläinlääkäri näytti kädellä, kuinka vähän Neron reisiluun pää on lonkkamaljassa normaalissa seisoma asennossa. Voin sanoa, että vähän. Kyllähän siinä itku pääsi, kun mentiin Neron kanssa ulos kävelemään. Pikku Nero, joka rakastaa aksaa eniten maailmassa, riekkuu ja kohlaa, rakastaa juosta pallon perässä ja on saanut niiiin paljon itseluottamusta agilitysta, joutuu lopettamaan sen. Ja kun se on niin pirun lahjakaskin.
Nyt pitää vaan yrittää keksiä joku kiva harrastus tilalle, jottei ton koiran pää sekoa lopullisesti. Se kun on alkanut viime aikoina muutenkin enemmän piippaamaan ja pelkäämään ja näyttäisi olevat vähän vaikeeta toi oleminen. Luultavasti saa uida paljon, kun koirauimala on ihan vieressä. Miten mä edes palkkaan sitä, kun se juoksee lelun perässä niin holtittomasti? Palloa ei voida heitellä sitäkään vähää. Ja toisten koirien (aka Soran) kanssa voi leikkiä vaan lämmittelyn jälkeen, ennen väsymistä. (Entä kun me lähetään kerta toisensa jälkeen Soran kanssa aksaamaan eikä se pääse ikinä mukaan?) Pahintahan tässä on, että vika on arkielämään vaikuttava. Täytyy etsiä hyvä fysioterapeutti, jonka kanssa sitten suunnitellaan jumppaohjeet ja järkevää liikuntaa.
Ja toivottavasti siihen ei satu.
(Sora oli ihan superhyvä keskiviikon treeneissä.)
lauantai 24. toukokuuta 2014
Sitä itseään
Mihinkään epiksiin menty tai koirakavereita tavattu. Nero aloitti ripuloinnin uudestaan ja nyt liittyi Nallekin joukkoon. Jee. Tossa pari viikkoa sitten heräsin siihen että sänky oli täynnä oksennusta. Tänään oli paskaa joka paikassa. Olen sitten pessyt lakanat ja peiton ja tyynyn. Ja sohvan. Huoh. Välillä mietityttää että kannattaako noita päästää sänkyyn...
Ei nyt ihan ehdoin tahdoin viitsi lähteä muiden koiriakaan tartuttamaan, kun veikkaan että joku tartuntatauti toi on. Nerolla meinas olla jo vähän verisyyteen viittaavaa. Tänään saivat canikuria naamaan, täytyy toivoa että helpottaa. Jossei vaikka tarttis enempää kuin viikko pyykätä koirien takalistoja.
perjantai 23. toukokuuta 2014
Jos ympäri vuoden paistaisi aurinko ja olisi lämmin
Ihana kesä on tullut! Mä rakastan tätä lämpöä ja aurinkoa ja sitä ettei tarvii joka kerta ulos lähtiessä pukea sataa kerrosta vaatteita päälle. Koiratkin on jaksaneet hyvin lenkkeillä, joskin nyt ihan keskipäivän paahdetta vältellään. Nalle vähän huolettaa, kun se hengittää rasituksen jälkeen suhteellisen raskaasti eikä oikein jaksa kävellä ollenkaan, mutta ei sen kanssa liikoja tehdä ja jaksaa se kuitenkin ihan iloisena aina lähteä ulos. Alkuviikolla Nalle olisi kovasti halunnut leikkiä Soran kanssa pihalla, joten ei se nyt vielä ole ainakaan henkeään heittämässä.
Maanantaina kävin tuuraamassa kouluttajana ja otin omatkin koirat mukaan. Seuraavassa ryhmässä olikin tilaa ja päästiin tekemään pienet treenit helteestä huolimatta. Hyvin jaksoivat molemmat, eikä niillä mitenkään ylikuuma tullut, vaikka mittarissa olikin melkein kolmekymmentä! Onni on trimmattava koira ja hyvä turkkinen sheltti. Neron käytin hyppäämässä lähteeseen, joten se pysyi viileänä senkin avulla. Treenissä itsessään ei mitään ihmeellistä ollut, kiva peruspätkä. Keskiviikon treenit jouduttiinkin perumaan, kun meidän treenikenttä on nurmi ja sadetta tuli tarpeeksi.
Nero sai tänään helteen kunniaksi vähän lyhyemmän turkin. Nyt se onkin ihan sairaan hieno, kun on tassut polvista alaspäin pidempi turkkiset, selkään on jätetty irokeesi ja naama on viimeistelemätön :D Soralta pitäisi vielä kammata pohjavillaa pois (taas) niin voitaisiin pitää koko kesä tällaisena.
Eilen innostuin ja lähdin katsomaan seuran järjestämää tokokoetta. En ole koskaan nähnyt tokokoetta livenä vaikka olenkin youtubesta videoita katsonut. Nousi aikalailla treenimotivaatio tokon suhteen! Ei se näyttänyt niin vaikealta kuin videoissa. Sillä voi olla vaikutusta, että lähinnä EVL bordercollie suorituksia olen katsonut videolta ja eilen näin ALO ja AVO luokat. Tuli itsellekin selvemmäksi, että mitä pitää treenata, kun ensimmäistä kertaa katsoin ajatuksen kanssa suorituksia. Ja että tosiaan koko ajan liikkeenohjaaja kertoo mitä pitää tehdä. Jeejee. Ehkä mä vielä joskus tokoilen kisoissa asti ainakin jonkun koiran kanssa. Oli sinne rantautunut kolme bcn pentuakin. Ilkeetä.
Molemmilla koirilla on ollut tällä viikolla vatsa löysällä. Ensin Sora ravasi pihalla ja joka kerta sai pestä villahousut. Karvojen onneksi maha parani nopeasti, koska olin jo melkein sakset kädessä. Onnistui se kerran villamatolle tekemään erittäin löysän läjän. En tajua koiria, kun aina osutaan sille ainoalle matolle jota ei voi edes pestä. Ja kun Sora lopetti Nero aloitti. Nero onneksi osaa sentään avata itse ovet, joten ei tarvinnut koko ajan nousta aukaisemaan. Eikä sillä ole villahousuja.
Huomenna suunnataan luultavasti illalla epiksiin Tuusulaan ainakin Soran kanssa. On sellainen meille sopiva mölliluokka, jossa ei ole kontakteja tai keppejä, muttei ilmeisesti aivan aloittelijoiden tasoinen rata. Nerokin saattaisi päästä starttaamaan jos kisaavien radalla ei ole puomia. Täytyy katsoa huomenna.
Maanantaina kävin tuuraamassa kouluttajana ja otin omatkin koirat mukaan. Seuraavassa ryhmässä olikin tilaa ja päästiin tekemään pienet treenit helteestä huolimatta. Hyvin jaksoivat molemmat, eikä niillä mitenkään ylikuuma tullut, vaikka mittarissa olikin melkein kolmekymmentä! Onni on trimmattava koira ja hyvä turkkinen sheltti. Neron käytin hyppäämässä lähteeseen, joten se pysyi viileänä senkin avulla. Treenissä itsessään ei mitään ihmeellistä ollut, kiva peruspätkä. Keskiviikon treenit jouduttiinkin perumaan, kun meidän treenikenttä on nurmi ja sadetta tuli tarpeeksi.
Nero sai tänään helteen kunniaksi vähän lyhyemmän turkin. Nyt se onkin ihan sairaan hieno, kun on tassut polvista alaspäin pidempi turkkiset, selkään on jätetty irokeesi ja naama on viimeistelemätön :D Soralta pitäisi vielä kammata pohjavillaa pois (taas) niin voitaisiin pitää koko kesä tällaisena.
Eilen innostuin ja lähdin katsomaan seuran järjestämää tokokoetta. En ole koskaan nähnyt tokokoetta livenä vaikka olenkin youtubesta videoita katsonut. Nousi aikalailla treenimotivaatio tokon suhteen! Ei se näyttänyt niin vaikealta kuin videoissa. Sillä voi olla vaikutusta, että lähinnä EVL bordercollie suorituksia olen katsonut videolta ja eilen näin ALO ja AVO luokat. Tuli itsellekin selvemmäksi, että mitä pitää treenata, kun ensimmäistä kertaa katsoin ajatuksen kanssa suorituksia. Ja että tosiaan koko ajan liikkeenohjaaja kertoo mitä pitää tehdä. Jeejee. Ehkä mä vielä joskus tokoilen kisoissa asti ainakin jonkun koiran kanssa. Oli sinne rantautunut kolme bcn pentuakin. Ilkeetä.
Molemmilla koirilla on ollut tällä viikolla vatsa löysällä. Ensin Sora ravasi pihalla ja joka kerta sai pestä villahousut. Karvojen onneksi maha parani nopeasti, koska olin jo melkein sakset kädessä. Onnistui se kerran villamatolle tekemään erittäin löysän läjän. En tajua koiria, kun aina osutaan sille ainoalle matolle jota ei voi edes pestä. Ja kun Sora lopetti Nero aloitti. Nero onneksi osaa sentään avata itse ovet, joten ei tarvinnut koko ajan nousta aukaisemaan. Eikä sillä ole villahousuja.
Huomenna suunnataan luultavasti illalla epiksiin Tuusulaan ainakin Soran kanssa. On sellainen meille sopiva mölliluokka, jossa ei ole kontakteja tai keppejä, muttei ilmeisesti aivan aloittelijoiden tasoinen rata. Nerokin saattaisi päästä starttaamaan jos kisaavien radalla ei ole puomia. Täytyy katsoa huomenna.
tiistai 13. toukokuuta 2014
Terveysjuttuja
Sora kävi osteopaatilla. Nyt ei ollut enää puolieroja niin kamalasti ja vasen puolikin oli jo parempi. Kuulemma on saanut syntymälahjaksi kireähkön kudoksen ja rungon, mistä osteopaatti osasi sanoa, että koira on nopea kääntymään ja lähtemään. Aika hieno, miten ammattilaiset näkevät koiran ominaisuuksia koiran kropasta. Seuraavan kerran osteopaatteillaan vasta kesän jälkeen.
Soralla oli myös jonkinmoinen vatsa pahoinvointi. Se aloitti oksentamisen lauantaina illalla ja jatkoi seuraavaan aamuun. Joi kuitenkin ihan normaalisti, mutta mikään ei pysynyt sisällä. Madotin koirat perjantaina, joten josko se siihen reagoi. Ihan kauhean kivaa oli, kun aamulla oksennusta löytyi sängystä ja sohvalta ja vaikka mistä. Laskin että ainakin 10 oksennukset tuli yhteensä. Sitten se normalisoitui melko nopeasti ja eilen illalla oli jo ihan normaali. Syöttelin pelkkää riisiä tähän iltaan asti ihan varmuuden vuoksi.
Nalle ja Nero ei onneksi reagoineet ollenkaan.
Soralla oli myös jonkinmoinen vatsa pahoinvointi. Se aloitti oksentamisen lauantaina illalla ja jatkoi seuraavaan aamuun. Joi kuitenkin ihan normaalisti, mutta mikään ei pysynyt sisällä. Madotin koirat perjantaina, joten josko se siihen reagoi. Ihan kauhean kivaa oli, kun aamulla oksennusta löytyi sängystä ja sohvalta ja vaikka mistä. Laskin että ainakin 10 oksennukset tuli yhteensä. Sitten se normalisoitui melko nopeasti ja eilen illalla oli jo ihan normaali. Syöttelin pelkkää riisiä tähän iltaan asti ihan varmuuden vuoksi.
Nalle ja Nero ei onneksi reagoineet ollenkaan.
keskiviikko 23. huhtikuuta 2014
Kehonhuoltoa
Tiistai oli koiran kehonhuoltopäivä, kun suunnattiin aamulla poikien kanssa osteopaatti Jerry Ketolan vastaanotolle Pukinmäen Murren Murkinaan. Toinen vastaanotto on Järvenpäässä, mutta sinne seuraava aika oli jo pari viikkoa sitten kesäkuussa... Ensimmäistä kertaa kokeiltiin osteopaattia. Oletin että enemmän sanottavaa löytyy Nerosta, kun se nyt vähän on tollanen.
Sora hoidettiin ensin, jotta Nerppa sai rauhoittua ja vähän katella tilannetta. En tahtonut että Sora ottaa pahoja vaikutteita Nerolta ja toisin päin ajattelin, että Nero näkisi ettei tilanteessa ole sen kummempaa. Sora suhtautui käsittelyyn kuulemma tyypillisen shelttimäisesti :D Hyvin antoi hoitaa, muttei se nyt varsinaisesti nauttinut. Sora hoidettiin pääasiassa kyljellään pöydällä.
Soralla oli tyypillinen agilitykoiran kireys rintarangassa. Selkärangassa oli 4-6 nikaman jumissa ollut kohta ja vasemman takasen polvi rahisee. Se polvihan on ihan pennusta asti naksunut, kun Sora hyppää esim sohvalle, muttei siitä mitään haittaa ole ollut. Polvet on kuitenkin tutkittu 0/0 ja lonkat on A/A. Vasen takajalka oli myös himpun verran jäykempi kuin oikea. Polvesta ei kuitenkaan ole mitään haittaa. Täytyy vaan itse muistaa, että jos joskus jotain epäpuhtauksia liikkeisiin tulee, kannattaa tsekata polvi ihan ensimmäisenä. (Vaikea ajatella että rahinat ja naksumiset olisi mitenkään vaarallisia, kun itsellä rahisee ja naksuu aikalailla jokainen nivel kropassa :D)
Nero ei oikein arvostanut hoitoa, mutta suostui kuitenkin käsiteltäväksi. Tai ei sille annettu vaihtoehtoa. Sora kävi nukkumaan heti oman vuoron lopuksi. Pieni ero kun vertaa piippaavaan Neroon joka hyvä että pystyi edes istua saati sitten maata tai nukkua.
Neron ranka oli kaikkiaan "löysempi". Elastisuus oli parempaa ja jumeja ei oikeastaan löytynyt. Oikea takajalka/lonkka oli ainoa kohta mitä piti hoitaa ja nekin aukesivat tosi hyvin. Kuulemma espanjanvesikoirat ovat muutenkin keskimääräistä paremmin kunnossa pysyviä koiria.
Sora sai kutsun uusintakäynnille 2-4 viikon sisään. Senkin jälkeen olisi kuulemma hyvä hoitaa noin 3 kuukauden välein. Nerolle taas riittää jos nyt pari kertaa vuodessa käyttää näytillä. Loppu päivä piti ottaa rauhassa ja lenkkeillä hihnassa. Helppo juttu sano Nero joka kerta kun kävi hakemassa ulkoa lelun näytille. Keskiviikko iltaan asti olisi kiva pitää noita vähän rauhallisempana, mutta kattoo nyt mitä tapahtuu. Kaikkiaan jäi oikein hyvä kuva käynnistä. Pitää katsella muuttuivatko liikeradat johonkin kun lähdetään uudestaan liikkeelle.
On muuten omin silmin bongattu kevään ensimmäinen punkkikin. YÖK! Soran turkissa vipelsi, kun hoidettiin. Ei ollut mihinkään kiinnittynyt, joten syvästi toivon että poimittiin se mukaan Helsingin pelloilta. Täällä oli viime kesänä melko vähän punkkeja ja melkein koko kesä selvittiin ilman myrkkyjä. Nyt tekisi kuitenkin mieli Soralle laittaa jotain niskaan, sen turkista kun ei ihan heti punkkeja huomaa. Nero saa olla ilman ainakin niin pitkään kun ei mitään hyökkäystä tule.
Blogi lähestyy kovaa vauhtia sadatta postaustaan ja ajattelin tehdä kysymyspostauksen, jos jollakulla jotain kysyttävää on. Jos ei, niin siitä tulee mitä luultavimmin random fact postaus, jossa ei ole mitään tolkkua :D Nyt ollaan numerossa 96, joten on tässä on hyvin aikaa kysellä! :)
Sora hoidettiin ensin, jotta Nerppa sai rauhoittua ja vähän katella tilannetta. En tahtonut että Sora ottaa pahoja vaikutteita Nerolta ja toisin päin ajattelin, että Nero näkisi ettei tilanteessa ole sen kummempaa. Sora suhtautui käsittelyyn kuulemma tyypillisen shelttimäisesti :D Hyvin antoi hoitaa, muttei se nyt varsinaisesti nauttinut. Sora hoidettiin pääasiassa kyljellään pöydällä.
Soralla oli tyypillinen agilitykoiran kireys rintarangassa. Selkärangassa oli 4-6 nikaman jumissa ollut kohta ja vasemman takasen polvi rahisee. Se polvihan on ihan pennusta asti naksunut, kun Sora hyppää esim sohvalle, muttei siitä mitään haittaa ole ollut. Polvet on kuitenkin tutkittu 0/0 ja lonkat on A/A. Vasen takajalka oli myös himpun verran jäykempi kuin oikea. Polvesta ei kuitenkaan ole mitään haittaa. Täytyy vaan itse muistaa, että jos joskus jotain epäpuhtauksia liikkeisiin tulee, kannattaa tsekata polvi ihan ensimmäisenä. (Vaikea ajatella että rahinat ja naksumiset olisi mitenkään vaarallisia, kun itsellä rahisee ja naksuu aikalailla jokainen nivel kropassa :D)
Nero ei oikein arvostanut hoitoa, mutta suostui kuitenkin käsiteltäväksi. Tai ei sille annettu vaihtoehtoa. Sora kävi nukkumaan heti oman vuoron lopuksi. Pieni ero kun vertaa piippaavaan Neroon joka hyvä että pystyi edes istua saati sitten maata tai nukkua.
Neron ranka oli kaikkiaan "löysempi". Elastisuus oli parempaa ja jumeja ei oikeastaan löytynyt. Oikea takajalka/lonkka oli ainoa kohta mitä piti hoitaa ja nekin aukesivat tosi hyvin. Kuulemma espanjanvesikoirat ovat muutenkin keskimääräistä paremmin kunnossa pysyviä koiria.
Sora sai kutsun uusintakäynnille 2-4 viikon sisään. Senkin jälkeen olisi kuulemma hyvä hoitaa noin 3 kuukauden välein. Nerolle taas riittää jos nyt pari kertaa vuodessa käyttää näytillä. Loppu päivä piti ottaa rauhassa ja lenkkeillä hihnassa. Helppo juttu sano Nero joka kerta kun kävi hakemassa ulkoa lelun näytille. Keskiviikko iltaan asti olisi kiva pitää noita vähän rauhallisempana, mutta kattoo nyt mitä tapahtuu. Kaikkiaan jäi oikein hyvä kuva käynnistä. Pitää katsella muuttuivatko liikeradat johonkin kun lähdetään uudestaan liikkeelle.
On muuten omin silmin bongattu kevään ensimmäinen punkkikin. YÖK! Soran turkissa vipelsi, kun hoidettiin. Ei ollut mihinkään kiinnittynyt, joten syvästi toivon että poimittiin se mukaan Helsingin pelloilta. Täällä oli viime kesänä melko vähän punkkeja ja melkein koko kesä selvittiin ilman myrkkyjä. Nyt tekisi kuitenkin mieli Soralle laittaa jotain niskaan, sen turkista kun ei ihan heti punkkeja huomaa. Nero saa olla ilman ainakin niin pitkään kun ei mitään hyökkäystä tule.
Blogi lähestyy kovaa vauhtia sadatta postaustaan ja ajattelin tehdä kysymyspostauksen, jos jollakulla jotain kysyttävää on. Jos ei, niin siitä tulee mitä luultavimmin random fact postaus, jossa ei ole mitään tolkkua :D Nyt ollaan numerossa 96, joten on tässä on hyvin aikaa kysellä! :)
sunnuntai 17. maaliskuuta 2013
Terve pentu !
Sora kävi tänään Riihimäellä joukkotarkastuksessa. Tarkastettiin silmät, sydän ja polvet. Poika käyttäytyi oikein hienosti. Paikalla oli muuten samaan aikaan monta shelttiä, Soran lisäksi kolme aikuista ja neljä pentua. Tuitui!
Silmät tarkastettiin ensimmäisenä ja tulokseksi saatiin terveet, mutta pirulliset silmät. Oikein silmän pigmentti kuulemma hämää jonkin verran ja näyttää, että siinä voisi olla jotain vaikkei ole. Niinpä toinen eläinlääkäreistä totesti, että pirulliset silmät, juuri sellaiset kun tulisi jossain tentissä vastaan. Mun pirusilmä ♥
Sydämessä ei kuulunut sivuääniä ja polvet olivat 0/0, joten terve koira. Luustokuviin suunnataan vielä tässä kevään aikana ja sitten on tutkittu koira vähäksi aikaa. Tahtoisin kuvauttaa ennen agilityn varsinaisen treenaamisen aloittamista, että jos kaikki menee suunnitelmien mukaan niin ennen toukokuuta.
Sora pääsi tarkkien jälkeen hoitoon, kun minä menin HSKKn talkoisiin tekemään palkintoja. Ruusu oli kaverilla, jolla on sheltti ja kävin heittämässä Soran sinne. Ilmeisesti oli hyvin käyttäytynyt. Nyt on ainakin ihanan väsynyt. :)
Silmät tarkastettiin ensimmäisenä ja tulokseksi saatiin terveet, mutta pirulliset silmät. Oikein silmän pigmentti kuulemma hämää jonkin verran ja näyttää, että siinä voisi olla jotain vaikkei ole. Niinpä toinen eläinlääkäreistä totesti, että pirulliset silmät, juuri sellaiset kun tulisi jossain tentissä vastaan. Mun pirusilmä ♥
Sydämessä ei kuulunut sivuääniä ja polvet olivat 0/0, joten terve koira. Luustokuviin suunnataan vielä tässä kevään aikana ja sitten on tutkittu koira vähäksi aikaa. Tahtoisin kuvauttaa ennen agilityn varsinaisen treenaamisen aloittamista, että jos kaikki menee suunnitelmien mukaan niin ennen toukokuuta.
 |
| Terve piru :D |
 |
| Kattokaa ny! |
Sora pääsi tarkkien jälkeen hoitoon, kun minä menin HSKKn talkoisiin tekemään palkintoja. Ruusu oli kaverilla, jolla on sheltti ja kävin heittämässä Soran sinne. Ilmeisesti oli hyvin käyttäytynyt. Nyt on ainakin ihanan väsynyt. :)
 |
| Tässä toinen hyvin terve tapaus. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)