Päiväretki Turkuun

Lauantaina 12.4 tehtiin Soran kanssa retki Turkuun. Mun yksi hyvä kaveri lähti Turkuun opiskelemaan kolme vuotta sitten ja siitä asti on ollu tarkoitus käydä kylässä. Nyt oli junaliput halpoja ja aikataulut sopivat, joten lähdin sitten käymään. Ja otin Soran mukaan.

Meidän retki alkoi 3.35 kun lähdettiin hakemaan äitiä ja veljeä lentokentältä. Tulivat takaisin Barcelonasta. 20 minuuttia odoteltiin kentällä ja kyllä odotti pieni shelttieläin hienosti. Pari haukahdusta pääsi, kun perhe löytyi ja innostutti niin kovasti, mutta muuten odotti hiljaa ja katteli ihmisiä.

Klo 4.10 Helsinki-Vantaan lentokenttä

Lentokentältä ajettiin Tammiston mäkkärin kautta Pasilan asemalle. Tosiaan juna lähti Pasilasta 5.26. Kuka ihme lähtee siihen aikaan yhtään mihinkään. Rullaportaat ei aiheuttaneet mitään kummastusta, tosin ne matkustettiin turvallisesti sylissä.

Klo 5.00 Pasilan rautatieasema, aamupala

Sora on matkustanut junassa aikaisemmin, kun ollaan menty pentunäyttelyyn ja Helsinki Winneriin vuonna 2012 Messukeskukseen. Mutta siitä tosiaan on tuollainen puolitoista vuotta aikaa. Luotto oli koiraan kova ja uskalsin ihan kokeilematta lähteä matkalle. Me saatiin koko vaunun kerros itsellemme, mikä oli ihan kiva niin ei tarvinnut stressata vieraista ihmisistä. Soraa alkuun vähän jännitti, jonkun verran haukotutti ja läähätytti. Tosin läähätykseen voi olla osasyynä, että junassa oli kuuma.

Tarkoitus oli antaa Soran matkustaa lattialla, mutta eihän siitä mitään tullut. Ensin piti vähän aikaa olla sylissä ja sitten kovasti kiinnosti viereinen penkki. No, laitoin sitten pyyhkeen penkin päälle ja siinä Sora alkoi nukkua. Ei sanonut kondyktöörikään mitään, joten ilmeisesti oli ookoo. Puolisen tuntia meni, että Sopuli alkoi oikeasti nukkumaan.

Klo 5.36, juna Turkuun

Klo 6.15

Jäätiin junasta pois Kupittaalla ja pienen kiertelyn jälkeen löydettiin kaverikin. Käveltiin sitten kaverin kämpille joku 15 minuuttia. Sora ei ole hirveästi kylässä käynyt, varsinkaan kerrostalossa. Älyttömän hienosti oli! Vieras ihminen ja vieras asunto, mutta Sora otti tosi lunkisti. Osallistui aamupalan tekoon (söin second breakfastin ihan hobittina!) ja alkoi juustopalan saatuan nukkua. 

Sora osallistui kokkaukseen

Puoli 11 aikaan päätettiin lähteä kävelemään ja sittenhän käveltiin. Mun pieni maalaiskoira käveli kaupungissakin oikein hienosti. Alkumatkasta oli täynnä intoa eikä mikään pelottanut tai edes jännittänyt.

Klo 11, Turun jokiranta

Jokirannassa oli kivaa kävellä. Nähtiin myös vanhat luokkaretki paikat, joissa ollaan yläasteella käyty ja vitsi siitäkin on kauan. En kai mä ala mitenkään vanha olla??

Klo 11.15, lautalla Aurajoen yli

Sora pääsi myös kokeilemaan lauttaa Aurajoen yli. Eipä se tainnut edes huomata, että tapahtui jotain kummallista :D

Klo 11.30, Suomen Joutsen

Näin ensimmäistä(?) kertaa elämässäni Suomen Joutsenen ja totta kai siitäkin piti kuva saada. Muutenkin oli kyllä tosi nättiä ja aivan sairaan kivat lenkkeilymaisemat. Hetkeksi päästin Soran irti, kun muuta liikennettä ei näkynyt, mutta joutui kyllä supervauhtia takaisin kiinni. Aiheutti nimittäin omistajalleen melkein sydärin, kun meni aivan laiturin reunalla haistelemaan ja lähti peruuttamaan vettä kohti. Onneksi ei pudonnut, mutta kyllä ehti jo kauhukuvat vilisemään silmissä. Osaahan se uida mutta silti!

Klo 11.40, Turun linna

Turun linna oli meidän lenkin pääkohde ja käytiinkin kiertämässä se.

Klo 11.41, Turun linnan aitta :D

Turun linnalta lähdettiin takaisin päin. Sora pääsi poseeraamaan vähän joka kohdassa. Mä olin täysin turistimoodilla, vaikka kännykällä kuvia otinkin. Järkkäri olisi ollut turhan iso ja oma digikamera oli syönyt akkunsa. Älkää kuolko kuvanlaatuun :))

Takasmeno matkalla oli tarkoitus käydä Art Cafessa kahvilla, mutta päädyttiinkin kalamarkkinoille. Ihmisiä riitti. Sora oli kuin kala vedessä ja pujotteli nätisti väkijoukossa pohkeessa kiinni. Aiheutti myös ihastusta ja ensimmäistä kertaa kuulin kommentin: "Onpas siinä vanha koira!" :D Olen kuullut urbaanilegendaa, että bluemerlejä luullaan vanhoiksi, mutta tämä oli ainoa kerta, kun on sattunut omalle kohdalle. Kommentti tuli vanhemmasta naispoppoosta, joista yhdellä oli ollut soopeli sheltti ja joka tiukasti sanoi, että kyllä se on vaan sen värinen. Iän kuultuaan naisia vähän nauratti.

Klo 12.15, kalamarkkinoilla

Kerran oli pakko nostaa Sora syliin, koska mua alkoi ahdistaa kaikki ihmiset. Toi on kuitenkin sen verran pieni. Sora ei välittänyt myöskään muista koirista, vaan kaikki ohitettiin nätisti. Yksi tuijottava tolleri meinasi saada aikaan reaktion, mutta pienen muistutuksen jälkeen sekin ignorattiin.

Klo 12.56, Lounas, lohikeittoa ja muurinpohjalettua ♥

Sora nukku hienosti vieressä kun syötiin

Markkinoilta oli pakko ostaa ruokaa, koska sitä tuoksua ei olisi muuten kestänyt. Taivaan tuuliin lensi meidän hienot suunnitelmat salaatista ja otettiin lohikeittoa (joka sekin on terveellistä!) ja muurinpohjalettuja. Oli niin hyvää! Sorakin sai osansa letusta odotettuaan niin hienosti syömisen ajan. Se tosiaan ihan itse kävi makaamaan jalkojen juuren ja ihmetteli siinä maailmaa.

Klo 13.40, Turun tuomiokirkko

Loppulenkistä olikin sitten jo melko väsynyt shelttipoika. Hihna ei edes kiristynyt ja oli kivempi jäädä vähän pidemmäksi aikaa nuuskimaan niitä harvoja hajuja mitä enää jaksoi nuuskuttaa. Kahden aikaan oltiin takaisin kaverin  kotona ja kokonais aika oli siis 3,5 tuntia ja käveltymatka vajaa 15 kilometriä. Kiva päivälenkki siis :) Sopulieläimelle kaikki oli tietysti vielä väsyttävämpää ja olihan se sitten poikki.

Klo 14-16.25, pienesti väsynyt koira

Erittäin syvää unta jaksoi nukkua siihen asti, että pitikin lähteä takaisin juna-asemalle. Välillä kömpi paikasta toiseen ja jatkoi taas unia. Herätessään päätti, että mun kaveri on senkin kaveri ja kävi jopa antamassa pienet pusut poskelle ♥ Eli juuri niinkuin sheltin kuuluukin: vieraita kohtaa pidättyväinen, muttei arka tai agressiivinen ja ystäville kovin ystävällinen.

Klo 18.06-19.52, junassa Pasilaan nukuttiin

Ja nukuttiin

Ja nukuttiin

Juna Kupittaalta Pasilaan ei jännitänyt enää ollenkaan. Maisemat katottiin kun juna lähti liikkeelle ja sitten alkoi koisimaan. Sora nukkui koko matkan ja minäkin osan matkasta. Saatiin puolessa välissä matkaa kaveri osaston takaosaan istumaan. Soran piti penkkien välistä kurkkia että tuonne istui ja sen jälkeen jatkettiin taas unia.

Klo 20.05, Pasilassa

Pasilassa

Pasilan asemalla myöhästyttiin noin 30 sekuntia junasta, jolla oltaisiin oltu Jokelassa puolisen tuntia aikaisemmin, joten matka vei jaloittelemaan. Käytiin Messukeskuksen vieressä metsäpläntillä kävelemässä ja suunnattiin takaisin asemalle.

Klo 20.20, ja vielä viimeistä junaa odotettiin Pasilan asemalla

Vähän aikaa jouduttiin odottelemaan ja sitten päästin täyteen lähijunaan. Sora matkusti lähes koko matkan sylissä, koska tilaa ei vaan ollut. Kovasti ihmisiä hymyilytti karvarotta ja hienosti se oli myös viimeisessä junassa. Järvenpään kohdalla juna tyhjeni kokonaan ja saatiin oma kuuden penkin loossi. Sora kävi heti nukkumaan, kun tilaa löytyi.

Kotona oltiin tosiaan yhdeksältä, kun iskä oli kiltti ja tuli meitä autolla asemalta hakemaan. Pienesti oli väsynyt koira reissun jälkeen. Eikä sitä nyt itsekään enää ihan parhaassa terässä ollut. Koko matka kesti siis melkein 18 tuntia. Sora oli ihan super! Meillä ei ollut kertaakaan mitään ongelmaa ja sitä ei haitannut mikään, mitä kuonon eteen ilmestyi. Aivan ihana, kun on koira, jolla on pää kunnossa. Eipä tarvitse toistakaan kertaa pelätä ottaa sitä reissuun mukaan. Sheltti on myös aika kivan kokoinen matkakaveri, kun kulkee sylissä ja jaksaa kuitenkin kävellä ihan loputtomiin. Parasta on, että Sora on laumassa kasvanut ja lähes aina liikun molempien koirien kanssa, mutta ei ollut mitään ongelmaa jättää kavereita kotiin ja lähteä yksin reissuun. Oikeastaan käyttäytyi paljon paremmin, kun ei tarvinnut ottaa mallia Nallesta ja Nerosta tai reagoida niiden reaktioihin. Ihana Sopsuli! ♥