Talvea ja aksaa

Ihana lumi on saapunut, koirien kunto kasvaa umpihangessa rämpiessä ja ponin kanssa maastoilu oli aivan superihanaa! En todellakaan ole mikään talvi ihminen, ja mielestäni talven (ja kevään ja syksyn..) voisi jättää vuodenajoista kokonaan pois. Mutta jos talvi täytyy olla, niin kyllä sitten pitää lunta olla edes jonkun verran. On ulkona kuitenkin ihan eri näköistä, on valoisampaa, ja eläimet tykkää. Ainoa miinus on vesikoirien turkkeihin jäävä valtava määrä lunta, mikä tarkoittaa suihkulla sulattamista jokaisen lenkin jälkeen.

Sunnuntaina käytiin tekemässä aksatreeni molempien koirien voimin. Suunnittelin itse radan, joten tehtiin Jennan koulutuksen alkua ja loppua sekä valssi/sokkari/takaaleikkaus harjoitusta. Soran kanssa kutsuminen alussa toimi aivan sairaan hyvin, joten Sora osaa sen piste. Lopussakaan ei ollut mitään ongelmaa.

Nero sai juosta taas ilman rimoja ja luukuttaa putkiin. Se irtosi putkeen yli 10 metrin päästä ja meni täysiä ja juostiin hallia edes takas. Pienen pieni katkeruuden tunne tuli, kun toinen tekee satalasissa ja on paras ja rikki. Mutta kivaa sillä on kai noinkin. Harmi vaan, että tuollaiseen toilailuun se tekeminen jää.

Keskiviikkona päästiin Soran kanssa treenaamaan Lotan silmän alle. Alkuun tehtiin pari puomia, eikä Sopuli oikein meinannut muistaa, että myös kokonaisella puomilla kuuluu pysähtyä. Muistuttelut sekä pelkällä alastulolla että keskiosan alusta sujuivat ilman mitään ongelmaa. Ensi kerralla täytyy tehdä myös ylösmenolta pari muistutusjuoksua ja vaikka ihan puomin juurelta. Kyllä se sen joskus oppii.

Radalla tehtiin valkoisilla numeroilla kaikki. Alussa ei mitään kummallista, seiskalle ohjasin japanilaisella ja kasi vedolla. Ysin takaakierto oli jostain syystä itselle vaikea, en työntänyt Soraa tarpeeksi taakse, vaan lähdin hätäilemään, jolloin Sipuli nappasi senkin edestä. 7-8 väliin kokeiltiin minulle uutta ohjausta, eli koira putkesta oikealle kädelle samallalailla kuin japanilaisessa, mutta sitten heitettiinkin koira esteen yli sillä samalla oikealla ja taaemmalla kädellä. Silloin oma rintamasuunta säilyi puomia kohti, jolloin Sora tuli tosi hienosti samalle puolelle ja siitä kasin yli ohjaaminen oli helppoa. Kuulostaa todella monimutkaiselta, mutta oli oikesti suhteellisen yksinkertainen ja helpon oloinen.

18 oli oikeasti toiselta puolelta ja tein siihen pakkovalssin. En alkuun osannut merkata yhtään hyvin, vaan tuli sellaisia puolittaisia huonoja suorituksia. Kunnon merkillä toimi hyvin. Sama merkkaus/haltuunotto ongelma tuli 21-22 välissä. Sora olisi kovin mielellään poiminut matkalta 8/24 aidankin, koska en osannut kunnolla kertoa sille, että jatketaan muuten tänne. Vaihdoin tässä myös persjätön tilalle valssin, joka toimi huomattavasti paljon paremmin. Putkesta otin mukaan ihan vaan vastakädellä, mikä toimi ja lopussa ei ongelmaa.

Lotta sanoi, että kannattaa palkkailla persjättöjä, kun koira tulee oikealle puolelle. Sora on ilmeisesti vielä vähän epävarma siitä, mihin ollaan menossa. Oman rintamasuunnan huomioiminen ja parantaminen auttaisi varmasti myöskin. Kaiken kaikkiaan huomasi, että ollaan tehty pienillä esteväleillä lyhyempiä/tiiviimpiä ratoja. Sora haki herkästi sen lähempänä olevan esteen, koska on tottunut tekemään niin. Ratatreeniä siis listalle myös täältä suunnalta ja lisäksi noita pidempiä välejä.

Ilmoitin Soran myös hyppärille painostuksen takia, joten suuntaamme Janakkalaan 14.2. Jospa saataisiin ensimmäinen tulos aikaiseksi ihan vaan ystävänpäivän kunniaksi :)