Kun on niin kauhean kiire

Nyt onkin ollut vähän pidempi kirjoitustauko, kun työssäoppiminen on vienyt lähes kaikki voimat. Lisäksi muutenkin on kamalasti lisääntynyt kaikki ylimääräinen ohjelma, eikä aika vaan riitä kaikkeen ja kyllä se on sitten blogi, joka kärsii ensimmäisenä. Agilitykin on välillä kärsinyt, enkä ole yksinkertaisesti jaksanut lähteä kaikkiin treeneihin, mutta eiköhän tämä tästä.

Pari viikkoa sitten käytiin siis ensimmäisissä virallisissa agilitykisoissa Neron kanssa Kirkkonummella ja tuloksena oli kolme hylkäystä. Mutta tulipahan startattua kisaura ja nyt tiedän vähän, miten Nero käyttäytyy tuollaisissa tilanteissa. Kisat olivat hiekkapohjaisessa kuplahallissa eikä Nero ole koskaan kuplassa käynyt, joten ensimmäiset jännityksen hetket olivat jo pyöröovella. Hienosti se oppi kuitenkin kulkemaan ovesta!

Ensimmäinen rata oli hyppyrata ja sujui oikein hyvin, kunnes Nero hyppäsi renkaan ohi ja samalla vauhdilla sitten seuraavan esteen yli, mistä sitten se hylky. Itsellä fiilis oli kuitenkin hyvä ja pahin jännitys purkautui siihen hyllyyn, mikä oli hyvä.

Toinen rata oli agilityrata ja taidettiin päästä kuusi estettä eteen päin. :D Tällä radalla meidän ongelmaksi tuli kepit. Nero ei millään ehtinyt pujottelemaan joka välistä ja kun se kolmannen kerran ryntäsi monta väliä kerralla, me lähdettiin pois radalta. Ihan kiva että halua löytyy, mutta kierrosten ei tarvitsisi nousta tasolle "OHMYGODagilityesteitäkepitputkijeeee!!"

Kolmas ja viimeinen rata oli myös agilityrata. Nero alkoi olla jo niin väsynyt, että vauhti oli selkeästi hidastunut, mutta toisaalta se kuunteli paremmin. Tällä radalla puomi oli avoimella sivulla, jolla oli ihmisiä vieressä katsomassa ja tuomariharjoittelija vielä istui ihan puomin alastulon kohdalla. Nero sitten väsyneenä paineistui eikä muistanut, että mihin kohtaan siellä alastulolla pitikään pysähtyä. Jäi jumittamaan ja koska odotin sen itse tulevan 2on2offiin, meidät vihellettiin ulos radalta. Eikä haitannut ollenkaan, vaan olin iloinen, että Nero sitten lopulta löysi sen oikean kohdan.

Että sellaiset kisat. Neroa ei saa selvästikään leikittää vähän ennen rataa tai sen vire on liian korkealla, eikä se muista keskittyä. Päivä oli myös liian pitkä ja tietysti uusi stressaava tilanne oli myös väsyttävä. Arvokasta kokemusta saatiin kuitenkin ja ainakin tie on vain ylös päin.

Viime lauantaina startattiin sitten toisissa virallisissa kisoissa Riihimäellä. Kaksi lähtöä, agilityrata ja hyppyrata siinä järjestyksessä. Melkoisen kylmä oli ja halli oli kylmä hiekkapohjainen halli, jossa oli aivan sairaan liukas piha. Ei niin hyvä yhdistelmä, varsinkin kun käytän mielummin hiekkalla nappiksia...



Agilityrata

En yhtään tykännyt agilityradan profiilista, tuollainen suorakäännössuorakäännössuorakäännössuora. Älyttömän helppo ja samaan aikaan kamalan vaikea. Kaksi omaa mokaa, joissa en ihan tiennyt mitä olin tekemässä ja molemmista virhe. Ensimmäinen oli aan ja pussin välillä, kun jäin säätämään jotain ja Neron hienosti kiersi putken. Toinen oli lentokeinu, kun ei tullut hyvää hidastusta eikä myöskään 2on2off käskyä. Muuten sujui ihan kivasti. Kepit oli tooosi hyvät! Tuloksena siis 10 virhepistettä ja kolmas sija.


Hyppyrata

Hyppyradalla oli jo vähän kivempi profiili. Lähdössä menin itse nelos esteen luo, kun muuten olisi tullut pikkuisen kiire tolla suoralla. Tälläkin radalla tuli kaksi virhettä, molemmat kieltoja. 14 esteellä en ohjannut kunnolla, vaan huitaisin vähän sinne päin ja käännyin liian aikaisin ja Nero tuli ohi. 16 putkeen juoksin liian kovaa enkä ohjannut Neroa putkeen vaan ohi, joten ohihan se tuli. Tuloksena tälläkin radalla siis 10 virhepistettä ja toinen sija (nopein rata!)

Nyt löydettiin jo paremmin tätä yhteistä viretilaa ja muutenkin tuntui paljon kivemmalta. Ja tuloksissakin oli selvää parannusta, joten hyvin menee. Rutiinit vaan kasaan ja eiköhän me saada niitä nolliakin aikaiseksi jo sen jälkeen. :)

(Sora on vuoden! ♥ Synttäripostaus viikonloppuna, kun pääsen kotiin. Onnea sisaruksille!)