Hohhoijaa taas tätä lajia

Mietin taas näiden koiraharrastusten järkevyyttä, kun herätyskello soi 5.38 sunnuntaina. Suuntana oli Porvoo, jossa käytiin Soran kanssa starttaamassa ensimmäistä kertaa agilityradoilla. Olin koko viime viikon kipeä, enkä edes käynyt kävelemässä ennen sunnuntaita. Kaiken lisäksi lunta satoi ihan kiitettävästi, tietä ei näkynyt ja oli pilkkopimeää eli ihanteelliset ajo-olosuhteet.

Päästiin kuitenkin ehjinä perille Porvoolaisen ratsastustallin maneesille, jossa kisat järjestettiin. Vähän mun aikataulu petti, joten liukkaasti käytiin ilmottautumassa ja jatkettiin suoraan lämppälenkille. Tuomarina toimi Janne Karstunen ja rataantutustumisissa oli kaikki ykkösluokkalaiset samaan aikaan. Ensimmäinen rata oli ihan kivanoloinen, joskin suhteellisen pitkä, 168 metriä, varsinkin niin pehmeällä pohjalla.

Ensimmäisellä radalla kommellettiin. Ja Sora halusi aalle. Ja karkasi lähdöstä. Ja tuli läpi puomista. Ja kiersi ihan käsittämättömästä kohdasta yhden aidan. Ja intoilin ehkä vähän turhan paljon keskittymisen kustannuksella. Mutta teki hiton hyvät kepit! Tuloksena siis hylly.

Toinenkin rata oli pitkä, samat esteet vähän eri järjestyksessä. Keskittyminen oli jo parempaa, eli voimme päätellä, että Soran kanssa kannattaa tehdä tokojuttuja tms muuta keskittymistä vaativaa hommaa, ei hetsausta ja liika innostamista (ainakaan vielä.) Pysyi lähdössä. Teki puomin kunnolla, joskin vähän hitaasti ja jouduin toistamaan käskyn vielä alastulolla. Mutta taas ihan käsittämätön aidan kiertäminen. Muut oli vähän omia ohjausmokia. Hyllytettiin taas.

Aat oli molemmilla radoilla hyviä, ja onhan se ihan kiva, että koira on innoissaan. Mutta puolet tavoitteista täyttyi eli aa, kepit ja toinen puomi :D Ja aitojenkin kierrosta johtuen varasin Sopulille ajan osteopaatille. Pakko käydä tarkistamassa, että kaikki on kunnossa.

Valmiita oltiin 9.15, eli ihan suht ajoissa päästiin lähtemään kotiinkin. Paluumatkalla kävi sellainen todella ikävä juttu, että Porvoonväylällä ajoin beaglen päälle. :( Katsoin ensin, että tiellä on lintu, sitten että kettu tai vastaava ja tarpeeksi lähellä tajusin sen olevan koira. Jarruttelin kyllä koko ajan, mutta 80 km/h vauhdista ei ihan hirveän nopeasti liukkaalla tiellä jarruteta (varsinkin kun koira on vapaana takapenkillä...) Jarrutin, mutta koira jäi silti ihan alle ja heitti pari kuperkeikkaa. Pysäytin tietenkin heti ja menin katsomaan, että mitä koiralle kävi. Se oli kiertänyt auton ja ojanpenkan väliin ja kun tulin lähelle alkoi sellainen beagle huuto. Nappasin sen hihnaan ja koitin soittaa tutkapannassa olleeseen numeroon, mutta siihen ei saatu yhteyttä. Silloin näkyikin mies, joka hölkkäsi meitä kohti. Kävelimme vastaan ja onneksi koira käveli ihan normaalin oloisesti. Mies oli tosiaan koiran omistaja ja koira oli karannut rusakon perään ja ilmeisesti hukannut jäljen tiellä, missä siksakkasi. Ehdittiin siinä muutama sana vaihtamaan ja koira vähän kirputti takapäätään ja mies kysyi ettei autolle vaan käynyt mitään. Pari sai kyydin miehen pojalta eläinlääkäriin oikeastaan samantien ja nyt vaan toivon että koira on kunnossa. Aivan kamalaa, ja tasan tiedän miltä koiran omistajasta tuntuu.

Mutta lopetetaan positiivisemmin nimittäin Nero oppi lauantaina kurreasennon :) Alkeet ainakin ja pystyy hetken pitämäänkin asentoa. Hieno kakara!