Joskus olisi parempi jäädä kotiin

Seuran hallimestaruudet. Muuta niistä ei varmaan kannattaisi edes kertoa :D Tulipahan nähtyä meidän seuran aksaajia ja väsytettyä koirat. Sora osallistui supermölleihin (aitoja ja putkia) ja Nero kisaaviin. Reissuun meni yhteensä 4,5 tuntia.

Käytiin ensin tekemässä parit aan kontaktit ennen kisoja. Nyt tehtiin jo ihan normaalilla aalla. Nerolle ensimmäinen kerta kehikon kanssa ja sitten ilman. Kaikki toistot onnistuneita, hyvillä askeleilla. Suoralla toimii, seuraavaksi opetellaan kääntymään. Soralle laitoin pumpin aalle. Viime kerralla siirryttiin käyttämään pumppia, koska Soran laukka osuu aalle muuten juuri ennen kontaktipintaa ja sitten hypätään yli. Pumpin lisääminen pakottaa tekemään alastulolle kaksi laukkaa, ellei ole niin tyhmä kuin Sora. Se on todennut, että sen yhden laukan voi tehdä suoraan harjan yli kontaktille. Tänään se tuli kerran naamalleen alas. Ei ihan kauhean turvallista ja aion sen jotenkin pakottaa tekemään kaksi laukka-askelta. Tuli kyllä ihan kivojakin toistoja, joten eiköhän se ne vielä opi. :)

Suuntaa antava :D

Sitten alkoikin saapua muitakin ihmisiä paikalle, joten jäähkän jälkeen koirat autoon odottamaan. Luokkia oli kolme: supermöllit, möllit ja kisaavat. Me tehtiin Soran kanssa supermöllirata 30cm rimoilla. Muilla radalla olisi ollut kontakteja, joten pitäydyttiin supermölleilemässä. Soran ilme halliin mentäessä oli wtf. Kaikki olivat aivan hiljaa ja tuijottivat. Ei sitten osannut pieni elukka edes jalkojenväliintuloa, vaikka muuten on sujunut niin hyvin. Ei ollut ihan vauhdikkainta Soraa ja 6 esteestä meni ohi, kun piti jäädä tuijottamaan ratahenkilöä. Muuten ihan kivasti, vaikka pientä selkeesti vähän oudoksutti tilanne. Saatiin 10 virhettä hylystä ja oltiin kai neljänsiä.

Jälleen suuntaa antava :D

Kisaavat medit oli toiseksi viimeinen luokka, joka starttasi. Nero oli siis kerännyt kierroksia kolme tuntia ja Sora oli saanut tehdä välissä. Ennen halliin menoa se oli tosi rauhallinen, vähän nuuskutteli ja seisoskeli. Radalle päästiin nätisti ja hyllytettiin kolmannen esteen jälkeen. Pitää ehkä opettaa se putkijarru! Keinu oli nätti ja keinun jälkeisen putken jälkeen homma plärähti kokonaan. Nero ei katsonut ollenkaan valssia, vaan paineli suoraan putkeen. Ja uudestaan ja uudestaan. Olipahan ainakin katsomolla hauskaa :D Ja ratahenkilöillä ja tuomarilla ja Nerolla varsinkin. Sitten vähän huideltiin mihin sattuu, aa tehtiin kahteen kertaan ja kontakti osui! 11 tein nähdäkseni ainoana pakkovalssin. Tarkoitus oli saada etumatkaa, jotta olen sitten ajoissa kääntämässä aalle. Nero hyppäsi silti putken jälkeisen hypyn. Keppejä ei tehty loppuun ja 16 putken siaan kiipesi aalle ja hyppäsi puolesta välistä alas. Kisaavissa medeissä kuudesta startista kuusi oli hylättyjä. Hyvä me! :D

Ihan haavereitta ei selvitty nimittäin minun vasen lonkkani yritti kovasti sanoa työsuhteensa irti. Soran radan jälkeen pysähdyin ja totesin, että nyt sattuu. Kävelin ympyröitä ja koitin juostakin, hölkkääminen sattui eniten. Päätin kuitenkin startata Neronkin kanssa, koska kuinka epistä jossei se olisi päässyt ollenkaan tekemään rataa. Entisenä jalkapalloilijana oli erittäin helppo saada kisa(peli)moodi päälle eikä suorituksen aikana sattunut ollenkaan, vaikka rataantutustumisessa melkein itketti. Ihan täysillä en pystynyt juosta ja se on varmaan yksi syy, jonka takia Neron kanssa meni ihan lekkeriksi. Neron rada jälkeen käveleminen oli suhteellisen tuskaista, jouduttiin jättää loppuverkkakin vähän lyhyemmäksi kun ei vaan pystynyt. Onneksi kotona oli joukkoja valmiina kuskaamaan koiria uudestaan kävelemään. Autolla ajaminenkaan ei ollut kaikista helpoin tai kivoin juttu, mutta onneksi kytkintä joutui melko vähän käyttämään. Toivottavasti ei ole mitään vakavampaa, vaan päästään sunnuntaina ottamaan Neron kanssa ensimmäiset kisat vähään aikaan.

Tulipahan huomattua, ettei Nero ja Soraa voi ainakaan vielä samoihin kisoihin ottaa, varsinkaan Soran startatessa ensin. Nerolla ei kestä pää. Joten hyvillä mielin voidaan jatkaa Sopulin kanssa harjoittelua ja Nepsutin voi nousta kolmosiin ennen Soran ensimmäistäkään starttia. Ehkä ne sitten samassa luokassa kisatessaan kestää paremmin?

PS. Edelleen saa kysymyksiä tai jotain lähtettää tai 100 postaus on oikeasti randomfact sekamelska. Tämä oli 98 :)

Koiranpäivä!

Koiranpäivän kunniaksi lähdettiin Ruusun ja koirien kanssa Riihimäelle SKLn ja Etelä-Hämeen Kennelpiirin järjestämään match shown. Mätsäri järjestettiin Suomen metsästysmuseolla ja tuotto meni kokonaisuudessaan koirien terveystutkimusrahastoon. Ilma oli nätti ja arvata saattaa, että paikalla oli meidän lisäksi muutama muu. Kaikkiaan ilmoittautuneita koiria oli 423 ja olettaisin muillakin olleen turistikoiria. Luokat oli jaettu normimätsäristä poiketen FCIn ryhmien mukaan: 1/2, 3/4 ja niin edelleen. Sora osallistui siis aikuisten luokkaan ja Nero oli mukana tsemppaamassa.

Alotettiin hyvin, kun paikalle päästyämme Ruusu kysyi otinko rokotustodistukset mukaan. Ai mitkä? Ei oo vähään aikaan tullut käytyä muissa koirajutuissa kuin omissa treeneissä, joten ei tollaista voinut muistaa. Mietittiin hetki mitä tehdään ja mentiin kuitenkin jonottamaan. Jonossa törmättiin Riina-shelttiin ja tämän omistajaan, joiden kanssa Soran ensimmäisenä kesänä osuttiin useaankin mätsäriin. Älkää ihmiset koskaan tehkö tätä, mutta lainattiin Riinan rokotustodistuksia (shameonme.) Soralla on kuitenkin kaikki rokotukset kunnossa ja olis vaan jääny ärsyttämään, puolustelen tekoani! Sora ja Riina muistivat toisensa(?) tai ainakin reippaasti sanoivat moi. Söpöjä kuin mitkä ♥

Sora ja Riina

Numeroksi saatiin 184 ja meidän kehä alkoi numerosta 101. Hyvää aikaa siis lähteä lenkkeilemään. Kauaa ei kävelty, mutta löydettiin metsäpläntti jossa pitää koirat vapaana. Sitten alkoi odottelu. Meidän kehässä oli arvostelemassa Rainer Vuorinen ja hän piti ihanan nopeata vauhtia. Siis oikeasti nopeaa. Neroa ärsytti ja ahdisti kun oli niin kamalasti porukkaa. Tehtiin vähän temppuja muun muassa sarjakieriminen kuolemisen sijaan, ja Nepsutin rauhoittuikin aika kivasti.

Sora oli vuorossa toiseksi viimeisessä parissa. Ihan kivasti seisoi pöydällä ja liikkui, mutta sininen nauha. Ryhmäkehässä tuomarin katse jotenkin lipui kokonaan Ruusun ja Soran ohi eikä jatkoon päästy, vaikka Sora seisoi aivan sairaan hienosti! Tuloksena siis sininen nauha. Mutta ei haittaa, me ei kierretä mätsäreitä todellakaan palkintojen takia vaan ulkonaolemisen ja treenauksen.

Lopuksi käytiin vielä ihanalla pellolla juoksuttamassa koiria. Hienosti juoksivat ja perroni itselleen uskolliseen tapaan löysi tennispallonriekaleen, jota piti sitten heittää. Kotimatka Hesen kautta ja koirat sai hampparin puokkiin!

(Nero ja Sora teki tänään molemmat melkein täyskorkeen aan!)

Kehonhuoltoa

Tiistai oli koiran kehonhuoltopäivä, kun suunnattiin aamulla poikien kanssa osteopaatti Jerry Ketolan vastaanotolle Pukinmäen Murren Murkinaan. Toinen vastaanotto on Järvenpäässä, mutta sinne seuraava aika oli jo pari viikkoa sitten kesäkuussa... Ensimmäistä kertaa kokeiltiin osteopaattia. Oletin että enemmän sanottavaa löytyy Nerosta, kun se nyt vähän on tollanen.

Sora hoidettiin ensin, jotta Nerppa sai rauhoittua ja vähän katella tilannetta. En tahtonut että Sora ottaa pahoja vaikutteita Nerolta ja toisin päin ajattelin, että Nero näkisi ettei tilanteessa ole sen kummempaa. Sora suhtautui käsittelyyn kuulemma tyypillisen shelttimäisesti :D Hyvin antoi hoitaa, muttei se nyt varsinaisesti nauttinut. Sora hoidettiin pääasiassa kyljellään pöydällä.

Soralla oli tyypillinen agilitykoiran kireys rintarangassa. Selkärangassa oli 4-6 nikaman jumissa ollut kohta ja vasemman takasen polvi rahisee. Se polvihan on ihan pennusta asti naksunut, kun Sora hyppää esim sohvalle, muttei siitä mitään haittaa ole ollut. Polvet on kuitenkin tutkittu 0/0 ja lonkat on A/A. Vasen takajalka oli myös himpun verran jäykempi kuin oikea. Polvesta ei kuitenkaan ole mitään haittaa. Täytyy vaan itse muistaa, että jos joskus jotain epäpuhtauksia liikkeisiin tulee, kannattaa tsekata polvi ihan ensimmäisenä. (Vaikea ajatella että rahinat ja naksumiset olisi mitenkään vaarallisia, kun itsellä rahisee ja naksuu aikalailla jokainen nivel kropassa :D)

Nero ei oikein arvostanut hoitoa, mutta suostui kuitenkin käsiteltäväksi. Tai ei sille annettu vaihtoehtoa. Sora kävi nukkumaan heti oman vuoron lopuksi. Pieni ero kun vertaa piippaavaan Neroon joka hyvä että pystyi edes istua saati sitten maata tai nukkua.

Neron ranka oli kaikkiaan "löysempi". Elastisuus oli parempaa ja jumeja ei oikeastaan löytynyt. Oikea takajalka/lonkka oli ainoa kohta mitä piti hoitaa ja nekin aukesivat tosi hyvin. Kuulemma espanjanvesikoirat ovat muutenkin keskimääräistä paremmin kunnossa pysyviä koiria.

Sora sai kutsun uusintakäynnille 2-4 viikon sisään. Senkin jälkeen olisi kuulemma hyvä hoitaa noin 3 kuukauden välein. Nerolle taas riittää jos nyt pari kertaa vuodessa käyttää näytillä. Loppu  päivä piti ottaa rauhassa ja lenkkeillä hihnassa. Helppo juttu sano Nero joka kerta kun kävi hakemassa ulkoa lelun näytille. Keskiviikko iltaan asti olisi kiva pitää noita vähän rauhallisempana, mutta kattoo nyt mitä tapahtuu. Kaikkiaan jäi oikein hyvä kuva käynnistä. Pitää katsella muuttuivatko liikeradat johonkin kun lähdetään uudestaan liikkeelle.

On muuten omin silmin bongattu kevään ensimmäinen punkkikin. YÖK! Soran turkissa vipelsi, kun hoidettiin. Ei ollut mihinkään kiinnittynyt, joten syvästi toivon että poimittiin se mukaan Helsingin pelloilta. Täällä oli viime kesänä melko vähän punkkeja ja melkein koko kesä selvittiin ilman myrkkyjä. Nyt tekisi kuitenkin mieli Soralle laittaa jotain niskaan, sen turkista kun ei ihan heti punkkeja huomaa. Nero saa olla ilman ainakin niin pitkään kun ei mitään hyökkäystä tule.

Blogi lähestyy kovaa vauhtia sadatta postaustaan ja ajattelin tehdä kysymyspostauksen, jos jollakulla jotain kysyttävää on. Jos ei, niin siitä tulee mitä luultavimmin random fact postaus, jossa ei ole mitään tolkkua :D Nyt ollaan numerossa 96, joten on tässä on hyvin aikaa kysellä! :)

Niin hienoja ♥

Tänään mulla oli treeneissä mukana kaksi maailman parasta koiraa! Tehtiin helppoja ralliratoja, joilla sai juosta ja tuli kyllä oikeaan paikkaan.

Neron kanssa ekan radan tyyliset radat on parasta terapiaa. Hyvä että tarvii sanoa putkeen ja näyttää rintamasuunnalla, mihin niistä juostaan ja Nero juoksee. Sora irtosi tänään myös yllättävän hyvin putkiin. Palkkasin aina putken jälkeen, jotta saadaan niistä vielä kivempia. Wuhuu.

Toisen ja kolmannen radan käännökset tein molemmat persjätöllä ja oikein ajoitettuna se toimi kaikista parhaiten. Molemmat irtosi putkiin hyvin, joten etumatkaa sai tarpeeksi. Kivaa treenata välillä helppoja asioita ja perusteita. Varsinkin Soran kanssa :)

Soran kanssa tehtiin loppuun pari kertaa täysin suorat kepit ja kaksi ihan superhyvää toistoa. Muutaman kerran vähän varasti, mutta ihan kohta se osaa ne. Muistuteltiin myös keinua, jonne juostiin edelleen kovaa. Matka jatkui osalla suorituksista turhan liukkaasti, mutta eiköhän sekin handlata. Nero teki kanssa keinua eikä edelleenkään tykkää tärähdyksestä.

MenTal BreakDown

Kontaktit ja kepit: kaksi asiaa, jotka aiheuttaa mulle tällä hetkellä joka toinen päivä agilityn lopettamis päätöksen ja joka toinen päivä hillittömän kisakuumeen. Mental breakdown. Se joka k esteet on keksinyt on selvästi ollut jonkun sortin sadisti :D

Soran kepit näyttää tällä hetkellä aika kivalta. Viimenen väli on vaikea, koska etupalkka alkaa vetää pikku koiraa niin paljon puoleensa. Mutta kyllä se nyt mielestäni idean tietää. Nyt vaan pitää lisätä häiriö ja kulmat ja esteet ympärille ja niin edelleen... Huikeat kaksi kertaa se on pujotellut suorat kepit palkan strategisella sijoituksella. Ja on muuten sen verran fiksu koira että jos tietää palkan olevan minulla, ei edes viitsi kepitellä eteen päin. Jep.

Kontaktit. Aloitin alusta hallikortin myötä. Vahvistettiin ihan vaan ruutua ja sinne hyppäämistä. Putken kautta juoksutin vauhtia tuloksilla Sora osui joka ikinen kerta ja Nero hyppäsi muutaman kerran yli, mutta pääasiassa osui. Siirsin boksin harjakorkeudeltaan metriin madalletulle aalle ja Nero osuu 90% ajasta. Sora tuntuu menevän tuurilla, joko osuu tai ei ja johtuu kyllä ihan siitä, kuinka paljon annan sen ottaa vauhtia.
Tuosta vähän korotettu aa ja Sora osuu paremmin, mutta prosentit jää edelleen mielestäni alle 80. Nero osuu edelleen yli 90% ajasta ja sen tahti näyttää tosi hyvältä: osuu hyviin kohtiin, tulee alastulon kahdella laukalla.

Nopeasti oppiva koira on hankala, kun itse on vielä aloittelija. Tein virheen ja annoin Soran hypätä aalta ehkä viisi kertaa joskus aikaisemmin, ennen säädettävää aata. Se keksi, että aalta saa hypätä just ennen kontaktia ja nyt korjataan. Enkä osaa päättää onko Soran laukka liian pitkää vai lyhyttä aalle. Kun se osuu ruutuun, laukat osuvat hyvin; tullaan harjan yli ja seuraava laukka-askel on ruutuun ja siitä alas. Mutta kun shelttikakara ei osu, ottaa se ensimmäisen laukan harjan yli ja toisen pienen askeleen kohtaan juuri ennen kontaktia ja siitä alas. Eli toinen laukka on liian lyhyt. Tänään se teki kerran alastulon myös yhdellä laukalla: ensimmäinen harjan yli tuleva laukka-askel osui kontaktialueelle ja siitä pois aalta. Suhteellisen lennokas suoritus, jollaista en halua sen tekevän vaikka ihan hienolta näytti; ei ole meinaan enää kauhean turvallista.

Neron aa näyttää siltä, että eiköhän se ole kohta kunnossa. Ja sen jälkeen puomi. Täytyy vaan todeta, että onneksi ei ole mikään kiire yhtään mihinkään. Soran kohdalla voin kuvitella jutun vievän vähän enemmän aikaa, mutta toivon että hallikortin loppumiseen mennessä oltaisiin siirrytty jo melkein täyskorkealle aalle koska muuten menee treenaaminen hankalaksi.

Soran coup d'etat

Meillä on menossa pienimuotoinen vallankumous. Nalle on edelleen aivan kiistaton pomo, jota on kenenkään koko kujalla turha haastaa ja uskoisin, etteivät Nero ja Sora edes näe unta sellaisesta. Mutta sitten on tämä nuorempi kaksikko. Nepsukka on luonteeltaan todella paljon pehmeämpi ja nöyrempi kuin Sora. Se on sellainen pieni ressukka, joka tahtoo pitää rauhan maassa ja välttää konflikteja. Se jättää vieraat koirat täysin huomiotta ja luovuttaa muunmuassa lelut suhteellisen helposti toisille. Sora taas on röyhkeä ja erittäin paljon itsevarmempi kuin Nero.

Vesikoira edustus :D

Vielä toi nahistelu on tollaista leikkimistä, mutta mutta. Sora ei päästä Neroa välillä lenkeille kävelemään edelle. Se on kahtena viime päivänä mennyt syömään Neron kupista ruokaa ja Nero äskenkin pudotti nappulat suustaan ja väisti. Sora on muutamana päivänä komentanut Nepsun pois mun luota. Kahdesta jälkimmäisestä tulee kyllä shelttikakaralle palautetta, sillä meillä ei syödä toisten kupeista ja minä tasan päätän saako koirat tulla mun luo vai ei.

Näin seurataan

Neronkin käytös on muuttunut. Se tahtoisi leikkiä Soran kanssa enemmän, se seuraa Soraa ympäriinsä ja muutenkin käyttäytyy paljon pentumaisemmin. Se tökkii Soraa kyllästymiseen asti ja Sora antaa palautetta. Viimeisen kahden viikon aikana olen kuullut Sopulin murisevan ensimmäistä kertaa (olin aivan sata varma ettei se osaa murista...)

Neron rusettikorvat aka. leikkikorvat :D

Mulle niiden laumajärjestys on ihan sama, kunhan tietävät että mä olen pomo. Toivon vaan että vältytään suuremmilta riidoilta ja kahakoilta!

Urpot ♥

Ollaan aktiivisia!

Vasemman puoleisella radalla 2 oli toiselta puolelta ja 12 kolmos putken toinen pää

Jos jokaiseen aksatreenejä käsittelevään blogipostaukseen kirjoitan, että mulla on kaksi täysin erilailla ohjattavaa koiraa, niin voisi kuvitella sen faktan uppoavan omaankin päähän. Että Sora nuolee siivekkeitä ja sen käännökset on todella nopeita ja että se lukee ohjausta aivan tajuttoman hyvin. Että Neron hypyt on paljon pidempiä ja se lukee rataa ja juoksee täysiä vaikkei se olisi aina kannattavaa.

Vasemman puoleinen rata oli ihan hauska. Pakkovalssi kakkoselle toimi molemmilla koirilla (Sora oikeasti hyppää tosi lähellä siivekkeitä.) 4 ja 5 väliin valssi ja heti perään toinen, jotta sai koiran käännettyä putkeen. Neron kanssa persjättö 10-11 väliin ja Soran kanssa valssi. Nero tulee niin paljon kovempaa putkesta (reikä päässä sanoi toinen koulutusohjaajista :D) että sille sopii jyrkemmin kääntävä ohjaus, kun taas Soralle pitää näyttää, että myös 10 täytyy hypätä, koska muuten se tulee ohi (kääntyy nopeasti.) Ihan hauska rallattelurata.

Keppiradalla Neron kanssa treenattiin kepeille vientiä. Valssi toimi ehkä parhaiten, mitä nyt pelotti että koira törmää hallin seinään, kun oli tolppa aika lähellä. Myös takaaleikkaus onnistui parin yrityksen jälkeen. Ehdottomasti treenilistalle menee persjättö kepeille! Ollaan nyt lähinnä treenattu välimatkan kasvattamista sivuttais suunnassa ja Neron kepittelyä, jos itse liikun taakse päin. Ei meinannut kestää millään puolenvaihtoa keppien päässä. Joten tätä treenataan.

Soran kanssa meillä tuli ongelma nelosella. Sora halusi kovasti, että se on takaakierto. Mulla ei käynyt mielessäkään, että koira voisi sen hakea takaa, Nero kun hyppää metrin pidemmälle kuin Sora. Sopulieläin laskeutui kolmos hypystä siivekkeen vieraan ja katsoi, että suorin linja on selkeesti tonne taakse. Joten sitä sitten hinkattiin. Muuten suju ihan nätisti.

Note to self: Koirat lukee rataa erilailla, koska ne liikkuu siellä erilailla!

Tänään käytiin Hyinkään koirakylpylässä uimassa. Nero oli niin innoissaan ja Sora oli enemmän sitä mieltä että haistakaa kaikki p****! Erittäin tehokasta liikuntaa toi uinti on ja se onkin ainoa syy miksi Sopsunkin otin mukaan. Hienosti se hyppäs aina Neron perässä altaaseen, mutta kyllä se olis tahtonut lähinnä pois allasalueelta. 20 min riittikin sheltille ja vein sen odottamaan aidan toiselle puolelle. Ja jätin Neron yksin allasalueelle kahden vieraan koiran ja ihmisen kanssa! Hienosti haki palloa eikä edes haikaillut perään kuin kerran. Mun pieni superarka koira, joka pelkäsi ihmisiä ja koiria ja kaikkea. Niin makee fiilis.

Täytyy katsoa kuinka väsyneitä noi on uimisesta, että otanko niitä mukaan hallille vai en. Toisaalta tekisi hirveästi mieli mutta liika on liikaa. Aktiviteettiä riittää! (Kolmatta harrastuskoiraa vailla??? :D)

Päiväretki Turkuun

Lauantaina 12.4 tehtiin Soran kanssa retki Turkuun. Mun yksi hyvä kaveri lähti Turkuun opiskelemaan kolme vuotta sitten ja siitä asti on ollu tarkoitus käydä kylässä. Nyt oli junaliput halpoja ja aikataulut sopivat, joten lähdin sitten käymään. Ja otin Soran mukaan.

Meidän retki alkoi 3.35 kun lähdettiin hakemaan äitiä ja veljeä lentokentältä. Tulivat takaisin Barcelonasta. 20 minuuttia odoteltiin kentällä ja kyllä odotti pieni shelttieläin hienosti. Pari haukahdusta pääsi, kun perhe löytyi ja innostutti niin kovasti, mutta muuten odotti hiljaa ja katteli ihmisiä.

Klo 4.10 Helsinki-Vantaan lentokenttä

Lentokentältä ajettiin Tammiston mäkkärin kautta Pasilan asemalle. Tosiaan juna lähti Pasilasta 5.26. Kuka ihme lähtee siihen aikaan yhtään mihinkään. Rullaportaat ei aiheuttaneet mitään kummastusta, tosin ne matkustettiin turvallisesti sylissä.

Klo 5.00 Pasilan rautatieasema, aamupala

Sora on matkustanut junassa aikaisemmin, kun ollaan menty pentunäyttelyyn ja Helsinki Winneriin vuonna 2012 Messukeskukseen. Mutta siitä tosiaan on tuollainen puolitoista vuotta aikaa. Luotto oli koiraan kova ja uskalsin ihan kokeilematta lähteä matkalle. Me saatiin koko vaunun kerros itsellemme, mikä oli ihan kiva niin ei tarvinnut stressata vieraista ihmisistä. Soraa alkuun vähän jännitti, jonkun verran haukotutti ja läähätytti. Tosin läähätykseen voi olla osasyynä, että junassa oli kuuma.

Tarkoitus oli antaa Soran matkustaa lattialla, mutta eihän siitä mitään tullut. Ensin piti vähän aikaa olla sylissä ja sitten kovasti kiinnosti viereinen penkki. No, laitoin sitten pyyhkeen penkin päälle ja siinä Sora alkoi nukkua. Ei sanonut kondyktöörikään mitään, joten ilmeisesti oli ookoo. Puolisen tuntia meni, että Sopuli alkoi oikeasti nukkumaan.

Klo 5.36, juna Turkuun

Klo 6.15

Jäätiin junasta pois Kupittaalla ja pienen kiertelyn jälkeen löydettiin kaverikin. Käveltiin sitten kaverin kämpille joku 15 minuuttia. Sora ei ole hirveästi kylässä käynyt, varsinkaan kerrostalossa. Älyttömän hienosti oli! Vieras ihminen ja vieras asunto, mutta Sora otti tosi lunkisti. Osallistui aamupalan tekoon (söin second breakfastin ihan hobittina!) ja alkoi juustopalan saatuan nukkua. 

Sora osallistui kokkaukseen

Puoli 11 aikaan päätettiin lähteä kävelemään ja sittenhän käveltiin. Mun pieni maalaiskoira käveli kaupungissakin oikein hienosti. Alkumatkasta oli täynnä intoa eikä mikään pelottanut tai edes jännittänyt.

Klo 11, Turun jokiranta

Jokirannassa oli kivaa kävellä. Nähtiin myös vanhat luokkaretki paikat, joissa ollaan yläasteella käyty ja vitsi siitäkin on kauan. En kai mä ala mitenkään vanha olla??

Klo 11.15, lautalla Aurajoen yli

Sora pääsi myös kokeilemaan lauttaa Aurajoen yli. Eipä se tainnut edes huomata, että tapahtui jotain kummallista :D

Klo 11.30, Suomen Joutsen

Näin ensimmäistä(?) kertaa elämässäni Suomen Joutsenen ja totta kai siitäkin piti kuva saada. Muutenkin oli kyllä tosi nättiä ja aivan sairaan kivat lenkkeilymaisemat. Hetkeksi päästin Soran irti, kun muuta liikennettä ei näkynyt, mutta joutui kyllä supervauhtia takaisin kiinni. Aiheutti nimittäin omistajalleen melkein sydärin, kun meni aivan laiturin reunalla haistelemaan ja lähti peruuttamaan vettä kohti. Onneksi ei pudonnut, mutta kyllä ehti jo kauhukuvat vilisemään silmissä. Osaahan se uida mutta silti!

Klo 11.40, Turun linna

Turun linna oli meidän lenkin pääkohde ja käytiinkin kiertämässä se.

Klo 11.41, Turun linnan aitta :D

Turun linnalta lähdettiin takaisin päin. Sora pääsi poseeraamaan vähän joka kohdassa. Mä olin täysin turistimoodilla, vaikka kännykällä kuvia otinkin. Järkkäri olisi ollut turhan iso ja oma digikamera oli syönyt akkunsa. Älkää kuolko kuvanlaatuun :))

Takasmeno matkalla oli tarkoitus käydä Art Cafessa kahvilla, mutta päädyttiinkin kalamarkkinoille. Ihmisiä riitti. Sora oli kuin kala vedessä ja pujotteli nätisti väkijoukossa pohkeessa kiinni. Aiheutti myös ihastusta ja ensimmäistä kertaa kuulin kommentin: "Onpas siinä vanha koira!" :D Olen kuullut urbaanilegendaa, että bluemerlejä luullaan vanhoiksi, mutta tämä oli ainoa kerta, kun on sattunut omalle kohdalle. Kommentti tuli vanhemmasta naispoppoosta, joista yhdellä oli ollut soopeli sheltti ja joka tiukasti sanoi, että kyllä se on vaan sen värinen. Iän kuultuaan naisia vähän nauratti.

Klo 12.15, kalamarkkinoilla

Kerran oli pakko nostaa Sora syliin, koska mua alkoi ahdistaa kaikki ihmiset. Toi on kuitenkin sen verran pieni. Sora ei välittänyt myöskään muista koirista, vaan kaikki ohitettiin nätisti. Yksi tuijottava tolleri meinasi saada aikaan reaktion, mutta pienen muistutuksen jälkeen sekin ignorattiin.

Klo 12.56, Lounas, lohikeittoa ja muurinpohjalettua ♥

Sora nukku hienosti vieressä kun syötiin

Markkinoilta oli pakko ostaa ruokaa, koska sitä tuoksua ei olisi muuten kestänyt. Taivaan tuuliin lensi meidän hienot suunnitelmat salaatista ja otettiin lohikeittoa (joka sekin on terveellistä!) ja muurinpohjalettuja. Oli niin hyvää! Sorakin sai osansa letusta odotettuaan niin hienosti syömisen ajan. Se tosiaan ihan itse kävi makaamaan jalkojen juuren ja ihmetteli siinä maailmaa.

Klo 13.40, Turun tuomiokirkko

Loppulenkistä olikin sitten jo melko väsynyt shelttipoika. Hihna ei edes kiristynyt ja oli kivempi jäädä vähän pidemmäksi aikaa nuuskimaan niitä harvoja hajuja mitä enää jaksoi nuuskuttaa. Kahden aikaan oltiin takaisin kaverin  kotona ja kokonais aika oli siis 3,5 tuntia ja käveltymatka vajaa 15 kilometriä. Kiva päivälenkki siis :) Sopulieläimelle kaikki oli tietysti vielä väsyttävämpää ja olihan se sitten poikki.

Klo 14-16.25, pienesti väsynyt koira

Erittäin syvää unta jaksoi nukkua siihen asti, että pitikin lähteä takaisin juna-asemalle. Välillä kömpi paikasta toiseen ja jatkoi taas unia. Herätessään päätti, että mun kaveri on senkin kaveri ja kävi jopa antamassa pienet pusut poskelle ♥ Eli juuri niinkuin sheltin kuuluukin: vieraita kohtaa pidättyväinen, muttei arka tai agressiivinen ja ystäville kovin ystävällinen.

Klo 18.06-19.52, junassa Pasilaan nukuttiin

Ja nukuttiin

Ja nukuttiin

Juna Kupittaalta Pasilaan ei jännitänyt enää ollenkaan. Maisemat katottiin kun juna lähti liikkeelle ja sitten alkoi koisimaan. Sora nukkui koko matkan ja minäkin osan matkasta. Saatiin puolessa välissä matkaa kaveri osaston takaosaan istumaan. Soran piti penkkien välistä kurkkia että tuonne istui ja sen jälkeen jatkettiin taas unia.

Klo 20.05, Pasilassa

Pasilassa

Pasilan asemalla myöhästyttiin noin 30 sekuntia junasta, jolla oltaisiin oltu Jokelassa puolisen tuntia aikaisemmin, joten matka vei jaloittelemaan. Käytiin Messukeskuksen vieressä metsäpläntillä kävelemässä ja suunnattiin takaisin asemalle.

Klo 20.20, ja vielä viimeistä junaa odotettiin Pasilan asemalla

Vähän aikaa jouduttiin odottelemaan ja sitten päästin täyteen lähijunaan. Sora matkusti lähes koko matkan sylissä, koska tilaa ei vaan ollut. Kovasti ihmisiä hymyilytti karvarotta ja hienosti se oli myös viimeisessä junassa. Järvenpään kohdalla juna tyhjeni kokonaan ja saatiin oma kuuden penkin loossi. Sora kävi heti nukkumaan, kun tilaa löytyi.

Kotona oltiin tosiaan yhdeksältä, kun iskä oli kiltti ja tuli meitä autolla asemalta hakemaan. Pienesti oli väsynyt koira reissun jälkeen. Eikä sitä nyt itsekään enää ihan parhaassa terässä ollut. Koko matka kesti siis melkein 18 tuntia. Sora oli ihan super! Meillä ei ollut kertaakaan mitään ongelmaa ja sitä ei haitannut mikään, mitä kuonon eteen ilmestyi. Aivan ihana, kun on koira, jolla on pää kunnossa. Eipä tarvitse toistakaan kertaa pelätä ottaa sitä reissuun mukaan. Sheltti on myös aika kivan kokoinen matkakaveri, kun kulkee sylissä ja jaksaa kuitenkin kävellä ihan loputtomiin. Parasta on, että Sora on laumassa kasvanut ja lähes aina liikun molempien koirien kanssa, mutta ei ollut mitään ongelmaa jättää kavereita kotiin ja lähteä yksin reissuun. Oikeastaan käyttäytyi paljon paremmin, kun ei tarvinnut ottaa mallia Nallesta ja Nerosta tai reagoida niiden reaktioihin. Ihana Sopsuli! ♥

Happy!

Soralla on vihdoin lähellä asuva shelttikaveri! Ollaan ihan huikeat kaksi kertaa nähty, mutta ne leikki jo ihan kun sheltit. I'm so happy! ♥ Aksu on puoltoista vuotias narttu. Aikalailla samankokoinen kuin Sora, eli aivan loistava leikkikaveri :)

(Soran kepit alkaa olla melkein valmiit! Tänään se kepitteli jo niin, että neljä viimeistä keppiä olivat vähän kujalla ja muut suorassa linjassa. Tälle päivälle mahtuu vielä muutama treenikerta, joten josko ne saisi jopa kokonaan suoraan. Awesomeness!)

Maanantain juokseminen

Maanantaina treeneissä tehtiin ratoja:

Alotettiin tosta putkikkaammasta. Neron kanssa neloselta vitoselle vienti oli mun päässä vaikea. Välimatka oli oikeesti lähemmäs 10 metriä eikä se saanu poimia matkalta tota keskimmäistä hyppyä. Tein ensin jonkun tyhmän vastakäännöksen vahingossa, mikä tietysti ohjaa koiran suoraan tolle aidalle, koska vastakäännöksen ideanahan on, että se koira kääntyy mahdollisimman tiukasti ja tulee sinne käännöksen puolelle. Plaah :D
Kyllähän siihen kannatti ihan valssi vääntää, ottaa tarpeeksi etäisyyttä, muttei liikaa ja mennä kohti putkea eikä kääntyillä ja vääntyillä turhan takia.

Ysille piti muistaa lähettää kauempaa, kyllä Nero hakee esteet. 10-13 pätkällä toimi ehkä paremmin niin, että tulin 11 ja 12 hypyn väliin kääntymään, jatkoin matkaa ja tein persjätön ennen 13 putkea. Silloin oma liike pysyi parhaiten yllä. Toinen vaihtoehto oli, että lähettää 11, merkkaa 12 esteen takaa ja jatkaa kohti putkea. Siinä olin kuitenkin joka kerta myöhässä ja meille meinasi pari kertaa tulla törmäys eikä Neron hyppylinjat olleet muutenkaan yhtä hyvät (johtuen siitä että olin myöhässä.) Loppuun saatiin vielä hieno nollakin aikaiseksi.

Soran kanssa ei olla varmasti koskaan tehty näin pitkillä väleillä mitään. Alkuun meinasi koira hävitä joka kerta joka välissä, mutta ajoitus ja liike ratkaisevat, jännästi kyllä :D Soralle ohjaukset pitää viedä paremmin loppuun asti kuin Nerolle. Neron voin heittää esim putkeen vilkaisemalla putkea ja huitaisemalla ehkä vähän sinne päin kun taas Soran kanssa täytyy oikeasti ajatella, että ohjaus jatkuu vaikka itse vaihtaisinkin jo suuntaa. Aivan erilaiset koirat ohjata.

1-5 pätkällä oli myös Soran kanssa alkuun ongelmana toi keskimmäinen edessä oleva este. Mutta kun oma rintamasuunta oli oikea, Sopuli ei edes vilkaissut hyppyä vaan paineli suoraan putkeen. Hehheh. Jotenkin aina ohjaajasta kiinni nämä onnistumiset.

5-7 pätkä oli taas sellainen Sopsuttimen bravuuri, läheltä ohjattava takaakierto, jossa pääsee nuolemaan siivekkeen. Ei mitään ongelmaa.
7-10 oma rytmitys olisi voinut olla parempi, jotta Sora hakisi paremmin kaukana olevat hypyt. Treenilistalle siis sekä irtoaminen että ohjaamisen opetteleminen.
10-13 välillä toimi myös Soralla kivemmin lähemmäksi vienti ja esteen jälkeen persjättö kuvio.

Tokalla radalla totesin ensimmäistä kertaa käytännössä, että ihan oikeasti toiselle koiralle toinen ohjaus on nopeampi ja toiselle toinen. Nimittäin 7-10 pätkällä Nero kannatti ehdottomasti ohjata 9 hypylle takaakiertona ja törkätä se vaan putkeen jollain kädellä putken puoleisen siivekkeen kautta. Silloin vauhti ei hidastunut, vaan pysyi kovana ja hyppylinjoista tuli parempia. Lisäksi Nero nyt hakee mihin tahansa putkeen miten tahansa joten oli helppo jatkaa. Soran kanssa taas oli järkevää tehdä sylkkäri 9 hypylle ja kierrättää se oikean siivekkeen ympäri. Sopu kääntyy niiiiiin hyvin, että sen vauhti ei hidastunut ollenkaan sylkkärillä ja sain sen lähetettyä putkeen kivemmasta kulmasta. Vitsi mikä fiilis kun kerran treenattu ohjaus toimi ilman mitään ongelmaa! Muutenkin Soralle sopii tollanen pyörittelyrata paljon paremmin proiililta. Kolmosia odotellessa :D

Kivat treenit kun tein putkeen kaikki neljä suoritusta, mitä nyt kävin koiraa välillä vaihtamassa. Meinasi lopussa alkaa jo jaloissa tuntumaan. Että kyllä tääkin käy ihan urheilusta, vaikka suoritukset onkin aika lyhyitä.

Nyt mulla on vapaakortti Lotan hallille, joten josko ne kontaktit alkais vaikka valmistumaan.... Tai sitten ei nimittäin tiistaina teki mieli jo lopettaa taas koko tyhmä laji tai siirtyä pelkille hyppyradoille. Harmi ettei luokkanousuja voi tulla ilman aksaratoja.

Wow, Fantastic Baby!

Sora pääsi maanantaina 31.3 Jennan koulutukseen toistamiseen. Meidän oma seura järjesti koulutuksen, joten tutussa hallissa treenattiin tuttujen kavereitten kanssa. Oli niin super Sora!

Rata näytti jota kuinkin tältä. Olen itse piirtänyt joten etäisyydet saattavat vähän heittää, mutta pääasia tulee kuitenkin selville. Oli kyllä todella kiva rata! Meille sopivasti kontaktit ja kepit olivat radan lopussa, joten ei tarvinnut niiden takia pätkiä rataa ja muutenkin oikein sopiva rata Soralle treenata. Ei päästy tosin kuin esteelle 11, mutta mitäs pienistä. Opeteltiin kaksi uutta ohjaustekniikkaa, sylkkäri ja backlap. Sylkkäriä olen Neron kanssa tehnyt aina välillä, joskaan en tuollaiseen kohtaan. Backlap taas oli ihan uusi ohjaus, jonka olen halunnut koirille opettaa.

Heti alun pakkovalssi tuotti ongelmia. Lähdin ohjaamaan todella löysästi ja vähän anteeksi pyydellen, en merkannut estettä ja muutenkin seisoin niin kaukan, että mistä se koira olisi edes voinut ymmärtää mitä siltä pyysin. Jenna näytti esimerkin hyvästä pakkovalssista ja lähdettiin uudelleen liikkeelle asennemuutoksella varustettuna. Palkattiin Sora ensin ihan vaan pakkovalssiin ja oli hieno. Pitää muistaa itse mennä tarpeeksi lähelle estettä ja tehdä kunnon merkkaus, jotta koira tietää mistä puolelta hypätään.

Alkuun tehtiin pätkä 1-6. Ensimmäisellä kerralla sujui hyvin ja varsinkin 5-6 välin pitkä vienti oli hyvä: Sora ei vilkuillut muualle ja oli tulossa tasan sinne minne minäkin. 5 takaakierrosta tuli meille vaikea kohta. Sora juoksi helposti esteen ohi, jos en vetänyt tarpeeksi vasemmalla kädellä sitä esteestä yli. Tähänkin palkattiin muutama kerta ja alkoi heti sujumaan paremmin. Minun piti muistaa rytmittää oikein, jotta meillä ei tullut vain juoksukilpailua esteen ohi, vaan sain Soran hyppäämään esteen ja olin silti pois edestä.

7-11 oli seuraava pätkä mitä tehtiin. Yllättävän hyvin ehdin juosta putki suoran ja ohjata hypylle 9. Esteelle 11 olin suunnitellut tekeväni niistosokkarin (tai ainakin Jenna niin sanoi, kun näki miten ohjasin.. :D) mutta siinä vaiheessa olin jo vähän myöhässä, koska kävin niin pitkällä ohjaamassa Soran ysille. Joten suunnitelman muutos ja jäinkin kauemmas putken suusta ja tönäisin Soran vaan esteelle. Mikä tietysti toimi paremmin kuin odotin! Tää on taas näitä hetkiä, kai se koira nyt juoksee sinne seuraavalle esteelle, kun tulee täysiä putkesta jos mä vaan ohjaan sen sinne. Ja Sora kyllä osaa, se ei oo enää vauva.

11 estelle vaihdettiin ohjaukseksi se sylkkäri. Eli itse juostiin esteen "taakse" ja ihan vaan ohjattiin vasemmalla kädellä koira yli siitä esteestä. Aloitettiin ilman rimaa niin, että Sora pyörähti siivekkeen ympäri ja sitten palkattiin. Sopuliitti tajusi tosi nopeasti, mitä haettiin. Lisättiin aitaan rima, jota Sora ei ensin huomannut vaan juoksi päin... Eipä sillä enää seuraavalla kerralla ollut ongelmaa, pikkasen on vaan pitkät piuhat. Sitten lisättiin koiran lähestyminen eli koira 10 aidan eteen istumaan, lähtölupa, sylkkäri ja palkka. Mun taitava eläin ei edes meinannut tehdä kertaakaan väärin, on se hieno! Tässä vaiheessa taidettiin pitää tauko ja jatkettiin sitten samasta.

Tauon jälkeen lisättiin eteen 10 este. Ei ollut ongelmaa näinkään. Sitten kokeiltiin vauhdin kanssa eli 8-11. Arvattavasti olin itse myöhässä enkä ehtinyt edes 11 taakse ennen kuin Sora oli jo kohdalla. Muutaman toiston jälkeen alkoi sujua paremmin ja saatiin oikein hieno suoritus aikaiseksi. Joten nyt se osaa sylkkärin. Itsestäni en ole vielä ihan varma, mutta eiköhän se saada ohjauskuvioihin lisättyä. Soran tekniikka oli kuulemma ihan loistava, se juoksi kovaa, otti kaksi kokoavaa laukkaa ja hyppäsi eli juuri niin kuin tässä ohjauksessa pitää.

Lopuksi harjoiteltiin backlapia esteellä 13. Backlapin ideana on, että koira ja ohjaaja jatkavat matkaa eripuolilla estettä. Esimerkiksi tällä radalla esteellä 13 koira lähetetään takaakiertoon vasemman siivekkeen kautta ja koira kiertää aidan hypättyään oikean siivekkeen ja itse jatketaan suoralla linjalla vasemmalta puolelta estettä. Näin tällaisessa radassa saadaan itselle suorempi linja ja säästetään aikaa. Tärkeää ohjauksessa on, että vedetään se koira kunnolla yli esteestä ja heitetään esteen toiselta puolelta. Me otettiin käyttöön myös lisäkäsky "mene", jotta koira tietää paremmin mitä ollaan tekemässä.

Opetus aloitettiin palkkaamalla taakakierron jälkeen oikean siivekkeen juureen, kun samalla itse jatkoin eteen päin. Tätä toistettiin ja vähitellen palkka tuli kauemmaksi. Soralle tuli jossain kohtaa ongelma, kun se ei halunnut hypätä mua kohti, mutta hyvin kuitenkin sujui. Tää on ehdottomasti sellainen ohjaus minkä haluan käyttöön. Pitää vielä vahvistaa paljon, mutta alku on tehty.

Treenit sujui kaikkiaan tosi hyvin. Sora teki mahtavasti töitä ja Jennakin kysyi että mitä ihmettä me ollaan oikein kahden kuukauden aikana tehty. Sora oli nopeempi ja motivoituneempi kuin viimeks. Jenna myös kehui Soran käännökset ja kropan hallintaa noin nuoreksi koiraksi. Käännökset on munkin mielestä ollut aina Soran parhaita puolia, se nuolee siivekkeitä niin tiukasti, että hirveen paljon lähempää ei edes pääse. Jenna on kyllä aivan tajuttoman hyvä kouluttaja! Vaativa ja samalla niin positiivinen ja innostava. Taas jäi sellanen fiilis, että lisäälisäälisää! Sain myös aivan uuden innon opettaa Soralle keppejä ja kontakteja, kun muu alkaa sujumaan. Ehkä meitä nähdään vielä kesällä kisoissakin! :D