Kilometripostaus kaikesta

Kesäkuu on ollut ja kohta jo mennytkin. Valitettavan huono sää ollut, joten ei ole ihmeemmin kesältä tuntunut. Mulla alkoi myös työt, joten tässä on mennyt omaa jaksamista aika paljon siihen, että on joutunut heräämään aikaisin. Meillä on muutenkin ollut vähän erilaisempi kuun alku, kun kotona ollut porukka on vaihtunut koko ajan. Ensin lähti kaikki muut Saksaan lomailemaan siskon luo ja olin yksin koirien kanssa kotona. Sitten vanhemmat lähti perrojen kanssa mökille juhannukseksi viihtyen siellä viikon. Perroset oli tykänneet uida, vaikka vesi ei ollutkaan vielä kovin lämmintä. Punkkeja oli myös ollut riittämiin, yök.

Sora harrasti siis ainoan koiran elämää viikon verran. Tosi hienosti se oli, vaikkei pahemmin ole koskaan yksin ollut. Taisi oikein nauttia, kun sai kerrankin syödä luita ja muutenkin puuhailla ihan omiaan. Oli se silti iloinen, kun perrot tulivat kotiin.

Harrastusrintamalla ollaan tehty myös erilaisia juttuja. 2.6 käytiin kisaamassa Purinalla kaksi agilitystarttia tuloksina 10,38 ja hylly. Sora tuntui kamalan hitaalta, olisko sitten Purina areenan pohja vielä vähän hankala. A radalla jumitettiin puomilla, kun ei jostain syystä (tiedän jo syyn mutta siitä kohta) osannut tulla puomia alas asti. Keppejä Sora ei taaskaan ollut ilmeisesti edes nähnyt.

B radalla Sora ei osannut sitäkään vähää tehdä keppejä. Keinu oli tällä radalla jo paljon parempi, mutta sitten puomilta juoksi läpi. Jes. Muuten kisoissa oli ihan hauskaa, sillä Petra ja Medya olivat meidän kanssamme samassa luokassa. Oli kivaa kerrankin lämpätä yhdessä ja muutenkin odotella kaverin kanssa. Kiitos seurasta! :)

Puomia ja keppejä yritettiin käydä korjaamassa Lotan treeneissä 4.6. Tehtiin aivan mielettömän hyviä suorituksia ja fiilis oli tosi hyvä. Puomi korjaantui yhdellä muistutuksella ja muutenkin meillä oli tosi kivaa!

Sora ja Medya (Bumtsi Bum Year Of The Snake)

6.6 käytiin Riihimäen kaikken rotujen näyttelyssä. Tänne ei ollut mitään tavoitteita, kunhan vaan halusin Soralle tuloksen myös avoimesta luokasta. Sopuli alkoi pudottamaan karvaansa joskus toukokuun alussa, kun menin pesemään sen, mutta ihan riittävästi oli jäljellä. Sora trimmattiin juuri ennen kehää pikatrimmillä ja kasvattaja Anne esitti koiran. Sora käyttäytyi ihan huippuhienosti ja tulokseksi tuli ERI. Sitten odoteltiin kilpailuluokkaa ja mitä ihmettä mun silmät näkivätkään, Sora sijoittui kolmanneksi! 12 avoimen luokan uroksesta kolmas ei ole ollenkaan huono juttu :)




Tulos siis AVO ERI3. Tuomarina toimi Anna Brankovic arvostelu kuului.
"Good size and format. Good blue. Very nice masculine head. Excellent expression. Nice neck. Good back(line.) Correct tailset, carriage a bit high. Well developed chest. Typical angulations and movement."

"Hyvä koko ja muoto. Hyvä luusto. Hyvä, maskuliininen pää. Erinomainen ilme. Hyvä kaula. Hyvä ylälinja.  Oikea hännän kiinnitys. Kantaa häntänsä hieman korkealla. Hyvin kehittynyt rinta. Tyypilliset kulmaukset ja liikunta."

Kuva: Riitta Vanha-Perttula

Kuva Riitta Vanha-Perttula

Sora oli muutenkin niin nätisti, että sai oikein olla ylpeä. Meidän porukassa oli yksi pieni lapsi, joka ei vielä kävellyt kunnolla, mutta yritti sitäkin enemmän seisoa. Sora ei noteerannut taaperoa mitenkään, vaikka tämä pyöri siinä ympärillä ja välillä melkein päällä. Ja Sopulihan ei ole noin pieniä lapsia ikinä nähnyt. Sora myös haki rapsutuksia ihan vieraalta mieheltä, että peukku sille.

Ihana se on kaikesta huolimatta! ♥

Seuraavana päivänä eli 7.6 käytiin kisaamassa I-HAHin kisoissa Helsingissä. Tältä reissulta ei ole videomateriaalia, sillä olin yksin liikenteessä. Oli aivan järkyttävä tuuli esimerkkinä, että muurin siivekkeet kaatuilivat ja onneksi vaihdettiin sitten kokonaan pois. Sora oli vähän väsynyt, mikä näkyi kaikessa ja otettiinkin päivältä kolme hyllyä. Juuri ennen meidän ensimmäistä suoritusta, meidän edestä käveli kaksi trimmattua shelttiä, joiden perään Sora jäi ihan haaveilemaan. Se tuijotti ulos kentältä, kun mentiin lähtöön ja hyvä että juoksi ollenkaan mukana. Kepit jätti kesken ja puomilta lähti juuri ennen vapautusta ja muuta mukavaa. Toisessa startissa puomi oli kolmas este ja Sora ei osannut mennä ollenkaan 2on2off asentoon. Ei edes pyöräytyksellä sivusta, joten lähdettiin sitten pois. Kolmas rata oli hyppyrata, joka meni muistaakseni himpun paremmin, muttei kuitenkaan yhtään hyvin.

Tämä oli taas sellainen päivä, jona mietin kuinka kivaa Neron kanssa oli aksata. Mutta Neron kanssa ei aksata ja piste, turha sitä on lähteä voivottelemaan. Olin myös itse tosi väsynyt. Yhdistelmä väsynyt kokematon koira ja väsynyt ohjaaja ei ole koskaan hyvä. Jälkeen päin mietin myös, kuinka paljon enemmän me tehtiin viikon aikana kuin normaalisti. Ei se mikään ihme ole, että koiraa vähän väsyttää.

Seuraavissa aksatreeneissä Sora teki jotain mitä se ei ole koskaan tehnyt. Se teki aivan täydellisen 2on2offin AALLE. Tästä sitten lähti ajatustyö, että juu, se on nyt sotkenut kontakteja ihan huolella. Meillähän on jokaiselle kontaktille erilainen suoritustapa. Aa tehdään juosten, puomi 2on2offina ja keinu 4onina. Ja sitten mietin, että miten ihmeessä ei muka toimi :D Keinu toimii nyt oikein hyvin: Sora juoksee hyvälle paikalle ja odottaa vapautusta. Puomi on toiminut ainakin viime treeneissä hyvin, joskin se voisi olla paljon vauhdikkaampi. Aa on tällä hetkellä ongelma.

Kaikki mun ötökät :)

Käytiin Lotalla uudestaankin juhannuksen aaton aattona ja Sora tarjosi jälleen aalle 2on2offia. Ja jos ei tarjonnut, niin laukat jäivät turhan lyhyeksi, eikä se osunut kontaktialueelle. Peruutettiin siis vähän taakse päin ja tehtiin aata etupalkalla. Sora osui hyvin myös ilman pumpperia. Laitettiin pumpperi ihan kontaktialueen ylärajalle ja tehtiin uudestaan ja taas hyvä osuma. Lopuksi tehtiin vielä yksi suoritus heittopalkalla ja osuma oli aivan loistava. Täytyy siis alkaa palkkaamaan aasta uudestaan, jotta saadaan parannettua laukkoja. Lisäksi pitää muistaa tehdä molempia esteitä sekä puomia että aata, jottei jompikumpi suoritustapa jää päälle, vaan Sora muistaa erotella niitä. Puhuttiin myös siitä, kuinka erilaisia aat ovat. Ollaan treenattu paljon säädettävällä Smart99n aa esteellä, joka joustaa jonkun verran ja on pehmeä koiralle. Meidän seuralla taas on vaneri aa, joka on todella kova ja joustamaton. Päädyttiin Lotan kanssa siihen, että kannattaa ehkä olla treenaamatta kovalla aalla ja uskoa siihe, että koira osaa sen yhden kerran erilaisella aalla suorittaa oikein. On tää vähän herkkä ja vaikea laji.

Ja vielä 17.6 tehtiin uusi lajivaltaus nimittäin osallistuttiin Soran kanssa meidän seuran tokomestaruuksiin! Mölliluokassa suoritettiin neljä eri liikettä ja 1 minuutin paikalla makuu. Mehän ei olla tokoa mitenkään järkevästi harrastettu, mitä nyt olen ruokaa välillä syöttänyt niin, että tehdään tokoliikkeitä. Paikkamakuuta ei olla koskaan tehty toisten koirien kanssa ja olen itse tasan kerran edes kuullut, miten liikkeenohjaaja käskyttää. Hyvät lähtökohdat siis.

Mölliluokan liikkeet olivat maahanmeno seuraamisen yhteydessä, luoksetulo, estehyppy sekä uusista säännöistä joko kapulan pito tai kauko-ohjaus. Näistä estehyppyä ei oltu tehty koskaan, mutta muut Sora ainakin periaatteessa osaa. Aloitettiin paikkamakuulla ja saatiin siitä 9,5. Sora makasi oikein hienosti, vaikka vierestä nousi koira. Vähennykset saatiin turhan monesta käskystä :D

SM-kisat :D

Seuraavaksi tehtiin maahanmeno seuraamisen yhteydessä. Tämä on Soran ehdoton bravuuri ja saatiinkin 10! Sitten tehtiin luoksetulo. Liike oli muuten oikein hyvä ja vauhdikas, mutta Sopuli tuli perusasentoon ja ehti käymään maassa ja nousemaan ylös ennen kuin liike loppui. Saatiin kai 9? Estehyppyä harjoiteltiin muutamaan otteeseen juuri ennen kehään menoa. Sain Soran hienosti hyppäämään pienellä liikkeellä ja yllytyksellä, mutta valitettavasti se istui ennen kun ehdin sen luo. 7? Viimeisenä valitsin kaukot, jotka ovat uusilla säännöillä siis niin, että koira jätetään maahan, liikutaan kahden metrin päähän, käsketään istumaan, takaisin maahan ja vielä istumaan ja sitten paluu koiran luokse. Sorahan osaa tehdä tämän liikkeen ja osasi vielä juuri ennen kehää. Kehässä kuitenkin jostain syystä pienet aivot unohtivat mitä pitää tehdä ja Sora teki sammakkoloikkia tarjotessaan istumista ja maahanmenoa hirveällä tahdilla :D Meitä molempia tuomarin kanssa nauratti, ja nollillehan se meni. Tuomari sanoi, että Sorassa on paljon potentiaalia tokokoirana, jos sen kanssa vaan viitsisi tehdä. Niinhän siinä olisi ja ehkä me vielä joskus tätäkin lajia treenataan enemmänkin. Lopputulos oli kai 7kymmentä jotain pistettä ja oltiin ilmeisesti viidensiä. Tässä vaiheessa olin jo itse koutsaamassa, mutta ihan hauskaa oli!

Kaksi viikonloppua on ollut pakko viettää tiiviisti näytön ääressä, sillä agilityn SM-kisat ja MM-karsinnat. Taas on saanut itkua pidellä, kun koirat yltää toinen toistaan hienompiin suorituksiin ja mä niin haluan joskus olla siellä jo ihan sen fiiliksen takia.

Ja loppuun vielä meidän tallilla oleva ihana issikkavauvaponi ♥

Keskimääräsesti on kivempaa voittaa kuin hävitä

Tänään kisoista jäi hyvä fiilis. Käytiin kisaamassa JAUn kisoissa Tuusulan urheilukeskuksessa, joka tuntuu edelleen ihan kotikentältä jalkapallon ansiosta. Tuomarina oli Tomas Berglund ja tosiaan kaksi agilityrataa ja yksi hyppyrata. Kisat oli tosi pienet, mikä ei ollut ollenkaan huono asia.

Ensimmäisestä startista ei ole hirveästi kerrottavaa. Puomin ylösmenolla Sora hidasti vähän vauhtia ja veikkaan että torstai muistui mieleen. Seuraavalla radalla ei mielestäni samaa ongelmaa ollut. Radan kahdeksas este oli keinu, jonka Sora juoksi läpi ja pääsi sen jälkeen sylikyydissä pois radalta. Puolisen sekuntia mietin, että mitä teen ja onneksi pysyin eilisessä päätöksessä.

Seuraavalla radalla keinu olikin ihan alussa ja ohjasin sen oikein liioitellusti. Sora teki tosi hyvän keinun. Toivon mukaan tämä lentokeinuongelma oli tässä ja jos ei ollut, niin samalla linjalla jatketaan. Keinulta mentiin kepeille ja kepit sujui hyvin! Jes! Aan kontakti oli vähän siinä ja siinä. Videolta ehkä jotain tassukarvoja käy kontaktipinnalla ja kiltti tuomari ei antanut virhettä. Aan jälkeen unohdin kokonaan ohjata ja Sora juoksikin sitten seuraavan aidan ohi, mistä tuli vitonen. Loppu rata sujui nätisti, joskin olisin ehkä voinut tehdä putkien väliin sokkarin enkä takaaleikkausta, mutta kun :D Tulos siis 5, aika -9,81 ja etenemä muistaakseni 3,75m/s eli ei huono. Sijoituttiin toiseksi, sillä tuloksia oli kaksi.

Viimeinen rata oli hyppyrata ja tykkäsin kyllä profiilista. Toiseksi viimeinen aita, jolle tultiin kepeiltä, oli sellainen etten meinannut osata päättää ohjausta. Treeneissä olisin tehnyt japanilaisen, mutta sen ajoittaminen on välillä niin vaikeaa. Mietin myös pakkovalssia tai saksalaista. Viimeinen vaihtoehto oli päällejuoksu, johon sitten päädyin, koska ajattelin että se on varmin ja me tehdään nyt se nolla. Rata oli hauskaa luukutusta ja nollana tultiin kepeiltä ulos ja Sora irtosikin vähän reippaammin kepeiltä ja päällejuoksusta tuli pelastuskalastelu ja se toiseksi viimeinen rima tippui. Sorahan ei ole varmaan ikinä rimoja tiputellut, mutta ohjaus oli kyllä huono. Olisi vaan pitänyt uskaltaa tehdä se japanilainen, koska se meillä toimii. Tuloksena siis 5, aika -15,62 ja etenemä 4,69m/s. Nerolla oli parhaillaan etenemä 4,75m/s joten nyt aletaan olla oikeissa lukemissa. Tällä tuloksella voitettiin koko luokka, sillä medeissä ei tehty yhtään nollatulosta.

Sora tykkäsi kovasti palkinnoiksi saaduista possunkorvista, joista toisen sai jo syödä. Tänään pidin koko päivän Soraa hengailemassa mukana kisapaikalla. Lisäksi koko meitä edeltävän mediluokan ajan se teki paikkamakuuta, eikä tehty yhtään mitään kierroksia nostavaa. Keskittyminen radoilla oli paljon parempaa, joten pyritään nyt sitten jatkamaan tällä linjalla. Nyt koira pieni onkin niin väsynyt, että nukkuu sohvan takana :D

Vitoset ei jääneet edes harmittamaan, sillä yleinen fiilis on tosi hyvä. Yksi esteen ohitus ei haitta ollenkaan, kun kaikki muu sujui. Hyppärin jälkeen myönnän päästäneeni suusta, että ikinä ei ole ärsyttänyt riman putoaminen niin paljon. Jaa sitten muistin Neron viimeiset kisat ja sen meidän sertin vieneen riman. Että tämän päiväinen rima on vaan pienen pieni epäkohta muuten tosi hyvällä radalla. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Josko ne nollat seuraavissa kisoissa irtoaisi?

Pakollinen palkintopose ♥

Helatorstain kisat

Eilen käytiin tosiaan Soran kanssa kisaamassa Ojangossa. HSKH järjesti kaikkien luokkien kisat ja ykkösluokat aloittivat, joten oltiin heti aamusta paikalla. Molemmat radat olivat agilityratoja, ensimmäisellä tuomarina oli Janne Karstunen ja toisella Anne Viitanen. Nämä olivat myös Soran ensimmäiset viralliset ulkokisat.

Ensimmäisellä radalla oli melko haastava keppikulma, varsinkin jos koiralla on juoksu-A. Muutenkin rata osoittautui haastavaksi sillä kaikista tämän radan starteista (yli 50) nollatuloksia tuli vain neljä. Me hyllytettiin kolmen kiellon johdosta. Sora ei oikein keskittynyt, vaan teki kaikkea muuta. 4 esteen ohitus johtui siitä, että Sora lähti haukkumaan jollekulle. Aan kontaktille osui hyvin, mutta tuli oudosti alastulon. Kepeille vien videolta katsottuna aivan liian pitkälle ja oikein työnnän Soran ohi kepeistä. Ei kai se mahdu tekemään koko keppejä, jos seison itse niiden päällä ja käsken sitä juoksemaan jostain kaukaa. Ja kepeillä tyhmä rytmivirhe jälleen, pohja oli uusi ja outo.

Keppien jälkeinen suora oli hieno! Tyyppi irtosi katsomatta taakseen eteen-käskyllä eikä arponut mitä tehdä, vaikka esteet olivat kaikki erikoisempia. Valitettavasti ohjaaja unohti kääntää sinne viimeiselle esteelle, joten Sipuli kiersi koko esteen. Puomin ylösmenolla Sora kompastui ja etujalat eivät oikein pysyneet mukana. 2on2offin teki kuitenkin tosi hyvin, joskaan ei lähtenyt liikkeelle ensimmäisestä vapautuksesta. Voi olla että käskytin liian hiljaa, sillä tuuli oli aika kova.

Toinen rata oli profiililtaan meille paljon sopivampi, joskaan en tiedä oliko ihan ykkösluokan tasoa. Löytyi ansaesteitä ja putkesta avoimesta kulmasta kepeille meno. Tämän radan tiesin sopivan meille jo rataantutustumisessa. Kepeiltä tuli vitonen, vaikka yritin miettiä millä estän sen. Muiden suorituksia katsoessa huomasin koirien tulevan tosi kovaa kepeille ja todella moni meni ekasta keppivälistä ohi tai jos siihen osuivat, niin eivät taipuneet toiseen. En sitten kuitenkaan osannut asialle mitään tehdä. Tällä radalla fiilis oli tosi hyvä ja tehtiin yhteistyötä. Valitettavasti toiseksi viimeinen este oli keinu, jonka Sora päätti taas juosta läpi. Uusin keinun ja siitä hylätty suoritus.

Kuvan on ottanut Ronja Nieminen 14.5.2015

Seuraavalla kerralla kun Sora juokse keinusta läpi kisoissa, täytyy varmaan napata se kainaloon ja poistua radalta. Se kuitenkin tasan osaa keinun. Maanantainakin tehtiin hurjan hyviä keinuja, joten veikkaan että kysymys on vaan kuumumisesta. Sora sai odottaa starttien välissä katsomossa, mikä jostain syystä sopi sille paremmin. Autossa sitä vaan ärsyttää, joten kokeillaan seuraavaa ratkaisua. Huomenna kisataan taas. Kunhan vaan pidetään hauskaa!

Koirakuvien kamerassa 2.5.2015

Taas on aksattu ja kisattu ja pohdittu

Lauantaina 2.5 oltiin Soran kanssa kisaamassa Purinalla kolme agilityrataa. Kaikki startit olivat hallissa sisällä, mikä oli ihan kiva juttu, sillä koko päivä satoi enemmän ja vähemmän vettä. Tosiaan edellisten treenien rengasongelmat aiheuttivat etukäteen pieniä sydämentykytyksiä. Tällä kertaa tavoitteina oli onnistunut puomi ja keinu sekä se rengas. Tuomarina oli Sari Mikkilä, joka oli kyllä todella mukava tuomari. Radatkin olivat kokonaisuudessaan oikein mentäviä.

Ensimmäisellä radalla tehtiin meidän agilityuran ensimmäinen virallinen tulos! Wohoo. Kaksi mokaa kepeillä, joten kympin kanssa ulos radalta. Rata tuntui oikein kivalta, mitä nyt enää muistan. Etemä oli 3,15m/s, joten siinä suhteessa löytyy vielä runsaasti parannettavaa. Valitettavasti tätä rataa ei saatu videolle, sillä tukijoukot saapuivat paikalle vähän myöhemmin.

Toisella radalla tuli taas kepeille virheitä ja lentokeinu, jonka uusin ja siitä hylly. Kepeille asti rata tuntui tosi kivalta ja sekä aa että puomi näyttävät tosi kivoilta.

Kolmannelle radalle mietin sitten urakalla, että mistä ihmeestä ne keppivirheet johtuivat. En keksinyt mitään järkevää syytä, paitsi kierrosten nouseminen ja sitä kautta keskittymisen katoaminen. Täytyy vaan treenata enemmän. Sitten mietin, että millä tavalla viimeiseen starttiin voisin vaikuttaa asiaan ja päätin, että josko jätän Soralle vähän enemmän tilaa suorittaa. No lopputulos oli kepeille eli toiseksi viimeiselle esteelle asti tosi kiva rata ja vielä puhdas sellainen. Keppejä tehtiin sitten useampaan kertaan. Lievästi ketutti. Mutta elämä on. Näin jälkeen päin huomasin, että ollaan saatu tältäkin radalta tulos, mutta se ei tosiaan ole mikään juhlimisen arvoinen tulos :D

Kisojen jälkeen on tosiaan treenailtu keppejä sekä takapihalla että maanantain treeneissä. Koko ajan paranee, mutta toki niissä on vieläkin tekemistä. Mutta kyllä Soran pitäisi ne osata ainakin tuohon ykkösluokan tasoon suhteutettuna.
Kisapäivän paras anti oli ehdottomasti se, että Jedi mitattiin miniksi! Ihan huippua ja pääsee Jannikakin taas kisaamaan.

Maanantain treeneissä tehtiin yllä olevaa rataa. Teemana kauko-ohjaus. Yllättävän hyvin onnistui Sorpan kanssa  putkeen ohjaamiset myös puomi toiselta puolelta. Pienellä hiomisella tehtiin radasta pysähtynyttä kontaktia vaille nolla. Sipuli tuli tosiaan muutaman kerran läpi puomista, mihin saattoi vaikuttaa aurinko, joka paistoi juuri puomin suuntaisesti niin, että puomi näytti jatkuvat siellä missä alastulo oli. Tehtiin myös pitkästä aikaa puista ja kovempaa puomia. Saatiin kuitenkin oikein nättejä 2on2off asentoja.

Toisella puolella oli rallirata, jossa oli sekä rengas että keinu. Tehtiin oikein matalilla rimoilla, että saatiin mahdollisimman paljon vauhtia. Huippuhyviä keinuja ja paljon vauhtia, tavoite saavutettu! Torstaina ja lauantaina mennään kisaamaan ja sitten taas katsellaan, mihin seuraavaksi keskitytään :D

Maanantai-iltaan mahtui myös ikävämpi puoli. Tulin treeneistä kotiin ja tein temppuja Neron kanssa. perus istu-maahan vaihtoja ja kuolemista, kierimistä, ryömimistä ja niin edelleen. Käskin sitten Neron kuolemaan ja vapautin sen. Nerpan henkiin herääminen ei ole mikään hidas, vaan se tekee ninjahypyn kyljeltään jaloilleen. Tämä liike oli sitten vähän liikaa ja ylös päästyään Nerppa piti oikeaa takajalkaa suorana taakse päin eikä varannut sille painoa. Samantien meni takaisin kyljelleen. Hieroin vähän oikeaa reittä ja koukistin jalkaa, jolloin lonkka meni ilmeisesti takaisin paikalleen. Kyllähän se taas säikäytti ja pisti miettimään. Lopun alun fiilis tuli, mutta katsellaan taas päivä kerrallaan.

Tyyppi kolme vee ja aksavideot

Viime sunnuntaina käytiin Soran kanssa kisaamassa Ojangossa uudelleen nimetyllä Racinel-areenalla. Kaksi agilityrataa juostiin ja tavoitteeksi asetin kontaktien onnistumisen.

Ensimmäisen radan jälkeen olin aika valmis lopettamaan koko lajin ja siirtymään esimerkiksi postimerkkeilyyn. Saatiin mahdutettua rataan melkein kaikki mahdollisen kontaktivirheet ja muutenkin plääh. Vauhti on hidas, fiilis huono, aata ei juossut, puomilla himmaili ja sitten karkasi, keinulla ei edes ajatellut hidastaa. Käytiin tekemässä pieni ajatusten nollaus lenkki ja koira autoon odottamaan. (Missä oli sitten hyppinyt ihan kuraisena ympäri autoa..)

Toinen rata onkin ihan eri luokkaa! Harmittava ohjausmoka itseltä, kun ajattelin että Soralla on edelleen se sama hinku aalle kuin edellisillä kerroilla. Mutta tämä rata oli jo paaaaaljon parempaan suuntaan. Että jatkettiin sitten kuitenkin aksaamista.

Eilen Sora täytti kolme vuotta! Ei voi käsittää, miten nopeasti aika on mennyt. Vastahan sitä katseli juuri syntyneiden pentujen kuvia ja arvaili, että mikä niistä tulisi kotiin ♥

Hohhoijaa taas tätä lajia

Mietin taas näiden koiraharrastusten järkevyyttä, kun herätyskello soi 5.38 sunnuntaina. Suuntana oli Porvoo, jossa käytiin Soran kanssa starttaamassa ensimmäistä kertaa agilityradoilla. Olin koko viime viikon kipeä, enkä edes käynyt kävelemässä ennen sunnuntaita. Kaiken lisäksi lunta satoi ihan kiitettävästi, tietä ei näkynyt ja oli pilkkopimeää eli ihanteelliset ajo-olosuhteet.

Päästiin kuitenkin ehjinä perille Porvoolaisen ratsastustallin maneesille, jossa kisat järjestettiin. Vähän mun aikataulu petti, joten liukkaasti käytiin ilmottautumassa ja jatkettiin suoraan lämppälenkille. Tuomarina toimi Janne Karstunen ja rataantutustumisissa oli kaikki ykkösluokkalaiset samaan aikaan. Ensimmäinen rata oli ihan kivanoloinen, joskin suhteellisen pitkä, 168 metriä, varsinkin niin pehmeällä pohjalla.

Ensimmäisellä radalla kommellettiin. Ja Sora halusi aalle. Ja karkasi lähdöstä. Ja tuli läpi puomista. Ja kiersi ihan käsittämättömästä kohdasta yhden aidan. Ja intoilin ehkä vähän turhan paljon keskittymisen kustannuksella. Mutta teki hiton hyvät kepit! Tuloksena siis hylly.

Toinenkin rata oli pitkä, samat esteet vähän eri järjestyksessä. Keskittyminen oli jo parempaa, eli voimme päätellä, että Soran kanssa kannattaa tehdä tokojuttuja tms muuta keskittymistä vaativaa hommaa, ei hetsausta ja liika innostamista (ainakaan vielä.) Pysyi lähdössä. Teki puomin kunnolla, joskin vähän hitaasti ja jouduin toistamaan käskyn vielä alastulolla. Mutta taas ihan käsittämätön aidan kiertäminen. Muut oli vähän omia ohjausmokia. Hyllytettiin taas.

Aat oli molemmilla radoilla hyviä, ja onhan se ihan kiva, että koira on innoissaan. Mutta puolet tavoitteista täyttyi eli aa, kepit ja toinen puomi :D Ja aitojenkin kierrosta johtuen varasin Sopulille ajan osteopaatille. Pakko käydä tarkistamassa, että kaikki on kunnossa.

Valmiita oltiin 9.15, eli ihan suht ajoissa päästiin lähtemään kotiinkin. Paluumatkalla kävi sellainen todella ikävä juttu, että Porvoonväylällä ajoin beaglen päälle. :( Katsoin ensin, että tiellä on lintu, sitten että kettu tai vastaava ja tarpeeksi lähellä tajusin sen olevan koira. Jarruttelin kyllä koko ajan, mutta 80 km/h vauhdista ei ihan hirveän nopeasti liukkaalla tiellä jarruteta (varsinkin kun koira on vapaana takapenkillä...) Jarrutin, mutta koira jäi silti ihan alle ja heitti pari kuperkeikkaa. Pysäytin tietenkin heti ja menin katsomaan, että mitä koiralle kävi. Se oli kiertänyt auton ja ojanpenkan väliin ja kun tulin lähelle alkoi sellainen beagle huuto. Nappasin sen hihnaan ja koitin soittaa tutkapannassa olleeseen numeroon, mutta siihen ei saatu yhteyttä. Silloin näkyikin mies, joka hölkkäsi meitä kohti. Kävelimme vastaan ja onneksi koira käveli ihan normaalin oloisesti. Mies oli tosiaan koiran omistaja ja koira oli karannut rusakon perään ja ilmeisesti hukannut jäljen tiellä, missä siksakkasi. Ehdittiin siinä muutama sana vaihtamaan ja koira vähän kirputti takapäätään ja mies kysyi ettei autolle vaan käynyt mitään. Pari sai kyydin miehen pojalta eläinlääkäriin oikeastaan samantien ja nyt vaan toivon että koira on kunnossa. Aivan kamalaa, ja tasan tiedän miltä koiran omistajasta tuntuu.

Mutta lopetetaan positiivisemmin nimittäin Nero oppi lauantaina kurreasennon :) Alkeet ainakin ja pystyy hetken pitämäänkin asentoa. Hieno kakara!

Kisaa ja treeniä

Lauantai aamulla ajettiin liian aikaisin Janakkalaan juoksemaan yksi startti hyppärillä. Vähän meinasi väsyttää, mutta onneksi Sora on niin kiva. Sen kanssa on maailman helpointa mennä paikassa kuin paikassa ja nykyään automatkatkin Sora nukkuu nätisti.

Minna Räsänen oli tuomarina ja rata näkyy tuossa. Tavoitteeksi asetin keppien suorittamisen oikein. 2-3 välin ohjasin sokkarilla ja ennen keppejä oli tarkoitus tehdä jonkinlainen valssi, mutta en oikein tiennyt missä olin ja Sora tuli ohi seiskasta. Pyöräytin uudestaan aidan yli ja siitä kepeille ihan superhyvin! Loppu tuntui kivalta. 14 putkella en kertonut tarpeeksi ajoissa Soralle missä menen, joten pieni hukkauksen hetki putkesta tultaessa. 18 putken juoksin keppien puolelta ja toimi hyvin.

Radan jälkeen menin katsomaan tulostaulua nähdäkseni ajan ja yllätyin aikalailla, kun siellä lukikin HYL. En tiedä yhtään, mistä hylly on tullut ja vitsi kuinka harmittaa. Olin yksin reissussa, joten suoritusta ei ole videolla, enkä saanut aikaiseksi mennä kysymään keltään, kun ne kaksi paikalla ollutta tuttua eivät olleet nähneet meidän rataa.

Keksin hyllylle kaksi mahdollista paikkaa: kepit ja pituus. Toivon todella, että se on pituus, josta Sora on tullut vinottain yli, enkä ole huomannut. Koska jos kepeistä jäi taas viimeinen väli pois, ollaan kohta vaikeuksissa. Ärsyttää. Muuten oli kiva käydä kisaamassa ja Soran asenne oli oikein kohdallaan!

Soralla kävi lauantaina myös koirakavereita kylässä, kun kaksi Bumtsi Bum D-pentueen Keravalla asuvaa pentua tuli käymään. Tyypit on 6 kk ja oli kyllä niin kakaroita :D Sora vaikutti/luuli olevansa todella aikuinen verrattuna niihin. Hirveästi Sopuli ei leikkinyt, mutta pennut yrittivät aina välillä käydä mielistelemässä Sorppaa oikein urakalla. Mulla oli ainakin ihan hauskaa :)

Kuvat ottanut Anniina Peltonen

Lauantaina Nerppa pääsi vielä ihan yksin lenkille. Mentiin tallille, mutta ponit olikin saaneet juuri heinät, joten lähettiinkin ihan kaksistaan lenkkeilemään. Ainakin sillä oli kivaa :)

Sunnuntaina käytiin treenailemassa Sorpan kanssa kontakteja, jotka oli kivasti radalle piirretty. Tehtiin heti alkuun kisanomainen suoritus, eli suoraan vaan puomi ja aa mukaan enkä palkannut puomilta tai käyttänyt aalla pumpperia. Ohjauksellisesti rata ei ollut todellakaan mikään paras, mutta Sora teki kaikki kontaktit juuri niin kuin pitääkin! Ja parilla seuraavalla myös ohjaus oli parempaa. Aalle toinen tai kolmas toisto ilman pumpperia jäi turhan ylös, joten tehtiin vielä muutama pumpperin kanssa. Tehtiin myös pari keinua, jotka ei olleet ihan niin hyviä kuin ne on ollut, mikä ei yllättänyt ollenkaan. Ollaan keskitytty puomiin ja keinua ei olla tehty. Mutta muistutellaan.

Näistä treeneistä innostuneena päätin, että Sora on nyt kisavalmis ihan oikeillekin radoille. Joten sunnuntaina suunnataan Porvooseen kahdelle agiradalle! Keskiviikkona olisi Helsingissä tarjolla spessukisat, joten jos ei ole liian kylmä, saatetaan pyörähtää myös siellä.

Supersipuli

Eilen tehtiin treeneissä oma suunnittelemiani ratoja. Hyvin sai mahtumaan halliin sekä aan että kepit, kun niitä pitää päästä Soran kanssa tekemään.

Tehtiin ensin keppirataa. 7 kepit meinasi olla tosia vaikeat Soralle. Se haki helposti kepit väärältä puolelta. Aika paljon jouduin auttamaan, jotta Sora otti oikean linjan. Kepit meinasi olla muutenkin vaikeat, sillä tuli muutaman kerran viimeisen välin oikaisu. Tähän auttoi huomattavasti oman suun kiinni pitäminen. Alan hirveän herkästi "auttamaan" Soraa hokemalla sille kepitkepitkepit pujottelun aikana, mutta selkeästi se vaan häiritsi. Heti kun annoin vain aloituskäskyn ja olin muuten hiljaa, sujui paljon paremmin. Toisesta suunnasta Sora haki kepit erittäin hyvin, vaikka tultiinkin vauhdilla putkesta.

Toisella radalla keskityttiin ensin pelkkään aahan. Tein harjan takana olevalla pumpperilla. Kerran tai kaksi alastulon laukka jäi liian lyhyeksi, mutta kaikki muut suoritukset osuivat kontaktille. Osumakohta on ehkä himpun ylhäällä vielä, mutta tossa oli tosi vaikea saada tarpeeksi kova vauhti aalle. Tein myös pumpittomaan puoleen ja sinne osuivat kaikki toistot. SuperSopuli!

Treenien lopussa tehtiin vielä muutama muistuttelu puomilla. Kaksi kertaa puomin keskeltä, kerran ylösmenolta ja loput kokonaista puomia. Sora teki tosi hyvin. Kaksi kertaa tuli yli, ensimmäisen kokonaisen puomin ja ensimmäisen radan osana olevan puomin. Muuten tulee kyllä todella kovaa ja varmasti 2on2off asentoon. Viimeisellä suorituksella alkoi jo terävin vauhti olla pois, mutta ei näytä yhtään hullummalta:

Josko tästä seuraavaksi otettaisiin suunta iltakisoihin Purinalle 18. päivä ja ehkä Porvooseen 22.2 päivä :)

Bumtsivalkku ala Jenna

Viime viikon sunnuntaina oli tosiaan Jenna Caloanderin valmennus. Järjestin itse bumtsibum koirille. Oli tosi hienoa nähdä muitakin bumtseja tositoimissa ihan livenä eikä aina vain videon välityksellä. Kivaa vaikutti kaikilla olevan ja tuli jo pyyntöjä uudelle, mielellään kaksi päiväiselle valmennukselle. Jennan koutsaamana tietysti. Katsotaan mitä saadaan aikaseksi.

Tehtiin tällaista rataa. Teemana oli kaukana ohjaajasta työskentely, mikä on usein shelteille haastavampaa sekä valssit. Rata oli tosi kiva ja kaikki pääsivät treenaamaan sopivia juttuja. (Ja pointsit itselle radan rakennuksesta: mitään ei tarvinnut siirtää vaikkei mittakaavaa ollutkaan, whoop!)

Alussa oli siis tarkoitus kutsua koira seisoen itse nelosen takana ja kääntämällä rintamasuunnalla koira esteille. Aloitettiin ihan kahdella ekalla esteellä ja siirryttiin aina eteenpäin. Saatiin hyvin tehtyä koko matka ilman mitään ongelmia. Aika huippua.

5-7 väliin kokeilin ensin backlapia/vippausta, mutta ei toiminut. Sora jäi pyörimään putkensuun eteen eikä sillä ollut muutenkaan fokus mihinkään järkevään. Vaihdettiin pakkovalssi kutoselle ja johan alkoi toimimaan.

Sitten valssailtiinkin 13 asti. Ensimmäisellä kerralla valssit olivat hyviä: oikein ajoitettu ja oikein suunnattu. Tauon jälkeen olin ensin myöhässä ja sitten ajoissa ja sitten en ohjannut loppuun asti ja niin edelleen. Onneksi löytyi kuitenkin vielä oma rytmitys takaisin, jotta saatiin myös onnistumisia.

15 koitin ensin sylkkäriä tai en edes koittanut, koska unohdin mitä olin tekemässä. Se olisi varmaan toiminut, mutta toisaalta Soralla on niin hyvät niistot, että helposti ja toimivasti tehtiin niistolla. Loppu olikin kivaa, koska Sora haki esteitä niin hyvin ja itse sai vaan juosta ja vähän välillä käyttää vastaista.

Viimeiseksi yritettiin vielä tehdä koko rata nollana läpi, mutta oli jo omat jalat niin hapoilla, etten tainnut päästä maaliin asti. Muutenkin tekeminen oli lopussa vähän tahmaista.

Jenna kannusti käyttämään rohkeasti valsseja, koska ne olivat kuulemma oikein hyviä. Yleensä teen mieluummin persjätön, jos vaan mitenkään järkevästi pystyy tekemään. Tällaisessa radassa ei kyllä sovi, koska kääntää pitää sen verran tiukasti. Oltiin myös kehitytty viime kerrasta, joka oli marraskuussa. Nyt vaan pitää päästä tekemään ratatreeniä ja hakea ratakuntoa sekä koiralle että varsinkin ohjaajalle.

Jäi kyllä taas tosi kiva fiilis ja kisainto iski kahta kauheammin. Onhan tää laji aina kiva, kun sujuu :D

Sora oli koulutuksesta suhteellisen väsy, joten Nero pääsi tekemään illalla vähän kentällä pyörimistä. Tehtiin vähän tokoilua ja sitten se sai juosta siivekkeitten välistä ja mennä putkeen. Oli muuten pienellä kivaa. Nyt se on ollut koko viikon jotenkin paljon tyytyväisempi ja iloisempi, joten ehkä se pääsee aina mukaan rallattelemaan, kun on tilaa.

Lisää kontakteja

Eilen käytiin myös tekemässä puomia. Samalla jatkettiin ja hyvin meni!

2on2off, toimii?

Eilen treeneissä keskityttiin pelkkiin kontakteihin Soran kanssa. Tavoitteena olisi päästä kisaamaan mielellään piakkoin jo ihan oikeasti ja puomi alkaa olla ainoa este, joka ei ole hallussa. Omalla joululomallani ollaan tehty laatikon kanssa suhteellisen paljon 2on2offeja ja nyt kokeiltiin siirtää asentoa toista kertaa oikealle puomille. Viime kerrasta on aikaa ja silloin Soralla ei ollut oikestaan mitään ideaa mitä piti tehdä.

Ihan alkuun tein muutaman toiston hallin laatikolla, jotta Sora tajuaa mitä ollaan tekemässä. Hyvin teki ja vauhtiakin oli niin paljon, että suht kevyt laatikko vaan lenteli liikkeelle lähtiessä. Ensimmäisellä kerralla puomilla laskettiin alastulo pikku pöydän päälle ja sen viereen laatikko, jolle muutama toisto. Sitten laatikko pois ja tehtiin ihan pienellä pyörityksellä pelkkää kontaktia. Alkuun Sorppa oli vähän ymmällään, mutta paransi koko ajan. Tehtiin tasaisesti molemmilta puolilta. Pari viimeistä taidettiin tehdä pidemmältä matkalta puomia.

Toisella treenikerralla tehtiin alkuun pari toistoa pöydällä olevaan alastuloon. Edelleen teki vauhdilla ja pysähtyi hyvin. Pari kertaa tuli koko treenin aikana yli, mihin kommentoitiin oho ja jatkettiin. Nostettiin alastulo puomiin kiinni ja tehtiin taas ihan pelkkää kontaktialuetta pyöräyttämällä. Sitten aloin nostamaan vähän pidemmälle puomille ja viimeinen toisto tehtiin jo puolestavälistä alastuloa.

Molemmissa treeneissä oli niin vähän treenaajia, että tehtiin vielä molempien ryhmien jälkeen muutama toisto toiseen päähän puomia. Niistä video alla. Aika hyvin edistyi tämä homma yhdellä kertaa. Tänään mennään uudestaan halleilemaan ja varmaan täytyy nyt ostaa irtovuoroja, jotta oikeasti saadaan koko puomi kuntoon. Jeejee, hieno rotta!

Pikkujoulukisat ja Neron uusi kuppi

Meillä oli sunnuntaina treeneissä pikkujoulut, joita juhlistettiin kisaamalla. Suunnittelin itse radan, joka näytti tältä:

Radan piti tosiaan olla sopiva kaikille, joten kontaktit ja kepit karsiutuivat pois heti alkuunsa. Molemmat päivän ryhmät kisailivat tällä radalla.

Me tehtiin Soran kanssa 35cm rimoilla, muuri ja pituus olivat mini-kokoisia. Tehtiin niin, että ensin sai käydä radalla harjoittelemassa ja sen jälkeen otettiin kisakierros.

Tein kutos putkelle jarrun ja valssilla seiskalle. 9-10 väliin persjättö ja 12 niistolla. Nämä olivatkin sitten alkuun ne vaikeat kohdat, kun ei muka meinannut ehtiä. Ei tarvinnut lähteä kuin vähän aikaisemmin liikkeelle ja persjättö 9-10 välissä onnistui ihan hyvin. Loppusuoralla meinasi tulla vähän kiire ja muistui taas mieleen, miksi myös ohjaajan on syytä lämmitellä huolella. Pienesti venähti reiden/nivusen seutuvilta, mutta meni jo illan aikana ohi.

Varsinaisella kisaradalla meni aika nappiin ja tehtiin nollarata hyvällä ajalla. Hyvä aika määritelmä tulee siitä, että oltiin koko illan nopeimpia! Voitettiin siis oma ryhmä ja saatiin palkinnoksi suklaapatukka ja dentastixejä. Vissiin hyödyllistä tehdä oma suunnittelemia ratoja :D
Valitettavasti suoritus ei ehtinyt videolle asti, sillä puhelin oli ajanottolaitteena.

Pikkujouluihin kuului myös syötävää ja juotavaa, joita molempia riittikin sitten runsaasti. Oli kyllä taas kivaa järkätä jotain pientä erilaista ja molemmat ryhmät tuntuivat olevan ihan iloisia pikkujouluista.

Maanantaina kävin kaupoilla ja molemmat koirat saivat joululahjat. Nero sai Busterin Dog Maze aktivointi/ahmimisen esto ruokakupin, sillä syömisvauhti on kasvanut viime aikoina hurjasti. Illalla testattiinkin heti ensimmäisen kerran ja kyllä muuten hidasti! Melkein jopa liikaa, kun pienellä koiralla oli niin kamalan kova nälkä ja sitten piti yrittää ajatella. Luultavasti oppii kyllä todella nopeasti käyttämään kuppia "oikein", mutta eiköhän toi silti hidasta tahtia jonkin verran. Ei varmasti alkuun saa jokaista ruokaa tuosta, koska kenenkään kärsivällisyys ei riitä, mutta toivon mukaan edes yhden päivässä.

Sora sai pohjavillaharjan, josta se nyt ei ehkä tykännyt ihan niin paljoa :D Hyvin kyllä lähti villaa irti, kun sitäkin tuli testattua. Joulusiivous tuntuu vähän turhalta, jos koiran karvaa on huomenna ihan saman verran lattioilla.

Kerrankin videomateriaalia treeneistä

Eilen käytiin treenailemassa taas aksaa Sipulin kanssa (loogista Sora->Sopuli->Sipuli.) Tehtiin kerrankin vähän pidempää rataa ja yksittäin keppejä. Kouluttamisen jälkeen tehtiin vielä puomin alastuloa yksinään.

Tällaista rataa tehtiin. Pöytää Sora pääsi tekemään varmaan ensimmäistä(?) kertaa. Enpä jaksanut sitä sen kummemmin opettaa, hienosti se sinne hyppäsi ja pysyi, kun käski.
Kolmonen tehtiin japanilaisella, koska sitä tungetaan nyt joka paikkaan. 5-6 väliin persjättö ja tyhmästi tungin vielä toisen persjätön 6-7 väliin, vaikka siihen olisi paremmin sopinut valssi. Note to self "älä tunge aina joka paikkaan yhtä samaa ohjausta, vaikka se olisi kuinka kiva". Seiskalle niistopersjättö. 14-15 väliin taas persjättö ja 16-17 valssilla.

Muutamaa kohtaa jouduttiin vähän enemmän hiomaan. Alun japanilaisessa oli jostain syystä väärä ajoitus eikä se nyt hinkkaamallakaan osunut ihan kohdalleen, koska ei ollut ketään antamassa palautetta. Yksi hyvä japski ja viimeinen oli ok. 6-7 välissä hukkasin koiran melkein joka kerta, kun tungin siihen sen tyhmän persjätön. 15-17 olin koko ajan Soran linjalla tai muuten jossain tyhmässä kohtaa. Valssi toimi parhaiten ja silloin sain linjoista hyvät. Alkuun yritin siihenkin tunkea jotain tyhmää vastakäännöstä ja sitten jouduin seisomaan paikallani ja odottelemaan.

Kerrankin löytyy videomateriaalia, joten tässä. Viimeinen yritys ja nollarata! Paras terävyys molemmilta vähän kadoksissa, mutta nolla mikä nolla.

Keppejä tehtiin ja hienosti teki. Kerran sain aloittamaan väärältä puolelta pujottelun, kun oikein työnsin, mutta muuten teki oikein.

Puomin kontakti on ihan tyhmä. Jauheliha oli ehkä vähän turhan hyvää palkkaa puomille, koska vauhtia tuli liikaa ja 2on2off hävisi kuin tuhka tuuleen. Lisää vahvistusta...

Tokat viralliset

Tänään käytiin kisaamassa Soran kanssa toinen virallinen agilitystartti Riihimäellä. Tarkoituksena oli joskus aikaisemmin tähdätä ihan kolmeen starttiin ja myös aksaradoille, mutta eihän ne kontaktit ole vielä valmiit. Tai Soran keinu on hieno, mutta puomi on aika alkutekijöissään ja aata pitää vahvistaa vielä aikalailla. Siispä tyydyttiin hyppyrataan ja saatiin käytettyä Neron toisista kisoista ikinä ansaitsema lahjakortti pois.

Rata oli oikein kiva, sellainen sopiva ykkösluokan rata. Tuomarina oli Ritva Herrala, jonka radoista olen muutenkin tykännyt.

Tänään oli kisaradalla täysin eri Sopuli kuin viimeksi. Sillä oli asennetta ja saatiin tehtyä treeninomainen suoritus, mikä oli meidän tavoitekin. Rengas oli toiseksi viimeisenä esteenä suoralla linjalla eikä sen kanssa mitään ongelmaa, vaikka vähän etukäteen jännitin. Tuloksena hylky, kun sählättiin kepeillä. Sora ei hakenut aluksi keppien oikeaa väliä, seuraavalla lähti pujottelemaan väärältä puolelta ja lopuksi vielä kehtasi jättää viimeisen välin tekemättä, mihin en ehtinyt reagoimaan, koska olin jo käskyttämässä putkeen.

Muuten meni tosi kivasti ja sain ohjattua sujuvan tuntuisesti. Vauhtiahan sille saisi tulla lisää, mutta onneksi meillä on aikaa. Sitä paitsi näin alemmissa luokissa ei haittaa ollenkaan, jos vauhti on vähän hitaampaa, että ohjaaja pysyy mukana. Tänään kävi jopa niin, että luulin Soran olleen tosi hidas, koska ei tullut kertaakaan kiire... Tai sitten kehitystä on tapahtunut ja osaan ohjata tota koiraa.

Jennan valmennuksen postaus tulee kyllä, kunhan saan sen kirjoitettua ja videot laitettua...

Kivusta ja sen seurauksista

Koirat ovat eläimiä, jotka elävät täysin ihmisen armoilla. Ne on jalostettu palvelemaan ihmistä, tekemään töitä ja miellyttämään omistajiaan. Villeinä eläessään koirat ovat näytelleet ”kovaa” koska pieninkin heikkouden merkki on saattanut johtaa elämän loppumiseen.

Nämä molemmat seikat tekevät koirasta eläimen, joka ei tahdo näyttää kipuaan. Sen lisäksi koira ei osaa myöskään sanoa omistajalleen, että nyt vähän kolottaa tai että nyt sattuu kunnolla. Koiran omistaja on täysin oman koiranlukutaitonsa varassa. Nopeasti iskevän viiltävän kivun huomaa yleensä helpommin. Jos koira kiljaisee, eiköhän meistä jokainen ymmärrä jotain käyneen. Mutta hitaasti ilmaantuvaa, koko ajan voimistuvaa kipua voi olla vaikea tunnistaa.

Nero ei pystynyt eilen istumaan. Se yritti istua, mutta meni saman tien maate ja makuuasennosta pudottautui heti oikean lonkan päälle. Tämä toistui pari kertaa peräkkäin. Kun itse pyysin Neroa istumaan, se istui, vaikka näin että sitä sattuu. Kohtaus meni kuitenkin suht nopeasti ohi ja Nerppa jatkoi touhujaan ihan samalla lailla kuin ennenkin. Mutta itse säikähdin aivan tajuttomasti.
Tästä lähti ajatussarja liikkeelle. Onko jotain muuta erilaista tapahtunut viimeisen kolmen kuukauden aikana, eli sen jälkeen kun Nero kävi kuvattavana? Vaikka olen kuinka kytännyt koiraa ja analysoinut suurin piirtein jokaista askelta, olen saattanut olla huomaamatta jotain tai en ole yhdistänyt sitä nimenomaan kipuiluun.

Nero on nukkunut entistä enemmän takajalat taakse työnnettyinä. Aina se on niin tehnyt, mutta nykyään se ei makaa oikeastaan ikinä normaalissa makuuasennossa. Lisäksi se on viihtynyt huomattavan paljon kyljessä kiinni verrattuna sen turkin paksuuteen. Yleensä sillä tulee saman tien kuuma. Se aristaa heijastinliivin aukaisemista. Oikeastaan koko takapää alkaa olla vähän arkaa aluetta. Hoitaminen ei ole kivaa, eikä takajalkojen rapsutus. Tänään näytti olevan myös alaselkä kiellettyä aluetta. Suihkussa se nostaa aina oikean takajalan kokonaan ilmaan, kun suihku osuu jalan sisäpuolelle/lonkkaan. Jalkoja kuivatessa oikea takajalka on usein kevennetty. Se laukkaa ehkä aavistuksen vähemmän vapaana ollessa. Ravissa takajalkojen liikerata on ehkä lyhentynyt.

Mutta lopun aikaa se on pöhkö oma itsensä. Maanantaina se leikki yksin lelullaan varmaan tunnin. Tiistaina käytiin uimassa ja mikään ei olisi voinut olla parempaa. Se leikkii edelleen Soran kanssa ulkona ja viikonloppuna niillä oli taas painimatsi, joka kesti enemmän kuin hetken. Se juoksee ihan yhtä tyhmänä vastaan ja hyppii ja pomppii ja riehuu. Edelleen se treenaisi varmasti ihan mitä vaan. Tänään aamulenkillä Nero spurttaili ja yritti haastaa Nallea leikkimään ja Soran kanssa ne juoksivat täysillä ympäriinsä.

Ongelma on, ettei Nero osaa kertoa että nyt sattuu. Se ei osaa sanoa että tänään pitää ottaa rauhallisemmin ja syödä särkylääkettä niin kuin ihmiset osaavat. Nerolla ei ole myöskään ”otetaan rauhallisemmin” moodia. Se tekee täysiä tai ei ollenkaan. Melkein nauratti kun ihmiset sanoivat että voithan sä tehdä sen kanssa agilitya sellaisena höntsäilynä ja kevyemmin. Neron kanssa höntsäilyä ei ole olemassa, varsinkaan agilityssa. Se tekee aivan täysiä sen mitä tehdään tai sitten se ei tee ollenkaan. Ja ihan varmasti kaikki tekeminen on sen mielestä niin kivaa, että mahdollinen kovakin kipu unohtuu sen aikana. Olen itsekin pelannut jalkapalloa rikkinäisellä nilkalla ja huomannut pelin jälkeen, etten voi astua. Koiralla tämä on vielä paljon vahvempi ominaisuus. Nerokin tekisi luultavasti töitä vaikka jalka katkenneena.

Onko sitten oikein antaa koiralle kipulääkkeitä, jolloin se ei varo kipeää kohtaa senkään vertaa? Ehkä jollekin rauhallisemmalle yksilölle sopii, mutta Nerpalle luultavasti ei. Kuuriluontoisesti saattaisin ehkä kokeilla, mutta jatkuvassa käytössä ei olisi mitään järkeä. Nero paahtaa muutenkin menemään täysin reikäpäänä, niin mitä jos sitä ei sattuisikaan ollenkaan ja se vetelisi pitkin maita ja mantuja entistä kovempaa, koska se pienikin muistutus ettei jokin ole kunnossa on puudutettu. Lonkkavika ei tule kuitenkaan koskaan parantumaan vaan se pahenee koko ajan.

Mistä päästäänkin viimeiseen aiheeseen, eli milloin liika on liikaa. Olen aina sanonut, että mun koirat lähtee saappaat jalassa. Niitä ei pidetä loputtomiin vaan sen takia, etten halua niistä itse luopua. Kyllä koiran elämän pitää olla elämisen arvoista. Sitä lopullista pistettä on vaan niin järkyttävän vaikea määritellä. Silti omistajan kuuluu päästää koira pois silloin kun on sen aika.

Nerolla on rokotusten aika ihan nyt käsillä, joten keskustellaan samalla eläinlääkärin kanssa lonkista. Lisäksi soitan kuvanneelle eläinlääkärille, että mites nyt, kun oireet ovat selkeästi lisääntyneet, vaikka kesällä puhuttiin, ettei Nero ainakaan silloin olisi tarvinnut esimerkiksi niitä kipulääkkeitä. Se mitä tehdään sen jälkeen on vielä arvoitus, mutta pakostihan tässä alkaa miettiä sitä omalta kannalta kaikista surullisinta ratkaisua.

Täältä löytyy artikkeli joka kertoo koiran kivusta ja sen tunnistamisesta. Kaikkien koiran omistajien pitäisi lukea ainakin jotain aiheeseen liittyvää.

Hylly kerätty ja siihen sitten seuraavaksi tuloksia päälle

Sora on virallisesti medi ja ensimmäinen startti takana. Ei sujunut niin hyvin kuin olisi voinut, mutta tulipahan käytyä. Sora piti tosiaan mitata ja kilpailukirja virallistaa, joten meidän lämmittelykin meni ihan sekaisin. Tehtiin kolme eri lämppää, jotka oli kaikki huonoja ja eri pituisia räpellyksiä :D Aikataulut oli vähän myöhässä, joten ehdin hyvin katsella maksien radan, joka oli siis sama kuin medeillä. En tykännyt radasta. Kivan haastava, mutta aika monta kohtaa, jossa olisi voinut miettiä turvallisuus asioita vähän paremmin. Ja keppien sisäänmenokulma oli ehkä vähän hankala.

Mentiin radalle ihan kivalla fiiliksellä. Mutta Sora hyppäsi renkaan sivusta ja rengas hajosi. Sora jäi vähän tuijottelemaan taakse päin, mutta itse varmaan säikähdin pahemmin ja pelkäsin sen saaneen traumoja ja ettei se enää ikinä aksaa ja että seuraavaksi sillä on jotain vikaa jossain. Omat pasmat tosiaan meni vähän sekaisin, mutta jatkettiin silti rataa, joskin huonolla ohjauksella. Sora haki superisti kepeille ja teki hienosti loppuun asti, tosin vauhti olisi voinut olla parempi. 15 hypyltä työnsin Soran itse ohi, kun olin niin varma, että kyllä se sen hakee. (Ja aikaisemmin olin nähnyt, kun maksit meni joka toinen siitä samasta hypystä ohi.) Tuloksena siis hylkäys.

Radalla fiilis oli ihan paska. Tuntui ettei mikään toiminut ja muutenkin plääh. Videolta katsottuna tekeminen ei ole kuitenkaan yhtään niin pahan näköistä. Sora on hidas ja itse ohjaan erittäin huonosti, mutta ei se nyt mikään järkyttävä katastrofi ole. Päästiin maaliin melkein kaikkien esteiden kautta ja tästä on hyvä jatkaa! Hallilla oli ylimääräinen rengas sivussa, joten käytiin muutaman kerran tekemässä se, ettei Soralle vaan jää mitään traumoja. Ei se tainnut edes muistaa renkaalla tapahtuneen mitään.

Hirveästi löytyi hyvää ensimmäiseksi kisaksi. Ja tästä on helppo parantaa. Seuraavaan starttiin tavoite on saada tulos! :D

Kepitkepitkepit

Tänään agilityssa tehtiin taas vaihteeksi keppejä ja aata. Aalla aloitettiin pumpperin kanssa ja kaikki suoritukset ensimmäistä lukuunottamatta hyviä. Uskalsin jopa poistaa pumpin ja kaikki osui myös sen jälkeen. Ihan mahtavaa! Tehtiin aata myös radan osana ja ihan yhtä hyviä osumia. Pikkuisen jää ehkä turhan ylös, mutta osuu kuitenkin selkeästi kontaktialueelle, mikä on tärkeintä. Ei voi tuomarit noin hyviä osumia olla näkemättä ;)

Keppejä tehtiin vauhdin kanssa ja vähän helpommista kulmista kuin viimeksi. Helpommat kulmat vaan osoittautuivat vaikeammiksi kuin vaikeat. Sora olisi kovasti halunnut lähteä pujottelemaan alkuun keppien vasemmalta puolelta. Onneksi on kuitenkin sen verran fiksu koira, ettei ihan hirveän kauaa jatkanut, kun palkkaa ei tippunut. Kisoja ajatellen kepit eivät ole satavarmat, mutta ihan kelvolliset. Treeniätreeniä!

Sora on palautunut luonnetestistä ainakin näillä näkymin hyvin. Väsynythän tuo on, mutta ollaan treenattu myös 2on2offia aamuruualla. Aamulenkillä oli rähissyt mustalle labbikselle jo kauempaa, mikä saattaa mennä osittain testin piikkiin. Minun kanssa lenkillä ei kuitenkaan mitään ongelmaa. Hieno Sopulimies!

Soran luonnetesti

Kirjoitin tänään päivällä eilisistä iltatreeneistä tekstiä, kun puhelin soi ja saatiin Soralle kutsu TUUKKin luonnetestiin. Pikkuisen kiire tuli tunnin varotusajalla, mutta ehdittiin kuitenkin. Nyt on koira testattu ja saatiin ihan videolle asti, vaikka kuvaajakin vaihtui vielä viime hetkellä, kiitos Nooralle!

Tuomareina toimivat Tarja Matsuoi ja Leena Turunen. Tosi kivasti antoivat koiralle aikaa reagoida ja tehdä valintoja, vaikka oltiinkin viimeinen koirakko ja aikataulu oli suhteellisen paljon myöhässä. Testi paikka oli Nahkelassa sijaitseva koulutuskenttä. Ei ollut kyllä parhaat mahdolliset olosuhteet, sillä autotie kulki molemmilla puolilla ja liikenteestä lähti välillä suhteellisen kova meteli.

Tulokset näyttivät siis tältä.

Toimintakyky -1, pieni
Terävyys +1, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3, kohtuullinen, hillitty
Taistelutahto -1, pieni
Hermorakenne +1, hieman rauhaton
Temperamentti +3, vilkas
Kovuus +1, hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +2b, luoksepäästävä, hieman pidättyväinen
Laukauspelottomuus +++, laukausvarma
Yhteensä +97

Mikään ei yllättänyt erityisesti. Toimintakyvyn toivon pysyvän plussan puolella. Puolustushalu pikkuisen yllätti, mutta positiivisesti.

Sora käyttäytyi oikein tyypillisesti. Mennessämme testialueelle sitä ei kiinnostanut tuomarit ollenkaan, vaan nuuskutteli maata ja tuomarin kenkiä ja lahjetta. Heti kun tuomari otti kontaktia, Sora nyrpisteli nenäänsä ja meni selän taakse, että lässytä siellä ihan keskenäs. Leikissä Sorppa ei osoittanut mitään kiinnostusta leluun sen ollessa tuomarilla, mutta mun kanssa leikki ihan kivasti. Otti jopa lelusta kiinni, mikä on aina positiivista!

Luoksepäästävyys ja leikki

Kelkka oli Sorasta yllättävän jännä. Tarvitsi tosi paljon apuja tullakseen kelkan viereen, vaikka olin itse kyykyssä. Tästä toimintakykykin painui miinuksen puolelle. Puolustushalu tosiaan vähän yllätti. Oletin sen olevan pieni, mutta Sorastahan löytyi ihan riittävästi potkua. Haukkukin muuttui paljon vakuuttavammaksi kuin yleensä. Selän takana se pysyi ja viime hetkellä peruutti metrin, mutta halua oli.

Haalaria väisti voimakkaasti muttei ollut mitenkään paniikissa. Uudestaan ohi käveltäessä kiersi aika kaukaa. Tynnyrillä raktio oli myös sopiva. Ei lähtenyt päättömästi karkuun, mutta kyllä kiinnitettiin huomiota. Tynnyrillä vähän sama reaktio kuin kelkalla, että ei nyt ihan hirveesti huvittanut tulla katsomaan. Näistä sitten tuli eniten tuo temperamentti ja kovuus. Ihan paimenkoiran (sheltin) näköiset tulokset. Tuomarikin sanoi, että koulutuksellisesti hieman pehmeä on paras tulos.

Uhka, haalari ja tynnyri

Pimeässä huoneessa Sora oli tosi hienosti. Alkuun eteni vauhdilla ja löysi toisen tuomarin ja oli ollut varma, että se olen minä. Pidemmälle piti kuitenkin jatkaa ja hyvin tuli. Sitten jäi kuitenkin pyörimään siihen viereen ja tutki pöydän alusen useampaan otteeseen (tuomari: "Koira selkeesti etsii ne paikat huolella, missä omistaja yleensäkin majailee." :D) Kolme kertaa Sora kävi noin 20cm päässä minusta ja alkoi vähän mietityttämään sen pään puolesta. Oli muuten pokassa pitelemistä ja taisin jossain vaiheessa istua melkein nyrkki suussa. Löysi se minut kuitenkin lopulta ilman ihmeempiä apuja. Tämä testi vaikutti positiivisesti tuohon toimintakykyyn.

Seinä on ainoa erikoiskoe, josta ei ole videota. Oli kuulemma murissut kaksi kertaa ja alkanut haukkumaan uhkan ollessa ihan lähellä. Koko ajan oli etsinyt minua katseellaan ja ollut muutenkin erittäin epäuskottava. Seinässä ollut hihna oli suhteellisen lyhyt ja ilmeisesti ahdistanut Soraa enemmän kuin uhkaava ihminen.

Laukauksiin ei reagoinut oikeastaan ollenkaan. Tuomarin palaute oli erittäin paljon samassa linjassa omien mielipiteideni kanssa. Eniten lämmitti mieltä, kun tuomari sanoi, että meidän juttu ja suhde näyttää toimivan oikein hyvin. Luoksepäästävyydestä sanoi koiran olevan ystävällinen ja käsiteltävissä mutta sitä ei vaan kiinnosta. Ja itse asiassa ihan tykkään koirista enemmän niin. Välillä toki koko maailmaa rakastava koira olisi kiva, mutta loppujen lopuksi varmaan vähän ärsyttävä :D

Tosi tyytyväinen olen, että käytiin testissä. Nyt vaan seuraillaan, miten Sora palautuu. On tosi väsynyt ollut koko illan, mikä on luonnollista. Pikkuisen enemmän on reagoinut pieniin kolahduksiin kuin normaalisti, mutta lenkillä oli ihan normaalin oloinen.

Eilisistä treeneistä sen verran, että tehtiin keppejä ja aata. Kepeillä paljon hyviä toistoja vaikeista sisäänmeno kulmista ja kepit seinää päin. Aalla jokainen suoritus oli osuma, joskin tehtiin pumpperin kanssa. Nero pääsi myös ensimmäistä kertaa hallille kuvausten jälkeen. Meinasi revetä liitoksistaan ja maha sillä meni ihan sekaisin kun innostui niin paljon, mutta nätisti teki tokoliikkeitä Soran tauoilla. Ei se yrittänyt edes juosta putkeen, vaikka niitäkin oli tarjolla. Jospa siitä saisi vaikka rally-tokokoiran? :)

Ei ihmeempää

Aksatauolla on hyvä tehdä kaikkea aksaan liittyvää. Olen opettanut Soralle alkeet 2on2offiin. Opetin asennon täysin sheippaamalla ja vitsi kun oli helppoa. Kaiken lisäksi olen käyttänyt ihan normi ruokanappuloita. Nyt se jo osaa vaa'alle ja laatikolle ja ymmärtää käskyn "stop". Kuusi tai seitsemän treenikertaa on takana. Välillä treeni on ollut koko ruoka ja välillä kaksi super hyvää toistoa ja samantien kaikki safka eteen. Yleensä kuitenkin ollaan tehty toistoja ja lopetettu hyvään, kun suunnilleen puolet ruuasta on ollut jäljellä. Olisihan tämän työn voinyt tehdä kaksi vuotta sitten, mutta mitäs pienistä. Enää tarvii siirtää asento puomille ja ollaan taas askeleen lähempänä oikeita ratoja.

Nero opettelee pöhköjä temppuja. Kielen käyttämistä suusta ulkona, kurre asentoa ja jalkojen välistä pujottelua. Pitää senkin jollain ruokansa ansaita.

Minulla alkoi maanantaina opiskelut, joten muuten elämä on näyttänyt lähinnä tältä:

Agirotu vihdoin!

Agirotu oli tosiaan heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna Janakkalassa. Käytiin lauantaina Neron kanssa kisaamassa viralliset kisat. Meidän ainoa tavoite oli nousta. Eli lähdettiin hakemaan edes sitä rumaa nollaa, kontaktien suoritustavoista ja kaikesta muusta viis. Silloin taisi olla ensimmäinen lämmin viikonloppu joka näin jälkikäteen tämän helteen jälkeen ei tunnu edes kovin kuumalta :D

Ensimmäinen startti oli onneksi ihan ihmisten aikoihin, joten oltiin paikalla vasta kymmenen maissa. Ehdittiin hyvälle lämppälenkille ja jäätin odottelemaan rataantutustumista. Minit ja medit tutustuivat samaan aikaan, joten tutustumisen jälkeen oli hyvää aikaa hakea koira ja ottaa pari lämppäestettä. Rata vaikutti ihan mentävälle. Päätin juosta Neron edestä puomin jälkeen, suhista oikein kovasti ja toivoa, että edes joku tassu osuu kontaktille. Aalta jatkettiin onneksi sivulle, joten päästiin tekemään suhinakääntyminen, eli huomattavasti vahvemmin hallussa oleva ohjaus.

Rata oli hyvä. Mitä nyt kaarrokset vähän venyi ja otin muutaman kohdan turhan varman päälle. Mutta Nero osui kaikille kontakteille! Ja pudotti yhden riman. Se fiilis, kun tultiin maaliin yhden riman tiputuksen kanssa ajalla, joka olisi riittänyt sertiin. Rimat oli 40cm eikä Nero ole pudotellut rimoja aikoihin. Ehkä turhaan hoputan sitä putkelta, jolloin Nerpalle tulee kiire, mutta silti. Ei ole vähään aikaan harmittanut niin paljon.

Rata oli samalla karsintarata epäviralliseen avoimeen SM-finaaliin. Ykkösluokasta finaaliin pääsi 7 parasta koirakkoa, kakkosista 15 ja kolmosista 25 parasta koirakkoa. Me oltiin nopeimmalla vitosella 13. sijalla ja päästiin siis finaaliin.

Tämä rata kaatui täysin omaan ohjausvirheeseen. En ohjannut keinun jälkeistä hyppyä takaa, vaan kiirehdin jo puolenvaihtoa puomille ja Nero hyppäsi suoraan. Kai se nyt hyppää niin, jos ohjaan niin. Puomin kontaktin hyppäsi yli, koska käskytin kummallisesti. Ja ihan oikein näette, se hyppää vitos aidan riman päälle kaikilla tassuilla ja rima pysyy paikallaan... Kuka muka käskytti turhan tiukan kaarroksen :D

Viimeinen rata oli vasta kuuden aikaan ja siinä kohtaa alkoi näkyä väsymys jo molemmissa. Neron radanluku on tosi hienoa. Mielestäni en nyt ihan hirveän huonosti ohjaa, mutta joo. Kepit on hienot! Päätin jo etukäteen, että jos on yksikin virhe tullut kepeille mentäessä, vedätän ihan huolella. Olisi sitä voinut ehkä kovempaakin juosta.

Viikonlopusta jäi siis käteen harmittava vitosen rima, yksi virallinen hylky, pääsy avoimeen sm-finaaliin josta se epävirallinen hylky ja erittäin palanut iho. Aksa on ihan kivaa, vaikka se joskus vähän ketuttaakin.