Niin blogissa kuin koirarintamallakin. Aloitin nimittäin opiskelun kaksi viikkoa sitten ja tälläkin hetkellä koirat ovat kotona Jokelassa ja itse olen Kajaanissa. Ensimmäinen lähijakso on käynnissä ja loppuu onneksi joko keskiviikkona tai perjantaina ja pääsen takaisin kotiin ja työssä oppimiseen. 2014 marraskuussa olisi tarkoitus olla eläintenhoitajan paperit kourassa.
Nero ja Sora olivat viime viikolla mukana, mutta olin viime viikonlopun kotona ja jätin ne sinne. Samassa asuntola asunnossa nimittäin asui kaksi kissaa ja muutamista päivistä olisi tullut yksinolon kannalta turhan pitkiä (tosin ei niistä nyt sitten olisi pitkiä tullutkaan..) No helpompaa näin sekä koirille että minulle.
Agilitya pitäisi taas päästä Neron kanssa tekemään. Vähän vaan on huonot meidän treeniajat työssäoppimista ajatellen. Ensimmäinen työssäoppiminen täytyy suorittaa navetassa, johon mennään aamulla aikaisin (maanantaina treenit 21-22) ja sitten iltapäivällä/illalla uudestaan iltalypsylle (torstaina treenit 18-19.) Toivottavasti saan jotenkin kaiken mahdutettua kalenteriin.
Ensi viikolla olisi kiva päästä johonkin treeneihin. Peruin meidän oman torstain tunnin, kun luulin että olen täällä perjantaihin, mutta enpäs luultavasti olekaan. Toivottavasti löytyisi siis paikkaustilaa meille. Lauantaina suunnataan luultavasti Neron kanssa Saloon epistelemään, kun kerran löytyi seuraakin. :) Sora saattaa lähteä ihan vaan turistiksi mukaan, jos mä saan sen jotenkin tungettua autoon.
Kunhan saan opiskelut kunnolla käyntiin, niin eiköhän sitten aktivoiduta sekä harrastusten että blogin suhteen!
sunnuntai 27. tammikuuta 2013
tiistai 8. tammikuuta 2013
Treenitauko ohi!
Otsikon mukaisesti treenitauko on vihdoin ohi! Meinas alkaa pää hajota ainakin ohjaajalla. Ja kyllä Nerokin innoissaan oli, kun tajusi mihin lähdettiin.
Treenit itsessään ei olleet mitkään kummoiset. Treenattiin välistävetoja melkoisen pienillä väleillä ja neljällä suorassa linjassa olleella esteellä. No olihan se kiva, kun tällainen tekniikka treeni oli, Nero kun säntäili ja hyppi ja jee. Toinen olisi ollut luultavasti oikein hyvä vaihtirallissa tänään. Tehtiin monta toistoa, ennen kuin sujui, eikä se silloinkaan hyvältä näyttänyt. Jouduin käyttämään huomattavasti suurempia apuja kuin viime kerralla, kun tehtiin välistävetoja. Itse asiassa jouduin ihan kääntymään ja enhän mä ehtinyt. Muutenkin kääntyminen vauhdissa edes takaisin nopeasti on vähän niin ja näin, sillä polveen sattui niin perkeleesti.
Lisäksi tehtiin keinua pariin otteeseen. Ei tarvittu hihnaa enkä hidastanut keinua, jes! Paremmin sujui ollessani itse keinun oikealla puolella. Saatiin nätit kontaktit ja sain otettu vähän sivuttaisetäisyyttä. Lisäksi Nero jäi hyvin odottamaan 2on2offiin, vaikka juoksin ohi. Ollessani keinun vasemmalla puolella olikin sitten enemmän ongelmia. Nero ei meinannut nousta ollenkaan keinulle, vaan jouduin pallon kanssa aikalailla houkuttelemaan. Ei tarvinnut kuitenkaan koskea koiraan eikä keinuun, joten hyvä. Kontakti oli tältäkin puolelta hyvä. Kyllä me vielä tää homma klaarataan!
Itsenäisesti tehtiin vähän aan kontakteja, lähinnä alastuloa ja pari kertaa koko aata. Lisäksi opeteltiin sellainen kiva uusi asia kuin kiertäminen. Nerohan hyppäsi muun muassa viimeisissä treeneissä esteen takaisin päin, kun käännyin tarpeeksi tiukasti. Joten päätin opettaa sen kiertämään siivekkeen mahdollisimman pienellä kaarrolla. Ensin tehtiin ilman rimaa ja sitten riman kanssa. Ilman rimaa kurvi oli oikein hyvä ja tiukka. Riman kanssa vähän turhan pitkä kaarros, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun kokeiltiin. Positiivinen mieli jäi.
Torstaina sitten Tarjan tunnille ja perjantaina päästään paikkaamaan. Ensi viikon maanantaista helmikuun alkuun majaillaankin sitten Kajaanissa, kun opiskelujen ensimmäinen lähijakso alkaa, joten jää omat treenit väliin. Olen kuitenkin vähän katsellut, että Kajaanissakin on halli, eikä vuokrahintakaan ole niin paha, joten jos me vähän käytäisiin itsenäisesti treenailemassa.
Treenit itsessään ei olleet mitkään kummoiset. Treenattiin välistävetoja melkoisen pienillä väleillä ja neljällä suorassa linjassa olleella esteellä. No olihan se kiva, kun tällainen tekniikka treeni oli, Nero kun säntäili ja hyppi ja jee. Toinen olisi ollut luultavasti oikein hyvä vaihtirallissa tänään. Tehtiin monta toistoa, ennen kuin sujui, eikä se silloinkaan hyvältä näyttänyt. Jouduin käyttämään huomattavasti suurempia apuja kuin viime kerralla, kun tehtiin välistävetoja. Itse asiassa jouduin ihan kääntymään ja enhän mä ehtinyt. Muutenkin kääntyminen vauhdissa edes takaisin nopeasti on vähän niin ja näin, sillä polveen sattui niin perkeleesti.
Lisäksi tehtiin keinua pariin otteeseen. Ei tarvittu hihnaa enkä hidastanut keinua, jes! Paremmin sujui ollessani itse keinun oikealla puolella. Saatiin nätit kontaktit ja sain otettu vähän sivuttaisetäisyyttä. Lisäksi Nero jäi hyvin odottamaan 2on2offiin, vaikka juoksin ohi. Ollessani keinun vasemmalla puolella olikin sitten enemmän ongelmia. Nero ei meinannut nousta ollenkaan keinulle, vaan jouduin pallon kanssa aikalailla houkuttelemaan. Ei tarvinnut kuitenkaan koskea koiraan eikä keinuun, joten hyvä. Kontakti oli tältäkin puolelta hyvä. Kyllä me vielä tää homma klaarataan!
Itsenäisesti tehtiin vähän aan kontakteja, lähinnä alastuloa ja pari kertaa koko aata. Lisäksi opeteltiin sellainen kiva uusi asia kuin kiertäminen. Nerohan hyppäsi muun muassa viimeisissä treeneissä esteen takaisin päin, kun käännyin tarpeeksi tiukasti. Joten päätin opettaa sen kiertämään siivekkeen mahdollisimman pienellä kaarrolla. Ensin tehtiin ilman rimaa ja sitten riman kanssa. Ilman rimaa kurvi oli oikein hyvä ja tiukka. Riman kanssa vähän turhan pitkä kaarros, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun kokeiltiin. Positiivinen mieli jäi.
Torstaina sitten Tarjan tunnille ja perjantaina päästään paikkaamaan. Ensi viikon maanantaista helmikuun alkuun majaillaankin sitten Kajaanissa, kun opiskelujen ensimmäinen lähijakso alkaa, joten jää omat treenit väliin. Olen kuitenkin vähän katsellut, että Kajaanissakin on halli, eikä vuokrahintakaan ole niin paha, joten jos me vähän käytäisiin itsenäisesti treenailemassa.
lauantai 5. tammikuuta 2013
Teenage Dream
Mä en muista, että Nerolla olisi ollut minkään näköistä teini-ikä. Se oli törkeen (ihmis)arka pentu ja siinä kohtaa, kun se olisi voinut teineillä, me rakennettiin itseluottamusta ja keskenäistä luottamusta. Nero on myös tosi pehmeä, eikä sillä varmaan käynyt mielessäkään kyseenalaistaa mitään.
Ja sitten on toi kovapäinen puupää shelttipentu, teiniriiviö, hirviö, jonka täytyy kyseenalaistaa ihan kaikki. Vieraille koirille rähjätään, hihnassa vedetään, sisällä räksytetään, pihasta karkaillaan, muristaan takaisin komennettaessa ja uhmataan auktoriteettia koko ajan.
Joku päivä lähdettiin kävelylle ja naapurin uusi sakumiksipentu oli hihnassa tien varrella. Minä kävelin Soran ja Neron kanssa edellä ja Nalle tuli äitin kanssa perässä. Hienosti oltiin ohittamassa ja mitä tekee Sora, joka on tähän mennessä kävellyt nätisti ohi. No aloittaa kauhean metelin haukkuen ja väliin muristen. Eikä se usko, kun sitä kieltää, vaikka tekisi mitä. Ei ota kontaktia, vaikka seisoisin koko loppu päivän paikallani ja muutenkin perseilee. Jos koirat on vapaana, niin Sora ensimmäisenä alkaa haukkua ja pomppii tasajalkaa, eikä varmastikaan tule, jos huudan. Meillä on ollut tähän mennessä 99,9% luoksetulovarmuus, enkä uskalla lähteä kokeilemaan, tuleeko se sellaisessa tilanteessa. Varsinkin kun lenkeillä on yleensä ihan vain nappuloita mukana nameiksi.
Hihnassa vetämistä on sinänsä vaikea kitkeä pois, että yleensä on kaksi muutakin koiraa mukana. Yksinään kukaan ei vedä, eikä välttämättä kaksinkaan, mutta annas olla kun niitä koiria on kolme. Viimeksi eilen seisoin lähemmäs viisi minuuttia paikallani ja odotin, että hihna löystyy ja Sora ottaa kontaktia. Toimihan se lopulta, mutta plaah.
Nalle ja Nero on aina pysyneet pihassa. Nero pentuna vähän seikkaili, kun ei tiennyt missä rajaa menee. No Sora tasan tarkkaan tietää, milloin se lähtee omasta pihasta. Sen koko olemuksesta näkee, että nyt tehdään jotain tyhmää. Ja silti se lähtee, eikä tule takaisin. Kukaan muu ei saa sitä kuuntelemaan ollenkaan, ja munkin täytyy ihan komentaa, että alkaa tapahtua. Joten koko lauma on aikalailla yksin ulkona olo kiellossa, vaikka ne ennen saivat mennä leikkimään pihalle ja tulla sitten takaisin sisään. Tässä on jo vähän parannusta näkyvissä, mutta on se silti rasittavaa. (Jos oltais vaikka aidattu piha syksyllä, niin kuin ehdotin...)
Shelteistä sanotaan, että ne on herkkähaukkuinen rotu, mutta voidaan kouluttaa hiljaisiksi. Mä en selvästi osaa kouluttaa hiljaisuutta. Monta kertaa haukkuminen tapahtuu sen takia, että Soralla on tylsää, myönnetään. Mutta monta kertaa myös sen takia, että ulkoa kuuluu ääni, Nero tai Nalle ei tee mitään tai tekee jotain. Olen täysin vakuuttunut, että se vaan rakastaa omaa äntään. Kaikista ärsyttävintä on, kun lenkille lähtiessä teinipelle käy niin kierroksilla, että vain sylissä pitäminen auttaa. Mikä tarkoittaa, että meidän ulos lähtöön kuuluu aina vähintään kaksi ihmistä, jos sen tahtoo tehdä rauhassa. Kieltämällä ei saa aikaiseksi yhtään mitään. Sora vaan alkaa murisemaan/hurisemaan ja heti, kun kääntää selkänsä, räksyttäminen alkaa uudestaan.
Että sellaista ihanaa teiniarkea meillä, mä vaan odotan päivää, jolloin Sora muistaa olevansa koira, eikä murrosikäinen agstaava teini. Eikai kenenkään koira jää pysyvästi teiniksi, eihän?
(Hyvät hetket karsittu tekstistä pois rankalla kädellä :D)
Ja sitten on toi kovapäinen puupää shelttipentu, teiniriiviö, hirviö, jonka täytyy kyseenalaistaa ihan kaikki. Vieraille koirille rähjätään, hihnassa vedetään, sisällä räksytetään, pihasta karkaillaan, muristaan takaisin komennettaessa ja uhmataan auktoriteettia koko ajan.
Joku päivä lähdettiin kävelylle ja naapurin uusi sakumiksipentu oli hihnassa tien varrella. Minä kävelin Soran ja Neron kanssa edellä ja Nalle tuli äitin kanssa perässä. Hienosti oltiin ohittamassa ja mitä tekee Sora, joka on tähän mennessä kävellyt nätisti ohi. No aloittaa kauhean metelin haukkuen ja väliin muristen. Eikä se usko, kun sitä kieltää, vaikka tekisi mitä. Ei ota kontaktia, vaikka seisoisin koko loppu päivän paikallani ja muutenkin perseilee. Jos koirat on vapaana, niin Sora ensimmäisenä alkaa haukkua ja pomppii tasajalkaa, eikä varmastikaan tule, jos huudan. Meillä on ollut tähän mennessä 99,9% luoksetulovarmuus, enkä uskalla lähteä kokeilemaan, tuleeko se sellaisessa tilanteessa. Varsinkin kun lenkeillä on yleensä ihan vain nappuloita mukana nameiksi.
Hihnassa vetämistä on sinänsä vaikea kitkeä pois, että yleensä on kaksi muutakin koiraa mukana. Yksinään kukaan ei vedä, eikä välttämättä kaksinkaan, mutta annas olla kun niitä koiria on kolme. Viimeksi eilen seisoin lähemmäs viisi minuuttia paikallani ja odotin, että hihna löystyy ja Sora ottaa kontaktia. Toimihan se lopulta, mutta plaah.
Nalle ja Nero on aina pysyneet pihassa. Nero pentuna vähän seikkaili, kun ei tiennyt missä rajaa menee. No Sora tasan tarkkaan tietää, milloin se lähtee omasta pihasta. Sen koko olemuksesta näkee, että nyt tehdään jotain tyhmää. Ja silti se lähtee, eikä tule takaisin. Kukaan muu ei saa sitä kuuntelemaan ollenkaan, ja munkin täytyy ihan komentaa, että alkaa tapahtua. Joten koko lauma on aikalailla yksin ulkona olo kiellossa, vaikka ne ennen saivat mennä leikkimään pihalle ja tulla sitten takaisin sisään. Tässä on jo vähän parannusta näkyvissä, mutta on se silti rasittavaa. (Jos oltais vaikka aidattu piha syksyllä, niin kuin ehdotin...)
Shelteistä sanotaan, että ne on herkkähaukkuinen rotu, mutta voidaan kouluttaa hiljaisiksi. Mä en selvästi osaa kouluttaa hiljaisuutta. Monta kertaa haukkuminen tapahtuu sen takia, että Soralla on tylsää, myönnetään. Mutta monta kertaa myös sen takia, että ulkoa kuuluu ääni, Nero tai Nalle ei tee mitään tai tekee jotain. Olen täysin vakuuttunut, että se vaan rakastaa omaa äntään. Kaikista ärsyttävintä on, kun lenkille lähtiessä teinipelle käy niin kierroksilla, että vain sylissä pitäminen auttaa. Mikä tarkoittaa, että meidän ulos lähtöön kuuluu aina vähintään kaksi ihmistä, jos sen tahtoo tehdä rauhassa. Kieltämällä ei saa aikaiseksi yhtään mitään. Sora vaan alkaa murisemaan/hurisemaan ja heti, kun kääntää selkänsä, räksyttäminen alkaa uudestaan.
Että sellaista ihanaa teiniarkea meillä, mä vaan odotan päivää, jolloin Sora muistaa olevansa koira, eikä murrosikäinen agstaava teini. Eikai kenenkään koira jää pysyvästi teiniksi, eihän?
(Hyvät hetket karsittu tekstistä pois rankalla kädellä :D)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)