Agirotu vihdoin!

Agirotu oli tosiaan heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna Janakkalassa. Käytiin lauantaina Neron kanssa kisaamassa viralliset kisat. Meidän ainoa tavoite oli nousta. Eli lähdettiin hakemaan edes sitä rumaa nollaa, kontaktien suoritustavoista ja kaikesta muusta viis. Silloin taisi olla ensimmäinen lämmin viikonloppu joka näin jälkikäteen tämän helteen jälkeen ei tunnu edes kovin kuumalta :D

Ensimmäinen startti oli onneksi ihan ihmisten aikoihin, joten oltiin paikalla vasta kymmenen maissa. Ehdittiin hyvälle lämppälenkille ja jäätin odottelemaan rataantutustumista. Minit ja medit tutustuivat samaan aikaan, joten tutustumisen jälkeen oli hyvää aikaa hakea koira ja ottaa pari lämppäestettä. Rata vaikutti ihan mentävälle. Päätin juosta Neron edestä puomin jälkeen, suhista oikein kovasti ja toivoa, että edes joku tassu osuu kontaktille. Aalta jatkettiin onneksi sivulle, joten päästiin tekemään suhinakääntyminen, eli huomattavasti vahvemmin hallussa oleva ohjaus.

Rata oli hyvä. Mitä nyt kaarrokset vähän venyi ja otin muutaman kohdan turhan varman päälle. Mutta Nero osui kaikille kontakteille! Ja pudotti yhden riman. Se fiilis, kun tultiin maaliin yhden riman tiputuksen kanssa ajalla, joka olisi riittänyt sertiin. Rimat oli 40cm eikä Nero ole pudotellut rimoja aikoihin. Ehkä turhaan hoputan sitä putkelta, jolloin Nerpalle tulee kiire, mutta silti. Ei ole vähään aikaan harmittanut niin paljon.

Rata oli samalla karsintarata epäviralliseen avoimeen SM-finaaliin. Ykkösluokasta finaaliin pääsi 7 parasta koirakkoa, kakkosista 15 ja kolmosista 25 parasta koirakkoa. Me oltiin nopeimmalla vitosella 13. sijalla ja päästiin siis finaaliin.

Tämä rata kaatui täysin omaan ohjausvirheeseen. En ohjannut keinun jälkeistä hyppyä takaa, vaan kiirehdin jo puolenvaihtoa puomille ja Nero hyppäsi suoraan. Kai se nyt hyppää niin, jos ohjaan niin. Puomin kontaktin hyppäsi yli, koska käskytin kummallisesti. Ja ihan oikein näette, se hyppää vitos aidan riman päälle kaikilla tassuilla ja rima pysyy paikallaan... Kuka muka käskytti turhan tiukan kaarroksen :D

Viimeinen rata oli vasta kuuden aikaan ja siinä kohtaa alkoi näkyä väsymys jo molemmissa. Neron radanluku on tosi hienoa. Mielestäni en nyt ihan hirveän huonosti ohjaa, mutta joo. Kepit on hienot! Päätin jo etukäteen, että jos on yksikin virhe tullut kepeille mentäessä, vedätän ihan huolella. Olisi sitä voinut ehkä kovempaakin juosta.

Viikonlopusta jäi siis käteen harmittava vitosen rima, yksi virallinen hylky, pääsy avoimeen sm-finaaliin josta se epävirallinen hylky ja erittäin palanut iho. Aksa on ihan kivaa, vaikka se joskus vähän ketuttaakin.

Huh, hellettä!

Hellettä on täälläkin päin ollut. Hirveästi ei olla jaksettu sen takia mitään tehdä, vaan viihdytty lähinnä viileissä sisätiloissa. Nallesta varsinkin huomaa, että helle ottaa veronsa: se ei kävele ollenkaan enempää kuin on pakko. Neron lenkit menee varsinkin kotiin päin tullessa varjosta varjoon makoillen. Sillä on tällä hetkellä aivan järkyttävä trimmi, kun meinasin trimmata sen viime viikon lopussa ja trimmerin terä tylsyi taas! Johan sillä kolme kertaa tulikin trimmattua... Mutta tosiaan Nerolla on toinen kylki vähän lyhyemmässä karvassa ja toinen karvainen, mahanalus kalju ja pään päältä ja niskasta leikattu saksilla takkuja pois. On hieno! :D

Viime viikonlopuksi koirat lähtivät mökille veden ääreen. Nalle ja Nero oli viihtyneet tiiviisti järven puolella ja Sora ei ollut ensimmäisenä päivänä mennyt edes rantaan asti. Oli ilmeisesti saanut traumat viime kerran uinneista, phah. Itse pidin koirattoman viikonlopun, mitkä on kerran vuodessa ihan kivoja. Vaikken edes tehnyt mitään.

Harrastusrintamalla päätin vihdoin ottaa härkää sarvista kiinni ja opettaa Soralle ne penteleen kepit. Sorahan osaa jo pujotella, muttei oikein malta ja menee helposti väärästä välistä sisään ja jättää viimeisen pujottelematta. Verkkojen kanssa tehtiin ennen kesätaukoa älyttömän hyviä suorituksia radan osana ja päästiin vähentämään verkkoja neljään, eli ensimmäiseen ja viimeiseen väliin. Meidän seuralla ei kuitenkaan ole verkkoja ja omia olisi ehkä vähän hankala kantaa mukana.

Päädyin siis ohjureihin. Meinasin ensin tilata jostain valmiit ohjurit, mutta uusi tee-se-itse- asenteeni alkoi huutamaan. Etsin netistä ohjeita mahdollisimman toimiviin ja edullisiin ohjureihin ja löysinkin täältä, Tollewichin blogista ja täältä, Sinisten otusten blogista. Ostin kirkasta juomavesiletkua, yleispuristimia ja mustaa jesaria. Päätin tehdä vain neljä ohjuria, koska lähinnä me tarvitaan niitä alkuun ja loppuun. Täytyy kattoa kuinka nopeasti teen loputkin. Tekeminen oli erittäin helppoa ja vei sellaisen 15 min. Letkuilla on pituutta 155cm plus puristimien tuoma lisäpituus.

Käytiin Soran kanssa kokeilemassa ohjureita eilen kuudella kepillä. Mentiin tosiaan yhdeksän jälkeen ja edelleen oli aikalailla lämmin. Ohjurit oli helppo laittaa paikalleen, mutta letkut meinasivat vähän lörpöttää. Kaksi pysyi erittäin hyvin suorassa, mutta kaksi lörpötti maata kohti. Ja Sora juoksenteli päin ja hyppi yli ja meni ali. Jepulis :D Mutta eiköhän se siitä.

Testissä oli samalla uusi palkka, joka oli huippu hitti. Ostin Maukkaan sika-nautajauhelihakuutioita. Lähtiessä nappasin yhden kuution pieneen purkkiin suoraan pakastimesta ja tällä helteellä se ehti sulaa juuri sopivasti. Palkkasin heittämällä purkkia ja etupalkalla alustan päältä. Purkista oli helppo käydä antamassa sopivan kokoinen pala, eli vähän. Meidän keppiharjoituksiin kului alle puolikas ja vikasta hyvästä suorituksesta sai sitten loppu palan. Kuutio ei mennyt velliksi, mitä pelkäsin, vaan säilytti muotonsa. Ja kelpasi Soralle palkaksi melkein turhankin hyvin, joten näillä jatketaan ainakin toi pakkaus loppuun.

Joku on ehkä saattanut huomata, että Nerolla on lonkka- ja selkäkuvat 15.8. Neron lonkat on kuvattu 1,5-vuotiaana deeksi lähinnä löysyyden takia. Käydään nyt tarkistamassa mitä on tapahtunut kahdessa ja puolessa vuodessa aksan treenamisella. Jos on nivelrikkoa päässyt muodostumaan, Nero pääsee luultavasti varhaiseläkkeelle aksasta ja aloittaa uimisen säännöllisesti myös talvella. Siihen asti Nerppuli näillä näkymin taukoilee agilitysta.

Mökkeillen

Viikonlopuksi lähdettiin Soran ja äitinkin kanssa mökille missä muu perhe oli. Oli suhteellisen iloista koiraa kaikin osapuolin, kun saatiin lauma kasaan. Perrot oli kuulemma vaan uinu koko viikon. Leikki meni niin, että Nero haukahti Nallelle: hyppää veteen. Nalle teki työtä käskettyä ja Nero heitti itelleen pallon veteen ja haki sen. Tätä oli sitten jatkunut ilmeisesti ihan omiksi tarpeikseen. Nerppa myös haki palloa vedestä ja jos Nalle sattui saamaan sen, haukahti Nero taas, jolloin Nalle meni uimaan :D Pieniä söpöjä tonttuja perroja ♥

Mökille tulivat myös isän veli perheineen. Yhteensä meitä oli siis yhdeksän ihmistä ja viisi koiraa. Suhteellisen hyvin meni, vaikkakaan Ruffe ei yhtään tykkää Nerosta. Yksi pieni kähinä saatiin aikaiseksi, mutta koirat eivät edes koskeneet toisiinsa. Muuten pientä murinaa kuului, muttei mitään vakavaa.

Ruffe, Mimosa, Sora ja Nero. Nalle oli sitä mieltä ettei se ala mihinkää luokkakuviin :D

Nero oli hoitanut itse myös kynsientrimmaamisen, kun uimareitti on tällainen

Aktiviteetit koostui koirien osalta lähinnä uimisesta ja yleisestä mökkihengailusta. Sora kävi myös uimassa, avustettuna tosin. Eikä lähtenyt enää edes niin pahasti karkuun rannassa, joten ehkä se vielä joskus ui edes vähän enemmän vapaaehtoisesti. Nepsuli oli uinut niin paljon jo viikolla, että on laihtunut suhteellisen paljon. Sama meno jatkui viikonloppuna. Käytiin myös Palvipäivillä Korpilahden satamassa, jonne veneilee pari minuuttia meidän mökiltä. Otin sekä Neron että Soran mukaan ja oli ne hienosti! Jossain kohtaa oon selvästi tehnyt edes jotain oikein :) Ei välittänyt mistään vaikka oli väkeä kuin pipoa ja joka paikassa tuoksui ruoka. Nerolle helpotus tuli varsinkin, kun pääsi käymään uimassa.

 


Itse ehdin lukemaan kirjan, joka on pitänyt lukea jo monta kuukautta. Lisäksi kehitettiin uusi vesileikki. Meidän mökki on tosiaan Päijänteen rannassa ja siellä on moottorivene. Joskus vuosia sitten vedettiin pulkkaa veneen perässä, mutta nyt hankittiin oikea veneen perässä vedettävä lelu. Siinä tosiaan maataan päällä ja roikutaan kahvoissa mukana. Aivan sairaan hauskaa ja rankkaa! Kolme lyhyttä pätkää viikonlopun aikana ja maanantaina oli kipeenä koko kropan lihakset.

Nyt viikolla ollaan vaan lepäilty ja ehkä ens viikonlopuksi lähdetään uudestaan mökille. Tai ainakin lähetän koirat sinne, jos joku vaan lähtee :D

Voihan epikset

Käytiin Soran kanssa eilen epistelemässä Hyvinkäällä. Pikkuisen oli liikaa lämpöä, mutta leikkimielellä oltiin ja lähinnä vaan aktiviteetin kannalta otettiin tää juttu. Kisat alkoi jo klo 17, joten vähän meinasi kiire tulla. Onneksi Jannika ilmoitti meidät ja olin kahta minuuttia vaille viisi paikalla. Hirveellä vauhdilla maksamaan ja samalla vauhdilla suoraan rataantutustumiseen. Suht helppo rata, joten kävelin pari kertaa läpi ja lähdin lämppäämään koiraa. Ehdin onneksi ihan hyvin lämpätä, pientä hölkkää mentiin. Eikä pysähdytty oikeastaan ollenkaan ennen starttia.

Samaan maksuun kuului siis kaksi rataa. Möllien radalla oli vaan hyppyjä, putki ja pituus. Rimat piti olla säkäluokan alimmassa korkeudessa eli meidän tapauksessa 35cm. Mentiin vuorollamme radalle ja jätin Soran istumaan ihan normaalisti, tuli nätisti väliin ja jäi hyvin paikalle. Menin ensimmäisen hypyn taakse kutsumaan ja.. jätkä tuli riman ali! Monta kertaa. Lopulta kannoin sylissä esteen yli ja kokeilin uudestaan ja sitten osasi hypätä. Koko rata meni yllättäen ihan pipariksi ja lähinnä ärsytti. Osa rimoista oli 40cm, myös ensimmäinen. Kovasti valiteltiin ja moni järjestäjä kävi sanomassa, että saadaan tehdä uudestaan, mutten halunnut, koska ei Sora muutenkaan keskittynyt. Ja sitä paitsi kyllä ton kokosen koiran pitäis päästä 40cm yli vaikkei olis niitä aikasemmin paljoa hyppinytkään.

Näin jälkeen päin ajateltuna tuli monta asiaa mieleen.
          1. Sora ei ole koskaan tehnyt aksaa hiekalla.
          2. Se oli kolmatta päivää yksin kotona.
          3. Valmistautuminen oli molempien osalta huono.
          4. Rimat olivat suht saman värisiä kuin hiekka.
          5. Erittäin häiriöinen paikka, autotie, muut koirat, tuijottavat ihmiset jne.
          6. En koskaan jätä treeneissä palkkaa sivuun toisin kuin epiksissä. Ei ole tullut edes mieleen, että                       koiran motivaatio voi laskea ilman, vertaa Nero.
          7. Aletaan treenaamaan entistä enemmän etäpalkalla.

Radan jälkeen Sora pääsi häkkiin odottelemaan seuraavaa rataa. Otin sen häkistä vasta juuri ennen suoritusta, ja tehtiin kaikkea pientä: väliintuloa ja odottamista. Toisella radalla palkkasin väliintulosta, kuten teen välillä treeneissäkin. Kinkut pidin kädessä. Oli, onneksi, ihan eri koira liikkeellä. Teki tosi hyvin. Kaksi kieltoa aiheutin itse, en saattanut tarpeeksi esteellä, vaan käännyin jo. En muistanut, ettei Sora hae esteitä yhtä hyvin kuin Nero. Ja se kääntyy muuten nopeammin. Tultiin lopputuloksissa toiseksi, mitä en ymmärrä, koska jätettiin yksi hyppy kokonaan välistä :D Tosi tyytyväinen olin toiseen rataan. Eri asenne päälle ja koira vaikutti edes vähän samalta tyypiltä kuin treeni-Sora.

Loppuilta menikin muiden suorituksia katsellessa. Meidän seurasta oli hyvin edustusta paikalla, joten oli kiva kannustaa muitakin. Söpösteltiin seurakaverin bc-pentua ja juteltiin kaikkea oleellista ja ei oleellista. Hyvin sai keskiviikon noinkin vietettyä. Video materiaalia on, mutta ei julkiseen käyttöön :D

Soran juttuja

Meillä kävi perjantaina kylässä 14-viikkoinen shelttipentu Luca. Poika on itseasiassa Soran Luna-kaverin pentu ja on yhdellä Ruusun kaverilla. Asustaa onneksi sopivasti lähellä, joten eiköhän tässä nähdä useamminkin. Varsinkin kun pojat leikkivät niiiiiiiin hienosti! Tältä näytti melkein pari tuntia ♥

Täällä video. Blogger tyhmäilee eikä jostain syystä löydä mun videoita, joten linkkina sitten. Ehkä joskus pääsen muokkaamaan sen oikeasti esiin...

Nero on mökkeistetty sunnuntai-iltana, joten Sora on joutunut olemaan ihan yksin kotona varmaan ensimmäistä kertaa elämässään. Tai olihan se ihan pikkupentuna, mutta siitä on jo aikaa. Meillä nimittäin lähti kaikki muut mökille, paitsi äiti ja minä kun olemme töissä. Hieno ilma ja silleen. Tänään kuvasin Sopuli eläimen touhut ja näköjään on vähän itkeskellyt. Ei onneksi paljon, mutta on ulvonut ja haukkunut. Viimeinen tunti on ollut vähän turhan levoton ja oikeastaan koko ajan/tasaisin väliajoin on pitänyt jotain ääntä päästää. Tosi tylsää. Sama juttu oli varmasti maanantaina, koska koira oli aivan väsynyt kun tulin kotiin ja meni alkuintoilun jälkeen nukkumaan. Toisaalta tekee hyvää harjoitella ihan yksinkin olemista, mutta ehkä vähän turhan pitkän pätkän joutui heti kokeilemaan. Ja joutuu ainakin huomenna ja ehkä torstaina.

Eilen käytiin illalla vähän aksailemassa. Tehtiin muutamaa hyppyä ja pyöriteltiin niiden ympäri, ihan vaan että oli kivaa. Keinuakin tehtiin ja on muuten hieno. Renkaan teki myös ja loppuun kokeiltiin kuumasta ilmasta huolimatta keppejä. Ja Sora kepitteli oikein! Kuka tunnustaa käyneensä opettamassa sille ne, koska viimeksi ei varmasti osannut. Ihan ilman mitään apuja suorat puukepit. Aikas huippua. Totta kai niissä vielä tekemistä riittää, mutta sillä on selvästi jo idea. Loppuun käytiin vielä lenkillä ja tulikin vietettyä taas kolme tuntia kentällä, vaikkei mitään kummallista tehty. Huomenna mennään kokeilemaan epiksiin, mitä Sora sellaisista geimeistä sanoo.

Neron Agirodusta tulee oma postaus, samaa vikaa ollut videoiden kanssa...

Aksa - mikä ihana harrastus

Tiesin jo lähtiessäni treenaamaan tiistaina, että voin kirjoittaa kahdenlaisen postauksen. Joko maailma on ihana paikka ja mulla on maailman paras aksakoira ikinä ja se vaan oppii kaiken niin hienosti ja me niiin noustaan kolmosiin viikonloppuna. Tai sitten toinen vaihtoehto, lopetan aksan, tyhmä laji, kuka idiootti jaksaa tehdä yhtään mitään aksaan liittyvääkään. Ja että varsinkin kontaktit on niin tyhmät ja ärsyttävät, koska millä koiralla on muka täydelliset kontaktit.

Jätin ihan tarkoituksella kirjoittamatta heti treenien jälkeen, jotta voin todeta vähän positiivisempana; Huono kenraali tarkoittaa hyvää ensi-iltaa. Tiistaina käytiin siis Neron kanssa treenaamassa pienen tauon jälkeen kontakteja. Hallille oli kasattu Agirodun Open Class rata, ja hyvin pystyi treenaamaan sekä suoraan että kääntäviä juoksuja. Nero oli unohtanut koko juoksukontaktit. Tähän voi sitten liittää itkevän/masentuneen tai minkä tahansa negatiivissävytteisen hymiön. Ei vihaista, koska liian vähän ollaan treenattu ja liikaa oijottu.

Joka tapauksessa pumpperin kanssa Nero hyppäsi joka kerta liian pitkälle, noin puolikas tassu osui kontaktille, muut maahan. Ilman pumpperia suoritus näytti siltä, ettei koskaan olla harjoiteltu juoksemista. Kokeilin kääntymistäkin. Onnistui merkkikepin kanssa, ilman ei. Varsinkin jos otin yhtään sivuetäisyyttä. Eli perjaatteessa kaikki treenaaminen on ollut turhaa. Jos koira ei muistutuksillakaan muista, ei se varmaan mitään ole oppinut. Tosi masentavaa.

Kaikista huipuin juttu on, että Nero hyppäsi myös aalla kontaktin yli. Like wtf? Ja taisi tehdä lentokeinunkin. On muuten hauska laji tää agility. Me lähdetään kuitenkin kisaamaan, menen suhisemaan kontakteille, ja toivon että Nero osuu. Yritetään vaan saada se vika nolla, muulla ei ole mitään väliä. Meillä on monta hienoa hylkyä, niin voidaan hyvin yrittää tehdä ruma nolla. Sitten Nero saa taukoilla heinäkuun ja käydä lonkka- ja selkäkuvissa. Jos tulokset on hyvät, aletaan miettiä, miten kontakteja ruvetaan korjaamaan. Positiivisesti ajateltuna Nero teki kontakteja lukuunottamatta tosi hyvää rataa.

Eilen Nerppuli pääsi mukaan vetämään issikkamaastoa. Kolme asiakasta ja minä hevosten selässä ja Nero oli niin hienosti! Vähän jänskätti alkuun, mutta lopussa oli jo tosi kivaa. Vetohevoseni Nia keksi hyvä leikin matkan aikana. Se tuijotti Neroa, jolloin Nero haukahti. Seuraavalla kerralla ei taas tuijottanut ja sitten uudestaan. Pöhköt eläimet :D

Sorakin on palautunut kotiin. Ihan vähän oli ehkä ikävä, ja oli aikas kiva herätä aamulla pikku Sopulin vierestä ekaa kertaa melkein viikkoon ♥