Hohhoijaa taas tätä lajia

Mietin taas näiden koiraharrastusten järkevyyttä, kun herätyskello soi 5.38 sunnuntaina. Suuntana oli Porvoo, jossa käytiin Soran kanssa starttaamassa ensimmäistä kertaa agilityradoilla. Olin koko viime viikon kipeä, enkä edes käynyt kävelemässä ennen sunnuntaita. Kaiken lisäksi lunta satoi ihan kiitettävästi, tietä ei näkynyt ja oli pilkkopimeää eli ihanteelliset ajo-olosuhteet.

Päästiin kuitenkin ehjinä perille Porvoolaisen ratsastustallin maneesille, jossa kisat järjestettiin. Vähän mun aikataulu petti, joten liukkaasti käytiin ilmottautumassa ja jatkettiin suoraan lämppälenkille. Tuomarina toimi Janne Karstunen ja rataantutustumisissa oli kaikki ykkösluokkalaiset samaan aikaan. Ensimmäinen rata oli ihan kivanoloinen, joskin suhteellisen pitkä, 168 metriä, varsinkin niin pehmeällä pohjalla.

Ensimmäisellä radalla kommellettiin. Ja Sora halusi aalle. Ja karkasi lähdöstä. Ja tuli läpi puomista. Ja kiersi ihan käsittämättömästä kohdasta yhden aidan. Ja intoilin ehkä vähän turhan paljon keskittymisen kustannuksella. Mutta teki hiton hyvät kepit! Tuloksena siis hylly.

Toinenkin rata oli pitkä, samat esteet vähän eri järjestyksessä. Keskittyminen oli jo parempaa, eli voimme päätellä, että Soran kanssa kannattaa tehdä tokojuttuja tms muuta keskittymistä vaativaa hommaa, ei hetsausta ja liika innostamista (ainakaan vielä.) Pysyi lähdössä. Teki puomin kunnolla, joskin vähän hitaasti ja jouduin toistamaan käskyn vielä alastulolla. Mutta taas ihan käsittämätön aidan kiertäminen. Muut oli vähän omia ohjausmokia. Hyllytettiin taas.

Aat oli molemmilla radoilla hyviä, ja onhan se ihan kiva, että koira on innoissaan. Mutta puolet tavoitteista täyttyi eli aa, kepit ja toinen puomi :D Ja aitojenkin kierrosta johtuen varasin Sopulille ajan osteopaatille. Pakko käydä tarkistamassa, että kaikki on kunnossa.

Valmiita oltiin 9.15, eli ihan suht ajoissa päästiin lähtemään kotiinkin. Paluumatkalla kävi sellainen todella ikävä juttu, että Porvoonväylällä ajoin beaglen päälle. :( Katsoin ensin, että tiellä on lintu, sitten että kettu tai vastaava ja tarpeeksi lähellä tajusin sen olevan koira. Jarruttelin kyllä koko ajan, mutta 80 km/h vauhdista ei ihan hirveän nopeasti liukkaalla tiellä jarruteta (varsinkin kun koira on vapaana takapenkillä...) Jarrutin, mutta koira jäi silti ihan alle ja heitti pari kuperkeikkaa. Pysäytin tietenkin heti ja menin katsomaan, että mitä koiralle kävi. Se oli kiertänyt auton ja ojanpenkan väliin ja kun tulin lähelle alkoi sellainen beagle huuto. Nappasin sen hihnaan ja koitin soittaa tutkapannassa olleeseen numeroon, mutta siihen ei saatu yhteyttä. Silloin näkyikin mies, joka hölkkäsi meitä kohti. Kävelimme vastaan ja onneksi koira käveli ihan normaalin oloisesti. Mies oli tosiaan koiran omistaja ja koira oli karannut rusakon perään ja ilmeisesti hukannut jäljen tiellä, missä siksakkasi. Ehdittiin siinä muutama sana vaihtamaan ja koira vähän kirputti takapäätään ja mies kysyi ettei autolle vaan käynyt mitään. Pari sai kyydin miehen pojalta eläinlääkäriin oikeastaan samantien ja nyt vaan toivon että koira on kunnossa. Aivan kamalaa, ja tasan tiedän miltä koiran omistajasta tuntuu.

Mutta lopetetaan positiivisemmin nimittäin Nero oppi lauantaina kurreasennon :) Alkeet ainakin ja pystyy hetken pitämäänkin asentoa. Hieno kakara!

Kisaa ja treeniä

Lauantai aamulla ajettiin liian aikaisin Janakkalaan juoksemaan yksi startti hyppärillä. Vähän meinasi väsyttää, mutta onneksi Sora on niin kiva. Sen kanssa on maailman helpointa mennä paikassa kuin paikassa ja nykyään automatkatkin Sora nukkuu nätisti.

Minna Räsänen oli tuomarina ja rata näkyy tuossa. Tavoitteeksi asetin keppien suorittamisen oikein. 2-3 välin ohjasin sokkarilla ja ennen keppejä oli tarkoitus tehdä jonkinlainen valssi, mutta en oikein tiennyt missä olin ja Sora tuli ohi seiskasta. Pyöräytin uudestaan aidan yli ja siitä kepeille ihan superhyvin! Loppu tuntui kivalta. 14 putkella en kertonut tarpeeksi ajoissa Soralle missä menen, joten pieni hukkauksen hetki putkesta tultaessa. 18 putken juoksin keppien puolelta ja toimi hyvin.

Radan jälkeen menin katsomaan tulostaulua nähdäkseni ajan ja yllätyin aikalailla, kun siellä lukikin HYL. En tiedä yhtään, mistä hylly on tullut ja vitsi kuinka harmittaa. Olin yksin reissussa, joten suoritusta ei ole videolla, enkä saanut aikaiseksi mennä kysymään keltään, kun ne kaksi paikalla ollutta tuttua eivät olleet nähneet meidän rataa.

Keksin hyllylle kaksi mahdollista paikkaa: kepit ja pituus. Toivon todella, että se on pituus, josta Sora on tullut vinottain yli, enkä ole huomannut. Koska jos kepeistä jäi taas viimeinen väli pois, ollaan kohta vaikeuksissa. Ärsyttää. Muuten oli kiva käydä kisaamassa ja Soran asenne oli oikein kohdallaan!

Soralla kävi lauantaina myös koirakavereita kylässä, kun kaksi Bumtsi Bum D-pentueen Keravalla asuvaa pentua tuli käymään. Tyypit on 6 kk ja oli kyllä niin kakaroita :D Sora vaikutti/luuli olevansa todella aikuinen verrattuna niihin. Hirveästi Sopuli ei leikkinyt, mutta pennut yrittivät aina välillä käydä mielistelemässä Sorppaa oikein urakalla. Mulla oli ainakin ihan hauskaa :)

Kuvat ottanut Anniina Peltonen

Lauantaina Nerppa pääsi vielä ihan yksin lenkille. Mentiin tallille, mutta ponit olikin saaneet juuri heinät, joten lähettiinkin ihan kaksistaan lenkkeilemään. Ainakin sillä oli kivaa :)

Sunnuntaina käytiin treenailemassa Sorpan kanssa kontakteja, jotka oli kivasti radalle piirretty. Tehtiin heti alkuun kisanomainen suoritus, eli suoraan vaan puomi ja aa mukaan enkä palkannut puomilta tai käyttänyt aalla pumpperia. Ohjauksellisesti rata ei ollut todellakaan mikään paras, mutta Sora teki kaikki kontaktit juuri niin kuin pitääkin! Ja parilla seuraavalla myös ohjaus oli parempaa. Aalle toinen tai kolmas toisto ilman pumpperia jäi turhan ylös, joten tehtiin vielä muutama pumpperin kanssa. Tehtiin myös pari keinua, jotka ei olleet ihan niin hyviä kuin ne on ollut, mikä ei yllättänyt ollenkaan. Ollaan keskitytty puomiin ja keinua ei olla tehty. Mutta muistutellaan.

Näistä treeneistä innostuneena päätin, että Sora on nyt kisavalmis ihan oikeillekin radoille. Joten sunnuntaina suunnataan Porvooseen kahdelle agiradalle! Keskiviikkona olisi Helsingissä tarjolla spessukisat, joten jos ei ole liian kylmä, saatetaan pyörähtää myös siellä.

Pikakontaktit

Maanantaina käytiin tekemässä Sorpan kanssa nopeet kontaktitreenit. Puomilta kaksi kertaa puolestavälistä ja muuten kokonaista ja vauhtia muista esteistä. Teki jokaisen 2on2offin, mitä nyt eka oli vähän turhan hidas. Muuten teki tosi hyvällä draivilla.

Aata tehtiin kanssa vauhdilla sekä aidalta että putkelta eikä mitään ongelmaa. Taas toisella puolella oli pumpperi, toisella ei. Osui hyvin kaikki molempiin suuntiin ja laukka näyttää luonnolliselle, joten ei me tosta ainakaan hirveästi niitä paranneta. Nyt puuttuu enää rutiini ja uudet aat. Kääntymiset tulee luultavasti/toivottavasti aika hyvin omalla paikalla ja rytmittämisellä, joten hyvässä mallissa ollaan.

Supersipuli

Eilen tehtiin treeneissä oma suunnittelemiani ratoja. Hyvin sai mahtumaan halliin sekä aan että kepit, kun niitä pitää päästä Soran kanssa tekemään.

Tehtiin ensin keppirataa. 7 kepit meinasi olla tosia vaikeat Soralle. Se haki helposti kepit väärältä puolelta. Aika paljon jouduin auttamaan, jotta Sora otti oikean linjan. Kepit meinasi olla muutenkin vaikeat, sillä tuli muutaman kerran viimeisen välin oikaisu. Tähän auttoi huomattavasti oman suun kiinni pitäminen. Alan hirveän herkästi "auttamaan" Soraa hokemalla sille kepitkepitkepit pujottelun aikana, mutta selkeästi se vaan häiritsi. Heti kun annoin vain aloituskäskyn ja olin muuten hiljaa, sujui paljon paremmin. Toisesta suunnasta Sora haki kepit erittäin hyvin, vaikka tultiinkin vauhdilla putkesta.

Toisella radalla keskityttiin ensin pelkkään aahan. Tein harjan takana olevalla pumpperilla. Kerran tai kaksi alastulon laukka jäi liian lyhyeksi, mutta kaikki muut suoritukset osuivat kontaktille. Osumakohta on ehkä himpun ylhäällä vielä, mutta tossa oli tosi vaikea saada tarpeeksi kova vauhti aalle. Tein myös pumpittomaan puoleen ja sinne osuivat kaikki toistot. SuperSopuli!

Treenien lopussa tehtiin vielä muutama muistuttelu puomilla. Kaksi kertaa puomin keskeltä, kerran ylösmenolta ja loput kokonaista puomia. Sora teki tosi hyvin. Kaksi kertaa tuli yli, ensimmäisen kokonaisen puomin ja ensimmäisen radan osana olevan puomin. Muuten tulee kyllä todella kovaa ja varmasti 2on2off asentoon. Viimeisellä suorituksella alkoi jo terävin vauhti olla pois, mutta ei näytä yhtään hullummalta:

Josko tästä seuraavaksi otettaisiin suunta iltakisoihin Purinalle 18. päivä ja ehkä Porvooseen 22.2 päivä :)

Talvea ja aksaa

Ihana lumi on saapunut, koirien kunto kasvaa umpihangessa rämpiessä ja ponin kanssa maastoilu oli aivan superihanaa! En todellakaan ole mikään talvi ihminen, ja mielestäni talven (ja kevään ja syksyn..) voisi jättää vuodenajoista kokonaan pois. Mutta jos talvi täytyy olla, niin kyllä sitten pitää lunta olla edes jonkun verran. On ulkona kuitenkin ihan eri näköistä, on valoisampaa, ja eläimet tykkää. Ainoa miinus on vesikoirien turkkeihin jäävä valtava määrä lunta, mikä tarkoittaa suihkulla sulattamista jokaisen lenkin jälkeen.

Sunnuntaina käytiin tekemässä aksatreeni molempien koirien voimin. Suunnittelin itse radan, joten tehtiin Jennan koulutuksen alkua ja loppua sekä valssi/sokkari/takaaleikkaus harjoitusta. Soran kanssa kutsuminen alussa toimi aivan sairaan hyvin, joten Sora osaa sen piste. Lopussakaan ei ollut mitään ongelmaa.

Nero sai juosta taas ilman rimoja ja luukuttaa putkiin. Se irtosi putkeen yli 10 metrin päästä ja meni täysiä ja juostiin hallia edes takas. Pienen pieni katkeruuden tunne tuli, kun toinen tekee satalasissa ja on paras ja rikki. Mutta kivaa sillä on kai noinkin. Harmi vaan, että tuollaiseen toilailuun se tekeminen jää.

Keskiviikkona päästiin Soran kanssa treenaamaan Lotan silmän alle. Alkuun tehtiin pari puomia, eikä Sopuli oikein meinannut muistaa, että myös kokonaisella puomilla kuuluu pysähtyä. Muistuttelut sekä pelkällä alastulolla että keskiosan alusta sujuivat ilman mitään ongelmaa. Ensi kerralla täytyy tehdä myös ylösmenolta pari muistutusjuoksua ja vaikka ihan puomin juurelta. Kyllä se sen joskus oppii.

Radalla tehtiin valkoisilla numeroilla kaikki. Alussa ei mitään kummallista, seiskalle ohjasin japanilaisella ja kasi vedolla. Ysin takaakierto oli jostain syystä itselle vaikea, en työntänyt Soraa tarpeeksi taakse, vaan lähdin hätäilemään, jolloin Sipuli nappasi senkin edestä. 7-8 väliin kokeiltiin minulle uutta ohjausta, eli koira putkesta oikealle kädelle samallalailla kuin japanilaisessa, mutta sitten heitettiinkin koira esteen yli sillä samalla oikealla ja taaemmalla kädellä. Silloin oma rintamasuunta säilyi puomia kohti, jolloin Sora tuli tosi hienosti samalle puolelle ja siitä kasin yli ohjaaminen oli helppoa. Kuulostaa todella monimutkaiselta, mutta oli oikesti suhteellisen yksinkertainen ja helpon oloinen.

18 oli oikeasti toiselta puolelta ja tein siihen pakkovalssin. En alkuun osannut merkata yhtään hyvin, vaan tuli sellaisia puolittaisia huonoja suorituksia. Kunnon merkillä toimi hyvin. Sama merkkaus/haltuunotto ongelma tuli 21-22 välissä. Sora olisi kovin mielellään poiminut matkalta 8/24 aidankin, koska en osannut kunnolla kertoa sille, että jatketaan muuten tänne. Vaihdoin tässä myös persjätön tilalle valssin, joka toimi huomattavasti paljon paremmin. Putkesta otin mukaan ihan vaan vastakädellä, mikä toimi ja lopussa ei ongelmaa.

Lotta sanoi, että kannattaa palkkailla persjättöjä, kun koira tulee oikealle puolelle. Sora on ilmeisesti vielä vähän epävarma siitä, mihin ollaan menossa. Oman rintamasuunnan huomioiminen ja parantaminen auttaisi varmasti myöskin. Kaiken kaikkiaan huomasi, että ollaan tehty pienillä esteväleillä lyhyempiä/tiiviimpiä ratoja. Sora haki herkästi sen lähempänä olevan esteen, koska on tottunut tekemään niin. Ratatreeniä siis listalle myös täältä suunnalta ja lisäksi noita pidempiä välejä.

Ilmoitin Soran myös hyppärille painostuksen takia, joten suuntaamme Janakkalaan 14.2. Jospa saataisiin ensimmäinen tulos aikaiseksi ihan vaan ystävänpäivän kunniaksi :)

Bumtsivalkku ala Jenna

Viime viikon sunnuntaina oli tosiaan Jenna Caloanderin valmennus. Järjestin itse bumtsibum koirille. Oli tosi hienoa nähdä muitakin bumtseja tositoimissa ihan livenä eikä aina vain videon välityksellä. Kivaa vaikutti kaikilla olevan ja tuli jo pyyntöjä uudelle, mielellään kaksi päiväiselle valmennukselle. Jennan koutsaamana tietysti. Katsotaan mitä saadaan aikaseksi.

Tehtiin tällaista rataa. Teemana oli kaukana ohjaajasta työskentely, mikä on usein shelteille haastavampaa sekä valssit. Rata oli tosi kiva ja kaikki pääsivät treenaamaan sopivia juttuja. (Ja pointsit itselle radan rakennuksesta: mitään ei tarvinnut siirtää vaikkei mittakaavaa ollutkaan, whoop!)

Alussa oli siis tarkoitus kutsua koira seisoen itse nelosen takana ja kääntämällä rintamasuunnalla koira esteille. Aloitettiin ihan kahdella ekalla esteellä ja siirryttiin aina eteenpäin. Saatiin hyvin tehtyä koko matka ilman mitään ongelmia. Aika huippua.

5-7 väliin kokeilin ensin backlapia/vippausta, mutta ei toiminut. Sora jäi pyörimään putkensuun eteen eikä sillä ollut muutenkaan fokus mihinkään järkevään. Vaihdettiin pakkovalssi kutoselle ja johan alkoi toimimaan.

Sitten valssailtiinkin 13 asti. Ensimmäisellä kerralla valssit olivat hyviä: oikein ajoitettu ja oikein suunnattu. Tauon jälkeen olin ensin myöhässä ja sitten ajoissa ja sitten en ohjannut loppuun asti ja niin edelleen. Onneksi löytyi kuitenkin vielä oma rytmitys takaisin, jotta saatiin myös onnistumisia.

15 koitin ensin sylkkäriä tai en edes koittanut, koska unohdin mitä olin tekemässä. Se olisi varmaan toiminut, mutta toisaalta Soralla on niin hyvät niistot, että helposti ja toimivasti tehtiin niistolla. Loppu olikin kivaa, koska Sora haki esteitä niin hyvin ja itse sai vaan juosta ja vähän välillä käyttää vastaista.

Viimeiseksi yritettiin vielä tehdä koko rata nollana läpi, mutta oli jo omat jalat niin hapoilla, etten tainnut päästä maaliin asti. Muutenkin tekeminen oli lopussa vähän tahmaista.

Jenna kannusti käyttämään rohkeasti valsseja, koska ne olivat kuulemma oikein hyviä. Yleensä teen mieluummin persjätön, jos vaan mitenkään järkevästi pystyy tekemään. Tällaisessa radassa ei kyllä sovi, koska kääntää pitää sen verran tiukasti. Oltiin myös kehitytty viime kerrasta, joka oli marraskuussa. Nyt vaan pitää päästä tekemään ratatreeniä ja hakea ratakuntoa sekä koiralle että varsinkin ohjaajalle.

Jäi kyllä taas tosi kiva fiilis ja kisainto iski kahta kauheammin. Onhan tää laji aina kiva, kun sujuu :D

Sora oli koulutuksesta suhteellisen väsy, joten Nero pääsi tekemään illalla vähän kentällä pyörimistä. Tehtiin vähän tokoilua ja sitten se sai juosta siivekkeitten välistä ja mennä putkeen. Oli muuten pienellä kivaa. Nyt se on ollut koko viikon jotenkin paljon tyytyväisempi ja iloisempi, joten ehkä se pääsee aina mukaan rallattelemaan, kun on tilaa.