Juhannus ja pentu 15 vko

Sora on 15 viikkoa ja painaa 4,22 kiloa.

Juhannus vietettiin mökillä ja kaikki koirat oli kyllä niin onnellisia. Saivat juosta, hyppiä, uida ja olla ulkona niin paljon kuin ikinä tahtoivat. Tosin Nallen uimista oli pakko välillä rajoittaa. Vesi oli mukavan lämmin 15 astetta, joten ei sen voinut antaa koko aikaa siellä polskia. Ensimmäistä kertaa täytyi laittaa portit laiturille, ettei koira ole koko ajan vedessä. Nero otti uimisen vähän rauhallisemmin. Kävi välillä uiskentelemassa, muttei mitenkään älyttömästi. Sorakin pääsi koittamaan uimista ja sähläyksen ja logistiikan riemuvoiton takia ui suoraan laiturin alle. Olikin sitten enemmän tekemistä saada se sieltä pois. Mutta osasi uida ja ui kovaa.

Nalle hyppi laiturilta veteen

Vesi oli ihan tajuttoman korkealla tänä vuonna

Kivaa!

Sora kattoo, että mitä te teette

Sora pääsi myös veneilemään moottoriveneeseen. Vähän oli kylmä ilma veneillä, eikä Sora nyt välttämättä rakastanut kyydissä olemista, muttei se kyllä pelännytkään. Nallen toinen lempiharrastus uimisen lisäksi on veneily, joten se pääsi pyörimään ympyrää Jannen kyytiin. Ja kivaa oli.

Välillä oli pakko sulkea portti

Vesikoiria

Meidän mökki on rinteessä ja pusikkoa ja kiviä riittää. Oli niin kivaa katsoa, kuinka Sora tasapainoili ja loikki menemään Neron ja Nallen perässä. Mielessä vaan vilisi, kuinka sen lihakset, koordinaatio ja tasapaino kehittyvät. Jes! Pitäisi varmaan mennä koko kesäksi mökille ja tulla pois harrastuksiin sopivan junnukoiran kanssa. :D

Soran eka oikea uimakerta

♥

♥

Takaisin tultiin sunnuntaina ja onnistuttiin onneksi välttämään suurimmat ruuhkat, mutta. Autosta meni akun laturi rikki ja jäätiin bussipysäkille jumiin yli sadan kilometrin päästä kotoa. Minä ajoin, Ruusu, Janne ja kaikki koirat olivat kyydissä. Onneksi kummitäti oli kotona ja tuli hakemaan meidät. Täytyy sanoa, että välillä sitä saa olla ylpeä arjen asioista, joissa koirat pärjäävät. Kaikki kolme odottivat ihan superhienosti paikallaan olleessa sammuneessa autossa puolitoista tuntia, eikä auton vaihdoskaan hetkauttanut mitenkään.

Agilitya

Sora täytti tiistaina 14 viikkoa. Painoa oli 3,91 kiloa ja kuva on jotenkin kummasti taas ottamatta. Ollaan nyt parina päivänä käyty rämpimässä metsässä ja on ollut ihan älyttömän kivaa. Nero ja Nalle on vähän, että ootko tosissas, että käännytään jo takaisin päin, mutta ei Soraa voi ihan hirveän pitkille vaelluksille vielä viedä. Tosi hienosti se kyllä metsässä pomppii. Ei pelkää mitään ja keksii nopeasti miten pääsee esteistä yli. Kuralammikko ja mutakuopat oli niiiin hauskoja, kun Nalle ensin kävi siellä rämpimässä. Sora sai ihania pentuhepuleita ympäri metsää, kun tassut vähän kastuivat.

Sora 14 vko, ei se oikeesti tolta näytä :D

Tiistaina lähdettiin katsomaan epiksiä Tuusulassa. Otettiin Nero ja Sora mukaan. Sora lähinnä tottumaan haukuntaan ja hälinään ja Nero opettelemaan rauhoittumista ja odottamista. Sukulaisia oli paikalla ja serkku kisasi kisaavissa mineissä ja setä kisaavissa makseissa. Sitten jotenkin kummasti, kun siinä seisoskeltiin, menin ensin treenaamaan puomia ja aata. TuuKKin kentällä oli harjoituskenttä vieressä ja siellä oli matalampi ja leveämpi puomi, josta Nero meni oikein nätisti. Aa sujui kanssa, kun kouluttajasetä kävi madaltamassa sitä. Ja jotenkin kummasti tämä treenaaminen johti siihen, että ilmottauduttiin medimölleihin radalle, jossa oli sekä aa että puomi.

Meni ihan kivasti. Aan kiipesi hienosti ja ainoa iso ongelma oli puomi. Ensin hyppäsi heti alas ja toisella kerralla puolivälin paikkeilla. Jätettiin sitten puomi väliin. Hauskaa oli ja on se nopea. Sukulaisiltakin tuli positiivista palautetta! Radan pituus oli noin 120 metriä ja ihanneaika 50 sekuntia. Meidän tulos oli 54 sekuntia, mutta siihen oli lisätty 20 sekuntia hylkäyksen tilalle. Joten ihan nopeasti mentiin, vaikka puomi toistettiin, aalle ei mennyt ekalla lähetyksellä ja 6-7 välin jouduin käydä juoksemassa hypyn puolelta. Nopea koira, joskus vähän liian nopea.






Keskiviikkona oli viimeinen agilityn alkeikurssin kerta. Meitä oli viisi paikalla, joten saatiin ihan kivasti tehtyä kaikkea. Ensin tehtiin ratapätkää, jossa oli aita, putki, aita, putki, aita ympyrämuodostelmassa. Nero meni hienosti ja kovaa ja jee. Ei mitään ongelmaa.

Lisäksi tehtiin puomia, matalaa aata ja keppejä. Sujui oikein hyvin, mitä Nero nyt vähän yritti väistää kurssiohjaajaa puomilla ja hyppäsi sen takia monta kertaa alas 2on2offista. Pujottelu oli ensimmäisellä kerralla lähinnä huvittava; meni ekasta välistä ja ryntäsi toiseen päähän keppejä odottamaan palloa. Jep. Hidastettiin vauhtia ja saatiin oikein hyviä suorituksia. Myös vähän kovemmalla vauhdilla. Aan kontakti oli paljon parempaa kuin puomin. Saattoi johtua siitä, että saatiin tehdä rauhassa ilman muita ihmisiä lähellä.

Sora oli eilen mukana kentällä harjoittelemassa kevythäkissä oloa. Paljon se itki, mutta rauhottui lopuksi ja pääsi sitten pois häkistä. Sora pääsi kokeilemaan putkea ensimmäistä kertaa ja meni läpi kovaa. Kahdesti tehtiin, eikä mitään ongelmaa. Mun tuleva agilitytähti ♥

Viime viikon sukulointireissulta

Juhannukseksi suunnataan mökille Korpilahteen kera koko perheen, kaikkien koirien ja mummin. Tänään täytyy käydä ostamassa pelastusliivit Soralle, meillä kun on moottorivene ja huono ranta opetella uimaan. En halua ottaa mitään riskejä, että se hyppää vesikoirien perässä laiturilta järveen, eikä osaakaan uida. Toivottavasti ei sada ja hyttyset häippäsee!

Neron vuoro

Tänään piti sitten keksiä jotain kivaa Nerolle. Joten suunnattiin Hyvinkään Koiraurheilukeskuksella järjestettyihin epiksiin. Siellä oli mölleille hyppyrata, joten ajattelin, että kyllä me klaarataan. Paikalle kun päästiin olo parani vielä, sillä radalla ei ollut pussia. Lämmittely alueella oli yksi putki, jota koitettiin, eikä mitään ongelmia (thank god!)

Mediluokassa oli kolme koirakkoa ja me oltiin viimeisinä vuorossa. Rataan tutustuttiin samaan aikaan minien kanssa ja oli onneksi niin helppo rata, että minäkin opin. Meillä rimat oli 30 cm korkeudella, mikä oli oikein hyvä juttu. Radalla oli aitoja, kolme putkea ja pituus, joka oli meille uusi este. Nero kuitenkin hyppäsi yli, kun ohjasin siitä ja kajautin este, joten eipä ongelmaa. Rata oli 90 metriä pitkä, eikä mölleillä ollut ihanneaikaa.

Paintversio radasta

Viidenteen esteeseen asti oli helppoa. Kuudennelta onnistuin vetämään Neron melkein ohi esteen, mutta sain pysäytettyä ennen ja hyppäsi nätisti. Seiskaa ennen hieno piruetti ja koira yli esteen, kasin yli en saanut takaisin päin vetämällä, vaan piti käydä ohjaamassa hypyn puolelta. Putkeen meni nätisti, samoin kymppi esteen. Yksitoista oli pituus, jota siis vähän mietti, mutta hyppäsi kuitenkin. Kahdentoista jälkeen juoksin eteen, kun en luottanut, että menee "väärältä puolelta" putkeen. Siinä sähläsin hienosti. Sitten viimeiselle esteelle otettiin juoksukilpailu ja oltiin maalissa nollatuloksella ajassa 30 sekuntia! Voitettiin koko luokka, koska tehtiin ainoa nollatulos.







Nyt ollaan siis saatu meidän agiura käyntiin ja hauskaa oli. Mulla on kyllä hienot pojat, kun pärjää niin hyvin heti alusta asti! ♥ Toivottavasti harrastukset jatkuvat samaan malliin. :)

PU1 ja BIS4!

Tänään oltiin siis mätsärissä Koirakeitaalla. Ensimmäisenä luokkana oli arat koirat. Luokassa oli kymmenen koiraa ja me oltiin Neron kanssa kolmannessa ryhmässä. Koirat jaettiin siis kolmeen ryhmään ja tuomarin kanssa sovittiin, mitä koiralle tehdään. Nero oli selvästi jännittynyt, mutta nätisti pysyi vierellä. Alkoi tosin tarjota erilaisia temppuja saadakseen namin. Kävi maate, istui, tuli viereen jne. Joku ei ole muistanut opettaa sitä seisomaan... Nero ei tykännyt tuomarista, eikö toisista koirista. Jouduttiin juosta ensimmäisenä ja tyhmät koirat oli takana tekemässä kaikkea pelottavaa. Tuomarilta sentään haki namia kädestä, tosin ei antanut tuomarin edes kunnolla silittää. Lopuksi otettiin kaikki koirat kehään ja Nero meni lukkoon, mutta sain onneksi hirmuisilla kehuilla palautumaan ja uudestaan namia naamaan. Oltiin sitten ilmeisesti yhdeksänsiä, mutta olihan kokemus. Näin jälkeen päin ajateltuna olisi kannattanut ottaa se lelu sinne kehään ja palkata ja innostaa sillä.

Vähän seuraamiselta vaikuttaa meidän kehäravi :D

Arkojen koirien jälkeen vuorossa olivat pennut 3-6kk. Me oltiin Soran kanssa heti ensimmäisessä parissa ja Sora oli huisin hieno. Tosi nätisti antoi tuomarin tutkia pöydällä, vaikkei pöydällä olekaan oikeastaan seissyt. Kipitti myös iloisesti vieressä, kun juostiin. Saatiin punainen nauha ja olin jo siitä ihan innoissani.

Sai koskea.

Sitten alkoikin punaisten kehän odottelu. Välissä leikittiin 8 kuukautta vanhan oikein nätin koiraneidin kanssa. Ehkäpä siinä yksi syy, miksi punaisten kehässä oli iloinen ja reipas pikku pentu. Minua vähän jänniti ensin, mutta sitten päätin, ettei mitään väliä monensia ollaan. Sora juoksi taas nätisti, mitä nyt vähän säikkyi haukkuvia koiria. Oltiin kuitenkin punaisen kehän ensimmäisiä! Minä olin ihan innoissani. Siihen asti, että järjestävät sanoivat, että BIS-kehään pitää jäädä.




:D

Sitä sitten odoteltiin pitkään. Sora pääsi autoon huilaamaan hetkeksi ja käytiin Neron kanssa kävelyllä. Sitten Nero takaisin autoon ja Sora syliin nukkumaan. Siinä se koisikin puolisen tuntia, kunnes 6-12kk pentujen luokka oli ohi. Lopulta BIS-kehä alkoi ja Soraa väsytti, eikä voinut vähempää kiinnostaa. Haukkuvat koirat olivat pelottavia, namit eivät kelvanneet, eikä muutenkaan ollut yhtään kivaa. Mutta oltiin sitten viidestä kehässä olijasta neljänsiä. Eli tuloksina PU1 ja BIS4. Ei olisi paljon paremmin voinut alkaa meidän tuleva mätsäri/näyttelyura.

20 € lahjakortti Koirakeitaalle, kaksi pussia nameja, aktivointilelu, luu, pokaalit ja ruusukkeet, kismetti ja vanhentunut säkki jättipentujen ruokaa :D + Maailman Söpöin Pentu ♥

Alkuviikon kiireet

Sora 13 viikkoa
Säkä 28,5cm (mitattu maanantaina)
Paino 3,68 kg (punnittu keskiviikkona)
Kuva ottamatta.

Maanantaina käytiin siis sukuloimassa Pirkkalassa ja oikein kivasti meni reissu. Soraa vähän jännäsi ensin, mutta sai ne Wiivin kanssa kunnon leikitkin aikaiseksi. Sora ei ollut ihan niin riehakkaisiin leikkeihin tottunut, mutta kyllä se puolensa piti. Ja hienosti osasi olla koko kahdeksan koiraisen lauman keskelläkin. Väsynyt poika oli kotona koko loppu illan.

Tää onki sitten yksi ainoista kerroista, kun Sora on niskan päällä :D

Lentäviä shetlantilaisia!

Veli ja sisko

Tuolileikki

Pennut

juoksee

tosi

kovaa!

Sora, meet the pack

Opri ja Curre ♥

Vetoleikki

Pientä epäluuloisuutta :D

Äiti ja poika

Äiskä vahtii

Sora ja Kerttu

Täti, äiti ja sisko

Ilona ♥

Kaunis

Kerttu

Pentti

Pirkko

Kuuma ja väsy

Tiistaina oli kevätkauden viimeiset Euroliiga pelit, joten Sora ja Nero pääsi molemmat mukaan. Ja kuinka ollakaan, pentu on parempi odottaja. Neron mielestä oli ihan tajuttoman tylsää vaan istua (lue hyppiäpomppiaseistä) vieressä, kun minä valmensin. Pelien jälkeen jäätiin vielä hetkeksi katsomaan B-tyttöjen peliä ja koirat saivat olla vapaana. Nerolle oli pallo mukana ja koko reissu oli sittenkin ihana.

Agility ei mennyt tällä viikolla ihan putkeen. Kirjaimellisesti. Ensimmäiseksi päästiin kokeilemaan pussia. Aloitettiin sillä tavalla, että pussi oli ihan auki ja itse kyykin melkein sen sisällä ja huusin Neroa. Hyvin toimi. Pari kertaa toistettiin ja alettiin pienentämään pussin suuta. Hyvin meni siihen asti, että laitettiin kiinni ja Nero juoksi edelleen täysiä ja kaatui pussissa. Tuli hyvin pois sieltä, muttei meinannut suostua menemään uudestaan. Sitten oikein kaivamalla kaivettiin sieltä vielä yksi onnistunut suoritus (pussin suu taas kokonaan auki) ja tauolle.
Itsenäisiä esteitä olivat pussi ja kepit. Käytiin tekemässä kepit pari kertaa ja sekin sujui hyvin. Pussia käytiin vielä kokeilemassa uudestaan, tällä kertaa palkkana oli pallo. Eikä ollut kyllä mitään ongelmaa, vaikka pussi oli kokonaan alhaalla.
Kontakteista oli tällä kertaa vuorossa A. Pidettiin se paljon isommassa kulmassa kuin sen kuuluisi olla ja harjoteltiin lähinnä 2on2offia. Kerran taidettiin tehdä kokonaan se. Sujui ihan ookoo. Nero ei oikein tahtonut pysyä oikeassa asennossa, vaan pysähtyi kyllä oikeaan kohtaan, mutta heitti sitten takajalat sivukautta alas. Taytyy varmaan keksiä joku toinen tapa opettaa, koska ei se nyt kunnolla ainakaan toiminut.

Ratapätkänä oli aita-mutkaputki-aita-aita. Ensin kokeiltiin pelkkää mutkaputkea, eikä ollut ongelmaa. Juoksi täysiä. Toisella kerralla Nero kaatui ihan kyljelleen putkessa ja ilmeisesti vähän sitä sattui, koska meni ihan lukkoon. Toisen mutkan jälkeen otettiin aita-putki yhditelmällä ja eihän Nero mennyt sinne putkeen ollenkaan. Yritettiin uudestaan ja uudestaa, muttei toiminut. Sitten käännettiin putki suoraan ja onneksi toimi. Lopetettiin siihen ja käytiin ihan treenien lopussa ottamassa vielä yksi suora putki ja hyvin meni. Aitoja otin kaksi peräkkäistä, ihan vain testattiin. Hienosti hyppi.

Nero on sellainen herkkis koira, että se aistii heti, jos itse turhaudun. Lisäksi se ei näytä, jos sitä sattuu, mutta sitten se näkyy juuri noin, ettei mene sinne paikkaan enää uudestaan. Jos olisin heti tajunnut, että se säikähti/satutti itsensä oltaisiin ehkä voitu välttää minun turhautuminen ja epäonnistuneet suoritukset. Onneksi opitaan molemmat koko ajan lisää.

Ilmoitin molemmat Neron ja Soran perjantaiksi mätsäriin! Koirakeidas järjestää Vantaalla mätsärin, jossa luokkina on muun muassa pennut 3-6kk ja arat koirat. Joten sinne suunnataan huomenna. Toivottavasti menee paremmin kuin eilinen aksa.