Ehdottomasti päivän paras osuus oli, kun siivottiin ja Sora pääsi leikkimään ihanan pienen 13 viikkoisen espanjanvesikoira tytön kanssa. Hertta on aivan tajuttoman suloinen ja saivat loistavat leikit aikaiseksi. Juoksivat ja painivat ja olivat niiiin söpöjä. Sorakin selvästi taantui nuoremmaksi, kävivät yhdessä ihmettelemässä kaikkea, pyörivät jaloissa ja kiusasivat vanhempia koiria. Oli aivan puhki koko pentu, kun päästiin kotiin.
Maanantaina aksassa Nero oli jotenkin väsyneen oloinen. Saattoi kyllä johtua siitäkin, että joutui ajattelemaan. Hah, pienen koiran pienet aivoit eivät kestä sellaista. Tehtiin aluksi pussia ja rengasta ihan yksittäin. Pussin kanssa ei mitään ongelmaa. Tehtiin etupalkalla, jotta juoksulinja pussilta saatiin mahdollisimman suoraksi. Rengasta Nero joutui taas miettimään. Taisi pari kertaa tulla väärästä välistä, mutta saatin myös paljon oikeitakin toistoja.
Radanomainen harjoitus oli pimeä putkikulma.
Eli ihan normaalisti esteet, mutta putkeen ei käyty saattamassa, vaan vedettiin vastakkaisella kädellä vähän kauempaa. Sitten sama toisin päin. Sujui niin hyvin, että päästiin harjoittelemaan vielä vastakäännöstä. Eli mentiin siihen toiseen suuntaan ja sen sijaan, että olisin ohjannut ykköseltä suoraan vaan putkeen pitikin tehdä vastakäännös, jolla ohjasin putkeen. Eli minun piti itse kääntyä vasemman kautta ja jatkaa putkeen ohjaamista vasemmalla kädellä. Nero oli ainakin hyvä opettaja, sille ei ihan mikä tahansa kelvannut. Se haukahti aina, kun olin myöhässä, vaikka tekikin ihan oikein. Viimeiseksi sain tosi hyvä suorituksen, johon Nerokin oli tyytyväinen. Tulihan sen liikeradastakin ihan älyttömän paljon pienempi ja parempi.
Vastaisuudessa täytyy muistaa miettiä kunnolla etukäteen, missä kohtaa liikkuu mitenkin. Voi ottaa ihan kunnon kiintopisteen kohdalle, jossa vaikkapa käännytään. Heti kun minulla oli konkreettinen mielikuva, missä kohdassa käännyn, käännös oli ajoissa. Sama täytyy muistaa rataantutustumisessa. MIETI! Pitää muistaa ajatella, mitä teen, missä teen, miten liikun, miten koira liikkuu. Tulee olemaan huomattavasti helpompaa vastaisuudessa, jos nyt jo alkaa opettelemaan radanlukua kunnolla.
Itsenäisesti tehtiin muutama toisto kepeillä, tällä hetkellä väärältä puolelta sujuu paremmin kuin oikealta... Vauhti on niin paljon kovempi siltä helpommalta puolelta, että Nerolla tulee vahingossa pieniä välejä sekaan. Lisää toistoja vaan.
Treenien lopuksi tehtiin vielä aata, mistä ei sitten tullutkaan enää mitään. Nerppa oli niin väsynyt, että juoksi joka kerta läpi. Kerran jäi aan päälle seisomaan. Ärsyttävää, kun se tasan tietää, missä kohdassa sen pitää pysähtyä. Ensi kerralla otetaan alkuun pari aata, jotta kaikkea vähäistä aivokapasiteettiä ei ole käytetty siinä vaiheessa.
Tänään käytin koirat erikseen lenkillä ja treenailin Soran kanssa takaakiertoja ja Neron kanssa takaakiertoja, pakkovalssia ja sylkkäriä. Sora on niin vaikea tapaus. En oikeasti tiedä, miten sille voisi mitäkin opettaa. Lisäksi sillä nousee tällä hetkellä kierrokset heti, kun alan ohjaamaan kädellä. Mutta me leikittiin ihan mahtavasti! Lakanarätti on paras.
Nero on niin Nero. Kun treenataan ilman esteitä ohjauskuvioita se haukkuu ja komentaa koko ajan. Ilmeisesti pitäisi olla esteet mukana tai ei ole mitään järkeä. Pitää suunnitella itse ensin paremmin mitä tekee ja toteuttaa sitten. Nyt Nero turhautuu heti, kun vähänkin mietin tai ohjaan väärin. Saatiin kyllä oikein hienojakin juttuja ja varsinkin olen ylpeä parista oikeasti onnistuneesta sylkkäristä. Jeejee kuinka kivaa treenaaminen on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti