Aina ei mee niin kuin elokuvissa

Ei todellakaan. Tämän päivän agitreenit olisi ollut melkein syytä jättää väliin. Ensinnäkin lähdin itse ihan liian kiukkuisena ja väsyneenä treeneihin, heräsin myöhässä päiväunilta ja tuli kamala kiire lähteä. Nero oli leikkinyt Soran kanssa pari tuntia putkeen ja oli jo valmiiksi ihan väsynyt: nukkui autossa mitä ei ole tehnyt ikinä ennen treenejä. Lisäksi jälkeenpäin kuulin, että äiti oli heittänyt Nerolle vielä palloakin juuri ennen kuin lähdettiin. Jes.

Treenit sinänsä olisivat olleet kivat. Tehtiin kokonaista aata ja lisäksi kivaa rataa. Mutta. Väsynyt koira, joka menee kierroksille sinä hetkenä, kun astutaan halliin sisään. Tehtiin ensin aata ja se sujui ihan ookoo. Kokeiltiin ensin Nero vapaana, mutta 2on2off jäi puuttumaan joka kerta. Siispä koira hihnaan, jotta saatiin sen vauhtia hidastettua ja varmat alastulot. Hienosti meni sekin. Tehtiin kahteen eri kertaan ja jälkimmäisellä alkoi jo näkyä väsymys. Yritettiin leikkiä kontaktileikkiä, eli koira heitetään lelun avulla aalle, vedetään oikeaan alastulo kohtaan ja vapautetaan heti. Toistetaan pari kertaa ja sitten vasta päästetään leluun kiinni. Mitään siitäkään tullut. Ensi kerralla uudestaan.

Rata oli kiva, takaakiertoja ja esteitä, joita ei ole ennen ollut radalla mukana. Aluksi treenattiin ihan vaan odottamista tuolla ensimmäisen esteen takana. Ensimmäisellä kerralla oli lähtemässä mukaan jo, kun käännyin, mutta päätettiin taas siihen, että sain spurtata ja huitoa. 1-4 ei mitään kummallista. Takaaleikkaus putken jälkeen sujui hienosti, mikä oli tosi hyvin! Putken jälkeen huusin Neroa ihan liian myöhään ja se ehti kääntyä putken väärälle puolelle, koska ei nähnyt, kun minä vaihdoin puolta. Seuraavalla kerralla kutsuin melkein heti putkeen menon jälkeen ja oli paljon parempi. Sitten tuli rengas. Sitä ei olla ennen tehty muihin esteisiin yhdistettynä ja niinhän siinä kävi, että Nero meni välistä. Ei läpi vaan välistä. Ensimmäistä kertaa ja toista ja kolmatta. Mokahan oli oma, Nero luki minun rintamasuuntaani, joka oli jo seuraavalle esteelle päin. Kun maltoin loppuun asti seistä oikein päin, meni renkaan läpi. Tosin ei otettu estettä alle, joten vauhtikin oli hitaampi, mutta kuitenkin. Ennen pöytää muistin ottaa koiran haltuun ja pöytä oli hieno!

9-11 oli taas ihan perus ja sitten kepit paremmalta puolelta. Juoksin itse liian kovaa ja Nero oikaisi "muutaman" välin. Otettiin uudestaan ja taas. Ja taas. Toistettiin kepit ainakin viiteen kertaan, ennen kuin saatin ehjät kepit. Silloin oli jo karsittu kaikki edeltävät esteet pois. Nero ei keskittynyt ollenkaan. Yhden kerran se juoksi niin kovaa, ettei ehtinyt kääntyä ensimmäisessa välissä, vaan törmäsi (kovaa) toiseen keppiin. Välillä sitä miettii, liikkuuko sen aivoissa yhtään mikään. Törmäyksen jälkeen taidettiin saada se onnistunut suoritus, joten ehkä se jotain tajusi. Loppu nyt oli taas ihan perus hyppelyä.

Suurin ongelma meillä on tällä hetkellä suoritusten välit ja se että koira käy niin kierroksilla. Nero ei osaa rauhoittua ollenkaan. Se keuhkoaa, sählää, kohlaa ja häslää. Se vetää itsensä totaalisen piippuun jo siinä välillä, eikä jaksa sitten enää keskittyä suorittamiseen. Tänään se muun muassa hyppäsi moneen kertaan korkealle pöydälle, johon nojasin, kun odoteltiin vuoroamme. Olen koittanut jättää sen yksin odottamaan ja odottanut sen kanssa. Tänään käytiin hallin ulkopuolella välillä, muttei sekään auttanut. Jos teen Neron kanssa jotain temppuja tai vastaavia, se väsähtää. Seuraavaksi täytyy kokeilla laittaa se metallihäkkiin, joita on hallissa. Koira häkkiin, viltti (mielellään äänitiivis...) päälle ja toivottavasti edes vähän keskittyneempi koira suorittamaan.