Taas on aksattu ja kisattu ja pohdittu

Lauantaina 2.5 oltiin Soran kanssa kisaamassa Purinalla kolme agilityrataa. Kaikki startit olivat hallissa sisällä, mikä oli ihan kiva juttu, sillä koko päivä satoi enemmän ja vähemmän vettä. Tosiaan edellisten treenien rengasongelmat aiheuttivat etukäteen pieniä sydämentykytyksiä. Tällä kertaa tavoitteina oli onnistunut puomi ja keinu sekä se rengas. Tuomarina oli Sari Mikkilä, joka oli kyllä todella mukava tuomari. Radatkin olivat kokonaisuudessaan oikein mentäviä.

Ensimmäisellä radalla tehtiin meidän agilityuran ensimmäinen virallinen tulos! Wohoo. Kaksi mokaa kepeillä, joten kympin kanssa ulos radalta. Rata tuntui oikein kivalta, mitä nyt enää muistan. Etemä oli 3,15m/s, joten siinä suhteessa löytyy vielä runsaasti parannettavaa. Valitettavasti tätä rataa ei saatu videolle, sillä tukijoukot saapuivat paikalle vähän myöhemmin.

Toisella radalla tuli taas kepeille virheitä ja lentokeinu, jonka uusin ja siitä hylly. Kepeille asti rata tuntui tosi kivalta ja sekä aa että puomi näyttävät tosi kivoilta.

Kolmannelle radalle mietin sitten urakalla, että mistä ihmeestä ne keppivirheet johtuivat. En keksinyt mitään järkevää syytä, paitsi kierrosten nouseminen ja sitä kautta keskittymisen katoaminen. Täytyy vaan treenata enemmän. Sitten mietin, että millä tavalla viimeiseen starttiin voisin vaikuttaa asiaan ja päätin, että josko jätän Soralle vähän enemmän tilaa suorittaa. No lopputulos oli kepeille eli toiseksi viimeiselle esteelle asti tosi kiva rata ja vielä puhdas sellainen. Keppejä tehtiin sitten useampaan kertaan. Lievästi ketutti. Mutta elämä on. Näin jälkeen päin huomasin, että ollaan saatu tältäkin radalta tulos, mutta se ei tosiaan ole mikään juhlimisen arvoinen tulos :D

Kisojen jälkeen on tosiaan treenailtu keppejä sekä takapihalla että maanantain treeneissä. Koko ajan paranee, mutta toki niissä on vieläkin tekemistä. Mutta kyllä Soran pitäisi ne osata ainakin tuohon ykkösluokan tasoon suhteutettuna.
Kisapäivän paras anti oli ehdottomasti se, että Jedi mitattiin miniksi! Ihan huippua ja pääsee Jannikakin taas kisaamaan.

Maanantain treeneissä tehtiin yllä olevaa rataa. Teemana kauko-ohjaus. Yllättävän hyvin onnistui Sorpan kanssa  putkeen ohjaamiset myös puomi toiselta puolelta. Pienellä hiomisella tehtiin radasta pysähtynyttä kontaktia vaille nolla. Sipuli tuli tosiaan muutaman kerran läpi puomista, mihin saattoi vaikuttaa aurinko, joka paistoi juuri puomin suuntaisesti niin, että puomi näytti jatkuvat siellä missä alastulo oli. Tehtiin myös pitkästä aikaa puista ja kovempaa puomia. Saatiin kuitenkin oikein nättejä 2on2off asentoja.

Toisella puolella oli rallirata, jossa oli sekä rengas että keinu. Tehtiin oikein matalilla rimoilla, että saatiin mahdollisimman paljon vauhtia. Huippuhyviä keinuja ja paljon vauhtia, tavoite saavutettu! Torstaina ja lauantaina mennään kisaamaan ja sitten taas katsellaan, mihin seuraavaksi keskitytään :D

Maanantai-iltaan mahtui myös ikävämpi puoli. Tulin treeneistä kotiin ja tein temppuja Neron kanssa. perus istu-maahan vaihtoja ja kuolemista, kierimistä, ryömimistä ja niin edelleen. Käskin sitten Neron kuolemaan ja vapautin sen. Nerpan henkiin herääminen ei ole mikään hidas, vaan se tekee ninjahypyn kyljeltään jaloilleen. Tämä liike oli sitten vähän liikaa ja ylös päästyään Nerppa piti oikeaa takajalkaa suorana taakse päin eikä varannut sille painoa. Samantien meni takaisin kyljelleen. Hieroin vähän oikeaa reittä ja koukistin jalkaa, jolloin lonkka meni ilmeisesti takaisin paikalleen. Kyllähän se taas säikäytti ja pisti miettimään. Lopun alun fiilis tuli, mutta katsellaan taas päivä kerrallaan.

Terveysasioita

Nerolla on ollut viimeisen postauksen jälkeen pari huonompaa päivää. Parina aamuna se söi todella huonosti ja hitaasti. Se jätti jopa syömättä osan ruuasta, mitä se ei ole tehnyt ahneuden löytymisen jälkeen. Normaalisti Nero hengittää ruuan sisään samalla sekunnilla kun vapautan sen kupille. Lisäksi se on vähän kuljeskellut ja sen on ollut vaikeaa löytää paikkaa, jossa nukkua. Tätä kesti pari päivää, mutta nyt on taas palauduttu normaalimpaan arkeen. Toivon mukaan tuollaiset päivät eivät lisäänny.

Sora sen sijaan on ravannut erilaisissa hoidollisissa paikoissa useamman kerran, joskin ihan positiivisessa mielessä. Käytiin Nurmijärven kunnallisella eläinlääkärillä ottamassa maksa- ja munuaisarvot sekä kilpirauhasen vajaatoiminnan testi. Jäätyään auton alle, siltä mitattiin turhan matala syke, joten erilaiset arvot kannatti tarkistaa. Kaikki arvot olivat täysin normaalit, joten nyt on valmiina Soran normaaliarvot mahdollisia tulevaisuuden tarpeita varten.

Viime viikon maanantaina Sora kävi osteopaatilla, joten meiltä jäi hallimestaruudet väliin. Oli kuitenkin tärkeämpää saada koira auki kuin kisata. Kummempia jumeja ei löytynyt, mutta jälleen oikea takajalka oli vähän enemmän jumissa. Niin hyvin hoito kuitenkin tehosi, että seuraavan kerran saatiin Jerrylle kutsu vasta kesän jälkeen.

Tänään taas autoiltiin Soran kanssa Tampereelle Eläinystäväsi Lääkärille virallisiin selkäkuviin ja hammaskiven poistoon. Nerohan kuvattiin tuolla eläinlääkärillä viime kesänä kuvissa ja sen verran tyytyväinen olin paikkaan, että sinne lähdettiin nytkin. Tuloksena käynnistä väsynyt koira, kauniit, puhtaat ja ennen kaikkea terveet hampaat sekä selkä, jossa ei ainakaan isompaa huomauttamista ollut. Viralliset lausunnot tulevat Kennelliitolta, kun tulevat (Nerolla on näköjään kestänyt 7 arkipäivää.) Mutta huoletta voidaan jatkaa harrastamista ja kehtaan viedä Soran esittelemään hymyään kesäkuun näyttelyyn.

Lauantain aksakisoista erillisessä postauksessa.

Jumissa

Viikko sitten lauantaina oltiin Soran kanssa Ville Liukan koulutuksessa. Sora ei ollut oikein iskussa, eikä itsellekään tullut sellaista kivaa treenifiilistä. Tehtiin turhan korkeilla rimoilla (40cm), vaikka olin etukäteen ajatellut, että korkeintaan 35cm. Treenattiin kahdessa 10 min pätkässä alla olevaa rataa, jota pilkottiinkin sitten enemmän.

Sora ei jostain syystä hakenut kauhean hyvin takaakiertoja, vaan teki jonkin verran kieltoja, mikä ei ole yhtään sen tapaista. Videot koulutuksesta on olemassa, mutta ne odottavat vielä katsomista. Ehkä isoin omaan ohjaukseen liittyvä asia, jonka koulutuksesta sain irti, oli valsseissa käsien käyttäminen. Olen aina vaan tehnyt valssit vaihtanut käsiä sitten jossain vaiheessa, kun on tuntunut siltä, enkä kiinnittänyt niihin sen enempää huomiota. Kuulemma vaihdan valssatessa ohjaavaa kättä aina, kun koira on riman päällä. Nero ei tiputellut ikinä rimoja, eikä Sorakaan ole niitä tiputellut, joten koskaan ei ole tarvinnut ajatella asiaa. Kuitenkin paljon järkevämpää olisi vaihtaa kättä joko ennen tai jälkeen koiran hypyn. Jos kättä vaihtaa ennen hyppyä, on valssi usein hidastavampi. Nyt vaan pitää alkaa kiinnittämään käsiin erilailla huomiota ja yrittää päästä eroon kohta kolme vuotta tehdystä tavasta. Helppo nakki! :D

Sunnuntaina käytiin omissa treeneissä tekemässä rataa, jonka itse suunnittelin Jenna Caloanderin ratapiirroksen pohjalta. Sora teki 25cm rimoilla eikä ollut ongelmaa hyppimisessä. Rata oli tosi kiva vaikka itse sanonkin. Sopulin ensimmäinen keinu oli vähän turhan vauhdikas ja läpi tuli. Korjasi kuitenkin hienosti. 18-20 kohtaan saatiin tehtyä ongelmia, kun en jostain syystä osannut ohjata välistävetoja, eikä Sorakaan niitä tehnyt yhtä hyvin kuin aikaisemmin. Muuten meni tosi hyvin ja molemmat juostiin ihan kiitettävästi!

Nero kävi tiistaina rokotuksilla (edelliset menivät vanhaksi joskus marraskuussa...) Nerppa oli tosi hienosti ja vaikka sitä selkeästi jännitti, se teki temppuja ja söi nameja. Rokotusten jälkeen Nero söi muutaman namin jopa eläinlääkäriltä, mikä on todella hieno juttu! Hampaat olivat kuulemma oikein hyvän näköiset, mutta poskihampaissa oli vähän hammaskiveä joka kannattaisi poistaa viimeistään syksyllä. Katsellaan mitä niille tehdään, kun en millään viitsisi nukuttaa/rauhoittaa pienen pienen hammaskiven takia. Kysyin samalla myös Neron hännästä, joka on alkanut painumaan alaspäin. Kuulemma sille ei voi muuta tehdä kuin tarvittaessa leikata koko töpö pois. Siihen en kyllä lähde, vaan jos häntä alkaa enemmän vaivaamaan tehdään ihan toisia päätöksiä.

Soralla oli aika osteopaatille torstaina ja oli ihan paikallaan. Sipuli oli vähän joka paikasta jumissa: rintaranka, selkäranka ja oikea takajalka. Oikean takajalan liikerata oli todella pieni verrattuna vasempaan ja pieni epäilys nousi, että josko joulukuinen autoon törmääminen olisi ollut taustalla. Jerry hoiti Soraa melkein koko 40 minuutin ajan varmaan ensimmäistä kertaa ikinä. Soran kroppa vastasi hoitoon hyvin ja seuraava kerta ajoitetaan huhti-toukokuun vaihteeseen. Toivon mukaan nyt on taas agility ja elämä ylipäänsä kivempaa, kun ei ole pikku koira ihan jumissa.

Talvea ja aksaa

Ihana lumi on saapunut, koirien kunto kasvaa umpihangessa rämpiessä ja ponin kanssa maastoilu oli aivan superihanaa! En todellakaan ole mikään talvi ihminen, ja mielestäni talven (ja kevään ja syksyn..) voisi jättää vuodenajoista kokonaan pois. Mutta jos talvi täytyy olla, niin kyllä sitten pitää lunta olla edes jonkun verran. On ulkona kuitenkin ihan eri näköistä, on valoisampaa, ja eläimet tykkää. Ainoa miinus on vesikoirien turkkeihin jäävä valtava määrä lunta, mikä tarkoittaa suihkulla sulattamista jokaisen lenkin jälkeen.

Sunnuntaina käytiin tekemässä aksatreeni molempien koirien voimin. Suunnittelin itse radan, joten tehtiin Jennan koulutuksen alkua ja loppua sekä valssi/sokkari/takaaleikkaus harjoitusta. Soran kanssa kutsuminen alussa toimi aivan sairaan hyvin, joten Sora osaa sen piste. Lopussakaan ei ollut mitään ongelmaa.

Nero sai juosta taas ilman rimoja ja luukuttaa putkiin. Se irtosi putkeen yli 10 metrin päästä ja meni täysiä ja juostiin hallia edes takas. Pienen pieni katkeruuden tunne tuli, kun toinen tekee satalasissa ja on paras ja rikki. Mutta kivaa sillä on kai noinkin. Harmi vaan, että tuollaiseen toilailuun se tekeminen jää.

Keskiviikkona päästiin Soran kanssa treenaamaan Lotan silmän alle. Alkuun tehtiin pari puomia, eikä Sopuli oikein meinannut muistaa, että myös kokonaisella puomilla kuuluu pysähtyä. Muistuttelut sekä pelkällä alastulolla että keskiosan alusta sujuivat ilman mitään ongelmaa. Ensi kerralla täytyy tehdä myös ylösmenolta pari muistutusjuoksua ja vaikka ihan puomin juurelta. Kyllä se sen joskus oppii.

Radalla tehtiin valkoisilla numeroilla kaikki. Alussa ei mitään kummallista, seiskalle ohjasin japanilaisella ja kasi vedolla. Ysin takaakierto oli jostain syystä itselle vaikea, en työntänyt Soraa tarpeeksi taakse, vaan lähdin hätäilemään, jolloin Sipuli nappasi senkin edestä. 7-8 väliin kokeiltiin minulle uutta ohjausta, eli koira putkesta oikealle kädelle samallalailla kuin japanilaisessa, mutta sitten heitettiinkin koira esteen yli sillä samalla oikealla ja taaemmalla kädellä. Silloin oma rintamasuunta säilyi puomia kohti, jolloin Sora tuli tosi hienosti samalle puolelle ja siitä kasin yli ohjaaminen oli helppoa. Kuulostaa todella monimutkaiselta, mutta oli oikesti suhteellisen yksinkertainen ja helpon oloinen.

18 oli oikeasti toiselta puolelta ja tein siihen pakkovalssin. En alkuun osannut merkata yhtään hyvin, vaan tuli sellaisia puolittaisia huonoja suorituksia. Kunnon merkillä toimi hyvin. Sama merkkaus/haltuunotto ongelma tuli 21-22 välissä. Sora olisi kovin mielellään poiminut matkalta 8/24 aidankin, koska en osannut kunnolla kertoa sille, että jatketaan muuten tänne. Vaihdoin tässä myös persjätön tilalle valssin, joka toimi huomattavasti paljon paremmin. Putkesta otin mukaan ihan vaan vastakädellä, mikä toimi ja lopussa ei ongelmaa.

Lotta sanoi, että kannattaa palkkailla persjättöjä, kun koira tulee oikealle puolelle. Sora on ilmeisesti vielä vähän epävarma siitä, mihin ollaan menossa. Oman rintamasuunnan huomioiminen ja parantaminen auttaisi varmasti myöskin. Kaiken kaikkiaan huomasi, että ollaan tehty pienillä esteväleillä lyhyempiä/tiiviimpiä ratoja. Sora haki herkästi sen lähempänä olevan esteen, koska on tottunut tekemään niin. Ratatreeniä siis listalle myös täältä suunnalta ja lisäksi noita pidempiä välejä.

Ilmoitin Soran myös hyppärille painostuksen takia, joten suuntaamme Janakkalaan 14.2. Jospa saataisiin ensimmäinen tulos aikaiseksi ihan vaan ystävänpäivän kunniaksi :)

Bumtsivalkku ala Jenna

Viime viikon sunnuntaina oli tosiaan Jenna Caloanderin valmennus. Järjestin itse bumtsibum koirille. Oli tosi hienoa nähdä muitakin bumtseja tositoimissa ihan livenä eikä aina vain videon välityksellä. Kivaa vaikutti kaikilla olevan ja tuli jo pyyntöjä uudelle, mielellään kaksi päiväiselle valmennukselle. Jennan koutsaamana tietysti. Katsotaan mitä saadaan aikaseksi.

Tehtiin tällaista rataa. Teemana oli kaukana ohjaajasta työskentely, mikä on usein shelteille haastavampaa sekä valssit. Rata oli tosi kiva ja kaikki pääsivät treenaamaan sopivia juttuja. (Ja pointsit itselle radan rakennuksesta: mitään ei tarvinnut siirtää vaikkei mittakaavaa ollutkaan, whoop!)

Alussa oli siis tarkoitus kutsua koira seisoen itse nelosen takana ja kääntämällä rintamasuunnalla koira esteille. Aloitettiin ihan kahdella ekalla esteellä ja siirryttiin aina eteenpäin. Saatiin hyvin tehtyä koko matka ilman mitään ongelmia. Aika huippua.

5-7 väliin kokeilin ensin backlapia/vippausta, mutta ei toiminut. Sora jäi pyörimään putkensuun eteen eikä sillä ollut muutenkaan fokus mihinkään järkevään. Vaihdettiin pakkovalssi kutoselle ja johan alkoi toimimaan.

Sitten valssailtiinkin 13 asti. Ensimmäisellä kerralla valssit olivat hyviä: oikein ajoitettu ja oikein suunnattu. Tauon jälkeen olin ensin myöhässä ja sitten ajoissa ja sitten en ohjannut loppuun asti ja niin edelleen. Onneksi löytyi kuitenkin vielä oma rytmitys takaisin, jotta saatiin myös onnistumisia.

15 koitin ensin sylkkäriä tai en edes koittanut, koska unohdin mitä olin tekemässä. Se olisi varmaan toiminut, mutta toisaalta Soralla on niin hyvät niistot, että helposti ja toimivasti tehtiin niistolla. Loppu olikin kivaa, koska Sora haki esteitä niin hyvin ja itse sai vaan juosta ja vähän välillä käyttää vastaista.

Viimeiseksi yritettiin vielä tehdä koko rata nollana läpi, mutta oli jo omat jalat niin hapoilla, etten tainnut päästä maaliin asti. Muutenkin tekeminen oli lopussa vähän tahmaista.

Jenna kannusti käyttämään rohkeasti valsseja, koska ne olivat kuulemma oikein hyviä. Yleensä teen mieluummin persjätön, jos vaan mitenkään järkevästi pystyy tekemään. Tällaisessa radassa ei kyllä sovi, koska kääntää pitää sen verran tiukasti. Oltiin myös kehitytty viime kerrasta, joka oli marraskuussa. Nyt vaan pitää päästä tekemään ratatreeniä ja hakea ratakuntoa sekä koiralle että varsinkin ohjaajalle.

Jäi kyllä taas tosi kiva fiilis ja kisainto iski kahta kauheammin. Onhan tää laji aina kiva, kun sujuu :D

Sora oli koulutuksesta suhteellisen väsy, joten Nero pääsi tekemään illalla vähän kentällä pyörimistä. Tehtiin vähän tokoilua ja sitten se sai juosta siivekkeitten välistä ja mennä putkeen. Oli muuten pienellä kivaa. Nyt se on ollut koko viikon jotenkin paljon tyytyväisempi ja iloisempi, joten ehkä se pääsee aina mukaan rallattelemaan, kun on tilaa.

Valmis puomi ja ainakin hetkellinen tokoilu innostus

Kolmisen viikkoa tehtiin Soran kanssa hallilla pelkkää puomia, ensimmäiset kaksi viikkoa vähintään kaksi kertaa viikossa ja viime viikolla kerran. Viime sunnuntaina tehtiinkin sitten kokonainen puomi useamman kerran. Hyvä vauhti, hyvä pysähdys ja hyvä liikkeelle lähtö. Muita esteitä ei vielä lisätty, mutta aika täysillä Sorppa on koko ajan mennyt, joten luultavasti ei tule korkeamman vireen kanssa ongelmaa. Jeejee! Enää vahvistusta aalle ja sitten me ehkä kisataankin.

Tokon uudet säännöt ilmestyivät ennen joulua ja tänään tulivat liikkeiden suoritusohjeet. Tykkäsin ainakin alemmista luokista kovasti ja päätinkin, että Sorasta tulee elämänsä aikana vähintään TK2 Bumtsi Bum Winning Ways. Katsotaan kuinka kauan tämä innostus taas kestää, mutta tänään naksuttelin Soralle kapulaa. Vissiin toista tai kolmatta kertaa elämässään näki koko kapulan ja nyt se jo piti sitä hetken suussa. Myös seisomista ollaan treenattu viime aikoina.

Eilen syötin koirille iltaruuat temputtamalla niitä vierekkäin ja totesin, että mallioppiminen toimii. Nero osaa nousta makuulta istumaan toisin kuin Sora. Vastaavasti Sora osaa melkein nousta seisomaan toisin kuin Nero. Käskyttelin niitä vuorotellen ja hienosti Sora osasi nousta istumaan, vaikka niillä on siis istumiseen eri käskytkin. Ihan parasta :D Muutenkin osasivat hienosti erotella käskyjä, kun liitin nimen eteen. Loppuun jätin ne vielä istumaan paikalleen ja lähdin itse pesemään kädet ja superisti odottivat vapautusta.

Soran kanssa tekeminen on koko ajan paljon kivempaa. Nyt yritetään pyrkiä siihen, että varsinkin kaikki treenit on ihan superhauskoja, mutta myös arjesta tulee vielä kivempaa. Neron kanssa meinaa vähän palaa kiinni jos alkaa jotain treenata, koska se vaan sinkoilee joka paikkaan eikä osaa keskittyä, mutta pikku hiljaa.

Pikkujoulukisat ja Neron uusi kuppi

Meillä oli sunnuntaina treeneissä pikkujoulut, joita juhlistettiin kisaamalla. Suunnittelin itse radan, joka näytti tältä:

Radan piti tosiaan olla sopiva kaikille, joten kontaktit ja kepit karsiutuivat pois heti alkuunsa. Molemmat päivän ryhmät kisailivat tällä radalla.

Me tehtiin Soran kanssa 35cm rimoilla, muuri ja pituus olivat mini-kokoisia. Tehtiin niin, että ensin sai käydä radalla harjoittelemassa ja sen jälkeen otettiin kisakierros.

Tein kutos putkelle jarrun ja valssilla seiskalle. 9-10 väliin persjättö ja 12 niistolla. Nämä olivatkin sitten alkuun ne vaikeat kohdat, kun ei muka meinannut ehtiä. Ei tarvinnut lähteä kuin vähän aikaisemmin liikkeelle ja persjättö 9-10 välissä onnistui ihan hyvin. Loppusuoralla meinasi tulla vähän kiire ja muistui taas mieleen, miksi myös ohjaajan on syytä lämmitellä huolella. Pienesti venähti reiden/nivusen seutuvilta, mutta meni jo illan aikana ohi.

Varsinaisella kisaradalla meni aika nappiin ja tehtiin nollarata hyvällä ajalla. Hyvä aika määritelmä tulee siitä, että oltiin koko illan nopeimpia! Voitettiin siis oma ryhmä ja saatiin palkinnoksi suklaapatukka ja dentastixejä. Vissiin hyödyllistä tehdä oma suunnittelemia ratoja :D
Valitettavasti suoritus ei ehtinyt videolle asti, sillä puhelin oli ajanottolaitteena.

Pikkujouluihin kuului myös syötävää ja juotavaa, joita molempia riittikin sitten runsaasti. Oli kyllä taas kivaa järkätä jotain pientä erilaista ja molemmat ryhmät tuntuivat olevan ihan iloisia pikkujouluista.

Maanantaina kävin kaupoilla ja molemmat koirat saivat joululahjat. Nero sai Busterin Dog Maze aktivointi/ahmimisen esto ruokakupin, sillä syömisvauhti on kasvanut viime aikoina hurjasti. Illalla testattiinkin heti ensimmäisen kerran ja kyllä muuten hidasti! Melkein jopa liikaa, kun pienellä koiralla oli niin kamalan kova nälkä ja sitten piti yrittää ajatella. Luultavasti oppii kyllä todella nopeasti käyttämään kuppia "oikein", mutta eiköhän toi silti hidasta tahtia jonkin verran. Ei varmasti alkuun saa jokaista ruokaa tuosta, koska kenenkään kärsivällisyys ei riitä, mutta toivon mukaan edes yhden päivässä.

Sora sai pohjavillaharjan, josta se nyt ei ehkä tykännyt ihan niin paljoa :D Hyvin kyllä lähti villaa irti, kun sitäkin tuli testattua. Joulusiivous tuntuu vähän turhalta, jos koiran karvaa on huomenna ihan saman verran lattioilla.

Maailman mahtavin mönjäkoira

Pieni väsy hoidon jälkeen.

Sora kävi tänään tosiaan osteopaatilla. Rintaranka oli jumissa, samoin molemmat olat. Olivat jopa tosi jumissa. Muuten ei mitään ihmeellistä löytynyt. Ei merkkiäkään siitä, että se olisi jäänyt viisi päivää sitten auton alle. Noita olemassa olevia jumeja tönäisy ei ole varmasti auttanut, mutta ei se ole niitä yksinään aiheuttanutkaan.


Sora hoidettiin pöydällä ja lopuksi vähän lattialla. Lattialla selvisi ettei se nyt niin jumissa ollutkaan, kunhan oli laittanut kaikin voimin vastaan pöydällä. Huoh. Kiva ettei ole jumissa, mutta ihan oikeasti, eikö voisi rentoutua. Eli toisin sanoen, Sorpan kroppa oli täysin samassa jamassa kuin yleensäkin. Ihme koira.

Tämä video kuvastaa hyvin tämän päivän mietteitä tosta koirasta. Alkaen kohdasta 1.30.

Matkalta tarttui mukaan myös uusi hihna Soralle. Sillähän on vähän turhan pitkä nahkahihna, jota en todellakaan käytä sateella tai märällä, eli tällä hetkellä en ikinä. Sen lisäksi sillä on käytössä edelleen sama pentuhihna kuin alusta asti. Raukka on joutunut kärsimään solmuisessa rikkinäisessä Neron vanhassa 150cm lyhyessä huonossa hihnassa ja eilen päätin, että ehkä sille voi ostaa uuden, kun ikääkin on kohta jo kolme. Ostin sitten D&Cn pinkin grippi hihnan. Yhden kerran kokeilulla tykkään! Hyvä pito ja kivan pituinen, ihanan värinen ja bgb-lukko, joten enempää ei ehkä voi toivoa. Haluaisin vielä 3m monitoimihihnan, johon saisin tarvittaessa kaksikin koiraa kiinni. Täytyy vaan varmaan odottaa siihen seuraavaan koiraan asti, jotta tietää minkä levyisen ottaa... :D

Nerolla oli taas tiistaina uinti. Ja taas oli ihan superkivaa! Jaksaminenkin paranee koko ajan. Tällä kertaa se ui ihan kevyesti 20 minuuttia putkeen ja vasta siinä kohtaa alkoi vähän vauhti hidastua. Silti se ui loppuun asti hyvin. Takajalat teki hyvin töitä ja joka kerta loikkasi altaaseen.

Aa(llo)n harjalla

Nero kävi taas tiistaina uimassa. Toi oli kolmas kerta ja nyt se jaksoi uida jo melkein koko puolituntisen yhteenmenoon, kun ekalla kerralla väsähtäminen tapahtui parissakymmenessä minuutissa. Turkin vähentymisellä on varmasti osuutta asiaan, mutta selkeästi on taas tekniikka muistunut mieleen ja kuntokin parantunut.

On kyllä kivaa, että ollaan saatu porukka kasaan ja uiminen on mahdollista. Nerppa on aivan innoissaan, kun lähdetään kahdestaan ja päädytään uimalaan. Allas on ainoa paikka, missä sille heitetään mitään, joten riemu on välillä ylitsevuotavaa. Vähän jänskättää aina välillä kun kierrokset nousee, että se liukastuu pahemmin, mutta antaa toisen intoilla.

Soran kanssa aksattiin taas sunnuntaina ja meni aikas kivasti. Tehtiin pientä pyöritys pätkää, johon kivoja linjoja ja hyvää asennetta. Lisäksi tehtiin keinulle persjättöjä ja takaaleikkauksia. Kummankaan kanssa ei mitään ongelmaa, vaan Sora tekee keinun edelleen juuri niin kuin se on sille opetettu. Se siis juoksee täysiä oikeaan kohtaan ja lähtee liikkeelle, kun keinu on pamahtanut maahan. Helppoa ja nopeeta.

Myös aalle tehtiin pari toistoa, jotta joskus päästäisiin kisaamaan agilityradoillekin. Jostain bongasin juoksuaalle neuvon, että laitetaankin pumpperi heti aan harjanteen jälkeen, jotta koira joutuu venyttämään jo ensimmäistä laukkaa, mistä automaattisesti seuraa toisen laukan paremmin paikalleen osuminen. Se toimi! Ja vielä sairaan hyvin. Sora venytti aan yli ponnistavan laukan jo niin pitkälle, että toinen laukka osui erittäin hyvään kohtaan kontaktille. Jokaisella suorituksella. Aa myös näytti paljon luonnollisemmalta ja helpommalta, koska laukkojen kohtia ei oltu pakotettu, vaan Sora sai hakea niitä enemmän itse. Parasta tässä on, että oikeastaan korjaus on vauhdin lisäämistä. Toivottavasti ei ollut vain yhden kerran juttu, vaan toimii jatkossakin ja päästäisiin kääntymään ja hävittämään pumpperi kokonaan!

Paljon kivaa tekemistä

Pari päivää on tullut juostua paikasta toiseen ihan urakalla. Viikonlopun vietin Kirkkonummella kokoushotelli Majvikissa kasvattajan peruskurssilla. Olen jo pari vuotta miettinyt käyväni kurssin ja nyt osui saumaan, jolloin oli oikeasti mahdollista osallistua. Oli kyllä ainakin minulle hyödyllinen ja mielenkiintoinen kurssi. Paljon oli tuttua asiaa ja ihan maalaisjärjellä ajateltavia, mutta hirveästi myös uutta. Kasvatuksen taustat (terveystutkimukset, geenit, eettiset asiat, JTO) olivat aikalailla hallussa, mutta käytännön tuntemus ontui. Mutta nyt on siitäkin paljon tietoa!

Lähinnä kävin kurssin yleissivistävinä opintoina, mutta seuraava koira voisi olla sijoituspentu ja haluan mahdollisimman paljon tietoa kaikesta. (Ja onhan se pakko myöntää, että monta erilaista hienoa kennelnimeä on mietitty, vaikkei edes rotua ole vielä päätetty :D) Se mikä minua vähän jopa järkytti, oli etteivät montakin pentuetta jo kasvattaneet ihmiset olleet koskaan kuulleet jalostuksentavoiteohjelmasta. Itse olen lukenut shelttien, perrojen, bortsujen, aussejen ja kelpien JTOt kokonaan ihan pelkästä mielenkiinnosta ja saadakseni lisää tietoa roduista. Jotenkin omituista, että ihmiset, joilla on jo ollut pentueita eivät ole kiinnostuneita asiasta. Ei vaan ymmärrä.

Sunnuntain treeneissä käytiin tekemässä Soran kanssa puomia. Naksuttelin alastuloa ja koko ajan parani. Nostin koiran puomille. Jos se saa itse juosta puomille ja pyörähtää ympäri, Sorppa osaa, mutta toi hahmotus on vielä hankalaa. Oma liike vaikuttaa vissiin vielä jonkun verran. Pysähtyminen on hankalaa, jos itse jatkan matkaa. Kuulemma pysähdyin aina samassa kohtaa ja otin saman verran askeleita puomin loppumisen jälkeen. Pitää ottaa huomioon myös omalla ajalla treenatessa. Tehtiin myös etupalkalla, koska oli koutsi auttamassa. Eiköhän se sen joskus opi, jos vaan tehdään.

Maanantaina oltiin Soran kanssa Timo Rannikon koulutuksessa, mutta kirjoitan siitä oman postauksen, kunhan vaan saan videon editoitua.

Tiistaina Nero pääsi ensimmäistä kertaa uimaan! Pieni perro meinasi kokonaan revetä, kun lähdettiin ihan kahdestaan ja vielä kun päädyttiinkin uimalaan. Hyvin Nerppa ui ja kivaa sillä tuntui olevan. Sai juosta ensimmäistä kertaa pallon perässä kuvien jälkeen ja sen kyllä huomasi. Söpsönen pieni hassu koira ♥ Jolla on muuten aivan valtavasti karvaa. Uimavauhtiin karvan määrä vaikutti selvästi, mutta olipahan parempi lihaskuntotreeni :D Hauskaa oli!

Soran luonnetesti

Kirjoitin tänään päivällä eilisistä iltatreeneistä tekstiä, kun puhelin soi ja saatiin Soralle kutsu TUUKKin luonnetestiin. Pikkuisen kiire tuli tunnin varotusajalla, mutta ehdittiin kuitenkin. Nyt on koira testattu ja saatiin ihan videolle asti, vaikka kuvaajakin vaihtui vielä viime hetkellä, kiitos Nooralle!

Tuomareina toimivat Tarja Matsuoi ja Leena Turunen. Tosi kivasti antoivat koiralle aikaa reagoida ja tehdä valintoja, vaikka oltiinkin viimeinen koirakko ja aikataulu oli suhteellisen paljon myöhässä. Testi paikka oli Nahkelassa sijaitseva koulutuskenttä. Ei ollut kyllä parhaat mahdolliset olosuhteet, sillä autotie kulki molemmilla puolilla ja liikenteestä lähti välillä suhteellisen kova meteli.

Tulokset näyttivät siis tältä.

Toimintakyky -1, pieni
Terävyys +1, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3, kohtuullinen, hillitty
Taistelutahto -1, pieni
Hermorakenne +1, hieman rauhaton
Temperamentti +3, vilkas
Kovuus +1, hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +2b, luoksepäästävä, hieman pidättyväinen
Laukauspelottomuus +++, laukausvarma
Yhteensä +97

Mikään ei yllättänyt erityisesti. Toimintakyvyn toivon pysyvän plussan puolella. Puolustushalu pikkuisen yllätti, mutta positiivisesti.

Sora käyttäytyi oikein tyypillisesti. Mennessämme testialueelle sitä ei kiinnostanut tuomarit ollenkaan, vaan nuuskutteli maata ja tuomarin kenkiä ja lahjetta. Heti kun tuomari otti kontaktia, Sora nyrpisteli nenäänsä ja meni selän taakse, että lässytä siellä ihan keskenäs. Leikissä Sorppa ei osoittanut mitään kiinnostusta leluun sen ollessa tuomarilla, mutta mun kanssa leikki ihan kivasti. Otti jopa lelusta kiinni, mikä on aina positiivista!

Luoksepäästävyys ja leikki

Kelkka oli Sorasta yllättävän jännä. Tarvitsi tosi paljon apuja tullakseen kelkan viereen, vaikka olin itse kyykyssä. Tästä toimintakykykin painui miinuksen puolelle. Puolustushalu tosiaan vähän yllätti. Oletin sen olevan pieni, mutta Sorastahan löytyi ihan riittävästi potkua. Haukkukin muuttui paljon vakuuttavammaksi kuin yleensä. Selän takana se pysyi ja viime hetkellä peruutti metrin, mutta halua oli.

Haalaria väisti voimakkaasti muttei ollut mitenkään paniikissa. Uudestaan ohi käveltäessä kiersi aika kaukaa. Tynnyrillä raktio oli myös sopiva. Ei lähtenyt päättömästi karkuun, mutta kyllä kiinnitettiin huomiota. Tynnyrillä vähän sama reaktio kuin kelkalla, että ei nyt ihan hirveesti huvittanut tulla katsomaan. Näistä sitten tuli eniten tuo temperamentti ja kovuus. Ihan paimenkoiran (sheltin) näköiset tulokset. Tuomarikin sanoi, että koulutuksellisesti hieman pehmeä on paras tulos.

Uhka, haalari ja tynnyri

Pimeässä huoneessa Sora oli tosi hienosti. Alkuun eteni vauhdilla ja löysi toisen tuomarin ja oli ollut varma, että se olen minä. Pidemmälle piti kuitenkin jatkaa ja hyvin tuli. Sitten jäi kuitenkin pyörimään siihen viereen ja tutki pöydän alusen useampaan otteeseen (tuomari: "Koira selkeesti etsii ne paikat huolella, missä omistaja yleensäkin majailee." :D) Kolme kertaa Sora kävi noin 20cm päässä minusta ja alkoi vähän mietityttämään sen pään puolesta. Oli muuten pokassa pitelemistä ja taisin jossain vaiheessa istua melkein nyrkki suussa. Löysi se minut kuitenkin lopulta ilman ihmeempiä apuja. Tämä testi vaikutti positiivisesti tuohon toimintakykyyn.

Seinä on ainoa erikoiskoe, josta ei ole videota. Oli kuulemma murissut kaksi kertaa ja alkanut haukkumaan uhkan ollessa ihan lähellä. Koko ajan oli etsinyt minua katseellaan ja ollut muutenkin erittäin epäuskottava. Seinässä ollut hihna oli suhteellisen lyhyt ja ilmeisesti ahdistanut Soraa enemmän kuin uhkaava ihminen.

Laukauksiin ei reagoinut oikeastaan ollenkaan. Tuomarin palaute oli erittäin paljon samassa linjassa omien mielipiteideni kanssa. Eniten lämmitti mieltä, kun tuomari sanoi, että meidän juttu ja suhde näyttää toimivan oikein hyvin. Luoksepäästävyydestä sanoi koiran olevan ystävällinen ja käsiteltävissä mutta sitä ei vaan kiinnosta. Ja itse asiassa ihan tykkään koirista enemmän niin. Välillä toki koko maailmaa rakastava koira olisi kiva, mutta loppujen lopuksi varmaan vähän ärsyttävä :D

Tosi tyytyväinen olen, että käytiin testissä. Nyt vaan seuraillaan, miten Sora palautuu. On tosi väsynyt ollut koko illan, mikä on luonnollista. Pikkuisen enemmän on reagoinut pieniin kolahduksiin kuin normaalisti, mutta lenkillä oli ihan normaalin oloinen.

Eilisistä treeneistä sen verran, että tehtiin keppejä ja aata. Kepeillä paljon hyviä toistoja vaikeista sisäänmeno kulmista ja kepit seinää päin. Aalla jokainen suoritus oli osuma, joskin tehtiin pumpperin kanssa. Nero pääsi myös ensimmäistä kertaa hallille kuvausten jälkeen. Meinasi revetä liitoksistaan ja maha sillä meni ihan sekaisin kun innostui niin paljon, mutta nätisti teki tokoliikkeitä Soran tauoilla. Ei se yrittänyt edes juosta putkeen, vaikka niitäkin oli tarjolla. Jospa siitä saisi vaikka rally-tokokoiran? :)

Being busy

Lauantaina pääsivät molemmat koirat talleilemaan. Sora pääsi vetämään maaston ja Nero liikuttamaan oman ponin. Maastoveto oli sen kaksi tuntia ja porukka oli erittäin sekalaista, mutta avustajien ollessa mukana, päästiin vetämään laukkapätkiäkin. Vitsi Sora taas nautti! Se näyttää niin onnelliselta juostessaan täysiä hevosten kanssa kilpaa ja kovaa juokseekin. Viidestä issikasta se voitti laukkasuoralla kaksi :D Ja oli pikku koira niin hieno taas koko ajan. Tallilla makoili keskellä pihaa ja maastossa ei mennyt kenenkään jalkoihin, vaikka oli yhdeksän heppaa mukana. Tämän lisäksi Sopuli lenkkeili jonkun pari tuntia ja kerrankin on väsynyt koira, mhuahhahuaha.

Neroa vähän jännitti taas vaihteeksi hepat. Se kyllä rauhoittui ajan kanssa, mutta ei toi tallikoiran elämä sille sovi. Ihan kivasti se seurasi maastolenkillä, muttei se ole mitenkään rento. Nero kipittää aivan hevosen takana ollaakseen mahdollisimman lähellä mua eikä haistele ollenkaan tai muutenkaan pidä hauskaa. Pikkusen meinaa loppua paikat, mihin tota koiraa voi ottaa mukaan...

Eilen tehtiin Soran kanssa agilityssa samaa ei aallista rataa, ja sitten toisena treeninä erittäin yksinkertaista valssitreeniä. Ei mitään ihmeempiä. Kerran tuli renkaasta väärästä välistä, muttei toistanut. Valssitreeni puolella tehtiin keppejä verkoilla, jotta sain liikuttua ja lähetettyä myös vaikeammalta puolelta. Ei ongelmaa. Myöhemmin tehtiin vielä kaksi kertaa ohjureilla ja teki hyvin! Molemmat puolet siinäkin. Jeajea :)

Tänään otin taas koirat mukaan tallille. Nerolla oli vaikeeta, niin vaikeeta. Sitä pelotti ja haukututti ja itketti ja tärisytti. Kivaa. Sora oli ihan Sora. Ihmisille pitää vähän aukoa päätä ja muuten on aina hauskaa.

Sain luonnetesti heräämisen tossa pari viikkoa sitten ja päätin, että jos Sora saa paikan johonkin suhteellisen lähellä olevaan testiin vielä tämän vuoden puolella niin käydään kääntymässä. Jos ei, niin suunnataan katseet ensi kevääseen ja aletaan oikein metsästämällä metsästämään niitä paikkoja. Tänään oli Tuusulassa järjestettävään testiin ilmoittautuminen ja vaikka heti ilmon alettua rupesin soittelemaan, oli testi siinä vaiheessa täynnä, kun vihdoin pääsin puhelimella läpi. Mutta Sora on varakoirana! Ja koska asutaan niin lähellä, meille saatetaan soittaa vaikka puoli tuntia ennen paikan vapautumisesta. Toivottavasti joku joutuu perumaan (jonkun kivan syyn takia!)
Samalla katselin noita muita testiaikoja ja varmaan yritän vielä muutamaan ilmoittautua. Mutta ehtii sitä myöhemminkin, onhan tässä vielä kolme ja puoli vuotta testi-ikää jäljellä.

Keppejä!

Tänään me tehtiin Soran kanssa supermahtava keppitreeni! Aloitettiin 6 kepistä ja joka toistolla lisäsin parin. Kaikki onnistui. 12 keppiä meni hyvin ja hyvällä rytmillä. Heti jos itse lähdin rynnimään edelle, Soralle tuli kiire ja jäi joku keppi väliin. Ei sinänsä yllättävää tässä vaiheessa.

12 kepin sujuttua lähdettiin tekemään suoria lähetymisiä vauhdin kanssa. Kierrätin Sopulin siis "siivekken" ympäri ja siitä kepeille. Näitä tehtiin kuudella kepillä, ettei ainakaan siellä lopussa tule virhettä. Pari kertaa Sora tuli kepeille vähän turhan kovaa, mutta lähti sitten tosi hyvin kokoamaan itseään. Saatiin tähän monta onnistunutta suoritusta ja kivaa oli. Tehtiin vähän pidemmällä eli vauhdikkaammalla lähestymisellä eikä ihan onnannut. Helpotin kerrankin onnistuneesti tehtävää ja taas sujui.

Loppuun tehtiin vielä vähän vinommalla lähestymisellä, eli kierrätin Soran "siivekkeen" ympäri toista kautta. Näissä tuli pari kertaa väärältä puolelta kepeille sisään. Saatiin kuitenkin loppuun aivan superhyvä toisto!

Tällä hetkellä kepit sujuu vain minun ollessani niiden oikealla puolella. Mutta sitten sain kuitenkin takaaleikata kepeille ihan rauhassa. Suurimmassa osassa pujotteluista oli nyt todella hyvä etufokus ja sain palkattuakin välillä oikea aikaisesti, eli ennen katseen kääntymistä.

Aamulenkiltä ♥

Tänään käytiin aamulla suunnilleen 1,5h reippaalla lenkillä ja tuli todettua sen olevan Nerolle aikalailla maksimi. Sehän ei saa eläinlääkärin ohjeiden mukaan väsähtää, jotta jaksaa käyttää kroppaansa hyvin, eikä lonkille tule ylimääräistä rasitusta. Nyt alettiin liikkua ihan ylärajoilla, nimittäin vapaanakin alkoi näkymään loppu matkasta peitsiä. Todella vaikeaa arvioida koiran jaksamista ihan vaan tuijottamalla sitä. Varsinkin kun se välillä muutenkin kävelee kiinni pohkeessa.

Talvikauden käynnistys

Sunnuntaina pyörähti käyntiin sitten uusi aikakausi mun agilityssa. Treenirepusta saa ottaa melkein kaikki lelut pois ja vain pikkuhäkki kulkee mukana. Nero tulee tästä lähtien jäämään aina kotiin. Sitä ei voi ottaa kentän laidalle "kannustamaan" koska se luultavasti tappais ittensä. Sunnuntainakin se tasan tiesi, mihin oltiin Soran kanssa lähdössä. Nerppa juoksi päättömästi edes takaisin sisällä, törmäsi kaksi kertaa päin ulko-ovea, itki, ei meinannut jäädä sisään ollenkaan ja jäi kuulemma ulvomaan perään. Kivaa.

Soran kanssa siis treenataan sunnuntai-iltaisin klo 20 ja sen jälkeen koulutan 21-22. Sora teki ihan nätisti, mutta itsellä näkyi parin kuukauden aksatauko vähän turhan paljon. Ensimmäistä kertaa Soralla oli ongelmia keinun kanssa. Eka suoritus oli hyvä ja palkkasin keinun jälkeen. Toisella tai kolmannella kerralla Sopuli alkoi tulemaan puolestavälistä keinua alas. Keinu rämisi ja pomppi ehkä himpun enemmän kuin aikaisemmat, muttamutta. Viimeiseksi saatiin kuintekin hyvä suoritus, joskin pikkuisen turhan hidas. Täytyy vaan alkaa taas vahvistamaan keinuakin.

Treeni jäi vähän lyhyeksi, koska Sora onnistui varastamaan 3/4 osaa palkasta melkein heti alussa. :'D Onneksi tollainen kevyt aloitus on ihan hyvä juttu. Treenien jälkeen Sora sai viettää aikaa häkissä. Tunnissa ehti hyvin hiljenemään tollainen haukkuvaisempikin otus.

Sopulille on varattu osteopaattiaika ensi viikon keskiviikoksi. Selvästi oli jotain jumia kyljissä ja Ketola muutenkin käski tulemaan kesän loputtua uudestaan.

Ei ihmeempää

Aksatauolla on hyvä tehdä kaikkea aksaan liittyvää. Olen opettanut Soralle alkeet 2on2offiin. Opetin asennon täysin sheippaamalla ja vitsi kun oli helppoa. Kaiken lisäksi olen käyttänyt ihan normi ruokanappuloita. Nyt se jo osaa vaa'alle ja laatikolle ja ymmärtää käskyn "stop". Kuusi tai seitsemän treenikertaa on takana. Välillä treeni on ollut koko ruoka ja välillä kaksi super hyvää toistoa ja samantien kaikki safka eteen. Yleensä kuitenkin ollaan tehty toistoja ja lopetettu hyvään, kun suunnilleen puolet ruuasta on ollut jäljellä. Olisihan tämän työn voinyt tehdä kaksi vuotta sitten, mutta mitäs pienistä. Enää tarvii siirtää asento puomille ja ollaan taas askeleen lähempänä oikeita ratoja.

Nero opettelee pöhköjä temppuja. Kielen käyttämistä suusta ulkona, kurre asentoa ja jalkojen välistä pujottelua. Pitää senkin jollain ruokansa ansaita.

Minulla alkoi maanantaina opiskelut, joten muuten elämä on näyttänyt lähinnä tältä:

Että sellasta

Että sellasta. LTV4 on huonoin mahdollinen arvostelu välimuotoiseen lanne-ristinikamaan. Ja lisäksi epämuotoisia nikamia. Positiivisesti, eipähän ole spondyloosia.

Arkea

Mitään ihmeellistä ei olla tehty. Keskiviikon treenit jäi Sorankin osalta väliin, kun taivas päätti sitten sataa vähän rankemmin. Meidän kenttä kun on nurmi, niin ollaan hiukkasen sään armoilla.

Tänään Sora pääsi mukaan talleilemaan. Ensin se oli vetämässä mun kanssa kahden tunnin perustaito issikkamaastoa. Vähän kymmenen jälkeen lähdettiin tallille, jossa Sora oli hienosti. Sitten mentiin kahdeksi tunniksi lenkille hiekkakuoppaan, minä ja neljä asiakasta issikoilla, jossa Sora sai juosta vapaana koko ajan. Eikä menty pelkkää käyntiä, vaan myös tölttiä ja laukkaa, jolloin Sopulin piti myös vähän lisätä vauhtia. Tosin vähän ei ehkä riitä kuvaukseksi, koska täysiä se taisi painella. Lenkin loputtua piti hevoset hoitaa ja antaa niille heinää.

Sora oli aivan superhienosti! Siis niiiiiiiiiiin mahtavan hyvin. Tallin pihassa lähinnä makoili keskellä katselemassa kaikkea ja maastossa juoksenteli vieressä ja edellä ja jäljessä ja tuli aina mukana. Kertaakaan ei edes yrittänyt mennä hevosten alle ja kertaakaan ei ääntäkään päästänyt. Kyllä saa tollaisille sopiville lenkeille lähteä uudestaankin mukaan.

Maastovedon jälkeen vaihdettiin tallia ja mentiin liikuttamaan oma poni. Sora otti samantien managerin roolin ja keskittyi valvomaan kentän laidalta, että kaikki sujuu hyvin. Neljän aikaan oltiin takaisin kotona, joten kuutisen tuntia meillä kesti kaiken kaikkiaan. Nyt on kerrankin väsynyt hauveli. ♥

Tällaisen päivän jälkeen tulee aina paremmin mieleen, että kuinka paljon mielummin omistan arjessa toimivan koira kuin harrastuksissa toimivan koiran. Arki on kuitenkin se, mitä suurin osa koiran kanssa olemisesta on. Jos vertaa Soraa ja Neroa, Sora on huomattavasti helpompi koira. Sen kanssa voi tehdä mitä vaan ja sen voi ottaa mukaan mihin vaan. Neroa ei voi oikein ottaa mihinkään, sen pää ei kestä ja sitä pelottaa ja ahdistaa. Ja nykyään pitää ajatella myös enemmän sen fysiikkaa. Sora ei treenikentällä ole ainakaan vielä ihan yhtä hyvä, mutta ei kauaa tarvitse miettiä kummanlaisen koiran ottaisin seuraavaksi.

Nerolle pitäisi keksiä joku uusi harrastus. En vaan tiedä, että mikä. Toko voisi olla ihan kivaa, mutta ton pää ei kestä. Rallytoko voisi sopia sen päälle paremmin, muttamutta. Pitää katsella.

Siinä se sitten oli.

Nimittäin Neron agilityura. Koskaan ei kolmosiin asti tulla siis nousemaan. Nerolla oli lonkka- ja selkäkuvat. Sen lonkathan on kuvattu tammikuussa 2012 ja silloin tuloksena oli D/D ja syynä pelkkä löysyys. Silloin saatiin eläinlääkäriltä lupa harrastaa agilitya. Sanoi, että parempikin jopa, koska silloin lihakset pysyvät paremmin kunnossa. Että tärkeää on pitää koira hoikkana ja lihaskunto hyvänä. Joten kaksi vuotta aksattiin.

Pari kuukautta sitten huomasin Nerpan liikkuvan erilailla kuin ennen. Tosi vähän erilailla, ainoan eron huomaa laukassa, jossa se vetää välillä takapäätä jännästi sivulle eikä käytä jalkojaan enää yhtä hyvin. Lisäksi vapaana seistessä Nero on alkanut keräämään takajalkoja enemmän mahan alle, kun ennen seisoi tosi nätisti jalat taaempana. Eikä tätäkään tapahdu joka kerta. Eli ei oikeasti voida puhua mistään isoista ja näkyvistä oireista. Agilityssa eroa ei ole ollut ollenkaan. Joka tapauksessa tahdoin käydä kuvauttamassa lonkat uudelleen ja ottamassa samalla viralliset selkäkuvat. Saatiin aika yli kuukauden päähän Juha Kalliolle, joka on ortopedi ja erikoistunut lonkkiin. Voin suositella erittäin lämpimästi kyseistä eläinlääkäriä.

Perjantaina ajettiin sitten Tampereelle asti kuviin. Aluksi eläinlääkäri tunnusteli koiran läpi ja kokeili liikeradat. Sitten Nero nukutettiin ja minä lähdin aulaan odottamaan (ja mössöttämään shelttipentua. ♥) Parinkymmenen minuutin päästä kuvat oli otettu ja ensimmäinen asia mitä eläinlääkäri sanoi oli, että jätä tää koira eläkkeelle agilitysta ja ota uusi.

Raportista suoraan lainattuna:

"Selässä on nikamien kehityshäiriö, jonka Kennelliitto luokittelee tarkemmin. Kylkiluuparin omaavia rintanikamia on vain 12, vaikka niitä pitäisi olla 13. Tällöin lannenikaman näköisiä nikamia pitäisi olla normaalin 7 kpl sijasta 8 kpl. Näitä erottuu kuitenkin vain 7 kpl, joten myös lannenikamien ja ristiluun rajalla on välimuotoinen nikama. Lukumäärä tasoittuu ristiluussa, joka on huomattavan pitkä ja ilmeisesti koostuu kolmen nikaman sijaan neljästä nikamasta. Välimuotoiset nikamat ovat symmetrisiä, joten rakenne ei välttämättä aiheuta mitään kliinisiä oireita.

"Lonkissa erottuu edelleen voimakas löysyys. Lonkkanivelten rakenne on lonkkavian takia muuttunut: Reisiluun pää on madaltunut ja reisiluun kaula alkanut täyttyä uudisluulla. Reisiluun pään rustopinnan reunamalla erottuu hentoista luutumaa, mutta ei vielä laajoja luupiikkejä. Lihasten kireyden perusteella lonkat ovat jo hieman aristavat ja Nero kontrolloi lonkkien löysyyttä lantiolihaksilla ja lonkkaa koukistavilla pinnallisilla lihaksilla. Myös hauislihasten kireys viittaa siihen, että lonkat voivat jo hieman vaivata. Lihaskunto on erinomainen. Lonkkien muutosten perusteella agility kannattaa lopettaa ja siirtyä kontrolloituun, mutta runsaaseen liikuntaan. Liukastelua, toisten koirien kanssa riehumista ja ylipitkiä lenkkejä kannattaa välttää."

Vähän meinaa olla maanantaikappale Nerppaliini. Kuvat saan toivottavasti myöhemmin sähköpostilla, joten laitan ne sitten tänne näkyviin. // Ja nyt on kuvat saatu.

Käytiin myös tarkemmin läpi kuvista, mitä lonkissa ja selässä on tapahtunut ja mikä vaikuttaa mihinkin. Ehkä pahin esimerkki oli, kun eläinlääkäri näytti kädellä, kuinka vähän Neron reisiluun pää on lonkkamaljassa normaalissa seisoma asennossa. Voin sanoa, että vähän. Kyllähän siinä itku pääsi, kun mentiin Neron kanssa ulos kävelemään. Pikku Nero, joka rakastaa aksaa eniten maailmassa, riekkuu ja kohlaa, rakastaa juosta pallon perässä ja on saanut niiiin paljon itseluottamusta agilitysta, joutuu lopettamaan sen. Ja kun se on niin pirun lahjakaskin.

Nyt pitää vaan yrittää keksiä joku kiva harrastus tilalle, jottei ton koiran pää sekoa lopullisesti. Se kun on alkanut viime aikoina muutenkin enemmän piippaamaan ja pelkäämään ja näyttäisi olevat vähän vaikeeta toi oleminen. Luultavasti saa uida paljon, kun koirauimala on ihan vieressä. Miten mä edes palkkaan sitä, kun se juoksee lelun perässä niin holtittomasti? Palloa ei voida heitellä sitäkään vähää. Ja toisten koirien (aka Soran) kanssa voi leikkiä vaan lämmittelyn jälkeen, ennen väsymistä. (Entä kun me lähetään kerta toisensa jälkeen Soran kanssa aksaamaan eikä se pääse ikinä mukaan?) Pahintahan tässä on, että vika on arkielämään vaikuttava. Täytyy etsiä hyvä fysioterapeutti, jonka kanssa sitten suunnitellaan jumppaohjeet ja järkevää liikuntaa.

Ja toivottavasti siihen ei satu.

(Sora oli ihan superhyvä keskiviikon treeneissä.)

Agirotu vihdoin!

Agirotu oli tosiaan heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna Janakkalassa. Käytiin lauantaina Neron kanssa kisaamassa viralliset kisat. Meidän ainoa tavoite oli nousta. Eli lähdettiin hakemaan edes sitä rumaa nollaa, kontaktien suoritustavoista ja kaikesta muusta viis. Silloin taisi olla ensimmäinen lämmin viikonloppu joka näin jälkikäteen tämän helteen jälkeen ei tunnu edes kovin kuumalta :D

Ensimmäinen startti oli onneksi ihan ihmisten aikoihin, joten oltiin paikalla vasta kymmenen maissa. Ehdittiin hyvälle lämppälenkille ja jäätin odottelemaan rataantutustumista. Minit ja medit tutustuivat samaan aikaan, joten tutustumisen jälkeen oli hyvää aikaa hakea koira ja ottaa pari lämppäestettä. Rata vaikutti ihan mentävälle. Päätin juosta Neron edestä puomin jälkeen, suhista oikein kovasti ja toivoa, että edes joku tassu osuu kontaktille. Aalta jatkettiin onneksi sivulle, joten päästiin tekemään suhinakääntyminen, eli huomattavasti vahvemmin hallussa oleva ohjaus.

Rata oli hyvä. Mitä nyt kaarrokset vähän venyi ja otin muutaman kohdan turhan varman päälle. Mutta Nero osui kaikille kontakteille! Ja pudotti yhden riman. Se fiilis, kun tultiin maaliin yhden riman tiputuksen kanssa ajalla, joka olisi riittänyt sertiin. Rimat oli 40cm eikä Nero ole pudotellut rimoja aikoihin. Ehkä turhaan hoputan sitä putkelta, jolloin Nerpalle tulee kiire, mutta silti. Ei ole vähään aikaan harmittanut niin paljon.

Rata oli samalla karsintarata epäviralliseen avoimeen SM-finaaliin. Ykkösluokasta finaaliin pääsi 7 parasta koirakkoa, kakkosista 15 ja kolmosista 25 parasta koirakkoa. Me oltiin nopeimmalla vitosella 13. sijalla ja päästiin siis finaaliin.

Tämä rata kaatui täysin omaan ohjausvirheeseen. En ohjannut keinun jälkeistä hyppyä takaa, vaan kiirehdin jo puolenvaihtoa puomille ja Nero hyppäsi suoraan. Kai se nyt hyppää niin, jos ohjaan niin. Puomin kontaktin hyppäsi yli, koska käskytin kummallisesti. Ja ihan oikein näette, se hyppää vitos aidan riman päälle kaikilla tassuilla ja rima pysyy paikallaan... Kuka muka käskytti turhan tiukan kaarroksen :D

Viimeinen rata oli vasta kuuden aikaan ja siinä kohtaa alkoi näkyä väsymys jo molemmissa. Neron radanluku on tosi hienoa. Mielestäni en nyt ihan hirveän huonosti ohjaa, mutta joo. Kepit on hienot! Päätin jo etukäteen, että jos on yksikin virhe tullut kepeille mentäessä, vedätän ihan huolella. Olisi sitä voinut ehkä kovempaakin juosta.

Viikonlopusta jäi siis käteen harmittava vitosen rima, yksi virallinen hylky, pääsy avoimeen sm-finaaliin josta se epävirallinen hylky ja erittäin palanut iho. Aksa on ihan kivaa, vaikka se joskus vähän ketuttaakin.

Mökkeillen

Viikonlopuksi lähdettiin Soran ja äitinkin kanssa mökille missä muu perhe oli. Oli suhteellisen iloista koiraa kaikin osapuolin, kun saatiin lauma kasaan. Perrot oli kuulemma vaan uinu koko viikon. Leikki meni niin, että Nero haukahti Nallelle: hyppää veteen. Nalle teki työtä käskettyä ja Nero heitti itelleen pallon veteen ja haki sen. Tätä oli sitten jatkunut ilmeisesti ihan omiksi tarpeikseen. Nerppa myös haki palloa vedestä ja jos Nalle sattui saamaan sen, haukahti Nero taas, jolloin Nalle meni uimaan :D Pieniä söpöjä tonttuja perroja ♥

Mökille tulivat myös isän veli perheineen. Yhteensä meitä oli siis yhdeksän ihmistä ja viisi koiraa. Suhteellisen hyvin meni, vaikkakaan Ruffe ei yhtään tykkää Nerosta. Yksi pieni kähinä saatiin aikaiseksi, mutta koirat eivät edes koskeneet toisiinsa. Muuten pientä murinaa kuului, muttei mitään vakavaa.

Ruffe, Mimosa, Sora ja Nero. Nalle oli sitä mieltä ettei se ala mihinkää luokkakuviin :D

Nero oli hoitanut itse myös kynsientrimmaamisen, kun uimareitti on tällainen

Aktiviteetit koostui koirien osalta lähinnä uimisesta ja yleisestä mökkihengailusta. Sora kävi myös uimassa, avustettuna tosin. Eikä lähtenyt enää edes niin pahasti karkuun rannassa, joten ehkä se vielä joskus ui edes vähän enemmän vapaaehtoisesti. Nepsuli oli uinut niin paljon jo viikolla, että on laihtunut suhteellisen paljon. Sama meno jatkui viikonloppuna. Käytiin myös Palvipäivillä Korpilahden satamassa, jonne veneilee pari minuuttia meidän mökiltä. Otin sekä Neron että Soran mukaan ja oli ne hienosti! Jossain kohtaa oon selvästi tehnyt edes jotain oikein :) Ei välittänyt mistään vaikka oli väkeä kuin pipoa ja joka paikassa tuoksui ruoka. Nerolle helpotus tuli varsinkin, kun pääsi käymään uimassa.

 


Itse ehdin lukemaan kirjan, joka on pitänyt lukea jo monta kuukautta. Lisäksi kehitettiin uusi vesileikki. Meidän mökki on tosiaan Päijänteen rannassa ja siellä on moottorivene. Joskus vuosia sitten vedettiin pulkkaa veneen perässä, mutta nyt hankittiin oikea veneen perässä vedettävä lelu. Siinä tosiaan maataan päällä ja roikutaan kahvoissa mukana. Aivan sairaan hauskaa ja rankkaa! Kolme lyhyttä pätkää viikonlopun aikana ja maanantaina oli kipeenä koko kropan lihakset.

Nyt viikolla ollaan vaan lepäilty ja ehkä ens viikonlopuksi lähdetään uudestaan mökille. Tai ainakin lähetän koirat sinne, jos joku vaan lähtee :D