Jumissa

Viikko sitten lauantaina oltiin Soran kanssa Ville Liukan koulutuksessa. Sora ei ollut oikein iskussa, eikä itsellekään tullut sellaista kivaa treenifiilistä. Tehtiin turhan korkeilla rimoilla (40cm), vaikka olin etukäteen ajatellut, että korkeintaan 35cm. Treenattiin kahdessa 10 min pätkässä alla olevaa rataa, jota pilkottiinkin sitten enemmän.

Sora ei jostain syystä hakenut kauhean hyvin takaakiertoja, vaan teki jonkin verran kieltoja, mikä ei ole yhtään sen tapaista. Videot koulutuksesta on olemassa, mutta ne odottavat vielä katsomista. Ehkä isoin omaan ohjaukseen liittyvä asia, jonka koulutuksesta sain irti, oli valsseissa käsien käyttäminen. Olen aina vaan tehnyt valssit vaihtanut käsiä sitten jossain vaiheessa, kun on tuntunut siltä, enkä kiinnittänyt niihin sen enempää huomiota. Kuulemma vaihdan valssatessa ohjaavaa kättä aina, kun koira on riman päällä. Nero ei tiputellut ikinä rimoja, eikä Sorakaan ole niitä tiputellut, joten koskaan ei ole tarvinnut ajatella asiaa. Kuitenkin paljon järkevämpää olisi vaihtaa kättä joko ennen tai jälkeen koiran hypyn. Jos kättä vaihtaa ennen hyppyä, on valssi usein hidastavampi. Nyt vaan pitää alkaa kiinnittämään käsiin erilailla huomiota ja yrittää päästä eroon kohta kolme vuotta tehdystä tavasta. Helppo nakki! :D

Sunnuntaina käytiin omissa treeneissä tekemässä rataa, jonka itse suunnittelin Jenna Caloanderin ratapiirroksen pohjalta. Sora teki 25cm rimoilla eikä ollut ongelmaa hyppimisessä. Rata oli tosi kiva vaikka itse sanonkin. Sopulin ensimmäinen keinu oli vähän turhan vauhdikas ja läpi tuli. Korjasi kuitenkin hienosti. 18-20 kohtaan saatiin tehtyä ongelmia, kun en jostain syystä osannut ohjata välistävetoja, eikä Sorakaan niitä tehnyt yhtä hyvin kuin aikaisemmin. Muuten meni tosi hyvin ja molemmat juostiin ihan kiitettävästi!

Nero kävi tiistaina rokotuksilla (edelliset menivät vanhaksi joskus marraskuussa...) Nerppa oli tosi hienosti ja vaikka sitä selkeästi jännitti, se teki temppuja ja söi nameja. Rokotusten jälkeen Nero söi muutaman namin jopa eläinlääkäriltä, mikä on todella hieno juttu! Hampaat olivat kuulemma oikein hyvän näköiset, mutta poskihampaissa oli vähän hammaskiveä joka kannattaisi poistaa viimeistään syksyllä. Katsellaan mitä niille tehdään, kun en millään viitsisi nukuttaa/rauhoittaa pienen pienen hammaskiven takia. Kysyin samalla myös Neron hännästä, joka on alkanut painumaan alaspäin. Kuulemma sille ei voi muuta tehdä kuin tarvittaessa leikata koko töpö pois. Siihen en kyllä lähde, vaan jos häntä alkaa enemmän vaivaamaan tehdään ihan toisia päätöksiä.

Soralla oli aika osteopaatille torstaina ja oli ihan paikallaan. Sipuli oli vähän joka paikasta jumissa: rintaranka, selkäranka ja oikea takajalka. Oikean takajalan liikerata oli todella pieni verrattuna vasempaan ja pieni epäilys nousi, että josko joulukuinen autoon törmääminen olisi ollut taustalla. Jerry hoiti Soraa melkein koko 40 minuutin ajan varmaan ensimmäistä kertaa ikinä. Soran kroppa vastasi hoitoon hyvin ja seuraava kerta ajoitetaan huhti-toukokuun vaihteeseen. Toivon mukaan nyt on taas agility ja elämä ylipäänsä kivempaa, kun ei ole pikku koira ihan jumissa.

Ville Liukan koulutus

Neron kanssa käytiin sunnuntaina Kellokoskella Ville Liukan koulutuksessa. Halpa hinta, sopiva ajankohta ja perrojen kanssa kisaava kouluttaja, joten ihan mielellään mentiin. Eikä toi lyhyt matkakaan huono asia ollut, kilometreissä lyhyin matka ikinä agilityyn :D

Alkuun tehtiin tosiaan noita tummia neliöitä. Nero teki oikein hyvin heti, kun aloin itse ohjaamaan :D Ilmeisesti jännitän näitä koulutuksia enemmän kuin kisoja, koska näin on käynyt sekä Jennan että nyt tässä koulutuksessa. Tosin valmistautuminen ja latautuminenkaan ei ole ihan samaa luokkaa. Treeni oli siis yksinkertainen irtoamistreeni, jossa sain kivasti itse juoksennella keskellä ja käskyttää Neroa.

Toinen pätkä oli vaaleat ympyrät. Tein persjätöllä 7-8 välin ja toisella kerralla valssilla 9-10, vaikka olisi luultavasti mennyt ihan vaan kääntämällä. Eipä siinäkään mitään ongelmaa ollut.

Kolmas pätkä oli tummat ympyrät. Persjättö 3-4 väliin, valssi 7-8 ja 9-10 ja kääntö putkeen. Sujui ihan ookoo. Itse olin aluksi myöhässä ja ohjauksen olivat epäselviä. Valssit valui koska tuli kiire ja sitten Neron linjat valui. Viimeinen oli tosi hyvä, vaikkakin tuli 6 ohi, mutta muuten sitä ei olisi ihan hirveän paljon paremmin voinut ohjata.

Neljäs pätkä olikin sitten vähän kinkkisempi. Eli vaaleat neliöt. 4 tein alunperin niiston, mutta siihen Ville antoi uuden ohjeen, jolla säästän itselleni arvokkaita metrejä/sekunteja. Eli turhaa sitä koiraa on käydä hakemassa aidan takaa, kun voi vain odottaa sen tulevan yli. Ohjattiin siis takaakierto ja käsi tarpeeksi kauan paikallaan, jotta koira lähti hyppyyn ja sitten itse jo liikkeelle. Katse koirassa/ponnistuspaikassa! Muutaman toiston jälkeen toimi ihan älyttömän hyvin. Alkuun oli itselle kamalan vaikeaa, mutta ehdottomasti käyttöön. Ehdin paljon paremmin ohjaamaan vitoselle ja varsinkin kutoselle. 6-7 väliin oli tarkoitus tehdä valssi, mutten jostain syystä osannut ollenkaan ajoittaa sitä. Olin aina myöhässä ja oma liike vei liikaa eteen päin: Neron linjasta tuli huono. Sain ohjeet minulle uuteen ohjaukseen, jaakotukseen. Jaakotus 6 edessä, minkä jälkeen vastakäännös ja vippaus 7 yli ja putkeen. 9 tein kahdella eri ohjauksella, takaakiertovalssi ja pakkovalssi. Pakkovalssi toimi vähän paremmin, koska sain linjattua paremmin 10. Luultavasti myös vauhdissa pakkovalssi olisi toiminut paremmin, nyt tehtiin pätkissä kun se edeltävä pätkä oli niin ylivoimaisen vaikea.

Kaiken kaikkiaan oli hyvä koulutus! Taas opin uuden ohjaustekniikan ja tollaiset lyhyet pätkät sopivat hyvin kuumaan ilmaan. Ville selitti asiat hyvin ja oltiin suurimmasta osasta samaa mieltä. Ohjasin kuulemma oikein kivan näköisesti ja liikuin hyvin. Nero on hyvä ja innokas koira ja näyttää kuulemma hyvältä, jeejee.

Treenin jälkeen käytiin vielä jäähkäämässä ja Nepsu kävi pulahtamassa Kelliksen lammikossa. En tiedä saiko, mutta oli selkeesti sen tarpeessa.

Wow, Fantastic Baby!

Sora pääsi maanantaina 31.3 Jennan koulutukseen toistamiseen. Meidän oma seura järjesti koulutuksen, joten tutussa hallissa treenattiin tuttujen kavereitten kanssa. Oli niin super Sora!

Rata näytti jota kuinkin tältä. Olen itse piirtänyt joten etäisyydet saattavat vähän heittää, mutta pääasia tulee kuitenkin selville. Oli kyllä todella kiva rata! Meille sopivasti kontaktit ja kepit olivat radan lopussa, joten ei tarvinnut niiden takia pätkiä rataa ja muutenkin oikein sopiva rata Soralle treenata. Ei päästy tosin kuin esteelle 11, mutta mitäs pienistä. Opeteltiin kaksi uutta ohjaustekniikkaa, sylkkäri ja backlap. Sylkkäriä olen Neron kanssa tehnyt aina välillä, joskaan en tuollaiseen kohtaan. Backlap taas oli ihan uusi ohjaus, jonka olen halunnut koirille opettaa.

Heti alun pakkovalssi tuotti ongelmia. Lähdin ohjaamaan todella löysästi ja vähän anteeksi pyydellen, en merkannut estettä ja muutenkin seisoin niin kaukan, että mistä se koira olisi edes voinut ymmärtää mitä siltä pyysin. Jenna näytti esimerkin hyvästä pakkovalssista ja lähdettiin uudelleen liikkeelle asennemuutoksella varustettuna. Palkattiin Sora ensin ihan vaan pakkovalssiin ja oli hieno. Pitää muistaa itse mennä tarpeeksi lähelle estettä ja tehdä kunnon merkkaus, jotta koira tietää mistä puolelta hypätään.

Alkuun tehtiin pätkä 1-6. Ensimmäisellä kerralla sujui hyvin ja varsinkin 5-6 välin pitkä vienti oli hyvä: Sora ei vilkuillut muualle ja oli tulossa tasan sinne minne minäkin. 5 takaakierrosta tuli meille vaikea kohta. Sora juoksi helposti esteen ohi, jos en vetänyt tarpeeksi vasemmalla kädellä sitä esteestä yli. Tähänkin palkattiin muutama kerta ja alkoi heti sujumaan paremmin. Minun piti muistaa rytmittää oikein, jotta meillä ei tullut vain juoksukilpailua esteen ohi, vaan sain Soran hyppäämään esteen ja olin silti pois edestä.

7-11 oli seuraava pätkä mitä tehtiin. Yllättävän hyvin ehdin juosta putki suoran ja ohjata hypylle 9. Esteelle 11 olin suunnitellut tekeväni niistosokkarin (tai ainakin Jenna niin sanoi, kun näki miten ohjasin.. :D) mutta siinä vaiheessa olin jo vähän myöhässä, koska kävin niin pitkällä ohjaamassa Soran ysille. Joten suunnitelman muutos ja jäinkin kauemmas putken suusta ja tönäisin Soran vaan esteelle. Mikä tietysti toimi paremmin kuin odotin! Tää on taas näitä hetkiä, kai se koira nyt juoksee sinne seuraavalle esteelle, kun tulee täysiä putkesta jos mä vaan ohjaan sen sinne. Ja Sora kyllä osaa, se ei oo enää vauva.

11 estelle vaihdettiin ohjaukseksi se sylkkäri. Eli itse juostiin esteen "taakse" ja ihan vaan ohjattiin vasemmalla kädellä koira yli siitä esteestä. Aloitettiin ilman rimaa niin, että Sora pyörähti siivekkeen ympäri ja sitten palkattiin. Sopuliitti tajusi tosi nopeasti, mitä haettiin. Lisättiin aitaan rima, jota Sora ei ensin huomannut vaan juoksi päin... Eipä sillä enää seuraavalla kerralla ollut ongelmaa, pikkasen on vaan pitkät piuhat. Sitten lisättiin koiran lähestyminen eli koira 10 aidan eteen istumaan, lähtölupa, sylkkäri ja palkka. Mun taitava eläin ei edes meinannut tehdä kertaakaan väärin, on se hieno! Tässä vaiheessa taidettiin pitää tauko ja jatkettiin sitten samasta.

Tauon jälkeen lisättiin eteen 10 este. Ei ollut ongelmaa näinkään. Sitten kokeiltiin vauhdin kanssa eli 8-11. Arvattavasti olin itse myöhässä enkä ehtinyt edes 11 taakse ennen kuin Sora oli jo kohdalla. Muutaman toiston jälkeen alkoi sujua paremmin ja saatiin oikein hieno suoritus aikaiseksi. Joten nyt se osaa sylkkärin. Itsestäni en ole vielä ihan varma, mutta eiköhän se saada ohjauskuvioihin lisättyä. Soran tekniikka oli kuulemma ihan loistava, se juoksi kovaa, otti kaksi kokoavaa laukkaa ja hyppäsi eli juuri niin kuin tässä ohjauksessa pitää.

Lopuksi harjoiteltiin backlapia esteellä 13. Backlapin ideana on, että koira ja ohjaaja jatkavat matkaa eripuolilla estettä. Esimerkiksi tällä radalla esteellä 13 koira lähetetään takaakiertoon vasemman siivekkeen kautta ja koira kiertää aidan hypättyään oikean siivekkeen ja itse jatketaan suoralla linjalla vasemmalta puolelta estettä. Näin tällaisessa radassa saadaan itselle suorempi linja ja säästetään aikaa. Tärkeää ohjauksessa on, että vedetään se koira kunnolla yli esteestä ja heitetään esteen toiselta puolelta. Me otettiin käyttöön myös lisäkäsky "mene", jotta koira tietää paremmin mitä ollaan tekemässä.

Opetus aloitettiin palkkaamalla taakakierron jälkeen oikean siivekkeen juureen, kun samalla itse jatkoin eteen päin. Tätä toistettiin ja vähitellen palkka tuli kauemmaksi. Soralle tuli jossain kohtaa ongelma, kun se ei halunnut hypätä mua kohti, mutta hyvin kuitenkin sujui. Tää on ehdottomasti sellainen ohjaus minkä haluan käyttöön. Pitää vielä vahvistaa paljon, mutta alku on tehty.

Treenit sujui kaikkiaan tosi hyvin. Sora teki mahtavasti töitä ja Jennakin kysyi että mitä ihmettä me ollaan oikein kahden kuukauden aikana tehty. Sora oli nopeempi ja motivoituneempi kuin viimeks. Jenna myös kehui Soran käännökset ja kropan hallintaa noin nuoreksi koiraksi. Käännökset on munkin mielestä ollut aina Soran parhaita puolia, se nuolee siivekkeitä niin tiukasti, että hirveen paljon lähempää ei edes pääse. Jenna on kyllä aivan tajuttoman hyvä kouluttaja! Vaativa ja samalla niin positiivinen ja innostava. Taas jäi sellanen fiilis, että lisäälisäälisää! Sain myös aivan uuden innon opettaa Soralle keppejä ja kontakteja, kun muu alkaa sujumaan. Ehkä meitä nähdään vielä kesällä kisoissakin! :D

Sora Jenna Caloanderin koulutuksessa

Tänään otettiin Soran kanssa osaa Etelä-Suomen Shelttien järjestämään Jenna Caloanderin agilitykoulutukseen. Lisää näitä! Viiden koirakon ryhmä ja kaksi tuntia aikaa riitti ainakin Soralle vallan hyvin, on ollut suhteellisen rauhallinen poika. Se on lähinnä ryöminyt paikasta toiseen ja kaatunut taas nukkumaan. Tehokasta väsytystä.

Tehtiin tällaista rataa. Soran kanssa päästiin esteelle 14 pätkissä tehden. Opeteltiin myös sellainen uusi asia kuin putkijarru, jonka Sopuliitti oppi neljällä toistolla. Muutenkin meni oikein kivasti. Takaakierroista saatiin kehuja ja nehän me ollaan Soran kanssa opeteltu aikalailla ensimmäisenä. Kiitos Ellan kuvauspalvelun sain vihdoin myös Soran treeneistä kuvia ja vielä huippulaadulla!

Video näkyy täältä!

Jennan koulukseen mennään sitten uudestaan maaliskuun lopulla. Luultavasti Sora pääse sinnekin, koska Jenna on nyt nähnyt Soran kertaalleen ja tietää vähän miltä meno näyttää.

Saatiin lainaan kotiin kujakepit ja nyt ollaankin suhteellisen ahkerasti niitä tehty. Tässä vaiheessa Sora osaa juosta kujan välistä, kun se on jotakuinkin Sora levyinen. Eli paljon on vielä duunia, mutta eiköhän se siitä. Neron kanssa on harjoiteltu itsenäisempää pujottelua. Viime kerralla sain jo lähetetty reilun viiden metrin päästä sekä umpi- että avokulmaan ja pystyin ottamaan vielä lisää etäisyyttä. Lisäksi kokeiltiin niin, että lähdin itse peruuttamaan ja Nero kepitteli eteenpäin. Oli kyllä aivan superkoira!

Aivotonta meininkiä!

Eilen tehtiin ykkösluokan rataa. Tavoitteeksi asetettiin, että päästään nollana läpi. No ei päästy. Nerolla oli mukana pelkästään vauhtia eikä edes pientä hippusta järkeä. Se muun muassa hyppäsi puomin ylösmenokontaktin yli kertaalleen, karkasin monta kertaa väärään putkeen ja suoritti kaksi estettä ja osan keppejä ilman ohjausta, kun oli mennyt yhden esteen ohi ja minä pysähdyin. Rimoja lenteli siihen malliin, että varmaan jotain 40 virhepistettä oltaisiin saatu jo niistä.

Oma ohjauskin sinkoili sitten sen koiran mukana. Halusin tehdä persjätön 13 ja 14 väliin, mutta en ehtinyt yhtään mitenkään, vaikka olisi ollut kuinka etumatkaa. Nero oli liian nopea. En kuitenkaan halunnut tehdä siihen takaaleikkausta, sillä pituudesta voi kuitenkin hypätä vinottain ja linja oli vaikea. Niinpä kymmenen huonon persjättö yrityksen jälkeen päädyin vaan juoksemaan. 14 ja 15 jäivät siis oikealle puolelleni ja vedin Neroa mukana. Päästiin me ainakin maaliin asti, vaikka ei se todellakaan mitään nättiä ollut.

Kun Nerolle tulee vauhtia lisää alkavat rimat lennellä ja pujottelemaan ei ehdi. Saati sitten katsoa, että mitä minä teen. Vitos putkesta tuli monta kertaa niin kovaa, että juoksi 6 esteen ohi. Vaikka otin haltuun, vaikka huusin, vaikka olisin tehnyt kärrynpyöriä, niin Nero tiesi jo mihin rata jatkuu ja jatkoi. Että sillai.

Positiivista oli, että vauhti jatkui keinua tehdessä. Komento keinulle, kontaktit ja palkkaus. Ei mitään ongelmaa, jes! Nyt vaan sitten aina vahvistetaan ja vahvistetaan. Toivottavasti saataisiin toimimaan itsenäisesti melko nopeasti. Vaikka eihän meillä mikään kiire ole, kun ei kerran saada tehtyä nollaratoja edes treeneissä. No kisalisenssin aion ostaa ensi vuodelle ja piste. Kisasin sitten tai en. Ja tuleehan Sorakin kisaikäiseksi ensi vuoden aikana...

Tänään käytiin umpihankilenkillä soramontulla kaikkien koirien kanssa. Oli muuten paljon lunta! Kiipeiltiin pari mäkeä ylös ja leijuttiin alas. Yksi laskettiinkin. Koirat olivat ihan puhki, kun päästiin takaisin autolle, vaikka tehtiin ihan pieni lenkki ja yritettiin ottaa varovasti. Tästä tulee kyllä pakollinen juttu meidän treeniohjelmaan, oli sen verran kivaa.

Viikonloppu meneekin agilityn merkeissä, mutta tällä kertaa ilman omia koiria. HSKK nimittäin järjestää viralliset agility kilpailut ja olen molempina päivinä aamusta iltaan hallilla. Ratatyöntekijänä ainakin näkee suorituksia läheltä, jospa sieltä jäisi käteen jotain järkevääkin. Oli nimittäin lähtölistassa ainakin Juha Orenius ja Gaia!

Torstai ja perjantai

Torstaina tehtiin kivaa rataa agilityssa Neron kanssa.

Vaikeita kohtia oli muutama. 11-13 oli vaikea, ei osattu kumpikaan  mennä sitä oikein. Parilla rauhallisella toistolla tuli ihan nätti suoritus. Toinen oli puomille meno. Olisin halunnut ottaa puomin niin, että olisin ollut jo viimeisen putken puolella, mutta se ei toiminut. Niinpä jäin vähän kauemmas keskemmälle ja ylös käsky ja hitto Nerohan haki puomille. Olin ihan suu ammollaan, kun haki niin hyvin. 17 putkesta oli myös tosi vaikea lähettää eteen. Putken suu oli enemmän estettä 14 kohti ja koirat melkein poikkeuksetta jäi kattomaan, että mihin. Minäkin käsi ojossa huudan eteen ja mitään ei tapahdu. Etupalkalla saatiin kuitenkin hyvä suoritus aikaiseksi.

Mutta meidän kontaktit. Ne oli ihan uskomattoman hyvät! Nero pysähtyi kuin seinään oikeaan kohtaan ja oikea aikaisesti. Ei hidastellut aalla ja puomillekin alkoi tulemaan ihan kunnolla vauhtia. Tehtiin siis aata aluksi yksittäin, eikä taidettu saada yhtään huonoa suoritusta aikaiseksi. Radan keskellä oli sitten vähän liikaa vauhtia ja tuli läpi, mutta seuraavalla ei enää, vaikka otin edellisen hypyn kautta. Ihanaa! Tällä hetkellä ongelmana on, että jos jään jälkeen aalla, Nero kääntyy minua kohti ja oikeastaan putoaa koko kontaktilta. Seuraavaksi otetaankin naksutteluun juuri ne minun taakse jäämiset. Vielä kun saisi sen ymmärtämään, ettei tarvitse olla koko ajan minua kohti.

Soran kanssa jäi tällä viikolla aksa väliin, kun olin niin väsynyt, eikä autossa ollut talvirenkaita.

Ja sitten vielä pitkästä aikaa kuvia, kun niitä tuli kerran otettua.

"Oon kaikista paras!"

"Anteeks Nalle, en oikeesti."

Agility on kivaa!

Torstain rata

Meitä oli torstaina treeneissä vain kaksi, eikä se toinenkaan kuulunut meidän ryhmään. Saatiin tosi kivasti aikaa treenata, hyvät tauot ja pystyttiin tutustumaan kunnolla rataan. Aloitettiin käymällä läpi molempien ohjausvalinnat ja mietittiin, miten kannattaa ohjata. Mä osasin valita hyviä ja sujuvia ohjauksia, eikä Tarjalla oikeastaan ollut ollenkaan korjattavaa. Hah! :D

Otettiin aluksi aata ja voi huoh. Nero tuli joka ikinen kerta läpi. Se ei pysähtynyt kokonaisella aalla kertaakaan. Osasi hienosti tarjota 2on2offia, jos kiepautin alastulolle. Samoin jos juoksi samaa puolta ylös ja takaisin alas, loistava 2on2off. Mutta kokonaisella tuli aina läpi. Kokeiltiin jättää nami heti aan jälkeen, jotta pysähtyisi oikeaan kohtaan. Nokka pysähtyi, mutta jalat heitti vaikka sivu kautta alas. Nero ei vaan osaa yhdistää aan kiipeämistä ja 2on2ff alastuloa toisiinsa. En nyt keksi, että mitä tässä tehdään. Kohta alan oikeasti opettamaan sille juoksukontakteja...

Aan jälkeen tehtiin rataa kahdessa pätkässä 1-10 ja 8-17, mutta jätettiin aa kokonaan pois, eli poikki neloseen ja sitten taas aan jälkeen jatkettiin. Nero siis seisomaan ykkös esteen taakse ja kakkonen pakkovalssilla. Tiukasti haltuun, koska muuten hyppäsi 14. Kolmosen ja nelosen väliin persjättö ja rengas. Parin toiston jälkeen saatiin oikein hieno pätkä aikaiseksi. Hieno minä, koska Nerohan osaa, kunhan vaan ohjaan.

Kutoselle takaakierto, seiskalle ja putkeen sylkkäri/takaaleikkaus hommeli. Nero vaan pudotti tosi monta kertaa seiskan riman. Se ei oikein kestä vielä, jos minä vaihdan suuntaa, vaan lähtee kääntymään esteen päällä, eikä keskity hyppyyn, jolloin rima putoaa. Putken ja pussin väliin persjättö ja sitten jollain valssin tapaisella kepeille. Pussista juoksi pari kertaa ohi, koska olin edellä, jotta ehdin ajoissa valssaamaan kepeille. Kerran vai kaksi palkkasin pelkän pussin ja johan mentiin taas. Kepeille kävin työntämässä Neron väärälle puolelle aloittamaan, väärään väliin ja niin edelleen. Viimeisellä kerralla annoin sen hakea itse ja meni ihan loistavasti sisään. Pitäisi vissiin luottaa vähän enemmän sen osaamiseen...

Tauon jälkeen tehtiin loppuosa. Ei oikeastaan mitään ihmeellistä. Puomin alastulo oli hyvä, kait. 14 ja 15 välissä täytyi ottaa aika hyvin haltuun, ettei karannut kakkoselle. 15 takaakiertona, minkä jälkeen persjättö ennen putkea, jotta olin edes vähän lähempänä putken toista suuta, kun Nero tuli ulos. Sitten vain eteen käsky ja palkka odotti siellä, joten hienosti eteni.

Kaiken kaikkiaan oli hyvä treenit, joskin oltiin molemmat ihan väsyneitä treenien jälkeen. Sora oli myös mukana ja Ruusu naksutteli pennulle häkkiä kivaksi paikaksi. Oikein hienosti osasi jo tunnin lopussa mennä häkkiin. Harjoitelttin vähän leikkimistäkin ja vitsit, kun leikki hyvin!

Kesäkuva ♥

Perjantaina oli Soran vuoro aksata ja kuka tunnustaa käyneensä vaihtamassa mun koiran? Pentu leikki ja riehui ja haki putkeen. Oli innoissaan, motivoitunut ja tykkäsi. Sitä pystyi palkkaamaan sekä lelulla että namilla ja vielä sekaisin. Tehtiin ensiksi ihan suoraa putkea ja palkka oli namikipossa putken päässä. Vitsit, kun Soran pystyi lähettämäänkin sen sinne! Siis ihan mahtava pieni. Toisella kierroksella tehtiin kahden esteen lyhyttä sarjaa lelupalkalla. Esteissä oli siis rimat maassa sellaisten suojien alla, jotteivat rimat pääse pyörimään. Hienosti jahtasi lelua esteitten yli. Pystyi tekemään häiriössäkin, sillä minä liikuin takana mukana ja silti meni, jeejee. Kolmannella kierroksella tehtiin pientä rataa, lähetettiin koira takaakierrolle ja siitä putkeen. Sekin onnistui! Siis koko treenit oli vain onnistumista onnistumisen perään ja jäi niin hyvä fiilis.

Tänään ollaankin pyöritty eri aksahalleilla. Aamulla käytiin Hausjärvellä mittaamassa Nero ja mulla on nyt sitten ihan virallisesti medikoira! Kisakirja löytyy ja virallisiin tähdätään ensi vuoden alussa. Päivällä mentiin omalle hallille katsomaan, kun setä kisasi kolmosissa. Kivaltahan se kolmosten ratakin näytti, kontaktit kuntoon ja me ollaan siellä hujauksessa! ;)

Takaakierto

Me saatiin viime perjantaina Soran kanssa läksyksi opetella takaakiertoa. No ollaan sitten treenattu molempien koirien kanssa puitten kiertämistä melko aktiivisesti. En tiedä mikä sattuma oli, mutta torstaina Neron treeneissä Tarjan rata oli melkein pelkkää takaakiertoa.

Tehtiin kahdessa pätkässä, koska edelleen kaikki on meille suhteellisen uutta. Ensin 1-11 ja sitten 11-18. Nero oli taas ihan älyttömän kivalla päällä, jaksoi keskittyä ja oli silti innoissaan. Tehtiin ensimmäisellä kierroksella rataa 35cm rimoilla, jotta mahdollisimman moni koira hyppäisi samoilla. Toisaalta olisi ollut kivempi tehdä vähän korkeammilla, jotta ei olisi tarvinnut olla ihan niin kamalan nopea...

Nero irtosi tosi nätisti putkeen, joten alun ohjaus oli lähinnä 2 ja 4 välissä seisomista. Neloselle halusin ottaa haltuun siihen väliin, että saatiin mahdollisimman suorat juoksulinjat = nopeampi rata. Neroa saikin ottaa sitten ihan kunnolla haltuun, ettei hypännyt estettä väärältä puolelta. Tehtiin pari toistoa lelun kanssa niin, että otin vaan komennolla 'tässä' koiran ihan syliin asti. Toimi oikein hyvin sen jälkeen myös radan osana. 5 takaakierto oli helppo, mutta kutonen.

Olisin halunnut tehdä persjätön ennen estettä ja kierrättää putken puoleisen siivekkeen kautta, jotta ne juoksulinjat olisivat olleet taas mahdollisimman suoria. En kuitenkaan ehtinyt sinne millään, joten päädyttiin ratkaisuun, että kierrätän toiselta puolelta, mutta teen heti esteen jälkeen persjätön, jolloin koira on oikealla kädellä esteen jälkeen, mistä olikin paljon helpompi ja nopeampi jatkaa seiskalle. No sitähän sitten treenattiin. Ensin olin itse ihan kujalla, enkä osannut ottaa tarpeeksi napakasti ja taakse oikeaa kättä. Sitten olin liian kaukana esteestä. Ja koska asia oli Nerolle uusi, se ei ymmärtänyt mitään mun säälittävästä räpiköinnistä. Tehtiin sitten muutama toisto niin, että otin Neron lelulla haltuun oikealle puolelle ja alkoihan se sujua. Saatiin siihen oikein hieno ja nopea kierto.

Ysi esteen pystyin merkkaamaan ja lähtemään jo itse etenemään kohti 10 ja 11. Ensin ohjasin aivan liian löysästi, joten Nero päätti käydä hyppäämässä välissä 1 esteen. Kun otin jämäkämmin haltuun, Nero päätti ottaa putkeen komennon sillä sekunnilla ja mennä väärästä päästä sisään. Muutama kerta tarvittiin, että sain oikein. 11-18 olikin sitten huomattavasti suoraviivaisempaa, eikä ollut ongelmia. Viimeinen rata näytti jo kuulemma ihan oikealta vauhdikkaalta agilityradalta, jes!

Toisella kierroksella säästettiin aikaa ja tehtiin 20cm rimoilla. Jei. Olin vielä enemmän myöhässä kuin aluksi, vaikka osasinkin jo itse liikkua radalla. Se sitten näkyikin, varsinkin 6 esteellä. Tein esteen jälkeisen persjätön niin kiireellä, että Nero hyppäsi tosi monta kertaa aidan takaisin päin. Luulin taas, että pitää viipottaa, vaikka olisi voinut vähän enemmän keskittyä. Pari kertaa taas lelun kanssa haltuun oikealta puolelta ja alkoi sujua.

Ja sitten murheenkryyni 10-11 väli. Nero luuli osaavansa radan. Se meni AINA putkeen väärästä päästä. Kuulemma putkeen käsky tuli monta kertaa juuri, kun Nepsu oli suun kohdalla, totta kai se menee putkeen. Mutta sitten kun en enää edes sanonut komentoa ja ohjasin koko kropalla kauempaan päätyyn ja yhtäkkiä se koira tulikin sieltä päästä ulos. Otin sitten paremmin haltuun, mikä tarkoitti, että Nero oli suunnilleen jalassa kiinni ja silti siellä väärässä päässä putkea. Multa taisi päästä kovin naisellinen karjahduskin, kun hermo meinasi mennä (oikeasti se oli siis korjausääni ja samalla turhautumisen purkaus :D) Katsomolla ainakin oli hauskaa... Lopulta me käveltiin sinne oikeaan päähän putkea, jotta onnistui. Taidettiin me sen jälkeen saada vielä yksi onnistunut vauhtisuorituskin, mutta joo. Loppurata oli taas iisi.

Ihan lopuksi tehtiin vielä pari kertaa puomia, kun se oli niin jännä keinun jälkeen. No ei ollut kyllä mitään ongelmaa. Kontaktitkin sujui ihan hyvin. Kerran tuli läpi, mutta korjaus oli tosi nopea. Viimeinen suoritus oli niin uskomattoman hyvä, etten meinannut käsittää Neron tehneen sen. 2on2off hyvästä vauhdista ja täysin paikoilleen. No, täytyy myöntää, että käskykin oli melko voimakas, liekö siitä johtunut. Seuraava vaihe onkin saada puomin suorittamiseen vauhtia, koska nyt Nero ravaa ja tavoite olisi tietenkin mahdollisimman vauhdikas juoksu. Kaikien kaikkiaan älyttömän kivat treenit, ja opittiin paljon. Jäi niin kiva fiilis, ettei jaksa odottaa ensi kertaa!

Perjantaina oltiin taas Soran kanssa alkeiskurssilla. Onnistuttiin eksymään (joku ajoi väärää moottoritietä..........), joten oltiin vähän myöhässä, muttei onneksi haitannut. Sora kärsii pienestä matkapahoinvoinnista, toisin sanoen oksentaa oikeastaan joka kerta vähän pidemmillä matkoilla. Tänään annoin sitten postafenin, koska auton ainainen siivoaminen ei ole ihan hirmuisen kivaa. Johtuiko sitten siitä vai jostain muusta, mutta Soraa ei ihan hirveästi voinut tänään kiinnostaa. Ja kaiken lisäksi se oksensi kuitenkin menomatkalla.

Aluksi näytettiin läksy, eli takaakierto. Heti kun sain pennun hoksaamaan, että hei nyt tehdään jotain, niin sujui oikein hyvin. Sitten alettiin tekemään putkea. Taas oli tarkoitus palkata lelulla, mutta eihän siitä mitään tullut, kun toista ei huvittanut leikkiä. Nätisti juoksi kyllä putkeen, mutta ei se nyt niin innokasta tekemistä ollut. Tehtiin siis niin, että kutsuin Soraa putken toisesta päästä. Putkeen lähetys ei onnistunnut ollenkaan, varsinkaan sen lelun kanssa. Toisella kierroksella otin mukaan namialustan ja makkaraa. Sora oli heti paljon motivoituneempi ja huomattavasti innokkaampi. Saatiin jotain aikaiseksi, mikä oli jo voitto sinänsä. Kuvat oli niin pimeitä, ettei niitä kannata laittaa tähän postaukseen.

Tällä hetkellä jotenkin tuntuu, etten saa tosta kurssista mitään irti. Matka on tosi pitkä nähtynä siihen, että kuinka vähän ehditään treenaamaan. Se halli on aika hirveän pieni ja ahdistava. Ja mä kyllä ymmärrän ja tiedän, kuinka paljon helpompaa on palkata koiraa lelulla aksassa, mutta en ymmärrä, että miksi pitää tuputtaa, kun toista ei vaan kiinnosta. Nytkin meillä meni kauheasti aikaa siihen, että kouluttaja käski meitä leikkimään. Mä voin kyllä harjoitella leikkimistä kotonakin, ja harjoittelenkin. En tahtoisi tuhlata siihen maksettua aikaa. Täytyy nyt katella, että mitä tästä tulee. Ensi kerralla jää postafenit ottamatta, jos se vaikka vaikuttaisi pentuun positiivisesti. Toivotaan niin ja huomattavasti lisää innokkuutta olisi tolle tilauksessa. Toisaalta se on vielä pieni, joten meillä on hyvin aikaa.

Victory!

Viikkoon on mahtunut agilitya, aksaa ja liitelyä. Neron kanssa on ollut kolmet treenit ja Sora pienikin pääsi kokeilemaan. Lisäksi ollaan tehty pitkiä syyslenkkejä, lenkkarit jalassa ja märkänä. Ja olen tainnut hukata Neron suhteellisen uuden nylonisen puolkurkkarinkin johonkin. Jee...

Viime maanantaina treeneistä on parhaiten jäänyt päähän se, että olen ihan liian hidas ja että kengät lenteli. Ei nimittäin ollut lenkkarit jalassa, kun olivat kastuneet edellisenä päivänä. Keinua tehtiin ja Neroa pelotti. Voi mun pientä arkaa perroa.

Torstain aksassa meillä oli sijainen, jolla oli ehkä hiukkasen liian suuret odotukset ryhmän tasosta. Meitä oli huimat kaksi paikalla (kaksi muuta treenasi viereisellä kentällä toisessa ryhmässä?), joten ainakin saatiin keskityttyä ihan kunnolla omiin suorituksiin. Tekemämme rata oli ilmeisesti kolmosten tasoa, mutta pätkittiin sitä ja jätettiin tyhmiä esteitä pois välistä (keinu...) Nero ei tykännyt puomista ollenkaan, ilmeisesti keinu oli astetta pelottavampi tapaus. Pari kertaa tehtiin yksittäisenä ja johan toimi taas. Positiivisinta radalta oli, että aan alastulokontakti oli ihan huippu! Nepsuliini teki esteen vauhdilla ja jäi tasan seisomaan siihen mihin piti. Oli ihan kivat treenit, vaikka olikin ehkä meidän taitotasolle hieman liikaa.

Perjantaina alkoi ESSn järjestämä pentualkeis-/alkeiskurssi. Suunnattiin siis Malmille, tuuliseen ja sateiseen syysmyrskyyn. Kurssilla on meidän lisäksi viisi shelttiä. Halli oli melkoisen pieni, mutta onneksi siellä oli erillinen tila, jossa odottaa koiran kanssa tai jättää koirat odottamaan. Hyvä yhdistelmä, kun oli samaan aikaan kolme pienintä pentua, Sora ja kaksi muuta, odottamassa. Ääntä riitti. Oikein lietsoivat toisiaan.

Me aloitimme leikkimällä koirien kanssa. Sora leikki yllättävän hyvin! Tein viime viikolla vanhasta lakanasta vetolelun, lakananpalaan pari solmua ja avot. Sora saa siitä paljon paremmin kiinni kuin hienoista ja kalliista leluista, joita on tullut ostettua. Pentu suorastaan repi lelua ja pientä murinaakin kuului välillä, jes!

Ensimmäinen varsinainen esteharjoitus oli putki. Tehtiin ihan suoraa putkea ja palkattiin lelulla. Koulutusohjaaja piti koiraa toisessa päässä putkea ja itse oltiin toisessa päässä kutsumassa. Soralle suurin ongelma oli, että piti mennä vieraan ihmisen syliin. Putkesta paineli oikein nätisti. Tehtiin sekä keltaista että mustaa putkea, jottei myöhemmin tule erilaisien putkien kanssa ongelmaa.

Toinen tehtävä oli siivekkeen kiertäminen. Me ei olla ennen harjoiteltu yhtään kiertämistä, mutta ihan hyvin sujui. Tässä palkattiin namilla ja käskyksi takaa. Namit meinasivat vain olla liian hyviä, joten kierrokset nousi ja saattoi se vähän kädessäkin roikkua. Mutta eipä se mitään, parempi vain että on innoissaan.

Kotiläksyksi saatiin kiertämisen harjoittelua, tavoitteena saada koira lähetettyä noin metrin päästä kiertämään siiveke. Tänään kokeilin ensimmäisen kerran lenkillä, ihan normaaleilla nappuloilla ja hihhei. Kierrokset nousi nollasta sataan alta sekunnin, kun oli kaksi muutakin koiraa mukana. Onneksi saatiin tehtyä oikeita suorituksia ja nyt ollaan siis hyvällä alulla.

Tänään agilityssa palattiin perusteisiin. Tehtiin yksittäistä keinua, rengasta ja otettiin keppejä. Neroa ei pelottanut keinu enää niin paljon. Olin itse jämäkämpi "sähän muuten kävelet sinne toiseen päähän" ja asenne auttoi. Kyllähän sitä vielä vähän pelottaa, muttei läheskään samalla tavalla kuin viimeksi.

Renkaasta Nero on tullut nyt pari viime kertaa ohi. Varsinkin jos minulla on rintamasuunta jo johonkin muualle. Tänään meni joka ikinen kerta renkaan läpi. Palkkasin lähinnä etupalkalla ja hieno. Kerran meinasi mennä sivusta, mutta ihan selvästi hiffasi itse, ettei näin, koska meni hyvin nopeasti maahan ennen estettä ja jäi miettimään. Uudella yrityksellä sujui hienosti.

Ja sitten se päivän voitto. Meidän kepit sujuivat myös väärältä puolelta! Otin käsiavun mukaan, mutta mitä sitten. Nero tuli joka ikinen kerta oikeasta välistä! Ihan hurjat leikit sai palkaksi. Oikealta puolelta ei sitten sujunutkaan ihan yhtä nätisti, sillä lisättiin alkuun putki ja hyppy sekä keppien jälkeen vielä hyppy. Kierrokset nousivat ja samaa tahtia katosi keskittyminen. Kultaista keskitietä etsimässä. Saatiin me siihenkin onnistunut suoritus. Note to self, ei etupalkkaa keppien kanssa. Paineistaa pientä perroa vielä liikaa. Ja lisää toistoja! Kaiken kaikkiaan jäi päälle voittajafiilis ja hip hei hurraa!

Kotona käytiin vielä kävelemässä Neron kanssa pieni lenkki ja kerpele se osasi tehdä 2on2offin kivelle, vaikkei ole ikinä tehnyt. Pysähtyi just siihen mihin piti nopeasti ja tarkasti. Voitto x2!

Jes!

Eilisen epikset oli ja meni, ei niistä sen enempää. Nero varasti, ei mennyt putkeen eikä tahtonut hyppiä esteitä. Joten joo. Mutta Ojangon koiraurheilukeskus oli ihan mahtava. Ja lenkkimaastot olivat oikein buenot.

Tänään oli sitten NoDojen treenit. Vähän etukäteen pelotti, että onko samanlaista päätöntä riekkumista ja sekoilua. Sora pääsi mukaan katselemaan hallin tunnelmaa ja harjoittelemaan olemista. Tärkeä taito näes, jota Nero ei ainakaan hallitse. Tarja oli tänään pois, joten meillä oli sijainen, jonka nimeä en valitettavasti kuullut.

Nero pääsi häkkiin kokeilemaan rauhoittumista ja se inhosi sitä. Joten näiltä osin se siitä kokeilusta, ehkä joskus toiste uudestaan. Muutenkin yritettiin ottaa lämmittely todella rauhallisesti. Käveltiin hiljakseen, eikä todellakaan leikitty tai tehty mitään muutakaan. Pallo joutui jäähylle, sitä ei enää agilitykentillä käytetä, ja patukka tuli mukaan kuvioihin. Joku näistä kaikista jutuista selvästi auttoi, sillä oli kuin olisi aksannut eri koiran kanssa.

Tehtiin hyvin yksinkertaista treeniä, eteen irtoamista. Harjoiteltiin siis loppusuoria varten. Neljä aitaa ja yksi suora putki suorassa linjassa Neron vauhdille yhden laukka-askeleen välimatkoilla. Aloitettiin kahdella esteellä. Käytiin viemässä patukka yhdessä esteiden taakse, mikä olikin Neron ensimmäinen kontakti leluun tai mitenkään treenimäinen toiminto koko päivänä. Sitten lähtöön (ei varastanut kertaakaan!) este-komento ja heti perään eteen-komento. Ja se toimi. Meillä ei ollut mitään ongelmia missään vaiheessa ja lopulta päästiin koko suora läpi, eikä minun tarvinnut kuin hölkkäillä perässä, jotta pääsin palkkaamaan koiran ja palauttamaan lelun suoran päähän.

Fiilis oli aivan mahtava! Tänään me tehtiin yhdessä. Keskityttiin yhdessä ja onnistuttiin yhdessä. Ei mitään ylimääräistä riekkumista tai sähläämistä, pelkästään tekemistä. Maanantaita ja tätä päivää ei voi edes verrata toisiinsa, niin iso oli ero. Tänään oli kivaa molemmilla.

Sora pääsi Etelä-Suomen Shelttien agilityn alkeis-/pentualkeiskurssille, jes! 5.10 alkaen perjantaisin suunnataan siis Helsinkiin treenaamaan liitelyä pienen shellien kansa.

Sora täytti tänään 6 kuukautta! Viralliset kuvat ja mitat tulevat viikonloppuna, kun käydään vähän Annella kyläilemässä ja karvoja trimmaamassa, mutta tässä kuvat mistä lähdetiin ja missä ollaan nyt. Onnea myös sisaruksille! ♥

Bumtsi Bumin sivuilta lainattu

Viime viikko

On ollut pikkuisen kiire, joten on jäänyt blogin päivittely vähän vähemmälle. Kamerassakin olisi kuvia vaikka kuinka paljon, mutten ole ehtinyt ja jaksanut siirtää niitä koneelle ja katsoa läpi, josko löytyisi jotain julkaisemisen arvoista.

Viime viikolla alkoi HSKKn agilityn talvitreenit ja oli hauskaa. Ainoa huono puoli noissa treeneissä on, että ne on maanantaisin 21-22, eli nyt jo on ihan pilkkopimeetä, kun lopetetaan. Kävele siinä sitten koiran kanssa ympyrää niin mustassa maisemassa, että melkein hirvittää. Lisäksi käyn itse ihan kierroksilla urheilun jälkeen aina monta tuntia ja tiistai aamuna pitäisi kuitenkin olla ajoissa töissä.

Viime maanantaina treenattiin valsseja ja takaakiertoja. Me saatiin Neron kanssa aloittaa ja koska sujui niin hyvin, lisättiin treeniin yksi putki. Sekin sujui ja päästiin ensimmäistä kertaa tekemään välistävetoja. Siinä kohtaa meni vaikeammaksi, sillä vaikka välistävedot sujuivat oikein hienosti, myös omalta osaltani, Nero ei meinannut enää kiertää estettä takakautta. Yritettiin saada Neron juoksurataa pienemmäksi, mistä seurasi, että ohjasin liian passiivisesti. Oli muuten vaikeaa alkaa korjaamaan omaa liikettä. Lisäksi se, että samassa harjoituksessa oli sekä valsseja/takaa kiertoja ja välistävetoja, varmaan sekoitti Neroakin jonkin verran. Sen pitikin seurata koko ajan mitä minä teen, eikä se oppinut rataa ensimmäisellä yrityksellä. Saatiin me siihenkin onnistuneita suorituksia.

3 ja 4 välissä valssi, 4 ja 5 välistäveto

Toinen juttu mitä harjoiteltiin olivat kepit. Meidän kepit nyt oli justiinsa samanlaiset kuin aina ennenkin. Toinen puoli sujuu kovaa ja hienosti ja saan lähettää vähän kauempaakin. Väärän puolen kepit olivat selkeästi paremmat kuin viime kerralla: minun tarvitsi enää pitää kättä paikallaan vieressä tukemassa pujottelua. Mutta se viimeinen väli! En ymmärrä yhtään, että miksi Nero ei tule siitä välistä, vaan kiertää kaksi keppiä lopussa. Ja se tekee sen joka kerta. Joka ikinen kerta. Lopuksi yritettiin niin, että koulutusohjaaja seisoi edessä, jottei Nero pääse kiertämään ja onnistui. Mutta heti kun ohjaaja meni pois edestä Nero kiersi taas. En vain voi ymmärtää. Tehtiin keppejä myös hyppyihin liitettyinä eikä mitään ongelmaa, siltä oikealta puolelta.

Torstaina oli toinen kerta Tarjan agilitya ja tehtiin kivaa rataa, joka oli kyllä vielä vähän haastava meidän taidoille. Alkuun otettiin pari kertaa aata, koska Nero ei ole vielä treeneissä sitä kokonaisena mennyt.



Mittasuhteet saattaa olla pielessä, enkä ole ihan varma oliko 9 ja keppien välissä vielä yksi este.
16 oli samalta puolelta kuin 3.

Ensin tehtiin pätkä 1-6, jotta sain palkattua aan jälkeen. Ei mitään ongelmaa. 7-9 oli helppoja, mutta sitten yritin viedä Neron suoraan kepeillä. Kyllähän se meni (vaikka minulta loppui usko kesken), muttei siinä mitään järkeä ollut. Joten Tarja neuvoi, että vie koiran vaan pidemmällä ja kääntää sen, jolloin se pääsee lähestymään keppejä suorassa linjassa, toimi. 11 Nero karkasi väkisin 7/14 esteelle. Pitäisi ottaa koira paremmin haltuun, hidastaa jo omaa vauhtia ja alkaa kääntyä, jotta se tietäisi mihin suuntaan ollaan menossa. 13-16 otettiinkin sitten useampaan kertaan. Ensin ohjasin koko niin, että Nero oli oikealla puolellani. Silloin 15 tahtoi olla vaikea. Sitten kokeiltiin 13 jälkeen persjättö, 15-16 välissä takaakierto ja vielä 17 persjättö, jotta olin putken oikealla puolella. Saatiin muutamaan kertaan toistaa, jotta siitä mitään tuli. Mutta kyllä siitä tuli. Viimeinen oli jo ihan nätti suoritus. Kyllähän siinä sai juosta ja tuntui, että olin koko ajan myöhässä, mutta eiköhän tämä lähde sujumaan.

Lopuksi treenattiin vielä aan ja puomin alastuloja sekä keppejä. Alastulot olivat ihan ookoo. Ei nyt mitään maata järisyttävää, mutteivät ne ihan huonostikaan menneet. Keppejä treenattiin siis väärältä puolelta niin, että viimeisen välin eteen laitettiin aidan siiveke, jotta Nero ei pääsisi kiertämään väärältä puolelta. Kiersi silti. Huoh. Lisättii toinen siiveke ja silloin alkoi näyttää paremmalta, eli ei enää kiertänyt. En nyt ole varma otettiinko toinen siivekkeistä pois vai ei, mutta loput pari suoritusta oli oikeita. Eikun treeniä.

Soran kanssa ollaan käyty pentukurssilla ja treenailtu näyttelykäytöstä. Kurssista olen päättänyt, että ajattelen sitä vain ja ainoastaan häiriötreeninä, sillä koulutusohjaajan ja minun näkemykset eroavat niin paljon toisistaan. Tällä hetkellä tärkeintä on, että Sora tottuu työskentelemään muiden koirien lähellä ja thats it. Sora ei nimittäin tajua namiohjauksesta hölkäsen pöläystä ja kurssilla kaikki perustuu siihen. Kyllähän Sora namia seuraa, mutta se on pennun mielestä vaan kiva leikki. Ei sillä ole mitään ideaa mitä tehdä, jos pienennän käsiapua. Eli voisitte kertoa, miten opetatte koiralle perusasennon, sillä itse olen ihan hukassa. Tahdon heti kunnollisen ja ennen kaikkea toimivan perusasennon ja tällä hetkellä Soralla ei ole mitään käsitystä koko asennosta. Plaa.

Tulevista tapahtumista sen verran, että tällä viikolla aksataan Neron kanssa maanantaina ja torstaina treenien merkeissä sekä keskiviikkona epiksissä. Soran kanssa mennään mätsäriin ainakin sunnuntaina sekä toivottavasti lauantaina (ja jos Ruusu jaksaa lähteä niin myös torstaina), sillä pentu on ilmoitettu ensimmäiseen viralliseen epäviralliseen pentunäytelmään Orivedelle 22.9. Lisäksi olisi tarkoitus osallistua ainakin Lahden ja Helsingin pentunäyttelyihin ja sitten Voittajaan/Winneriin. Ilmoitin Soran myös HSKKn pentukakkos kurssille, jolle toivottavasti mahdutaan ja joka toivottavasti järjestetään. Etelä-Suomen Sheltit järjestävät agilityn alkeis/pentualkeis kurssin, jonne ilmoittauduin myös. Joten Sorakin pääsee toivon mukaan aksaamaan lähiaikoina!

Hyppyratoja!

Neron kanssa suunnattiin sunnuntaina epiksiin Hyvinkäälle samaan halliin, jossa treenataan talvi. Otettiin vain yksi startti hyppärissä, koska itse olin sen verran kipea, ettei viittinyt tosissaan alkaa urheilla.



Sunnuntain episten rata.

Rata oli oikein hauska. Kahdelle ensimmäiselle putkelle oli takaakierto melkein ainoa vaihtoehto ja plaa. Takaakierrot ei ole oikein hallussa, mutta silti piti yrittää pakottaa niitä siihen. Lopputuloksen voi varmaan arvata. Niistä taisi tulla meidän ainoat virheet. Toinen vaihtoehto olisi ollut valssata 3 ja 4 välissä, mutta Nero on niin nopea, ettei sekään olisi varmaan toiminut. Samoin valssi 7 jälkeen olisi ollut parempi vaihtoehto paitsi, että olin melkoisen paljon jäljessä. 9 ja 10 väliin valssi ja loppuun aikas suoraviivaisesti. Loppusuora oli ihan kamala ja siinä sai kyllä pinkoa kunnolla. Nero otti tosi hyvin kaikki esteet, vaikka juoksin vaan vieressä ja karjuin este. Viimeisestä juoksi sitten ohi, koska olin jo niin paljon jäljessä, että jäi katsomaan missä se ohjaaja viipyy. Siitä myös virhe. Kait.
En tiedä paljon oli lopputulos tai loppuaika, mutta me oltiin kolmansia! Hauskaa. :)


Keskiviikkona osallistuttiin seuramestaruuksiin. Oli muuten kiva nähdä kaikkia seurassa agia harrastavia ihmisiä, siis muitakin kuin oma ryhmäläisiä. Möllien rata oli hyppyrata ja sen kuullessani päätin, että mekin otetaan osaa.



Keskiviikon seuramestaruuksien rata. 16 putki oli paljon jyrkempi ässä.

Medimölleissä oli kaksi osallistujaa. Me saatiin onneksi lähteä toisena. Nero oli oikein hieno koko radan ja haki hyvin esteille, mutta itse sähläsin oikein urakalla. Ohjailin ihan oudosti ja käskytin väärillä sanoilla. S-putkea ei olla ennen tehty ja Nero tulikin ensin ulos väärästä päästä. Mieleen ei jäänyt oikeastaan mitään ja siksikin pitäisi videoida näitä ratoja: näkisi edes että mistä niitä virheitä on kerännyt. :D
Tultiin toiseksi, mikä nyt ei sinänsä ollut yllätys. Mutta kivaa oli ja talven treenikausi alkaa ensi viikolla.


Torstaina meillä alkoi Nobody' Dog Sportsien agilityvalmennus. Ollaan siis koko talvi Tarja Leppälän valmennuksessa. Ryhmäkoko on neljä koirakkoa, eli ehditään varmaan ihan kivasti tekemään. Ensimmäinen kerta oli tavallaan tutustumiskerta, eli Tarja halusi nähdä ja kuulla vähän mitä ollaan tehty ja osataan.

Torstain treenien rata.

Tehtiin ylläolevaa rataa. Nero oli ihan tajuttoman hieno! Se oli nopea, haki esteet hyvin ja niin innoissaan. Kepit mentiin ihan järkyttävän kovaa vauhtia ja Tarjakin sanoi, että johan on vauhtia kepeillä. Pöytä ei ollut ihan mielessä, eikä olla sitä ennen tehty radan osana. Niinpä Nero hyppäsi kyllä hienosti pöydälle, mutta vauhti oli vähän liian kova ja koira pysähtyi vasta viisi metriä pöydän takana. Vähän muistuteltiin ja heti sujui paremmin.

Kepit tehtiin niin, että valssasin 10, joten jäin oikealle puolelle. Sillä tavalla Nero ne osaakin. Tuossa radalla olisi tietysti ollut järkevää jäädä keppien vasemmalle puolelle, jotta esteelle 12 olisi ollut helpompi ohjata. Nyt jouduin kiepauttamaan Neron edessäni, koska se kiisi kepit niin hirveää vauhtia ja siinä nyt ei ollut mitään järkeä. Lopuksi tehtiin keppejä siltä meille väärältä puolelta. Sujui yllättävän hyvin, saan liikkua etuperin ja ohjausapu on enää yksi sormi, jota vähän heiluttelen. Mutta Nero on keksinyt, että viimeistä keppiväliä ei tarvitse mennä. Ja tämä toistui oikeastaan joka kerta, kun tehtiin kepit näin päin. Luulen, että Nero on jo niin innoissaan keppien loppumisesta, ettei malta enää pujotella sitä viimeistäkin väliä. Ensi kerralla laitetaan siiveke estämään sen, ettei Nero ohita viimeistä väliä. Toivottavasti toimii!

Jäi kiva fiilis treeneistä, enkä jaksaisi odottaa ensi viikkoa. Toivottavasti HSKKn ryhmäpaikkakin selviäisi ja sitten päästään treenaamaan kahdesti viikossa koko talvi. Nero alkaa olla melkoisen hyvin kartalla tässä lajissa. Enää täytyy saada koiranohjaaja mukaan kuvioihin ja hyvä tulee.

Maanantain liito

Maanantaina oltiin siis paikkaamassa agilitytunnilla, kun tilaa oli. Oli kyllä ihan huippu hauskaa!

Korvat!

Ensimmäistä kertaa olin treeneissä, joissa treenattiin ihan rataa. Tehtiin kahta eri treeniä, toinen oli se rata ja toinen oli rallirata. Me tehtiin ensin rallirataa, jossa oli siis u-putki ja kaksi aitaa. Tarkoitus oli saada koira rakastamaan putkea (meidän kohdalla rakastamaan vielä enemmän.) Mentiin molempiin suuntiin useampi kierros ja hauskaa oli. Minun pitäisi vaan ohjata äänellä Neroa jo ennen kuin se tulee putkesta ja se oli jostain syystä hankala muistaa. Kaikista paras suoritus oli, kun Nero tuli putkesta ja ohjasin sitä aidalle sanomalla PUÖEÄÄII. :D Nero kyllä hyppäsi oikein nätisti ja sitten oli pakko palkata, kun alkoi naurattamaan liikaa.

Rata





Tuollaista rataa siis tehtiin. Este 11 on keinu, joten jätettiin se väliin varsinaisella radalla. Oli oikein kiva rata. Meillä sujui hyvin. Ensimmäisen kerran kepeille tultaessa Nero meni niin vauhdilla, ettei pujotellut kaikkia välejä. Ja yritin vielä oikein jarruttaa sitä kropalla ja kaikella. Toisella kerralla meni oikein hienosti. Ensimmäisellä kerralla palkkasin 10 esteen jälkeen ja aloitin uudestaan 12, mutta toisella kerralla juostiin vaan täysiä kympiltä kahdelletoista.

Keinu tehtiin yksittäisenä esteenä muutaman kerran. Ei mitään ongelmaa! Olen melkein kauhulla odottanut, että koska me päästään keinulle sotkemaan, mutta. Ensin Nero oli hihnassa, jotta vauhti pysyi hiljaisena. Keinua myös hidastettiin, ettei nyt heti rämähdä täysiä alas. Pari kertaa toistoja ja päädyttiin siihen, että Nero oli vapaana, eikä keinua hidastettu ollenkaan! Mun mahtava ihana paras kakara!

Kouluttajan kommenteista tuli hyvä mieli. Meillä on kuulemma hyvä meininki ja potentiaalia. Ja MINÄ ohjaan hyvin Neroa. Ihanaa kuulla positiivista palautetta.

Tänään on sitten vielä omat treenit. Kyselin myös paikkaa Nobody's Dog Sportsin talven valmennusryhmistä ja näillä näkymin mennään Neron kanssa kisavalmiiden ryhmään syyskuussa. Hauskaa!