Alotettiin tosta putkikkaammasta. Neron kanssa neloselta vitoselle vienti oli mun päässä vaikea. Välimatka oli oikeesti lähemmäs 10 metriä eikä se saanu poimia matkalta tota keskimmäistä hyppyä. Tein ensin jonkun tyhmän vastakäännöksen vahingossa, mikä tietysti ohjaa koiran suoraan tolle aidalle, koska vastakäännöksen ideanahan on, että se koira kääntyy mahdollisimman tiukasti ja tulee sinne käännöksen puolelle. Plaah :D
Kyllähän siihen kannatti ihan valssi vääntää, ottaa tarpeeksi etäisyyttä, muttei liikaa ja mennä kohti putkea eikä kääntyillä ja vääntyillä turhan takia.
Ysille piti muistaa lähettää kauempaa, kyllä Nero hakee esteet. 10-13 pätkällä toimi ehkä paremmin niin, että tulin 11 ja 12 hypyn väliin kääntymään, jatkoin matkaa ja tein persjätön ennen 13 putkea. Silloin oma liike pysyi parhaiten yllä. Toinen vaihtoehto oli, että lähettää 11, merkkaa 12 esteen takaa ja jatkaa kohti putkea. Siinä olin kuitenkin joka kerta myöhässä ja meille meinasi pari kertaa tulla törmäys eikä Neron hyppylinjat olleet muutenkaan yhtä hyvät (johtuen siitä että olin myöhässä.) Loppuun saatiin vielä hieno nollakin aikaiseksi.
Soran kanssa ei olla varmasti koskaan tehty näin pitkillä väleillä mitään. Alkuun meinasi koira hävitä joka kerta joka välissä, mutta ajoitus ja liike ratkaisevat, jännästi kyllä :D Soralle ohjaukset pitää viedä paremmin loppuun asti kuin Nerolle. Neron voin heittää esim putkeen vilkaisemalla putkea ja huitaisemalla ehkä vähän sinne päin kun taas Soran kanssa täytyy oikeasti ajatella, että ohjaus jatkuu vaikka itse vaihtaisinkin jo suuntaa. Aivan erilaiset koirat ohjata.
1-5 pätkällä oli myös Soran kanssa alkuun ongelmana toi keskimmäinen edessä oleva este. Mutta kun oma rintamasuunta oli oikea, Sopuli ei edes vilkaissut hyppyä vaan paineli suoraan putkeen. Hehheh. Jotenkin aina ohjaajasta kiinni nämä onnistumiset.
5-7 pätkä oli taas sellainen Sopsuttimen bravuuri, läheltä ohjattava takaakierto, jossa pääsee nuolemaan siivekkeen. Ei mitään ongelmaa.
7-10 oma rytmitys olisi voinut olla parempi, jotta Sora hakisi paremmin kaukana olevat hypyt. Treenilistalle siis sekä irtoaminen että ohjaamisen opetteleminen.
10-13 välillä toimi myös Soralla kivemmin lähemmäksi vienti ja esteen jälkeen persjättö kuvio.
Tokalla radalla totesin ensimmäistä kertaa käytännössä, että ihan oikeasti toiselle koiralle toinen ohjaus on nopeampi ja toiselle toinen. Nimittäin 7-10 pätkällä Nero kannatti ehdottomasti ohjata 9 hypylle takaakiertona ja törkätä se vaan putkeen jollain kädellä putken puoleisen siivekkeen kautta. Silloin vauhti ei hidastunut, vaan pysyi kovana ja hyppylinjoista tuli parempia. Lisäksi Nero nyt hakee mihin tahansa putkeen miten tahansa joten oli helppo jatkaa. Soran kanssa taas oli järkevää tehdä sylkkäri 9 hypylle ja kierrättää se oikean siivekkeen ympäri. Sopu kääntyy niiiiiin hyvin, että sen vauhti ei hidastunut ollenkaan sylkkärillä ja sain sen lähetettyä putkeen kivemmasta kulmasta. Vitsi mikä fiilis kun kerran treenattu ohjaus toimi ilman mitään ongelmaa! Muutenkin Soralle sopii tollanen pyörittelyrata paljon paremmin proiililta. Kolmosia odotellessa :D
Kivat treenit kun tein putkeen kaikki neljä suoritusta, mitä nyt kävin koiraa välillä vaihtamassa. Meinasi lopussa alkaa jo jaloissa tuntumaan. Että kyllä tääkin käy ihan urheilusta, vaikka suoritukset onkin aika lyhyitä.
Nyt mulla on vapaakortti Lotan hallille, joten josko ne kontaktit alkais vaikka valmistumaan.... Tai sitten ei nimittäin tiistaina teki mieli jo lopettaa taas koko tyhmä laji tai siirtyä pelkille hyppyradoille. Harmi ettei luokkanousuja voi tulla ilman aksaratoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti