Valmistelevat harjoitukset

Eilen treenattiin Neron kanssa Tarjan alaisuudessa. Meitä oli vain kaksi koirakkoa paikalla, joten saatiin hyvin treeniaikaa. Tehtiin kivaa rataa ja muutamia yksittäisiä treenejä; pöydälle lähetystä ja sen muistuttelua sekä keinulle lähetystä. Nero keskittyi tosi hyvin, kun ei ollut Soraa mukana, eikä ne kierroksetkaan nousseet ihan niin korkealle ja sitä haettiinkin.

Toi liian pitkä puomi pilaa mittasuhteiltaan kaikki radat, jotka yritän tehdä...

Pitkästä aikaa oli pöytä mukana eikä pieni perro enää muistanut, että siihen pitää ehkä jarruttaakin. Jarrutukset tapahtui vasta pöydän päällä, mikä ei riittänyt, kun vauhtia kuitenkin oli. Lähetysharjoituksilla saatiin Nero oikein hienosti jarruttamaan maassa ja hyppäämään pöydälle sopivassa vauhdissa ilman yli liukumista. Eikä se kertaakaan tullut pöydältä alas ilman lupaa! Pointsit koiralle.

Radalla tein ensin 3-4 välissä takaaleikkauksen, jonka takia olin sitten ihan myöhässä putken toisessa päässä ja Nero lähti aina putken suusta vasemmalle. Sitten vaihdettiin persjättöön samassa välissä ja kaikki toimi paremmin: tuli paremmat käännökset ja olin puomilla oikeaan aikaan. Kepeille Nero haki taas ihan mahtavasti joka kerta. Pöytä tosiaan oli alkuun vähän hankala, kun vauhtia riitti, mutta saatiin siihen harjoituksen myötä enemmän järkeä.

11 puomilla jätin Neron seisomaan kontaktille ja menin itse valmiiksi putken suulle asti. Siitä Nerolle käsky putkeen ja itse 13 tekemään pakkovalssia. 16 putkeen piti lähettää vastakkaisella kädellä, koska muuten tosi helposti käännyin jo putken toista päätä kohti ja ohjasin Neron sinne. Vastakkaisella kädellä ei ongelmaa ollut, vaan sain aikaan varman ohjauksen, jota Neron oli helppo lukea.

Kontaktit oli eilen ihan supervarmat. Nero ei tullut kertaakaan läpi, vaikka olisin juossut kuinka kovaa ohi. Muutenkin oli hienosti kuunteleva koira radalla. Puomilla tuli huomattua, että Nero ei osaa tehdä sitä, ellen ole vieressä tai edessä juoksemassa. Nyt täytyykin alkaa harjoitella etäisyyttä sivu- ja takasuunnassa, jotta saadaan vauhdikkaampia ja varmempia suorituksia aikaan.

Keinulla Nero oli tosi varovainen, mutta mielummin niin, kuin jotain päätöntä juoksemista lentokeinuna läpi. Vauhtikin hieman kasvoi, kun tehtiin enemmän toistoja ja lisättiin keinun eteen pätkä rataa.

Kaiken kaikkiaan jäi kyllä tosi hyvä fiilis. Melkei uskaltaa sanoa, että ihan varmoin mielin lähdetään sunnuntaina korkaamaan kisat. Vielä ei ainakaan jännitä edes yhtään, mutta voin kuvitella että sunnuntaiaamuna ja varsinkin kisapaikalla olen hermostunut. Tosin nyt kun alkoi ajattelemaan kisaamista, niin heti alkoi jännittämään...

Sata lasissa!

Tällaista rataa tehtiin eilisissä treeneissä. Meille vaikeita kohtia oli puomilta keinulle, ja kepeiltä aalle. Keinu tuli aikalailla nopeasti puomin jälkeen, mistä voi johtua, että oli liikaa vauhtia ja tuli taas joku lentävä espanjalainen. Sen jälkeen oli niiiin kovin varovaista koiraa keinulla. Pari toistoa ja saatiin taas vähän vauhtia, mutta mutta.

Kepit ohjasin vasemmalta puolelta. Niiden jälkeen olisi pitänyt ottaa paremmin haltuun, jotta sain Neron tulemaan oikealta puolelta seuraavan esteen. Aalle tultaessa täytyi vähän katsoa sitä linjaa, ettei nyt ihan poikittain tullut, mutta sen sain onneksi hyvin katsottua. Keppien jälkeen yritin vaikka minkälaisia kiemuroita, kun riitti se, että otin Neron vastakkaisella kädellä haltuun, jolloin kroppa kääntyi koiraa kohti ja oli helppo ohjata seuraavan esteen yli hyvällä linjalla. Onneksi saatiin loppuun ihan superhyvä suoritus.

Muuten yritin vähän nostaa kierroksia treeneihin, jotta saataisiin "kisamaisempi" suoritus. Eli toisin sanoen pallo hyppäsi taskuun ja koiran kierrokset kattoon. Mistä seurasi kontaktien unohdus, kun ei vaan ehtinyt. Kaikista taisi ainakin kerran tulla läpi. Että sillai. Lisäksi kepeistä jäi muutaman kerran muutama väli väliin, kun on niin paljon nopeampaa tehdä niin. Eikä keskittyminen muutenkaan ollut oikein siellä missä olisi pitänyt, joten eiköhän me unohdeta taas se pallo ja oteta jotain tylsempää tilalle.

Radan lisäksi harjoiteltiin pimeitä putkikulmia. Taas oli huomattavasti enemmän ohjaajasta kiinni tämä homma. Nimittäin Nero olisi kyllä osannut mennä sinne putkeen, jos ohjaaja ei olisi rynninyt putkelle, seisonut putkella, ohjannut kahdella kädellä samaan aikaan ristiriitaisesti ja muutenkin söhlännyt. Onneksi osasin jonkin verran ottaa niitä ohjeita vastaa, jotta saatiin edes jonkinlaisia suorituksia aikaiseksi.

Sora oli taas mukana ja pääsi treenien sivussa tekemään muutaman kerran keppejä. Tosi hienosti kyllä meni! Soralla on ollut maha sekaisin sunnuntaista asti. Keskittyminen ei ollut siis ihan parhaillaan, kun raukalla oli kamala hätä. Tänään illalla oli kyllä jo paljon parempi maha, vaikka olikin päivällä käynyt kaikista karvaisimmalla matolla hädillään. Tosi kivaa. Ensin työssäoppimisessa sain siivota koko päivän hevosen lantaa ja sitten pääsin kotiin siivoamaan koiran shaibaa. Jee! Tosin itsepä olen sekä opiskeluni että koirani valinnut. :D

Keppejä ja kontakteja

Torstaina Sora pääsi siis myöskin treenaamaan. Eipä paljoa saatu tunnista irti. Päästiinpähän vähän menemään putkeen ja siivekkeitten välistä. Keppejä otettiin neljällä kepillä kaksi kertaa muutama toisto. Aikas hienoa menoa, kun taas sai pienentää käsiapua. Missähän kohtaa meillä menee päin jotain.

Neron treenit olikin sitten tosi kivat ja osuivat kyllä juuri oikeaan aikaan. Tehtiin otsikon mukaisesti keppejä ja kontakteja. Kepit olivat oma ratansa kivoilla kieputuksilla ja erilaisilla keppikulmilla. Kontaktit olivat oma ratansa ja meillä olikin kaikki kontaktit käytössä samalla radalla ja muutamalla hämyputkella.

Aloitettiin tuolla mustalla radalla. Välistävedot palkkasin namilla pari kertaa ja sen jälkeen Neron tuli kyllä mahtavasti haltuun. Kolmos esteen takana oli putken suu ihan lähellä oikein kutsuvasti ja pari kertaa Nero karkasi sinne, mutta sekin saatiin hienosti parannettua, eikä edes vilkaissut putkea. Ensin halusin tehdä kepeille takaaleikkauksen, mutta ei se ihan sujunut. Nero häiriintyi minun liikkeestäni aika paljon ja lopetti kepit kesken monta kertaa. Vahdoin sitten valssiin, mikä sujuikin paljon paremmin. Nero hakee kuitenkin takaakierrot hyvin ja tykkää kepeistä, joten ei ongelmia. Myös putkelta tultaessa kepit sujuivat hyvin, eikä kulma ollut mikään ongelma. Aika paljon varmistelin kyllä, mutta hienosti haki kuitenkin ensimmäisen välin.

Tämän jälkeen tehtiin kontaktirataa, mutta koska noi kaksi rataa on samassa kuvassa, niin käyn nyt senkin läpi tässä samassa. Punaista rataa ohjasin kahdella eri tavalla, koska halusin kokeilla molempia. Eli 5-7 esteet ohjasin kahdella eri tavalla. Helpompi (eikä niin kiva tai mahdollisesti niin nopea) oli niin, että itse tuonne putken ja keppien väliin ohjaamaan ja 7 vasemman siivekkeen ympäri takaakiertona. Oli Nerolle paljon helpompi, koska olin koko ajan tukemassa.

Toinen vaihtoehto, joka oli minun mielestäni paljon hauskempi ja vaati minulta vähemmän liikettä oli, että neloselta lähetin putkeen ja itse jatkoin keppien toista puolta ja kävin merkkaamassa Nerolle keppien ensimmäisen välin "väärältä" puolelta. 7 takaakierto tehtiin tässä versiossa oikean siivekkeen kautta, niin saatiin suorempi linja jatkaa. Vaikein osuus tätä ohjaustapaa oli Neron lähetys putkeen, kun ne kepit oli niin kamalan kivat. Mutta sitten kun onnistui, niin oli niin siisti. Tuntui itsestä kivalta. Putkeen lähetyksessä piti muistaa antaa käsky heti, kun Nero liikahti takaakiertoon edelliselle esteelle. Lisäksi omat jalat olivat aina menossa jo keppejä kohti, eikä sinänsä mikään ihme, että koira menee sinne kepeille, jos sen ohjaan sinne. Vastakkainen käsi tuli pelastavaksi avuksi, silloin oma kroppa pysyi paremmpi putkea kohti ja annoin Nerolle selkeämmät ohjeet.

Kummatkin radat olivat tosi kivoja tekniikanhiomisratoja ja niitä oli hauska tehdä!

Kontaktiharjoituksena meillä oli tällainen rata. Putket olivat tosiaan ihan vaan häiritsemässä. Ja koska kontakteihin keskityttiin radassa, niin teen niin myös tässä tekstissä. Aa oli hyvä. Tuli kovaa yli ja pysähtyi joka kerta. Jes. Puomille saatiin ensimmäistä kertaa oikeasti vauhtia, siellä näkyi ihan laukka-askeliakin. Tähän mennessä Nero on vähän himmaillut, mutta nyt oli paljon varmempaa tekemistä. Ensimmäisellä kerralla tuli läpi, kun jatkoin juoksemista, mutta sen jälkeen ei kertaakaan. Vähän alastulossa vielä hidastaa turhan paljon, kun tahtoisin suorituksen olevan juoksentäysiäalastuloonjapysähdyn2on2offiin. Onneksi meillä on aikaa. :)

Ja sitten vielä keinu. Nero teki ensimmäistä kertaa elämässään lentokeinun. Oli kyllä suhteellisen hallittu, mutta lentokeinu kuitenkin. Oikeastaan hyvä että se tuli tällaisiin treeneihin, missä meillä oli koko ajan hyvä meno päällä. Nimittäin Nero teki seuraavan keinun ihan itse ilman mitään houkuttelua tai muuta! Hyvin varovaisesti tosin, mutta teki silti. Olen niiiiin ylpeä siitä. Kaiken lisäksi saatiin vielä hienosti vauhtiakin paremmaksi ja alastuloon joka kerta 2on2off. Sujui. Niin. Hyvin!

Kaiken kaikkiaan jäi niin tosi hyvä fiilis koko treeneistä, ettei mitään rajaa. Pystyttiin hiomaan meille vaikeita kohtia ja kokeilemaan ihan uusiakin juttuja. Ja tuntui, että kaikki sujui, vaikka niitä vaikeitakin hetkiä oli. Ehkä mä nyt uskallan paljastaa, että me mennään ensi viikon sunnuntaina korkkaamaan viralliset kisat. Päätin, että joskus se on joka tapauksessa tehtävä ja mikäs sen parempi päivä kuin omat synttärit! Mennään kaikki kolme rataa, eli kaksi agirataa ja yksi hyppyrata. Tavoitteena on olla jännittämättä ihan liikaa. Ja päästä maaliin (mielellään kaikilla radoilla...), eli ei ainakaan hyllytetä. Nollia voidaan sitten metsästää, kun on edes yhdet viralliset alla. ;)

K on kivaa ja keinu

Oli kiva rata treeneissä maanantaina! Ensimmäistä kertaa oli keinu mukana radalla. Saatiin tosi hyviä toistoja keinulle ja vielä paljon. Tehtiin siis ensin yksittäin ja sitten radan osana ja sitten vielä yksittäin. Muutenkin rata sujui hyvin, mitä nyt en meinannut saada Neroa vitosen takaakiertoon, eikä se muistanut ollenkaan mitä käsky "ylös" tarkoittaa. Meillä siis puomia, eikä meinannut osata mennä sinne. Vielä kun yritin liittää takaaleikkauksen niin hienoa. Ei kyllä olla pitkään aikaan tehty koko puomia, joten koiraa ei ehkä voi syyttää. Pari kertaa kun toistettiin pelkkä puomi, niin alkoi taas sujumaan. 10-12 välissä meillä meinasi vähän käännökset karata, kun vauhtia oli ja ohjaaja ei osannut antaa koiralle selkeitä ohjeita, että mihin ollaan menossa. (Ai miten niin se koira ei osaa lukea ajatuksia?) Kepit oli aikas hienot, Nero kesti paljon enemmän vedätystä kuin aikaisemmin omaa rytmiään hukkaamatta.

Lisäksi tehtiin eteen lähetystä, mikä sujui. Lisättiin siihen sitten putkea ja pyörimistä ja vaikka mitä, eikä sujunutkaan enää niin hyvin. Jostain syystä nousi taas esiin ilmiö, että koira ei osaa jotain, mitä sille ei ole opetettu. Jännä juttu.

Sora oli myös hallilla mukana ja pääsi tekemään pieniä aitoja ja putkea. Hienosti osasi takaakierron ja saatiin juostua kovaa kolmen esteen suoraakin. Pienen tauon jälkeen tehtiin ensimmäistä kertaa keppejä neljällä kepillä. Päätin opettaa Soralle kädellä ohjaamalla kepit, kun se nyt suunnilleen toimi Neronkin kanssa. (Unohdetaan kuinka vaikeata se oli, sillä Sora on ihan erilainen koira...) Ja meinasi pudota kyllä silmät päästä. Sora meni kovaa ja oikeista väleistä, kunhan vain sain oman käden liikkeen tarpeeksi nopeaksi. Tehtiin viisi kertaa ne neljä keppiä ja kahdella viimeisellä ei tarvinnut enää edes niin isoa apua. What?

Tavoitteena olisi saada opetettua Soralle esteet tässä talvikauden aikana, jotta päästäisiin mahdollisesti Neron paikalle meidän omaan ryhmään treenaamaan kesäksi, jos siis ryhmät pysyvät suunnilleen samoina. Neron kanssa treenataan Lotta Vuorelan valmennuksessa ensi kesänä. Tähän pyritään ja esimerkiksi huomenna Sora pääsee paikkaamaan Neron paikkausoikeudella aloittelijoiden ryhmään ennen Neron treenejä. Joku unohti sopivasti kysyä NoDojen ryhmien ikärajaa... :D

Epistelyä Salossa

Tänään käytiin epiksissä Salossa. Sorakin pääsi mukaan ja vitsit! Ensimmäistä kertaa varmaan ikinä Sora matkusti pidemmän matkan ilman pahoinvointilääkkeitä eikä oksentanut! Ihan huippua. On auttanut, että suhteellisen lyhyen ajan sisään tuli kaksi Jokela-Kajaani matkaa ja kaksi Jokela-Turku matkaa. Toivottavasti jatkuu, koska kuinka paljon helpompaa kaikki on, jos koira ei inhoakammoa autoilua.

Ja sitten itse epiksiin. Sora pääsi aksaamaan pitkästä aikaa minien starttiluokkaan, jossa rimat olivat 10cm korkeudella.

Muuten meillä sujui oikein hyvin verrattuna treenimäärään (niin mihin :'D), mutta tiesin heti, ettei Sora mene kutosputkeen. Eikä se mennytkään. Halusin kuitenkin saada putken tehtyä, joten Ruusu tuli pitämään Soraa ja kutsuin sen läpi. Tuli kuin tulikin. Kun lähdin radan jälkeen käymään Soran kanssa ulkona, tajusin että olisi vain pitänyt sanoa, ettei me tehdä sitä putkea ja sitten ottaa seiska takaakiertona ja jatkaa maaliin. Mitä järkeä on pyytää koiralta asioita, joita sille ei ole opetettu. Ei niin yhtikäs mitään.

Neron oli tarkoitus osallistua sekä medi mölleihin että medi avoimeen, mutta suhteellisen verkkaisesti kulkevan ohjelman takia osallistuttiin vain mölleihin. Tosi hyvä fiilis jäi Neron tekemisestä, nimittäin ensimmäistä kertaa tuli sellainen treenien fiilis päälle. Nero oli aivan täynnä intoa ja virtaa ja jes!

Kaikki muu sujui ihan superisti, MUTTA joku perseili ja tuli aan läpi. Otin sitten uudestaan ja hienosti pysähtyi. 12 jälkeen valssi meni pieleen, kun keskityin edelleen siihen aan alastuloon. Heti maaliin päästyämme päätin, että otetaan uusinta startti ja käydään tekemässä se aa. No hirveällä vauhdilla ilmoon ja maksamaan ja uudestaan radalle ja alku vielä parempi kuin ekalla radalla, mutta aasta taas läpi. Olisi pitänyt lähteä pois radalta, koska kyllä Nero tasan tarkkaan osaa 2o2offin. No tehtiin sitteen loppuun hieman löysästi ja näyttikin siltä.

Tässä on video(!) meidän ekasta radasta. Täytyy sanoa, että tunnen itteni eteväksi :D

Hyvä fiilis jäi silti. Saatiin meidän kisaamisongelma selätettyä ja tästä eteen päin. Vähän kontaktitreeniä, varsinkin keinua ja sitten virallisiin. Suunnitella saa ainakin vai mitä?

Kotona jälleen!

Keskiviikon lumimyrskyn uhmaaminen (koko kuuden tunnin matkan Kajaanista Jokelaan satoi lunta, välillä vähän kovempaa ja välillä ei niin kovaa) tuntui hyvältä idealta heti, kun sai kotioven auki ja kolme innokasta koiraa syliin. Sen jälkeen Sora onkin viihtynyt aikalailla sylissä ja kyljessä kiinni. Eikä toi Nerokaan kauhean kaukana oleile. Hyvin niillä on kuitenkin täällä mennyt, mikä on ihan loisto juttu!

Eilen päästiin onneksi treenaamaan agia Neron kanssa, vaikka olinkin perunut vuoroni jo ajat sitten. Oli sitten paikkaajatkin peruneet ja meille löytyi tilaa. Tunnin piti sijainen ja tehtiin meille helpohkoa pätkää. Aloitettiin ihan vaan pakkovalssilla molempiin suuntiin. Varsinkin vasemmalle meillä sujui tosi hyvin! Nero kääntyi tiukasti ja sulavasti ja vielä päälle nopeasti. Oikealle oli selvästi kankeampaa, mutta saatiin me sinnekin hyviä käännöksiä.

Muuten sitten ralliteltiin suoraa ja hyvin yksinkertaista rataa. Rimat olivat 45cm, kun joukossa oli yksi maksi ja toinen pieni maksi, niin ei tarvinnut sitten koko aikaa vekslata niitä. Meille tuli ongelmia siinä kohtaa, kun toistoja oli alla ja Nero alkoi väsyä. Se ei enää viitsinyt hypätä kunnolla rimojen yli, sillä tuli kiire ja se hutiloi. Itse kyllä yritinkin hakemalla hakea lisää vauhtia, kun oli niin sopiva vauhtirata.

Tässä pätkässä meillä tuli oikeasti ongelma, joka sai rimat lentelemään ja muurin hajoamaan. Tämä on siis radan alku ja menin laiskana ihmisenä kolmos esteen taakse kutsumaan neroa. Kolmonen on siis muuri. Hyvin sujui siihen asti, että piti kääntyä. Nerohan juoksi tietenkin täysiä muurin yli ja sen jälkeen käännös levähti ihan kokonaan. Kun yritin kääntää aikaisemmin, muurin palaset jotenkin kummasti putoili maahan. En saanut tähän sellaista suoritusta kuin olisin halunnut, vaikka ihan ookoo lopetus olikin.

Yöllä sitten keksin miten olisin varmaan saanut paremmin tehtyä pätkän. Olisin jäänyt kakkoselle odottamaan ja lähtenyt kääntämään jo ennen muuria sen jälkeistä käännöstä varten. Rata jatkuu neloselta vasemmalle eteen päin ja sen jälkeen putkeen. Olisin luultavasti saanut helposti tehtyä takaaleikkauksen nelosen jälkeen, koska Nero kuitenkin hakee suhteellisen hyvin putkiin. Eipä tullut eilen mieleen. Selvästi ajatustyötä tapahtuu nukkuessa ja olen aikas ylpeä, että selvitin tän jutun, vaikkakin vasta treenien jälkeen. Toivottavasti tää tarkoittaa, että kehitystä tapahtuu!

Huomenna sitten luultavasti epistelemään, tosin en vielä tiedä, että mihin luokkaan. Täytyy miettiä vielä.