Meillä oli viime suununtaina halukkaille seuran koulutusohjaajille Lotta Vuorelan pitämä keinukoulutus. Lotta opetti meille hänen tapansa opettaa keinua turvallisesti ja tehokkaasti. Oli kyllä todella hyvä saada tällainen keino keinun opettamiseen, sillä omat koirat eivät ole ehkä niitä ihan normaaleimpia. Neron keinu oli todella huono aina ja tällä opetustyylillä siitä olisi saanut varmasti paremman. Jos Nerppa vielä aksaisi, opettaisin sille luultavasti keinun kokonaan uudestaan. Sora taas oli suhteellisen helppo opetettava, kun ei sitä pelottanut mikään. Vähän samaan tyyliin olenkin sille opettanut, kuin mitä tässä, mutta jättänyt väliin muutaman melko oleellisen kohdan.
Ihan alkuun keinua kannattaa lähteä tekemään vasta sen jälkeen, kun koira on päässyt tekemään puomia. Näin keinun opetus ei vaikuta herkemmällä koiralla puomiin. Samoin puomia kannattaa ensin juoksuttaa ihan vaan täysiä yli kontaktien suoritustavasta riippumatta, jotta saadaan lopputulokseksi vauhdikas ja varma puomi.
Ensimmäinen vaihe on testata, reagoiko koira keinun ääneen. Koiralle syötetään namia keinun lähellä ja samaan aikaan paukutellaan keinua maahan. Jos koira reagoi edes vähän tätä vaihetta jatketaan, kunnes reaktiota ei saada. Jollain koirilla siihen voi mennä pitkään ja toiset eivät edes tajua, että jotain tehdään. Koko keinuhn opetuksen ajan kannattaa palkata namilla, jolloin koira pysyy keskittyneenpänä.
Seuraavaksi aletaan opettamaan koira pamauttamaan keinua itse. Keinu tuetaan niin, että alkuun pudotus on todella pieni. Koira ohjataan keinun sivusta keinulle ja palkitaan. Kannattaa pitää koiralla hihnaa ja melko läheltä koiraa hihnasta kiinni, jotta kontrolli on parempi. Keinun pudotuksen korkeutta nostetaan vähitellen. Tässä kohtaa opetetaan myös kontaktin suoritustapa ja käskysana. Kannattaa opettaa koiraa pysähtymään kaikki tassut keinulle, se on turvallisinta. Jos koiralla on puomilla 2on2off, voi se olla koirasta riippuen parempi vaihtoehto. Lotta ei suositellut pamauksesta liikkeelle lähtevää kontaktia, sillä koiran vireen noustessa se alkaa helposti ennakoimaan pamausta ja lähtee koko ajan aikaisemmin. Soralla on keinulla pamauksesta lähtevä kontakti, mutta katsellaan mitä sen kanssa tapahtuu.
Tämän vaiheen kanssa samaan aikaan voidaan tehdä päähän juoksutusta. Eli tuetaan keinu paikalleen, niin kuin se on normaalistikin. (Pidetään kulkusuunnat oikeina: pamauttelua tehdään laskevassa päässä ja päähän juoksutusta laskevaan päähän.) Koiralla pidetään hihna, josta kouluttaja pitää kiinni. Koiran omistaja/ohjaaja on keinun päässä kutsumassa koiraa ja palkkaamassa keinun pinnalta. Tässä tärkeää olla namit valmiina. Keinun pinnalta siksi, että haluamme koiran liikkuvan pää matalana -> parempi jousto etupäässä eli vähemmän kuluttavaa ja siksi ettemme missään nimessä halua koiran ajattelevan, että keinun pään takana tapahtuu jotain jännää. Hihnassa ei roikuta tai hidasteta, vaan siitä pidetään lähinnä turvallisuuden takia kiinni. Jos koira ei millään meinaa osua puomille, sitä voi vähän hihnasta ohjailla tai jos koiran meno on aivan päätöntä voi koiraa jarruttaa. Palkitsemisen jälkeen koira nostetaan alas keinulta (muista kysyä voiko koiraa nostaa!)
Tässä vaiheessa ohjaaja vaihtelee paikkaa, eikä seiso aina keinun päässä koiran edessä. Myös pientä liikehäiriötä voi lisätä.
Seuraavaan vaiheeseen siirrytään, kun koira osaa pamauttelun ja päähänjuoksun. Keinuun lisätään liike. Keinun laskevan pään alle laitetaan maksipöytä ja nousevan pään alle minipöytä. Näin saadaan mahdollisimman pieni liike, mutta koira tulee keinulle itse ja poistuu keinulta itse. Jos edelliset vaiheet on tehty huolella, koiran pitäisi tehdä nyt suoritus keinulla, jossa se juoksee keinun kovaa loppuun asti ja suorittaa päähän halutun kontaktin. Tietenkään koira ei välttämättä tajua heti ensimmäisellä kerralla, mutta noin periaatteessa. Kun juokseminen sujuu tällä asetelmalla poistetaan minipöytä. Sen jälkeen vaihdetaan laskevaan päähän maksipöydän tilalle minipöytä. Myös tässä koira pidetään hihnassa ja kouluttaja juoksee hihnan kanssa mukana.
Lopulta koiran pitäisi osata tehdä keinu ihan pelkkänä keinuna. Tämä opetustyyli vaikuttaa aikas hyvältä. Koira kohtaisesti pitää totta kai katsoa ja kaikki jutut ei vaan sovi kaikille. Tässä edetään kuitenkin koiran vauhdilla eikä vaadita siltä asioita, joihin se ei vielä pysty.
Puhuttiin myös siitä, että keinu kannattaa olla yksi viimeisistä esteistä mitä koiralle opetetaan. Keinulle ei ole mikään kiire, vaan kannattaa antaa koiran kehittyä sekä fyysisesti että henkisesti, niin että se on oikesti valmis tekemään keinua.
Agility on kiva laji, kun koko ajan oppii kaikkea uutta. Monennenkohan koiran kohdalla sitä osaisi opettaa asiat mahdollisimman sujuvasti ja turvallisesti ja mielellään tehokkaastikin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti