Vuosi 2014, check!

Meilläkin oli tälle vuodelle tavoitteita. Tässä pieni katsaus niiden täyttymisestä.

TAVOITTEET VUODELLE 2014

Nero

Agility
- Kontaktit kuntoon; aalle ja puomille rakennetaan parhaillaan juoksukontakteja, keinulle pitää saada huimasti nopeutta ja varmuutta.

• Tämä itse asiassa toteutui suhteellisesti. Ne oli melkein valmiit.

- Nopeammat käännökset.
- Irtoavampi ja estehakuisempi koira!
- Sujuvampaa suorittamista muutenkin.
- Kolmosiin nousu.

• Kolmosiin ei noustu eikä tulla koskaan nousemaankaan, koska agilityura päättyi elokuussa. Muuten sujuikin aksa vähän liian hyvin.

Rally-toko
- Mielenvirkistystä. Jos Neroa ei ahdista mm. perusasento niin voisi vähän ajatella oikeasti treenaamistakin.

• Vähän sitä on ahdistanut kaikkia asiat. Kierrokset nousee tosi nopeasti ihan liikaa ja sitten menee molemmilla hermo. Eli ei olla kummoisia tehty.

Terveys
- Toivottavasti pysyy yhtä terveenä kuin tähän asti.
- Lonkat ja selkä kuvaan?

• Ei se pysynyt terveenä. Tai yleiskunto/-terveys on hyvää, mutta lonkkia ja selkiä oireili/oireilee. Harmittaa niin sairaasti.

- Hierojalla/osteopaatilla/fyssarilla käynti, aktiiviharrastaja tarvitsee huoltoa.

Arkielämä
- Mahdollisimman iloinen ja hyväntuulinen koira!

• Tästä en oikein tiedä. Onhan se iloinen, mutta. Nero ei tykkää tällä hetkellä yhtään hoitamisesta. Ei saisi trimmata tai saksia turkkia, leikata kynsiä, putsata korvia jne. Jos se on jonkun muun kanssa lenkillä, se saattaa lähteä kesken lenkin kotiin. Piippaaminen on lisääntynyt. Se vain makaa tuulikaapissa aina kun en ole kotona. Toisaalta se repeää liitoksistaan aina kun tehdään jotain. Vaikeaa on.

- Tarpeeksi tekemistä, liikuntaa ja aivotyöskentelyä.

• Erilaisia aktiviteettejä ollaan kokeiltu. Alkuvuonna Nero pääsi vähän lihoamaan, kun ei tullut hankia, mutta toisaalta oli elokuussa erinomaisessa lihaskunnossa. Aivotyöskentelyä ollaan harrastettu erilaisten ruuan etsimisten muodossa.

- Uiminen!

• Kesällä käytiin ehkä vähän liian vähän, mutta nyt tosiaan joka toinen viikko.

Sora

Agility
- Kontaktit kuntoon; juoksukontaktit.

• Kontaktit alkavat olla ihan jees, mutta puomille vaihdettiin 2on2off, koska hermo meni.

- Kepit; luultavasti kujilla, koska saan sellaiset lainaan, myös verkoilla erilaisia tulokulmia.

• Kepit on suhteellisen hallussa. Hirveästi kulmia pitää vielä treenailla, mutta nyt niitä voi treenata.

- Rengas; sheipaten ja sitten nopeasti osaksi rataa.

• Ensimmäisiä kisoja lukuunottamatta, ei ole kertaakaan tehnyt rengasta väärin.

- Opettelen ohjaamaan sekunnin tuhannesosassa kääntyvää ja jokaista liikettä lukevaa koiraa, joka ei anna ainoatakaan virhettä anteeksi.

• Neron eläköitymisen jälkeen meidän yhteistyö on alkanut sujua. Koko ajan mennään kovaa vauhtia eteenpäin ja ohjaaminen on helpompaa.

- Irtoaminen ja estehakuisuus.

• Tätä voi aina parantaa! Vaikka onkin paremmalla mallilla.

- Virallisissa starttaaminen.

• Done! Kaksi virallista hyppäriä juostu, molemmista tuloksena hylly, mutta mitäs pienistä.

TOKO
- Aloitetaan treenaaminen; toivottavasti saadaan kesän aikataulut sumplittua niin, että päästään ohjattuihin treeneihin. Myös omatoimiryhmään olisi kiva päästä.
- Jos vaikka tänä vuonna olisi ainakin ne alokasluokan liikkeet :D

• Tokoon voisi todeta, että ei nyt taaskaan. Sora on oppinut kyllä perusasennon ja pieniä pätkiä seuraamista. Istua osaa ja maata paikallaan. Seisomaan oppi käskystä tällä viikolla. Edetään pikkuhiljaa.

Rally-toko
- Tätä me tahdottaisiin tehdä ihan tosissaan.

• Ei nyt tätäkään :D

Näyttelyt
- Käydään hakemassa ainakin yksi tulos avoimesta.

• Ei käyty näyttelyissä, koska kevään rahatilanne ja halu aksata ja sen jälkeen kaljuuntuva koira. Noin isoa jätkää ei kannata kehiin viedä, jos ei ole kunnon turkkia.

Terveys
- Kunhan pysyy yhtä terveenä kuin tähänkin asti niin loistavaa.

• Terveenä on pysynyt! Mitä nyt kerran jäi auton alle, mutta siitäkään yhtään mitään seurannut.

- Hieroja/osteopaatti/fyssari käyntejä.

• Sora on käynyt osteopaatilla tämän vuoden aikana neljä kertaa.

Arkielämä
- Iloa ja hyväntuulisuutta!
- Turha haukkuminen, varsinkin sisätiloissa, saadaan kitkettyä pois.

• Tämä on sekä täyttynyt että ei. Minulle se ei sisällä hauku kuin lenkille lähtiessä ja sekin vähenee koko ajan, mutta muita kiusaakin sitten ihan täysillä.

- Sora opettelee kävelemään vetämättä hihnassa.

• Se osaa kyllä, joskus ei vaan malta. 

- Treffataan koirakavereita ja pidetään hauskaa.

• Absolutely done!

Minä

Agility
- Kehityn ohjaajana, oma sijoittuminen, radanluku, liikkuminen ja kaikki muukin tarvitsee vielä paaaaljon kehitystä.
- Alan kouluttaa omassa seurassa nyt ja tahdon tulla siinä hyväksi; koulutusohjaaja kurssi.

• Koulutusohjaajan on nyt toimittu vuosi enkä nyt ainakaan ihan surkea ole? Koulutusohjaajakurssi ihan parin viikon päästä.

- Pidän hauskaa.

• Keväällä ärsytti, koska kontaktit. Kesällä ei jaksanut, koska aikataulut. Myöhemmin kesällä masensi paljon, koska Neron lonkat. Syksyllä ja alkutalvesta on koko ajan ollut parempi ja parempi fiilis! Paljon onnistumisia ja paljon kivaa tekemistä.

Tokoilut ja rallyt
- Opettelen opettamaan koiraa.
- Vähän pitkäjänteisyyttä; ei se koira opi, jos lopetan ennen kuin aloitan.

• Olen opetellut. Aina tulokset eivät ole niin hyviä, mutta olen edennyt hitaasti, koska haluan, etten pilaa Soralta mitään liikkeitä. Neron kanssa ollaan tehty vähän rennommin aina silloin kun kierrokset ei nouse turhan korkealle.

Arkielämä
- Kehityn koirankouluttajana.
- Pidän blogia :D
- Suunnittelen edes suurimman osan koirien treeneistä ja teen töitä johdonmukaisesti.
- Pääsen opiskelemaan!
- Lenkkeilyä!

• 3/5 on hyvä saavutus! :D

Jatketaan tällä fiiliksellä kohti vuotta 2015!

Lisää kontakteja

Eilen käytiin myös tekemässä puomia. Samalla jatkettiin ja hyvin meni!

2on2off, toimii?

Eilen treeneissä keskityttiin pelkkiin kontakteihin Soran kanssa. Tavoitteena olisi päästä kisaamaan mielellään piakkoin jo ihan oikeasti ja puomi alkaa olla ainoa este, joka ei ole hallussa. Omalla joululomallani ollaan tehty laatikon kanssa suhteellisen paljon 2on2offeja ja nyt kokeiltiin siirtää asentoa toista kertaa oikealle puomille. Viime kerrasta on aikaa ja silloin Soralla ei ollut oikestaan mitään ideaa mitä piti tehdä.

Ihan alkuun tein muutaman toiston hallin laatikolla, jotta Sora tajuaa mitä ollaan tekemässä. Hyvin teki ja vauhtiakin oli niin paljon, että suht kevyt laatikko vaan lenteli liikkeelle lähtiessä. Ensimmäisellä kerralla puomilla laskettiin alastulo pikku pöydän päälle ja sen viereen laatikko, jolle muutama toisto. Sitten laatikko pois ja tehtiin ihan pienellä pyörityksellä pelkkää kontaktia. Alkuun Sorppa oli vähän ymmällään, mutta paransi koko ajan. Tehtiin tasaisesti molemmilta puolilta. Pari viimeistä taidettiin tehdä pidemmältä matkalta puomia.

Toisella treenikerralla tehtiin alkuun pari toistoa pöydällä olevaan alastuloon. Edelleen teki vauhdilla ja pysähtyi hyvin. Pari kertaa tuli koko treenin aikana yli, mihin kommentoitiin oho ja jatkettiin. Nostettiin alastulo puomiin kiinni ja tehtiin taas ihan pelkkää kontaktialuetta pyöräyttämällä. Sitten aloin nostamaan vähän pidemmälle puomille ja viimeinen toisto tehtiin jo puolestavälistä alastuloa.

Molemmissa treeneissä oli niin vähän treenaajia, että tehtiin vielä molempien ryhmien jälkeen muutama toisto toiseen päähän puomia. Niistä video alla. Aika hyvin edistyi tämä homma yhdellä kertaa. Tänään mennään uudestaan halleilemaan ja varmaan täytyy nyt ostaa irtovuoroja, jotta oikeasti saadaan koko puomi kuntoon. Jeejee, hieno rotta!

Hyvää joulua!

Pikkujoulukisat ja Neron uusi kuppi

Meillä oli sunnuntaina treeneissä pikkujoulut, joita juhlistettiin kisaamalla. Suunnittelin itse radan, joka näytti tältä:

Radan piti tosiaan olla sopiva kaikille, joten kontaktit ja kepit karsiutuivat pois heti alkuunsa. Molemmat päivän ryhmät kisailivat tällä radalla.

Me tehtiin Soran kanssa 35cm rimoilla, muuri ja pituus olivat mini-kokoisia. Tehtiin niin, että ensin sai käydä radalla harjoittelemassa ja sen jälkeen otettiin kisakierros.

Tein kutos putkelle jarrun ja valssilla seiskalle. 9-10 väliin persjättö ja 12 niistolla. Nämä olivatkin sitten alkuun ne vaikeat kohdat, kun ei muka meinannut ehtiä. Ei tarvinnut lähteä kuin vähän aikaisemmin liikkeelle ja persjättö 9-10 välissä onnistui ihan hyvin. Loppusuoralla meinasi tulla vähän kiire ja muistui taas mieleen, miksi myös ohjaajan on syytä lämmitellä huolella. Pienesti venähti reiden/nivusen seutuvilta, mutta meni jo illan aikana ohi.

Varsinaisella kisaradalla meni aika nappiin ja tehtiin nollarata hyvällä ajalla. Hyvä aika määritelmä tulee siitä, että oltiin koko illan nopeimpia! Voitettiin siis oma ryhmä ja saatiin palkinnoksi suklaapatukka ja dentastixejä. Vissiin hyödyllistä tehdä oma suunnittelemia ratoja :D
Valitettavasti suoritus ei ehtinyt videolle asti, sillä puhelin oli ajanottolaitteena.

Pikkujouluihin kuului myös syötävää ja juotavaa, joita molempia riittikin sitten runsaasti. Oli kyllä taas kivaa järkätä jotain pientä erilaista ja molemmat ryhmät tuntuivat olevan ihan iloisia pikkujouluista.

Maanantaina kävin kaupoilla ja molemmat koirat saivat joululahjat. Nero sai Busterin Dog Maze aktivointi/ahmimisen esto ruokakupin, sillä syömisvauhti on kasvanut viime aikoina hurjasti. Illalla testattiinkin heti ensimmäisen kerran ja kyllä muuten hidasti! Melkein jopa liikaa, kun pienellä koiralla oli niin kamalan kova nälkä ja sitten piti yrittää ajatella. Luultavasti oppii kyllä todella nopeasti käyttämään kuppia "oikein", mutta eiköhän toi silti hidasta tahtia jonkin verran. Ei varmasti alkuun saa jokaista ruokaa tuosta, koska kenenkään kärsivällisyys ei riitä, mutta toivon mukaan edes yhden päivässä.

Sora sai pohjavillaharjan, josta se nyt ei ehkä tykännyt ihan niin paljoa :D Hyvin kyllä lähti villaa irti, kun sitäkin tuli testattua. Joulusiivous tuntuu vähän turhalta, jos koiran karvaa on huomenna ihan saman verran lattioilla.

Keinukoulutus

Meillä oli viime suununtaina halukkaille seuran koulutusohjaajille Lotta Vuorelan pitämä keinukoulutus. Lotta opetti meille hänen tapansa opettaa keinua turvallisesti ja tehokkaasti. Oli kyllä todella hyvä saada tällainen keino keinun opettamiseen, sillä omat koirat eivät ole ehkä niitä ihan normaaleimpia. Neron keinu oli todella huono aina ja tällä opetustyylillä siitä olisi saanut varmasti paremman. Jos Nerppa vielä aksaisi, opettaisin sille luultavasti keinun kokonaan uudestaan. Sora taas oli suhteellisen helppo opetettava, kun ei sitä pelottanut mikään. Vähän samaan tyyliin olenkin sille opettanut, kuin mitä tässä, mutta jättänyt väliin muutaman melko oleellisen kohdan.

Ihan alkuun keinua kannattaa lähteä tekemään vasta sen jälkeen, kun koira on päässyt tekemään puomia. Näin keinun opetus ei vaikuta herkemmällä koiralla puomiin. Samoin puomia kannattaa ensin juoksuttaa ihan vaan täysiä yli kontaktien suoritustavasta riippumatta, jotta saadaan lopputulokseksi vauhdikas ja varma puomi.

Ensimmäinen vaihe on testata, reagoiko koira keinun ääneen. Koiralle syötetään namia keinun lähellä ja samaan aikaan paukutellaan keinua maahan. Jos koira reagoi edes vähän tätä vaihetta jatketaan, kunnes reaktiota ei saada. Jollain koirilla siihen voi mennä pitkään ja toiset eivät edes tajua, että jotain tehdään. Koko keinuhn opetuksen ajan kannattaa palkata namilla, jolloin koira pysyy keskittyneenpänä.

Seuraavaksi aletaan opettamaan koira pamauttamaan keinua itse. Keinu tuetaan niin, että alkuun pudotus on todella pieni. Koira ohjataan keinun sivusta keinulle ja palkitaan. Kannattaa pitää koiralla hihnaa ja melko läheltä koiraa hihnasta kiinni, jotta kontrolli on parempi. Keinun pudotuksen korkeutta nostetaan vähitellen. Tässä kohtaa opetetaan myös kontaktin suoritustapa ja käskysana. Kannattaa opettaa koiraa pysähtymään kaikki tassut keinulle, se on turvallisinta. Jos koiralla on puomilla 2on2off, voi se olla koirasta riippuen parempi vaihtoehto. Lotta ei suositellut pamauksesta liikkeelle lähtevää kontaktia, sillä koiran vireen noustessa se alkaa helposti ennakoimaan pamausta ja lähtee koko ajan aikaisemmin. Soralla on keinulla pamauksesta lähtevä kontakti, mutta katsellaan mitä sen kanssa tapahtuu.

Tämän vaiheen kanssa samaan aikaan voidaan tehdä päähän juoksutusta. Eli tuetaan keinu paikalleen, niin kuin se on normaalistikin. (Pidetään kulkusuunnat oikeina: pamauttelua tehdään laskevassa päässä ja päähän juoksutusta laskevaan päähän.) Koiralla pidetään hihna, josta kouluttaja pitää kiinni. Koiran omistaja/ohjaaja on keinun päässä kutsumassa koiraa ja palkkaamassa keinun pinnalta. Tässä tärkeää olla namit valmiina. Keinun pinnalta siksi, että haluamme koiran liikkuvan pää matalana -> parempi jousto etupäässä eli vähemmän kuluttavaa ja siksi ettemme missään nimessä halua koiran ajattelevan, että keinun pään takana tapahtuu jotain jännää. Hihnassa ei roikuta tai hidasteta, vaan siitä pidetään lähinnä turvallisuuden takia kiinni. Jos koira ei millään meinaa osua puomille, sitä voi vähän hihnasta ohjailla tai jos koiran meno on aivan päätöntä voi koiraa jarruttaa. Palkitsemisen jälkeen koira nostetaan alas keinulta (muista kysyä voiko koiraa nostaa!)
Tässä vaiheessa ohjaaja vaihtelee paikkaa, eikä seiso aina keinun päässä koiran edessä. Myös pientä liikehäiriötä voi lisätä.

Seuraavaan vaiheeseen siirrytään, kun koira osaa pamauttelun ja päähänjuoksun. Keinuun lisätään liike. Keinun laskevan pään alle laitetaan maksipöytä ja nousevan pään alle minipöytä. Näin saadaan mahdollisimman pieni liike, mutta koira tulee keinulle itse ja poistuu keinulta itse. Jos edelliset vaiheet on tehty huolella, koiran pitäisi tehdä nyt suoritus keinulla, jossa se juoksee keinun kovaa loppuun asti ja suorittaa päähän halutun kontaktin. Tietenkään koira ei välttämättä tajua heti ensimmäisellä kerralla, mutta noin periaatteessa. Kun juokseminen sujuu tällä asetelmalla poistetaan minipöytä. Sen jälkeen vaihdetaan laskevaan päähän maksipöydän tilalle minipöytä. Myös tässä koira pidetään hihnassa ja kouluttaja juoksee hihnan kanssa mukana.

Lopulta koiran pitäisi osata tehdä keinu ihan pelkkänä keinuna. Tämä opetustyyli vaikuttaa aikas hyvältä. Koira kohtaisesti pitää totta kai katsoa ja kaikki jutut ei vaan sovi kaikille. Tässä edetään kuitenkin koiran vauhdilla eikä vaadita siltä asioita, joihin se ei vielä pysty.
Puhuttiin myös siitä, että keinu kannattaa olla yksi viimeisistä esteistä mitä koiralle opetetaan. Keinulle ei ole mikään kiire, vaan kannattaa antaa koiran kehittyä sekä fyysisesti että henkisesti, niin että se on oikesti valmis tekemään keinua.

Agility on kiva laji, kun koko ajan oppii kaikkea uutta. Monennenkohan koiran kohdalla sitä osaisi opettaa asiat mahdollisimman sujuvasti ja turvallisesti ja mielellään tehokkaastikin?

Maailman mahtavin mönjäkoira

Pieni väsy hoidon jälkeen.

Sora kävi tänään tosiaan osteopaatilla. Rintaranka oli jumissa, samoin molemmat olat. Olivat jopa tosi jumissa. Muuten ei mitään ihmeellistä löytynyt. Ei merkkiäkään siitä, että se olisi jäänyt viisi päivää sitten auton alle. Noita olemassa olevia jumeja tönäisy ei ole varmasti auttanut, mutta ei se ole niitä yksinään aiheuttanutkaan.


Sora hoidettiin pöydällä ja lopuksi vähän lattialla. Lattialla selvisi ettei se nyt niin jumissa ollutkaan, kunhan oli laittanut kaikin voimin vastaan pöydällä. Huoh. Kiva ettei ole jumissa, mutta ihan oikeasti, eikö voisi rentoutua. Eli toisin sanoen, Sorpan kroppa oli täysin samassa jamassa kuin yleensäkin. Ihme koira.

Tämä video kuvastaa hyvin tämän päivän mietteitä tosta koirasta. Alkaen kohdasta 1.30.

Matkalta tarttui mukaan myös uusi hihna Soralle. Sillähän on vähän turhan pitkä nahkahihna, jota en todellakaan käytä sateella tai märällä, eli tällä hetkellä en ikinä. Sen lisäksi sillä on käytössä edelleen sama pentuhihna kuin alusta asti. Raukka on joutunut kärsimään solmuisessa rikkinäisessä Neron vanhassa 150cm lyhyessä huonossa hihnassa ja eilen päätin, että ehkä sille voi ostaa uuden, kun ikääkin on kohta jo kolme. Ostin sitten D&Cn pinkin grippi hihnan. Yhden kerran kokeilulla tykkään! Hyvä pito ja kivan pituinen, ihanan värinen ja bgb-lukko, joten enempää ei ehkä voi toivoa. Haluaisin vielä 3m monitoimihihnan, johon saisin tarvittaessa kaksikin koiraa kiinni. Täytyy vaan varmaan odottaa siihen seuraavaan koiraan asti, jotta tietää minkä levyisen ottaa... :D

Nerolla oli taas tiistaina uinti. Ja taas oli ihan superkivaa! Jaksaminenkin paranee koko ajan. Tällä kertaa se ui ihan kevyesti 20 minuuttia putkeen ja vasta siinä kohtaa alkoi vähän vauhti hidastua. Silti se ui loppuun asti hyvin. Takajalat teki hyvin töitä ja joka kerta loikkasi altaaseen.

Vähän erilainen lauantai

Meidän lauantai alkoi ihan normaaliin tapaan. Tulin perjantaina tosi myöhään kotiin agijaoston pikkujouluista ja heräilin puolen päivän aikaan. Koirat oli sopivasti käytetty ja päätin lähteä tallille. Kuten tavallista otin Soran mukaan, jotta se pääsee maastoon juoksemaan ja saa vähän lisää liikuntaa.

Tallilta olikin lähdössä porukka maastoon, joten nopealla tahdilla ponsi valmiiksi ja liityttiin jonon jatkoksi. Ihan normaalisti mentiin hiekkamontulle, missä koira irti ja itse ponin kyytiin. Sora ei oikein arvostanut, että olin vuorotellen jonon viimeinen ja toisiksi viimeinen. Se ei löytänyt missään vaiheessa sellaista sopivaa kohtaa olla. Lisäksi se piti vielä vähän pitempää välimatkaa heppoihin kuin normaalisti.

Kiivettiin harjulle, jonka vieressä menee iso autotie. Polulta matkaa tielle on noin 15 metriä ja se väli on metsää ja hakattua metsää, eli ei todellakaan mitään helppoa maastoa. Samaista harjua käyn kiipeilemässä lähes joka kerta, kun ollaan kuopilla. Yhtäkkiä yksi maastoporukasta sanoo, että herran jumala se koira on tuolla tiellä. Ja siellähän Sora kipitti 80 nopeusrajoitteisen tien vastakkaisessa laidassa. Silloin ei onneksi tullut autoja, joten huusin Soraa. Sen ilme oli sellainen perinteinen haista kukka, en varmaan tuu sinne ponin luo. Sitten niitä autoja alkoi tulemaan ja koira seikkaili edelleen tiellä. Siinä vaiheessa en enää nähnyt Soraa, koska puita oli enemmän edessä. Kuului jarrutus ja tömähdys.

Siinä kohtaa hyppäsin ponin selästä alas, heitin ohjat takana tulevalle ja lähdin juoksemaan tielle. Olin aivan varma, että seuraavaksi nään koiran raadon tien laidassa makaamassa. Kun pääsin tielle, muu porukka huusi, että se on jo täällä. Juoksin takaisin kuopan puolelle ja Sora meni hirveää kyytiä karkuun. Se kuitenkin juoksi, eikä ontunut millään tavalla. Huusin kovaa ja yritin kaikkia käskyjä, mutta ei Sopuli halunnut tulla takaisin. Come-käskyllä, joka on meidän ehdoton luoksetulokäsky, joka on toiminut aina, se pysähtyi hetkeksi, mutta jatkoi sitten tallia kohti. Tässä kohtaa ihmisiä tuli tieltä päin. Kaksi autoa oli pysähtynyt, toinen joka oli osunut ja toinen huolestunut mies. Onneksi omat aivot pelaa, myös hätätilanteissa ja nopean ajattelun jälkeen juoksin hevosen luo ja pyysin, että tallin työntekijä taluttaa sen tallille. Itse pyysin kyydin toiselta pysähtyneistä autoista, jotta pääsen lähemmäs tallia.

Autossa selvisi, että osunut kuski oli ehtinyt jarruttaa ennen törmäystä. Olivat myös nähneet, että eläimellä on jotain kaulassa (heijastinliivi ja valjaat.) Voikin nyt sitten olettaa, että liivi on osittain pelastanut Soran hengen, koska kuka tuolla hämärässä muuten mitään näkee. Hyppäsin pois autosta laukkasuoran toisessa päässä ja heti kun pääsin hiekkakuopan puolelle näin Soran. Yksi huuto riiitti ja sain täysiä juoksevan koiran syliin. Tässä kohtaa saatoin itkeä hysteerisesti puoli minuuttia. Nopealla tunnustelulla, mitään ei ollut rikki ja mistään Sora ei aristanut. Laitoin koiran hihnaan ja katsoin liikkeet läpi eikä niissäkään ollut mitään ihmeellistä. Takajalat eivät venyneet ihan yhtä pitkälle kuin normaalisti, mutta muuten koira vaikutti olevan täysin kunnossa.

Lähdettiin sitten ponin taluttajaa vastaan ja yritin samalla soittaa eläinlääkäriin, kunnes muistin että on itsenäisyyspäivä. Halusin kuitenkin käyttää Soran tarkistettavana, vaikka mitään ei näkynytkään, tai ainakin kuulla eläinlääkärin mielipiteen. Sitten yritin soittaa kotiin, että joku etsisi valmiiksi eläinlääkärin, johon voin koiran kuskata. Kukaan ei vastannut puhelimeen ja omastakin alkoi akku olla erittäin vähissä. Päätin sitten vain toimia nopeasti, jotta pääsen itse vauhdilla kotiin. Löysin ponin ja taluttajan ja käveltiin aikamoista vauhtia takaisin ja poni oli tarhassa noin minuutin kuluttua pihaan saapumisesta.

Kotona käskin äitin etsiä eläinlääkärin ja kävin pesemässä Soran. Äiti löysi eläinlääkäriasema Askeleen, joka sijaitsee Tuusulassa. Soitin sinne ja sieltä sanottiin, että tulkaa käymään varmuuden vuoksi. Heillä oli heti tilaa, joten nappasin Soralle botin päälle, rekkarit ja lompakon kassiin ja lähdettiin ajamaan. Sora oli koko ajan oma reipas itsensä, tahtoi kotona riehua Nallen kanssa ja oli aivan innoissaan, kun lähdettiin.

Eläinlääkärissä Sora tutkittin ensin yleisen kunnon osalta. Pupillit oli normaalit, limakalvot vaaleanpunaiset ja normaalit (näkyi kuulemma, että pieni shokkitila ollut.) Sydän kuunneltiin ja se oli muuten normaali, mutta syke oli 54, mikä on kuulemma hidas isollekin koiralle. Ell kysyikin, että onko koira aina niin rauhallinen, enkä oikein osannut vastata. Täytyy alkaa mitata leposykkeet kaikilta eläimiltä, niin osaa sanoa mikä on normaalia ja mikä ei. Hengitys oli normaali, mutta hengitysäänet vähän vaimeat vasemmalta. Palpoinnissa Sora aristi pään taivutusta vasemmalle. Se aristi voimakkaasti selän ja lonkkien tunnustelua, mikä saattaa ainakin osittain johtua agilitysta. Tiesin, että selässä oli jo valmiiksi jumi ja lonkankoukistajat on olleet jokaisella hoitovälillä kireät. Sora aristi myös vasenta etujalkaa/olkapäätä. Eläinlääkäri päätteli, että auto on osunut vasempaan kylkeen. Tässä huomaa taas, kuinka vähän koirat näyttävät kipua. Minulle Sora esitti ettei mihinkään satu ja eläinlääkäriä mulkaisi erittäin murhaavasti ja meinasi kerran käyttää hampaita.

Otettiin varmuuden vuoksi röntgenkuvat ja sain itse olla avustamassa. Röntgenkuvista näkyy ettei ole merkkiä ilmarinnasta tai keuhkoruhjeista. Vatsaontelossakaan ei ollut mitään. Ainoa näkyvä juttu oli rintakehän alueella vasemmalla pehmytkudoksessa tiiviimmän näköistä, mikä tarkoittaa mahdollisesti mustelmia.

Sora sai ihon alle kipulääkkeen ja saatiin resepti 3-5 päivän kipulääkekuuriin. Odottelua oli käynnillä jonkin aikaa ja Sora veteli suurimman osan ajasta sikeitä. Se makoili kyljellään lattialla ja nukkui aivan täysin. Ei pienintäkään merkkiä stressaantumisesta, kunhan vain nukkui kun väsytti. Sitten meidät passitettiin kotiin. Koko jutulle tuli hintaa 143€ mikä on erittäin järkevä summa. Pelkäsin jo jotain miljoona laskuja. Askel on auki joka päivä 14-20 eikä veloita viikonloppuisin tai pyhisin lisämaksua, mikä oli aika kiva juttu.

Kotona piti vahtia, että Soran vointi pysyy normaalina ja viedä se kivun hellittäessä osteopaatille tai fyssariin. Meillä on aika varattu 15.12 Jerrylle, mutta mietin pitäisikö viedä Sora jo ensi viikolla esim torstaina tai keskiviikkona, kun näytti olevan vielä vapaita aikoja.

Sora on onneksi ollut nyt aivan normaali. Olen pitänyt sillä bottia päällä, vain yöllä pidettiin yöunien mittainen tauko. Autoista ei välittänyt lenkillä mitään ja muutenkin se on ollut oma ärsyttävä itsensä. Olen jo kertonut sille useaan kertaan, ettei saa riehua. Tänään käyn hakemassa apteekista kipulääkkeet. Treenit jää tietenkin väliin tänään ja luultavasti myös ensi viikolla.

Kaiken kaikkiaan selvittiin erittäin hyvällä tuurilla ja isolla säikähdyksellä. Ton koiran on pakko olla joku avaruusolento, kun sitä ei mikään hetkauta mihinkään suuntaan. Onneksi se on hengissä ♥

Kerrankin videomateriaalia treeneistä

Eilen käytiin treenailemassa taas aksaa Sipulin kanssa (loogista Sora->Sopuli->Sipuli.) Tehtiin kerrankin vähän pidempää rataa ja yksittäin keppejä. Kouluttamisen jälkeen tehtiin vielä puomin alastuloa yksinään.

Tällaista rataa tehtiin. Pöytää Sora pääsi tekemään varmaan ensimmäistä(?) kertaa. Enpä jaksanut sitä sen kummemmin opettaa, hienosti se sinne hyppäsi ja pysyi, kun käski.
Kolmonen tehtiin japanilaisella, koska sitä tungetaan nyt joka paikkaan. 5-6 väliin persjättö ja tyhmästi tungin vielä toisen persjätön 6-7 väliin, vaikka siihen olisi paremmin sopinut valssi. Note to self "älä tunge aina joka paikkaan yhtä samaa ohjausta, vaikka se olisi kuinka kiva". Seiskalle niistopersjättö. 14-15 väliin taas persjättö ja 16-17 valssilla.

Muutamaa kohtaa jouduttiin vähän enemmän hiomaan. Alun japanilaisessa oli jostain syystä väärä ajoitus eikä se nyt hinkkaamallakaan osunut ihan kohdalleen, koska ei ollut ketään antamassa palautetta. Yksi hyvä japski ja viimeinen oli ok. 6-7 välissä hukkasin koiran melkein joka kerta, kun tungin siihen sen tyhmän persjätön. 15-17 olin koko ajan Soran linjalla tai muuten jossain tyhmässä kohtaa. Valssi toimi parhaiten ja silloin sain linjoista hyvät. Alkuun yritin siihenkin tunkea jotain tyhmää vastakäännöstä ja sitten jouduin seisomaan paikallani ja odottelemaan.

Kerrankin löytyy videomateriaalia, joten tässä. Viimeinen yritys ja nollarata! Paras terävyys molemmilta vähän kadoksissa, mutta nolla mikä nolla.

Keppejä tehtiin ja hienosti teki. Kerran sain aloittamaan väärältä puolelta pujottelun, kun oikein työnsin, mutta muuten teki oikein.

Puomin kontakti on ihan tyhmä. Jauheliha oli ehkä vähän turhan hyvää palkkaa puomille, koska vauhtia tuli liikaa ja 2on2off hävisi kuin tuhka tuuleen. Lisää vahvistusta...

Aa(llo)n harjalla

Nero kävi taas tiistaina uimassa. Toi oli kolmas kerta ja nyt se jaksoi uida jo melkein koko puolituntisen yhteenmenoon, kun ekalla kerralla väsähtäminen tapahtui parissakymmenessä minuutissa. Turkin vähentymisellä on varmasti osuutta asiaan, mutta selkeästi on taas tekniikka muistunut mieleen ja kuntokin parantunut.

On kyllä kivaa, että ollaan saatu porukka kasaan ja uiminen on mahdollista. Nerppa on aivan innoissaan, kun lähdetään kahdestaan ja päädytään uimalaan. Allas on ainoa paikka, missä sille heitetään mitään, joten riemu on välillä ylitsevuotavaa. Vähän jänskättää aina välillä kun kierrokset nousee, että se liukastuu pahemmin, mutta antaa toisen intoilla.

Soran kanssa aksattiin taas sunnuntaina ja meni aikas kivasti. Tehtiin pientä pyöritys pätkää, johon kivoja linjoja ja hyvää asennetta. Lisäksi tehtiin keinulle persjättöjä ja takaaleikkauksia. Kummankaan kanssa ei mitään ongelmaa, vaan Sora tekee keinun edelleen juuri niin kuin se on sille opetettu. Se siis juoksee täysiä oikeaan kohtaan ja lähtee liikkeelle, kun keinu on pamahtanut maahan. Helppoa ja nopeeta.

Myös aalle tehtiin pari toistoa, jotta joskus päästäisiin kisaamaan agilityradoillekin. Jostain bongasin juoksuaalle neuvon, että laitetaankin pumpperi heti aan harjanteen jälkeen, jotta koira joutuu venyttämään jo ensimmäistä laukkaa, mistä automaattisesti seuraa toisen laukan paremmin paikalleen osuminen. Se toimi! Ja vielä sairaan hyvin. Sora venytti aan yli ponnistavan laukan jo niin pitkälle, että toinen laukka osui erittäin hyvään kohtaan kontaktille. Jokaisella suorituksella. Aa myös näytti paljon luonnollisemmalta ja helpommalta, koska laukkojen kohtia ei oltu pakotettu, vaan Sora sai hakea niitä enemmän itse. Parasta tässä on, että oikeastaan korjaus on vauhdin lisäämistä. Toivottavasti ei ollut vain yhden kerran juttu, vaan toimii jatkossakin ja päästäisiin kääntymään ja hävittämään pumpperi kokonaan!

Neron kuvat

Neron lonkka- ja selkäkuvat. Ei oo ihan kauheen kauniit.

Vertailun vuoksi Soran lonkista kuva. Laatu on houno, koska otettu puhelimella eläinlääkärin kuvista. Kyllähän siinä aika näkyvä ero on kaikessa.

Tokat viralliset

Tänään käytiin kisaamassa Soran kanssa toinen virallinen agilitystartti Riihimäellä. Tarkoituksena oli joskus aikaisemmin tähdätä ihan kolmeen starttiin ja myös aksaradoille, mutta eihän ne kontaktit ole vielä valmiit. Tai Soran keinu on hieno, mutta puomi on aika alkutekijöissään ja aata pitää vahvistaa vielä aikalailla. Siispä tyydyttiin hyppyrataan ja saatiin käytettyä Neron toisista kisoista ikinä ansaitsema lahjakortti pois.

Rata oli oikein kiva, sellainen sopiva ykkösluokan rata. Tuomarina oli Ritva Herrala, jonka radoista olen muutenkin tykännyt.

Tänään oli kisaradalla täysin eri Sopuli kuin viimeksi. Sillä oli asennetta ja saatiin tehtyä treeninomainen suoritus, mikä oli meidän tavoitekin. Rengas oli toiseksi viimeisenä esteenä suoralla linjalla eikä sen kanssa mitään ongelmaa, vaikka vähän etukäteen jännitin. Tuloksena hylky, kun sählättiin kepeillä. Sora ei hakenut aluksi keppien oikeaa väliä, seuraavalla lähti pujottelemaan väärältä puolelta ja lopuksi vielä kehtasi jättää viimeisen välin tekemättä, mihin en ehtinyt reagoimaan, koska olin jo käskyttämässä putkeen.

Muuten meni tosi kivasti ja sain ohjattua sujuvan tuntuisesti. Vauhtiahan sille saisi tulla lisää, mutta onneksi meillä on aikaa. Sitä paitsi näin alemmissa luokissa ei haittaa ollenkaan, jos vauhti on vähän hitaampaa, että ohjaaja pysyy mukana. Tänään kävi jopa niin, että luulin Soran olleen tosi hidas, koska ei tullut kertaakaan kiire... Tai sitten kehitystä on tapahtunut ja osaan ohjata tota koiraa.

Jennan valmennuksen postaus tulee kyllä, kunhan saan sen kirjoitettua ja videot laitettua...

Kivusta ja sen seurauksista

Koirat ovat eläimiä, jotka elävät täysin ihmisen armoilla. Ne on jalostettu palvelemaan ihmistä, tekemään töitä ja miellyttämään omistajiaan. Villeinä eläessään koirat ovat näytelleet ”kovaa” koska pieninkin heikkouden merkki on saattanut johtaa elämän loppumiseen.

Nämä molemmat seikat tekevät koirasta eläimen, joka ei tahdo näyttää kipuaan. Sen lisäksi koira ei osaa myöskään sanoa omistajalleen, että nyt vähän kolottaa tai että nyt sattuu kunnolla. Koiran omistaja on täysin oman koiranlukutaitonsa varassa. Nopeasti iskevän viiltävän kivun huomaa yleensä helpommin. Jos koira kiljaisee, eiköhän meistä jokainen ymmärrä jotain käyneen. Mutta hitaasti ilmaantuvaa, koko ajan voimistuvaa kipua voi olla vaikea tunnistaa.

Nero ei pystynyt eilen istumaan. Se yritti istua, mutta meni saman tien maate ja makuuasennosta pudottautui heti oikean lonkan päälle. Tämä toistui pari kertaa peräkkäin. Kun itse pyysin Neroa istumaan, se istui, vaikka näin että sitä sattuu. Kohtaus meni kuitenkin suht nopeasti ohi ja Nerppa jatkoi touhujaan ihan samalla lailla kuin ennenkin. Mutta itse säikähdin aivan tajuttomasti.
Tästä lähti ajatussarja liikkeelle. Onko jotain muuta erilaista tapahtunut viimeisen kolmen kuukauden aikana, eli sen jälkeen kun Nero kävi kuvattavana? Vaikka olen kuinka kytännyt koiraa ja analysoinut suurin piirtein jokaista askelta, olen saattanut olla huomaamatta jotain tai en ole yhdistänyt sitä nimenomaan kipuiluun.

Nero on nukkunut entistä enemmän takajalat taakse työnnettyinä. Aina se on niin tehnyt, mutta nykyään se ei makaa oikeastaan ikinä normaalissa makuuasennossa. Lisäksi se on viihtynyt huomattavan paljon kyljessä kiinni verrattuna sen turkin paksuuteen. Yleensä sillä tulee saman tien kuuma. Se aristaa heijastinliivin aukaisemista. Oikeastaan koko takapää alkaa olla vähän arkaa aluetta. Hoitaminen ei ole kivaa, eikä takajalkojen rapsutus. Tänään näytti olevan myös alaselkä kiellettyä aluetta. Suihkussa se nostaa aina oikean takajalan kokonaan ilmaan, kun suihku osuu jalan sisäpuolelle/lonkkaan. Jalkoja kuivatessa oikea takajalka on usein kevennetty. Se laukkaa ehkä aavistuksen vähemmän vapaana ollessa. Ravissa takajalkojen liikerata on ehkä lyhentynyt.

Mutta lopun aikaa se on pöhkö oma itsensä. Maanantaina se leikki yksin lelullaan varmaan tunnin. Tiistaina käytiin uimassa ja mikään ei olisi voinut olla parempaa. Se leikkii edelleen Soran kanssa ulkona ja viikonloppuna niillä oli taas painimatsi, joka kesti enemmän kuin hetken. Se juoksee ihan yhtä tyhmänä vastaan ja hyppii ja pomppii ja riehuu. Edelleen se treenaisi varmasti ihan mitä vaan. Tänään aamulenkillä Nero spurttaili ja yritti haastaa Nallea leikkimään ja Soran kanssa ne juoksivat täysillä ympäriinsä.

Ongelma on, ettei Nero osaa kertoa että nyt sattuu. Se ei osaa sanoa että tänään pitää ottaa rauhallisemmin ja syödä särkylääkettä niin kuin ihmiset osaavat. Nerolla ei ole myöskään ”otetaan rauhallisemmin” moodia. Se tekee täysiä tai ei ollenkaan. Melkein nauratti kun ihmiset sanoivat että voithan sä tehdä sen kanssa agilitya sellaisena höntsäilynä ja kevyemmin. Neron kanssa höntsäilyä ei ole olemassa, varsinkaan agilityssa. Se tekee aivan täysiä sen mitä tehdään tai sitten se ei tee ollenkaan. Ja ihan varmasti kaikki tekeminen on sen mielestä niin kivaa, että mahdollinen kovakin kipu unohtuu sen aikana. Olen itsekin pelannut jalkapalloa rikkinäisellä nilkalla ja huomannut pelin jälkeen, etten voi astua. Koiralla tämä on vielä paljon vahvempi ominaisuus. Nerokin tekisi luultavasti töitä vaikka jalka katkenneena.

Onko sitten oikein antaa koiralle kipulääkkeitä, jolloin se ei varo kipeää kohtaa senkään vertaa? Ehkä jollekin rauhallisemmalle yksilölle sopii, mutta Nerpalle luultavasti ei. Kuuriluontoisesti saattaisin ehkä kokeilla, mutta jatkuvassa käytössä ei olisi mitään järkeä. Nero paahtaa muutenkin menemään täysin reikäpäänä, niin mitä jos sitä ei sattuisikaan ollenkaan ja se vetelisi pitkin maita ja mantuja entistä kovempaa, koska se pienikin muistutus ettei jokin ole kunnossa on puudutettu. Lonkkavika ei tule kuitenkaan koskaan parantumaan vaan se pahenee koko ajan.

Mistä päästäänkin viimeiseen aiheeseen, eli milloin liika on liikaa. Olen aina sanonut, että mun koirat lähtee saappaat jalassa. Niitä ei pidetä loputtomiin vaan sen takia, etten halua niistä itse luopua. Kyllä koiran elämän pitää olla elämisen arvoista. Sitä lopullista pistettä on vaan niin järkyttävän vaikea määritellä. Silti omistajan kuuluu päästää koira pois silloin kun on sen aika.

Nerolla on rokotusten aika ihan nyt käsillä, joten keskustellaan samalla eläinlääkärin kanssa lonkista. Lisäksi soitan kuvanneelle eläinlääkärille, että mites nyt, kun oireet ovat selkeästi lisääntyneet, vaikka kesällä puhuttiin, ettei Nero ainakaan silloin olisi tarvinnut esimerkiksi niitä kipulääkkeitä. Se mitä tehdään sen jälkeen on vielä arvoitus, mutta pakostihan tässä alkaa miettiä sitä omalta kannalta kaikista surullisinta ratkaisua.

Täältä löytyy artikkeli joka kertoo koiran kivusta ja sen tunnistamisesta. Kaikkien koiran omistajien pitäisi lukea ainakin jotain aiheeseen liittyvää.

Kuvahaastoin itseni

Sunnuntaina ja maanantaina käytiin treenaamassa Soran kanssa aksaa. Sopuli tyyppi teki aivan sairaan hyvällä asenteella. Meillä alkaa muun muassa kaarrokset valahtamaan! Mikä on hyvä juttu sinä mielessä, että vauhti alkaa selvästi kasvamaan, jee. Kuitenkin Sora osaa ja pystyy kääntymään tiukasti ja nopeasti, joten tässä kohtaa vauhti on paljon parempi juttu.

Koirat pääsi perjantaina mukaan maastoilemaan. Reissu ei ollu ihan niin hauska, koska poni päätti lähteä omatoimisesti takasin tallille ilman mua ja koiria. Tänään Sora pääsi yksin mukaan ja käytiinkin 1,5h lenkki. Reilu kuusi kilometriä tuli kännykän mukaan matkaa ja Sopuli varmasti juoksi paljon enemmän. Sen jälkeen onkin näkynyt epämääräinen bot-mytty jossain nukkumassa.

Ja jottei taas postaus olisi täysin kuvaton, päätin minäkin osallistua blogeissa pyörineeseen kuvahaasteeseen. Tarkoitus on siis valita jo valmiiksi olemassa olevia kuvia tietyistä kategorioista.

Paras yhteiskuva

Tästä kuvasta saattaisin haluta jopa taulun, joskin Neron ilme on niin huvittava :D

Tää kuva taas on vaan aikalailla kiva. Me kaikki :)

Treenaamassa

Kuva kertoo kaiken tarpeellisen meijän agilitysta. Valitettavasti Sorasta en löytänyt yhtään kuvaa, joten Nerppaan on tyytyminen. Ja sekin on jo eläkkeellä.

Kisaamassa

Soran ehdottomasti isoimmat skapat on Helsinki Winner 2012 ja Nerolla Agirotu 2014, josta vain hengailu kuva. Kaikki materiaali kisoista on video muodossa, joten ihan hirveästi ei ollut valinnanvaraa :D

Paras kesäkuva

Mökkeilyä, uimista, ponsi laitumella, aurinkoa, vihreetä ja ihanan lämmintä <3

Paras talvikuva

Tässäkin kuvassa aurinko on keskeisessä roolissa. Luntakin on, joten maisema on vähän nätimpi.

Tunnelmallisin kuva

Eipä tähän taida olla hirveesti lisättävää ♥

Hassuin ilme

Neron naama. Oikeesti vaikeinta ton kuvan valinnassa oli sen ettiminen. Miten voi koira näyttää tolta. Ja Sora nyt edustaa.

Lomalla

 

Soran loma ja Neron loma. Lomat tuntuu eniten lomalta, kun ollaan mökillä, joten jälleen mökkikuvia.

Töissä

Sora opiskelemassa. Hirmu rankkaa toi työnteko. Toka kuva on toissa viikolta, kun oli koirat mukana koulussa. Käytiin ennen ja jälkeen koulupäivän kävelemässä ihanissa maisemissa.

Tihutöissä

Mun koirat ei tee tihutöitä, joten valitsin tähän ällösöpöt pentukuvat. Kumpikaan ei oo oikeestaan koskaan hajottanu mitään tai ehkä aika kultaa muistot? Joka tapauksessa, jos ne on jotain tehny, se on luultavasti tapahtunu pentuaikana :D

Toinen identiteetti

   Oliks tää niinku mun toinen identiteetti? :D

Paljon kivaa tekemistä

Pari päivää on tullut juostua paikasta toiseen ihan urakalla. Viikonlopun vietin Kirkkonummella kokoushotelli Majvikissa kasvattajan peruskurssilla. Olen jo pari vuotta miettinyt käyväni kurssin ja nyt osui saumaan, jolloin oli oikeasti mahdollista osallistua. Oli kyllä ainakin minulle hyödyllinen ja mielenkiintoinen kurssi. Paljon oli tuttua asiaa ja ihan maalaisjärjellä ajateltavia, mutta hirveästi myös uutta. Kasvatuksen taustat (terveystutkimukset, geenit, eettiset asiat, JTO) olivat aikalailla hallussa, mutta käytännön tuntemus ontui. Mutta nyt on siitäkin paljon tietoa!

Lähinnä kävin kurssin yleissivistävinä opintoina, mutta seuraava koira voisi olla sijoituspentu ja haluan mahdollisimman paljon tietoa kaikesta. (Ja onhan se pakko myöntää, että monta erilaista hienoa kennelnimeä on mietitty, vaikkei edes rotua ole vielä päätetty :D) Se mikä minua vähän jopa järkytti, oli etteivät montakin pentuetta jo kasvattaneet ihmiset olleet koskaan kuulleet jalostuksentavoiteohjelmasta. Itse olen lukenut shelttien, perrojen, bortsujen, aussejen ja kelpien JTOt kokonaan ihan pelkästä mielenkiinnosta ja saadakseni lisää tietoa roduista. Jotenkin omituista, että ihmiset, joilla on jo ollut pentueita eivät ole kiinnostuneita asiasta. Ei vaan ymmärrä.

Sunnuntain treeneissä käytiin tekemässä Soran kanssa puomia. Naksuttelin alastuloa ja koko ajan parani. Nostin koiran puomille. Jos se saa itse juosta puomille ja pyörähtää ympäri, Sorppa osaa, mutta toi hahmotus on vielä hankalaa. Oma liike vaikuttaa vissiin vielä jonkun verran. Pysähtyminen on hankalaa, jos itse jatkan matkaa. Kuulemma pysähdyin aina samassa kohtaa ja otin saman verran askeleita puomin loppumisen jälkeen. Pitää ottaa huomioon myös omalla ajalla treenatessa. Tehtiin myös etupalkalla, koska oli koutsi auttamassa. Eiköhän se sen joskus opi, jos vaan tehdään.

Maanantaina oltiin Soran kanssa Timo Rannikon koulutuksessa, mutta kirjoitan siitä oman postauksen, kunhan vaan saan videon editoitua.

Tiistaina Nero pääsi ensimmäistä kertaa uimaan! Pieni perro meinasi kokonaan revetä, kun lähdettiin ihan kahdestaan ja vielä kun päädyttiinkin uimalaan. Hyvin Nerppa ui ja kivaa sillä tuntui olevan. Sai juosta ensimmäistä kertaa pallon perässä kuvien jälkeen ja sen kyllä huomasi. Söpsönen pieni hassu koira ♥ Jolla on muuten aivan valtavasti karvaa. Uimavauhtiin karvan määrä vaikutti selvästi, mutta olipahan parempi lihaskuntotreeni :D Hauskaa oli!

Sunnuntaiaksaa

Sunnuntain treenit. Hyppyneliössä Sora kääntyi hyvin mistä tahansa käänsinkin. Tehtiin kerran etupalkalla, jonka jätin siis lähtöön Sopulin taakse. Kierrokset pikkasen nousi, mutta hyvin teki silti. Tätä työstetään edelleen.

Pidemmällä radalla kolmos putkeen pakkovalssi oli jotenkin tosi vaikea tehdä. Olin koko ajan myöhässä ja Sora kurvaili yli metrin ohi putkesta ennen kuin edes käänsin sitä. Muutama toisto tarvittiin, ennen kuin oma ajoitus oli kohdallaan. Juoksin putkien välistä, koska sain koiraan silloin parhaiten vauhtia. Nelos hypyn Sora haki tosi hyvin. Meni esteelle vaikka itse käänsin jo toiseen suuntaan ja kääntyi tiukasti. Bueno.

Aalle laitoin heti alkuun pumpperin, mutta radan osana suoritukset olivat ihan järkyttävän huonoja. Loppuun tehtiin kuitenkin muutama toisto, jotka olivat paljon parempia. Viimeiselle laskin pumpperin paikkaa, jolloin saatiin aikalailla perfect osuma. Kyllä se aakin saadaan vielä toimimaan.

7-10 ohjasin tekemällä seiskan ja kasin väliin persjätön ja ysille päällejuoksun. Sora teki tosi hienosti. Muurin tilalla meillä oli rengas (tosi hyvä kisojen jälkeen) eikä sille ollut mitään ongelmaa. Sopuli treenasi oikein hienosti.

Hylly kerätty ja siihen sitten seuraavaksi tuloksia päälle

Sora on virallisesti medi ja ensimmäinen startti takana. Ei sujunut niin hyvin kuin olisi voinut, mutta tulipahan käytyä. Sora piti tosiaan mitata ja kilpailukirja virallistaa, joten meidän lämmittelykin meni ihan sekaisin. Tehtiin kolme eri lämppää, jotka oli kaikki huonoja ja eri pituisia räpellyksiä :D Aikataulut oli vähän myöhässä, joten ehdin hyvin katsella maksien radan, joka oli siis sama kuin medeillä. En tykännyt radasta. Kivan haastava, mutta aika monta kohtaa, jossa olisi voinut miettiä turvallisuus asioita vähän paremmin. Ja keppien sisäänmenokulma oli ehkä vähän hankala.

Mentiin radalle ihan kivalla fiiliksellä. Mutta Sora hyppäsi renkaan sivusta ja rengas hajosi. Sora jäi vähän tuijottelemaan taakse päin, mutta itse varmaan säikähdin pahemmin ja pelkäsin sen saaneen traumoja ja ettei se enää ikinä aksaa ja että seuraavaksi sillä on jotain vikaa jossain. Omat pasmat tosiaan meni vähän sekaisin, mutta jatkettiin silti rataa, joskin huonolla ohjauksella. Sora haki superisti kepeille ja teki hienosti loppuun asti, tosin vauhti olisi voinut olla parempi. 15 hypyltä työnsin Soran itse ohi, kun olin niin varma, että kyllä se sen hakee. (Ja aikaisemmin olin nähnyt, kun maksit meni joka toinen siitä samasta hypystä ohi.) Tuloksena siis hylkäys.

Radalla fiilis oli ihan paska. Tuntui ettei mikään toiminut ja muutenkin plääh. Videolta katsottuna tekeminen ei ole kuitenkaan yhtään niin pahan näköistä. Sora on hidas ja itse ohjaan erittäin huonosti, mutta ei se nyt mikään järkyttävä katastrofi ole. Päästiin maaliin melkein kaikkien esteiden kautta ja tästä on hyvä jatkaa! Hallilla oli ylimääräinen rengas sivussa, joten käytiin muutaman kerran tekemässä se, ettei Soralle vaan jää mitään traumoja. Ei se tainnut edes muistaa renkaalla tapahtuneen mitään.

Hirveästi löytyi hyvää ensimmäiseksi kisaksi. Ja tästä on helppo parantaa. Seuraavaan starttiin tavoite on saada tulos! :D

Viimeistelytreeni

Eilen käytiin Soran kanssa Lotta Vuorelan treeneissä tekemässä viimeistelyjä viikonlopun starttiin. Oli ihan superhyvä päästä tekemään pidempää rataa, koska kisoissakin esteitä on enemmän kuin muutama niin kuin normi treeneissä.

Rata oli oikein sopivan tasoinen ja kiva tehdä. Sorppeli oli hyvässä vireessä. 6-7 väliin halusin tehdä persjätön ja sen ajoituksen kanssa oli vähän vaikeuksia. Aloin joka kerta tekemään sitä myöhässä, vaikka olisi pitänyt aloittaa jo ennen muuria. Jotenkin en uskaltanut luottaa Soraan, mikä oli ihan typerää, koska kyllä se tekee.

Kepeille Sora haki aivan superhyvin! Ja kepitteli hyvällä vauhdilla ilman apuja seinää päin ja loppuun asti. Sain jopa otettua sivuetäisyyttä. Huippu sheltti! Keppien jälkeen tein valssin putkelle. Tässäkin oli pientä ajatusvirhettä, valssi suuntautui liikaa kohti sitä putkensuuta, johon oltiin menossa, jolloin peitin koiralta koko putken ja Sopuli haki aalle. Kun jatkoin valssia pidemmälle, Sorppa tuli juuri sinne mihin piti.

Aata lähdin tekemään ilman pumpperia. Ensimmäisellä kerralla oli hyvä osuma, mutta ne huononivat koko ajan. Oli pakko hakea pumpperi avuksi ja silloinkin ensimmäisellä kerralla Sora hyppäsi kokonaan kontaktin yli. Viimeinen oli taas hyvä. Lotan vinkki tähän oli tehdä välillä vähän madalletulla aalla, jotta laukka pitenee automaattisesti. Lisäksi pumpperin paikkaa kannattaa tarkkailla, jotta päästään aina optimaaliseen suoritukseen. Ja pumpperin tarvittava paikka voi muuttua myös yhden treenin aikana.

Aalta jatkettiin pyörityksellä aan puoleisen siivekkeen ympäri ja miten olikin niin yksinkertainen ohjaus niin kamalan vaikea. En saanut millään suunnattua ja ajoitettua omaa liikettä järkevästi, vaan olin joko edessä tai hukkasin koiran tai ohjasin sen johonkin ihan muualle kuin muurille. Sain lopulta tähänkin ihan ookoo suorituksen.

Loppu olikin juoksemista ja hyvin Sora ampui putkeen, vaikka osittain epäilin vauhdin hidastuvan. Myös lähettäminen 20 putkeen onnistui hyvin.

Viimeiseksi tehtiin vielä koko rata kertaalleen ja lukuunottamatta aan kontaktivirhettä me tehtiin nolla! Rimat oli 35cm ja 40cm sekaisin. Jäi tosi hyvä mieli treeneistä ja tuli heti paljon varmempi fiilis huomisen ensimmäisestä virallisesta startista. Tavoitteita ei sille radalle ei ole, mutta olisihan se siistiä pystyä tehdä samanlaista aksaa kuin treeneissä. Ja siitä lähdetään sitten jatkamaan.

Lotta huomasi treenin aikana, että Sora laukkaa takajalat samaan tahtiin. Kuulemma aika yleistä shelteillä. Voi kertoa lanteen jumeista tai ainakin siitä, että lanne jumittuu helpommin. Sora on kuitenkin käynyt osteopaatilla kuukausi sitten, joten en usko siellä olevan ainakaan mitään isompaa jumia. Tänään ja eilen olen sitten kytännyt Soran juoksemista vähän enemmänkin ja huomasin, että hitaammassa vauhdissa takajalat erottuvat kyllä, mutta kovempi vauhti vaikuttaa heti. Täytyy seurata tilannetta.

Lt videot ja onnistuminen

Se piirtää. Oikeesti.

Hah, vaikeuksien kautta voittoon ja tekniikka hävisi ainakin hetkellisesti! Eli Soran luonnetestin videot lisätty tänne. Katotaan josko saan ne joku päivä kaikki tohon upotettuun malliin, niin voin olla tyytyväinen :D

Lisäksi pitää jakaa onnistumisen tunne ei koira maailmasta, mutta eläimiä kuitenkin. Kun meidän poni tuli meille viime vuoden toukokuussa, se pelkäsi vettä. Ei suostunut kävelemään lätäköistä, märkä sieni oli kamala ja vesiletkua ei voinut edes näyttää, jos siinä virtasi vesi. Hirveäsi ollaan tehty töitä ja eilen pesin sen jalat vesiletkulla! Hyppihän se vähän pois alta ja ällötti, mutta koko jalat pestiin kavionpohjia myöten. Vitsi mikä fiilis :) Ihanaa onnistua rakentamaan luottamusta tollaseen ötökkään niin, että pystytään tekemään ennen vaikeita juttuja. Josko seuraavaksi uskalletaan taklata traikku?

Kepitkepitkepit

Tänään agilityssa tehtiin taas vaihteeksi keppejä ja aata. Aalla aloitettiin pumpperin kanssa ja kaikki suoritukset ensimmäistä lukuunottamatta hyviä. Uskalsin jopa poistaa pumpin ja kaikki osui myös sen jälkeen. Ihan mahtavaa! Tehtiin aata myös radan osana ja ihan yhtä hyviä osumia. Pikkuisen jää ehkä turhan ylös, mutta osuu kuitenkin selkeästi kontaktialueelle, mikä on tärkeintä. Ei voi tuomarit noin hyviä osumia olla näkemättä ;)

Keppejä tehtiin vauhdin kanssa ja vähän helpommista kulmista kuin viimeksi. Helpommat kulmat vaan osoittautuivat vaikeammiksi kuin vaikeat. Sora olisi kovasti halunnut lähteä pujottelemaan alkuun keppien vasemmalta puolelta. Onneksi on kuitenkin sen verran fiksu koira, ettei ihan hirveän kauaa jatkanut, kun palkkaa ei tippunut. Kisoja ajatellen kepit eivät ole satavarmat, mutta ihan kelvolliset. Treeniätreeniä!

Sora on palautunut luonnetestistä ainakin näillä näkymin hyvin. Väsynythän tuo on, mutta ollaan treenattu myös 2on2offia aamuruualla. Aamulenkillä oli rähissyt mustalle labbikselle jo kauempaa, mikä saattaa mennä osittain testin piikkiin. Minun kanssa lenkillä ei kuitenkaan mitään ongelmaa. Hieno Sopulimies!