Maailman paras sopulieläin!

Otsikostakin voi ehkä päätellä, miten meidän eiliset treenit meni. Radat oli just hyviä: pystyttiin tekemään kerrankin koko rataa ilman pilkkomisia, koska Sora osasi kaikki esteet. Sieltä olikin sitten kivaa lähteä hakemaan vauhtia.

Tässä suuntaa antavat ratapiirrokset. Pussin tilalla oli putki, koska pussin pussi osa oli irti ja tilaa säästettiin jättämällä pituus pois ja siirtämällä 14 hyppyä vähän keskemmälle.

Tehtiin ensin oikeanpuoleista rataa. Taidettiin päästä ensimmäistä kertaa nollana rata läpi(!) ja sitten keskityttiin lähinnä hiomaan ja nopeuttamaan suorituksia. Alkuun saattelin Soraa takaakiertoon ihan liian pitkälle, hyvä etten tassusta pitänyt kiinni: "Mami taluttaa sut nyt tuolta hypyn takakautta, kun tää este pitäis sieltä päin hypätä." Onneksi oli Elena kertomassa, että Sora tosiaan osaa ihan ite käydä sen hypyn hyppäämässä. Näin saatiin hyvä etumatka seuraavaan putkeen ja pystyin tekemään 3-4 väliin persjätön. 7 putkeen varmistelin ihan liikaa, kun riitti kunnon linjaus. Samoin 13 putkeen riitti kunnollinen kääntö pois päin. Ekalla kierroksella hidastin Sorppaa ihan tuhaan ottamalla sen niin tiukasti vastakädellä haltuun. Nyt haetaan kuitenkin sitä kovaa vauhtia, joten mitä väliä jos koira kerran karkaa putken väärään päähän.

Sora teki koko pätkän ihan mahtavalla asenteella. Tää oli helpoimmalta tuntunutta agilitya Soran kanssa koskaan. Ja ensimmäistä kertaa mua ei harmittanut, ettei Nero oo mukana. Ehkä tässä alkaa itsekin oppia pikku hiljaa ohjaamaan nimenomaan Soraa. Ennen on ollut aina Se Nerotus sotkemassa ajattelua jonkin verran. Lisäksi vaadiin Soralta huomattavasti enemmän nykyään. Enää ei kelpaa sinne päin tai liioilla avuilla, vaan sheltti saa ihan itse tehdä niitä töitä.

Soran keinussa oli viime kerralla joku pieni ongelma ja se tuli alas kesken keinua pari kertaa. Nyt ei ollut ongelmasta tietoakaan. Jätkä pamautteli menemään estettä aivan täydellä vauhdilla, joka kerta vaan paremmin. Halu oli niin kova päästä keinulle, että loppurata vähän kärsi siitä, mutta mitäs tollaisista positiivisista ongelmista! Itsekin ohjasin 8-10 kohtaa ihan tyhmästi ja tajusin vasta treenin jälkeen, miten sitä olisi kannattanut Soran kanssa lähteä ohjaamaan (sylkkäri 9??) Onneksi taas ajatustyötä tapahtuu suorituksen jälkeenkin ja pääsen ehkä joku kerta kokeilemaan samaa hommaa uusiksi.

Ainoa juttu mikä jäi treeneistä harmittamaan on videomateriaalin puute. Mutta toivottavasti sekin onnistuu joskus korjata. Tänään mennään paikkaamaan treeneihin ja toivotaan että sama asenne jatkuu!