Kesäilyä

Nero pääsi tänään demokoiraksi, kun kerroin meidän seuran järjestämällä lasten agilityleirillä naksuttamisesta. Oli aikas tosi hienosti. Palloa sai taas hakea, koska kaikkien mielestä se on niiiin söpö kun tuo sitä. Tiettyyn pisteeseen asti joo. Loppuilta olikin vähän vaikeaa taas rauhoittua oikeasti ja mennä nukkumaan. Vähän väliä piti vaihtaa paikkaa ja vähän piippailla ja muutenkin touhuta koko ajan. Nyt alkaa olla kierrokset takaisin normaalissa.

Sora lähti vanhempien ja Nallen kanssa mökkeilemään tuntemattoman pituiseksi ajaksi. Ilmeisesti ne tulee viimeistään ensi perjantaina takaisin. Ihan kivaa olla vaan yhden koiran kanssa, mutta Nerolla on kyllä ikävä. Eilen ei meinannut malttaa tulla nukkumaan, kun piti ovea niin kovasti vahdata. Lenkeilläkään se ei tietenkään juokse samalla tavalla kuin lauman kanssa. Toisaalta voidaan helpommin tokoilla ja muutenkin treenailla lenkin aikana. Ja saan syötettyä tolle luita; Nalle on resurssiagre eikä edes syö niitä vaan vahtaa ja Sora haluaa aina sen mikä on Neron.

Mutta ei koira ole ilman toisia koiria eläjä. Se on laumaeläin. Selkeesti aina pitää olla vähintään kaksi koiraa!

Nepsun kanssa jos päästäisiin treenailmaan viikon aikana. Ja uimassa voisi käydä. Kesä ♥

Hyvää mieltä ja kivaa aksaa

Viikkoon ei tehty yhtään mitään. Ei menty mökille, kun oli vähän turhan kylmä, eikä tehty mitään muutakaan. Oltiin ja lepäiltiin ja makoiltiin. Ruuan molemmat sai muutamaan kertaan jumppapallon päällä tai lyhyen paikkamakuun jälkeen. Lisäksi kaivettiin kaapista Nina Ottossonin Dog Turbo. Nero on aika sairaan hyvä tossa ja tyhjentää sen ihan hetkessä. Soralla ei ihan riitä kärsivällisyys ja se keksikin oman tyylin; se nuolee namit pois. Osaa kyllä siirtää palikan pois edestä, jotta saa kielellä kuljetettua namin poistulo aukolle. Ongelmanratkaisua sekin? :D

Kuva lainattu netistä

Eilen päästiinkin taas treenailemaan aksaa. Ei jaksettu Jannikan kanssa alkaa väsäämään minien SM karsintarataa, joten keksittiin nopeasti kivat radat, joilta oli sitten mukava jäädä kesätauolle. Vähän jatkettiin sm teemalla, sillä napattiin maksien joukkueradan lopusta muunnelma. Toisella radalla tehtiin putkijarrua.

Loppusuorassa estevälit olivat n 6m mutta tila loppui kesken, joten lyhensin hieman.

Eilen olikin mukana ihan loistava Sorarotta! Se oli keskittynyt ja motivoitunut, eikä ottanut häiriötä muista koirista tai mistään muustakaan. Aikas jees. Vasemman puoleisella radalla oli viimeisen esteen takana etupalkka, jotta varmasti irtoaa. 4-5 väliin kokeilin ensin vastakäännöstä, mutta Sora kääntyi turhan jyrkästi eikä hakenut putkeen ihan niin hyvin kuin olisi voinut. Valssi toimi tässä Soran kanssa huomattavasti paremmin. Suoralla painelin itse niin kovaa kuin pääsin ja Sopu juoksi ohi hienosti niin kuin oli tarkoituskin. Hyvin irtosi eikä paljoa kiinnostanut, vaikka jäin jälkeen. Apupalkkaajan siirtyessä vähän sivumpaan, haki edelleen erittäin hyvin kaikki esteet ja kävi sen jälkeen katsomassa että saako täältä namia.

Putkijarru radalla ei ollut Soralla mitään ongelmaa. Jarrutti hyvin, ei ennakoinut ja haki pimeään putkeen erittäin hyvin. Tehtiin myös sivussa ollut keinu kaksi kertaa niin hienoilla ja vauhdikkailla suorituksilla, ettei ihan hirveästi voi parantaa. Sora odottaa keinun paukahdusta ja lähtee siitä liikkeelle. Ei varasta eikä jää hidastelemaan. Tokoiltiin myös vähän, kun odotettiin vuoroa ja oli hieno pieni! Osaa seurata kolme askelta ja aina, kun pysähdytään tekee perusasennon. Jee!

Neron kanssa tehtiin ensin putkirataa ja oli muuten hyvä. Jarru toimi parhaiten ikinä. Eipä siihen hirveästi lisättävää.

Suora radalla vietiin yhdessä etupalkka odottamaan loppuun ja tästä meinasi syntyä ensimmäinen ongelma. Kun ei millään olisi malttanut tehdä ennen palkalle ryntäämistä. Eihän Nero tietenkään kertaakaan lelulle asti karannut ilman lupaa, mutta turhan monta kertaa kuvitteli, että putken voi jättää tekemättä, jos ei millään ehdi. Neron kanssa putkelle vientinä toimi ehdottomasti parhaiten vastakäännös. Sillä kääntyminen oli tarpeeksi voimakas ja olin itse ajoissa. Etenemisessä ei ollut ollenkaan ongelmaa. Toisella kerralla huijasin ja olin vievinäni lelun loppuun, mutta otin sen mukaan. Ei ollut näinkään suoralla ongelmia.

Oli kyllä niin hyvän fiiliksen treenit kuin vain voi olla. Kaikki sujui ja molemmat koirat oli hienoja. Itsekin jaksoin jotenkin paremmin kuin viime viikolla. Jos tää koiraharrastaminen olisi aina tällaista :D

Kalenteriin on lisätty viralliset kisat Nerolle. Me lähdetään siis Janakkalaan 5.7 hakemaan sitä viimeistä nollaa. Puomia ei olla vähään aikaan päästy tekemään, mutta mitäs pienistä. Jos hyppää kontaktien yli, niin sitten treenataan lisää. Tarkoitus olisi käydä vielä treenamassa pariin kertaan ennen kisoja, joten pääsee ainakin muistuttelemaan, jos ei muuta. Soran varalle suunnittelin Hyvinkäällä järjestettäviä epiksiä. On tarpeeksi lähellä, niin viitsii lähteä ja aikataulun muutoksilla ei ole niin väliä. Oli ihan kivan oloiset luokatkin.

SM treeniä

Tämän viikon treenirata näytti tältä. Kyseessä on siis SM-kisojen minien yksilökisan karsintarata. Rataa jouduttiin vähän muokkaamaan, koska kaikki kokoluokat treenasivat samalla radalla ja estevälien pitää olla medeillä ja makseilla vähintään 5m (mineillä 4m.) Oli jotenkin tosi vaikea saada treenifiilis päälle, kun oli kouluttanut alle yhden ryhmän. En ehtinyt tutustumaan rataan, koska verkkasin koirien kanssa ja se ehkä vaikutti myös omaan suoritukseen.

Sora oli... väsyttävä. Mulla ei ollut mitään namipalkkaa mukana ja Soraa ei kiinnostanut. Se otti häiriötä kaikesta: nurmesta, muista koirista, ihmisistä, hajuista, esteistä ja niin edelleen. Ei ihan hirveän hauskaa. Alkulämpässäkin tuli mukana, mutta nenä oli ihan koko ajan maassa. Kuulemma oli aamulenkillä häippässyt nuuskimaan polkua toiseen suuntaan. Ilmeisesti se taas muisti olevansa nuori mies. Huoh. No joka tapauksessa, ei mennyt hyvin. Sain lopulta Soran keskittymään niin, että tehtiin esteet 1,3,17 ja 8 ja palkkasin, mihin lopetettiin. Ei kannata pakottaa jos ei vaan suju. Vahvisti taas nämäkin treenit seuraavan koiran rotua...

Neron kanssa ilman rataantutustumista tällanen rata ei ole ehkä kaikista paras juttu. Pari kertaa otettiin jo alkukin uudestaan ennen kuin päästiin vauhtiin. Keppien jälkeen tein persjätön ja olin sitten myöhässä ohjaamassa pituudelle. Sillekin esteelle pitäisi ehkä harjoitella joskus irtoamista. Kepit Nero teki superhienosti. Olisin halunnut tehdä persjätön 14 ja 15 väliin, mutten kerennyt millään. Joten pysyin esteiden oikealla puolella ja leikkasin heti muurin jälkeen takaa. 18 valssi ja sitten vaan loppuun asti. Kepeille olisin voinut kokeilla myös takaaleikkausta, jolloin olisin saanut paremmin etumatkaa putkelle ja siten ohjattua renkaan ja pituuden paremmin. Täytyy kokeilla ensi viikolla uudestaan, sillä tehdään samaa rataa. Pääseepähän kokeilemaan rataa myös kokonaisuudessaan uudestaan, nyt loppui aika kesken.

Onneksi on Nero, jonka kanssa treenaaminen on kivaa. Soran kanssa se on välillä sellasta takkuamista ettei mitään rajaa. Tosin oma asenne oli alusta asti huono, eikä tää ole nyt aivan ihanteellisin systeemi, että koirat odottaa autossa 1,5h ennen kuin verkkataan ja siitä ihan suoraan treenaamaan, loppuverkka ja takaisin autoon odottamaan toiseksi 1,5 tunniksi. Tosin ei voi valittaa, kun löytyy kaksi tervettä koiraa, joiden kanssa harrastaa. En oo vaan vielä päättänyt tahtooko Sora aksata vaiko ei.

Viikonlopun tekemiset

Viikonloppu tuli vietettyä erittäin tiukasti livestreamin ääressä SM-kisoja katsellessa. Aivan mielettömän hienoa, että nykyään voi nauttia noista suorituksista mukavasti kotisohvalta! :) Olisi ollut kiva lähteä paikalle, mutta en oikein saanut kaveria ja helpompihan se oli täältä kotoa käsin katsoa. Plus jalkapalloa pitää katsoa nyt kaikki yöt, joten en olisi varmaan edes pysynyt hereillä koko ajomatkaa.

Näin me katottiin SMiä :)

Oli kyllä hienoja suorituksia ja sai jännätä omien seuralaisten, nettituttujen, seurattavien blogien ja kaikkien muidenkin koirakoiden puolesta. Medien karsintarata olisi ollut Neron kanssa painajainen ja Soran kanssa ihan huippu. Ja niin se taisi vähän jakautua muutenkin; ei ihan hirveästi perroja näkynyt kärjessä, vaikka Vesikoirat ry veikin joukkuekisassa voiton ja shelttejä oli pilvin pimein :D

Kyllä me vielä joku päivä tuolla kisataan. Uskaltaisikohan sitä laittaa ensi vuodelle tavoitteeksi SM-kisat? Jos asun vielä täällä, voisi kuvitella että joukkueeseen päästäisiin ainakin, medeissä on pari vanhempaa koiraa eikä meidän seurassa muutenkaan ole tunkua joukkueisiin. Tietysti tässä pitää ensin nousta sinne kolmosiin ennen kuin voi mistään haaveilla. Ja koirien pitää pysyä terveinä ja kaiken osua kohdalleen, muttei kaikkea edes kannata ajatella ja harkita. Jatketaan samalla mitä ollaan tehty ja eiköhän meitäkin toivon mukaan vielä joskus arvokisakentillä nähdä.

Koirat ei jäänet aivan paitsioon telkkarin takia, vaan lauantaina käytiin avaamassa virallisesti uimakausi luonnonvesissä. Nero ja Nalle tykkäs kyllä aivan hirveästi eikä Nepsu meinannut pysyä ollenkaan nahoissaan, kun oli tennispallo näkyvillä. Hienosti se edelleen ui ja haki palloa, hah. Soraa ei voinut ihan kamalasti kiinnostaa ja se lähinnä haisteli rannalla. Pari kertaa kävi nuuhkimassa vettä ja haki lähelle rantaa heitettyjä nameja, mikä on huima parannus aikasempaan. Ehkä se vielä joskus. Kotona kävin vielä Soran kanssa pyörälenkillä, jotta sekin saa liikuntaa ja vitsi se tykkää. Sopuliitti liikkuu kevyellä laukalla, vaikka kuinka pitkään ja kovalla vauhdilla se näyttää niin onnelliselta. Ihana pieni.

Siellä se uiskentelee

Sunnuntaina Nero ja Sora pääsi tallille mukaan ja käytiin maastoilemassa. Itse olin pyörällä ja Ruusu ponilla ja koirat sai juosta. Hienosti tulee toimeen kyllä elukat. Nytkin mentiin autohiekkateitä koirat vapaana eikä poni sano niistä tai pyörästä mitään. Koirat pysyy pois ponin jaloista ja muutenkin niin helppoa. Ainoa huono juttu koko reissussa oli ketun hyttyset Niitä oli vähän turhan paljon. Lenkin jälkeen käytiin vielä montulla ja Nero pääsi uimaan. Sora huiteli ympäri lammikkoa. Kivaakivaa :)

Haetaan ponia laitumelta

Motivaatiosta

Eilen jäi treenit väliin, kun olin Oulussa pääsykokeissa, mutta tällaista ajatustyötä tuli tehtyä matkoilla :)

Nero on ollut aina todella helppo koira motivoida tekemään töitä. Se rakastaa leikkimistä ja leluksi kelpaa aivan mikä tahansa, kunhan annan luvan leikkiä sillä. Olen palkannut sitä lenkeillä kepeillä, kävyillä, hanskoilla ja hihnalla. Treeneissä meillä on useampi lelu mukana, joskin vain yhtä käytetään. Seuraamisen harjoittelussa on käytetty valtavaa puolen metrin patukkaa oikeassa kainalossa, jotta olen saanut katseen oikeaan suuntaan ja innon tekemiseen. Nykyään seuruuta voi harjoitella myös millä tahansa muulla lelulla. Aksassa käytetyimmät palkat ovat itsetehdyt narulelut. Ne on helppoja; voi laittaa taskuun, rytätä käteen, jättää eteen. Lisäksi niitä voi heittää ja repiä, kumpi tapa sattuukan olemaan parempi. Kaiken lisäksi niitä on kiva ja halpa tehdä.

Nerpsukka on myös erittäin pallohullukoira. Pallo otetaan palkaksi aksassa vain, jos haen oikeastaan "yli"virettä. Ja mielellään jos ollaan ulkona, koska toi pöhkö koira menee sen pallon perässä kunnes saa sen kiinni. Tähän asti on onneksi välttänyt esteet ja hallien seinät. Kun me aloitettiin aksa, palkkasin pallolla. Varsinkin pelottavammat esteet, kuten pussi ja keinu ollaan saatu toimimaan pallon avulla. Keinua tykkään palkata edelleen pallolla, varsinkin jos suoritus on alkanut jälleen tulemaan epävarmaksi. Pallo kuitenkin joutui aika nopeasti sivuun aksasta, koska silloin Nero ei enää kuunnellut ohjausta vaan halusi pallon. Nykyään pystyn palkkaamaan pallolla, mutta harvemmin teen niin. Narupallo olisi varmaan ihan kätevä juttu.

Nerosta on tullut myös ahne koira. Ennen sitä ei voinut namit paljoa kiinnostaa, ruokaa jäi kuppiin ja muutenkin se söi elääkseen, ei elänyt syödäkseen. Nykyään kelpaa ruokanappulat treeninameina. Olen pari kertaa tokoillut aamuruuat kokonaisuudessaan ja hyvin on tehty töitä. Enää ei myöskään kuppiin jää ainoatakaan nappulaa, vaikka ennen Nero saattoi paastota parikin päivää putkeen. Erikoisherkut eivät tosiaan kelvanneet ennen treeneissä, jos oltiin leikitty ensin. Nepsu jopa sylki pois lihapullaa, joilla palkkasin sitä kontakteilta.

Kaiken kaikkiaan Nero on erittäin helppo koira motivoida. Se tekee töitä tekemisen ilosta ja ihan vain syystä, että pääsee tekemään. Kaikki ylimääräinen palkka on plussaa ja kyllä sitä palkataankin. Palkkauskin on helppoa, sillä kelpaa lelu tai rätti tai nami. Kuolleelle lelulle mennään aivan yhtä lujaa kuin heitetylle ja Nero vielä tuo lelun kuin lelun uudestaan käteen revittäväksi tai heitettäväksi. Helppoa.

Sitten on tapaus Sora. Sopulille olen opettanut leikkimistä nyt päälle kaksi vuotta, eikä sitä edelleenkään ihan hirveästi kiinnosta. Kotona leikkii jo ihan ookoo, pitää kiinni, repii takaisin ja jopa juoksee pallon/lelun perään ja ottaa sen suuhun ja joskus harvoin palauttaa sen. Treeneissä leikki ei kelpaa palkaksi. Ja täytyy myöntää, että en palkkaa treeneissä tarpeeksi lelulla, koska haluan motivaation olevan erittäin korkealla ja vauhdin täysillä. Soralle parhaat lelut ovat täytteettömät pehmolelut.

Namien perään Sora on ollut aina. Sille kelpaa lihapullat ja nakit ja juusto. Eniten olen käyttänyt sen kanssa juustoa ja erilaisia leivän päälle laitettavia leikkeleitä. Sora on kuitenkin röyhkeä koira, ja tarvitsen etupalkan kanssa apupalkkaajan, joka nappaa palkan tarvittaessa pois. Tätä pitäisi tietenkin harjoitella ja työstää, jotta Sora oppisi tekemään töitä palkan läheisyydessä ja ampuisi palkalle vasta luvalla. Nameja ei voi myöskään heittää lelun tapaan, ja joihinkin kohtiin heitettävä/liikkuva palkka vaan sopii paremmin. Tähän ollaan keksitty ratkaisuksi namimasuhippo, johon kuitenkin tarvitsee tietyn kokoisia namipaloja, koska muuten ne eivät tule ulos/tulevat ulos heitettäessä.

Ruuasta Sora ei niin piittaa, joskin senkin ruokahalu on parantunut viime aikoina. En voi kuitenkaan treenata sitä ruokanappuloiden kanssa, koska haluan taas sen motivaation olevan korkealla. En myöskään tahtoisi aina syöttää lisäaineellisia ja suolaisia nameja. Ja niiden tekeminen on rasittaavaa, laiska kun olen :D Olenkin miettinyt, josko siirtäisin Soran raa'alle, jotta voisin huoletta palkata koiraa ruualla. Se aiheuttaa sitten omanlaisia uusia ongelmia, mutta eiköhän niihin jotain ratkaisuja keksitä.

Soran motivointi ei ole ihan yhtä helppoa kuin Neron. Se ei tee työtä niinkään työnteon tai minun eteeni, vaan palkan. Mikä on ihan ookoo, kunhan sitä olisi helpompo palkata. Tässä kuitenkin alkaa muotoutumaan jo mieleen, mitä haluan seuraavalta koiralta. Rakastan Nerossa sitä, että se tekee töitä niin kauan kuin töitä on, vaikka tappiin asti. Sora on taas erittäin helppo arkikoira, jolla kestää hermot missä tahansa tilanteessa. Sora osaa rauhoittua kotona, Nerokin osaa, mutta välillä sillä jää kierrokset turhan korkealle varsinkin jos ollaan treenattu enemmän. Sora on rohkea, ei pelkää, eikä muista jos jotain pahaa tapahtuu. Tykkään enemmän kevyt rakenteisista koirista, kuten Sora ja lisäksi Sora on tutkitusti terve. Sheltin turkki on mielestäni käytännöllisempi, jos sitä olisi himpun verran vähemmän. Nero on helpompi pitää vapaana ja se on vähän pehmeämpi ohjaajalle. Sora ei vahdi, Nero ei räksytä turhaa innostuessaan, Soralla ei vuoda pää ärsyttävänä vikinänä.

Jos nämä ominaisuudet yhdistää, lähimpänä on ehkä bordercollie? Tai epätyypillinen sheltti :D Olen aina nauranut, että Nero on bc perron vaatteissa, sillä on maaninen katse ja asennot ja muitakin ominaisuuksia. Koiraharrastajalla on varmaan koko ajan silmät ja korvat auki sitä seuraavaa aktiivista harrastuskoiraa varten. Se täsmälleen oikea pentu, kun voi olla vaikea löytää. Jos mietin järjellä, minulle seuraava pentu tulisi kysymykseen aikaisintaan joskus 2-3 vuoden päästä. Silloin pennulle jäisi aikaa kasvaa ja oppia ja olisi kaksi kisakoiraa koko ajan. Ensisijaisesti toivon jo olemassa oleville koirille pitkää, tervettä ja ihanaa elämää.

Ville Liukan koulutus

Neron kanssa käytiin sunnuntaina Kellokoskella Ville Liukan koulutuksessa. Halpa hinta, sopiva ajankohta ja perrojen kanssa kisaava kouluttaja, joten ihan mielellään mentiin. Eikä toi lyhyt matkakaan huono asia ollut, kilometreissä lyhyin matka ikinä agilityyn :D

Alkuun tehtiin tosiaan noita tummia neliöitä. Nero teki oikein hyvin heti, kun aloin itse ohjaamaan :D Ilmeisesti jännitän näitä koulutuksia enemmän kuin kisoja, koska näin on käynyt sekä Jennan että nyt tässä koulutuksessa. Tosin valmistautuminen ja latautuminenkaan ei ole ihan samaa luokkaa. Treeni oli siis yksinkertainen irtoamistreeni, jossa sain kivasti itse juoksennella keskellä ja käskyttää Neroa.

Toinen pätkä oli vaaleat ympyrät. Tein persjätöllä 7-8 välin ja toisella kerralla valssilla 9-10, vaikka olisi luultavasti mennyt ihan vaan kääntämällä. Eipä siinäkään mitään ongelmaa ollut.

Kolmas pätkä oli tummat ympyrät. Persjättö 3-4 väliin, valssi 7-8 ja 9-10 ja kääntö putkeen. Sujui ihan ookoo. Itse olin aluksi myöhässä ja ohjauksen olivat epäselviä. Valssit valui koska tuli kiire ja sitten Neron linjat valui. Viimeinen oli tosi hyvä, vaikkakin tuli 6 ohi, mutta muuten sitä ei olisi ihan hirveän paljon paremmin voinut ohjata.

Neljäs pätkä olikin sitten vähän kinkkisempi. Eli vaaleat neliöt. 4 tein alunperin niiston, mutta siihen Ville antoi uuden ohjeen, jolla säästän itselleni arvokkaita metrejä/sekunteja. Eli turhaa sitä koiraa on käydä hakemassa aidan takaa, kun voi vain odottaa sen tulevan yli. Ohjattiin siis takaakierto ja käsi tarpeeksi kauan paikallaan, jotta koira lähti hyppyyn ja sitten itse jo liikkeelle. Katse koirassa/ponnistuspaikassa! Muutaman toiston jälkeen toimi ihan älyttömän hyvin. Alkuun oli itselle kamalan vaikeaa, mutta ehdottomasti käyttöön. Ehdin paljon paremmin ohjaamaan vitoselle ja varsinkin kutoselle. 6-7 väliin oli tarkoitus tehdä valssi, mutten jostain syystä osannut ollenkaan ajoittaa sitä. Olin aina myöhässä ja oma liike vei liikaa eteen päin: Neron linjasta tuli huono. Sain ohjeet minulle uuteen ohjaukseen, jaakotukseen. Jaakotus 6 edessä, minkä jälkeen vastakäännös ja vippaus 7 yli ja putkeen. 9 tein kahdella eri ohjauksella, takaakiertovalssi ja pakkovalssi. Pakkovalssi toimi vähän paremmin, koska sain linjattua paremmin 10. Luultavasti myös vauhdissa pakkovalssi olisi toiminut paremmin, nyt tehtiin pätkissä kun se edeltävä pätkä oli niin ylivoimaisen vaikea.

Kaiken kaikkiaan oli hyvä koulutus! Taas opin uuden ohjaustekniikan ja tollaiset lyhyet pätkät sopivat hyvin kuumaan ilmaan. Ville selitti asiat hyvin ja oltiin suurimmasta osasta samaa mieltä. Ohjasin kuulemma oikein kivan näköisesti ja liikuin hyvin. Nero on hyvä ja innokas koira ja näyttää kuulemma hyvältä, jeejee.

Treenin jälkeen käytiin vielä jäähkäämässä ja Nepsu kävi pulahtamassa Kelliksen lammikossa. En tiedä saiko, mutta oli selkeesti sen tarpeessa.

Kesäkuvia

Kuvia! :)

2v 3kk

Photobomb by Nero

Todistusaineistoa: se haki tänään lelua!

Mun tokoilija :)

Nami, nyt!

"Paikka, anna olla..."

"Vapaa!"

Hienot pojat

Eipä sen tyhmän virheen korjaaminen ollut vaikeaa ollenkaan. Keskiviikkona oli suhteellisen kuuma ja varsinkin painostava ilma. Sora jäi kotiin, koska läähätti lenkin jälkeen. Täytyy taas kammata erittäin huolellisesti läpi koko koira, jos saisi turkista vielä ilmavamman. Nero pääsi siis treeneihin, joskin otettiin suhteellisen rauhassa. Oli niiiiin rentouttavaa käydä treeneissä vaan yhden koiran kanssa. Neroa voi pitää irti missä vaan ja aina voi luottaa ettei se tee mitään tyhmää. Muutenkin yhden koiran lämppäys, treenaus ja oli ihan virkistävää vaihtelua.

Tehtiin siis puomia "radan" osana: ennen puomia oli putki ja kaksi aitaa ja puomin jälkeen kaksi aitaa. Tein yhteensä neljä toistoa, joista kolme pumpperilla. Kaksi ensimmäistä etupalkalla ja pumpperilla ja Nero osui hyvin molemmilla. Kolmas tehtiin edelleen pumpperin kanssa, mutta heittopalkalla. Vauhti ei ollut ihan yhtä hyvä ja Nero jäi turhan paljon odottelemaan ja vähän sekosi askeleissa. Eli enemmän ilman etupalkkaa tehtäviä treenejä. Viimeisen toiston tein ilman pumpperia etupalkalla ja ei vitsi kun oli hieno! Se juoksee täysiä, ei hidasta, ei vilkuile vaan juoksee. Edellinen laukka on hyvin eroteltu ja kontaktille Nerppa osuu aikalailla keskelle. Ihan loistavaa. (Video ei ole julkaisukelpoinen, näkee siitä justiinsa kontaktin mutta muuten lähinnä taivasta :D)

Paljon on vielä kontakteilla työtä jäljellä, mutta Neron kanssa ne alkavat näyttää oikein hienoilta. Jos mä jo uskaltaisin laittaa meidän tavoitteeksi Janakkalan kisat heinäkuun alussa eli Agirotu. Ei ollenkaan takaa-ajatuksia, jos vaikka avoimesta Suomen mestaruudesta pääsisi kisaamaan :D

Sora oli tänään mukana kylässä kaverilla. On se helppo arkikoira. Paikalla oli toinen vieras leikkisä koira ja Sora lähinnä ignorasi sen (vaikka toinkin sen lähinnä leikkimään...) Oli myös kaverin 1v4kk vanha vauva, eikä mitään ongelmaa. Sopuli ei ole nähnyt noin pieniä lapsia ikinä, joten vähän väisti, mikä oli ihan hyvä asia, koska noin pienelle lapselle on vaikea sanoa miten pitää käyttäytyä. Pihan tutkimisen jälkeen tyytyi makoilemaan jaloissa :) Fiksu jätkä!

Edelleen juostaan puomeja + Soran kepit

Perjantaina tehtiin vapaissa treeneissä mitäpä muutakaan kuin puomia. Neron kanssa aloitettiin heti kokonaisesta puomista, jossa oli kapea pumpperi alastulolla. Hyvin osui, joten toiseen toistoon otettiin enemmän vauhtia mukaan ja jälleen hyvä osuma. Poistin pumpperin ja jatkettiin kovalla vauhdilla. Livenä en ollut varma osuiko Nero sillä kerralla, mutta videolta näkyy, että käy siellä yksi tassu kontaktilla. Ei kuitenkaan sitä, mitä haetaan enkä palkannutkaan sanallisesti mitenkään. Paransi heti seuraavalle kerralle, joten kyllä se tietää mitä sen pitää tehdä.

Tauon jälkeen tehtiin vielä muutama toisto, toiseen suuntaan. Osumat eivät olleet yhtä hyviä, enkä ole varma kaikista, sillä en tajunnut videoita. Loppuun tehtiin vielä pari siihen juoksua siihen ensimmäiseen suuntaan ja oli kyllä hyviä. Aurinko tosiaan paistoi aivan puomin suuntaisesti, joten luulen sen haitanneen varjon puolelle (toinen pääty) juoksemista. Vaikka tavoitteena onkin, että se juoksee sen olosuhteista riippumatta.

Soran kanssa tehtiin myös puomia. Tehtiin oikeastaan pelkkää alastuloa. Taas sama juttu kuin viimeksi; pumpperin kanssa aivan loistavia osumia, ilman hypätään yli. Näinhän se oli Soralla aankin kanssa, mutta toistoilla toistoilla toistoilla saatiin osumakohta paremmaksi ilman pumpperiakin. (Soran aa on muuten edelleen vaiheessa...) Onkos tää nyt esimerkki siitä, että kovempi koira S oppii hitaammin kuin pehmeä koira N. Soran toistokestävyys on myös parempi kuin Neron. Täytyy selkeesti olla vain kärsivällinen. Eikä meillä ole vieläkään kiire.

Maanantaina käytiin tekemässä hallilla treeniä. Nero teki edelleen puomia ja opetin sen kääntymään. Ei ollut niin minkäänlaista ongelmaa. Tein aluksi merkkikepeillä, jotta Nero varmasti juoksi loppuun asti kun aloin kääntämään. Pari toistoa molemmille puolille ja otin ensin toisen ja sitten toisen kepin pois. Hyvin juoksi ja osui eikä sen nyt ihan hirveästi tiukemmin tarvitse vielä kääntyä. Toki joudutaan varmaan ottamaan kepit avuksi, kun lähdetään hakemaan sivuetäisyyttä, mutta nyt näyttää hyvältä. Tehtiin jollain tyhmällä vauvapuomilla, joka oli lyhyempi ja matalampi. Iso virhe, sillä Neron suora juoksu ei osunut kontaktille. Ei enää ikinä tollaisia tyhmiä omia mokia, joiden korjaaminen tulee luultavasti kestämään jonkin aikaa! Nyt vaan liitetään puomia rataan, mutta pidetään pumpperi avittamassa, jotta radallakaan ei tarvitse loikkia yli.

Sora teki muutaman keinun ja keppejä. Laitoin kepeille verkot ja rytmitys oli ensimmäistä kertaa hyvää. Verkkoja poistin vauhdilla ja lopuksi oli enää ensimmäisessä ja viimeisessä välissä eikä mitään ongelmaa. Nyt vaan lisätään kepit myös radalle ja verkotan/ohjuritan ensimmäisen ja viimeisen välin, jotta tulee mahdollisimman paljon oikeita suorituksia. Sitten vaan jossain vaiheessa poistetaan verkot ja jee! Ehkä me vielä jonain päivänä kisataan :D