maanantai 31. joulukuuta 2012

Mihin tähdätään?

Meillä on mennyt joululoma täysin lepäillessä. Ensin luulin, että koirilla oli joku flunssan tapainen, mutta näyttääkin siltä, että meillä on nenäpunkki. Tosi hirveen kivaa. Vielä en ole lääkkeitä hakenut, joten pari päivää katsellaan vielä. Nerolta oireet ovat loppuneet oikeastaan kokonaan, mutta Sora vielä pärskii ja "niistä". En sitten tiedä.

Vuoden loppu on nyt, joten katsastetaanpas viime vuoteen ja tulevaan. Tälle vuodelle ei oikeastaan ollut mitään tavoitteita. Lähinnä päästä Neron kanssa agilityyn ja saada siihen lisää itsevarmuutta. Arkuuden lievittäminen tulee olemaan koko elämän kestävä projekti, mutta tämän vuosi on ollut oikein hyvä. Agility selvästi parantaa Neron itsetuntoa ja jee!

Soran tulo oli myös "tavoite". Mikään ei ollut varmaa, mutta sain kuin sainkin oman pienen sinisen. Soran kanssa vuodelle ei asetettu muita tavoitteita kuin toisiimme tutustuminen ja suhteen luominen. Leikkiminen, kontakti ja palkkaamisen harjoittelu ovat olleet tärkeimpiä juttuja.

Ensi vuodelle onkin sitten paljon konkreettisempia tavoitteita.

Nero

Virallisissa agilitykisoissa starttaaminen ja nousu kakkosiin
Tällä hetkellä ainoa asia joka meitä estää on se penteleen keinu. Ja sehän me saadaan kuntoon alkuvuoden aikana. Sitten starttaillaan ja saadaan kisakokemusta, jotta nousu on mahdollinen. Jännitys jännitys jännitys häiritsee. Tahdon, että kisasuoritus onnistuu rutiinilla.

Frisbeen ja flyballin harrastelu virkistyksen puolesta.
Nämä on meijän kuntoilun puolesta ja ilman tavoitteita lajeja. Nero tarvitsee välillä aivot narikkaan toimintaa. Leikitään pallolla ja heitetään frisbeetä. Varsinkin frisbee kaipaa minulta harjoittelua heittämisessä. Nerohan koppaa, kunhan vain heitän hyvin.

MEJÄn aloittaminen
Tavoitteena olisi tehdä lumien sulettua vähintään kaksi jälkeä kuussa, mielellään paljon enemmän. Kuusi voisi olla hyvä, riippuen muista aktiviteeteista. Pitkän ajan tavoite on päästä kisaamaan, mutta siihen on aikaa.

Näyttelyistä H
Käydään ehkä jossain pienessä ulkoryhmiksessä hakemassa se H. Mejää tulevaisuuden valiotumisia ja kaikkea muutakin varten. :D Tähän samaan voisi lisätä, että mätsäreissä käydään ensin tottumassa, koska se tulee olemaan vaikein osa meidän näyttelyuraa.

Terveys
Tahdon kuvauttaa Neron selän. Ja samalla reissulla varmaan sitten lonkat uudestaan, ettei vaan ole tapahtunut muutosta huonompaan. Hinnasta riippuen. Lisäksi kilppari-testi olisi paikallaa, vaikka ihan vaan koska perroilla sitä esiintyy.

Sora

Agilityssa sytyttely ja estevarmuus
Kisaikään Sora tulee syyskuussa, mutta ei ole mikään kiire. Välillä on ollut vaikea muistaa, että treenaa pennun kanssa, kun Neron kanssa aloitettiin vasta melkein kaksi vuotiaana. Tavoitteena siis saada Sora rakastamaan aksaa. Ajattelin opettaa Soralle juoksukontaktit, mutta katsellaan. Kisaamaan mennään, jos koira on valmis, koska lisenssi on. Jos taas Ruusu ohjaa Soraa niin kuin ollaan pikkuisen puhuttu, niin sitten ei.

TOKOssa ALOn liikkeet kasaan
Me osataan vuoden päästä ainakin kaikki alokasluokan liikkeet, toivottavasti muutaman muunkin. Kisoihin ei ole kiire, enkä tiedä päästäänkö koskaan niin pitkälle. Mutta liikkeitä opetellaan.

MEJÄä aloitellaan
Tähän samat kuin Nerolla, joskin Soralle laji tulee luultavasti olemaan ihan vaan väsytystä varten :D

Terveys
Maaliskuun jälkeen Soralle täydet luustokuvaukset. Ainakin lonkat, kyynärät ja selkä. Lisäksi tutkitutan polvet, silmät ja sydämen.

Näyttelyissä käydään ainakin muutamisssa
Shelttierkkari, Tuusula KV, Hyvinkää KV, Helsinki Voittaja ja Winner ja pohjoismaiden voittaja. Ainakin jos tulosta tulee. Mätsäreissä kanssa käydään.

Ja sitten ne kaikista tärkeimmät tavoitteet. Pysytään terveenä. Pidetään kivaa yhdessä. Lenkkeillään, liikutaan, opetellaan. Nautitaan elämästä!

Hyvää uutta vuotta kaikille! Tehdään siitä vielä parempi kuin tästä!

tiistai 18. joulukuuta 2012

Talkoilua

Viikonloppu menikin talkoissa HSKKn eli meidän seuran virallisissa agilitykilpailuissa. Lauantaina kisasivat 1 ja 2 luokka ja sunnuntaina kolmoset. Olin hallilla oikeastaan koko kisojen ajan, eli lauantaina 9-19 ja sunnuntaina 8-22. Ratahenkilönä toimiminen oli hauskaa, kun pääsi näkemään tosi läheltä hyviä suorituksia. Eturivin paikoilta näki miten eri ohjaajat ohjasivat ja koirat vastasivat ohjauksiin. Näki läheltä myös niitä epäonnistumisia ja pystyi hyvin sanomaan, että missä kohtaa meni pieleen ja koira kiepsahti väärään paikkaan.

Radan rakentaminen oli oikeasti tosi opettavaista. Ihan erilailla tuli mietittyä, että mihin mikäkin este tulee. Lisäksi numeroittaminen oli hauskaa, kun kilpailijat tuijottivat radan reunalla, että mihin se rata seuraavaksi jatkuu. Ja tuli mietittyä, miten itse ohjaisi oikeastaan kaikki radat. Ehdoton suosikki rata oli kolmas luokan maksien hyppäri. Se oli nopea ilman ihmeellisiä kommervenkkejä, mutta löytyi kuitenkin pari ansa kohtaa. Olisi niin kivaa päästä kokeilemaan sitä, vaikkei meillä ehkä mitään realistista mahdollisuuksia päästä nollana loppuun asti. Ja olen sitä mieltä, että ykkösten radoista suoriuduttaisiin kyllä, kunhan vaan saadaan se keinu kuntoon.

Vähän jännitti kyllä alkuun, ettei vaan vahingossakaan pilaa mitään, varsinkaan kenenkään suorituksen aikana, kun piti lähteä rimoja nostelemaan tai putkea suoristamaan. Mutta hyvin lähti sujumaan ja hauskaa oli. Tosin sunnuntaina illalla alkoi olla vähän väsynyt olo, kun piti koko maksien agilityradan ajan olla liikkuva ratamies. Ei mahtunut mihinkään istumaan, vaan piti siirtyä koirakon suorituksen aikana paikasta toiseen. 69 lähtöä ja aina piti muistaa siirtyä. Huhhuh.

Mieleen painuvimmat suoritukset olivat oikeastaan kaikki perrojen suoritukset, bumtsi-sheltti Nipsun minien kolmosissa, ja täytyy se nyt sanoa, että Juha Orenius oli aika vakuuttava. Miten voikaan ohjata niin intenssiivisesti koko radan ajan? Muuta sanaa sille ei oikein keksi. Koska oli ohjaajia, jotka ohjasivat sulavammin, terävämmin, nopeammin, ja vaikka miten. Mutta kyllä ihan ylivoimaisesti intenssiivisin oli Orenius. Hienoa katsoa.

Päätin muuten jo viikonlopun aikana, että ensi vuonna kisaan tuolla. Ihan sama missä luokassa ja millä koiralla (kiva tietty olis jos vaikka molemmilla ja eri luokissa ;)) mutta kisaan silti. Tai vaihtoehtoisesti talkooloin taas niin paljon, ettei jää aikaa edes ajatella kisaamista. Tuli oltua viikonlopun aikana 23 tuntia hallilla, joten kyllähän siihen aikaa sai kulumaan. Oli ihan super kivaa!

Eilen meillä oli viimeiset aksatreenit ennen joulua, nyt taukoilee nimittäin molemmat ryhmät. Pidettiin pikkujoulut ja tehtiin kivaa rallirataa. Ensin harjoiteltiin kerran ja sitten tehtiin kisanomaisesti. Meidän treenaus osuus oli ihan surkeaa, mutta kisaosuus sujui oikein nätisti. Tehtiin puhdas rata ja voitettiin! Varmaan ensimmäinen nolla ikinä :D


Toi puomi ei todellakaan ole noin pitkä, loppuu oikeasti tohon putken suun kohdalle. Tossa ohjelmassa on vaan niin ärsyttävän pitkä toi puomi, ettei sitä mienaa mitenkään saada oikeaan mittakaavaan, joten olkoon väärä.

Sora oli myös mukana ja tehtiin lopussa sen kanssa putkia ja noita takana olevia hyppyjä ilman rimoja. Sora osasi mennä s-putken, jee! Vähän liian pitkään tein, koska keskittyminen ei ollut enää kauhian hyvää. Pienesti otettiin myös perusasentoa. Neron kanssa tehtiin ihan lopuksi pari kertaa keinua, kun se kerran oli edelleen siinä hollilla. Pitäisi vaan saada tehtyä useammin toistoja, niin meillä ei olisi (toivottavasti..) pian mitään ongelmaa sen kanssa.

Vielä kolmee päivää töitä ja sen jälkeen loma! Mitähän kaikkea kivaa sitä keksisikään koirien kanssa?

perjantai 14. joulukuuta 2012

Aivotonta meininkiä!


Eilen tehtiin ykkösluokan rataa. Tavoitteeksi asetettiin, että päästään nollana läpi. No ei päästy. Nerolla oli mukana pelkästään vauhtia eikä edes pientä hippusta järkeä. Se muun muassa hyppäsi puomin ylösmenokontaktin yli kertaalleen, karkasin monta kertaa väärään putkeen ja suoritti kaksi estettä ja osan keppejä ilman ohjausta, kun oli mennyt yhden esteen ohi ja minä pysähdyin. Rimoja lenteli siihen malliin, että varmaan jotain 40 virhepistettä oltaisiin saatu jo niistä.

Oma ohjauskin sinkoili sitten sen koiran mukana. Halusin tehdä persjätön 13 ja 14 väliin, mutta en ehtinyt yhtään mitenkään, vaikka olisi ollut kuinka etumatkaa. Nero oli liian nopea. En kuitenkaan halunnut tehdä siihen takaaleikkausta, sillä pituudesta voi kuitenkin hypätä vinottain ja linja oli vaikea. Niinpä kymmenen huonon persjättö yrityksen jälkeen päädyin vaan juoksemaan. 14 ja 15 jäivät siis oikealle puolelleni ja vedin Neroa mukana. Päästiin me ainakin maaliin asti, vaikka ei se todellakaan mitään nättiä ollut.

Kun Nerolle tulee vauhtia lisää alkavat rimat lennellä ja pujottelemaan ei ehdi. Saati sitten katsoa, että mitä minä teen. Vitos putkesta tuli monta kertaa niin kovaa, että juoksi 6 esteen ohi. Vaikka otin haltuun, vaikka huusin, vaikka olisin tehnyt kärrynpyöriä, niin Nero tiesi jo mihin rata jatkuu ja jatkoi. Että sillai.

Positiivista oli, että vauhti jatkui keinua tehdessä. Komento keinulle, kontaktit ja palkkaus. Ei mitään ongelmaa, jes! Nyt vaan sitten aina vahvistetaan ja vahvistetaan. Toivottavasti saataisiin toimimaan itsenäisesti melko nopeasti. Vaikka eihän meillä mikään kiire ole, kun ei kerran saada tehtyä nollaratoja edes treeneissä. No kisalisenssin aion ostaa ensi vuodelle ja piste. Kisasin sitten tai en. Ja tuleehan Sorakin kisaikäiseksi ensi vuoden aikana...

Tänään käytiin umpihankilenkillä soramontulla kaikkien koirien kanssa. Oli muuten paljon lunta! Kiipeiltiin pari mäkeä ylös ja leijuttiin alas. Yksi laskettiinkin. Koirat olivat ihan puhki, kun päästiin takaisin autolle, vaikka tehtiin ihan pieni lenkki ja yritettiin ottaa varovasti. Tästä tulee kyllä pakollinen juttu meidän treeniohjelmaan, oli sen verran kivaa.

Viikonloppu meneekin agilityn merkeissä, mutta tällä kertaa ilman omia koiria. HSKK nimittäin järjestää viralliset agility kilpailut ja olen molempina päivinä aamusta iltaan hallilla. Ratatyöntekijänä ainakin näkee suorituksia läheltä, jospa sieltä jäisi käteen jotain järkevääkin. Oli nimittäin lähtölistassa ainakin Juha Orenius ja Gaia!

Sora 9kk, nyt se on teini.

"Vie mut kotiin!"

So cute!




Mutaturkki



Eka mätsäri PUN1 ja BIS4.


Ruipelo










Pentunäyttely KP
 


Winner -12, VSP-pentu ja KP

Teiniriiviö ♥


keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Pyöritellään


Maanantaina agilityssa tehtiin tällaista pyöritystä. Rataantutustumisessa oli ihan älyttömän vaikeaa muistaa, että missäs se seuraava este olikaan ja mihinkäs suuntaan sitten jatkettiin. Tarpeeksi kun pyörittiin, niin johan alkoi idea syntyä ja ratakin hahmottua. Päätin kerrankin piirtää viivoja havainnollistamaan, että miten me tehtiin. Joten:


Kuvassa on siis Neron juoksulinjat näkyvissä. Kakkosen ohjasin takaakierrolla ja otin koiran persjätön tapaisella mukaan esteen jälkeen. Koira oli silloin siis vasemmassa kädessä, mistä oli helpompi jatkaa kolmosen takaakierrolle. Nelos putken jälkeen taas koira vasemmalla puolella ja lähetys vitosen takaakiertoon, valssi ennen kutosta ja loppu tosi suoraviivaisesti.

Vaikein osa oli ehdottomasti 1-3. Jäin liian kauas kakkosen siivekkeestä, jolloin Nero tuli helposti oikealle puolelle; Miksi ihmeessä se olisi kiertänyt kauemmas, kun kerran lähempääkin pääsi! Parilla toistolla saatin ihan nätti suoritus aikaiseksi. Täytyi vaan itse muistaa pysyä tarpeeksi lähellä siivekettä, ajoissa vasen käsi hakemaan koiraa ja katsekontakti. Muuten tuo nyt oli ihan sellainen kiva kieputus.

Minun suurin ongelmani ohjaajana tulee juuri tuollaisissa pätkissä näkyviin kaikista eniten. Olen laiska. Nero vaatii aktiivista ohjausta, se tekee silloin paremmin ja yrittää enemmän. Minä ohjaan vähän sinne päin, josko se vaikka menisi niin kuin pitää. Meidän kouluttajan varmasti eniten käyttämä kommentti on, ohjaa sitä! Nyt pitää oikeasti alkaa takoa tätä päähän. Pitää ohjata alusta asti aktiivisesti eikä vasta sillä viidennellä yrityksellä. Aina kun tehdään, tehdään täysiä.

Sen ohjauksen kuuluu tulla selkärangasta, ei aivoista. Tiedän, että olemme vasta aika alussa tässä, mutta mielestäni on tärkeää tehdä alusta asti niin kuin tullaan tulevaisuudessakin tekemään. Mitä me muuten opitaan? Rataantutustuminen kuulu olla niin huolellinen, ettei enää tarvitse ajatella. Että ne ohjauskuviot vaan tulee siihen. Että kroppa liikkuu niin kuin olet etukäteen ajatellut. 13 vuotta jalkapalloa pelanneena tiedän, että se on mahdollista. Ei tarvitse ajatella, kun liikkuu jo niin kuin pitää. Oma vahvuuteni futiksessa oli aina sijoittuminen ja kentän hahmottaminen. Ei se agility voi niin paljoa erota. Me ollaan sitä nopeampia, mitä paremmin minä sijoitun ja liikun. Kyllä Nerossa riittää vauhtia ja tahtoa ja halua. Minun tässä pitää parantaa.

Tästä lähtien me lähdetään, minä lähden, tekemään mitä tahansa suoritusta täysiä. Nero sen tekee jo. Jos me mokataan, mitä väliä. Me treenataan. Ehkä mä kolmentoista vuoden päästä osaan sijoittua oikein ja nopeimpaan kohtaan aksassakin.


Blogger kettuilee. En saa vaihdettua taustakuvaa. Että pysytään sitten vähän pidempään syksyisissä tunnelmissa...

maanantai 10. joulukuuta 2012

Joulua kohti mennään!

Nyt on kyllä jäänyt kirjoittaminen pitkäksi aikaa. Ei ole vaan jaksanut tai ehtinyt. Me ollaan jatkettu aikalailla kaikkea samaa mitä tähänkin asti. Soran kanssa päätettiin jättää aksakurssin loput kolme kertaa väliin, kun pentu aina oksensi autossa. Olin marraskuussa pari viikkoa niin kipeä, että Nerokin sai pienen aksatauon.

Sora on käynyt kahdessa näyttelyssä. Ensin marraskuussa käytiin katselemassa Helsingin messukeskusta pentunäyttelyssä ja sitten oltiin Helsinki Winnerissä, joka olikin astetta isompi tapahtuma. Enkä edes tuhlannut kaikkia rahojani! Hyvin sujui molemmissa ja varsinkin Winnerin tuloksesta ollaan iloisia. KP ja VSP-pentu! Arvostelut löytyvät tuolta tuloksia sivulta. Seuraavaan kerran näytellään tammikuussa Turku KVssä molempien koirien voimin. Soralle lähdetään hakemaan ensimmäinen laatuarvostelu eli korkataan siis junnut ja Nerolle toivottavasti saataisiin se harrasteH (epätodennäköistä, kun vedin sen kaljuksi nyt, eikä turkki todellakaan ehdi kasvamaan, mutta so what).

Ollaan aksattukin treenien lisäksi pikkujoulu epiksissä. Sora pääsi putkiluokkailemaan ja hienosti putkeilikin! Suoraviivaisella radalla, jossa vain putkia ja hyppyjä ilman rimoja aika 27 sekuntia ja pienten voitto. Oli muuten hauskaa.
Nerolla ei sujunut yhtään. En tiedä, mistä se kerää ne paineet tai jotkin, jotka sekoittavat sen pään, mutta jostain ne tulevat. Ehkä minä itse käyttäydyn erilailla, rutiinit eivät ole samat, jotain. Mutta pieleen menee ja pahasti. Jokaisissa epiksissä ongelma vaan pahenee. Että hyvin menee, ei olla päästy edes kisaamaan ja kärsitään jostain kisafunkista.

Muuten meijän aksailu sujuu kivasti. Pystytään kokeilemaan koko ajan vaikeampia juttuja treeneissä ja onnistumisprosentti kasvaa. Tällä hetkellä kaikki muut esteet paitsi keinu alkavat olla hallussa. Keinu onkin sitten isompi ongelma, nimittäin Nero vihaan sitä. Ei tykkää, pelottaa, ei tahdo. Hyviä keinu vinkkejä otetaan erittäin kiitollisina vastaan!!!

Tästä jatketaan eteen päin. Soralle olisi jotain ohjattua kiva löytää, mutta ei oikein tahdo olla mitään kivoja kursseja sopivan matkan päässä. Tämän viikon perjantain mennään mätsäriin molempien kanssa, jos vaikka Nerokin pysyisi siellä Turussa kehässä :D

Loppuun vielä kuukauden vanha kuva Sorasta, mutta ei nyt ole uudempaa saatavilla.

Jos vaik lumi sulais ja tulis valosaa ♥