Agility alkoi

Eilen keskiviikkona oltiin Neron kanssa ensimmäisellä agility tunnilla. Päivällä leikkasin Nerolle kesäturkin ja siihen saattoi mennä 'vähän' kauemmin kuin piti. Toista kertaa trimmasin itse ja vaikka olenkin tyytyväinen lopputulokseen, niin olisi se voinut sujua ehkä vähän helpommin. Nero on kyllä niin kiltti, sitä ei olisi yhtään huvittanut koko juttu, mutta silti tuli aina luokse ja antoi nätisti trimmata. Tuli punnittua samalla ja 16 kiloa ilman karvoja. On se kyllä ihan tajuttoman pieni.

Agilityssa oli kahdeksan koirakkoa. Meidät jaettiin kahteen ryhmään: maksit ja medit/minit. Mähän olen siis päättänyt, että Nero on medi, eikä yhtään yli. Sen säkä on huonoilla kotimittauksilla just siinä 43cm tuntumassa, mutta mielestäni kuitenkin alle. Joten ensimmäisellä kisakerralla etsitään kiva tuomari, joka mittaa sen mediksi! Mutta siis meidän ryhmässä oli kolme koiraa ja maksien ryhmässä oli viisi. Tehtiin yksittäistä aitaa/estettä, putkea ja keppejä. Ja on muuten ihan älyttömän kiva paikka treenata.

Alkuverkka

Me mentiin ensiksi esteelle. Hypättiin ihan pientä estettä ja Nero oli kyllä ihan pro. Ei mitään ongelmaa hyppäämisessä ja sain sen lähetettyä eteen ihan vaan kädellä ja sanomalla este. Palkkasin narupallolla ja onnistui oikein hyvin. Oltaisiin varmaan pystytty hyppäämään toinenkin este perään, mutta tällä kertaa tehtiin vain yhtä. Nero tykkää hyppiä niin paljon, etten usko perusesteistä tulevan koskaan ongelmaa. Paitsi jos joudutaan makseihin, niin esteet alkavat olla vähän korkeita mun pienelle.

Toisena tehtiin putkea. Ideana oli, että kurssiohjaaja pitää koiraa hihnassa, kun koiran omistaja menee putken toiseen päähän huutelemaan. Tehtiin mahdollisimman lyhyttä putkea. Nero sai melkein jonkun paniikkikohtauksen, kun annoin hihnan pois ja lähdin kävelemään putken toiseen päähän. Onneksi mun sisko oli katsomassa ja kuvaamassa, joten tehtiin sitten niin, että Ruusu piti Neroa ja minä hihkuin putken toisessa päässä. Ensimmäisen kerran jälkeen sujuikin tosi hyvin ja Nero oli melkein putkessa ennen kuin ehdin sanomaan mitään.

Viimeiseksi mentiin kepeille. Nero alkoi olla jo vähän väsynyt, joten keskittyminen ei ollut enää mitään parasta. Lisäksi tällä kurssilla opetetaan kepit pääasiassa houkuttelemalla namilla keppien välistä. No Neroahan ei voi namit vähempää kiinnostaa, kun se tietää, että lelukin on mukana. Lisäksi se pieni väsymys tarkoitti, ettei narupallokaan enää kelvannut palkaksi vaan piti kaivaa patukka esiin. Siitä sitten seurasi se, että viimeisinkin keskittymiskyky katosi. Joten ei ihan mennyt niin kuin piti. Sain sen kyllä pujottelemaan oikeista väleistä, mutta lähinnä Nero roikkui patukassa kiinni ja minä vedin. Ohjaaja lupasi miettiä ensi viikolle, miten me Nerolle kepit opetetaan, koska selkeästi tämä ei ollut oikea tapa. Se ahdistuu niin helposti vieraan ihmisen läheisyydestä ja sitä ei kiinnosta namit, joten täytyy keksiä jotain muuta. Kotona keksin, että helpostihan Nerolle opettaa kosketuskepin, kun osaa sormeenkin koskea. Joten taidan opettaa sille kosketuskepin ja ainakin yrittää ensi kerralla sen kanssa. Samahan se on häivyttää namikäsi ja keppi. Tai sitten keksitään jotain muuta.

Kaiken kaikkiaan sujui oikein mukavasti ja Nero oli ihan innoissaan. Toivottavasti sujuu jatkossakin yhtä hyvin ja into pysyy. Meillä oli molemmilla kivaa ja kyllä Nerolla potentiaalia on. Joten tähtäimessä kisakentät ja eikun treenamaan! :D

Jee!