Vähän erilainen lauantai

Meidän lauantai alkoi ihan normaaliin tapaan. Tulin perjantaina tosi myöhään kotiin agijaoston pikkujouluista ja heräilin puolen päivän aikaan. Koirat oli sopivasti käytetty ja päätin lähteä tallille. Kuten tavallista otin Soran mukaan, jotta se pääsee maastoon juoksemaan ja saa vähän lisää liikuntaa.

Tallilta olikin lähdössä porukka maastoon, joten nopealla tahdilla ponsi valmiiksi ja liityttiin jonon jatkoksi. Ihan normaalisti mentiin hiekkamontulle, missä koira irti ja itse ponin kyytiin. Sora ei oikein arvostanut, että olin vuorotellen jonon viimeinen ja toisiksi viimeinen. Se ei löytänyt missään vaiheessa sellaista sopivaa kohtaa olla. Lisäksi se piti vielä vähän pitempää välimatkaa heppoihin kuin normaalisti.

Kiivettiin harjulle, jonka vieressä menee iso autotie. Polulta matkaa tielle on noin 15 metriä ja se väli on metsää ja hakattua metsää, eli ei todellakaan mitään helppoa maastoa. Samaista harjua käyn kiipeilemässä lähes joka kerta, kun ollaan kuopilla. Yhtäkkiä yksi maastoporukasta sanoo, että herran jumala se koira on tuolla tiellä. Ja siellähän Sora kipitti 80 nopeusrajoitteisen tien vastakkaisessa laidassa. Silloin ei onneksi tullut autoja, joten huusin Soraa. Sen ilme oli sellainen perinteinen haista kukka, en varmaan tuu sinne ponin luo. Sitten niitä autoja alkoi tulemaan ja koira seikkaili edelleen tiellä. Siinä vaiheessa en enää nähnyt Soraa, koska puita oli enemmän edessä. Kuului jarrutus ja tömähdys.

Siinä kohtaa hyppäsin ponin selästä alas, heitin ohjat takana tulevalle ja lähdin juoksemaan tielle. Olin aivan varma, että seuraavaksi nään koiran raadon tien laidassa makaamassa. Kun pääsin tielle, muu porukka huusi, että se on jo täällä. Juoksin takaisin kuopan puolelle ja Sora meni hirveää kyytiä karkuun. Se kuitenkin juoksi, eikä ontunut millään tavalla. Huusin kovaa ja yritin kaikkia käskyjä, mutta ei Sopuli halunnut tulla takaisin. Come-käskyllä, joka on meidän ehdoton luoksetulokäsky, joka on toiminut aina, se pysähtyi hetkeksi, mutta jatkoi sitten tallia kohti. Tässä kohtaa ihmisiä tuli tieltä päin. Kaksi autoa oli pysähtynyt, toinen joka oli osunut ja toinen huolestunut mies. Onneksi omat aivot pelaa, myös hätätilanteissa ja nopean ajattelun jälkeen juoksin hevosen luo ja pyysin, että tallin työntekijä taluttaa sen tallille. Itse pyysin kyydin toiselta pysähtyneistä autoista, jotta pääsen lähemmäs tallia.

Autossa selvisi, että osunut kuski oli ehtinyt jarruttaa ennen törmäystä. Olivat myös nähneet, että eläimellä on jotain kaulassa (heijastinliivi ja valjaat.) Voikin nyt sitten olettaa, että liivi on osittain pelastanut Soran hengen, koska kuka tuolla hämärässä muuten mitään näkee. Hyppäsin pois autosta laukkasuoran toisessa päässä ja heti kun pääsin hiekkakuopan puolelle näin Soran. Yksi huuto riiitti ja sain täysiä juoksevan koiran syliin. Tässä kohtaa saatoin itkeä hysteerisesti puoli minuuttia. Nopealla tunnustelulla, mitään ei ollut rikki ja mistään Sora ei aristanut. Laitoin koiran hihnaan ja katsoin liikkeet läpi eikä niissäkään ollut mitään ihmeellistä. Takajalat eivät venyneet ihan yhtä pitkälle kuin normaalisti, mutta muuten koira vaikutti olevan täysin kunnossa.

Lähdettiin sitten ponin taluttajaa vastaan ja yritin samalla soittaa eläinlääkäriin, kunnes muistin että on itsenäisyyspäivä. Halusin kuitenkin käyttää Soran tarkistettavana, vaikka mitään ei näkynytkään, tai ainakin kuulla eläinlääkärin mielipiteen. Sitten yritin soittaa kotiin, että joku etsisi valmiiksi eläinlääkärin, johon voin koiran kuskata. Kukaan ei vastannut puhelimeen ja omastakin alkoi akku olla erittäin vähissä. Päätin sitten vain toimia nopeasti, jotta pääsen itse vauhdilla kotiin. Löysin ponin ja taluttajan ja käveltiin aikamoista vauhtia takaisin ja poni oli tarhassa noin minuutin kuluttua pihaan saapumisesta.

Kotona käskin äitin etsiä eläinlääkärin ja kävin pesemässä Soran. Äiti löysi eläinlääkäriasema Askeleen, joka sijaitsee Tuusulassa. Soitin sinne ja sieltä sanottiin, että tulkaa käymään varmuuden vuoksi. Heillä oli heti tilaa, joten nappasin Soralle botin päälle, rekkarit ja lompakon kassiin ja lähdettiin ajamaan. Sora oli koko ajan oma reipas itsensä, tahtoi kotona riehua Nallen kanssa ja oli aivan innoissaan, kun lähdettiin.

Eläinlääkärissä Sora tutkittin ensin yleisen kunnon osalta. Pupillit oli normaalit, limakalvot vaaleanpunaiset ja normaalit (näkyi kuulemma, että pieni shokkitila ollut.) Sydän kuunneltiin ja se oli muuten normaali, mutta syke oli 54, mikä on kuulemma hidas isollekin koiralle. Ell kysyikin, että onko koira aina niin rauhallinen, enkä oikein osannut vastata. Täytyy alkaa mitata leposykkeet kaikilta eläimiltä, niin osaa sanoa mikä on normaalia ja mikä ei. Hengitys oli normaali, mutta hengitysäänet vähän vaimeat vasemmalta. Palpoinnissa Sora aristi pään taivutusta vasemmalle. Se aristi voimakkaasti selän ja lonkkien tunnustelua, mikä saattaa ainakin osittain johtua agilitysta. Tiesin, että selässä oli jo valmiiksi jumi ja lonkankoukistajat on olleet jokaisella hoitovälillä kireät. Sora aristi myös vasenta etujalkaa/olkapäätä. Eläinlääkäri päätteli, että auto on osunut vasempaan kylkeen. Tässä huomaa taas, kuinka vähän koirat näyttävät kipua. Minulle Sora esitti ettei mihinkään satu ja eläinlääkäriä mulkaisi erittäin murhaavasti ja meinasi kerran käyttää hampaita.

Otettiin varmuuden vuoksi röntgenkuvat ja sain itse olla avustamassa. Röntgenkuvista näkyy ettei ole merkkiä ilmarinnasta tai keuhkoruhjeista. Vatsaontelossakaan ei ollut mitään. Ainoa näkyvä juttu oli rintakehän alueella vasemmalla pehmytkudoksessa tiiviimmän näköistä, mikä tarkoittaa mahdollisesti mustelmia.

Sora sai ihon alle kipulääkkeen ja saatiin resepti 3-5 päivän kipulääkekuuriin. Odottelua oli käynnillä jonkin aikaa ja Sora veteli suurimman osan ajasta sikeitä. Se makoili kyljellään lattialla ja nukkui aivan täysin. Ei pienintäkään merkkiä stressaantumisesta, kunhan vain nukkui kun väsytti. Sitten meidät passitettiin kotiin. Koko jutulle tuli hintaa 143€ mikä on erittäin järkevä summa. Pelkäsin jo jotain miljoona laskuja. Askel on auki joka päivä 14-20 eikä veloita viikonloppuisin tai pyhisin lisämaksua, mikä oli aika kiva juttu.

Kotona piti vahtia, että Soran vointi pysyy normaalina ja viedä se kivun hellittäessä osteopaatille tai fyssariin. Meillä on aika varattu 15.12 Jerrylle, mutta mietin pitäisikö viedä Sora jo ensi viikolla esim torstaina tai keskiviikkona, kun näytti olevan vielä vapaita aikoja.

Sora on onneksi ollut nyt aivan normaali. Olen pitänyt sillä bottia päällä, vain yöllä pidettiin yöunien mittainen tauko. Autoista ei välittänyt lenkillä mitään ja muutenkin se on ollut oma ärsyttävä itsensä. Olen jo kertonut sille useaan kertaan, ettei saa riehua. Tänään käyn hakemassa apteekista kipulääkkeet. Treenit jää tietenkin väliin tänään ja luultavasti myös ensi viikolla.

Kaiken kaikkiaan selvittiin erittäin hyvällä tuurilla ja isolla säikähdyksellä. Ton koiran on pakko olla joku avaruusolento, kun sitä ei mikään hetkauta mihinkään suuntaan. Onneksi se on hengissä ♥