Eilen tehtiin ykkösluokan rataa. Tavoitteeksi asetettiin, että päästään nollana läpi. No ei päästy. Nerolla oli mukana pelkästään vauhtia eikä edes pientä hippusta järkeä. Se muun muassa hyppäsi puomin ylösmenokontaktin yli kertaalleen, karkasin monta kertaa väärään putkeen ja suoritti kaksi estettä ja osan keppejä ilman ohjausta, kun oli mennyt yhden esteen ohi ja minä pysähdyin. Rimoja lenteli siihen malliin, että varmaan jotain 40 virhepistettä oltaisiin saatu jo niistä.
Oma ohjauskin sinkoili sitten sen koiran mukana. Halusin tehdä persjätön 13 ja 14 väliin, mutta en ehtinyt yhtään mitenkään, vaikka olisi ollut kuinka etumatkaa. Nero oli liian nopea. En kuitenkaan halunnut tehdä siihen takaaleikkausta, sillä pituudesta voi kuitenkin hypätä vinottain ja linja oli vaikea. Niinpä kymmenen huonon persjättö yrityksen jälkeen päädyin vaan juoksemaan. 14 ja 15 jäivät siis oikealle puolelleni ja vedin Neroa mukana. Päästiin me ainakin maaliin asti, vaikka ei se todellakaan mitään nättiä ollut.
Kun Nerolle tulee vauhtia lisää alkavat rimat lennellä ja pujottelemaan ei ehdi. Saati sitten katsoa, että mitä minä teen. Vitos putkesta tuli monta kertaa niin kovaa, että juoksi 6 esteen ohi. Vaikka otin haltuun, vaikka huusin, vaikka olisin tehnyt kärrynpyöriä, niin Nero tiesi jo mihin rata jatkuu ja jatkoi. Että sillai.
Positiivista oli, että vauhti jatkui keinua tehdessä. Komento keinulle, kontaktit ja palkkaus. Ei mitään ongelmaa, jes! Nyt vaan sitten aina vahvistetaan ja vahvistetaan. Toivottavasti saataisiin toimimaan itsenäisesti melko nopeasti. Vaikka eihän meillä mikään kiire ole, kun ei kerran saada tehtyä nollaratoja edes treeneissä. No kisalisenssin aion ostaa ensi vuodelle ja piste. Kisasin sitten tai en. Ja tuleehan Sorakin kisaikäiseksi ensi vuoden aikana...
Tänään käytiin umpihankilenkillä soramontulla kaikkien koirien kanssa. Oli muuten paljon lunta! Kiipeiltiin pari mäkeä ylös ja leijuttiin alas. Yksi laskettiinkin. Koirat olivat ihan puhki, kun päästiin takaisin autolle, vaikka tehtiin ihan pieni lenkki ja yritettiin ottaa varovasti. Tästä tulee kyllä pakollinen juttu meidän treeniohjelmaan, oli sen verran kivaa.
Viikonloppu meneekin agilityn merkeissä, mutta tällä kertaa ilman omia koiria. HSKK nimittäin järjestää viralliset agility kilpailut ja olen molempina päivinä aamusta iltaan hallilla. Ratatyöntekijänä ainakin näkee suorituksia läheltä, jospa sieltä jäisi käteen jotain järkevääkin. Oli nimittäin lähtölistassa ainakin Juha Orenius ja Gaia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti