Viime viikko

On ollut pikkuisen kiire, joten on jäänyt blogin päivittely vähän vähemmälle. Kamerassakin olisi kuvia vaikka kuinka paljon, mutten ole ehtinyt ja jaksanut siirtää niitä koneelle ja katsoa läpi, josko löytyisi jotain julkaisemisen arvoista.

Viime viikolla alkoi HSKKn agilityn talvitreenit ja oli hauskaa. Ainoa huono puoli noissa treeneissä on, että ne on maanantaisin 21-22, eli nyt jo on ihan pilkkopimeetä, kun lopetetaan. Kävele siinä sitten koiran kanssa ympyrää niin mustassa maisemassa, että melkein hirvittää. Lisäksi käyn itse ihan kierroksilla urheilun jälkeen aina monta tuntia ja tiistai aamuna pitäisi kuitenkin olla ajoissa töissä.

Viime maanantaina treenattiin valsseja ja takaakiertoja. Me saatiin Neron kanssa aloittaa ja koska sujui niin hyvin, lisättiin treeniin yksi putki. Sekin sujui ja päästiin ensimmäistä kertaa tekemään välistävetoja. Siinä kohtaa meni vaikeammaksi, sillä vaikka välistävedot sujuivat oikein hienosti, myös omalta osaltani, Nero ei meinannut enää kiertää estettä takakautta. Yritettiin saada Neron juoksurataa pienemmäksi, mistä seurasi, että ohjasin liian passiivisesti. Oli muuten vaikeaa alkaa korjaamaan omaa liikettä. Lisäksi se, että samassa harjoituksessa oli sekä valsseja/takaa kiertoja ja välistävetoja, varmaan sekoitti Neroakin jonkin verran. Sen pitikin seurata koko ajan mitä minä teen, eikä se oppinut rataa ensimmäisellä yrityksellä. Saatiin me siihenkin onnistuneita suorituksia.

3 ja 4 välissä valssi, 4 ja 5 välistäveto

Toinen juttu mitä harjoiteltiin olivat kepit. Meidän kepit nyt oli justiinsa samanlaiset kuin aina ennenkin. Toinen puoli sujuu kovaa ja hienosti ja saan lähettää vähän kauempaakin. Väärän puolen kepit olivat selkeästi paremmat kuin viime kerralla: minun tarvitsi enää pitää kättä paikallaan vieressä tukemassa pujottelua. Mutta se viimeinen väli! En ymmärrä yhtään, että miksi Nero ei tule siitä välistä, vaan kiertää kaksi keppiä lopussa. Ja se tekee sen joka kerta. Joka ikinen kerta. Lopuksi yritettiin niin, että koulutusohjaaja seisoi edessä, jottei Nero pääse kiertämään ja onnistui. Mutta heti kun ohjaaja meni pois edestä Nero kiersi taas. En vain voi ymmärtää. Tehtiin keppejä myös hyppyihin liitettyinä eikä mitään ongelmaa, siltä oikealta puolelta.

Torstaina oli toinen kerta Tarjan agilitya ja tehtiin kivaa rataa, joka oli kyllä vielä vähän haastava meidän taidoille. Alkuun otettiin pari kertaa aata, koska Nero ei ole vielä treeneissä sitä kokonaisena mennyt.



Mittasuhteet saattaa olla pielessä, enkä ole ihan varma oliko 9 ja keppien välissä vielä yksi este.
16 oli samalta puolelta kuin 3.

Ensin tehtiin pätkä 1-6, jotta sain palkattua aan jälkeen. Ei mitään ongelmaa. 7-9 oli helppoja, mutta sitten yritin viedä Neron suoraan kepeillä. Kyllähän se meni (vaikka minulta loppui usko kesken), muttei siinä mitään järkeä ollut. Joten Tarja neuvoi, että vie koiran vaan pidemmällä ja kääntää sen, jolloin se pääsee lähestymään keppejä suorassa linjassa, toimi. 11 Nero karkasi väkisin 7/14 esteelle. Pitäisi ottaa koira paremmin haltuun, hidastaa jo omaa vauhtia ja alkaa kääntyä, jotta se tietäisi mihin suuntaan ollaan menossa. 13-16 otettiinkin sitten useampaan kertaan. Ensin ohjasin koko niin, että Nero oli oikealla puolellani. Silloin 15 tahtoi olla vaikea. Sitten kokeiltiin 13 jälkeen persjättö, 15-16 välissä takaakierto ja vielä 17 persjättö, jotta olin putken oikealla puolella. Saatiin muutamaan kertaan toistaa, jotta siitä mitään tuli. Mutta kyllä siitä tuli. Viimeinen oli jo ihan nätti suoritus. Kyllähän siinä sai juosta ja tuntui, että olin koko ajan myöhässä, mutta eiköhän tämä lähde sujumaan.

Lopuksi treenattiin vielä aan ja puomin alastuloja sekä keppejä. Alastulot olivat ihan ookoo. Ei nyt mitään maata järisyttävää, mutteivät ne ihan huonostikaan menneet. Keppejä treenattiin siis väärältä puolelta niin, että viimeisen välin eteen laitettiin aidan siiveke, jotta Nero ei pääsisi kiertämään väärältä puolelta. Kiersi silti. Huoh. Lisättii toinen siiveke ja silloin alkoi näyttää paremmalta, eli ei enää kiertänyt. En nyt ole varma otettiinko toinen siivekkeistä pois vai ei, mutta loput pari suoritusta oli oikeita. Eikun treeniä.

Soran kanssa ollaan käyty pentukurssilla ja treenailtu näyttelykäytöstä. Kurssista olen päättänyt, että ajattelen sitä vain ja ainoastaan häiriötreeninä, sillä koulutusohjaajan ja minun näkemykset eroavat niin paljon toisistaan. Tällä hetkellä tärkeintä on, että Sora tottuu työskentelemään muiden koirien lähellä ja thats it. Sora ei nimittäin tajua namiohjauksesta hölkäsen pöläystä ja kurssilla kaikki perustuu siihen. Kyllähän Sora namia seuraa, mutta se on pennun mielestä vaan kiva leikki. Ei sillä ole mitään ideaa mitä tehdä, jos pienennän käsiapua. Eli voisitte kertoa, miten opetatte koiralle perusasennon, sillä itse olen ihan hukassa. Tahdon heti kunnollisen ja ennen kaikkea toimivan perusasennon ja tällä hetkellä Soralla ei ole mitään käsitystä koko asennosta. Plaa.

Tulevista tapahtumista sen verran, että tällä viikolla aksataan Neron kanssa maanantaina ja torstaina treenien merkeissä sekä keskiviikkona epiksissä. Soran kanssa mennään mätsäriin ainakin sunnuntaina sekä toivottavasti lauantaina (ja jos Ruusu jaksaa lähteä niin myös torstaina), sillä pentu on ilmoitettu ensimmäiseen viralliseen epäviralliseen pentunäytelmään Orivedelle 22.9. Lisäksi olisi tarkoitus osallistua ainakin Lahden ja Helsingin pentunäyttelyihin ja sitten Voittajaan/Winneriin. Ilmoitin Soran myös HSKKn pentukakkos kurssille, jolle toivottavasti mahdutaan ja joka toivottavasti järjestetään. Etelä-Suomen Sheltit järjestävät agilityn alkeis/pentualkeis kurssin, jonne ilmoittauduin myös. Joten Sorakin pääsee toivon mukaan aksaamaan lähiaikoina!

Leikkinäytelmiä

Nyt ollaankin oltu monissa mätsäreissä. Viime torstaina oltiin Helsingin Tuomarinkylässä, lauantaina käytiin Haimoossa ja maanantaina suunnattiin Helsinkiin Koneen kentälle. Uusia tuttuja saatiin ja muutenkin on ollut hauskaa nähdä paljon koiria. Sora käyttäytyy joka kerta paremmin ja paremmin. Ruusu on alkanut Soran virallisen epäviralliseksi handleriksi ja saa sen toimimaan paljon paremmin kuin minä. Joten nyt sitten oma osani on hermoilla ja jännittää kehän laidalla.

Sora ja Riina.

Tuomarinkylässä arvosteltiin pikkuisen erilailla kuin mätsäreissä normaalisti. Koirat oli jaettu roturyhmien mukaan kehiin. FCI1 ja FCI3 olivat samassa kehässä ja arvosteltiin siis sekaisin olevissa pareissa. Ensin olivat vuorossa pennut. Sora oli heti ensimmäisessä parissa 8,5kk vanhaa bordercollieta vastaan. Soran seisominen ei ollut mitään ihan parasta ja pöydällä yritti kiivetä Ruusun syliin. Sai näin jälkikäteen ajateltuna ihan ansaitusti sinisen nauhan. Ryhmäkehässä ei myöskään pärjätty, Ruusu joutui seisottamaan Soraa melkein pöydän alla ja tuomari kätteli ulos.

Voihan pöytä :D

Reissun paras osa oli ehdottomasti Soran tyttökloonin Riinan tapaaminen. Riina oli väritykseltään uskomattoman paljon samanlainen kuin Sora. Tyttö on pari viikkoa Soraa nuorempi ja aivan ihana. Oli niin innoissaan ihmisistä ja saivat hyvät leikit aikaiseksi. Soran hammaskin jäi Riinan turkkiin kiinni, juuri ennen kuin Riinan oli tarkoitus mennä kehään! Oli sitten pennulla koko kaulus veressä ja hirveällä vauhdilla siivottiin.

Huomatkaa Soran miehekäs pinkki panta!

Lauantaina Haimoossa oli vähän eri koko luokan mätsäri. Torstaina koiria oli 250-300 ja Haimoossa varmaankin 50-70. Pentujen kehässä kaikki pennut kutsuttiin aluksi kehään samaan aikaan. Sitten jaettiin koirat suunnilleen puoliksi ja arvosteltiin pienet ensin ja isot sitten. Sora seisoi oikein hienosti ja oppi selvästi hakemaan seisomiselle paikkaa ja oikeaa asentoa. Haimoossa ei arvosteltu ollenkaan pöydällä, mikä olikin sitten uusi juttu Sopsulle. Tuomari oli vähän isompi nainen ja kumartui Soran ylle ennen kuin Ruusu ehti edes kyykkyyn. Sorahan sitten väisti nätisti, mutta antoi katsoa hampaat hyvin ja antoi kopeloida ihan urakalla. Kehässä jouduttiin olla ihan älyttömän pitkä aika, että kaikki pienemmät pennut saatiin arvosteltua. Sen jälkeen odoteltiin kehän laidalla, että isot arvosteltiin. Oma puolueellinen mielipiteeni on, että Sora seisoi melkein parhaiten kaikista pennuista. Lopuksi kasattiin kaikki pennut kehään. Tuomari kätteli Ruusun pois kehästä, koska pentu väisti. Muutenkin tykkäsi selvästi isommista koirista, melkein kaikki jatkoon päässeet olivat isojen rotujen pentuja.

Maanantaina Koneen kentällä nähtiin taas Riina ja saivat leikkiä. Pienissä pennuissa oli myös kaksi muuta shelttiä, 5 kk vanha trikkityttö, jonka nimi jäi kuulematta ja 10 kk vanha soopelipoika, jonka nimi jäi myös kuulematta. Pidettiin sellaista pientä shelttinurkkaa. :D Parikehässä Sora esiintyi todella hyvin! Seisoi hienosti, haki hyvin oikean asennon, oli nätisti pöydällä (tuomarin lähetyessä kinkkua suuhun, jotta Soralle jäi hyvä maku), liikkui ihan ookoo, mitä nyt vähän hyppelehti, kun nurmikko oli pitkää. parikehästä siis punainen nauha! Ryhmäkehä olikin sitten plaah. Kehä oli todella pieni jo ihan parien arvostelussa. Sitten sinne otettiin kaikki punaisen nauhan saanet pienet pennut ja niitä oli ainakin 17. Joten tilaa ei juuri ollut ja Ruusulle ja Soralle jäi niin pieni tila, ettei Ruusu saanut edes ojennettua kättään ja seisotettua Soraa. Joten taitava pentu sitten päätti istua lähes koko ajan. Lopputuloksen voi varmaankin arvata, eli ei päästy jatkoon. Nero oli myös reissussa mukana, harjoitelemassa olemista. Oikein hieno superperro on Nepsuliini.

Kaiken kaikkiaan Sora oppii kyllä todella nopeasti. Kolmessa mätsärissä kehitys on oikeasti ollut todella näkyvää. Seisomisasento paranee koko ajan ja tuomari ei ole enää läheskään niin jännä. Myös käytös kehän laidalla on hyvää, pienesti pitää toisia koiria nuuskutella, mutta hienosti keskittyy, kun keskittymistä pyytää.

Sunnuntain pentukurssin voi kiteyttää lauseeseen: Ensi kerralla parempia nameja.
Sateen takia tämän viikon aksa oli peruttu. Ensi viikolla onkin seuramestaruudet ja sitten alkaakin hallikausi.

Alkeita

Tänään oltiin aikaisin aamulla (10.30 :D) Soran kanssa pentukurssilla. Ennen koirien kanssa tekemistä oli pieni teoriatunti, jossa käytiin läpi, mitä kurssin aikana tehdään. Me harjoittelemme lähinnä tokon alkeita ja arkitottelevaisuutta. Lisäksi kouluttaja kertoi omia näkemyksiään koirien varusteista (polttakaa fleksit roviolla...) Kurssilla on meidän lisäksi neljä? muuta koiraa.

Sitten päästiin itse asiaan. Aluksi seisottiin hetki ringissä, jotta koirat saivat välimatkan päästä haistella ja tottua toisiinsa. Sora vähän aikaa haisteli ilmaa ja sitten totesi, että jaa ja jäi istumaan jalkojen viereen. Jes! Sen jälkeen käytiin vuorotellen moikkaamassa kouluttaja ja mentiin riviin seisomaan.

Ensin treenattiin kontaktia. Minulla oli naksu mukana, joten naksautin joka kontaktista. Sora ei kyllä tarjonnut kontaktia läheskään tarpeeksi nopeasti tai usein. Täytyy nyt ottaa oikein tehotreeniin. Kotiläksyksi saatiinkin kontaktin treenaamista niin, että ensi viikolla kontakti on, vaikka kädet olisivat nyrkissä suorana sivuilla (T-asento :D).

Seuraavaksi harjoiteltiin perusasennon alkeita tai ennemminkin namiohjausta. Vähän sinänsä harmittaa, että noin harjoitellaan, koska tahtoisin Soran keksivän kaiken mahdollisimman itsenäisesti. Toisaalta minulla ei ole mitään ideaa, että miten perusasentoa voi muuten opetella, joten tehdään nyt noin. Namiohjauksen harjoittelua tuli tästä kotiläksyksi.

Viimeisenä varsinaisena harjoitteena oli kontaktikävely. Eli ei todellakaan seuraamista, mutta hihna ei saanut kiristyä missään vaiheessa. Sorahan handlasi tämän kuin mikäkin mestari. Meidän ei tarvinnut pysähtyä kuin kerran hihan kiristyessä. Sekin johtui siitä, että Sora tahtoi etsiä muiden tiputtamia makupaloja. Muille koirille näytti kävely olevan yllättävän vaikeaa. Me ei edes olla harrastettu Soran kanssa hihnakävelyä, koska se on niin tylsää. Pari kertaa ollaan lenkkeilty hihnassa, mutta hienosti se osaa olla. Myös tätä saatiin läksyksi.

Lopussa vielä rauhoitettiin koirat, jotta ne oppivat, ettei aina tarvitse tapahtua jotain. Sora kävi maate jalkoihin melkein saman tien. Se on kyllä hauska pentu, heti kun on nameja taskussa, niin johan on keskittymiskykyä. Sora on myös ihan erilainen kotona ja muualla. Kotona se on riiviö, haukkuu ja komentaa ja riiviöi. Muualla pentu käyttäytyy kuin enkeli, seuraa minne menen, on hiljaa ja muutenkin vaikuttaa paljon fiksummalta kuin onkaan. Toisaalta kelpaa oikein hyvin, eipähän tarvitse kitkeä perseilyä pois julkisilla paikoilla :D

Tunnin jälkeen jäätiin vielä leikkimään kultaisennoutajan narttupennun kanssa. Maisa oli Soraa vähän nuorempi ja ne kyllä saivat oikein kivat leikit aikaan. En ole oikeastaan edes nähnyt Soran leikkivän niin kivasti. Juoksivat kovaa ja oikein kunnolla jahtasivat toisiaan. Varsinkin Sora yrittämällä yritti leikkiä hippaa. Se muun muassa juoksi suoraan Maisan kylkeen, niin että toinen kaatui. Olivat kyllä suloisia.

Huomenna olisi tarkoitus suunnata Neron kanssa Helsinkiin epiksiin, jos vain löydän sen tyhmän rokotuskortin jostain. Se on ollut nyt jo yli viikon hukassa enkä vaan voi käsittää, että mihin ihmeeseen se on joutunut...

Kaikkea kesäistä

Jopas on nyt tullut laiskoteltua blogin kanssa. Vaikka mitä ollaan taas tehty, mutten ole ollenkaan jaksanut mitään kirjoittaa.

Nero täytti jo kaksi vuotta! Piti tehdä pitkä ja hieno postaus ihan vain Nerosta, mutta sekin on jotenkin kummasti jäänyt. Synttärilahjaksi koira raukka menetti karvansa, ei kyllä taas tykännyt yhtään trimmaamisesta. Mutta nyt sillä on paljon parempi olla.

Leijonakuninkaasta :D

Nalle antaa Nerolle synttärihalin

Soralle tuli viime tiistaina täyteen 20 viikkoa. Painoa oli 5,15kg. Tämän jälkeen siirrytään kuukausittaisiin mittauksiin. Jos me saataisiin aikuiskorkeudeksi se 37cm.

Vähän on tota kaulaa tässä kuvassa :D

27.7. käytiin pentutreffeillä Malminkartanossa. Paikalla oli kymmenen pentua mukaanlukien Soran veli Laaban! Oli kyllä todella kivaa. Sora ihan selvästi tunnisti veljensä (en sitten tiedä tunnistiko sheltiksi vai veljekseen) ja saivat todella kivoja leikkejä aikaiseksi. Laaban oli kyllä huomattavasti Soraa isompi, mutta ei se menoa näyttänyt haittaavan. Muiden pentujen kanssa Sora oli vähän varovaisempi, vaikka juoksi se niidenkin kanssa. Oli väsynyt pentu, kun päästiin kotiin.

Kaiken karvaisia koiria ♥

Laaban-veli

Vähän on kokoeroa pojilla

Soran kanssa käytiin mätsärissä 28.7. Ihan älyttömän kauan jouduttiin odottamaan oman kehän alkua. Saatiin punainen nauha, muttei kuitenkaan sijoituttu. Sora osasi olla todella hienosti, sekä odottaminen että kehässä ravailu sujuivat hyvin. Ainoa missä oli vähän ongelmaa, oli pöydällä seisominen. Vähän jännitti tuomari (jolla kyllä oli melko kovakouraiset otteet.) Mutta oikein ylpeä sai taas olla pikkuisesta!

Saatiin muuten paikka HSKKn pentukurssilla. Joten ensi sunnuntaina aloitetaan heti aamulla pentukurssi. Toivottavasti herätään, Sora on ehkä aamu-unisin koira ikinä!

Agilitykin jatkui ja päästiinkin heti maanantaina treenailemaan, kun jatkoryhmässä oli niin paljon poissaoloja. Paikalla oli meidän lisäksi yksi muu koirakko ja saatiin aika kivasti treenailtua. Tehtiin rengasta yksittäisenä esteenä, eikä mitään ongelmaa.
Kouluttaja teki meille pienen radan, jossa oli aitoja, putki sekä kepit. Nero oli ihan superi. Omassa osaamisessa sen sijaan oli taas tekemistä. Keppejä harjoiteltiin nyt toiselta puolelta, koska Nero handlaa jo toisen puolen hyvin. Ekan kerran Nero tajusi, että niitä keppejä voi pujotella myös silloin, kun olen ns väärällä puolella. Muutenkin oli tosi kivaa ja jees päästä treenaamaan ylimääräinen kerta.

Keskiviikkona olikin sitten oma treenikerta. Meidän alkeiskurssi on nyt muuttunut virallisesti jatkokurssiksi. Ensimmäistä kertaa tehtiin muuria, eikä mitään ongelmia ollut. Hyppää komennolla yli ja pallo palkaksi ja thats it.
Tehtiin myös rengasta ja kaikki sujui jälleen hyvin. Nyt jo lähetin Neroa renkaalle käskyllä 'ring'. Aikaisemmin olen vain "vetänyt" renkaan läpi.
Itsenäisenä harjoitteena oli loiva aa. Vähän naksuteltiin tiistaina 2on2off asentoa, ja Nero tajusi sen kyllä hyvin. Oikea asento löytyi perjaatteessa joka kerta. Hyvin saatiin siirrettyä asento myös aalle. Nyt kun vielä saan opetettua, että 2on2offiin kuuluu jäädä joka kerta ihan ilman komentoakin, niin avot!

Ratatreeninä tehtiin keppejä, aitaa, putkea ja kahta aitaa. Kepit sujuivat taas hyvin. Harjoiteltiin molemmilta puolilta ja kyllä ne sieltä vielä löytyy toiseltakin puolelta. Nero haki putkelle todella hyvin, joten lisättiin treeniin myös takaakierto. Kaikki sujui todella hyvin. Olen niin ylpeä pienestä perrostani.
Agilityn jälkeen jäätiin treffaamaan Raxu shelttiä. Sora oli siis mukana, odotteli treenien aikana autossa. Otetaan toivottavasti Raxun omistajan kanssa talveksi vakio hallivuoro, jolloin pääsisi treenaamaan agia Neron kanssa toisen kerran viikossa. Jos siis päästään talven valmennusryhmiin. Sorankin kanssa voisi ottaa sitten jo alkeita agilityssa. Ja ylipäätään pääsisi treenaamaan sisällä sen kerta viikkoon lisää.
Tänään mennään taas Neron kanssa paikkaamaan jatkoryhmän agilitytunnille, kun siellä oli taas paljon poissaoloja. Kivaa kivaa!