Seuramestari

Sunnuntaina oli tosiaan oman seuran mestaruudet ja samalla järjestetyt epäviralliset kisat. Me lähdettiin Soran kanssa talkoilemaan jo puoli kymmeneltä, kun esteet piti roudata kopilta hiekkakentälle. Sopuli osallistui supermölleihin sekä seuramestiksissä että epiksissä yhden startin verran. Onneksi supermöllit oli ensimmäinen luokka, joten koiran ei tarvinnut ihan hirveän kauaa odotella autossa.

Rata oli oikein kiva ja yksinkertainen. Sorallahan on ollut pieniä vaikeuksia kisanomaisissa tilanteissa. Varmaan olen itse toiminut erilailla ja olenkin, koska ikinä ei ole ollut radalla palkkaa mukana, eikä me olla koskaan treenattu ilman mukana kulkevaa palkkaa. Pieni ristiriita :D Nyt laitoin ihan treenitaskun ja otin sinne lihapurkin mukaan. Ja toimi! Sora keskittyi ihan erilailla.

Rimakorkeuden sai valita itse: 25, 35. 45 tai 55. Me tehtiin 35. Seuramestisradalta saatiin vitonen 8 putkesta, kun päätin etten jää varmistelemaan mitään. Lähetin Soran putkeen ja käännyin jo (koska Nero olis niiin menny sinne putkeen...) mutta Sora kääntyi pois putkelta. Muuten meni oikein nätisti ja ehdin jopa tekemään 10-11 väliin persjätön, vaikka vähän alkuun hirvitti. Aika taisi olla jotain 22 sekuntia.

Toinen startti oli sitten samalta radalta, mutta epiksiin. Tässä saatiin kaksi kieltoa sekä kolmos- että kasiputkelta. Mutta edelleen hyvää tekemistä. Oon erittäin tyytyväinen meidän suorituksiin. Ollaan kesäkuun jälkeen treenattu yhden käden sormilla laskettava määrä ja muutenkin pidetty taukoa vähän kaikesta. Oli hieno Sopuli.

Seuramestaruuksissa supermöllit palkittiin kaikki rimakorkeudet samassa ja ilmeisesti puhtaita ratoja ei tullut ja meillä oli nopein aika, koska ollaan Soran kanssa supermöllien seuramestarit 2014! Hauskaa :D Saatiin hienot palkinnot ja kaikkea. Enää meitä ei varmaan siihen sarjaan huolitakaan ja toivon mukaan ensi kevään hallikisoissa ollaan jo kisaavia!

Olen myös asettanut tavoitteeksi viralliset kisat Riihimäellä 22.11. Joten nyt treenataan keppejä ja kontakteja ihan huolella, muuten meillä onkin aikalailla pakka kasassa. Katselin tässä Soralle myös luonnetestiä lokakuun puoleen väliin ja varmaan käyn mittauttamassa aksaa varten sen etukäteen. Eipähän tarvii sitten stressata, tosin jos tosta saa jotain muuta kun medin niin pitää ehkä miettiä silmälaseja tms :D

Voihan epikset

Käytiin Soran kanssa eilen epistelemässä Hyvinkäällä. Pikkuisen oli liikaa lämpöä, mutta leikkimielellä oltiin ja lähinnä vaan aktiviteetin kannalta otettiin tää juttu. Kisat alkoi jo klo 17, joten vähän meinasi kiire tulla. Onneksi Jannika ilmoitti meidät ja olin kahta minuuttia vaille viisi paikalla. Hirveellä vauhdilla maksamaan ja samalla vauhdilla suoraan rataantutustumiseen. Suht helppo rata, joten kävelin pari kertaa läpi ja lähdin lämppäämään koiraa. Ehdin onneksi ihan hyvin lämpätä, pientä hölkkää mentiin. Eikä pysähdytty oikeastaan ollenkaan ennen starttia.

Samaan maksuun kuului siis kaksi rataa. Möllien radalla oli vaan hyppyjä, putki ja pituus. Rimat piti olla säkäluokan alimmassa korkeudessa eli meidän tapauksessa 35cm. Mentiin vuorollamme radalle ja jätin Soran istumaan ihan normaalisti, tuli nätisti väliin ja jäi hyvin paikalle. Menin ensimmäisen hypyn taakse kutsumaan ja.. jätkä tuli riman ali! Monta kertaa. Lopulta kannoin sylissä esteen yli ja kokeilin uudestaan ja sitten osasi hypätä. Koko rata meni yllättäen ihan pipariksi ja lähinnä ärsytti. Osa rimoista oli 40cm, myös ensimmäinen. Kovasti valiteltiin ja moni järjestäjä kävi sanomassa, että saadaan tehdä uudestaan, mutten halunnut, koska ei Sora muutenkaan keskittynyt. Ja sitä paitsi kyllä ton kokosen koiran pitäis päästä 40cm yli vaikkei olis niitä aikasemmin paljoa hyppinytkään.

Näin jälkeen päin ajateltuna tuli monta asiaa mieleen.
          1. Sora ei ole koskaan tehnyt aksaa hiekalla.
          2. Se oli kolmatta päivää yksin kotona.
          3. Valmistautuminen oli molempien osalta huono.
          4. Rimat olivat suht saman värisiä kuin hiekka.
          5. Erittäin häiriöinen paikka, autotie, muut koirat, tuijottavat ihmiset jne.
          6. En koskaan jätä treeneissä palkkaa sivuun toisin kuin epiksissä. Ei ole tullut edes mieleen, että                       koiran motivaatio voi laskea ilman, vertaa Nero.
          7. Aletaan treenaamaan entistä enemmän etäpalkalla.

Radan jälkeen Sora pääsi häkkiin odottelemaan seuraavaa rataa. Otin sen häkistä vasta juuri ennen suoritusta, ja tehtiin kaikkea pientä: väliintuloa ja odottamista. Toisella radalla palkkasin väliintulosta, kuten teen välillä treeneissäkin. Kinkut pidin kädessä. Oli, onneksi, ihan eri koira liikkeellä. Teki tosi hyvin. Kaksi kieltoa aiheutin itse, en saattanut tarpeeksi esteellä, vaan käännyin jo. En muistanut, ettei Sora hae esteitä yhtä hyvin kuin Nero. Ja se kääntyy muuten nopeammin. Tultiin lopputuloksissa toiseksi, mitä en ymmärrä, koska jätettiin yksi hyppy kokonaan välistä :D Tosi tyytyväinen olin toiseen rataan. Eri asenne päälle ja koira vaikutti edes vähän samalta tyypiltä kuin treeni-Sora.

Loppuilta menikin muiden suorituksia katsellessa. Meidän seurasta oli hyvin edustusta paikalla, joten oli kiva kannustaa muitakin. Söpösteltiin seurakaverin bc-pentua ja juteltiin kaikkea oleellista ja ei oleellista. Hyvin sai keskiviikon noinkin vietettyä. Video materiaalia on, mutta ei julkiseen käyttöön :D

Joskus olisi parempi jäädä kotiin

Seuran hallimestaruudet. Muuta niistä ei varmaan kannattaisi edes kertoa :D Tulipahan nähtyä meidän seuran aksaajia ja väsytettyä koirat. Sora osallistui supermölleihin (aitoja ja putkia) ja Nero kisaaviin. Reissuun meni yhteensä 4,5 tuntia.

Käytiin ensin tekemässä parit aan kontaktit ennen kisoja. Nyt tehtiin jo ihan normaalilla aalla. Nerolle ensimmäinen kerta kehikon kanssa ja sitten ilman. Kaikki toistot onnistuneita, hyvillä askeleilla. Suoralla toimii, seuraavaksi opetellaan kääntymään. Soralle laitoin pumpin aalle. Viime kerralla siirryttiin käyttämään pumppia, koska Soran laukka osuu aalle muuten juuri ennen kontaktipintaa ja sitten hypätään yli. Pumpin lisääminen pakottaa tekemään alastulolle kaksi laukkaa, ellei ole niin tyhmä kuin Sora. Se on todennut, että sen yhden laukan voi tehdä suoraan harjan yli kontaktille. Tänään se tuli kerran naamalleen alas. Ei ihan kauhean turvallista ja aion sen jotenkin pakottaa tekemään kaksi laukka-askelta. Tuli kyllä ihan kivojakin toistoja, joten eiköhän se ne vielä opi. :)

Suuntaa antava :D

Sitten alkoikin saapua muitakin ihmisiä paikalle, joten jäähkän jälkeen koirat autoon odottamaan. Luokkia oli kolme: supermöllit, möllit ja kisaavat. Me tehtiin Soran kanssa supermöllirata 30cm rimoilla. Muilla radalla olisi ollut kontakteja, joten pitäydyttiin supermölleilemässä. Soran ilme halliin mentäessä oli wtf. Kaikki olivat aivan hiljaa ja tuijottivat. Ei sitten osannut pieni elukka edes jalkojenväliintuloa, vaikka muuten on sujunut niin hyvin. Ei ollut ihan vauhdikkainta Soraa ja 6 esteestä meni ohi, kun piti jäädä tuijottamaan ratahenkilöä. Muuten ihan kivasti, vaikka pientä selkeesti vähän oudoksutti tilanne. Saatiin 10 virhettä hylystä ja oltiin kai neljänsiä.

Jälleen suuntaa antava :D

Kisaavat medit oli toiseksi viimeinen luokka, joka starttasi. Nero oli siis kerännyt kierroksia kolme tuntia ja Sora oli saanut tehdä välissä. Ennen halliin menoa se oli tosi rauhallinen, vähän nuuskutteli ja seisoskeli. Radalle päästiin nätisti ja hyllytettiin kolmannen esteen jälkeen. Pitää ehkä opettaa se putkijarru! Keinu oli nätti ja keinun jälkeisen putken jälkeen homma plärähti kokonaan. Nero ei katsonut ollenkaan valssia, vaan paineli suoraan putkeen. Ja uudestaan ja uudestaan. Olipahan ainakin katsomolla hauskaa :D Ja ratahenkilöillä ja tuomarilla ja Nerolla varsinkin. Sitten vähän huideltiin mihin sattuu, aa tehtiin kahteen kertaan ja kontakti osui! 11 tein nähdäkseni ainoana pakkovalssin. Tarkoitus oli saada etumatkaa, jotta olen sitten ajoissa kääntämässä aalle. Nero hyppäsi silti putken jälkeisen hypyn. Keppejä ei tehty loppuun ja 16 putken siaan kiipesi aalle ja hyppäsi puolesta välistä alas. Kisaavissa medeissä kuudesta startista kuusi oli hylättyjä. Hyvä me! :D

Ihan haavereitta ei selvitty nimittäin minun vasen lonkkani yritti kovasti sanoa työsuhteensa irti. Soran radan jälkeen pysähdyin ja totesin, että nyt sattuu. Kävelin ympyröitä ja koitin juostakin, hölkkääminen sattui eniten. Päätin kuitenkin startata Neronkin kanssa, koska kuinka epistä jossei se olisi päässyt ollenkaan tekemään rataa. Entisenä jalkapalloilijana oli erittäin helppo saada kisa(peli)moodi päälle eikä suorituksen aikana sattunut ollenkaan, vaikka rataantutustumisessa melkein itketti. Ihan täysillä en pystynyt juosta ja se on varmaan yksi syy, jonka takia Neron kanssa meni ihan lekkeriksi. Neron rada jälkeen käveleminen oli suhteellisen tuskaista, jouduttiin jättää loppuverkkakin vähän lyhyemmäksi kun ei vaan pystynyt. Onneksi kotona oli joukkoja valmiina kuskaamaan koiria uudestaan kävelemään. Autolla ajaminenkaan ei ollut kaikista helpoin tai kivoin juttu, mutta onneksi kytkintä joutui melko vähän käyttämään. Toivottavasti ei ole mitään vakavampaa, vaan päästään sunnuntaina ottamaan Neron kanssa ensimmäiset kisat vähään aikaan.

Tulipahan huomattua, ettei Nero ja Soraa voi ainakaan vielä samoihin kisoihin ottaa, varsinkaan Soran startatessa ensin. Nerolla ei kestä pää. Joten hyvillä mielin voidaan jatkaa Sopulin kanssa harjoittelua ja Nepsutin voi nousta kolmosiin ennen Soran ensimmäistäkään starttia. Ehkä ne sitten samassa luokassa kisatessaan kestää paremmin?

PS. Edelleen saa kysymyksiä tai jotain lähtettää tai 100 postaus on oikeasti randomfact sekamelska. Tämä oli 98 :)

Epistelyä Salossa

Tänään käytiin epiksissä Salossa. Sorakin pääsi mukaan ja vitsit! Ensimmäistä kertaa varmaan ikinä Sora matkusti pidemmän matkan ilman pahoinvointilääkkeitä eikä oksentanut! Ihan huippua. On auttanut, että suhteellisen lyhyen ajan sisään tuli kaksi Jokela-Kajaani matkaa ja kaksi Jokela-Turku matkaa. Toivottavasti jatkuu, koska kuinka paljon helpompaa kaikki on, jos koira ei inhoakammoa autoilua.

Ja sitten itse epiksiin. Sora pääsi aksaamaan pitkästä aikaa minien starttiluokkaan, jossa rimat olivat 10cm korkeudella.

Muuten meillä sujui oikein hyvin verrattuna treenimäärään (niin mihin :'D), mutta tiesin heti, ettei Sora mene kutosputkeen. Eikä se mennytkään. Halusin kuitenkin saada putken tehtyä, joten Ruusu tuli pitämään Soraa ja kutsuin sen läpi. Tuli kuin tulikin. Kun lähdin radan jälkeen käymään Soran kanssa ulkona, tajusin että olisi vain pitänyt sanoa, ettei me tehdä sitä putkea ja sitten ottaa seiska takaakiertona ja jatkaa maaliin. Mitä järkeä on pyytää koiralta asioita, joita sille ei ole opetettu. Ei niin yhtikäs mitään.

Neron oli tarkoitus osallistua sekä medi mölleihin että medi avoimeen, mutta suhteellisen verkkaisesti kulkevan ohjelman takia osallistuttiin vain mölleihin. Tosi hyvä fiilis jäi Neron tekemisestä, nimittäin ensimmäistä kertaa tuli sellainen treenien fiilis päälle. Nero oli aivan täynnä intoa ja virtaa ja jes!

Kaikki muu sujui ihan superisti, MUTTA joku perseili ja tuli aan läpi. Otin sitten uudestaan ja hienosti pysähtyi. 12 jälkeen valssi meni pieleen, kun keskityin edelleen siihen aan alastuloon. Heti maaliin päästyämme päätin, että otetaan uusinta startti ja käydään tekemässä se aa. No hirveällä vauhdilla ilmoon ja maksamaan ja uudestaan radalle ja alku vielä parempi kuin ekalla radalla, mutta aasta taas läpi. Olisi pitänyt lähteä pois radalta, koska kyllä Nero tasan tarkkaan osaa 2o2offin. No tehtiin sitteen loppuun hieman löysästi ja näyttikin siltä.

Tässä on video(!) meidän ekasta radasta. Täytyy sanoa, että tunnen itteni eteväksi :D

Hyvä fiilis jäi silti. Saatiin meidän kisaamisongelma selätettyä ja tästä eteen päin. Vähän kontaktitreeniä, varsinkin keinua ja sitten virallisiin. Suunnitella saa ainakin vai mitä?

Joulua kohti mennään!

Nyt on kyllä jäänyt kirjoittaminen pitkäksi aikaa. Ei ole vaan jaksanut tai ehtinyt. Me ollaan jatkettu aikalailla kaikkea samaa mitä tähänkin asti. Soran kanssa päätettiin jättää aksakurssin loput kolme kertaa väliin, kun pentu aina oksensi autossa. Olin marraskuussa pari viikkoa niin kipeä, että Nerokin sai pienen aksatauon.

Sora on käynyt kahdessa näyttelyssä. Ensin marraskuussa käytiin katselemassa Helsingin messukeskusta pentunäyttelyssä ja sitten oltiin Helsinki Winnerissä, joka olikin astetta isompi tapahtuma. Enkä edes tuhlannut kaikkia rahojani! Hyvin sujui molemmissa ja varsinkin Winnerin tuloksesta ollaan iloisia. KP ja VSP-pentu! Arvostelut löytyvät tuolta tuloksia sivulta. Seuraavaan kerran näytellään tammikuussa Turku KVssä molempien koirien voimin. Soralle lähdetään hakemaan ensimmäinen laatuarvostelu eli korkataan siis junnut ja Nerolle toivottavasti saataisiin se harrasteH (epätodennäköistä, kun vedin sen kaljuksi nyt, eikä turkki todellakaan ehdi kasvamaan, mutta so what).

Ollaan aksattukin treenien lisäksi pikkujoulu epiksissä. Sora pääsi putkiluokkailemaan ja hienosti putkeilikin! Suoraviivaisella radalla, jossa vain putkia ja hyppyjä ilman rimoja aika 27 sekuntia ja pienten voitto. Oli muuten hauskaa.
Nerolla ei sujunut yhtään. En tiedä, mistä se kerää ne paineet tai jotkin, jotka sekoittavat sen pään, mutta jostain ne tulevat. Ehkä minä itse käyttäydyn erilailla, rutiinit eivät ole samat, jotain. Mutta pieleen menee ja pahasti. Jokaisissa epiksissä ongelma vaan pahenee. Että hyvin menee, ei olla päästy edes kisaamaan ja kärsitään jostain kisafunkista.

Muuten meijän aksailu sujuu kivasti. Pystytään kokeilemaan koko ajan vaikeampia juttuja treeneissä ja onnistumisprosentti kasvaa. Tällä hetkellä kaikki muut esteet paitsi keinu alkavat olla hallussa. Keinu onkin sitten isompi ongelma, nimittäin Nero vihaan sitä. Ei tykkää, pelottaa, ei tahdo. Hyviä keinu vinkkejä otetaan erittäin kiitollisina vastaan!!!

Tästä jatketaan eteen päin. Soralle olisi jotain ohjattua kiva löytää, mutta ei oikein tahdo olla mitään kivoja kursseja sopivan matkan päässä. Tämän viikon perjantain mennään mätsäriin molempien kanssa, jos vaikka Nerokin pysyisi siellä Turussa kehässä :D

Loppuun vielä kuukauden vanha kuva Sorasta, mutta ei nyt ole uudempaa saatavilla.

Jos vaik lumi sulais ja tulis valosaa ♥

Jes!

Eilisen epikset oli ja meni, ei niistä sen enempää. Nero varasti, ei mennyt putkeen eikä tahtonut hyppiä esteitä. Joten joo. Mutta Ojangon koiraurheilukeskus oli ihan mahtava. Ja lenkkimaastot olivat oikein buenot.

Tänään oli sitten NoDojen treenit. Vähän etukäteen pelotti, että onko samanlaista päätöntä riekkumista ja sekoilua. Sora pääsi mukaan katselemaan hallin tunnelmaa ja harjoittelemaan olemista. Tärkeä taito näes, jota Nero ei ainakaan hallitse. Tarja oli tänään pois, joten meillä oli sijainen, jonka nimeä en valitettavasti kuullut.

Nero pääsi häkkiin kokeilemaan rauhoittumista ja se inhosi sitä. Joten näiltä osin se siitä kokeilusta, ehkä joskus toiste uudestaan. Muutenkin yritettiin ottaa lämmittely todella rauhallisesti. Käveltiin hiljakseen, eikä todellakaan leikitty tai tehty mitään muutakaan. Pallo joutui jäähylle, sitä ei enää agilitykentillä käytetä, ja patukka tuli mukaan kuvioihin. Joku näistä kaikista jutuista selvästi auttoi, sillä oli kuin olisi aksannut eri koiran kanssa.

Tehtiin hyvin yksinkertaista treeniä, eteen irtoamista. Harjoiteltiin siis loppusuoria varten. Neljä aitaa ja yksi suora putki suorassa linjassa Neron vauhdille yhden laukka-askeleen välimatkoilla. Aloitettiin kahdella esteellä. Käytiin viemässä patukka yhdessä esteiden taakse, mikä olikin Neron ensimmäinen kontakti leluun tai mitenkään treenimäinen toiminto koko päivänä. Sitten lähtöön (ei varastanut kertaakaan!) este-komento ja heti perään eteen-komento. Ja se toimi. Meillä ei ollut mitään ongelmia missään vaiheessa ja lopulta päästiin koko suora läpi, eikä minun tarvinnut kuin hölkkäillä perässä, jotta pääsin palkkaamaan koiran ja palauttamaan lelun suoran päähän.

Fiilis oli aivan mahtava! Tänään me tehtiin yhdessä. Keskityttiin yhdessä ja onnistuttiin yhdessä. Ei mitään ylimääräistä riekkumista tai sähläämistä, pelkästään tekemistä. Maanantaita ja tätä päivää ei voi edes verrata toisiinsa, niin iso oli ero. Tänään oli kivaa molemmilla.

Sora pääsi Etelä-Suomen Shelttien agilityn alkeis-/pentualkeiskurssille, jes! 5.10 alkaen perjantaisin suunnataan siis Helsinkiin treenaamaan liitelyä pienen shellien kansa.

Sora täytti tänään 6 kuukautta! Viralliset kuvat ja mitat tulevat viikonloppuna, kun käydään vähän Annella kyläilemässä ja karvoja trimmaamassa, mutta tässä kuvat mistä lähdetiin ja missä ollaan nyt. Onnea myös sisaruksille! ♥

Bumtsi Bumin sivuilta lainattu

Hyppyratoja!

Neron kanssa suunnattiin sunnuntaina epiksiin Hyvinkäälle samaan halliin, jossa treenataan talvi. Otettiin vain yksi startti hyppärissä, koska itse olin sen verran kipea, ettei viittinyt tosissaan alkaa urheilla.



Sunnuntain episten rata.

Rata oli oikein hauska. Kahdelle ensimmäiselle putkelle oli takaakierto melkein ainoa vaihtoehto ja plaa. Takaakierrot ei ole oikein hallussa, mutta silti piti yrittää pakottaa niitä siihen. Lopputuloksen voi varmaan arvata. Niistä taisi tulla meidän ainoat virheet. Toinen vaihtoehto olisi ollut valssata 3 ja 4 välissä, mutta Nero on niin nopea, ettei sekään olisi varmaan toiminut. Samoin valssi 7 jälkeen olisi ollut parempi vaihtoehto paitsi, että olin melkoisen paljon jäljessä. 9 ja 10 väliin valssi ja loppuun aikas suoraviivaisesti. Loppusuora oli ihan kamala ja siinä sai kyllä pinkoa kunnolla. Nero otti tosi hyvin kaikki esteet, vaikka juoksin vaan vieressä ja karjuin este. Viimeisestä juoksi sitten ohi, koska olin jo niin paljon jäljessä, että jäi katsomaan missä se ohjaaja viipyy. Siitä myös virhe. Kait.
En tiedä paljon oli lopputulos tai loppuaika, mutta me oltiin kolmansia! Hauskaa. :)


Keskiviikkona osallistuttiin seuramestaruuksiin. Oli muuten kiva nähdä kaikkia seurassa agia harrastavia ihmisiä, siis muitakin kuin oma ryhmäläisiä. Möllien rata oli hyppyrata ja sen kuullessani päätin, että mekin otetaan osaa.



Keskiviikon seuramestaruuksien rata. 16 putki oli paljon jyrkempi ässä.

Medimölleissä oli kaksi osallistujaa. Me saatiin onneksi lähteä toisena. Nero oli oikein hieno koko radan ja haki hyvin esteille, mutta itse sähläsin oikein urakalla. Ohjailin ihan oudosti ja käskytin väärillä sanoilla. S-putkea ei olla ennen tehty ja Nero tulikin ensin ulos väärästä päästä. Mieleen ei jäänyt oikeastaan mitään ja siksikin pitäisi videoida näitä ratoja: näkisi edes että mistä niitä virheitä on kerännyt. :D
Tultiin toiseksi, mikä nyt ei sinänsä ollut yllätys. Mutta kivaa oli ja talven treenikausi alkaa ensi viikolla.


Torstaina meillä alkoi Nobody' Dog Sportsien agilityvalmennus. Ollaan siis koko talvi Tarja Leppälän valmennuksessa. Ryhmäkoko on neljä koirakkoa, eli ehditään varmaan ihan kivasti tekemään. Ensimmäinen kerta oli tavallaan tutustumiskerta, eli Tarja halusi nähdä ja kuulla vähän mitä ollaan tehty ja osataan.

Torstain treenien rata.

Tehtiin ylläolevaa rataa. Nero oli ihan tajuttoman hieno! Se oli nopea, haki esteet hyvin ja niin innoissaan. Kepit mentiin ihan järkyttävän kovaa vauhtia ja Tarjakin sanoi, että johan on vauhtia kepeillä. Pöytä ei ollut ihan mielessä, eikä olla sitä ennen tehty radan osana. Niinpä Nero hyppäsi kyllä hienosti pöydälle, mutta vauhti oli vähän liian kova ja koira pysähtyi vasta viisi metriä pöydän takana. Vähän muistuteltiin ja heti sujui paremmin.

Kepit tehtiin niin, että valssasin 10, joten jäin oikealle puolelle. Sillä tavalla Nero ne osaakin. Tuossa radalla olisi tietysti ollut järkevää jäädä keppien vasemmalle puolelle, jotta esteelle 12 olisi ollut helpompi ohjata. Nyt jouduin kiepauttamaan Neron edessäni, koska se kiisi kepit niin hirveää vauhtia ja siinä nyt ei ollut mitään järkeä. Lopuksi tehtiin keppejä siltä meille väärältä puolelta. Sujui yllättävän hyvin, saan liikkua etuperin ja ohjausapu on enää yksi sormi, jota vähän heiluttelen. Mutta Nero on keksinyt, että viimeistä keppiväliä ei tarvitse mennä. Ja tämä toistui oikeastaan joka kerta, kun tehtiin kepit näin päin. Luulen, että Nero on jo niin innoissaan keppien loppumisesta, ettei malta enää pujotella sitä viimeistäkin väliä. Ensi kerralla laitetaan siiveke estämään sen, ettei Nero ohita viimeistä väliä. Toivottavasti toimii!

Jäi kiva fiilis treeneistä, enkä jaksaisi odottaa ensi viikkoa. Toivottavasti HSKKn ryhmäpaikkakin selviäisi ja sitten päästään treenaamaan kahdesti viikossa koko talvi. Nero alkaa olla melkoisen hyvin kartalla tässä lajissa. Enää täytyy saada koiranohjaaja mukaan kuvioihin ja hyvä tulee.

Epikset Helsinki 13.8.

Suunnattiin sitten Neron kanssa sinne epiksiin. Rokotustodistus ei kyllä löytynyt, mutta soitin meidän eläinlääkäriin ja sain sellaisen pienemmän kortin. Kiitos sinne!

Ilmoittautuminen alkoi 17.30 ja oltiin suunnilleen siihen aikaan perillä. Kisojen piti alkaa 18, mutta ilmo venyi melkoisesti ja järjestäjät tahtoivat ottaa kaikki ilmoittautumiset vastaan ennen kisojen alkamista. Mölliradalla järjestys oli minit, medit ja maksit, joten me päästiin vuoroon vasta reilusti seitsemän jälkeen.



Suunnilleen kuva. Este 13 mentiin oikeasti toiselta puolelta, jäi näköjään noin, kun fiksasin etäisyyksiä.

Me otettiin Neron kanssa kaksi starttia. Ensimmäisellä kerralla varmistelin aika paljon ja hidastin Neroa ihan tahallaan. Puomille mentiin hitaasti, koska ei olla sitä paljoa treenattu. 2on2off lopussa vähän karkasi. 4-9 hidasteltiin, mutta ainakin Nero kuunteli nimenomaan ohjausta. 9-10, hohhoijaa. Hain Neron ysiltä esteen takaa ja oma rintamasuunta oli oikealle laidalle, käsi osoitti selvästi putken 10 päätyä ja jotenkin kummasti koira karkaa minun takaani putken väärään päähän. Siinä kohtaa ilme oli varmasti wtf. :D No korjattiin ja jatkettiin aalle. Nero kielsi aan muutamaan kertaan, vaikka verkassa meni oikein nätisti. Loppu rata sujui ihan kivasti.

Toisella radalla oli tarkoitus mennä vähän reippaammin ja luottaa enemmän siihen, ettei Neroa nyt tarvitse sinne esteelle asti saattaa. Kutsuin vähän kauempaa kakkosen takaa ja ohjasin PUomille, josta Nero kimposi kontaktipinnan kautta 14 putkeen. (Oikeasti ovat siis vähän lähempänä toisiaan.) Meni muuten samantien puomin käsky vaihtoon, esimerkiksi ylös eroaa muista käskyistä oikein hyvin. Otettiin puomi uudelleen ja 2on2off oli ihan loistava. Sitten mentiinkin vähän kovempaa 4-10 pätkä ja minulle tuli putken jälkeen joku oikosulku ja olin ihan väärin päin, kun Nero tuli putkesta ulos. Aa jouduttiin taas kertaamaan pariin otteeseen ennen kuin meni yli. 13-14 välissä Nero oli jo menossa hyvin putkeen, mutta ohjaaja päätti jostain syystä takaaleikata liian aikaisin, jolloin veti Neron pois putkelta, jee. Loppu oli taas oikein hyvä ja vauhdikas.

Ei se nyt ihan nappiin mennyt, mutta tulipahan käytyä ja ihan hauskaakin oli. Nerolle oli hyvää itsehillintää joutua odottamaan aidassa kiinni. Muuten se kävi ihan ylikierroksilla. Toisaalta kotoa löytyy nyt niin väsynyt koira, että vissiin se joutui ajattelemaankin! ;)

Sora sai jäädä kotiin juostuaan karkuun lähtö tehdessämme. Se on melkoisen pahasti matkapahoinvoiva ja nyt selvästi on alkanut jännittää autoilua. Täytyy käydä ostamassa matkapahoinvointilääkkeittä, koska reissaamista on tiedossa. Toivottavasti unohtaisi sen jännityksenkin, jos ei tulekaan huono olo.

Urheilua

Tänään suunnattiin Mäntsälään epiksiin. Siellä oli hyppyrata, joten ajattelin että mikäs siinä, kun vielä lähelläkin olivat. Ruusu lähti mukaan koirapidikkeeksi, Sora turistiksi ja Neron kanssa kisattiin. Paikka oli kiva hiekkakenttä ja koiria oli paikalla ihan tarpeeksi. Kisat olivat alkaneet jo 12 ja kun 14.30 mentiin paikalle niin edelleen oli kisojen ensimmäinen luokka - kisaavat maksit - käynnissä. Käytiin ilmoittautumassa kahdelle startille ja käveltiin, minkä jälkeen koirat pääsivät autoon nukkumaan (ja pois sateesta.)

Neron hain autosta, kun maksimöllit alkoivat. Parikymmentä starttia oli aikaa lämmitellä ja oikein hyvin saatiin lämpö ja into päälle. Lämmittely'radalla' oli vain kaksi aitaa. Niitä vähän hypittiin ja harjoiteltiin takaakiertoa. Lisäksi heiteltiin palloa, mikä on tietysti ihan parasta.

Radalla oli 18 estettä, pituutta 120 metriä ja ihanneaika 50 sekuntia. Oli oikein kiva rata. Nopean koiran kanssa sai ihan tosissaan juosta, että pysyi perässä, enkä kyllä sittenkään pysynyt. Esteitä oli ihan normi aitoja, pituus, putkia ja muuri.
Ensimmäinen rata meni vähän plää. Nero kiersi heti toisen esteen, tosin se oli oma vikani. Se ei halunnut mennä putkiin, koska ne olivat niin mutkalla. Muuri oli kamala (Nero ei mahdollisesti ole nähnytkään aikaisemmin muuria, saati sitten hypännyt.) Aika taisi olla 49 sekuntia ja joitain.
Meidän ensimmäisen ja toisen radan välillä oli vain yksi startti, joten olin itse ihan hengästynyt vielä toisella radallakin. Toinen rata meni jo paremmin, aika oli 42 ja jotain. Putkista Nero ei kyllä vieläkään tykännyt, mutta muuten oltiin kyllä ihan hyviä. Nopealla pätkällä vaan onnistuin juoksemaan sen päälle, koska se on niin nopea.

Ei sijoituttu kummallakaan radalla, mutta hauskaa oli. Sora pääsi vielä lopuksi katselemaan minimöllien suorituksia. Nähtiin 15-vuotias bimerle shelttimummo, jonka kanssa Sora teki tuttavuutta. Mummeli vaan heilutti häntää ja pentu halusi leikkiä. Tuloksia odottaessa Sora kiusasi soopelishelttiä käymällä vähän lähellä, jolloin toinen alkoi haukkumaan ja lähtemällä taas karkuun. Ja uudestaan ja taas uudestaan. Muutenkin ihan selvästi Sora kyllä tunnistaa sheltit muiden koirien seasta. Ne ovat aina paljon kivempia ja kiinnostavempia kuin muut koirat.

Huomenna suuntana on Tampere ja asuntomessut. Ja ehkä mahdollisesti vielä Tampereella järjestettävät epikset. Täytyy vielä katsoa aikatauluja.

Soralta on lähtenyt ensimmäiset hampaat! Ensimmäinen lähti eilen tai ainakin huomattiin eilen ja heti perään lähti kaksi lisää. Korvat on tosi hyvän näköiset vielä, joten täytyy ristiä kaikki sormet ja varpaat, jos vaikka saataisiin luonnonkorvallinen shelttipoika.

Agilitya

Sora täytti tiistaina 14 viikkoa. Painoa oli 3,91 kiloa ja kuva on jotenkin kummasti taas ottamatta. Ollaan nyt parina päivänä käyty rämpimässä metsässä ja on ollut ihan älyttömän kivaa. Nero ja Nalle on vähän, että ootko tosissas, että käännytään jo takaisin päin, mutta ei Soraa voi ihan hirveän pitkille vaelluksille vielä viedä. Tosi hienosti se kyllä metsässä pomppii. Ei pelkää mitään ja keksii nopeasti miten pääsee esteistä yli. Kuralammikko ja mutakuopat oli niiiin hauskoja, kun Nalle ensin kävi siellä rämpimässä. Sora sai ihania pentuhepuleita ympäri metsää, kun tassut vähän kastuivat.

Sora 14 vko, ei se oikeesti tolta näytä :D

Tiistaina lähdettiin katsomaan epiksiä Tuusulassa. Otettiin Nero ja Sora mukaan. Sora lähinnä tottumaan haukuntaan ja hälinään ja Nero opettelemaan rauhoittumista ja odottamista. Sukulaisia oli paikalla ja serkku kisasi kisaavissa mineissä ja setä kisaavissa makseissa. Sitten jotenkin kummasti, kun siinä seisoskeltiin, menin ensin treenaamaan puomia ja aata. TuuKKin kentällä oli harjoituskenttä vieressä ja siellä oli matalampi ja leveämpi puomi, josta Nero meni oikein nätisti. Aa sujui kanssa, kun kouluttajasetä kävi madaltamassa sitä. Ja jotenkin kummasti tämä treenaaminen johti siihen, että ilmottauduttiin medimölleihin radalle, jossa oli sekä aa että puomi.

Meni ihan kivasti. Aan kiipesi hienosti ja ainoa iso ongelma oli puomi. Ensin hyppäsi heti alas ja toisella kerralla puolivälin paikkeilla. Jätettiin sitten puomi väliin. Hauskaa oli ja on se nopea. Sukulaisiltakin tuli positiivista palautetta! Radan pituus oli noin 120 metriä ja ihanneaika 50 sekuntia. Meidän tulos oli 54 sekuntia, mutta siihen oli lisätty 20 sekuntia hylkäyksen tilalle. Joten ihan nopeasti mentiin, vaikka puomi toistettiin, aalle ei mennyt ekalla lähetyksellä ja 6-7 välin jouduin käydä juoksemassa hypyn puolelta. Nopea koira, joskus vähän liian nopea.






Keskiviikkona oli viimeinen agilityn alkeikurssin kerta. Meitä oli viisi paikalla, joten saatiin ihan kivasti tehtyä kaikkea. Ensin tehtiin ratapätkää, jossa oli aita, putki, aita, putki, aita ympyrämuodostelmassa. Nero meni hienosti ja kovaa ja jee. Ei mitään ongelmaa.

Lisäksi tehtiin puomia, matalaa aata ja keppejä. Sujui oikein hyvin, mitä Nero nyt vähän yritti väistää kurssiohjaajaa puomilla ja hyppäsi sen takia monta kertaa alas 2on2offista. Pujottelu oli ensimmäisellä kerralla lähinnä huvittava; meni ekasta välistä ja ryntäsi toiseen päähän keppejä odottamaan palloa. Jep. Hidastettiin vauhtia ja saatiin oikein hyviä suorituksia. Myös vähän kovemmalla vauhdilla. Aan kontakti oli paljon parempaa kuin puomin. Saattoi johtua siitä, että saatiin tehdä rauhassa ilman muita ihmisiä lähellä.

Sora oli eilen mukana kentällä harjoittelemassa kevythäkissä oloa. Paljon se itki, mutta rauhottui lopuksi ja pääsi sitten pois häkistä. Sora pääsi kokeilemaan putkea ensimmäistä kertaa ja meni läpi kovaa. Kahdesti tehtiin, eikä mitään ongelmaa. Mun tuleva agilitytähti ♥

Viime viikon sukulointireissulta

Juhannukseksi suunnataan mökille Korpilahteen kera koko perheen, kaikkien koirien ja mummin. Tänään täytyy käydä ostamassa pelastusliivit Soralle, meillä kun on moottorivene ja huono ranta opetella uimaan. En halua ottaa mitään riskejä, että se hyppää vesikoirien perässä laiturilta järveen, eikä osaakaan uida. Toivottavasti ei sada ja hyttyset häippäsee!

Neron vuoro

Tänään piti sitten keksiä jotain kivaa Nerolle. Joten suunnattiin Hyvinkään Koiraurheilukeskuksella järjestettyihin epiksiin. Siellä oli mölleille hyppyrata, joten ajattelin, että kyllä me klaarataan. Paikalle kun päästiin olo parani vielä, sillä radalla ei ollut pussia. Lämmittely alueella oli yksi putki, jota koitettiin, eikä mitään ongelmia (thank god!)

Mediluokassa oli kolme koirakkoa ja me oltiin viimeisinä vuorossa. Rataan tutustuttiin samaan aikaan minien kanssa ja oli onneksi niin helppo rata, että minäkin opin. Meillä rimat oli 30 cm korkeudella, mikä oli oikein hyvä juttu. Radalla oli aitoja, kolme putkea ja pituus, joka oli meille uusi este. Nero kuitenkin hyppäsi yli, kun ohjasin siitä ja kajautin este, joten eipä ongelmaa. Rata oli 90 metriä pitkä, eikä mölleillä ollut ihanneaikaa.

Paintversio radasta

Viidenteen esteeseen asti oli helppoa. Kuudennelta onnistuin vetämään Neron melkein ohi esteen, mutta sain pysäytettyä ennen ja hyppäsi nätisti. Seiskaa ennen hieno piruetti ja koira yli esteen, kasin yli en saanut takaisin päin vetämällä, vaan piti käydä ohjaamassa hypyn puolelta. Putkeen meni nätisti, samoin kymppi esteen. Yksitoista oli pituus, jota siis vähän mietti, mutta hyppäsi kuitenkin. Kahdentoista jälkeen juoksin eteen, kun en luottanut, että menee "väärältä puolelta" putkeen. Siinä sähläsin hienosti. Sitten viimeiselle esteelle otettiin juoksukilpailu ja oltiin maalissa nollatuloksella ajassa 30 sekuntia! Voitettiin koko luokka, koska tehtiin ainoa nollatulos.







Nyt ollaan siis saatu meidän agiura käyntiin ja hauskaa oli. Mulla on kyllä hienot pojat, kun pärjää niin hyvin heti alusta asti! ♥ Toivottavasti harrastukset jatkuvat samaan malliin. :)