Aa(llo)n harjalla

Nero kävi taas tiistaina uimassa. Toi oli kolmas kerta ja nyt se jaksoi uida jo melkein koko puolituntisen yhteenmenoon, kun ekalla kerralla väsähtäminen tapahtui parissakymmenessä minuutissa. Turkin vähentymisellä on varmasti osuutta asiaan, mutta selkeästi on taas tekniikka muistunut mieleen ja kuntokin parantunut.

On kyllä kivaa, että ollaan saatu porukka kasaan ja uiminen on mahdollista. Nerppa on aivan innoissaan, kun lähdetään kahdestaan ja päädytään uimalaan. Allas on ainoa paikka, missä sille heitetään mitään, joten riemu on välillä ylitsevuotavaa. Vähän jänskättää aina välillä kun kierrokset nousee, että se liukastuu pahemmin, mutta antaa toisen intoilla.

Soran kanssa aksattiin taas sunnuntaina ja meni aikas kivasti. Tehtiin pientä pyöritys pätkää, johon kivoja linjoja ja hyvää asennetta. Lisäksi tehtiin keinulle persjättöjä ja takaaleikkauksia. Kummankaan kanssa ei mitään ongelmaa, vaan Sora tekee keinun edelleen juuri niin kuin se on sille opetettu. Se siis juoksee täysiä oikeaan kohtaan ja lähtee liikkeelle, kun keinu on pamahtanut maahan. Helppoa ja nopeeta.

Myös aalle tehtiin pari toistoa, jotta joskus päästäisiin kisaamaan agilityradoillekin. Jostain bongasin juoksuaalle neuvon, että laitetaankin pumpperi heti aan harjanteen jälkeen, jotta koira joutuu venyttämään jo ensimmäistä laukkaa, mistä automaattisesti seuraa toisen laukan paremmin paikalleen osuminen. Se toimi! Ja vielä sairaan hyvin. Sora venytti aan yli ponnistavan laukan jo niin pitkälle, että toinen laukka osui erittäin hyvään kohtaan kontaktille. Jokaisella suorituksella. Aa myös näytti paljon luonnollisemmalta ja helpommalta, koska laukkojen kohtia ei oltu pakotettu, vaan Sora sai hakea niitä enemmän itse. Parasta tässä on, että oikeastaan korjaus on vauhdin lisäämistä. Toivottavasti ei ollut vain yhden kerran juttu, vaan toimii jatkossakin ja päästäisiin kääntymään ja hävittämään pumpperi kokonaan!