Soran luonnetesti

Kirjoitin tänään päivällä eilisistä iltatreeneistä tekstiä, kun puhelin soi ja saatiin Soralle kutsu TUUKKin luonnetestiin. Pikkuisen kiire tuli tunnin varotusajalla, mutta ehdittiin kuitenkin. Nyt on koira testattu ja saatiin ihan videolle asti, vaikka kuvaajakin vaihtui vielä viime hetkellä, kiitos Nooralle!

Tuomareina toimivat Tarja Matsuoi ja Leena Turunen. Tosi kivasti antoivat koiralle aikaa reagoida ja tehdä valintoja, vaikka oltiinkin viimeinen koirakko ja aikataulu oli suhteellisen paljon myöhässä. Testi paikka oli Nahkelassa sijaitseva koulutuskenttä. Ei ollut kyllä parhaat mahdolliset olosuhteet, sillä autotie kulki molemmilla puolilla ja liikenteestä lähti välillä suhteellisen kova meteli.

Tulokset näyttivät siis tältä.

Toimintakyky -1, pieni
Terävyys +1, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3, kohtuullinen, hillitty
Taistelutahto -1, pieni
Hermorakenne +1, hieman rauhaton
Temperamentti +3, vilkas
Kovuus +1, hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +2b, luoksepäästävä, hieman pidättyväinen
Laukauspelottomuus +++, laukausvarma
Yhteensä +97

Mikään ei yllättänyt erityisesti. Toimintakyvyn toivon pysyvän plussan puolella. Puolustushalu pikkuisen yllätti, mutta positiivisesti.

Sora käyttäytyi oikein tyypillisesti. Mennessämme testialueelle sitä ei kiinnostanut tuomarit ollenkaan, vaan nuuskutteli maata ja tuomarin kenkiä ja lahjetta. Heti kun tuomari otti kontaktia, Sora nyrpisteli nenäänsä ja meni selän taakse, että lässytä siellä ihan keskenäs. Leikissä Sorppa ei osoittanut mitään kiinnostusta leluun sen ollessa tuomarilla, mutta mun kanssa leikki ihan kivasti. Otti jopa lelusta kiinni, mikä on aina positiivista!

Luoksepäästävyys ja leikki

Kelkka oli Sorasta yllättävän jännä. Tarvitsi tosi paljon apuja tullakseen kelkan viereen, vaikka olin itse kyykyssä. Tästä toimintakykykin painui miinuksen puolelle. Puolustushalu tosiaan vähän yllätti. Oletin sen olevan pieni, mutta Sorastahan löytyi ihan riittävästi potkua. Haukkukin muuttui paljon vakuuttavammaksi kuin yleensä. Selän takana se pysyi ja viime hetkellä peruutti metrin, mutta halua oli.

Haalaria väisti voimakkaasti muttei ollut mitenkään paniikissa. Uudestaan ohi käveltäessä kiersi aika kaukaa. Tynnyrillä raktio oli myös sopiva. Ei lähtenyt päättömästi karkuun, mutta kyllä kiinnitettiin huomiota. Tynnyrillä vähän sama reaktio kuin kelkalla, että ei nyt ihan hirveesti huvittanut tulla katsomaan. Näistä sitten tuli eniten tuo temperamentti ja kovuus. Ihan paimenkoiran (sheltin) näköiset tulokset. Tuomarikin sanoi, että koulutuksellisesti hieman pehmeä on paras tulos.

Uhka, haalari ja tynnyri

Pimeässä huoneessa Sora oli tosi hienosti. Alkuun eteni vauhdilla ja löysi toisen tuomarin ja oli ollut varma, että se olen minä. Pidemmälle piti kuitenkin jatkaa ja hyvin tuli. Sitten jäi kuitenkin pyörimään siihen viereen ja tutki pöydän alusen useampaan otteeseen (tuomari: "Koira selkeesti etsii ne paikat huolella, missä omistaja yleensäkin majailee." :D) Kolme kertaa Sora kävi noin 20cm päässä minusta ja alkoi vähän mietityttämään sen pään puolesta. Oli muuten pokassa pitelemistä ja taisin jossain vaiheessa istua melkein nyrkki suussa. Löysi se minut kuitenkin lopulta ilman ihmeempiä apuja. Tämä testi vaikutti positiivisesti tuohon toimintakykyyn.

Seinä on ainoa erikoiskoe, josta ei ole videota. Oli kuulemma murissut kaksi kertaa ja alkanut haukkumaan uhkan ollessa ihan lähellä. Koko ajan oli etsinyt minua katseellaan ja ollut muutenkin erittäin epäuskottava. Seinässä ollut hihna oli suhteellisen lyhyt ja ilmeisesti ahdistanut Soraa enemmän kuin uhkaava ihminen.

Laukauksiin ei reagoinut oikeastaan ollenkaan. Tuomarin palaute oli erittäin paljon samassa linjassa omien mielipiteideni kanssa. Eniten lämmitti mieltä, kun tuomari sanoi, että meidän juttu ja suhde näyttää toimivan oikein hyvin. Luoksepäästävyydestä sanoi koiran olevan ystävällinen ja käsiteltävissä mutta sitä ei vaan kiinnosta. Ja itse asiassa ihan tykkään koirista enemmän niin. Välillä toki koko maailmaa rakastava koira olisi kiva, mutta loppujen lopuksi varmaan vähän ärsyttävä :D

Tosi tyytyväinen olen, että käytiin testissä. Nyt vaan seuraillaan, miten Sora palautuu. On tosi väsynyt ollut koko illan, mikä on luonnollista. Pikkuisen enemmän on reagoinut pieniin kolahduksiin kuin normaalisti, mutta lenkillä oli ihan normaalin oloinen.

Eilisistä treeneistä sen verran, että tehtiin keppejä ja aata. Kepeillä paljon hyviä toistoja vaikeista sisäänmeno kulmista ja kepit seinää päin. Aalla jokainen suoritus oli osuma, joskin tehtiin pumpperin kanssa. Nero pääsi myös ensimmäistä kertaa hallille kuvausten jälkeen. Meinasi revetä liitoksistaan ja maha sillä meni ihan sekaisin kun innostui niin paljon, mutta nätisti teki tokoliikkeitä Soran tauoilla. Ei se yrittänyt edes juosta putkeen, vaikka niitäkin oli tarjolla. Jospa siitä saisi vaikka rally-tokokoiran? :)

Being busy

Lauantaina pääsivät molemmat koirat talleilemaan. Sora pääsi vetämään maaston ja Nero liikuttamaan oman ponin. Maastoveto oli sen kaksi tuntia ja porukka oli erittäin sekalaista, mutta avustajien ollessa mukana, päästiin vetämään laukkapätkiäkin. Vitsi Sora taas nautti! Se näyttää niin onnelliselta juostessaan täysiä hevosten kanssa kilpaa ja kovaa juokseekin. Viidestä issikasta se voitti laukkasuoralla kaksi :D Ja oli pikku koira niin hieno taas koko ajan. Tallilla makoili keskellä pihaa ja maastossa ei mennyt kenenkään jalkoihin, vaikka oli yhdeksän heppaa mukana. Tämän lisäksi Sopuli lenkkeili jonkun pari tuntia ja kerrankin on väsynyt koira, mhuahhahuaha.

Neroa vähän jännitti taas vaihteeksi hepat. Se kyllä rauhoittui ajan kanssa, mutta ei toi tallikoiran elämä sille sovi. Ihan kivasti se seurasi maastolenkillä, muttei se ole mitenkään rento. Nero kipittää aivan hevosen takana ollaakseen mahdollisimman lähellä mua eikä haistele ollenkaan tai muutenkaan pidä hauskaa. Pikkusen meinaa loppua paikat, mihin tota koiraa voi ottaa mukaan...

Eilen tehtiin Soran kanssa agilityssa samaa ei aallista rataa, ja sitten toisena treeninä erittäin yksinkertaista valssitreeniä. Ei mitään ihmeempiä. Kerran tuli renkaasta väärästä välistä, muttei toistanut. Valssitreeni puolella tehtiin keppejä verkoilla, jotta sain liikuttua ja lähetettyä myös vaikeammalta puolelta. Ei ongelmaa. Myöhemmin tehtiin vielä kaksi kertaa ohjureilla ja teki hyvin! Molemmat puolet siinäkin. Jeajea :)

Tänään otin taas koirat mukaan tallille. Nerolla oli vaikeeta, niin vaikeeta. Sitä pelotti ja haukututti ja itketti ja tärisytti. Kivaa. Sora oli ihan Sora. Ihmisille pitää vähän aukoa päätä ja muuten on aina hauskaa.

Sain luonnetesti heräämisen tossa pari viikkoa sitten ja päätin, että jos Sora saa paikan johonkin suhteellisen lähellä olevaan testiin vielä tämän vuoden puolella niin käydään kääntymässä. Jos ei, niin suunnataan katseet ensi kevääseen ja aletaan oikein metsästämällä metsästämään niitä paikkoja. Tänään oli Tuusulassa järjestettävään testiin ilmoittautuminen ja vaikka heti ilmon alettua rupesin soittelemaan, oli testi siinä vaiheessa täynnä, kun vihdoin pääsin puhelimella läpi. Mutta Sora on varakoirana! Ja koska asutaan niin lähellä, meille saatetaan soittaa vaikka puoli tuntia ennen paikan vapautumisesta. Toivottavasti joku joutuu perumaan (jonkun kivan syyn takia!)
Samalla katselin noita muita testiaikoja ja varmaan yritän vielä muutamaan ilmoittautua. Mutta ehtii sitä myöhemminkin, onhan tässä vielä kolme ja puoli vuotta testi-ikää jäljellä.

Arkea

Mitään ihmeellistä ei olla tehty. Keskiviikon treenit jäi Sorankin osalta väliin, kun taivas päätti sitten sataa vähän rankemmin. Meidän kenttä kun on nurmi, niin ollaan hiukkasen sään armoilla.

Tänään Sora pääsi mukaan talleilemaan. Ensin se oli vetämässä mun kanssa kahden tunnin perustaito issikkamaastoa. Vähän kymmenen jälkeen lähdettiin tallille, jossa Sora oli hienosti. Sitten mentiin kahdeksi tunniksi lenkille hiekkakuoppaan, minä ja neljä asiakasta issikoilla, jossa Sora sai juosta vapaana koko ajan. Eikä menty pelkkää käyntiä, vaan myös tölttiä ja laukkaa, jolloin Sopulin piti myös vähän lisätä vauhtia. Tosin vähän ei ehkä riitä kuvaukseksi, koska täysiä se taisi painella. Lenkin loputtua piti hevoset hoitaa ja antaa niille heinää.

Sora oli aivan superhienosti! Siis niiiiiiiiiiin mahtavan hyvin. Tallin pihassa lähinnä makoili keskellä katselemassa kaikkea ja maastossa juoksenteli vieressä ja edellä ja jäljessä ja tuli aina mukana. Kertaakaan ei edes yrittänyt mennä hevosten alle ja kertaakaan ei ääntäkään päästänyt. Kyllä saa tollaisille sopiville lenkeille lähteä uudestaankin mukaan.

Maastovedon jälkeen vaihdettiin tallia ja mentiin liikuttamaan oma poni. Sora otti samantien managerin roolin ja keskittyi valvomaan kentän laidalta, että kaikki sujuu hyvin. Neljän aikaan oltiin takaisin kotona, joten kuutisen tuntia meillä kesti kaiken kaikkiaan. Nyt on kerrankin väsynyt hauveli. ♥

Tällaisen päivän jälkeen tulee aina paremmin mieleen, että kuinka paljon mielummin omistan arjessa toimivan koira kuin harrastuksissa toimivan koiran. Arki on kuitenkin se, mitä suurin osa koiran kanssa olemisesta on. Jos vertaa Soraa ja Neroa, Sora on huomattavasti helpompi koira. Sen kanssa voi tehdä mitä vaan ja sen voi ottaa mukaan mihin vaan. Neroa ei voi oikein ottaa mihinkään, sen pää ei kestä ja sitä pelottaa ja ahdistaa. Ja nykyään pitää ajatella myös enemmän sen fysiikkaa. Sora ei treenikentällä ole ainakaan vielä ihan yhtä hyvä, mutta ei kauaa tarvitse miettiä kummanlaisen koiran ottaisin seuraavaksi.

Nerolle pitäisi keksiä joku uusi harrastus. En vaan tiedä, että mikä. Toko voisi olla ihan kivaa, mutta ton pää ei kestä. Rallytoko voisi sopia sen päälle paremmin, muttamutta. Pitää katsella.

Huh, hellettä!

Hellettä on täälläkin päin ollut. Hirveästi ei olla jaksettu sen takia mitään tehdä, vaan viihdytty lähinnä viileissä sisätiloissa. Nallesta varsinkin huomaa, että helle ottaa veronsa: se ei kävele ollenkaan enempää kuin on pakko. Neron lenkit menee varsinkin kotiin päin tullessa varjosta varjoon makoillen. Sillä on tällä hetkellä aivan järkyttävä trimmi, kun meinasin trimmata sen viime viikon lopussa ja trimmerin terä tylsyi taas! Johan sillä kolme kertaa tulikin trimmattua... Mutta tosiaan Nerolla on toinen kylki vähän lyhyemmässä karvassa ja toinen karvainen, mahanalus kalju ja pään päältä ja niskasta leikattu saksilla takkuja pois. On hieno! :D

Viime viikonlopuksi koirat lähtivät mökille veden ääreen. Nalle ja Nero oli viihtyneet tiiviisti järven puolella ja Sora ei ollut ensimmäisenä päivänä mennyt edes rantaan asti. Oli ilmeisesti saanut traumat viime kerran uinneista, phah. Itse pidin koirattoman viikonlopun, mitkä on kerran vuodessa ihan kivoja. Vaikken edes tehnyt mitään.

Harrastusrintamalla päätin vihdoin ottaa härkää sarvista kiinni ja opettaa Soralle ne penteleen kepit. Sorahan osaa jo pujotella, muttei oikein malta ja menee helposti väärästä välistä sisään ja jättää viimeisen pujottelematta. Verkkojen kanssa tehtiin ennen kesätaukoa älyttömän hyviä suorituksia radan osana ja päästiin vähentämään verkkoja neljään, eli ensimmäiseen ja viimeiseen väliin. Meidän seuralla ei kuitenkaan ole verkkoja ja omia olisi ehkä vähän hankala kantaa mukana.

Päädyin siis ohjureihin. Meinasin ensin tilata jostain valmiit ohjurit, mutta uusi tee-se-itse- asenteeni alkoi huutamaan. Etsin netistä ohjeita mahdollisimman toimiviin ja edullisiin ohjureihin ja löysinkin täältä, Tollewichin blogista ja täältä, Sinisten otusten blogista. Ostin kirkasta juomavesiletkua, yleispuristimia ja mustaa jesaria. Päätin tehdä vain neljä ohjuria, koska lähinnä me tarvitaan niitä alkuun ja loppuun. Täytyy kattoa kuinka nopeasti teen loputkin. Tekeminen oli erittäin helppoa ja vei sellaisen 15 min. Letkuilla on pituutta 155cm plus puristimien tuoma lisäpituus.

Käytiin Soran kanssa kokeilemassa ohjureita eilen kuudella kepillä. Mentiin tosiaan yhdeksän jälkeen ja edelleen oli aikalailla lämmin. Ohjurit oli helppo laittaa paikalleen, mutta letkut meinasivat vähän lörpöttää. Kaksi pysyi erittäin hyvin suorassa, mutta kaksi lörpötti maata kohti. Ja Sora juoksenteli päin ja hyppi yli ja meni ali. Jepulis :D Mutta eiköhän se siitä.

Testissä oli samalla uusi palkka, joka oli huippu hitti. Ostin Maukkaan sika-nautajauhelihakuutioita. Lähtiessä nappasin yhden kuution pieneen purkkiin suoraan pakastimesta ja tällä helteellä se ehti sulaa juuri sopivasti. Palkkasin heittämällä purkkia ja etupalkalla alustan päältä. Purkista oli helppo käydä antamassa sopivan kokoinen pala, eli vähän. Meidän keppiharjoituksiin kului alle puolikas ja vikasta hyvästä suorituksesta sai sitten loppu palan. Kuutio ei mennyt velliksi, mitä pelkäsin, vaan säilytti muotonsa. Ja kelpasi Soralle palkaksi melkein turhankin hyvin, joten näillä jatketaan ainakin toi pakkaus loppuun.

Joku on ehkä saattanut huomata, että Nerolla on lonkka- ja selkäkuvat 15.8. Neron lonkat on kuvattu 1,5-vuotiaana deeksi lähinnä löysyyden takia. Käydään nyt tarkistamassa mitä on tapahtunut kahdessa ja puolessa vuodessa aksan treenamisella. Jos on nivelrikkoa päässyt muodostumaan, Nero pääsee luultavasti varhaiseläkkeelle aksasta ja aloittaa uimisen säännöllisesti myös talvella. Siihen asti Nerppuli näillä näkymin taukoilee agilitysta.

Mökkeillen

Viikonlopuksi lähdettiin Soran ja äitinkin kanssa mökille missä muu perhe oli. Oli suhteellisen iloista koiraa kaikin osapuolin, kun saatiin lauma kasaan. Perrot oli kuulemma vaan uinu koko viikon. Leikki meni niin, että Nero haukahti Nallelle: hyppää veteen. Nalle teki työtä käskettyä ja Nero heitti itelleen pallon veteen ja haki sen. Tätä oli sitten jatkunut ilmeisesti ihan omiksi tarpeikseen. Nerppa myös haki palloa vedestä ja jos Nalle sattui saamaan sen, haukahti Nero taas, jolloin Nalle meni uimaan :D Pieniä söpöjä tonttuja perroja ♥

Mökille tulivat myös isän veli perheineen. Yhteensä meitä oli siis yhdeksän ihmistä ja viisi koiraa. Suhteellisen hyvin meni, vaikkakaan Ruffe ei yhtään tykkää Nerosta. Yksi pieni kähinä saatiin aikaiseksi, mutta koirat eivät edes koskeneet toisiinsa. Muuten pientä murinaa kuului, muttei mitään vakavaa.

Ruffe, Mimosa, Sora ja Nero. Nalle oli sitä mieltä ettei se ala mihinkää luokkakuviin :D

Nero oli hoitanut itse myös kynsientrimmaamisen, kun uimareitti on tällainen

Aktiviteetit koostui koirien osalta lähinnä uimisesta ja yleisestä mökkihengailusta. Sora kävi myös uimassa, avustettuna tosin. Eikä lähtenyt enää edes niin pahasti karkuun rannassa, joten ehkä se vielä joskus ui edes vähän enemmän vapaaehtoisesti. Nepsuli oli uinut niin paljon jo viikolla, että on laihtunut suhteellisen paljon. Sama meno jatkui viikonloppuna. Käytiin myös Palvipäivillä Korpilahden satamassa, jonne veneilee pari minuuttia meidän mökiltä. Otin sekä Neron että Soran mukaan ja oli ne hienosti! Jossain kohtaa oon selvästi tehnyt edes jotain oikein :) Ei välittänyt mistään vaikka oli väkeä kuin pipoa ja joka paikassa tuoksui ruoka. Nerolle helpotus tuli varsinkin, kun pääsi käymään uimassa.

 


Itse ehdin lukemaan kirjan, joka on pitänyt lukea jo monta kuukautta. Lisäksi kehitettiin uusi vesileikki. Meidän mökki on tosiaan Päijänteen rannassa ja siellä on moottorivene. Joskus vuosia sitten vedettiin pulkkaa veneen perässä, mutta nyt hankittiin oikea veneen perässä vedettävä lelu. Siinä tosiaan maataan päällä ja roikutaan kahvoissa mukana. Aivan sairaan hauskaa ja rankkaa! Kolme lyhyttä pätkää viikonlopun aikana ja maanantaina oli kipeenä koko kropan lihakset.

Nyt viikolla ollaan vaan lepäilty ja ehkä ens viikonlopuksi lähdetään uudestaan mökille. Tai ainakin lähetän koirat sinne, jos joku vaan lähtee :D

Aksa - mikä ihana harrastus

Tiesin jo lähtiessäni treenaamaan tiistaina, että voin kirjoittaa kahdenlaisen postauksen. Joko maailma on ihana paikka ja mulla on maailman paras aksakoira ikinä ja se vaan oppii kaiken niin hienosti ja me niiin noustaan kolmosiin viikonloppuna. Tai sitten toinen vaihtoehto, lopetan aksan, tyhmä laji, kuka idiootti jaksaa tehdä yhtään mitään aksaan liittyvääkään. Ja että varsinkin kontaktit on niin tyhmät ja ärsyttävät, koska millä koiralla on muka täydelliset kontaktit.

Jätin ihan tarkoituksella kirjoittamatta heti treenien jälkeen, jotta voin todeta vähän positiivisempana; Huono kenraali tarkoittaa hyvää ensi-iltaa. Tiistaina käytiin siis Neron kanssa treenaamassa pienen tauon jälkeen kontakteja. Hallille oli kasattu Agirodun Open Class rata, ja hyvin pystyi treenaamaan sekä suoraan että kääntäviä juoksuja. Nero oli unohtanut koko juoksukontaktit. Tähän voi sitten liittää itkevän/masentuneen tai minkä tahansa negatiivissävytteisen hymiön. Ei vihaista, koska liian vähän ollaan treenattu ja liikaa oijottu.

Joka tapauksessa pumpperin kanssa Nero hyppäsi joka kerta liian pitkälle, noin puolikas tassu osui kontaktille, muut maahan. Ilman pumpperia suoritus näytti siltä, ettei koskaan olla harjoiteltu juoksemista. Kokeilin kääntymistäkin. Onnistui merkkikepin kanssa, ilman ei. Varsinkin jos otin yhtään sivuetäisyyttä. Eli perjaatteessa kaikki treenaaminen on ollut turhaa. Jos koira ei muistutuksillakaan muista, ei se varmaan mitään ole oppinut. Tosi masentavaa.

Kaikista huipuin juttu on, että Nero hyppäsi myös aalla kontaktin yli. Like wtf? Ja taisi tehdä lentokeinunkin. On muuten hauska laji tää agility. Me lähdetään kuitenkin kisaamaan, menen suhisemaan kontakteille, ja toivon että Nero osuu. Yritetään vaan saada se vika nolla, muulla ei ole mitään väliä. Meillä on monta hienoa hylkyä, niin voidaan hyvin yrittää tehdä ruma nolla. Sitten Nero saa taukoilla heinäkuun ja käydä lonkka- ja selkäkuvissa. Jos tulokset on hyvät, aletaan miettiä, miten kontakteja ruvetaan korjaamaan. Positiivisesti ajateltuna Nero teki kontakteja lukuunottamatta tosi hyvää rataa.

Eilen Nerppuli pääsi mukaan vetämään issikkamaastoa. Kolme asiakasta ja minä hevosten selässä ja Nero oli niin hienosti! Vähän jänskätti alkuun, mutta lopussa oli jo tosi kivaa. Vetohevoseni Nia keksi hyvä leikin matkan aikana. Se tuijotti Neroa, jolloin Nero haukahti. Seuraavalla kerralla ei taas tuijottanut ja sitten uudestaan. Pöhköt eläimet :D

Sorakin on palautunut kotiin. Ihan vähän oli ehkä ikävä, ja oli aikas kiva herätä aamulla pikku Sopulin vierestä ekaa kertaa melkein viikkoon ♥

Ollaan aktiivisia!

Vasemman puoleisella radalla 2 oli toiselta puolelta ja 12 kolmos putken toinen pää

Jos jokaiseen aksatreenejä käsittelevään blogipostaukseen kirjoitan, että mulla on kaksi täysin erilailla ohjattavaa koiraa, niin voisi kuvitella sen faktan uppoavan omaankin päähän. Että Sora nuolee siivekkeitä ja sen käännökset on todella nopeita ja että se lukee ohjausta aivan tajuttoman hyvin. Että Neron hypyt on paljon pidempiä ja se lukee rataa ja juoksee täysiä vaikkei se olisi aina kannattavaa.

Vasemman puoleinen rata oli ihan hauska. Pakkovalssi kakkoselle toimi molemmilla koirilla (Sora oikeasti hyppää tosi lähellä siivekkeitä.) 4 ja 5 väliin valssi ja heti perään toinen, jotta sai koiran käännettyä putkeen. Neron kanssa persjättö 10-11 väliin ja Soran kanssa valssi. Nero tulee niin paljon kovempaa putkesta (reikä päässä sanoi toinen koulutusohjaajista :D) että sille sopii jyrkemmin kääntävä ohjaus, kun taas Soralle pitää näyttää, että myös 10 täytyy hypätä, koska muuten se tulee ohi (kääntyy nopeasti.) Ihan hauska rallattelurata.

Keppiradalla Neron kanssa treenattiin kepeille vientiä. Valssi toimi ehkä parhaiten, mitä nyt pelotti että koira törmää hallin seinään, kun oli tolppa aika lähellä. Myös takaaleikkaus onnistui parin yrityksen jälkeen. Ehdottomasti treenilistalle menee persjättö kepeille! Ollaan nyt lähinnä treenattu välimatkan kasvattamista sivuttais suunnassa ja Neron kepittelyä, jos itse liikun taakse päin. Ei meinannut kestää millään puolenvaihtoa keppien päässä. Joten tätä treenataan.

Soran kanssa meillä tuli ongelma nelosella. Sora halusi kovasti, että se on takaakierto. Mulla ei käynyt mielessäkään, että koira voisi sen hakea takaa, Nero kun hyppää metrin pidemmälle kuin Sora. Sopulieläin laskeutui kolmos hypystä siivekkeen vieraan ja katsoi, että suorin linja on selkeesti tonne taakse. Joten sitä sitten hinkattiin. Muuten suju ihan nätisti.

Note to self: Koirat lukee rataa erilailla, koska ne liikkuu siellä erilailla!

Tänään käytiin Hyinkään koirakylpylässä uimassa. Nero oli niin innoissaan ja Sora oli enemmän sitä mieltä että haistakaa kaikki p****! Erittäin tehokasta liikuntaa toi uinti on ja se onkin ainoa syy miksi Sopsunkin otin mukaan. Hienosti se hyppäs aina Neron perässä altaaseen, mutta kyllä se olis tahtonut lähinnä pois allasalueelta. 20 min riittikin sheltille ja vein sen odottamaan aidan toiselle puolelle. Ja jätin Neron yksin allasalueelle kahden vieraan koiran ja ihmisen kanssa! Hienosti haki palloa eikä edes haikaillut perään kuin kerran. Mun pieni superarka koira, joka pelkäsi ihmisiä ja koiria ja kaikkea. Niin makee fiilis.

Täytyy katsoa kuinka väsyneitä noi on uimisesta, että otanko niitä mukaan hallille vai en. Toisaalta tekisi hirveästi mieli mutta liika on liikaa. Aktiviteettiä riittää! (Kolmatta harrastuskoiraa vailla??? :D)

Koirauimala vallattu

Eilen sunnuntaina käytiin uimassa Bumtsi porukalla. Koiria riitti, kasaan saatiin 15 bumtsia, kaksi muuta shelttiä sekä yksi bc ja Nero. Sorakin pääsi näkemään äitiä, tätiä, siskoa, toista siskoa ja vielä veljeäkin. Oli kyllä hirmuisen mukavaa päästä näkemään kaikkia!

Melkein kaikki sheltit kuvassa, muutama taisi olla jo sisällä.

Itse tosiaan lähdin järjestämään yhteisuintia joskus pari kuukautta sitten ja tammikuulle löydettiin sopiva viikonloppu. Näin ollen valtasimme tänään Hyvinkään koirakylpylän kahdeksi tunniksi. Pari koiraa oli käynyt aikaisemmin uimassa koirauimalassa, mutta suurin osa oli ensimmäistä kertaa. Hienosti kaikki kuitenkin uivat. Sora ui viimeisessä vuorossa, jossa ei ollut uittajaa, koska homma oli sille kuitenkin tuttua ja tiesin, että se handlaa. Itse asiassa omat koirat olivat ainoat, jotka uivat ilman liivejä...

Soran Laaban-veli ja Wiivi-sisko

Nero oli aivan onnessaan veteen päästyään. Tai lähinnä pallon nähtyään, mutta lopputulos oli sama. Ei se tainnut kertaakaan edes levätä puolen tunnin aikana, vaan kuskasi tennispalloa kelle tahansa, joka sen vaan veteen heitti. Sorakin yllätti ja ihan meni melkein vapaaehtoisesti veteen! Hihnalla kun vei rampille, niin jätkähän ihan hyppäsi uimaan. Huomasi kyllä missä vaiheessa Sora väsähti, kun sitä ei enää meinannut ollenkaan huvittaa. Sen verran kuitenkin jaksoi, että oli ihanan rauhallista koiraa loppu päivän. Nero taas ei meinannut saada lopettamaan ollenkaan ja stoppi oli pakko laittaa siinä kohtaa, kun jalat eivät meinanneet kantaa pois vedestä.

Nero elementissään! ♥

On se söpö Sopuli ♥

Oli ihan älyttömän kiva tapaaminen! Toivottavasti saadaan järkättyä jotain vastaavaa myöhemminkin, vaikka jonkin toisen lajin tiimoilta.