Agirotu vihdoin!

Agirotu oli tosiaan heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna Janakkalassa. Käytiin lauantaina Neron kanssa kisaamassa viralliset kisat. Meidän ainoa tavoite oli nousta. Eli lähdettiin hakemaan edes sitä rumaa nollaa, kontaktien suoritustavoista ja kaikesta muusta viis. Silloin taisi olla ensimmäinen lämmin viikonloppu joka näin jälkikäteen tämän helteen jälkeen ei tunnu edes kovin kuumalta :D

Ensimmäinen startti oli onneksi ihan ihmisten aikoihin, joten oltiin paikalla vasta kymmenen maissa. Ehdittiin hyvälle lämppälenkille ja jäätin odottelemaan rataantutustumista. Minit ja medit tutustuivat samaan aikaan, joten tutustumisen jälkeen oli hyvää aikaa hakea koira ja ottaa pari lämppäestettä. Rata vaikutti ihan mentävälle. Päätin juosta Neron edestä puomin jälkeen, suhista oikein kovasti ja toivoa, että edes joku tassu osuu kontaktille. Aalta jatkettiin onneksi sivulle, joten päästiin tekemään suhinakääntyminen, eli huomattavasti vahvemmin hallussa oleva ohjaus.

Rata oli hyvä. Mitä nyt kaarrokset vähän venyi ja otin muutaman kohdan turhan varman päälle. Mutta Nero osui kaikille kontakteille! Ja pudotti yhden riman. Se fiilis, kun tultiin maaliin yhden riman tiputuksen kanssa ajalla, joka olisi riittänyt sertiin. Rimat oli 40cm eikä Nero ole pudotellut rimoja aikoihin. Ehkä turhaan hoputan sitä putkelta, jolloin Nerpalle tulee kiire, mutta silti. Ei ole vähään aikaan harmittanut niin paljon.

Rata oli samalla karsintarata epäviralliseen avoimeen SM-finaaliin. Ykkösluokasta finaaliin pääsi 7 parasta koirakkoa, kakkosista 15 ja kolmosista 25 parasta koirakkoa. Me oltiin nopeimmalla vitosella 13. sijalla ja päästiin siis finaaliin.

Tämä rata kaatui täysin omaan ohjausvirheeseen. En ohjannut keinun jälkeistä hyppyä takaa, vaan kiirehdin jo puolenvaihtoa puomille ja Nero hyppäsi suoraan. Kai se nyt hyppää niin, jos ohjaan niin. Puomin kontaktin hyppäsi yli, koska käskytin kummallisesti. Ja ihan oikein näette, se hyppää vitos aidan riman päälle kaikilla tassuilla ja rima pysyy paikallaan... Kuka muka käskytti turhan tiukan kaarroksen :D

Viimeinen rata oli vasta kuuden aikaan ja siinä kohtaa alkoi näkyä väsymys jo molemmissa. Neron radanluku on tosi hienoa. Mielestäni en nyt ihan hirveän huonosti ohjaa, mutta joo. Kepit on hienot! Päätin jo etukäteen, että jos on yksikin virhe tullut kepeille mentäessä, vedätän ihan huolella. Olisi sitä voinut ehkä kovempaakin juosta.

Viikonlopusta jäi siis käteen harmittava vitosen rima, yksi virallinen hylky, pääsy avoimeen sm-finaaliin josta se epävirallinen hylky ja erittäin palanut iho. Aksa on ihan kivaa, vaikka se joskus vähän ketuttaakin.