Jes!

Eilisen epikset oli ja meni, ei niistä sen enempää. Nero varasti, ei mennyt putkeen eikä tahtonut hyppiä esteitä. Joten joo. Mutta Ojangon koiraurheilukeskus oli ihan mahtava. Ja lenkkimaastot olivat oikein buenot.

Tänään oli sitten NoDojen treenit. Vähän etukäteen pelotti, että onko samanlaista päätöntä riekkumista ja sekoilua. Sora pääsi mukaan katselemaan hallin tunnelmaa ja harjoittelemaan olemista. Tärkeä taito näes, jota Nero ei ainakaan hallitse. Tarja oli tänään pois, joten meillä oli sijainen, jonka nimeä en valitettavasti kuullut.

Nero pääsi häkkiin kokeilemaan rauhoittumista ja se inhosi sitä. Joten näiltä osin se siitä kokeilusta, ehkä joskus toiste uudestaan. Muutenkin yritettiin ottaa lämmittely todella rauhallisesti. Käveltiin hiljakseen, eikä todellakaan leikitty tai tehty mitään muutakaan. Pallo joutui jäähylle, sitä ei enää agilitykentillä käytetä, ja patukka tuli mukaan kuvioihin. Joku näistä kaikista jutuista selvästi auttoi, sillä oli kuin olisi aksannut eri koiran kanssa.

Tehtiin hyvin yksinkertaista treeniä, eteen irtoamista. Harjoiteltiin siis loppusuoria varten. Neljä aitaa ja yksi suora putki suorassa linjassa Neron vauhdille yhden laukka-askeleen välimatkoilla. Aloitettiin kahdella esteellä. Käytiin viemässä patukka yhdessä esteiden taakse, mikä olikin Neron ensimmäinen kontakti leluun tai mitenkään treenimäinen toiminto koko päivänä. Sitten lähtöön (ei varastanut kertaakaan!) este-komento ja heti perään eteen-komento. Ja se toimi. Meillä ei ollut mitään ongelmia missään vaiheessa ja lopulta päästiin koko suora läpi, eikä minun tarvinnut kuin hölkkäillä perässä, jotta pääsin palkkaamaan koiran ja palauttamaan lelun suoran päähän.

Fiilis oli aivan mahtava! Tänään me tehtiin yhdessä. Keskityttiin yhdessä ja onnistuttiin yhdessä. Ei mitään ylimääräistä riekkumista tai sähläämistä, pelkästään tekemistä. Maanantaita ja tätä päivää ei voi edes verrata toisiinsa, niin iso oli ero. Tänään oli kivaa molemmilla.

Sora pääsi Etelä-Suomen Shelttien agilityn alkeis-/pentualkeiskurssille, jes! 5.10 alkaen perjantaisin suunnataan siis Helsinkiin treenaamaan liitelyä pienen shellien kansa.

Sora täytti tänään 6 kuukautta! Viralliset kuvat ja mitat tulevat viikonloppuna, kun käydään vähän Annella kyläilemässä ja karvoja trimmaamassa, mutta tässä kuvat mistä lähdetiin ja missä ollaan nyt. Onnea myös sisaruksille! ♥

Bumtsi Bumin sivuilta lainattu

Aina ei mee niin kuin elokuvissa

Ei todellakaan. Tämän päivän agitreenit olisi ollut melkein syytä jättää väliin. Ensinnäkin lähdin itse ihan liian kiukkuisena ja väsyneenä treeneihin, heräsin myöhässä päiväunilta ja tuli kamala kiire lähteä. Nero oli leikkinyt Soran kanssa pari tuntia putkeen ja oli jo valmiiksi ihan väsynyt: nukkui autossa mitä ei ole tehnyt ikinä ennen treenejä. Lisäksi jälkeenpäin kuulin, että äiti oli heittänyt Nerolle vielä palloakin juuri ennen kuin lähdettiin. Jes.

Treenit sinänsä olisivat olleet kivat. Tehtiin kokonaista aata ja lisäksi kivaa rataa. Mutta. Väsynyt koira, joka menee kierroksille sinä hetkenä, kun astutaan halliin sisään. Tehtiin ensin aata ja se sujui ihan ookoo. Kokeiltiin ensin Nero vapaana, mutta 2on2off jäi puuttumaan joka kerta. Siispä koira hihnaan, jotta saatiin sen vauhtia hidastettua ja varmat alastulot. Hienosti meni sekin. Tehtiin kahteen eri kertaan ja jälkimmäisellä alkoi jo näkyä väsymys. Yritettiin leikkiä kontaktileikkiä, eli koira heitetään lelun avulla aalle, vedetään oikeaan alastulo kohtaan ja vapautetaan heti. Toistetaan pari kertaa ja sitten vasta päästetään leluun kiinni. Mitään siitäkään tullut. Ensi kerralla uudestaan.

Rata oli kiva, takaakiertoja ja esteitä, joita ei ole ennen ollut radalla mukana. Aluksi treenattiin ihan vaan odottamista tuolla ensimmäisen esteen takana. Ensimmäisellä kerralla oli lähtemässä mukaan jo, kun käännyin, mutta päätettiin taas siihen, että sain spurtata ja huitoa. 1-4 ei mitään kummallista. Takaaleikkaus putken jälkeen sujui hienosti, mikä oli tosi hyvin! Putken jälkeen huusin Neroa ihan liian myöhään ja se ehti kääntyä putken väärälle puolelle, koska ei nähnyt, kun minä vaihdoin puolta. Seuraavalla kerralla kutsuin melkein heti putkeen menon jälkeen ja oli paljon parempi. Sitten tuli rengas. Sitä ei olla ennen tehty muihin esteisiin yhdistettynä ja niinhän siinä kävi, että Nero meni välistä. Ei läpi vaan välistä. Ensimmäistä kertaa ja toista ja kolmatta. Mokahan oli oma, Nero luki minun rintamasuuntaani, joka oli jo seuraavalle esteelle päin. Kun maltoin loppuun asti seistä oikein päin, meni renkaan läpi. Tosin ei otettu estettä alle, joten vauhtikin oli hitaampi, mutta kuitenkin. Ennen pöytää muistin ottaa koiran haltuun ja pöytä oli hieno!

9-11 oli taas ihan perus ja sitten kepit paremmalta puolelta. Juoksin itse liian kovaa ja Nero oikaisi "muutaman" välin. Otettiin uudestaan ja taas. Ja taas. Toistettiin kepit ainakin viiteen kertaan, ennen kuin saatin ehjät kepit. Silloin oli jo karsittu kaikki edeltävät esteet pois. Nero ei keskittynyt ollenkaan. Yhden kerran se juoksi niin kovaa, ettei ehtinyt kääntyä ensimmäisessa välissä, vaan törmäsi (kovaa) toiseen keppiin. Välillä sitä miettii, liikkuuko sen aivoissa yhtään mikään. Törmäyksen jälkeen taidettiin saada se onnistunut suoritus, joten ehkä se jotain tajusi. Loppu nyt oli taas ihan perus hyppelyä.

Suurin ongelma meillä on tällä hetkellä suoritusten välit ja se että koira käy niin kierroksilla. Nero ei osaa rauhoittua ollenkaan. Se keuhkoaa, sählää, kohlaa ja häslää. Se vetää itsensä totaalisen piippuun jo siinä välillä, eikä jaksa sitten enää keskittyä suorittamiseen. Tänään se muun muassa hyppäsi moneen kertaan korkealle pöydälle, johon nojasin, kun odoteltiin vuoroamme. Olen koittanut jättää sen yksin odottamaan ja odottanut sen kanssa. Tänään käytiin hallin ulkopuolella välillä, muttei sekään auttanut. Jos teen Neron kanssa jotain temppuja tai vastaavia, se väsähtää. Seuraavaksi täytyy kokeilla laittaa se metallihäkkiin, joita on hallissa. Koira häkkiin, viltti (mielellään äänitiivis...) päälle ja toivottavasti edes vähän keskittyneempi koira suorittamaan.

Viime viikko

On ollut pikkuisen kiire, joten on jäänyt blogin päivittely vähän vähemmälle. Kamerassakin olisi kuvia vaikka kuinka paljon, mutten ole ehtinyt ja jaksanut siirtää niitä koneelle ja katsoa läpi, josko löytyisi jotain julkaisemisen arvoista.

Viime viikolla alkoi HSKKn agilityn talvitreenit ja oli hauskaa. Ainoa huono puoli noissa treeneissä on, että ne on maanantaisin 21-22, eli nyt jo on ihan pilkkopimeetä, kun lopetetaan. Kävele siinä sitten koiran kanssa ympyrää niin mustassa maisemassa, että melkein hirvittää. Lisäksi käyn itse ihan kierroksilla urheilun jälkeen aina monta tuntia ja tiistai aamuna pitäisi kuitenkin olla ajoissa töissä.

Viime maanantaina treenattiin valsseja ja takaakiertoja. Me saatiin Neron kanssa aloittaa ja koska sujui niin hyvin, lisättiin treeniin yksi putki. Sekin sujui ja päästiin ensimmäistä kertaa tekemään välistävetoja. Siinä kohtaa meni vaikeammaksi, sillä vaikka välistävedot sujuivat oikein hienosti, myös omalta osaltani, Nero ei meinannut enää kiertää estettä takakautta. Yritettiin saada Neron juoksurataa pienemmäksi, mistä seurasi, että ohjasin liian passiivisesti. Oli muuten vaikeaa alkaa korjaamaan omaa liikettä. Lisäksi se, että samassa harjoituksessa oli sekä valsseja/takaa kiertoja ja välistävetoja, varmaan sekoitti Neroakin jonkin verran. Sen pitikin seurata koko ajan mitä minä teen, eikä se oppinut rataa ensimmäisellä yrityksellä. Saatiin me siihenkin onnistuneita suorituksia.

3 ja 4 välissä valssi, 4 ja 5 välistäveto

Toinen juttu mitä harjoiteltiin olivat kepit. Meidän kepit nyt oli justiinsa samanlaiset kuin aina ennenkin. Toinen puoli sujuu kovaa ja hienosti ja saan lähettää vähän kauempaakin. Väärän puolen kepit olivat selkeästi paremmat kuin viime kerralla: minun tarvitsi enää pitää kättä paikallaan vieressä tukemassa pujottelua. Mutta se viimeinen väli! En ymmärrä yhtään, että miksi Nero ei tule siitä välistä, vaan kiertää kaksi keppiä lopussa. Ja se tekee sen joka kerta. Joka ikinen kerta. Lopuksi yritettiin niin, että koulutusohjaaja seisoi edessä, jottei Nero pääse kiertämään ja onnistui. Mutta heti kun ohjaaja meni pois edestä Nero kiersi taas. En vain voi ymmärtää. Tehtiin keppejä myös hyppyihin liitettyinä eikä mitään ongelmaa, siltä oikealta puolelta.

Torstaina oli toinen kerta Tarjan agilitya ja tehtiin kivaa rataa, joka oli kyllä vielä vähän haastava meidän taidoille. Alkuun otettiin pari kertaa aata, koska Nero ei ole vielä treeneissä sitä kokonaisena mennyt.



Mittasuhteet saattaa olla pielessä, enkä ole ihan varma oliko 9 ja keppien välissä vielä yksi este.
16 oli samalta puolelta kuin 3.

Ensin tehtiin pätkä 1-6, jotta sain palkattua aan jälkeen. Ei mitään ongelmaa. 7-9 oli helppoja, mutta sitten yritin viedä Neron suoraan kepeillä. Kyllähän se meni (vaikka minulta loppui usko kesken), muttei siinä mitään järkeä ollut. Joten Tarja neuvoi, että vie koiran vaan pidemmällä ja kääntää sen, jolloin se pääsee lähestymään keppejä suorassa linjassa, toimi. 11 Nero karkasi väkisin 7/14 esteelle. Pitäisi ottaa koira paremmin haltuun, hidastaa jo omaa vauhtia ja alkaa kääntyä, jotta se tietäisi mihin suuntaan ollaan menossa. 13-16 otettiinkin sitten useampaan kertaan. Ensin ohjasin koko niin, että Nero oli oikealla puolellani. Silloin 15 tahtoi olla vaikea. Sitten kokeiltiin 13 jälkeen persjättö, 15-16 välissä takaakierto ja vielä 17 persjättö, jotta olin putken oikealla puolella. Saatiin muutamaan kertaan toistaa, jotta siitä mitään tuli. Mutta kyllä siitä tuli. Viimeinen oli jo ihan nätti suoritus. Kyllähän siinä sai juosta ja tuntui, että olin koko ajan myöhässä, mutta eiköhän tämä lähde sujumaan.

Lopuksi treenattiin vielä aan ja puomin alastuloja sekä keppejä. Alastulot olivat ihan ookoo. Ei nyt mitään maata järisyttävää, mutteivät ne ihan huonostikaan menneet. Keppejä treenattiin siis väärältä puolelta niin, että viimeisen välin eteen laitettiin aidan siiveke, jotta Nero ei pääsisi kiertämään väärältä puolelta. Kiersi silti. Huoh. Lisättii toinen siiveke ja silloin alkoi näyttää paremmalta, eli ei enää kiertänyt. En nyt ole varma otettiinko toinen siivekkeistä pois vai ei, mutta loput pari suoritusta oli oikeita. Eikun treeniä.

Soran kanssa ollaan käyty pentukurssilla ja treenailtu näyttelykäytöstä. Kurssista olen päättänyt, että ajattelen sitä vain ja ainoastaan häiriötreeninä, sillä koulutusohjaajan ja minun näkemykset eroavat niin paljon toisistaan. Tällä hetkellä tärkeintä on, että Sora tottuu työskentelemään muiden koirien lähellä ja thats it. Sora ei nimittäin tajua namiohjauksesta hölkäsen pöläystä ja kurssilla kaikki perustuu siihen. Kyllähän Sora namia seuraa, mutta se on pennun mielestä vaan kiva leikki. Ei sillä ole mitään ideaa mitä tehdä, jos pienennän käsiapua. Eli voisitte kertoa, miten opetatte koiralle perusasennon, sillä itse olen ihan hukassa. Tahdon heti kunnollisen ja ennen kaikkea toimivan perusasennon ja tällä hetkellä Soralla ei ole mitään käsitystä koko asennosta. Plaa.

Tulevista tapahtumista sen verran, että tällä viikolla aksataan Neron kanssa maanantaina ja torstaina treenien merkeissä sekä keskiviikkona epiksissä. Soran kanssa mennään mätsäriin ainakin sunnuntaina sekä toivottavasti lauantaina (ja jos Ruusu jaksaa lähteä niin myös torstaina), sillä pentu on ilmoitettu ensimmäiseen viralliseen epäviralliseen pentunäytelmään Orivedelle 22.9. Lisäksi olisi tarkoitus osallistua ainakin Lahden ja Helsingin pentunäyttelyihin ja sitten Voittajaan/Winneriin. Ilmoitin Soran myös HSKKn pentukakkos kurssille, jolle toivottavasti mahdutaan ja joka toivottavasti järjestetään. Etelä-Suomen Sheltit järjestävät agilityn alkeis/pentualkeis kurssin, jonne ilmoittauduin myös. Joten Sorakin pääsee toivon mukaan aksaamaan lähiaikoina!