Paljon kivaa tekemistä

Pari päivää on tullut juostua paikasta toiseen ihan urakalla. Viikonlopun vietin Kirkkonummella kokoushotelli Majvikissa kasvattajan peruskurssilla. Olen jo pari vuotta miettinyt käyväni kurssin ja nyt osui saumaan, jolloin oli oikeasti mahdollista osallistua. Oli kyllä ainakin minulle hyödyllinen ja mielenkiintoinen kurssi. Paljon oli tuttua asiaa ja ihan maalaisjärjellä ajateltavia, mutta hirveästi myös uutta. Kasvatuksen taustat (terveystutkimukset, geenit, eettiset asiat, JTO) olivat aikalailla hallussa, mutta käytännön tuntemus ontui. Mutta nyt on siitäkin paljon tietoa!

Lähinnä kävin kurssin yleissivistävinä opintoina, mutta seuraava koira voisi olla sijoituspentu ja haluan mahdollisimman paljon tietoa kaikesta. (Ja onhan se pakko myöntää, että monta erilaista hienoa kennelnimeä on mietitty, vaikkei edes rotua ole vielä päätetty :D) Se mikä minua vähän jopa järkytti, oli etteivät montakin pentuetta jo kasvattaneet ihmiset olleet koskaan kuulleet jalostuksentavoiteohjelmasta. Itse olen lukenut shelttien, perrojen, bortsujen, aussejen ja kelpien JTOt kokonaan ihan pelkästä mielenkiinnosta ja saadakseni lisää tietoa roduista. Jotenkin omituista, että ihmiset, joilla on jo ollut pentueita eivät ole kiinnostuneita asiasta. Ei vaan ymmärrä.

Sunnuntain treeneissä käytiin tekemässä Soran kanssa puomia. Naksuttelin alastuloa ja koko ajan parani. Nostin koiran puomille. Jos se saa itse juosta puomille ja pyörähtää ympäri, Sorppa osaa, mutta toi hahmotus on vielä hankalaa. Oma liike vaikuttaa vissiin vielä jonkun verran. Pysähtyminen on hankalaa, jos itse jatkan matkaa. Kuulemma pysähdyin aina samassa kohtaa ja otin saman verran askeleita puomin loppumisen jälkeen. Pitää ottaa huomioon myös omalla ajalla treenatessa. Tehtiin myös etupalkalla, koska oli koutsi auttamassa. Eiköhän se sen joskus opi, jos vaan tehdään.

Maanantaina oltiin Soran kanssa Timo Rannikon koulutuksessa, mutta kirjoitan siitä oman postauksen, kunhan vaan saan videon editoitua.

Tiistaina Nero pääsi ensimmäistä kertaa uimaan! Pieni perro meinasi kokonaan revetä, kun lähdettiin ihan kahdestaan ja vielä kun päädyttiinkin uimalaan. Hyvin Nerppa ui ja kivaa sillä tuntui olevan. Sai juosta ensimmäistä kertaa pallon perässä kuvien jälkeen ja sen kyllä huomasi. Söpsönen pieni hassu koira ♥ Jolla on muuten aivan valtavasti karvaa. Uimavauhtiin karvan määrä vaikutti selvästi, mutta olipahan parempi lihaskuntotreeni :D Hauskaa oli!

Sunnuntaiaksaa

Sunnuntain treenit. Hyppyneliössä Sora kääntyi hyvin mistä tahansa käänsinkin. Tehtiin kerran etupalkalla, jonka jätin siis lähtöön Sopulin taakse. Kierrokset pikkasen nousi, mutta hyvin teki silti. Tätä työstetään edelleen.

Pidemmällä radalla kolmos putkeen pakkovalssi oli jotenkin tosi vaikea tehdä. Olin koko ajan myöhässä ja Sora kurvaili yli metrin ohi putkesta ennen kuin edes käänsin sitä. Muutama toisto tarvittiin, ennen kuin oma ajoitus oli kohdallaan. Juoksin putkien välistä, koska sain koiraan silloin parhaiten vauhtia. Nelos hypyn Sora haki tosi hyvin. Meni esteelle vaikka itse käänsin jo toiseen suuntaan ja kääntyi tiukasti. Bueno.

Aalle laitoin heti alkuun pumpperin, mutta radan osana suoritukset olivat ihan järkyttävän huonoja. Loppuun tehtiin kuitenkin muutama toisto, jotka olivat paljon parempia. Viimeiselle laskin pumpperin paikkaa, jolloin saatiin aikalailla perfect osuma. Kyllä se aakin saadaan vielä toimimaan.

7-10 ohjasin tekemällä seiskan ja kasin väliin persjätön ja ysille päällejuoksun. Sora teki tosi hienosti. Muurin tilalla meillä oli rengas (tosi hyvä kisojen jälkeen) eikä sille ollut mitään ongelmaa. Sopuli treenasi oikein hienosti.

Hylly kerätty ja siihen sitten seuraavaksi tuloksia päälle

Sora on virallisesti medi ja ensimmäinen startti takana. Ei sujunut niin hyvin kuin olisi voinut, mutta tulipahan käytyä. Sora piti tosiaan mitata ja kilpailukirja virallistaa, joten meidän lämmittelykin meni ihan sekaisin. Tehtiin kolme eri lämppää, jotka oli kaikki huonoja ja eri pituisia räpellyksiä :D Aikataulut oli vähän myöhässä, joten ehdin hyvin katsella maksien radan, joka oli siis sama kuin medeillä. En tykännyt radasta. Kivan haastava, mutta aika monta kohtaa, jossa olisi voinut miettiä turvallisuus asioita vähän paremmin. Ja keppien sisäänmenokulma oli ehkä vähän hankala.

Mentiin radalle ihan kivalla fiiliksellä. Mutta Sora hyppäsi renkaan sivusta ja rengas hajosi. Sora jäi vähän tuijottelemaan taakse päin, mutta itse varmaan säikähdin pahemmin ja pelkäsin sen saaneen traumoja ja ettei se enää ikinä aksaa ja että seuraavaksi sillä on jotain vikaa jossain. Omat pasmat tosiaan meni vähän sekaisin, mutta jatkettiin silti rataa, joskin huonolla ohjauksella. Sora haki superisti kepeille ja teki hienosti loppuun asti, tosin vauhti olisi voinut olla parempi. 15 hypyltä työnsin Soran itse ohi, kun olin niin varma, että kyllä se sen hakee. (Ja aikaisemmin olin nähnyt, kun maksit meni joka toinen siitä samasta hypystä ohi.) Tuloksena siis hylkäys.

Radalla fiilis oli ihan paska. Tuntui ettei mikään toiminut ja muutenkin plääh. Videolta katsottuna tekeminen ei ole kuitenkaan yhtään niin pahan näköistä. Sora on hidas ja itse ohjaan erittäin huonosti, mutta ei se nyt mikään järkyttävä katastrofi ole. Päästiin maaliin melkein kaikkien esteiden kautta ja tästä on hyvä jatkaa! Hallilla oli ylimääräinen rengas sivussa, joten käytiin muutaman kerran tekemässä se, ettei Soralle vaan jää mitään traumoja. Ei se tainnut edes muistaa renkaalla tapahtuneen mitään.

Hirveästi löytyi hyvää ensimmäiseksi kisaksi. Ja tästä on helppo parantaa. Seuraavaan starttiin tavoite on saada tulos! :D

Viimeistelytreeni

Eilen käytiin Soran kanssa Lotta Vuorelan treeneissä tekemässä viimeistelyjä viikonlopun starttiin. Oli ihan superhyvä päästä tekemään pidempää rataa, koska kisoissakin esteitä on enemmän kuin muutama niin kuin normi treeneissä.

Rata oli oikein sopivan tasoinen ja kiva tehdä. Sorppeli oli hyvässä vireessä. 6-7 väliin halusin tehdä persjätön ja sen ajoituksen kanssa oli vähän vaikeuksia. Aloin joka kerta tekemään sitä myöhässä, vaikka olisi pitänyt aloittaa jo ennen muuria. Jotenkin en uskaltanut luottaa Soraan, mikä oli ihan typerää, koska kyllä se tekee.

Kepeille Sora haki aivan superhyvin! Ja kepitteli hyvällä vauhdilla ilman apuja seinää päin ja loppuun asti. Sain jopa otettua sivuetäisyyttä. Huippu sheltti! Keppien jälkeen tein valssin putkelle. Tässäkin oli pientä ajatusvirhettä, valssi suuntautui liikaa kohti sitä putkensuuta, johon oltiin menossa, jolloin peitin koiralta koko putken ja Sopuli haki aalle. Kun jatkoin valssia pidemmälle, Sorppa tuli juuri sinne mihin piti.

Aata lähdin tekemään ilman pumpperia. Ensimmäisellä kerralla oli hyvä osuma, mutta ne huononivat koko ajan. Oli pakko hakea pumpperi avuksi ja silloinkin ensimmäisellä kerralla Sora hyppäsi kokonaan kontaktin yli. Viimeinen oli taas hyvä. Lotan vinkki tähän oli tehdä välillä vähän madalletulla aalla, jotta laukka pitenee automaattisesti. Lisäksi pumpperin paikkaa kannattaa tarkkailla, jotta päästään aina optimaaliseen suoritukseen. Ja pumpperin tarvittava paikka voi muuttua myös yhden treenin aikana.

Aalta jatkettiin pyörityksellä aan puoleisen siivekkeen ympäri ja miten olikin niin yksinkertainen ohjaus niin kamalan vaikea. En saanut millään suunnattua ja ajoitettua omaa liikettä järkevästi, vaan olin joko edessä tai hukkasin koiran tai ohjasin sen johonkin ihan muualle kuin muurille. Sain lopulta tähänkin ihan ookoo suorituksen.

Loppu olikin juoksemista ja hyvin Sora ampui putkeen, vaikka osittain epäilin vauhdin hidastuvan. Myös lähettäminen 20 putkeen onnistui hyvin.

Viimeiseksi tehtiin vielä koko rata kertaalleen ja lukuunottamatta aan kontaktivirhettä me tehtiin nolla! Rimat oli 35cm ja 40cm sekaisin. Jäi tosi hyvä mieli treeneistä ja tuli heti paljon varmempi fiilis huomisen ensimmäisestä virallisesta startista. Tavoitteita ei sille radalle ei ole, mutta olisihan se siistiä pystyä tehdä samanlaista aksaa kuin treeneissä. Ja siitä lähdetään sitten jatkamaan.

Lotta huomasi treenin aikana, että Sora laukkaa takajalat samaan tahtiin. Kuulemma aika yleistä shelteillä. Voi kertoa lanteen jumeista tai ainakin siitä, että lanne jumittuu helpommin. Sora on kuitenkin käynyt osteopaatilla kuukausi sitten, joten en usko siellä olevan ainakaan mitään isompaa jumia. Tänään ja eilen olen sitten kytännyt Soran juoksemista vähän enemmänkin ja huomasin, että hitaammassa vauhdissa takajalat erottuvat kyllä, mutta kovempi vauhti vaikuttaa heti. Täytyy seurata tilannetta.

Lt videot ja onnistuminen

Se piirtää. Oikeesti.

Hah, vaikeuksien kautta voittoon ja tekniikka hävisi ainakin hetkellisesti! Eli Soran luonnetestin videot lisätty tänne. Katotaan josko saan ne joku päivä kaikki tohon upotettuun malliin, niin voin olla tyytyväinen :D

Lisäksi pitää jakaa onnistumisen tunne ei koira maailmasta, mutta eläimiä kuitenkin. Kun meidän poni tuli meille viime vuoden toukokuussa, se pelkäsi vettä. Ei suostunut kävelemään lätäköistä, märkä sieni oli kamala ja vesiletkua ei voinut edes näyttää, jos siinä virtasi vesi. Hirveäsi ollaan tehty töitä ja eilen pesin sen jalat vesiletkulla! Hyppihän se vähän pois alta ja ällötti, mutta koko jalat pestiin kavionpohjia myöten. Vitsi mikä fiilis :) Ihanaa onnistua rakentamaan luottamusta tollaseen ötökkään niin, että pystytään tekemään ennen vaikeita juttuja. Josko seuraavaksi uskalletaan taklata traikku?

Kepitkepitkepit

Tänään agilityssa tehtiin taas vaihteeksi keppejä ja aata. Aalla aloitettiin pumpperin kanssa ja kaikki suoritukset ensimmäistä lukuunottamatta hyviä. Uskalsin jopa poistaa pumpin ja kaikki osui myös sen jälkeen. Ihan mahtavaa! Tehtiin aata myös radan osana ja ihan yhtä hyviä osumia. Pikkuisen jää ehkä turhan ylös, mutta osuu kuitenkin selkeästi kontaktialueelle, mikä on tärkeintä. Ei voi tuomarit noin hyviä osumia olla näkemättä ;)

Keppejä tehtiin vauhdin kanssa ja vähän helpommista kulmista kuin viimeksi. Helpommat kulmat vaan osoittautuivat vaikeammiksi kuin vaikeat. Sora olisi kovasti halunnut lähteä pujottelemaan alkuun keppien vasemmalta puolelta. Onneksi on kuitenkin sen verran fiksu koira, ettei ihan hirveän kauaa jatkanut, kun palkkaa ei tippunut. Kisoja ajatellen kepit eivät ole satavarmat, mutta ihan kelvolliset. Treeniätreeniä!

Sora on palautunut luonnetestistä ainakin näillä näkymin hyvin. Väsynythän tuo on, mutta ollaan treenattu myös 2on2offia aamuruualla. Aamulenkillä oli rähissyt mustalle labbikselle jo kauempaa, mikä saattaa mennä osittain testin piikkiin. Minun kanssa lenkillä ei kuitenkaan mitään ongelmaa. Hieno Sopulimies!

Soran luonnetesti

Kirjoitin tänään päivällä eilisistä iltatreeneistä tekstiä, kun puhelin soi ja saatiin Soralle kutsu TUUKKin luonnetestiin. Pikkuisen kiire tuli tunnin varotusajalla, mutta ehdittiin kuitenkin. Nyt on koira testattu ja saatiin ihan videolle asti, vaikka kuvaajakin vaihtui vielä viime hetkellä, kiitos Nooralle!

Tuomareina toimivat Tarja Matsuoi ja Leena Turunen. Tosi kivasti antoivat koiralle aikaa reagoida ja tehdä valintoja, vaikka oltiinkin viimeinen koirakko ja aikataulu oli suhteellisen paljon myöhässä. Testi paikka oli Nahkelassa sijaitseva koulutuskenttä. Ei ollut kyllä parhaat mahdolliset olosuhteet, sillä autotie kulki molemmilla puolilla ja liikenteestä lähti välillä suhteellisen kova meteli.

Tulokset näyttivät siis tältä.

Toimintakyky -1, pieni
Terävyys +1, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3, kohtuullinen, hillitty
Taistelutahto -1, pieni
Hermorakenne +1, hieman rauhaton
Temperamentti +3, vilkas
Kovuus +1, hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +2b, luoksepäästävä, hieman pidättyväinen
Laukauspelottomuus +++, laukausvarma
Yhteensä +97

Mikään ei yllättänyt erityisesti. Toimintakyvyn toivon pysyvän plussan puolella. Puolustushalu pikkuisen yllätti, mutta positiivisesti.

Sora käyttäytyi oikein tyypillisesti. Mennessämme testialueelle sitä ei kiinnostanut tuomarit ollenkaan, vaan nuuskutteli maata ja tuomarin kenkiä ja lahjetta. Heti kun tuomari otti kontaktia, Sora nyrpisteli nenäänsä ja meni selän taakse, että lässytä siellä ihan keskenäs. Leikissä Sorppa ei osoittanut mitään kiinnostusta leluun sen ollessa tuomarilla, mutta mun kanssa leikki ihan kivasti. Otti jopa lelusta kiinni, mikä on aina positiivista!

Luoksepäästävyys ja leikki

Kelkka oli Sorasta yllättävän jännä. Tarvitsi tosi paljon apuja tullakseen kelkan viereen, vaikka olin itse kyykyssä. Tästä toimintakykykin painui miinuksen puolelle. Puolustushalu tosiaan vähän yllätti. Oletin sen olevan pieni, mutta Sorastahan löytyi ihan riittävästi potkua. Haukkukin muuttui paljon vakuuttavammaksi kuin yleensä. Selän takana se pysyi ja viime hetkellä peruutti metrin, mutta halua oli.

Haalaria väisti voimakkaasti muttei ollut mitenkään paniikissa. Uudestaan ohi käveltäessä kiersi aika kaukaa. Tynnyrillä raktio oli myös sopiva. Ei lähtenyt päättömästi karkuun, mutta kyllä kiinnitettiin huomiota. Tynnyrillä vähän sama reaktio kuin kelkalla, että ei nyt ihan hirveesti huvittanut tulla katsomaan. Näistä sitten tuli eniten tuo temperamentti ja kovuus. Ihan paimenkoiran (sheltin) näköiset tulokset. Tuomarikin sanoi, että koulutuksellisesti hieman pehmeä on paras tulos.

Uhka, haalari ja tynnyri

Pimeässä huoneessa Sora oli tosi hienosti. Alkuun eteni vauhdilla ja löysi toisen tuomarin ja oli ollut varma, että se olen minä. Pidemmälle piti kuitenkin jatkaa ja hyvin tuli. Sitten jäi kuitenkin pyörimään siihen viereen ja tutki pöydän alusen useampaan otteeseen (tuomari: "Koira selkeesti etsii ne paikat huolella, missä omistaja yleensäkin majailee." :D) Kolme kertaa Sora kävi noin 20cm päässä minusta ja alkoi vähän mietityttämään sen pään puolesta. Oli muuten pokassa pitelemistä ja taisin jossain vaiheessa istua melkein nyrkki suussa. Löysi se minut kuitenkin lopulta ilman ihmeempiä apuja. Tämä testi vaikutti positiivisesti tuohon toimintakykyyn.

Seinä on ainoa erikoiskoe, josta ei ole videota. Oli kuulemma murissut kaksi kertaa ja alkanut haukkumaan uhkan ollessa ihan lähellä. Koko ajan oli etsinyt minua katseellaan ja ollut muutenkin erittäin epäuskottava. Seinässä ollut hihna oli suhteellisen lyhyt ja ilmeisesti ahdistanut Soraa enemmän kuin uhkaava ihminen.

Laukauksiin ei reagoinut oikeastaan ollenkaan. Tuomarin palaute oli erittäin paljon samassa linjassa omien mielipiteideni kanssa. Eniten lämmitti mieltä, kun tuomari sanoi, että meidän juttu ja suhde näyttää toimivan oikein hyvin. Luoksepäästävyydestä sanoi koiran olevan ystävällinen ja käsiteltävissä mutta sitä ei vaan kiinnosta. Ja itse asiassa ihan tykkään koirista enemmän niin. Välillä toki koko maailmaa rakastava koira olisi kiva, mutta loppujen lopuksi varmaan vähän ärsyttävä :D

Tosi tyytyväinen olen, että käytiin testissä. Nyt vaan seuraillaan, miten Sora palautuu. On tosi väsynyt ollut koko illan, mikä on luonnollista. Pikkuisen enemmän on reagoinut pieniin kolahduksiin kuin normaalisti, mutta lenkillä oli ihan normaalin oloinen.

Eilisistä treeneistä sen verran, että tehtiin keppejä ja aata. Kepeillä paljon hyviä toistoja vaikeista sisäänmeno kulmista ja kepit seinää päin. Aalla jokainen suoritus oli osuma, joskin tehtiin pumpperin kanssa. Nero pääsi myös ensimmäistä kertaa hallille kuvausten jälkeen. Meinasi revetä liitoksistaan ja maha sillä meni ihan sekaisin kun innostui niin paljon, mutta nätisti teki tokoliikkeitä Soran tauoilla. Ei se yrittänyt edes juosta putkeen, vaikka niitäkin oli tarjolla. Jospa siitä saisi vaikka rally-tokokoiran? :)

Kun jotain loksahtaa kohdalleen

Tänään käytiin tekemässä niin supermahtava keppitreeni, että päätin ilmottautua kisoihin 18.10 meidän vanhalle treenihallille! Otetaan vaan hyppyrata, niin on sitten kuukausi aikaa vielä treenata kontakteja. Olin muutenkin ajatellut käydä mittauttamassa Soran ja ostamassa kisakirjan, joten voidaan sitten hyvin samalla startata kerran :D

Tehtiin siis tällaisella pohjalla keppejä. Ensin tehtiin ihan vaan kepit molempiin suuntiin ja vitsi kun oli hyvät! Kun itse olin keppien vasemmalla puolella, laitoin ensimmäiseen väliin ohjurit, jotta Sora varmasti osuu oikeaan väliin. Ja sehän teki hienosti. Lisättiin sitten heti vauhtia ja tehtiin putken kautta kepit. Sora juoksi täysiä ja oikeaan väliin ja kepitteli hyvällä rytmillä loppuun asti. Toisesta suunnasta eli vaikeammalta puolelta tehtiin ton hypyn kautta ja edelleen ohjureiden kanssa. Eikä siinäkään mitään ongelmaa. Sopuli haki erittäin varmasti ensimmäiseen väliin ja pujotteli hyvin. Tehtiin myös okseri pariin kertaan, koska ei olla ikinä sitä tehty eikä ongelmaa.
Agility on aika kiva laji, kun onnistuu!

Tehtiin myös aalle toistoja. Parempia kuin edellisellä kerralla. Voi johtua osittain myös vauhdin paranemisesta, mutta eiköhän siellä muutenkin jonkun näköistä kehitystä tapahdu. Kolmas toisto peräkkäin ilman pumpperia oli liikaa ja jäi vajaaksi. Pitäisi muistaa tehdä edelleen vähemmän niitä suorituksia. Aa on kuitenkin rankka este.

2on2off

Vaikka koko viikonloppu on mennyt peittojen alla niistäessä ja kaikkea rasitusta vältellessä, täytyi hallille kuitenkin tänään illalla lähteä. Jos alkulämppälenkki sattuu vaan vähän keuhkoihin, niin se ei varmaan haittaa? Mentiin tekemään ihan vaan kontakteja, joten suunnitelmissa oli jättää juoksuaskeleet ottamatta.

Projekti 2on2off puomille on nyt vaiheessa, siirretään asento puomille. Kotona menee eri alustoilla hyvin ja asento löytyy koko ajan nopeammin ja nopeammin. Sora on myös äkännyt asennon suunnan olevan eteenpäin kun esimerkiksi Nero ei tainnut koskaan tehdä 2o2ota pois päin minusta. Käskyyn ehdollistaminen on vielä pahasti kesken, mutten oikein ole vielä päättänyt haluanko siihen käskyä ollenkaan?

Ensimmäistä kertaa tehtiin tänään siis kontakteja oikealla puomilla. Asento löytyi erittäin hyvin, jos Sora sai itse juosta puomille. Heti jos nostin sen valmiiksi alastulolle, sheltin pää raksutti paljon pidempään. Pari kertaa juoksi suoraan läpi etupalkalle, mutta mites muutenkaan, kun ennen tehtiin samalla perjaatteella juoksukontakteja. On muuten vaikea laji tämä kontakti homma.

Saatiin kuitenkin ihan hyviä suorituksia, jotka paranivat koko ajan ja Sopuli sai syötyä iltasafkansa, joten ihan hukkaan ei treeni ainakaan mennyt. Tästä on erittäin hyvä jatkaa. Seuraavaksi aletaan tekemään kotona 2on2offia pidemmällä lankulla niin, että nostan Soran "alastulolle". Josko siitä saataisiin sitten helposti vietyä hommaa jälleen eteenpäin.

Toisena ratana oli tänään tällainen pätkä. Tällä radalla jouduin vähän huijaamaan ja otin ensimmäisellä toistolla kaksi juoksuaskelta, mutta palasin onneksi samantien ruotuun. Sora haki takaakierrot aivan sairaan hyvin! Putkiin mentiin myös erinoimaisesti pienen alkukankeuden jälkeen. Oli tosin ohjaajan tyhmyyttäki tehdä tossa kohtaa putkijarru, kun itse en edes liikkunut. Hauskan simppeli pätkä, joka sopi hyvin aivojumpan vastakohdaksi.

Toivon mukaan paranen nopeasti ja huomenna mennään taas tekemään kontakteja ja keppejä. Tässä on vielä 10 päivää hallialeja jäljellä, joten josko muutaman kerran edes ehtisi käymään itsenäisestikin. Paljon on vielä työtä, vaikka hyvältähän tää vaikuttaa.

Kalenteri on täyttynyt muutamalla koulutuksella, jee! :)

Ajattelemisen aihetta

Agilityn turvallisuus on ollut tässä ainakin tämän vuoden aikana tapetilla useammalla keskustelupalstalla useamman kerran. On puhuttu kontaktien lähestymiskulmista, järjettömistä hyppykulmista, este turvallisuudesta ja niin edelleen. Itselläni oli alku vuodesta eräänlainen agilitymasennus, kun koiria alkoi loukkaantumaan enemmänkin lähipiiristä ja koirakoista, joita olen seurannut. Mietin, että mitä ihmeen järkeä tässä lajissa on?

Soran kanssa asiat ollaan tehty alusta asti tarkoituksella hitaasti. Puolen vuoden iässä käytiin agilityn pentukurssilla, joka onneksi jätettiin kesken ja keskityttiin taas perusasioihin: kasvamiseen, kropan hallintaan, palkkaamisen harjoitteluun ja kunnon kehittämiseen. Ohjatuissa treeneissä alettiin käydä vasta, kun vuoden ikä oli tullut täyteen ja silloinkin tehtiin varovasti. Kontaktit ja kepit tulivat treeniin mukaan vasta tämän vuoden puolella, eli Soran lähestyessä kahta ikävuotta.

Välillä hidas eteneminen on harmittanut ja olen manannut, kun ei ole tehty enempää. Mutta. Agility ei ole meidän koko elämä. Mitä sitten, jos mun aksakoira on kisakunnossa vasta 3-vuotiaana tai yli? Shelttien kanssa voi kisata suhteellisen pitkään, kunhan vain pitää kunnosta huolta. Monet harrastajat sanovat koiran olevan parhaimmillaan 5-6-vuotiaina. Ei meillä ole mikään kiire.

Agility on älyttömän rankka laji, mikä tulee aina välillä unohdettua. Koirien huolto on tärkeää ja edelleen näen oman "pohjatyöni" olevan puutteellista. En osaa sanoa, onko koirilla hyvä kunto vai ei. Ne eivät varmasti saa kaikista ideaaleinta ravintoa. Me ei liikuta tarpeeksi monipuolisesti eikä jumpata eikä tehdä mitään. Mutta ainakin meidän treenimäärät on kohtuullisia ja viikkoon kuuluu myös täysi lepopäivä.

Kaikkien agilitya harrastavien kannattaisi miettiä joskus omia niin sanottuja lajiin kuulumattomia tekemisiä. En voi painottaa liikaa terveystutkimuksia. Neron uusintakuvaus tuli ihan viime tinkaan ja pahemmilta vaurioilta vältyttiin, vaikka jouduttiinkin jättämään rakas laji pois. Entä jos oltaisiin jatkettu sokeasti ja vuoden kuluttua mulla olisi koira, jonka täytyy syödä kipulääkkeitä joka päivä pärjätäkseen. Lisäksi fyssarit ja osteopaatit on oikeasti tarpeellisia urheilijakoiralle. Ei ihmishuippu-urheilijatkaan käy tekemässä vaan kisasuoritusta ja lajitreeniä.

Suosittelen kaikille luettavaksi TÄÄLTÄ löytyvän blogitekstin. Eriomainen teksti agilityn toisesta puolesta. Minut se sai taas ainakin ajattelemaan ja toivottavasti myös monet muut! Minkään ei kuitenkaan pitäisi olla tärkeämpää eläinten kanssa harrastaessa kuin eläimen turvallisuus. Totesinpahan taas vaan olevani onnekas, kun treenaamme Lotan hallilla erinomaisissa olosuhteissa. Ja että Suomessa laji on kehittynyt myös turvallisemmaksi, vaikkakin ehkä välillä jo liian haastavaksi.

Heijastimet käyttöön ihmiset!

Syksy on tullut ihan toden teolla. Muistakaa siis heijastimet niin itsellenne kuin koirallenne! Me ollaan aina pimeällä kävelevä Hurtta Lifeguard mainos, kun koirilla on pannat ja valjaat ja heijastinliivit ja itsellä samaa sarjaa pinkki koulutusliivi. Näytäänpähän ainakin pimeessä!