Keppejä ja kontakteja

Torstaina Sora pääsi siis myöskin treenaamaan. Eipä paljoa saatu tunnista irti. Päästiinpähän vähän menemään putkeen ja siivekkeitten välistä. Keppejä otettiin neljällä kepillä kaksi kertaa muutama toisto. Aikas hienoa menoa, kun taas sai pienentää käsiapua. Missähän kohtaa meillä menee päin jotain.

Neron treenit olikin sitten tosi kivat ja osuivat kyllä juuri oikeaan aikaan. Tehtiin otsikon mukaisesti keppejä ja kontakteja. Kepit olivat oma ratansa kivoilla kieputuksilla ja erilaisilla keppikulmilla. Kontaktit olivat oma ratansa ja meillä olikin kaikki kontaktit käytössä samalla radalla ja muutamalla hämyputkella.

Aloitettiin tuolla mustalla radalla. Välistävedot palkkasin namilla pari kertaa ja sen jälkeen Neron tuli kyllä mahtavasti haltuun. Kolmos esteen takana oli putken suu ihan lähellä oikein kutsuvasti ja pari kertaa Nero karkasi sinne, mutta sekin saatiin hienosti parannettua, eikä edes vilkaissut putkea. Ensin halusin tehdä kepeille takaaleikkauksen, mutta ei se ihan sujunut. Nero häiriintyi minun liikkeestäni aika paljon ja lopetti kepit kesken monta kertaa. Vahdoin sitten valssiin, mikä sujuikin paljon paremmin. Nero hakee kuitenkin takaakierrot hyvin ja tykkää kepeistä, joten ei ongelmia. Myös putkelta tultaessa kepit sujuivat hyvin, eikä kulma ollut mikään ongelma. Aika paljon varmistelin kyllä, mutta hienosti haki kuitenkin ensimmäisen välin.

Tämän jälkeen tehtiin kontaktirataa, mutta koska noi kaksi rataa on samassa kuvassa, niin käyn nyt senkin läpi tässä samassa. Punaista rataa ohjasin kahdella eri tavalla, koska halusin kokeilla molempia. Eli 5-7 esteet ohjasin kahdella eri tavalla. Helpompi (eikä niin kiva tai mahdollisesti niin nopea) oli niin, että itse tuonne putken ja keppien väliin ohjaamaan ja 7 vasemman siivekkeen ympäri takaakiertona. Oli Nerolle paljon helpompi, koska olin koko ajan tukemassa.

Toinen vaihtoehto, joka oli minun mielestäni paljon hauskempi ja vaati minulta vähemmän liikettä oli, että neloselta lähetin putkeen ja itse jatkoin keppien toista puolta ja kävin merkkaamassa Nerolle keppien ensimmäisen välin "väärältä" puolelta. 7 takaakierto tehtiin tässä versiossa oikean siivekkeen kautta, niin saatiin suorempi linja jatkaa. Vaikein osuus tätä ohjaustapaa oli Neron lähetys putkeen, kun ne kepit oli niin kamalan kivat. Mutta sitten kun onnistui, niin oli niin siisti. Tuntui itsestä kivalta. Putkeen lähetyksessä piti muistaa antaa käsky heti, kun Nero liikahti takaakiertoon edelliselle esteelle. Lisäksi omat jalat olivat aina menossa jo keppejä kohti, eikä sinänsä mikään ihme, että koira menee sinne kepeille, jos sen ohjaan sinne. Vastakkainen käsi tuli pelastavaksi avuksi, silloin oma kroppa pysyi paremmpi putkea kohti ja annoin Nerolle selkeämmät ohjeet.

Kummatkin radat olivat tosi kivoja tekniikanhiomisratoja ja niitä oli hauska tehdä!

Kontaktiharjoituksena meillä oli tällainen rata. Putket olivat tosiaan ihan vaan häiritsemässä. Ja koska kontakteihin keskityttiin radassa, niin teen niin myös tässä tekstissä. Aa oli hyvä. Tuli kovaa yli ja pysähtyi joka kerta. Jes. Puomille saatiin ensimmäistä kertaa oikeasti vauhtia, siellä näkyi ihan laukka-askeliakin. Tähän mennessä Nero on vähän himmaillut, mutta nyt oli paljon varmempaa tekemistä. Ensimmäisellä kerralla tuli läpi, kun jatkoin juoksemista, mutta sen jälkeen ei kertaakaan. Vähän alastulossa vielä hidastaa turhan paljon, kun tahtoisin suorituksen olevan juoksentäysiäalastuloonjapysähdyn2on2offiin. Onneksi meillä on aikaa. :)

Ja sitten vielä keinu. Nero teki ensimmäistä kertaa elämässään lentokeinun. Oli kyllä suhteellisen hallittu, mutta lentokeinu kuitenkin. Oikeastaan hyvä että se tuli tällaisiin treeneihin, missä meillä oli koko ajan hyvä meno päällä. Nimittäin Nero teki seuraavan keinun ihan itse ilman mitään houkuttelua tai muuta! Hyvin varovaisesti tosin, mutta teki silti. Olen niiiiin ylpeä siitä. Kaiken lisäksi saatiin vielä hienosti vauhtiakin paremmaksi ja alastuloon joka kerta 2on2off. Sujui. Niin. Hyvin!

Kaiken kaikkiaan jäi niin tosi hyvä fiilis koko treeneistä, ettei mitään rajaa. Pystyttiin hiomaan meille vaikeita kohtia ja kokeilemaan ihan uusiakin juttuja. Ja tuntui, että kaikki sujui, vaikka niitä vaikeitakin hetkiä oli. Ehkä mä nyt uskallan paljastaa, että me mennään ensi viikon sunnuntaina korkkaamaan viralliset kisat. Päätin, että joskus se on joka tapauksessa tehtävä ja mikäs sen parempi päivä kuin omat synttärit! Mennään kaikki kolme rataa, eli kaksi agirataa ja yksi hyppyrata. Tavoitteena on olla jännittämättä ihan liikaa. Ja päästä maaliin (mielellään kaikilla radoilla...), eli ei ainakaan hyllytetä. Nollia voidaan sitten metsästää, kun on edes yhdet viralliset alla. ;)