Vuosi 2014, check!

Meilläkin oli tälle vuodelle tavoitteita. Tässä pieni katsaus niiden täyttymisestä.

TAVOITTEET VUODELLE 2014

Nero

Agility
- Kontaktit kuntoon; aalle ja puomille rakennetaan parhaillaan juoksukontakteja, keinulle pitää saada huimasti nopeutta ja varmuutta.

• Tämä itse asiassa toteutui suhteellisesti. Ne oli melkein valmiit.

- Nopeammat käännökset.
- Irtoavampi ja estehakuisempi koira!
- Sujuvampaa suorittamista muutenkin.
- Kolmosiin nousu.

• Kolmosiin ei noustu eikä tulla koskaan nousemaankaan, koska agilityura päättyi elokuussa. Muuten sujuikin aksa vähän liian hyvin.

Rally-toko
- Mielenvirkistystä. Jos Neroa ei ahdista mm. perusasento niin voisi vähän ajatella oikeasti treenaamistakin.

• Vähän sitä on ahdistanut kaikkia asiat. Kierrokset nousee tosi nopeasti ihan liikaa ja sitten menee molemmilla hermo. Eli ei olla kummoisia tehty.

Terveys
- Toivottavasti pysyy yhtä terveenä kuin tähän asti.
- Lonkat ja selkä kuvaan?

• Ei se pysynyt terveenä. Tai yleiskunto/-terveys on hyvää, mutta lonkkia ja selkiä oireili/oireilee. Harmittaa niin sairaasti.

- Hierojalla/osteopaatilla/fyssarilla käynti, aktiiviharrastaja tarvitsee huoltoa.

Arkielämä
- Mahdollisimman iloinen ja hyväntuulinen koira!

• Tästä en oikein tiedä. Onhan se iloinen, mutta. Nero ei tykkää tällä hetkellä yhtään hoitamisesta. Ei saisi trimmata tai saksia turkkia, leikata kynsiä, putsata korvia jne. Jos se on jonkun muun kanssa lenkillä, se saattaa lähteä kesken lenkin kotiin. Piippaaminen on lisääntynyt. Se vain makaa tuulikaapissa aina kun en ole kotona. Toisaalta se repeää liitoksistaan aina kun tehdään jotain. Vaikeaa on.

- Tarpeeksi tekemistä, liikuntaa ja aivotyöskentelyä.

• Erilaisia aktiviteettejä ollaan kokeiltu. Alkuvuonna Nero pääsi vähän lihoamaan, kun ei tullut hankia, mutta toisaalta oli elokuussa erinomaisessa lihaskunnossa. Aivotyöskentelyä ollaan harrastettu erilaisten ruuan etsimisten muodossa.

- Uiminen!

• Kesällä käytiin ehkä vähän liian vähän, mutta nyt tosiaan joka toinen viikko.

Sora

Agility
- Kontaktit kuntoon; juoksukontaktit.

• Kontaktit alkavat olla ihan jees, mutta puomille vaihdettiin 2on2off, koska hermo meni.

- Kepit; luultavasti kujilla, koska saan sellaiset lainaan, myös verkoilla erilaisia tulokulmia.

• Kepit on suhteellisen hallussa. Hirveästi kulmia pitää vielä treenailla, mutta nyt niitä voi treenata.

- Rengas; sheipaten ja sitten nopeasti osaksi rataa.

• Ensimmäisiä kisoja lukuunottamatta, ei ole kertaakaan tehnyt rengasta väärin.

- Opettelen ohjaamaan sekunnin tuhannesosassa kääntyvää ja jokaista liikettä lukevaa koiraa, joka ei anna ainoatakaan virhettä anteeksi.

• Neron eläköitymisen jälkeen meidän yhteistyö on alkanut sujua. Koko ajan mennään kovaa vauhtia eteenpäin ja ohjaaminen on helpompaa.

- Irtoaminen ja estehakuisuus.

• Tätä voi aina parantaa! Vaikka onkin paremmalla mallilla.

- Virallisissa starttaaminen.

• Done! Kaksi virallista hyppäriä juostu, molemmista tuloksena hylly, mutta mitäs pienistä.

TOKO
- Aloitetaan treenaaminen; toivottavasti saadaan kesän aikataulut sumplittua niin, että päästään ohjattuihin treeneihin. Myös omatoimiryhmään olisi kiva päästä.
- Jos vaikka tänä vuonna olisi ainakin ne alokasluokan liikkeet :D

• Tokoon voisi todeta, että ei nyt taaskaan. Sora on oppinut kyllä perusasennon ja pieniä pätkiä seuraamista. Istua osaa ja maata paikallaan. Seisomaan oppi käskystä tällä viikolla. Edetään pikkuhiljaa.

Rally-toko
- Tätä me tahdottaisiin tehdä ihan tosissaan.

• Ei nyt tätäkään :D

Näyttelyt
- Käydään hakemassa ainakin yksi tulos avoimesta.

• Ei käyty näyttelyissä, koska kevään rahatilanne ja halu aksata ja sen jälkeen kaljuuntuva koira. Noin isoa jätkää ei kannata kehiin viedä, jos ei ole kunnon turkkia.

Terveys
- Kunhan pysyy yhtä terveenä kuin tähänkin asti niin loistavaa.

• Terveenä on pysynyt! Mitä nyt kerran jäi auton alle, mutta siitäkään yhtään mitään seurannut.

- Hieroja/osteopaatti/fyssari käyntejä.

• Sora on käynyt osteopaatilla tämän vuoden aikana neljä kertaa.

Arkielämä
- Iloa ja hyväntuulisuutta!
- Turha haukkuminen, varsinkin sisätiloissa, saadaan kitkettyä pois.

• Tämä on sekä täyttynyt että ei. Minulle se ei sisällä hauku kuin lenkille lähtiessä ja sekin vähenee koko ajan, mutta muita kiusaakin sitten ihan täysillä.

- Sora opettelee kävelemään vetämättä hihnassa.

• Se osaa kyllä, joskus ei vaan malta. 

- Treffataan koirakavereita ja pidetään hauskaa.

• Absolutely done!

Minä

Agility
- Kehityn ohjaajana, oma sijoittuminen, radanluku, liikkuminen ja kaikki muukin tarvitsee vielä paaaaljon kehitystä.
- Alan kouluttaa omassa seurassa nyt ja tahdon tulla siinä hyväksi; koulutusohjaaja kurssi.

• Koulutusohjaajan on nyt toimittu vuosi enkä nyt ainakaan ihan surkea ole? Koulutusohjaajakurssi ihan parin viikon päästä.

- Pidän hauskaa.

• Keväällä ärsytti, koska kontaktit. Kesällä ei jaksanut, koska aikataulut. Myöhemmin kesällä masensi paljon, koska Neron lonkat. Syksyllä ja alkutalvesta on koko ajan ollut parempi ja parempi fiilis! Paljon onnistumisia ja paljon kivaa tekemistä.

Tokoilut ja rallyt
- Opettelen opettamaan koiraa.
- Vähän pitkäjänteisyyttä; ei se koira opi, jos lopetan ennen kuin aloitan.

• Olen opetellut. Aina tulokset eivät ole niin hyviä, mutta olen edennyt hitaasti, koska haluan, etten pilaa Soralta mitään liikkeitä. Neron kanssa ollaan tehty vähän rennommin aina silloin kun kierrokset ei nouse turhan korkealle.

Arkielämä
- Kehityn koirankouluttajana.
- Pidän blogia :D
- Suunnittelen edes suurimman osan koirien treeneistä ja teen töitä johdonmukaisesti.
- Pääsen opiskelemaan!
- Lenkkeilyä!

• 3/5 on hyvä saavutus! :D

Jatketaan tällä fiiliksellä kohti vuotta 2015!

Lisää kontakteja

Eilen käytiin myös tekemässä puomia. Samalla jatkettiin ja hyvin meni!

2on2off, toimii?

Eilen treeneissä keskityttiin pelkkiin kontakteihin Soran kanssa. Tavoitteena olisi päästä kisaamaan mielellään piakkoin jo ihan oikeasti ja puomi alkaa olla ainoa este, joka ei ole hallussa. Omalla joululomallani ollaan tehty laatikon kanssa suhteellisen paljon 2on2offeja ja nyt kokeiltiin siirtää asentoa toista kertaa oikealle puomille. Viime kerrasta on aikaa ja silloin Soralla ei ollut oikestaan mitään ideaa mitä piti tehdä.

Ihan alkuun tein muutaman toiston hallin laatikolla, jotta Sora tajuaa mitä ollaan tekemässä. Hyvin teki ja vauhtiakin oli niin paljon, että suht kevyt laatikko vaan lenteli liikkeelle lähtiessä. Ensimmäisellä kerralla puomilla laskettiin alastulo pikku pöydän päälle ja sen viereen laatikko, jolle muutama toisto. Sitten laatikko pois ja tehtiin ihan pienellä pyörityksellä pelkkää kontaktia. Alkuun Sorppa oli vähän ymmällään, mutta paransi koko ajan. Tehtiin tasaisesti molemmilta puolilta. Pari viimeistä taidettiin tehdä pidemmältä matkalta puomia.

Toisella treenikerralla tehtiin alkuun pari toistoa pöydällä olevaan alastuloon. Edelleen teki vauhdilla ja pysähtyi hyvin. Pari kertaa tuli koko treenin aikana yli, mihin kommentoitiin oho ja jatkettiin. Nostettiin alastulo puomiin kiinni ja tehtiin taas ihan pelkkää kontaktialuetta pyöräyttämällä. Sitten aloin nostamaan vähän pidemmälle puomille ja viimeinen toisto tehtiin jo puolestavälistä alastuloa.

Molemmissa treeneissä oli niin vähän treenaajia, että tehtiin vielä molempien ryhmien jälkeen muutama toisto toiseen päähän puomia. Niistä video alla. Aika hyvin edistyi tämä homma yhdellä kertaa. Tänään mennään uudestaan halleilemaan ja varmaan täytyy nyt ostaa irtovuoroja, jotta oikeasti saadaan koko puomi kuntoon. Jeejee, hieno rotta!

Hyvää joulua!

Pikkujoulukisat ja Neron uusi kuppi

Meillä oli sunnuntaina treeneissä pikkujoulut, joita juhlistettiin kisaamalla. Suunnittelin itse radan, joka näytti tältä:

Radan piti tosiaan olla sopiva kaikille, joten kontaktit ja kepit karsiutuivat pois heti alkuunsa. Molemmat päivän ryhmät kisailivat tällä radalla.

Me tehtiin Soran kanssa 35cm rimoilla, muuri ja pituus olivat mini-kokoisia. Tehtiin niin, että ensin sai käydä radalla harjoittelemassa ja sen jälkeen otettiin kisakierros.

Tein kutos putkelle jarrun ja valssilla seiskalle. 9-10 väliin persjättö ja 12 niistolla. Nämä olivatkin sitten alkuun ne vaikeat kohdat, kun ei muka meinannut ehtiä. Ei tarvinnut lähteä kuin vähän aikaisemmin liikkeelle ja persjättö 9-10 välissä onnistui ihan hyvin. Loppusuoralla meinasi tulla vähän kiire ja muistui taas mieleen, miksi myös ohjaajan on syytä lämmitellä huolella. Pienesti venähti reiden/nivusen seutuvilta, mutta meni jo illan aikana ohi.

Varsinaisella kisaradalla meni aika nappiin ja tehtiin nollarata hyvällä ajalla. Hyvä aika määritelmä tulee siitä, että oltiin koko illan nopeimpia! Voitettiin siis oma ryhmä ja saatiin palkinnoksi suklaapatukka ja dentastixejä. Vissiin hyödyllistä tehdä oma suunnittelemia ratoja :D
Valitettavasti suoritus ei ehtinyt videolle asti, sillä puhelin oli ajanottolaitteena.

Pikkujouluihin kuului myös syötävää ja juotavaa, joita molempia riittikin sitten runsaasti. Oli kyllä taas kivaa järkätä jotain pientä erilaista ja molemmat ryhmät tuntuivat olevan ihan iloisia pikkujouluista.

Maanantaina kävin kaupoilla ja molemmat koirat saivat joululahjat. Nero sai Busterin Dog Maze aktivointi/ahmimisen esto ruokakupin, sillä syömisvauhti on kasvanut viime aikoina hurjasti. Illalla testattiinkin heti ensimmäisen kerran ja kyllä muuten hidasti! Melkein jopa liikaa, kun pienellä koiralla oli niin kamalan kova nälkä ja sitten piti yrittää ajatella. Luultavasti oppii kyllä todella nopeasti käyttämään kuppia "oikein", mutta eiköhän toi silti hidasta tahtia jonkin verran. Ei varmasti alkuun saa jokaista ruokaa tuosta, koska kenenkään kärsivällisyys ei riitä, mutta toivon mukaan edes yhden päivässä.

Sora sai pohjavillaharjan, josta se nyt ei ehkä tykännyt ihan niin paljoa :D Hyvin kyllä lähti villaa irti, kun sitäkin tuli testattua. Joulusiivous tuntuu vähän turhalta, jos koiran karvaa on huomenna ihan saman verran lattioilla.

Keinukoulutus

Meillä oli viime suununtaina halukkaille seuran koulutusohjaajille Lotta Vuorelan pitämä keinukoulutus. Lotta opetti meille hänen tapansa opettaa keinua turvallisesti ja tehokkaasti. Oli kyllä todella hyvä saada tällainen keino keinun opettamiseen, sillä omat koirat eivät ole ehkä niitä ihan normaaleimpia. Neron keinu oli todella huono aina ja tällä opetustyylillä siitä olisi saanut varmasti paremman. Jos Nerppa vielä aksaisi, opettaisin sille luultavasti keinun kokonaan uudestaan. Sora taas oli suhteellisen helppo opetettava, kun ei sitä pelottanut mikään. Vähän samaan tyyliin olenkin sille opettanut, kuin mitä tässä, mutta jättänyt väliin muutaman melko oleellisen kohdan.

Ihan alkuun keinua kannattaa lähteä tekemään vasta sen jälkeen, kun koira on päässyt tekemään puomia. Näin keinun opetus ei vaikuta herkemmällä koiralla puomiin. Samoin puomia kannattaa ensin juoksuttaa ihan vaan täysiä yli kontaktien suoritustavasta riippumatta, jotta saadaan lopputulokseksi vauhdikas ja varma puomi.

Ensimmäinen vaihe on testata, reagoiko koira keinun ääneen. Koiralle syötetään namia keinun lähellä ja samaan aikaan paukutellaan keinua maahan. Jos koira reagoi edes vähän tätä vaihetta jatketaan, kunnes reaktiota ei saada. Jollain koirilla siihen voi mennä pitkään ja toiset eivät edes tajua, että jotain tehdään. Koko keinuhn opetuksen ajan kannattaa palkata namilla, jolloin koira pysyy keskittyneenpänä.

Seuraavaksi aletaan opettamaan koira pamauttamaan keinua itse. Keinu tuetaan niin, että alkuun pudotus on todella pieni. Koira ohjataan keinun sivusta keinulle ja palkitaan. Kannattaa pitää koiralla hihnaa ja melko läheltä koiraa hihnasta kiinni, jotta kontrolli on parempi. Keinun pudotuksen korkeutta nostetaan vähitellen. Tässä kohtaa opetetaan myös kontaktin suoritustapa ja käskysana. Kannattaa opettaa koiraa pysähtymään kaikki tassut keinulle, se on turvallisinta. Jos koiralla on puomilla 2on2off, voi se olla koirasta riippuen parempi vaihtoehto. Lotta ei suositellut pamauksesta liikkeelle lähtevää kontaktia, sillä koiran vireen noustessa se alkaa helposti ennakoimaan pamausta ja lähtee koko ajan aikaisemmin. Soralla on keinulla pamauksesta lähtevä kontakti, mutta katsellaan mitä sen kanssa tapahtuu.

Tämän vaiheen kanssa samaan aikaan voidaan tehdä päähän juoksutusta. Eli tuetaan keinu paikalleen, niin kuin se on normaalistikin. (Pidetään kulkusuunnat oikeina: pamauttelua tehdään laskevassa päässä ja päähän juoksutusta laskevaan päähän.) Koiralla pidetään hihna, josta kouluttaja pitää kiinni. Koiran omistaja/ohjaaja on keinun päässä kutsumassa koiraa ja palkkaamassa keinun pinnalta. Tässä tärkeää olla namit valmiina. Keinun pinnalta siksi, että haluamme koiran liikkuvan pää matalana -> parempi jousto etupäässä eli vähemmän kuluttavaa ja siksi ettemme missään nimessä halua koiran ajattelevan, että keinun pään takana tapahtuu jotain jännää. Hihnassa ei roikuta tai hidasteta, vaan siitä pidetään lähinnä turvallisuuden takia kiinni. Jos koira ei millään meinaa osua puomille, sitä voi vähän hihnasta ohjailla tai jos koiran meno on aivan päätöntä voi koiraa jarruttaa. Palkitsemisen jälkeen koira nostetaan alas keinulta (muista kysyä voiko koiraa nostaa!)
Tässä vaiheessa ohjaaja vaihtelee paikkaa, eikä seiso aina keinun päässä koiran edessä. Myös pientä liikehäiriötä voi lisätä.

Seuraavaan vaiheeseen siirrytään, kun koira osaa pamauttelun ja päähänjuoksun. Keinuun lisätään liike. Keinun laskevan pään alle laitetaan maksipöytä ja nousevan pään alle minipöytä. Näin saadaan mahdollisimman pieni liike, mutta koira tulee keinulle itse ja poistuu keinulta itse. Jos edelliset vaiheet on tehty huolella, koiran pitäisi tehdä nyt suoritus keinulla, jossa se juoksee keinun kovaa loppuun asti ja suorittaa päähän halutun kontaktin. Tietenkään koira ei välttämättä tajua heti ensimmäisellä kerralla, mutta noin periaatteessa. Kun juokseminen sujuu tällä asetelmalla poistetaan minipöytä. Sen jälkeen vaihdetaan laskevaan päähän maksipöydän tilalle minipöytä. Myös tässä koira pidetään hihnassa ja kouluttaja juoksee hihnan kanssa mukana.

Lopulta koiran pitäisi osata tehdä keinu ihan pelkkänä keinuna. Tämä opetustyyli vaikuttaa aikas hyvältä. Koira kohtaisesti pitää totta kai katsoa ja kaikki jutut ei vaan sovi kaikille. Tässä edetään kuitenkin koiran vauhdilla eikä vaadita siltä asioita, joihin se ei vielä pysty.
Puhuttiin myös siitä, että keinu kannattaa olla yksi viimeisistä esteistä mitä koiralle opetetaan. Keinulle ei ole mikään kiire, vaan kannattaa antaa koiran kehittyä sekä fyysisesti että henkisesti, niin että se on oikesti valmis tekemään keinua.

Agility on kiva laji, kun koko ajan oppii kaikkea uutta. Monennenkohan koiran kohdalla sitä osaisi opettaa asiat mahdollisimman sujuvasti ja turvallisesti ja mielellään tehokkaastikin?

Maailman mahtavin mönjäkoira

Pieni väsy hoidon jälkeen.

Sora kävi tänään tosiaan osteopaatilla. Rintaranka oli jumissa, samoin molemmat olat. Olivat jopa tosi jumissa. Muuten ei mitään ihmeellistä löytynyt. Ei merkkiäkään siitä, että se olisi jäänyt viisi päivää sitten auton alle. Noita olemassa olevia jumeja tönäisy ei ole varmasti auttanut, mutta ei se ole niitä yksinään aiheuttanutkaan.


Sora hoidettiin pöydällä ja lopuksi vähän lattialla. Lattialla selvisi ettei se nyt niin jumissa ollutkaan, kunhan oli laittanut kaikin voimin vastaan pöydällä. Huoh. Kiva ettei ole jumissa, mutta ihan oikeasti, eikö voisi rentoutua. Eli toisin sanoen, Sorpan kroppa oli täysin samassa jamassa kuin yleensäkin. Ihme koira.

Tämä video kuvastaa hyvin tämän päivän mietteitä tosta koirasta. Alkaen kohdasta 1.30.

Matkalta tarttui mukaan myös uusi hihna Soralle. Sillähän on vähän turhan pitkä nahkahihna, jota en todellakaan käytä sateella tai märällä, eli tällä hetkellä en ikinä. Sen lisäksi sillä on käytössä edelleen sama pentuhihna kuin alusta asti. Raukka on joutunut kärsimään solmuisessa rikkinäisessä Neron vanhassa 150cm lyhyessä huonossa hihnassa ja eilen päätin, että ehkä sille voi ostaa uuden, kun ikääkin on kohta jo kolme. Ostin sitten D&Cn pinkin grippi hihnan. Yhden kerran kokeilulla tykkään! Hyvä pito ja kivan pituinen, ihanan värinen ja bgb-lukko, joten enempää ei ehkä voi toivoa. Haluaisin vielä 3m monitoimihihnan, johon saisin tarvittaessa kaksikin koiraa kiinni. Täytyy vaan varmaan odottaa siihen seuraavaan koiraan asti, jotta tietää minkä levyisen ottaa... :D

Nerolla oli taas tiistaina uinti. Ja taas oli ihan superkivaa! Jaksaminenkin paranee koko ajan. Tällä kertaa se ui ihan kevyesti 20 minuuttia putkeen ja vasta siinä kohtaa alkoi vähän vauhti hidastua. Silti se ui loppuun asti hyvin. Takajalat teki hyvin töitä ja joka kerta loikkasi altaaseen.

Vähän erilainen lauantai

Meidän lauantai alkoi ihan normaaliin tapaan. Tulin perjantaina tosi myöhään kotiin agijaoston pikkujouluista ja heräilin puolen päivän aikaan. Koirat oli sopivasti käytetty ja päätin lähteä tallille. Kuten tavallista otin Soran mukaan, jotta se pääsee maastoon juoksemaan ja saa vähän lisää liikuntaa.

Tallilta olikin lähdössä porukka maastoon, joten nopealla tahdilla ponsi valmiiksi ja liityttiin jonon jatkoksi. Ihan normaalisti mentiin hiekkamontulle, missä koira irti ja itse ponin kyytiin. Sora ei oikein arvostanut, että olin vuorotellen jonon viimeinen ja toisiksi viimeinen. Se ei löytänyt missään vaiheessa sellaista sopivaa kohtaa olla. Lisäksi se piti vielä vähän pitempää välimatkaa heppoihin kuin normaalisti.

Kiivettiin harjulle, jonka vieressä menee iso autotie. Polulta matkaa tielle on noin 15 metriä ja se väli on metsää ja hakattua metsää, eli ei todellakaan mitään helppoa maastoa. Samaista harjua käyn kiipeilemässä lähes joka kerta, kun ollaan kuopilla. Yhtäkkiä yksi maastoporukasta sanoo, että herran jumala se koira on tuolla tiellä. Ja siellähän Sora kipitti 80 nopeusrajoitteisen tien vastakkaisessa laidassa. Silloin ei onneksi tullut autoja, joten huusin Soraa. Sen ilme oli sellainen perinteinen haista kukka, en varmaan tuu sinne ponin luo. Sitten niitä autoja alkoi tulemaan ja koira seikkaili edelleen tiellä. Siinä vaiheessa en enää nähnyt Soraa, koska puita oli enemmän edessä. Kuului jarrutus ja tömähdys.

Siinä kohtaa hyppäsin ponin selästä alas, heitin ohjat takana tulevalle ja lähdin juoksemaan tielle. Olin aivan varma, että seuraavaksi nään koiran raadon tien laidassa makaamassa. Kun pääsin tielle, muu porukka huusi, että se on jo täällä. Juoksin takaisin kuopan puolelle ja Sora meni hirveää kyytiä karkuun. Se kuitenkin juoksi, eikä ontunut millään tavalla. Huusin kovaa ja yritin kaikkia käskyjä, mutta ei Sopuli halunnut tulla takaisin. Come-käskyllä, joka on meidän ehdoton luoksetulokäsky, joka on toiminut aina, se pysähtyi hetkeksi, mutta jatkoi sitten tallia kohti. Tässä kohtaa ihmisiä tuli tieltä päin. Kaksi autoa oli pysähtynyt, toinen joka oli osunut ja toinen huolestunut mies. Onneksi omat aivot pelaa, myös hätätilanteissa ja nopean ajattelun jälkeen juoksin hevosen luo ja pyysin, että tallin työntekijä taluttaa sen tallille. Itse pyysin kyydin toiselta pysähtyneistä autoista, jotta pääsen lähemmäs tallia.

Autossa selvisi, että osunut kuski oli ehtinyt jarruttaa ennen törmäystä. Olivat myös nähneet, että eläimellä on jotain kaulassa (heijastinliivi ja valjaat.) Voikin nyt sitten olettaa, että liivi on osittain pelastanut Soran hengen, koska kuka tuolla hämärässä muuten mitään näkee. Hyppäsin pois autosta laukkasuoran toisessa päässä ja heti kun pääsin hiekkakuopan puolelle näin Soran. Yksi huuto riiitti ja sain täysiä juoksevan koiran syliin. Tässä kohtaa saatoin itkeä hysteerisesti puoli minuuttia. Nopealla tunnustelulla, mitään ei ollut rikki ja mistään Sora ei aristanut. Laitoin koiran hihnaan ja katsoin liikkeet läpi eikä niissäkään ollut mitään ihmeellistä. Takajalat eivät venyneet ihan yhtä pitkälle kuin normaalisti, mutta muuten koira vaikutti olevan täysin kunnossa.

Lähdettiin sitten ponin taluttajaa vastaan ja yritin samalla soittaa eläinlääkäriin, kunnes muistin että on itsenäisyyspäivä. Halusin kuitenkin käyttää Soran tarkistettavana, vaikka mitään ei näkynytkään, tai ainakin kuulla eläinlääkärin mielipiteen. Sitten yritin soittaa kotiin, että joku etsisi valmiiksi eläinlääkärin, johon voin koiran kuskata. Kukaan ei vastannut puhelimeen ja omastakin alkoi akku olla erittäin vähissä. Päätin sitten vain toimia nopeasti, jotta pääsen itse vauhdilla kotiin. Löysin ponin ja taluttajan ja käveltiin aikamoista vauhtia takaisin ja poni oli tarhassa noin minuutin kuluttua pihaan saapumisesta.

Kotona käskin äitin etsiä eläinlääkärin ja kävin pesemässä Soran. Äiti löysi eläinlääkäriasema Askeleen, joka sijaitsee Tuusulassa. Soitin sinne ja sieltä sanottiin, että tulkaa käymään varmuuden vuoksi. Heillä oli heti tilaa, joten nappasin Soralle botin päälle, rekkarit ja lompakon kassiin ja lähdettiin ajamaan. Sora oli koko ajan oma reipas itsensä, tahtoi kotona riehua Nallen kanssa ja oli aivan innoissaan, kun lähdettiin.

Eläinlääkärissä Sora tutkittin ensin yleisen kunnon osalta. Pupillit oli normaalit, limakalvot vaaleanpunaiset ja normaalit (näkyi kuulemma, että pieni shokkitila ollut.) Sydän kuunneltiin ja se oli muuten normaali, mutta syke oli 54, mikä on kuulemma hidas isollekin koiralle. Ell kysyikin, että onko koira aina niin rauhallinen, enkä oikein osannut vastata. Täytyy alkaa mitata leposykkeet kaikilta eläimiltä, niin osaa sanoa mikä on normaalia ja mikä ei. Hengitys oli normaali, mutta hengitysäänet vähän vaimeat vasemmalta. Palpoinnissa Sora aristi pään taivutusta vasemmalle. Se aristi voimakkaasti selän ja lonkkien tunnustelua, mikä saattaa ainakin osittain johtua agilitysta. Tiesin, että selässä oli jo valmiiksi jumi ja lonkankoukistajat on olleet jokaisella hoitovälillä kireät. Sora aristi myös vasenta etujalkaa/olkapäätä. Eläinlääkäri päätteli, että auto on osunut vasempaan kylkeen. Tässä huomaa taas, kuinka vähän koirat näyttävät kipua. Minulle Sora esitti ettei mihinkään satu ja eläinlääkäriä mulkaisi erittäin murhaavasti ja meinasi kerran käyttää hampaita.

Otettiin varmuuden vuoksi röntgenkuvat ja sain itse olla avustamassa. Röntgenkuvista näkyy ettei ole merkkiä ilmarinnasta tai keuhkoruhjeista. Vatsaontelossakaan ei ollut mitään. Ainoa näkyvä juttu oli rintakehän alueella vasemmalla pehmytkudoksessa tiiviimmän näköistä, mikä tarkoittaa mahdollisesti mustelmia.

Sora sai ihon alle kipulääkkeen ja saatiin resepti 3-5 päivän kipulääkekuuriin. Odottelua oli käynnillä jonkin aikaa ja Sora veteli suurimman osan ajasta sikeitä. Se makoili kyljellään lattialla ja nukkui aivan täysin. Ei pienintäkään merkkiä stressaantumisesta, kunhan vain nukkui kun väsytti. Sitten meidät passitettiin kotiin. Koko jutulle tuli hintaa 143€ mikä on erittäin järkevä summa. Pelkäsin jo jotain miljoona laskuja. Askel on auki joka päivä 14-20 eikä veloita viikonloppuisin tai pyhisin lisämaksua, mikä oli aika kiva juttu.

Kotona piti vahtia, että Soran vointi pysyy normaalina ja viedä se kivun hellittäessä osteopaatille tai fyssariin. Meillä on aika varattu 15.12 Jerrylle, mutta mietin pitäisikö viedä Sora jo ensi viikolla esim torstaina tai keskiviikkona, kun näytti olevan vielä vapaita aikoja.

Sora on onneksi ollut nyt aivan normaali. Olen pitänyt sillä bottia päällä, vain yöllä pidettiin yöunien mittainen tauko. Autoista ei välittänyt lenkillä mitään ja muutenkin se on ollut oma ärsyttävä itsensä. Olen jo kertonut sille useaan kertaan, ettei saa riehua. Tänään käyn hakemassa apteekista kipulääkkeet. Treenit jää tietenkin väliin tänään ja luultavasti myös ensi viikolla.

Kaiken kaikkiaan selvittiin erittäin hyvällä tuurilla ja isolla säikähdyksellä. Ton koiran on pakko olla joku avaruusolento, kun sitä ei mikään hetkauta mihinkään suuntaan. Onneksi se on hengissä ♥

Kerrankin videomateriaalia treeneistä

Eilen käytiin treenailemassa taas aksaa Sipulin kanssa (loogista Sora->Sopuli->Sipuli.) Tehtiin kerrankin vähän pidempää rataa ja yksittäin keppejä. Kouluttamisen jälkeen tehtiin vielä puomin alastuloa yksinään.

Tällaista rataa tehtiin. Pöytää Sora pääsi tekemään varmaan ensimmäistä(?) kertaa. Enpä jaksanut sitä sen kummemmin opettaa, hienosti se sinne hyppäsi ja pysyi, kun käski.
Kolmonen tehtiin japanilaisella, koska sitä tungetaan nyt joka paikkaan. 5-6 väliin persjättö ja tyhmästi tungin vielä toisen persjätön 6-7 väliin, vaikka siihen olisi paremmin sopinut valssi. Note to self "älä tunge aina joka paikkaan yhtä samaa ohjausta, vaikka se olisi kuinka kiva". Seiskalle niistopersjättö. 14-15 väliin taas persjättö ja 16-17 valssilla.

Muutamaa kohtaa jouduttiin vähän enemmän hiomaan. Alun japanilaisessa oli jostain syystä väärä ajoitus eikä se nyt hinkkaamallakaan osunut ihan kohdalleen, koska ei ollut ketään antamassa palautetta. Yksi hyvä japski ja viimeinen oli ok. 6-7 välissä hukkasin koiran melkein joka kerta, kun tungin siihen sen tyhmän persjätön. 15-17 olin koko ajan Soran linjalla tai muuten jossain tyhmässä kohtaa. Valssi toimi parhaiten ja silloin sain linjoista hyvät. Alkuun yritin siihenkin tunkea jotain tyhmää vastakäännöstä ja sitten jouduin seisomaan paikallani ja odottelemaan.

Kerrankin löytyy videomateriaalia, joten tässä. Viimeinen yritys ja nollarata! Paras terävyys molemmilta vähän kadoksissa, mutta nolla mikä nolla.

Keppejä tehtiin ja hienosti teki. Kerran sain aloittamaan väärältä puolelta pujottelun, kun oikein työnsin, mutta muuten teki oikein.

Puomin kontakti on ihan tyhmä. Jauheliha oli ehkä vähän turhan hyvää palkkaa puomille, koska vauhtia tuli liikaa ja 2on2off hävisi kuin tuhka tuuleen. Lisää vahvistusta...